Hyvinvointi

Muru ja minä eroottisen hieronnan workshopissa

Kaarroimme autollamme espoolaisen omakotitalon pihaan. Jännitys nosti kasvoillemme jännittyneen hymyn, kun kävelimme käsi kädessä Aistien Taloon eroottisen hieronnan workshoppiin. ”Nyt se olisi menoa” kaikui päässäni.

 

Alhaalla vastassa oli iloinen talon emäntä, joka johdatti meidät yläkertaan. Ihmiset moikkasivat meitä hymyillen, mutta heistäkin aisti jännityksen. Ohjelma onneksi alkoi heti ja pääsimme pois oman päämme sisältä panikoimasta.

 

Säännöt: Saa olla alasti, ei tarvitse – jokainen saa kuunnella itseään. Mitään ei tarvitse tehdä, mitä ei halua – jokaisen rajoja kunnioitetaan. Kaikki, mitä tapahtuisi ja mitä näkisimme jäisi tilaan, niin ettei ketään voi tunnistaa. Ja vielä kerran meitä muistutettiin myös siitä, ettei kyseessä olisi ryhmäseksi tai parinvaihtobileet vaan voisimme keskittyä rauhassa toisiimme.

 

Illan ohjelma etenisi naiset edellä. Aluksi kouluttajat Tiia ja Jouni näyttäisivät ”malliparin” naisen kanssa, miten naiselle voi tuottaa nautintoa eri tavoin intiimihieronnalla – samalla pääsisimme kyselemään mieltä askarruttavia asioita. Siitä olisikin sitten pehmeä lasku pariskunnille kohti naisen nautintoa oman kumppanin kanssa. Pieni ruokahetki olisi välissä – ja sitten sama setti miehille.

 

Hetkellisesti tunnelma sähköistyi kun huoneessa oli keskellä alaston nainen, jota alettiin öljytä, ja meidän piti katsella.

 

Tuli olo kuin olisi tirkistellyt toisen makuuhuoneeseen. Siinä silmiemme edessä näimme, miten ”mallinainen” vietiin askel askeelta nautintoa kohti. Kehossa alkoi tuntua tuttu kihelmöivä tunne, kun ajatukset siirtyivät jo meidän kahdenkeskiseen hetkeen…

 

Olimme jo etukäteen sopineet, että olemme alasti. Se tuntui turvalliselta yhdessä vaikka ympärillämme oli tuntemattomia ihmisiä. Tiia kertoi minulle jälkikäteen, että eri workshopeissa se vaihtelee paljonkin – mutta meillä kaikki päättivät olla alasti. Se loi tilanteesta omalla tavallaan luvallisemman.

 

Murun tutut kädet alkoivat liikkua öljytyllä vartalollani pehmein liikkein.

 

Kaikki oli kuin kotona, mutta kuitenkin niin erilaista. Minun pasmojani sekoitti etenkin alussa hyvinkin paljon muiden ihmisten äänet. Raskaammat henkäisyt, huohotus, vinkaisut, orgasmit… Välillä toivoin korvatulppia. Tilanteessa oli jotain yhtäläisyyttä meditoinnin kanssa, välillä mieleen tuli ”turhia” asioita, jotka vaan työnsin sivuun ja tyhjensin mieleni – ja vain nautin.

 

Aina kun muru tuli ihan lähelle, suuteli ja katsoi minuun – muu hävisi. Ja silloin nautinnolle oli tilaa olla ja kasvaa. Oli uskomatonta huomata, miten vahva yhteytemme oli, miten intiimin oman kuplan saimme luotua vaikka ympärillä oli muita ihmisiä.

 

Minun nautintomatkani jälkeen oli aika pitää taukoa, hengähtää ja syödä vähän. Olo oli hieman erikoinen, mutta tunnelma oli rento.

 

”Mallimiehen” demon jälkeen oli minun vuoroni antaa murun nauttia. Oma kupla löytyi nopeasti, tiesin mitä tarvitsin ja tunsin, mitä muru tarvitsi. Kaikki muu ympärillämme oli toissijaista, heitä ei ollut meille kuin satunnaisina välähdyksinä.

 

Eroottisen hieronnan workshop päättyi pieneen loppukeskusteluun, missä pohdittiin mikä oli parasta ja mitä fiiliksiä oli pinnalla. Olisiko jotain, minkä toivoisi tapahtuvan eri tavalla.

 

Me totesimme yhteen ääneen, miten ihanaa oli olla kaksin – ilman lapsia tarvitsematta miettiä, ääntelikö liian kovaa ja herättäisikö sillä jonkun. Peruslapsiperheen ilon aihe siis. Ja jälleen kerran sai huomata, että viiden tunnin ”loma” sunnuntaina sai rakkauden roihahtamaan taas uudella tavalla. Intiimiys välillämme sai uuden tason, joka näkyi meistä onnellisuutena.

 

Moni kysyi minulta yksityisviestillä, kenelle suosittelisin eroottisen hieronnan workshoppia. Seksuaaliterapeuttina ajattelen, että se sopii kaikenlaisille pareille, oli seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli tai suhde minkä muotoinen tahansa. Koen, että olisi tärkeää, että suhde on turvallinen ja voi luottaa toiseen ihmiseen. Toiselle on osattava ja voitava sanoa kyllä ja ei, kaikissa tilanteissa.

 

Jos useamman parin läsnäolo häiritsee, voi pohtia kannattaako workshoppia kokeilla kahden oman kumppanin ja kouluttajien kanssa. Esimerkiksi orgasmivaikeuksien kanssa kamppaileva nainen voi tarvita omaa rauhaa ja tilaa etteivät suorituspaineet lisäänny. Samoin voi olla kumppanin kanssa mikäli kokee esimerkiksi puutteita taidoissaan. Kun paikalla ei ole muita, voi olla helpompi kysyä neuvoa.

 

Me voimme murun kanssa suositella Aistien Talon eroottisen hieronnan workshoppia. Se oli piristävä seikkailu marraskuuhun ja sieltä tuli myös jotain mukaani tulevaan ensi keväänä ilmestyvään Iso O -harjoituskirjaanikin. <3

 

*Kuva Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Hyvinvointi

”Tulisitko kanssani eroottisen hieronnan workshoppiin muru?”

Kysyin murulta jännittyneenä: Tulisitko kanssani eroottisen hieronnan workshoppiin? Jos et sä tule, menen yhden naisystäväni kanssa sinne. (Hih!)

 

Muru oli hetken hiljaa ja sanoi sitten: Tulen. 

 

Olin hämmentynyt ja sain suustani vain: Oho.

 

Tämä keskustelu käyntiin syyskuussa. Olin kuullut pareille suunnatusta eroottisen hieronnan workshopista hieman aiemmin. Paikalla olisi tuon neljän tunnin ajan meidän lisäksi kouluttajat ja maksimissaan neljä muuta pariskuntaan, joita emme tuntisi etukäteen.

 

Menin ihan pähkinöiksi, ennen kuin uskalsin kysyä murulta asiaa. Tuli suorastaan kutkuttava olo.

 

Oppisinko uutta, olihan kirjoittanut jo kirjan naisen nautinnosta? Toisaalta ajattelin, mitä kaikkea sieltä voisikaan oppia? Ehkä löytäisin jotain erityisen tärkeää Iso O – harjoituskirjaani varten, jota kirjoitan tällä hetkellä?

 

Toisaalta koko tilanne olisi niin erilainen – olimmehan viettäneet yhdeksän vuotta kahden murun kanssa. Kurssilla viereisellä patjalla kieriskelisi nautinnosta meille tuntematon pari. Vaikka kyse ei siis olisi millään muotoa parinvaihtobileistä, tilanne olisi uusi.

 

Mieli täyttyi seuraavina viikkoina erilaisista kysymyksistä.

 

Kävimme asioita läpi itseksemme. Tuntui melkein vaikealta alkaa puhua asioista ääneen vaikka olen seksuaaliterapeutti. Muruakin ujostutti, Hiljalleen kerta kerralta aloimme puhua pohdinnoistamme ääneen.

 

Esiin kaivautui kysymyksiä rajoista, jännitykseen liittyviä avautumisia ja pelkojakin. Olisimmeko alasti vaikka tilassa olisi muitakin? Osaanko antautua nautinnolle aivan uudenlaisessa ympäristössä, johon liittyy muut ihmiset? Kiihotunko ylipäätään vai ahdistunko vain? Saanko erektion? Pitääkö minun laueta – entä jos en pystykään? Mitä jos haluan pois kesken kaiken?

 

Onneksi puhuimme. Ja useaan otteeseen. Sillä vielä kotoa lähtiessämme meitä jännitti. Katsoimme toisiamme kuitenkin luottavaisesti pilke silmäkulmassa ja astuimme autoon. <3

 

*Seuraavassa blogipostauksessa kerron, miten meillä sitten meni. Jos haluat kysyä jotain, mitä itse haluaisit tietää pareille suunnatusta eroottisen hieronnan workshopista – niin nyt sinulla on paikka kysyä. Tarvittaessa selvitän sinulle vastauksen Aistientalon Tiia Forsströmiltä.

*Kuva Pixabay.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

 

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Hyvinvointi

Kohti omaa – oma seksuaaliterapiavastaanotto

Tiedättekö sen tunteen, että jotain pitää tehdä? Ja kun tuo tunne tulee syvältä sinusta – sitä kannattaa kuunnella. Minulle se tarkoitti työasioiden laittamista aivan uuteen uskoon kaikkia pelkojani uhmaten.

 

Olin pitkään jo haaveillut ”omasta” seksuaaliterapiavastaanotostani. Takana oli useampi vuosi vastaanottotyötä eri toimijoiden alla. Lokakuussa kaikki kuitenkin loksahteli kohdilleen.

 

Löytyi paikka, joka tuntui oikealta ja rakastetulta. En osaa edes selittää sitä, mutta siellä oli hyvä energia. Vuokra sopi budjettiini – ja tilalle oli tarve. Tarvitsin sekä vastaanotto- että kirjoitustilan niin uutta kirjaani Iso O – harjoituskirjaa kuin blogiakin varten.

 

Haaveissa on ollut myös muunlaisia uusia projekteja, joita voin nyt pikkuhiljaa käynnistellä.

 

Ajankohta on ollut suoraan sanottuna hullu. Juurihan me vasta muutimme tuli pyllyn alla putkiremonttievakkoon ja sitten tämä projekti  heti sen perään. Muutaman kerran olen itselleni pyöritellyt silmiä peilin edessä ja pohtinut ääneen, että kaikkeen sinäkin ryhdyt!

 

Mutta kun tuli se TUNNE. Oma tila ja tämä kaikki tuntui niin OIKEALTA. Niin helvetin oikealta, että elämä ei edes antanut  muita vaihtoehtoja. Mutta tämä päätös ei  ole suinkaan poistanut kauhunsekaisia tunteita, epätoivoa, pelkoa epäonnistumisesta tai siitä riittääkö rahat.

 

Muru on ollut pientä alkujärkytystä lukuunottamatta ollut tukeni, turvani ja sisustussuunnittelijani. Ja toki sekatyömies sekä kotiterapeuttini, kun olen hajoillut aina välillä kaiken stressin alla. Suudelmat ja lämmin kainalo sohvalla rauhoittavat mieleni yllättävän hyvin.

 

Työmäärä on yllättänyt, sen voin keltanokkana myöntää. Vaikka liiketila olisi pieni sinne pitää hankkia yhtä sun toista, budjetti paukkuu vaikka kuinka etsii kierrätettyä tavaraa ja aikaa kuluu. Olen silti niin onnellinen syvällä sisimmässäni!!! Saan olla seksuaaliterapeuttina entistä enemmän juuri omanlaiseni – kulkea omaa polkuani.

 

En todellakaan tiennyt mihin turbulenssiin joudun myös henkisesti. Irtautuminen vanhasta roolista ja paikasta Sexposta on tuntunut kuin tärkeän ihmissuhteen loppumiselta. Edessä on lopullinen hyppy tuntemattomaan reilun viikon kuluttua.

 

On pakko uskoa omiin siipiin innostuksen tykyttäessä rinnassani. Alkaa lentää vielä entistäkin korkeammalle ja pidempiä matkoja vaikka se saa jalat tutisemaan. <3

 

*Kuva on napattu tänään uuden terapiavastaanottoni ulkopuolelta. Kaikki on vielä kesken, mutta hyvä siitä tulee. <3

*Millainen on sinusta ihana ja turvallinen terapiavastaanotto? Kaipaatko sinne jotain erityistä? Tilani on vielä rakentumassa ja otan mielelläni teiltä vinkkejä vastaan.

**Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
4 syyskuun, 2019
Hyvinvointi
Miten löytää hyvä terapeutti
1 syyskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Perhe

Imetyksen lopetus yllätti

Yksi ajanjakso on päättynyt minun ja kuopuksen elämässä. Kirjoitin Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta -postauksen syyskuun alussa ja nyt olemme siirtyneet uuteen vaiheeseen. Imetys on loppunut. Minun kohdallani se tarkoitti viimeistä imetystä elämässäni, sillä lapsilukumme on nyt täynnä.

 

Mutta miten kaikki meni?

 

Suurimman henkisen työn kävin itseni kanssa . Blogipostauksen tekeminen oli kirjoitus myös itselleni, avointa pohdintaa miksi päädyin lopettamaan imetyksen juuri nyt. Sydän pakahtui kaikkien niiden äitien kirjoituksista ja kommenteista, joita luin täällä blogissani sekä keskustelupalstoilla.

 

Toisten saman kokeneiden sanat halasivat minua, lohduttivat – antoivat sanoja sille, mitä vain tunsin kehossani. Luopuminen ja suru oli minulle siellä ytimessä. Ymmärsin ja annoin luvan itselleni sanoa ääneen, miten tärkeää imetys oli minullekin. Sitä yhteyden, yhdeksi tulemisen kokemusta imetyshetkistä jään kaipaamaan. Toivottavasti muistan sen aina.

 

Taas kyyneleet nousevat silmiini. Ikävä tuntuu sisälläni, kun palaan muistoihini.

 

Ne päivät kun vähensin imetystä sattuivat henkisesti. Kun kuopus olisi halunnut rinnalle ja minä kielsin lempeästi ohjaten häntä kohti uusia seikkailuja. Aluksi jätin pois päiväimetykset – voi miten paljon olisin halunnut imettää häntä pitkän päiväkotipäivän jälkeen niin kuin aina ennenkin. Siirryin määrätietoisesti päätökseni voimalla vain aamu- ja iltaimetyksiin.

 

Muru otti nukkumaanmenot haltuun, mikä oli meillä avaintekijä. Kaava oli selkeä, imetin sohvalla ennen nukkumaanmenoa, kunnes jätin senkin pois. Yöimetykset jäivät luonnostaan pois, kun iltaimetys jäi. Sain nukkua jo muutaman yön jälkeen koko yön, kuopus nukkui omassa sängyssään ja tuli vasta aamulla luokseni. Muutama äiti kertoi samanlaisesta kokemuksesta, mutta en uskonut silloin, että se voisi mennä näin helpolla.

 

Vain yhtenä yönä kuopus kapinoi enemmän, muuten hän nukahti nopeasti viereeni ilman rintaa. Meillä peruskaava oli aina ennen, että kuopus herää jossain vaiheessa yötä ja tulee viereeni, ottaa vähän maitoa ja nukahtaa. Huonompina öinä hän otti rintaa useamman kerran, mikä teki yöuneni todella katkonaisiksi.

 

Viimeiseksi jäi aamuimetys.

 

En edes tarkkaan enää muista, mikä aamu oli viimeinen kun sain tuon pienen lämpimän ihmisen taimen kainalooni ja rinnalle viimeisen kerran. Sitä lopullista, ”nyt tämä loppuu kertaa” en nimennyt. Tuli vain aamu jolloin otin hänet kainaloon, mutten rinnalle. Ja me molemmat hyväksyimme sen haikein mielin.

 

Yhteiset hetket eivät ole onneksi loppuneet. Me sylittelemme, halittelemme ja suukottelemme – vieläkin enemmän. Alkuun hän halusi aina välillä kaivaa rinnan esiin ja antaa suukon, silitellä. Voi miten hellyyttävää se oli, kun hän sanoi, miten rakastaa rintojani ja maitoa. Tai miten hänellä on ikävä maitoa. Viimeksi kuopus silitteli onnellinen ilme kasvoillaan rintojani saunassa viikonloppuna.

 

Yhteinen pitkä imetysmatkamme on jättänyt meille syvän yhteyden ja kauniin muiston. Ehkä osa sitä kauneutta piilee siinä, että tämä oli meille oikea hetki. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että imetys loppui kivuttomasti ja me molemmat olimme valmiit siihen.

Pientä myrskyäkin on ollut ilmassa. Kolmevuotiaan kuopuksen uhma sai aivan uuden vaihteen imetyksen loputtua, etenkin minua kohtaan. Kuopus selvästi irtaantui minusta ja se vei voimia meiltä molemmilta. Päiväkotiin lähteminen on ollut erityinen koetinkivi, lähes kiirastuli. Mikään ei kelvannut, vaatteet ovat lennelleet ja itku-potku-raivareita on käyty läpi. Onneksi tästäkin minulle kerrottiin teidän lukijoideni toimesta.

 

On ollut ihanaa huomata, että muru tuli isänä vieläkin tärkeämmäksi. Me olemme nyt samanarvoisia, omanlaisia ja yhtä rakkaita kuopukselle. Samalla se on tasoittanut kaikkien kolmen lapsen suhdetta minuun. He ovat kaikki irtautuneet ja levittävät siipiä kohti omaa elämää. Tunnen sisälläni, että näin sen kuuluu mennä. <3

 

 

*Minkälaisia ajatuksia kirjoitus herätti? Jos haluat kysyä jotain imetyksen lopettamisestani, niin saa kysyä. Tämä on tosiaan vain minun kokemukseni, oma tarinani. Jokaisella meillä on ainutlaatuinen oma kokemus, jota jokaisen täytyy kunnioittaa.

*Kuvat Muru <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Perhe
Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta
2 syyskuun, 2018
Uncategorized
Kuparikierukka – ystävä vai vihollinen?
3 joulukuun, 2017
Uncategorized
Voiko imetys tehdä halukkaasta haluttoman?
22 kesäkuun, 2017
Hyvinvointi

”Tämä on kirja, joka jokaisen pitäisi lukea”

Halusin jakaa teille rakkaat lukijani erään palautteen, jonka sain kirjastani Iso O – matkaopas huipulle. Tämä palaute sai minut hymyilemään, sillä tässä ollaan ytimessä. Ei kyse ole super-mega-multi-orgasmien perässä juoksusta, vaan nautinnosta ja siitä, että jokainen nainen löytäisi tien omaan nautintoonsa ja arvostaisi kaikkea sillä matkalla. Vertailematta kokemusta mihinkään. Parhaassa tapauksessa, hän tempaisi vielä mahdollisen kumppanin mukaansa.

 

”Olen aina kokenut, että seksielämäni mieheni kanssa on ollut ihana. Kumppanini on empaattinen, romanttinen ja hän on aina hyväksynyt minut tällaisena kuin olen, eikä ole koskaan painostanut minua seksin suhteen mitenkään. Silti noin puoli vuotta sitten aloin kokea järkyttäviä suorituspaineita seksin suhteen. Olin lukenut netistä muutaman ”seksiexpertin” sanomana, että vaginal/cervical orgasmi on AINOA oikea tapa naiselle laueta ja kaikki muu on vähäisempää eikä yhtä tyydyttävää. Itse olen kyennyt laukeamaan yhdynnän aikana vain, kun klitorista stimuloidaan. Tähän pettyneenä aloin tavoitella näitä tiettyjä orgasmeja ja ajattelin, että ellen pääse siihen pisteeseen, en ole täysin eheä ja tyydyttävä naisena, eikä seksuaalisuuteni ole ”valmis”. 

 

Kun ostin ”Iso O”, kirjan, luin sen kannesta kanteen – samoin kuin kumppanini. Lukukokemus oli ihana – molemman itkimme, nauroimme ja kiihotuimme sen aikana. Eniten minua liikutti, kun kirjoitit siitä, miten orgasmeja ei kannata arvottaa ja itselleen pitää olla lempeä. Aloin ajatella asiaa ja tajusin hämmennyksekseni, että olen orgasmeja tavoitellessani unohtanut nauttia siitä kaikesta muusta, mitä seksiin kuuluu, mm. esileikistä. Keskustelimme lukemisen jälkeen mieheni kanssa siitä, mitä haluaisimme lisätä seksiimme ja jo keskustelu itsessään oli vapauttava, yhdistävä ja kiihottava.

 

Nyt olemme alkaneet keskittyä mieheni kanssa enemmän seksiin kokonaisuutena. Ei paineita orgamista, vain keskittyminen nautintoon, missä muodossa vain. Seksi on nykyään ihanaa – läsnäolevaa, intiimiä, rakastavaa. Orgasmimme ovat nyt jotain aivan muuta, ne ovat yliluonnollisen uskomattomia, jotain elämää suurempaa. Vaikka en oikeastaan enää mieti sitä, miten tulen tai tulenko ollenkaan. Sitä tärkeämpää on nautinto. Ja rakkaus.

 

En osaa sanoin kuvata, miten kiitollinen olen, kun kirjoitit tämän kirjan. Se on ollut todella tärkeä ystävä matkaoppaanani nautintoon ja puolison kanssa syvemmän yhteyden luomiseen. Se on tuonut minulle vapautta, jonka en tiennyt olevan mahdollista.

 

Tämä on kirja, joka jokaisen pitäisi lukea, etenkin koska seksuaalisuuteen, valitettavasti etenkin naisten, liittyy edelleen tabuja. Jokaisella on oikeus nautintoon ja oikeus olla mitä on, ilman että tulee leimatuksi joko ”hyväksi tytöksi” tai ”pahaksi tytöksi”. 

Nainen, 25v”

 

Kiitos sinulle ihanasta palautteestasi! Kaikkien iloksi voin ilmoittaa, että kirjani Iso O – matkaopas huipulle löytyy vihdoin äänikirjana Bookbeatista ja ensi viikolla myös Storytelista ja Elisa kirjasta.  Uusi painos kirjoja on tulossa kauppoihin vihdoin ensi viikolla. Mutta eikö hyvää kannata odottaa? <3

 

Psst! Ja tulkaa ihmeessä moikkaamaan mua Helsingin Kirjamessuille. Olen haastateltavana yhdessä Rosa Meriläisen ja Sanna Seiko-Salon kanssa torstaina 25.10 klo 18-19 Senaatintorin lavalla.

*Tämä palaute on julkaistu palautteen antajan luvalla. Otan mielelläni lukijoiden palautetta vastaan kirjastani. Voit laittaa minulle palautetta puhumuru@gmail.com tai esimerkiksi Puhu murun instagramin kautta. Toki voit myös kommentoida tämän kirjoituksen kommentteihin, omia fiiliksiäsi.

*Kuva on Murun ottama. <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Hyvinvointi

Lomapaineita makuuhuoneessa – miten ratkaista tilanne?

Taatusti tiedät tunteen, kun odotukset alkavat nousta. Ja ne nousevat usein etenkin lomien läheisyydessä.

 

Erityinen odotus voi liittyä makuuhuoneen puolelle. Ajatus yhteisestä ajasta, rentoutumisesta… Lapsiperheessä etenkin tilanne voi olla toinen. Loma ei ensinnäkään ole lepoloma ja toiseksi pelkkä paine tai tietoisuus kumppanin lisääntyneistä seksitoiveista voi jäädyttää halut ja koko tunnelman.

 

Eräällä luennollani eräs äiti huikkasi, että heillä hän oli ratkaissut tilanteen rakastelulla ennen lomaa. Siten hän sai lomailla ”rauhassa”, mikä parhaassa tapauksessa jopa mahdollistaa rakastelun lomalla. Koska ollut niitä paineita.

 

Tämä ei silti ole vain lapsiperheiden haaste. Sama paineen tunne voi näivettää halun ilman, että on lapsia sekoittamassa pakkaa.

 

Sinkkukin voi kokea paineen ”harrastaa villiä seksiä” lomalla. Vaikka voi olla, että hän vain haluaisi rentoutua ja unohtaa koko deittisirkuksen. Toisaalta hyvän seksikumppanin löytymiseen ei riitä Tinderin avaaminen ellei ole pirun hyvää onnea. Sinkun kannattaakin kiinnittää huomiota tulevatko paineet seksiin ulkoapäin vai itseltä.

Itse annan ohjeeksi seksuaaliterapeuttina pohtia, miksi ylipäätään haluat rakastella? Mitä kaipaat ja toivot kumppaniltasi? Voisiko lomalla ”seksipaineen” sijaan keskittyä olemaan kumppanille se paras ystävä, olemaan lähellä ILMAN PAINEITA seksistä? Tai sinkkuna nauttimaan rauhassa ystävien seurasta?

 

Ensinnäkin läheisyys on usein se, mikä uupuu. Ja sitä me lähes kaikki kaipaamme, kukin omalla tavallaan. Millaisesta läheisyydestä sinä nautit? Tai minkälaista kosketusta kaipaat? Entä kumppanisi? Keskittykää ihan rauhassa läheisyyden ja kosketuksen kautta tulevaan hyvään oloon, ilman että sen tarvitsee johtaa seksiin.

 

Toiseksi puhukaa! Kertokaa paineen luomista tunteista. Uskaltakaa puhua myös siitä, mikä tuntuu pahalta tai ikävältä kaikkien toiveiden rinnalla. Avoimuus poistaa turhia oletuksia, laskee suojamuureja ja auttaa teitä olemaan TE. Jos ei ole kumppania kenelle puhua, mieti olisi lähipiirissä joku kenen kanssa voisit jakaa syvimpiä fiiliksiäsi?

 

Kolmanneksi seksi ei ole hyvän loman mittari, mutta ei sen kannata antaa olemassaolollaan pilata lomaa! Keskittykää mieluummin yhdessäoloon – aitoon läsnäoloon kumppanille. Ja jos seksin saralla on haasteita, hakekaa ulkopuolista apua tarvittaessa. Loma voi olla hyvä hetki aloittaa tämä keskustelu.

 

Kannattaa myös pohtia kaipaatko omaa aikaa? Olen huomannut, että osa tuttavapiirini naisista on lomaillut yksinään perheen mennessä mummolaan. Sekös jos mikä on nostanut hymyn huulille. Uskon, että tuo hyvä olo heijastuu myös rakkauden rintamalla.

 

Asiat, joista nautit tuovat sinulle hyvää oloa ja auttavat rentoutumaan. Se kaikki vaikuttaa myös seksuaalisuuteen. Joten anna itsellesi ja mahdolliselle kumppanillesi lupa tehdä asioista, joista te nautitte – niin yksin kuin yhdessä. Näillä puheilla, nauti syysLOMASTA ihana lukijani! Olet ansainnut sen. <3

*Lomalla voit kokeilla tehdä suositun parisuhdetestini, minkä löydät täältä.

*Kuvat Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
30 toukokuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Murun kanssa treffeille leffaan + ARVONTA
7 huhtikuun, 2019
Hyvinvointi

Ihmistä ei ole tehty selviämään yksin

Me synnymme, muutumme ihmisiksi meitä huolehtivan aikuisen katseen ja kosketuksen kautta. Oli hän sitten kuka vain, hän piirtää meille kehomme ja mielemme rajat.

 

Maailma ajaa meidät kuitenkin uskomaan siihen rumaan totuuteen, että jokainen on oman onnensa seppä.  Näin ei minun mielestäni ole. Se ei ole totuus vaan uskomus, joka meille syötetään ylhäältä päin.

 

Olen työssäni seksuaaliterapeuttina etuoikeutetussa asemassa, kun saan nähdä ihmisten salaisimpiin mielen kätköihin. Ja arvatkaa, mitä sieltä löytyy? Tarinoita siitä, miten olemme suhteessa toisiimme – toisiin ihmisiin.  Yhteys muihin on mittari, jolla taiteilemme ja yritämme löytää merkityksen elämäämme. Selityksen sille, miksi minusta tuntuu tältä.

 

Annan teille tosielämän esimerkkejä. Isoäitini kohtasi isoisäni kanssa ehkä vanhemman kamalimman painajaisen, oman lapsen sairastumisen sekä kuoleman. Miten he siitä selvisivät? Isoäitini löysi jumalan ja ihmiset, uskon ympäriltä. He muodostivat hänelle piirin, joka oli kuin varakeuhkot hengittämässä ilmaa, kun ei itse jaksanut.

Isoisäni suri yksin. Hän meni vintille yksin, kuolleen poikansa huoneeseen ja itki. Onneksi itki. Hän ei ehkä puhunut surustaan, mutta loi yhteyden muihin miehiin rakkaan harrastuksensa kautta. Joskus hiljaisuus voi olla suurta yhteyttä.

 

Isoäitini ja isoisäni ympäröivät toisensa ja äitini rakkaudella. Yhteydellä toisiinsa, ei menemällä poispäin, vaikka niitäkin askelia otettiin.

 

Muistan itse hyvin, miten esikoistani odottaessa pelkäsin tulevaa. Halusin ympäröidä itseni ja vielä syntymättömän lapseni ihmisillä, jotka välittivät meistä. Nuo ihmiset auttoivat minua uskomaan joka hetki siihen, että minä pystyn. Minä selviän yksin vanhempana. Muutenhan en ollut yksin. Minulla oli perheeni, tärkeimmät ystäväni ja sain vielä elämältä lahjana maailman ihanimman perhepäivähoitajan pojalleni.

 

Joka hetki joku kokee kriisin. Jotain mikä on niin kamalaa, että se ylittää sietorajamme. Niinä hetkinä me ennen kaikkea tarvitsemme toisiamme. Tarvitsemme kuitenkin toisiamme pienempienkin murheiden ja pahan olon äärellä – ihan tavallisessa arjessa.

Sanoin eräälle asiakkaalleni tällä viikolla, että mitä jos hän lähestyisi ystäväänsä, joka oli pettänyt lupauksensa. Jos hän olisikin se joka ojentaisi kätensä ja sanoisi: ”Minä ymmärrän, miksi teit niin. Sinulla oli paha olo, tiedän miltä se tuntuu. Ja nyt sinä vain haluaisit piiloutua sen aiheuttaman häpeän takia. Ei sinun tarvitse, olen ystäväsi edelleen ja välitän sinusta. Tiedän, että sinulla on hyvä sydän. Annan sinulle anteeksi.”

 

Elämässä ei ole tärkeää olla aina oikeassa. Tai selviytyä yksin. Käännä mieluummin kasvosi niiden ihmisten suuntaan, jotka ovat merkityksellisiä sinulle. Ja kerro se heille, heidän takiaan. Toimi sen mukaan. Silloin sinunkin elämäsi on merkityksellistä. <3

 

*Mitä sinä ajattelet, pitääkö ihmisen selvitä yksin? Millaiset asiat tekevät sinulle elämästä merkityksellisen? Kerro pala tarinaasi tai mielipiteesi asiaan rohkeasti toisia kunnioittaen.

*Kuvat ovat ystäväni Annette Evokarin ottamia ja viimeinen käsi kuva on Pixabaysta.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
19 joulukuun, 2018
Hyvinvointi
Raaka vai kypsä omena poimittavaksi
9 syyskuun, 2018
Hyvinvointi

Kuule minut rakas

Arki voi kuormittaa niin paljon, että tuntuu kuin vetäisi kivirekeä perässään. Työkiireet voivat puristaa koko kehoa. Tai perhe ja lapset, jotka vaativat yhtä sun toista. Ja vielä puolisosikin haluaa oman osansa.

 

Rakkaus voi tuntua haalealta muistolta sateisina syysaamuina. Mieli tekisi vain rähistä rakkaimmalleenkin. Tai olla vain hiljaa sulkeutuen oman mielen syövereihin.

 

Silloin on hyvä pysähtyä pohtimaan, missä mennään.

 

Pieni, mutta voimallinen teko voi olla puhuminen. Hetki, jolloin sinä saat sanoa miltä sinusta tuntuu. Mikä uuvuttaa, mikä kuormittaa, mikä harmittaa ja mitä toivoisit kumppaniltasi – jos sinulla sellainen on.

 

Liian usein kuulen vastaanotollani, miten yksin ihmiset kulkevat elämässään vaikka rinnalla on kumppani. Kumppani ei aina ehdi kuunnella, eikä edes osaa välttämättä.

 

Toisaalta voi olla, ettei ihminen itse saa sanottua sitä mitä haluaisi. Moni sanookin, että he pelkäävät. Pelko kumpuaa mahdollisesta kumppanin reaktiosta. Mitä jos oma rakas kieltää, vähättelee, suuttuu tai tulkitsee väärin sanojani?

 

Huomaan usein, että kyse on luottamuspulasta. Piilevästä sellaisesta. Sitä et ole ehkä itsekään tunnistanut, eikä kumppanisi. Avoimuus jää luottamuspulan jalkoihin ja silloin ne tärkeimmät sanat eivät saa ääntäsi – sinä nielet ne. Patoat sisään ja tunnet outoa pahaa oloa tai ahdistusta kehossasi.

 

Terapiassa on mahdollisuus purkaa luottamuspulan syitä ja seurauksia. Opetella puhumaan ja kuulemaan. Yhtä hyvin niitä voi harjoitella herkällä korvalla kotonakin.

 

Voit jo tänään kysyä rakkaaltasi, mitä hänelle kuuluu. Sen jälkeen keskity kuuntelemaan. Pyydä myös häntä kuulemaan, miltä sinusta tuntuu ja kuuntelemaan sinua.

Älkää jääkö yksin, vaan eläkää toinen toisenne rinnalla kulkien. Koska pahinta on yksin jääminen vaikka rinnalla olisi oma rakas. Me haluamme tulla nähdyiksi ja kuulluiksi, se on perustarpeemme ihmisinä. Avaa itsesi rakkaallesi, uskalla vastaanottaa se rakkaus ja lohtu, mitä hän tarjoaa.

 

Jokainen keskustelu on uusi mahdollisuus kohdata ja löytää toinen, tulla takaisin toisen luo. ❤️

 

Millaisia ajatuksia kirjoitukseni herätti sinussa? Oletko sinä kokenut yksinäisyyden tunteen parisuhteessa? Miten olet ottanut asian puheeksi kumppanisi kanssa vai oletko jatkunut vain eteenpäin?

 

*Suosittelen lukemaan myös aiemmat kirjoitukseni Uudelleen toisen luokse <3 ja Valitsen sinut.

*Kuvat Muru ja alin kuva Pixabay.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Lifestyle

Kaipuun väri on sininen vie omien haavojen äärelle + KIRJA-ARVONTA

– Tarinasi saattaa olla surullinen, mutta katkeruus on vielä surullisempaa. Aiotko kantaa vanhaa mukanasi vielä pitkään? hän kysyi. 

 

                      Vilkuilin ympärilleni ja pudistin sitten varovasti päätäni. Puhuiko hän minulle? Mistä hän tiesi mitään minusta tai minun tarinastani?

 

– Milloin sitten päästät irti? Sillä kukaan muu ei tee sitä puolestasi. Vastaasi tulee aina kävelemään ihmisiä, jotka satuttavat tai joiden teot aiheuttavat sinulle vahinkoa tai päänvaivaa. Silloin sydän ja mieli täyttyvät helposti vihasta, jopa kostosta. Ja silloin viha ja kosto ohjaavat lopulta kaikkea tekemistä ja jokaista ajatusta. Viha halvaannuttaa. ….

 

Johanna Elomaa kirjoittaa uudessa romaanissaan Kaipuun väri on sininen (Kosmos 2018) väkevästi ja äärimmäisen osuvasti eikä lukija voi olla tuntematta sanojen vaikutusta omassa kehossaan. Hän luo romaanillaan kiehtovan matkan Intiaan, mutta ennen kaikkea se on matka länsimaisen naisen mieleen. Kustantajalta saatu ennakkokappale kosketti minua niin paljon, että halusin jakaa pohdintani kirjasta teillekin rakkaat lukijani.

Päähenkilö on kuin kuka tahansa kolmekymppinen lapseton naisystäväni. Hän kaipaa rakkautta. Hän kaipaa syvää kokemusta toisen ihmisen kohtaamisesta, joka saisi sielunkin väreilemään. Ja se saa hänet etsimään vimmatusti toista ihmistä, joka antaisi rakkauden ja sitä kautta onnen.

 

Puitteet ovat huikeat. Intia maana ja kulttuurina luo tropiikin omaan olohuoneeseen ja saa lukijan tuntemaan syyllisyyttä yltäkylläisyyden keskellä valittamisesta. Johanna Elomaan Intiassa vietetyt vuodet saavat paikat ja ihmiset tuntumaan todellisilta. Intialaisten henkisten opettajien tarinat antavat lukijalle uusia näkökulmia, jotta hän voi katsoa tuttuja asioita toisin. Loppu on kiinni lukijasta, haluaako hän elää vain tarinassa vai kulkea myös oman elämänsä poluilla.

 

Johanna Elomaa on saanut romaanissaan taitavasti luotua taustatarinat, jotka aukeavat täysin vasta kirjan viime sivuilla. Onnen ja rakkauden etsinnän rinnalla kulkee koko kirjan läpi kolmas vahva teema, anteeksianto. Traumaattiset tapahtumat Intiassa ovat rikkoneet kaksi paikallista perhettä, kaksi ystävystä ja jäljellä on pimeys. Miten paljon helpompaa on piehtaroida vihassa, antaa vihan tekohengittää keuhkoillamme kuin antaa anteeksi? Vai voisiko pimeyden keskellä olla kuitenkin tilaa valonsäteille?

Minua kirjan henkilöiden tarinat koskettivat aina kyyneliin saakka, enkä olisi halunnut lopettaa kirjan lukemista. Olisin halunnut tietää vielä lisää, palata vielä takaisin Intiaan. Antaa mahdollisuuden vielä kerran rakkauden löytämiselle.

 

… Toistin mielessäni Raman sanoja. Kaikki se mitä tapahtuu, tapahtuu syystä. Luottamus hukuttaa pelon alleen.

 

Mutta se onkin kirjan ydin. Ihmisen pitää ymmärtää lopettaa vimmattu rakkauden etsiminen, pysähtyä katsomaan mitä hänellä jo on. Elämälle voi  suoda mahdollisuuden antamalla anteeksi ja päästämällä irti, voi jättää ikävät muistot muiden muistojen joukkoon. Avaamme rakkaudelle tien luoksemme, vasta kun alamme luottamaan. <3

 

*Johanna Elomaalta on ilmestynyt esikoisromaani Säästä ajatuksesi eläviä varten (Kosmos) vuonna 2016. Elomaa kirjoittaa parhaillaan Thaimaan luolaoperaatioista ja sukeltaja Mikko Paasista kertovaa Sukellus valoon -kirjaa, joka julkaistaan myös syksyllä.

 

*Kirjan upean kannen on tehnyt Sanna-Reeta Meilahti.

*KIRJA-ARVONTA. Sain Kosmokselta mahdollisuuden arpoa teille ihanat lukijani kolme kappaletta Johanna Elomaan Kaipuun väri on sininen romaania. Joten jos innostuit kirjasta, osallistu arvontaan ja kokeile onneasi. Ainahan kirjan voi antaa vaikka ystävälle lahjaksi!

Säännöt ovat helpot. Kerro kommentissa, miksi haluaisit lukea tämän kirjan. Mitä ajatuksia postaukseni herätti? Muista myös laittaa erottuva nimimerkki ja kirjoita se itsellesi muistiin. Suosittelen jättämään sähköpostiosoitteesi, koska se auttaa voittajan tavoittamisessa. Arvonta alkaa NYT ja loppuu ensi viikon torstaina 27.9.2018. klo 23:59. Ilmoitan kolme voittajaa täällä blogissa. Laitan voittajille myös meiliä, jos he ovat jättäneet sähköpostiosoitteensa. Onnea kaikille arvontaan! =)

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Lifestyle

Villit taksit pelottavat

Olin viikonloppuna viettämässä tyttöjen iltaa. Ilta venyi yli puolen yön yökerhossa, bilekengät hieman hiersivät ja järki sanoi, että mene taksilla. Lähdimme ystäväni kanssa yhdestä Helsingin keskustan yökerhosta syömään ja siitä taksijonoon.

 

Taksijono oli kuin villi länsi.

 

Seisomme siinä kiltisti ja ympärillä pyöri monenlaista hämäränoloista kyydin tarjoajaa. Ehdotuksia sateli, vaikka emme olleet jonon ensimmäisinä, Uber autoa tarjottiin ja tavallisia auton ovia avattiin, kehoituksella hyppäämään sisään. Tuntui kuin olisimme olleet myynnissä pimeillä markkinoilla.

 

Kaikki se turvallisuus, luotettavuus ja helppous tuntui kadonneen. Aiemmin me pystyimme naisina aina lähtemään taksilla kotiin ilman huolta. Nyt meille molemmille tuli todella epämukava eikä lainkaan turvallinen olo. Siksi mietinkin, onko tämä seurausta heinäkuun alussa voimaan tulleen uuden taksilain eli liikennepalvelulain muutoksesta? Tuntui, että lakiuudistuksesta puhuttiin mediassa vain hinnoittelun näkökulmasta. Minusta turvallisuus menee sen edelle!

Jäimme kuitenkin jonoon, kunnes tuli tutun firman, Helsingin lähitaksin, auto. Taksi joka näyttää taksilta ulospäin, on sisältä puhdas ja mittari on paikoillaan niin kuin aina ennenkin. Minulle kuskin kotimaalla, sukupuolella tai uskonnolla ei ole mitään väliä, kunhan toiminta valvottua. Ja asiakkaalle eli tässä tapauksessa minulle sekä ystävälleni turvallista.

 

Taksilain uudistus on mennyt pieleen, jos se vie asiakkailta mahdollisuuden luotettavaan kyytiin.

 

Maksavatko asiakkaat hintaa kilpailun vapauttamisesta rahan lisäksi esimerkiksi lisääntyvinä raiskauksina tai ryöstöinä? Uskaltaako rikoksen uhri tehdä rikosilmoituksen, jos on hypännyt villiin taksiin? Vai meneekö hän kotiin ja jää syyttämään itseään tyhmyydestä?

 

Toivottavasti rehelliset yrittäjät pitävät pintansa tässä kilpailussa. Minä ainakin aion istua vain teidän kyydeissänne. Koska olen niin arvokas ja niin olet sinäkin. 

*Oletko sinä kokenut vastaavaa taksilain uudistuksen jälkeen? Koetko taksit luotettaviksi ja turvallisiksi? Mistä tiedät mihin taksiin voit luottaa? Olisi mielenkiintoista kuulla myös eroja paikkakuntien välillä.

 

*Kuvat Pixabay ja ystävän ottama kuva.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Close