Puhumuru, Author at Puhu muru

Kokemus tissikateudesta

27 toukokuun, 2018

By

Nainen, jolla näkyy tissivako saa huomiota niin miehiltä kuin naisiltakin. Lopputuloksena voi olla tissikateus katsojassa. Eräs lukijani halusi kertoa teille oman tarinansa, miten tissikateus osoitetaan isorintaiselle naiselle luettuaan postaukseni Oi tissit, tissit.

Murrosiässä rintani kasvoivat hyvin aikaisin, olin vasta 10-vuotias. Siihen aikaan ei pahemmin puhuttu tisseistä. Olin meidän luokalla ensimmäinen, jolle kasvoi rinnat. Eikä kotonakaan asiasta paljoa puhuttu. Olin kaiken muutoksen keskellä kauhean yksin.

Luokkani tytöissä se herätti uteliaisuutta ja kateutta, mikä ilmeni rajattomana kosketteluna sekä tarkoituksellisena rintaliivien availuna. Ihan kuin muut tytöt olisivat epäilleet ovatko rintani oikeat. Erityisesti kaksi luokkani tyttöä olivat ärsyyntyneitä saamastani huomiosta. He myös lällättivät tisseistäni. Seksuaalikasvatusta olisi ollut paikallaan.

Pojat ihailivat ja olivat omalla tavallaan uteliaita. Mieleeni on jäänyt hyvin yhden pojan hyväntuulinen laulaminen Markku Aron Jestas sentään, mitkä rinnat –biisin mukaan.

Aikuisena keskustelut naisten kanssa kääntyvät helposti siihen, että kyllä noilla rinnoilla on kiva ostaa rintsikoita, biksuja tai vaatteita. Moni sanoi, että helppohan sinun on saada huomiota miehiltä. Isot rinnat olivat jokin naiseuden ylivoimainen mitta, mikä teki minusta erilaisen. En kuulunut joukkoon.

Keskusteluissa muiden naisien kanssa ei ollut tilaa puhua isojen rintojen huonoista puolista. Se oli sanattomasti ilmaistu asia, että turha sinun on valittaa vaikeudesta löytää vaatteita, selkäkivuista tai miesten epämiellyttävästä koskettelusta.

Onneksi on ollut myös syvällisiä kohtaamisia naisten kanssa, joissa olen saanut luvan puhua avoimesti niin, että minua on kuultu ilman mitätöintiä. Niinä hetkinä ei ole ollut väliä rintojen koolla vaan ihmisyydellä.

Parasta tukea olen saanut muilta isorintaisilta naisilta, jotka ovat ymmärtäneet puolesta sanasta, mitä joudun kokemaan rintojeni takia.

Kateuden ikävin kääntöpuoli tuli esiin imetyspettymyksen ja väärän tiedon myötä. Oletus siitä, että isoilla rinnoilla on helppo imettää oli minun taakkani. Kun sain esikoiseni, maitoa ei vain tullut, eikä kukaan meinannut uskoa sitä. Voi sitä ihmettelyn määrää, typeriä neuvoja ja empatian puutetta! Tuoreena äitinä koin valtavaa syyllisyyttä tuon paineen alla.

Totta kai minä olisin halunnut imettää. Muiden ihmisten epäusko oli käsinkosketeltavaa. Minua syytettiin, että halusin vain säästää rintojani. Toiset epäilivät, että laihdutin salaa eikä maitoa tullut siksi.

Kuusikymppisenä naisena elämä on antanut jo perspektiiviä naiseuteen. Nainen ja naisen seksuaalisuus ei ole yhtä kuin rinnat. Olen itse ollut toisaalta välillä kateellinen pienirintaiselle naisille. Ajatus urheilusta, ilman rintojen tuomaa painoa, pukeutumisesta ilman ”sääntöjä” ja rintojen tuomaa rasittavaa huomiota houkuttelee.

Kaikista tärkeintä on ollut opetella olemaan sinut itse asian kanssa. Tämä on minun kehoni. Minun ainutlaatuinen kehoni. Enää en mieti pienennysleikkaukseen menoa, vaikka niskakivut vaivaavat. Nykyään pelkoa aiheuttaa riski rintasyövästä. Löydänkö rinnoistani muutoksen tarpeeksi ajoissa, jos sellainen tulee?

Toivottavasti jokainen niin nuori kuin aikuinenkin nainen osaisi edes vähän miettiä, miltä isorintaisesta naisesta tuntuu. Kateus erottaa meitä. Ymmärrys tuo yhteen. Kunpa naiset osaisivat nähdä omassa itsessään oman ainutlaatuisuutensa, rintojen koosta viis. <3

*Mitä ajatuksia lukijan kokemus sinussa herättää? Kommentoithan asiallisesti, vaikka kokisit asiat erilailla.

*Kuvat Pixabay

**Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

13 Comments

5025 Views

Hyvinvointi

Karvakriisi

25 toukokuun, 2018

By

Puhumuru

Bikinikausi kirjaimellisesti yllätti suomalaiset. Samalla se laukaisi monta kesämekkokriisiä, varpaiden kynsihuoltokriisiä mutta myös karvakriisejä. Sain tähän myös vahvistuksen kosmetologiltani. Karvanpoistot täyttävät päivät ja kalenteri on buukattu täyteen.

Vuosikaudet olen itsekin taistellut karvojeni kanssa. Eipä 1980-luvulla syntyneiden ystävättärieni keskuudessa ole luomukarvapuskia näkynyt. Itse meinasin järkyttyä eräässä maajoukkuepelissä, kun italialainen naispelaaja nosti kädet ylös ja hänellä oli oikein mustat kainalokarvat.

Me olemme sheivanneet, epiloineet kotona, nyppineet ja avuksi on otettu myöhemmin myös kosmetologit. Vahaus ja sokerointi ovat taanneet vähän pitempiaikaiset tulokset sekä kukkaron keventymisen. Karvataistelun kohteena ovat olleet niin kainalo-, pimppi kuin säärikarvat.

Ja silti ne karvat vain piru vie kasvaa vaikka mitä tekisi!

Suoraa puhetta aiheesta on onneksi käyty ystäväpiirissä. Se helpottaa kummasti omaakin tuskaa, kun voi ääneen sanoa, että kyseessä on pitkääkin pidempi asemasota. Ja ääneen ihmetellä, eikö tämä ikinä lopu?!!

Yksi iso syy, miksi niin moni meistä karvoja poistaa, on tietysti esteettisyys. Kivoissa biksuissa ei välttämättä ole eduksi jos karvat valuvat eroottisesti pitkälle reiteen. Onneksi markkinoilla on nykyään monenlaisia biksuja ja uikkareita, joten ratkaisuja tähänkin pulmaan löytyy. Joskus toisen ikävä kommentti jää painamaan mieltä.

Olen myös kuullut, että miehet voivat pitää hyvin eroottisena naista, jonka biksuista näkee hieman läpi pimppikarvoja…

Kaikilla meillä ei ikinä ole ollut edes luomupuskaa eli meillä on vain oletus siitä. Eli voipi olla, että me hullaantuisimme täysin puskastamme. Saati mahdolliset seksikumppanit. Ehkä todellinen tuoksumme tulisi paremmin esiin ja tekisi ihmeitä.

Toki tässä on kyse myös hieman arpapelistä. Oletko saanut vaaleat viikinkikarvat vai kreikkalaisen esiäidin karvoituksen. Se kuinka montaa karvaa olet saanut on määräytyy perimästä ja hormoneista.* Karvan määrissä ON eroja!

Toinen syy karvanpoistoon on seksi ja nautinto. Ja erityisesti suuseksi aiheuttaa päänvaivaa. Rentoutuminen voi tuntua haastavalta, jos pohtii vaan karvojen aiheuttamia kauhuskenaarioita. ”Onko toisen suu täynnä karvoja?” ”Pystyykö kumppani edes hengittämään?” ”Onko tilanne aivan kamala/ oksettava / ällö hänen mielestään?”

Kosketus aiheuttaa erilaisia tuntemuksia karvojen kanssa tai ilman. Ristiriitaa aiheuttaa ihanne karvattomasta tai huolellisesti sheivatusta pimpistä sekä tieto, että karvojen kautta saamme erityisiä tuntemuksia. Sillä karvatuppiin kytkeytyy tärkeitä hermopäitä.*

Kolmantena tulee oma fiilis. Omista karvoista voi olla ylpeä tai ne voivat ällöttää. Karvoihin voi suhtautua uteliaisuudella tai vitsauksena. Elämäntilanteetkin vaikuttavat. Sinkkuna voi olla erilaiset tarpeet kuin pidemmässä parisuhteessa. Ja sitten on pikkulapsivaiheen aikoja, jolloin ei vain jaksa. Hengissä selviytyminen ajaa kaikkien karvojen edelle.

On hyvä pysähtyä miettimään, mikä sopii minulle jos oikeasti haluan karvojani poistaa. Kaikille ei sovi sheivaus, vaan se voi saada ihon tulehtumaan tai sokerointi, joka voi aiheuttaa sisäänpäin kasvaneita karvoja. Naisporukassa on monta kertaa todettu, että tapoja on monia. Olen pohtinut aiheutta aiemminkin Pimppitrendejä – Miksi me naiset hurahdamme näihin? postauksessani.

Minusta tärkeintä on muistaa, että kyse on sinun karvoistasi. Jos et ehdi, jaksa tai yksinkertaisesti halua ajaa karvojasi – älä aja. Jos nautit ja haluat elää vähemmillä karvoilla tai karvattomana – anna palaa. Kunhan teet päätöksesi ennen kaikkea itseäsi varten!

Olen tämän trooppisen toukokuun aikana ottanut oikein tavaksi, että en enää stressaa niin paljon karvoistani. Se ei ole huonoa käytöstä, jos naisella on karvoja. Koska se on minun asiani! Tuulen vire tuntuu aivan erilaiselta, kun karvat lepattavat pyöräillessä!<3

Mikä sinusta paras karvamalli? Miksi? Kerro rohkeasti näkemyksesi anna meille muillekin ajateltavaa.

*Suosittelen lukemaan norjalaisen mahtavan bloggarikaksikon Nina Brochmannin ja Ellen Støkken Dahlin kirjan Wau, mikä vagina! He käyvät kaiken muun mahtavan tiedon naisen sukuelimistä ja mukana on myös kaikki karvatietoa.

**Kuvat Pixabay

**Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

2 Comments

2366 Views

Hyvinvointi

Oi tissit, tissit

20 toukokuun, 2018

By

Puhumuru

”Mitäpä jos sä hankkisit silarit?” totesi kerran eräs nuori mies minulle seksin jälkeen. Oli kuulemma entinenkin tyttöystävä hankkinut ja oli niin kivasti tuonut vauhtia petipuuhiin.

Olin itse lähinnä järkyttynyt tuon törpön kommentista. Silti se aiheutti peiliin vilkaisun. Onko tisseissäni jotain vikaa?

Tissikeskustelu tuntuu olevan loputon maraton, jota ei pääse karkuun. Kohta lehdet alkavat taas huutaa kesämekkojen, bikinien ja tissivakojen perään. Parhaimmista löytyy kuvat ja muotoja ihaillaan kilvan. Osalle naisista munkit, tissit, lollot – millä nimellä rintoja ikinä kutsummekaan, on kärsimyksen paikka, huomasi Taina Kinnunen tutkimuksessaan*. Tisseistä johtuva paha olo puhututtaa naisia myös seksuaaliterapiavastaanotollani.

Naiset kuvailivat Kinnusen tutkimusaineistossa, miten rinnat aiheuttivat puutteellisuuden tunteen ja vaikuttivat omaan seksuaaliseen itsetuntoon negatiivisesti. Visuaalisuus oli heille tärkeä osa seksuaalisuutta. Yli puolet tutkimukseen osallistuneista naisista kertoi, että he olivat saaneet kuulla huomautuksia rintojensa epätäydellisyydestä. Rintojen suurennusleikkauksen jälkeen he kokivat kärsimyksen helpottavan ainakin hetkellisesti.

Itse pähkäilin tänään pitkän aikaa voinko laittaa kesämekon, jonka alle en laita rintaliivejä. Mitä jos nännit näkyvät liikaa? Ja kun päätin, että voin, aloin pohtia näyttävätkö rintani ihan latistuneilta ja mekko hassulta sen seurauksena. Kun kerroin tästä ystävälleni, hän ymmärsi heti mistä puhun.

Isompirintainen ystäväni olisi voinut käydä saman pohdinnan itsensä kanssa päättyen siihen, että voinko laittaa tämän mekon olematta liian tyrkky.

Minä olisin ehkä kaivannut hieman lisää tissejä ja ystäväni hieman vähemmän. Miksi? Itsemmekö vai muiden takia?

Katsoin sattumalta tänään Yleltä lyhytelokuvan nimeltä Tissit. 16 minuuttia draamaa siitä, miten tissit vaikuttavat naisten välisiin suhteisiin sekä naisten ja miesten väliseen jännitteeseen. Ja erityisesti, miten tissit vaikuttavat naisen käsitykseen omasta vartalostaan. Lyhytelokuvan oli ohjannut mies, Teemu Nikki, ja jäin pohtimaan myös, miten paljon elokuvassa oli kyse miehen oletuksesta siitä, mitä nainen kokee?

”Lyhytelokuva Pipsasta, joka kyllästyy siihen, että kaikki miesasiakkaat töissä valitsevat aina Kaarinan kassan. Pipsa epäilee sen johtuvan Kaarinan isoista rinnoista ja päättää tehdä asialle jotain.”

(Kuvaus Yle Areenan sivuilta)

Päätin mennä googleen. Mitä ihmiset kirjoittavat tisseistä netin keskustelupalstoilla? Ja kyllä siellä kirjoitetaan! ”Minkälaiset tissit ovat parhaat seksiin?” ”Tissit vai perse?” ”TISSIT, TISSIT, TISSIT – Ihannenainen” ”Ihana nainen, MUTTA pienet rinnat” ”Saako naisella olla pienet rinnat?” ”Miksi naisilla on pienet rinnat?”

Minua kiinnostaa kovasti, mistä tämä naisten kateus rintoihin liittyen johtuu. Liittyykö se evoluutiobiologiaan ja kilpailuun parhaista miehistä? Vai onko kyse kulttuurisesta kysymyksestä, amerikkalaistuneesta kehokulttuurista, jossa suuria rintoja ihaillaan luonnollisuuden kustannuksella? Voidaanko media haarukoida syylliseksi? Vai onko kyse hyväksynnän tarpeesta? Toiveesta olla haluttavan katseen kohde?

Mitä mieltä te olette? Suosittelen muuten katsomaan tuon Teemu Nikin lyhytelokuvan Tissit. Ja pohtimaan niitä tunteita, joita se herättää. Tai mitä, jos ottaisit tissit keskustelunaiheeksi ystäviesi kanssa? Olen kirjoittanut aiemmin blogiini Yhden naisen rintojen tarina postauksen, jossa pohdin omaa suhdettani rintoihini. Millainen on sinun rintojesi tarina?

* Artikkeli ”Silikoni-implantit omaksi iloksi” Taina Kinnunen (s.160-182) kirjasta Seksuaalinen ruumis (toim.) Taina Kinnunen, Anne Puuronen (2006) Gaudeamus

*Kuvat Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

24 Comments

19723 Views

Hyvinvointi

Raskauden keskeytys olosuhteiden pakosta

16 toukokuun, 2018

By

Puhumuru

Eräs lukijani otti minuun yhteyttä. Hän oli keskellä painajaista. Mieli oli täynnä ristiriitaa. Hän odotti vauvaa oikein huolehditusta ehkäisystä huolimatta, mutta oli varannut ajan raskauden keskeytykseen. Se tuntui hänestä väärältä, mutta onko hänellä vaihtoehtoja?

Hän oli jo pari viikkoa aiemmin ihmetellyt kuukautisiaan, tehnyt testin ja käynyt ehkäisyneuvolassa. Siellä hoitaja oli ollut sitä mieltä, ettei hän ollut raskaana. Ohjeeksi tuli odottaa vielä kaksi viikkoa.

Plussa. Selkeät kaksi viivaa. Ei helvetti. Mieli huusi: ”Miksi odotin sen kaksi viikkoa?!!!”

Käynti monen mutkan jälkeen yksityisellä gynekologilla, joka totesi raskauden ja kertoi, että syke näkyy jo. Lopuksi antoi kuvan mukaan lausuntonsa lisäksi. Tilanne kävi entistä ahdistavammaksi hänelle eikä lääkärin empatiasta ollut tietoakaan.

Lukijani oli löytänyt netistä monenlaista vertaistukea ja kokemuksia raskauden keskeytyksestä. Hän kuitenkin koki jääneensä hyvin yksin omassa tilanteessaan.

Perheessä on jo kaksi lasta ja rinnalla aviomies. Hän kertoi, että kumppanin terveys oli ollut perheelle haaste viime vuodet. Tällä hetkellä kumppanilta ei onnistu edes tiskikoneen täyttö ja luvassa voi olla lääkäreiden mukaan vielä vaikeampia vaiheita. Vaikka vauva voisi olla toivottu, miten uskoa omaan jaksamiseen, kun voimat nykyisessä tilanteessakin olivat koetuksella?

Samaan hengenvetoon hän kertoi, miten oli itse ollut aina suuri raskauden keskeytyksen vastustaja. Ja nyt se kuitenkin tapahtuisi hänelle itselleen. Se tuntui aivan kamalalta. Hirvittävältä.

”Miksi juuri minulle käy näin?” ”Voinko antaa tätä anteeksi itselleni?” ”Mitä jos katkeroidun miehelleni?” ”Mistä tiedän, teenkö oikein vai väärin?” ”Mitä jos masennun?” ”Voinko joskus vielä toivoa kolmatta lasta, jos elämä muuten helpottaa?”

Entä perheen kaksi muuta lasta?Lukijani pohti, miten heidän kävisi jos vauva syntyisi. Jokainen lapsi tarvitsee kuitenkin hoivaa ja huolenpitoa, mutta myös rakkautta ja arkista kohtaamista. Miten parisuhteen kävisi? Miten hän itse jaksaisi?

Vaikka itse päättää tehdä raskauden keskeytyksen, se voi olla silti samaan aikaan iso menetys, sanoi lukijani. Heille se on menetys. <3

Tietoa raskauden keskeytyksistä (THL):

Vuonna 2016 tehtiin 9464 raskauden keskeytystä Suomessa.
Eniten raskauden keskeytyksiä tehtiin 20-24-vuotiaille naisille.
Naisista, joiden raskaus keskeytettiin vuonna 2016, 10 prosenttia oli synnyttänyt vuonna 2015-2016.
Vaikka raskauden keskeytysten kokonaismäärä on laskenut viimeiset 10 vuotta Suomessa, silti toistuvien keskeytysten osuus kasvaa edelleen.
Muun muassa oikean ehkäisymenetelmän löytäminen ja ehkäisyn parempi saatavuus ovat vaikuttaneet raskauden keskeytysten määrän vähentymiseen.

Tukea löydät Itu-projektin kautta:

Tampereen NNKY:n Ituprojekti auttaa naisia ja tyttöjä yllätysraskaustilanteissa ja abortin jälkeisissä kriiseissä. Naisia tuetaan myös tilanteessa, jossa he jatkavat raskauttaan vaikeassa tilanteessa.
Tärkeimmät työmuodot ovat yksilötapaamiset, puhelinpäivystys sekä abortin läpikäyneiden vertaistukiryhmät.
Joillakin paikkakunnilla tehdään äiti-lapsikahvilatyötä.

*Kun lukee muiden ihmisten kokemuksista, saa mahdollisuuden peilata niihin omia tunteitaan. Lukijani kaipaisi muiden kokemuksia, vertaistuekseen tähän vaikeaan hetkeen. Oletko sinä ollut vastaavanlaisessa tilanteessa? Mihin ratkaisuun sinä päädyit? Miten teillä menee nyt? Saitko jostain apua? Mistä? Kerrothan tarinasi, kunhan se ei ole sinulle liian kipeä. Jos kommentoit postausta, kirjoitathan asiallisesti lukijaani syyllistämättä. Poistan keskustelusta kaikki ikävät kommentit.

*Kuvat Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

21 Comments

4822 Views

Hyvinvointi

Mieli kesäkuntoon

13 toukokuun, 2018

By

Puhumuru

Katson pakastebroilerinvärisiä jalkojani. Seuraavaksi kiinnitän huomiota säärikarvoihin, jotka iloisesti törröttävät jaloissani. Mieleeni pälkähtää ajatus olenko henkisesti valmis kesään, se tuli niin pirun äkkiä takavasemmalta? Olo on ristiriitainen, sillä huomaan samaan aikaan miten olen tätä odottanut! Minähän olen kesämimmi!!!

Naistenlehdissä kesäkunto lähtee karvojen poistovinkeistä, kiihtyy rusketuskeskusteluun ja huipennus saavutetaan kukkamekkojen top viiden kohdalla. Ja mikä sen ihanampaa. Minäkin luen noita juttuja vuodesta toiseen samalla innolla.

En tiedä oletko sinä kiinnittänyt huomiota, mutta kaikki nuo vinkit ovat hyvin kehollisia. Auringon säteet ja lämpö ovat kuin yhtäläisyysmerkki nautinnolle paljastaa enemmän ihoa. Kysymys kuuluukin, onko mieli siihen valmis?

Mitäs jos päässä alkaa muodostua vain lista asioista, jotka minussa ovat pielessä? Mitä kaikkea pitää tehdä ja ostaa, jotta voi iloita kesähepenistä? Mitä sanon lapsilleni, jos en halua laittaa uimarannalla uikkaria päälleni? Mitä jos koko kesän lähestyminen vain ahdistaa?

Pitkän ja pimeän talven jälkeen mieli ihmettelee muuttuvaa ilmapiiriä. Ei ole mikään ihme, että tekee mieli suojautua kesältä. Olo voi olla tukala. Niin kauan kun ikävät tunteet ovat vain ohimeneviä, voit olla ihan huoleti. Jos ahdistus tai alakuloisuus vaivaa pidempään on syytä pohtia avun hakemista.

Omaa mieltä voi auttaa laskeutumaan kesään unelmoinnilla. Millaisia iloisia kesämuistoja sinulle on jäänyt vuosien varrella? Onko sinulla tallessa ihania kesäisiä valokuvia?

Mieli ja keho ovat aina yhteydessä toisiinsa. Kesää voi makustella itselle mieluisan tekemisen kautta. Onko sinun juttusi laittaa pihaa kuntoon, lähteä iltalenkille vai kaivaa kesävaatteet juhlallisesti esiin?

Voit kokeilla konkreettisiakin toimia. Niin kuin olen orgasmikirjassani puhunut mielen esteistä orgasmeille, voi sinulla olla oma lista mielen esteistä nauttia kesästä. Ota paperia ja kynä ja tee lista kesämielen myrkyttäjistä. Katso listaa lempeästi, mutta ole realisti. Viivaa yli ne asiat, joille et voi mitään. Kirjoita ratkaisut asioille, joille voit tehdä jotain.

Tapoja saada mieli nauttimaan kesästä on monia. Kuuntele rohkeasti omaa ääntäsi ja tee tästä kesästä sellainen kesä, josta sinun mielesi ja kehosi voivat nauttia. Muista, että jo pienet itselle mieluisat asiat voivat tehdä ihmeitä. Ole rohkeasti oman kesämielesi kapellimestari. <3

*Oletko sinä kokenut joskus ikäviä tunteita liittyen kesän tuloon? Mistä luulet niiden johtuneen? Mikä sinua on auttanut? Voit myös muutenkin kommentoida, jos kirjoitus nostaa sinussa ajatuksia.

*Kuvat ovat murun ottamia. <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Millaisena äitinä sinut muistetaan

11 toukokuun, 2018

By

Puhumuru

Voin heti myöntää, etten ole pullantuoksuinen äiti. Minulle ei ole sopinut erityisen hyvin kotiäitiys. Parhaimmillani olen, kun voin toteuttaa itseäni sekä äitinä että naisena.

Se on vaatinut perheeltä joustoa. Viimeisen vuoden aikana olen tietoisesti tehnyt töitä urani eteen ja muru on ottanut enemmän vastuuta perheestä. Minusta se on hyvä asia, haluan näyttää lapsille, että naisen ja miehen roolit ovat joustavina.

Parasta minussa on että olen äiti, joka rakastaa perhettään avoimesti – halii, suukottaa ja puhuu rakkaudesta. Haluan myös näyttää, että rakastan itseäni ja murua. Välillä olen nopeasti kiihtyvä ruutitynnyri mutta olen onnistunut kehittymään eli ruutitynnyri on rauhoittunut kokoajan! Osaan pyytää anteeksi ja lauhdun nopeasti. En ole kodinhengetär, ja meillä saa olla villakoiria.

Muru opetti minut nauttimaan rakkaudesta ennen pakkoa tehdä kotitöitä, ne kyllä ehtii hoitaa myöhemminkin.

Minusta äiti saa olla välillä ”huono äiti”. Ei äidin tarvitse aina jaksaa hymyillä ja tehdä kaikkea toisten vuoksi, uhrautua. Toki poden syyllisyyttä ja huomaan kateuden tunteita, saatan verrata itseäni eri tavoin toisiin äiteihin. Minusta kuitenkin sopivasti epätäydellinen äiti on ihanan armollinen lapsillekin, hekin tietävät ettei tarvitse olla täydellinen!

Toivon, että lapset muistuvat minut äitinä joka oli läsnä. Kotona, harrastuksissa, koulujutuissa, apuna ihmissuhteissa. Äitinä jolle voi kertoa kaiken, joka sanoo: ”Sinä selviät tästä.” ”Me selvitämme tämän.” Haluan antaa lapsilleni sisäisen uskon siihen, että he selviävät ja osaavat tarvittaessa pyytää apua muilta.

Tärkeänä sokerina äitiyden kakussa on leikkiminen, heittäytyminen – rakkaus liikuntaan, luontoon sekä kirjoihin. Yritän säilyttää uteliaan suhtautumisen maailmaan vielä mummunakin ja toivon, että se tarttuu lapsiinkin! Minä voin olla välillä nolo, se ei saa estää minua kokeilemasta uusia juttuja!

Yritän taistella lasteni nähden epäonnistumisen pelkoa vastaan ja kääntää sen voimaksi.

Sukupolvien ketjun vahvuuden tunteen hyvin äitienpäivänä, mikä on taas tulevana sunnuntaina. Me olemme tulleet jostakin, meillä on juuret. Menneisyydellä on merkitys tässä hetkessä.

Sinä ja minä, me jatkamme tavalla tai toisella tuota ketjua. Äitiys ei ole missään nimessä ainoa tapa, sukupuu kasvaa ja muotoutuu monin eri tavoin.

Olen saanut toivomani kolme ihanaa lasta. Nyt kun lapset kasvavat he tuottavat sanoillaan ja teoillaan myös kuvaa minusta äitinä. Yhdessä luomme heille muistot minusta heidän äitinään, tarinan heidän lapsuudestaan. <3

*Millaisena äitinä sinä toivot, että sinut muistetaan? Kerro kommenteissa toiveestasi olit sitten äiti, äidin kaltainen, mummo tai vaikka nainen joka vasta haaveilee vauvasta. Ja oikein ihanaa äitienpäivää kaikille äideillä ja äitien kaltaisille ihmisille! Äitiys ei ole vain biologiaa. Tsekkaa myös viime kevään kirjoitukseni Kaikki äitini <3 ja tarina, miten minusta tuli äiti eli Äidiksi yllättäen.

*Kuvat ovat omasta albumista. <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kun kakalle meno nolottaa uudessa suhteessa

6 toukokuun, 2018

By

Puhumuru

Uusi suhde tuntuu aiheuttavan etenkin osalle naisista kakkaongelman, joka liittyy häveliäisyyteen. Tämä on aihe, jonka halusin nostaa esiin, koska se puhuttaa uudelleen ja uudelleen ystäväpiirissäni, terapiavastaanotolla ja netin keskustelupalstoilla.

Kyse on luvanannosta ja huumorista. En suosittele tätä postausta liian tosikoille.

Ongelma: Jo pelkkä pieru tuntuu aiheuttavan elinikäisen noloussydrooman. Kakkaamista saatetaan lykätä, hoitaa esim ravintolassa tai silloin, kun uusi kumppani ei ole paikalla. Naiset eivät yksinkertaisesti halua kumppanin kuulevan kakkaamisen ääniä tai haistavan kakan hajua. Eikä tämä riitä. Ajatus seksistä voi alkaa nolottamaan jo etukäteen, jos tietää että on kakkahätä. Silloin voi olla vaikea rentoutua.

Helppo ratkaisu: Sanot vaan rohkeasti, meneväsi “kakalle”, “paskalle” tai “kakkoselle”, juuri sillä sanalla mikä sopii sinulle. Laita vaikka lempparibiisilistasi soimaan. MUTTA. Helppohan se on sanoa, että senkun menet kakalle ja lopetat vauhkoamisen luonnollisista asioista. Jos homma olisi noin helposti ratkaistavissa, tuskin kukaan kärsisi kakan panttaamisesta suhteiden alussa.

Hidas ratkaisu: Odota, että tutustutte hieman lisää. Anna häveliäisyyden sulaa itsestään viikkojen tai kuukausien kuluessa. Muistuta itseäsi, että kakkaaminen on ihan normaalia ja kumppanisikin käy kakalla. Se ei hälvennä sinun viehätysvoimaasi eikä kenenkään kakka tuoksu ruusuilta.

Vauva.fi käytännön ratkaisuohjeita: Kakkaa silloin kun miehesi menee röökille. Kakkaa niin, että vuoraat pöntön paperilla (ei molskahduksia) ja vedä vessa mahdollisimman nopeasti, ettei haju ehdi levitä. Kaikki perusvinkit käyttöön kuten vessanhana auki ja parfyymia kehiin. Ja viimeisimpänä, muttei vähäpätöisimpänä älä päästä kumppaniasi hetkeen vessaan. Hyväile ja helli häntä vaikka se aika.

Ratkaisu johon et itse voi vaikuttaa: Olin ensimmäisen pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa suhteen alkuvaiheessa Egyptissä lomalla ja saimme molemmat kolmantena päivänä kunnon turistiripulin. Siinä sitten juoksimme kilpaa hotellin vessaan altaan reunalta tai meren rannalta ja nauroimme vedet silmissä. Kaikki aiempi nolous ja häveliäisyys sai kyytiä.

Voin vain toivottaa tsemppiä kaikille kakkaongelman kanssa painiville. Harvemmin sitä onneksi kuulee, että ongelma jää päälle. Pitkissä suhteissa kakkaaminen on usein niin luonnollista, että on melkein parisuhdeteko antaa toisen istua rauhassa vessassa keskellä ruuhkavuosihärdelliä.

Ja kakkaongelmallekin voi nauraa myöhemmin ja muistella rakkaudella sitä aikaa, kun “meillä meni kakkaneitsyys”. <3

*Kerro ja kommentoi, milloin sinä menetit kakkaneitsyytesi? Ja auta kanssasiskoja – tai veljiä pääsemään häveliäisyydestä.

*Kuvat Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

13 Comments

5235 Views

Hyvinvointi

Haluatko haluta?

1 toukokuun, 2018

By

Puhumuru

”Salin toiselta puoleltakin tunnen hänet. Kun käännän katseeni en voi kuin liimaantua seuraamaan hänen jokaista elettään. Se jokin hänessä saa minut hulluksi halusta vuodesta toiseen.”

-mies 56v.

Miten säilyttää seksuaalinen halu omaa kumppaniaan kohtaan on kysymys, johon janoaa vastausta niin toimittajat kuin seksuaaliterapia asiakkaanikin, ja aiheesta on kirjoitettu lukemattomia kirjoja. Itse sivusin aiheutta vahvasti myös tuoreessa kirjassani Iso O – matkaopas huipulle.

Halu ja halun dynamiikka ei päästä ihmistä helpolla. Siihen sekoittuu biologiaa, mielen maisemaa, arjen murusia – ja jotain millä ei ole selkeää muotoa. Yksi asia on varma, kohtele kumppaniasi hyvin. Kohtele häntä niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Toisen halua voi ruokkia teoilla.

Oli suhteen muoto millainen tahansa, seksuaalinen halu ei roihua alkuhuuman jälkeen itsestään eikä se ole irrallinen muusta elämästä. Se vaatii alastuloa pilvilinnoista ja aitoja tekoja. Pysähdy siis miettimään, mitä sinä voisit tehdä? Mitä toivoisit kumppaniltasi? Oletteko ikinä puhuneet halusta?

Kolmen lapsen äitinä voin suositella, että anna toisen nukkua ja tee hänelle aamupalaa. Se on halpa ja romanttinen tapa huomioida toinen. Vielä kun herätät hänet lempeillä sanoilla ja suudelmilla. Voipi olla, että herätät myös uinuvan halun.

Kate Taylor sanoi kirjassaan Ihana Orgasmi, että naisen tulee tuntea olonsa hyväksi halutakseen seksiä. Mies taas tarvitsee seksiä tunteakseen olonsa hyväksi. Minä haluan pitää nuo molemmat lauseet, molemmilla sukupuolilla. Riippuu päivästä kummassa järjestyksessä hyvä olo tulee.

Olen huomannut itse, että hyvä olo tekee ihmisestä vastaanottavaisen. Toisen halu pitää pystyä vastaanottamaan, luomaan siitä oman nautinnon yllyke, joka lietsoo himoa. Kyse on yhteydestä toiseen ja samaan aikaan itsekkyydestä. On myös mahtavaa huomata, miten oma halu sytyttää toisen haluamaan vielä lisääkin!

Halu haluaa tekoja. Halu viestii hyvinvoinnistasi. Halu kertoo suhteestasi. Ole rehellinen ja valmis tutkimaan, mitä sinun halusi kaipaa. Vain sinä olet halusi paras asiantuntija. Se tiedetään, että onnellisissa, seksuaalisesti vireissä heterosuhteissa tärkeässä roolissa on sopivasti itsekäs nainen. * <3

Mikä tuo sinulle hyvää oloa, mikä saa halusi hyrräämään? Oletko kertonut toiveistasi kumppanillesi?

*Lähde: Happy end. Maaret Kallio & Osmo Kontula (2015) WSOY

*Kuvat Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

2 Comments

1101 Views

Hyvinvointi

Kehoni raja tuli vastaan

29 huhtikuun, 2018

By

Puhumuru

Rakkaus omaa työtä kohtaan antaa hurjat voimat. Into on voiman bensa. Sitä vain kahmii töitä adrenaliinin virratessa suonissa. Voimat eivät silti ole rajattomat, vaikka itsestä tuntuisi supersankarilta.

Sain omien voimien rajallisuudesta karun opetuksen viime viikolla.

Flunssana se alkoi. Yritin tsempata ja vetää sovitut työjutut sekä kirjaani liittyvät haastattelut. Suoritin parhaani mukaan, yritin olla tuottamatta pettymystä kenellekään. Mukauduin uusiin tilanteisiin ja näytin parhaat puoleni. Hymyilin vaikka aina ei olisi hymyilyttänyt. Olin se reipas tyttö, josta olin saanut kiitosta ennenkin.

Samaan aikaan muru oli työmatkalla ja koko arjen pyöritys oli vastuullani. On aivan eri asia ottaa lasten ilot, surut ja kiukut vastaan yksin. Olisin kaivannut murua, kuuntelemaan minua ja pitämään sylissä. Mutta ei auta itku markkinoilla, joka päivä sama ralli alkoi alusta.

Rakkaus omaa työtä kohtaan ei enää riittänyt. Salakavala painava väsymyksen viitta alkoi laskeutua harteilleni tukahduttaen tuota rakkautta.

Päivä päivältä olo paheni, kunnes yhtenä iltapäivänä makasin 40 asteen kuumeessa kotona. Tajusin, etten pysty hakemaan lapsiani päiväkodista. Kehoni oli täydessä hälytystilassa. Voimat aivan kirjaimellisesti loppu.

Olin ylittänyt rajan, vaikka kehoni oli yrittänyt varoittaa. Sekä henkinen että fyysinen raja tuli vastaan.

Ystäväni onneksi riensi apuun ja huolehti kaikesta. Hän haki lapset, teki ruuan ja passitti minut päivystykseen lempeästi mutta päättäväisesti. Kuume ei enää laskenut edes lääkkeillä. Sille oli iso syy. Keuhkokuume.

Lääkäri katsoi minua silmiin ja kysyi:”Kai sinä ymmärrät, että keuhkokuumeen kanssa ei leikitä?”

Tuli aika päästää irti ja perua työkeikat, seksuaaliterapia-asiakkaat sekä unohtaa blogi. Kieriskelin syyllisyyden tunteessa, toisaalta olo oli helpottunut. Tunsin myös henkistä uupumusta vaikka olin nauttinut viimeiset viikot kaikista uusista haasteista. Pakkolepo oli salaa kaivattu tila.

Keho on viisas. Kunhan ihminen kuuntelisi sitä. Vaikka itse työssäni opetan tai vähintäänkin neuvon, miten omaa kehoa pitää kuunnella, sokaistun itsekin elämän edessä. Se on inhimillistä.

Toivon silti, että opin tästä jotain. Niin kuin osteopaattini sanoi: ”Sinun täytyy ottaa kehosi viesti vakavasti.” Kehoni on ainoa todellinen kotini. Ja rakastan elämää yli kaiken. Joten, jos haluan murun kanssa rypistyä ja rakastaa, minun on opeteltava kuuntelemaan kehoni viestejä. Opettele sinäkin. <3

*Oletko sinä joskus unohtanut kuunnella kehoasi? Mitä siitä on seurannut? Opitko sinä kokemuksesta jotain? Ehkä voit jakaa muillekin lukijoilleni jonkun oman oivalluksesi? Ja niin kuin aina, jos postaukseni herättää ajatuksia, kirjoita rohkeasti kommentti.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

*Kuvat Muru <3

6 Comments

24102 Views

Lifestyle

Super ihanat kirjanjulkkarit

25 huhtikuun, 2018

By

Puhumuru

Iso O – matkaopas huipulle kirjani julkkarit vietettiin kaksi viikkoa sitten huikeissa tunnelmissa, ennen keuhkokuumeeseen sairastumistani. Nyt olen onneksi jo lähes terve. Sanoilla on vaikea maalata sitä riemua, iloa ja rakkautta, mikä julkkari-illassa oli läsnä. Niin kuin sanoin jo juhlissa, sanon vielä uudelleen. Yhtään kirjaa en halua kirjoittaa vain itselleni, vaan ennen kaikkea muille.

Jaakko Jaskarin ottamien kuvien kautta pääsette kurkistamaan illan tunnelmiin. Kiitos Jaakko – nämä muistot haluan todella tallentaa!

Erityiskiitos tästä upeasta illasta kuuluu tälle ihanalle blondille, ystävälleni, illan emännälle, Salon Helin by Piian omistajalle Piia Kultalahdelle. Hän jos kuka osaa järjestää hyvät bileet kampaamossaan!

Kuinka paljon omaa kustannustiimiään voi kiittää, että se on tarpeeksi? Tässä he ovat – Kosmoksen kustantaja Mikko Aarne, kustannustoimittaja Anni Moilanen ja viestintä- ja markkinointivastaava Heini Salminen. Super kiitos te ihana! Kiitos, kiitos ja kiitos!

Ihanan seurustelun, ystävien ja läheisten halailun sekä kuplivan nauttimisen lomassa pidettiin myös huikeita puheita sekä Havaintoja parisuhteesta -bloggari Sami Minkkisen ja Katrin runoesitys naisen orgasmista. Jo perinteeksi muodostuneesta illan musiikkiesityksestä vastasi tietysti Homepalli eli Meri Werkkomäki tuoreella orkkubiisillään.

Myös mun ihana äiti pääsi juhliin, mikä tuntuu aina erityisen tärkeältä. Vaikka kinaan äidin kanssa edelleen välillä kuin teini, hän on aina uskonut minuun ja tukenut. Eli jätti-rakkaus-rutistus äidille!

Kaikki te ihanat, ketkä olitte bileissä mukana – kiitos! Te teitte mun kirjanjulkkareista bileet, jotka ainakin minä muistan vielä vanhainkodissakin.

Ja vaikkei kaikkein rakkaimpani muru päässyt työmatkan takia mukaan, hän oli etäyhteydessä. Mikä sekin aiheutti paljon naurua juhlien jälkeen. Täytyy kirjoittaa lisää kirjoja, että pääset muru julkkareihini! <3

Puhumuru

Kokemus tissikateudesta

Karvakriisi

Oi tissit, tissit

Raskauden keskeytys olosuhteiden pakosta

Mieli kesäkuntoon

Millaisena äitinä sinut muistetaan

Kun kakalle meno nolottaa uudessa suhteessa

Haluatko haluta?

Kehoni raja tuli vastaan

Super ihanat kirjanjulkkarit

Viimeiset artikkelit

Viimeiset kommentit

Arkisto

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

Viimeiset artikkelit

Viimeiset kommentit

Arkisto