Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus

Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä

Seuraajieni omaehtoinen pyllykuvien esiinmarssi #arvokaspylly haasteessa nosti esiin vähättelyn ja kriittisen suhtautumisen naisen seksuaalisuutta kohtaan. Instagram shadowbannasi koko hästägin #arvokaspylly, Iltalehden kommenttikenttä täyttyi rumista kommenteista, niin myös osan seuraajieni. Slutshaming rehotti: tyrkky, paljastelija ja huorittelu kirjoittelun sanahelinässä. 

Helsingin Sanomien Iida Sofia Hirvosen kolumni Pyllystä tuli osa tarinataloutta täydensi patriarkaatin otetta komeasti ja vielä naisoletetun suusta. Hirvonen avaa ansiokkaasti historiallista perspektiiviä seksipositiivisuudesta ja feminismistä. Mutta kun tullaan #arvokaspylly haasteeseen häneltä onkin jäänyt taustatyö tekemättä siitä, mistä tässä edes oli kyse. Sen sijaan hän värittää sen omin sanoin syyllistäen haasteeseen osallistujia, eikä viitsi edes mainita nimeäni haasteen aloittajana, vaikka hän muuten kurinalaisesti noudatti lähteiden mainintaa läpi kolumnin. Loppupuolella Hirvonen kirjoitti kuin ohimennen: ”Tabujen murtamisen” sijaan saattaakin olla kyse brändin rakentamisesta.” Typistäen ja latistaen sanomani eräänlaisen kaupallisen auran alle.

Laitoin tästä Helsingin Sanomien toimituksen esimiehille ja Hirvoselle palautetta jo tänään aiemmin.

Mutta mistä kaikki alkoi? Itse haaste sai alkunsa erään seuraajani toivomasta haasteesta, jonka sitten loin aika vauhdilla Hietsun uimarannalla ystäväni kanssa hengailun ohessa.

Tästä Hietsusta otetusta #arvokaspylly haaste alkoi. Levitin sitä @puhumuru instagramtilini stoorien kautta. Kuvan otti viereisellä viltillä ollut ihminen.

Jotta väärä tieto ei enää jatkuisi tässä alla tekstini instagram tililtäni @puhumuru (25.6.2020) päivää ennen  #arvokaspylly syntyä.

”Pyllybiksut ovat tulleet Suomeen jäädäkseen ja @iltalehti teki jutun niistä ennen juhannusta, johon minäkin annoin haastiksen. Nyt tuli uusi juttu, jossa naiset kertovat miten toiset naiset ovat huoritelleet ja haukkuneet tyrkyiksi uimarannoilla. Vieressä ovat olleet lapset kuuntelemassa. Ymmärrän seksuaaliterapeuttina, että syyt raivoon ovat osittain rakenteissa mutta muutos ei synny ellemme itse tee sitä. On törkeää kommentoida ilkeästi pyllybiksujen käyttäjää. Samalla puhuja antaa aimo annoksen negatiivista seksuaalikasvatusta, pienet korvat kyllä kuuntelevat. Jos jotain sanot rannalla tai uimahallissa toisen kehosta – niin KEHU! 😍💛☀️ Sano EI slutshamingille ja kyllä mä vaan sanon, et naisien pitäisi pitää yhtä. Antaa lupa toisilleen nauttia kehoista just omilla tavoillaan. 💖

Laitan linkit juttuihin stooriin!

P.s Mun ei pitänyt ikinä julkaista tätä kuvaa, kun aattelin et ”liikaa pyllyä”. Tunsin itsekin slutshamingin kouran.”

@puhumuru instagram 25.6.2020

Kun nostin esiin @puhumuru somekanavani kautta #arvokaspylly haasteessa slutshamingin, kehorauhan ja seksuaalikasvatuksen, tein sen levittääkseni tietoa asiantuntijana. Sosiaalisen median mahdollistama tuhansien ja tuhansien ihmisten tavoittaminen on parhaimmillaan juuri tätä. Kyse ei ole vain pyllyistä,  vaan rakenteissa olevasta naisiin kohdistuvasta syrjinnästä patriarkaatin masinoimana. Instagram sallii tietynlaiset pyllyt, jopa pornografisen kuvaston mutta vain osalta – niin kuin aiemmin mainitsin #arvokaspylly shadowbannattiin. Samaa on käynyt muun muassa burleski-, twerkkaus ja kehospositiivisuus aktivisteille. Patriarkaatti näkee naisen ja miehen eriarvoisina, se on rakenteissa näkyen niin kodeissa, työpaikoilla kuin somessakin. Kyse on vallasta. 

Haasteeni ytimessä olevat asiat ovat hyvin läheisesti sidoksissa seksuaaliterapeutin työn ydinalueisiin. Ilkeämielisesti voi todeta, että kaikkihan somessa on brändäystä asiantuntijalta. Teen sitä omalla nimelläni, tilini on yritykseni nimi ja se on yritystili. Useimmiten asiat, joista puhun liittyvät työhöni, ja ovat siten brändäystäni. 

Kuvakaappaus Iltalehden jutusta 26.5.2020. Kuvassa on haastattelussa slutshaming kokemuksestaan kertonut Tanja. (IL haastikseen pääset tästä linkistä.)

Etenkin seuraajani tietävät, että teen tätä työtä rakkaudesta ihmisiä ja asiaa kohtaan. On ollut upeaa huomata, miten pääasiassa naisoletetut ja muutama transihminen ovat ottaneet kantaa omilla kuvillaan ja teksteillään #arvokaspylly haasteen kautta. Jokainen on saanut itse valita haluaako osallistua ja miten osallistuu. Olen myös kehunut heitä, jotka eivät ole kokeneet tätä omakseen, sillä rajaaminenkin on tärkeää.

Tästäkin kirjoitin instagram tililläni:

Miten ylpeä olen teistä ketkä lähtivät omien kuvien kautta tekemään kehoja ja erityisesti pyllyjä luonnollisiksi meidän kaikkien vuoksi nyt jo sensuroituun #arvokaspylly haasteeseen – nyt #selflove . 💖 Voit sanoa omastasi pylly, peppu tai vaikka perse. Voit pukea sen niin kuin haluat. Tämä ei ollut vain peppubikinien esiinmarssi vaan jokaiselle lupa valita itse, miten kehoaan tuo esille – muistutus että JOKAISEN keho on arvokas. Sinä kuka et ollut valmis ottamaan kuvaa ja julkaisemaan sitä someen, sinustakin olen ylpeä. On myös tärkeää voida kieltäytyä ja rajata, mikä itsestä tuntuu hyvälle. 💖Sain teiltä upeilta seuraajiltani satoja viestejä parin päivän aikana. En mitenkään voi sitä kaikkea tietoa jakaa – mutta te annoitte voimaannuttavan lahjan toisillenne. 💖🙏 Moni teki muiden näyttäessä esimerkkiä isoja ja pieniä askelia kohti oman kehon haltuunottoa, pohti omaa epävarmuutta tai mistä rakkaus omaa kehoa kohtaan syntyy. Slutshaming satuttaa ja lisää häpeää, se saa epäilemään itseä ja sen on loputtava. Te toitte esiin, että se ei käy, huorittelu tai tyrkyksi haukkuminen ei olen ok. Se on väärin ja te tunnistatte sen olevan rakenteissa piilevää syrjintää. Sanoissa kaikui myös haukkujen sijaan kehujen tärkeys. Teille ketkä mietitte voiko kehua, minulla on hyviä neuvoja:
Kehu, jos tiedät että ihminen voi ottaa sen vastaan.
Jos et tiedä, kysy kohteliaasti voitko kehua häntä.
Jos epäilet vieläkin, hymyile vain ystävällisesti.
Me emme voi koskaan tietää, mitä toisen elämässä on menossa tai mitä hänen historiaansa kuuluu. Kun kohtaamme toiset ihmiset arvostaen heitä ihmisinä ja kohteliailla ilmaisuilla olemme hyvällä tiellä. Toivon, että kehorauhan äärellä yhdistettäisi hyvät voimat eikä lähdettäisi liikaan vastakkainasetteluun.
Kiitos vielä teille kaikille. 💛
P.s Kehopositiivisuuden puolesta voivat puhua kaikki, kun se vastustaa kehojen syrjintää. Rakkaus itseä kohtaan ja kehopositiivisuus eivät ole toistensa vihollisia.

@puhumuru instagram 29.5.2020

Haasteemme ylitti uutiskynnykset Iltalehti, Seiska ja eilen Mtv3 tekivät haastattelut aiheesta. Myös bloggaajat tarttuivat aiheeseen, tässä linkit Mutsie – ja Alkuajatuksia blogien kirjoituksiin. Jokaisen eri median haastatteluissa puhuimme asioista asioiden oikeilla nimillä. Katsoimme pyllybikinien taakse todellisiin syihin, miksi tämä syntyi. Jokainen haasteeseen osallistuja näytti teoillaan vahvasti mielipiteensä, mistä olen kiitollinen.

Kihlströmin kannustamana monet suomalaiset ovat nyt jakaneet bikinikuviaan somessa #arvokaspylly-aihetunnisteen alla. Tarkoituksena on paitsi vastustaa slutshamingiä, myös muistuttaa kehorauhan tärkeydestä: siitä, että jokaisella on oikeus olla olemassa ja näkyä kehon muotoon, kokoon tai muihin piirteisiin katsomatta.(IL 30.6.2020)

Hirvosen kolumni (HS 5.7.2020) osoitti, että tämä haaste piti tehdä. Ja työtä on tehtävänä vielä jatkossakin. Patriarkaatin lonkerot ovat syvällä ja tiukassa, ne eivät tahdo sukupuolten välistä tasa-arvoa. Minä tahdon ja aion taistella sen puolesta jatkossakin. Koska jokainen on arvokas ja sitä saa juhlia, jos haluaa. <3

*Miten sinä olet kokenut #arvokaspylly haasteen?

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
My body is mine feat. HallaxHalla
20 lokakuun, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
4 syyskuun, 2019
Ihmissuhteet, Lifestyle

Rakkauslomalla Tallinnassa

Me. Sä ja mä. Minä ja Muru. Ja tietty mun uusi jakku, mistä hehkutan edelleen. Muutan tän ehkä meidän viralliseksi hääkuvaksi, niin paljon me tästä tykätään.

Tässä me ollaan aina oltu hyviä. Emme vaadi liian suureellisia puitteita tai kaukomatkoja.  Meidän lokakuinen rakkausmatkamme naapuriin eli Tallinaan oli meitä parhaimillamme. Me osaamme ottaa rennosti. Se on hyvin tärkeää, mutta siitä lisää myöhemmin.

Sääennuste oli suorastaan hurja ja kävimme ennen lauttamatkaa lahden yli nopeasti apteekissa ostamassa pahoinvointipillerit. Aamuinen merimatka suoraan sanottuna hieman jännitti, mutta vaahtopäisten aaltojen sijasta meidät ympäröikin sankka sumuvaippa, joka oli todella taianomainen. 

Se tunne, kun lapset ovat saatu hyvän ystävän luo hoitoon ja meidät on päästetty ”vapaaksi”.

Söimme laivalla kevyesti (ilman muksuja! Jes!) ja ihmeteltiin taas ääneen kuinka outoa on viettää treffejä näin monen vuoden jälkeen. Meiltä jäi aikanaan treffivaihe kokonaan käymättä läpi, kun perustimme vain muutaman kuukauden jälkeen uusperheen hyvin päättäväisin ja ripein liikkein. Ja nyt on todella ihanaa huomata, että kaikkien näiden vuosien jälkeen viihtyy niin hyvin toisen seurassa. 

Satamasta taksi vei meidät Hotel Telegraafiin, jota ystäväni oli suositellut meille. Takseista muuten sen verran, että hinta kannattaa tiedustella etukäteen, mutta kunhan jotenkin on kärryillä paikallisesta hintatasosta niin taksilla suhaaminen on  aika edullista (toisin kuin esim. Helsingissä).

Meidän rakkauslomilla mä olen karttavastaava. Muru on taas parempi, aikataulujen suhteen.

Tiesimme, että haluamme tällä viikonloppureisulla lähinnä vain nauttia toistemme seurasta ja kenties käydä kylpylässä. Siksi ystävämme suosittelema Hotel Telegraaf oli meille juuri täydellinen hotelli sillä siinä on oma pieni kylpylänsä, joka sisältyy hintaan. Kaksi kärpästä yhden hinnalla.

Kävimme sen viikonlopun aikana hotellin kylpylässä aina aamusaunassa ja -uinilla. Ja koska emme  olleet mielestämme tarpeeksi rusinoita niin kävimme myös iltapäivisin uudelleen pyyhkimässä kaupungit pölyt jaloistamme. Huomatkaa muuten, että kylpylä saattaa olla ruuhka-aikoina täynnä, mutta me olimme usein yllätykseksemme vain kaksisteen ja otimmekin meidän privakylpylän ilomielin haltuun. 

Hyviä ruokapaikkoja on Tallinnassa lukemattomia. Tässä kaksi suositusta meiltä. 

Erinomainen lounaspaikka on vanhassa kaupungissa oleva italialainen ravintola. Pulcinella on tunnelmallinen kellariravintola, nuoret asiakaspalvelijat ja sopivan rento italialaishenkinen sisustus toimivat ainakin meillä. Söimme pizzat, joissa oli juuri sopivan rapeat, mutta kuitenkin mehevät pohjat. Pizzan raaka-aineita ei ollut liikaa eikä liian vähän. Niin ja se, että ruokansa voi syödä käsin viittaa yleensä siihen, että et kuole liialliseen jäykkyyteen ja patsasteluun. Ruokailun tulisi olla nautinnollinen asia. Ei koketeeraamista.

Lounaan jälkeen (toki voi mennä ennenkin, mutta meidän tapauksessa Muru kestää paremmin mun sovittelut, jos masu on täysi) sopiikin käydä shoppailemassa ihania ja laadukkaita naisten kenkiä myyvässä Vivian Vau:ssa, joka on aivan trattorian lähistöllä. Kenkiä on jokaiseen makuun, vaikka ei ehkä aivan kaikista konservatiivisimpaan makuun. Erityinen juttu on, että Vivian Vau myy naisten kenkiä koosta 35 aina kokoon 44 saakka. Mikä on ihanaa, sillä oma jalkanikin on useimmiten nykyään kokoa 42.

Tai Boh -ravintola, aivan vanhan kaupungin kupeessa, onkin sitten varsinainen helmi. Ihme, että he eivät ole vielä tuoneet konseptiaan Suomeen. Sitä odotellessa! Ravintola sijaitsee viehättävässä,  juuri sopivassa määrin rapistuneessa vanhassa puisessa talossa. Sen toiseen kerrokseen vievät puiset rappuset ovat niin vinot, että kuvittelet sen yhden oluen kihahtaneen päähän enemmän kuin laki sallii. 

Lisäksi katseesi harhailee ihastellen ja hämmästelleen kaikkialle maalattuja pop-art maalauksia ja taideteoksia. Yläkerassa sijaitseva ravintolan sisustuksellinen teema jatkuu samalla tavalla. Seinät ja erilaiset tasot vilisevät taidetta ja teoksia. Kaikki on ikäänkuin täysin sekaisin, mutta kuitenkin paikassa vallitsee outo ja hyvin viihtyisä harmonia.

Niin ja se ruoka…Ensinnäkin ruoka on aina makuasia, mutta kävimme hiljakkoin Gaijinissa syömässä, jonka ruoka on todella, todella hyvää. Mutta Tai Boh on vielä parempi. Kevyesti. 

Tai Boh:ssa kokit ovat kaikki thaimaalaisia ja he ovat onnistuneet luomaan ateriakokonaisuuksia, jotka hivelevät silmää ja aiheuttavat sen, että kuolaamme paraikaa, kun vain muistelemme niitä. Jep. Jos ette usko, käykää siellä. Me olimme ainakin niin viehtyneitä, että peruimme seuraavan päivän toisen ravintolan ravintolavarauksemme ja varasimme siinä istuessamme uuden ajan Tai Boh:sta.

Matkan toinen shoppailukierros suuntautui meillä ostoskeskus Balti Jaama Turgin toisessa kerroksessa olevaan vintagevaate-ihme-löytökeitaaseen Svetaan (ehkä lähin mikä Suomessa  muistuttaa Svetaa on helsinkiläisen Reloven vintagevaateliikkeet). Minä ainakin menin siellä ihan onnesta sekaisin!

Sveta on ollut runsaasti esillä somessa ja syystä. Ylöspano, vaatteiden laatu ja etenkin edulliset hinnat yllättivät meidät ainakin positiivisesti. Meillä tarttui mukaan monenlaisia löytöjä, joista ehkä kreisein oli tässä alla oleva kultainen ilmestys. Lisäksi mukaan tarttui silkkiasu ja jakkutakki, joka taisi olla reissun jälkeen käytössä kaksi viikko putkeen ja on edelleen mun lempparini. Olette saattaneet törmätä siihen syksyn aikana muutaman kerran instassani.

Ja vaikka et ostaisikaan mitään aina voit pitää hauskaa kokeillen erilaisia asukokonaisuuksia. Henkilökunta siellä oli hyvin ystävällistä ja palvelualtista. Ja mitä itse rakastan: he eivät tyrkyttäneet mitään. Suosittelemme!

Mutta vielä lopuksi siitä meidän vahvuudesta. Rennosti ottaminen lomamatkalla ei ole mikään itsestäänselvyys. Jostain syystä hyvin monella on tarve suorittaa lomallaankin asioita. Pitää käydä katsomassa mahdollisimman monia nähtävyyksiä. Pitää syödä niissä oikeissa ravintoloissa jne.

Meidän vinkki teille on se, että unohtakaa vaikka kaiken maailman Tai Boh:t ja museot. Keskittykää ennenkaikkea toisiinne! Jääkää vaikka hotellihuoneeseenne. Tilatkaa ruokanne sinne ja kaatakaa se vaahterasiirappi kumppaninne vartalon päälle. Tehkää juuri niin kuin teistä tuntuu hyvälle! <3

Hymyt kertovat kaiken oleellisen rakkauslomastamme. <3

*Kuvat ovat meidän omia. <3

*Voit seurata minua Instagramissa ja Facebookissa @puhumuru . Puhu Muru -podcastin toisen kauden jaksot ovat alkaneet ja joka torstai tulee uusi jakso! Podcastin löydät SoudcloudistaSpotifysta ja Itunesista.

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus

Pelot puhumisen esteenä

Mitä pelkoja sinun tulisi voittaa, jotta uskaltaisit puhua toiveistasi seksin suhteen? Pelot ovat usein esteenä kahden ihmisen välillä. Kun kysyn asiakkailtani, miten toimisit jos sinun ei tarvitsisi pelätä mitään, alkaa vastauksia tipahdella. Sekin on vastaus, että omat toiveeni ovat vielä mysteeri minulle.

Kehtaaminen, paljastuminen, haavoittumisen mahdollisuus nousevat monissa keskusteluissa. ”Mitähän hän minusta ajattelisi tämän jälkeen?” ”Mitä jos hän nauraa minulle?” ”Entä jos minut torjutaan?”

Ilmassa voi olla erikoista ahdistusta, tunnetta että tekee jotain väärin. Syy tähän liittyy usein parisuhteesta kauemmas, ihmisen menneisyyteen. Tullaan taas seksuaalikasvatukseen tai sen puutteeseen. Hyvin harva meistä aikuisista on saanut hyvää seksuaalikasvatusta. Seksuaalikasvatuksen takaa löytyvät vielä seksuaalisuuteen liittyvät vaietut valtarakenteet, ja lakien, uskonnon ja kulttuurin kautta tulevat säännöt, normit sekä arvot.

Tässä muutamia esimerkkejä:

·      Koti, jossa seksuaalisuus on ollut vaiettu aihe, jättää lapsen yksin ja luo useimmiten negatiivisen ilmapiirin koko aiheen ympärille. Lapsi joutuu yksinään luomaan merkityksiä asioille, joihin tarvitsisi aikuisen apua.

·      Koti, jossa on vain varoiteltu, muistutettu vaaroista ilman sanaakaan ilosta ja nautinnosta seksuaalisuuden  äärellä, syntyy tunne, ettei saisi nauttia. Tai kun yrittää nauttia, tulee silti olla varuillaan.

·      Jompikumpi vanhemmista on saattanut pitää seksiä vain pakollisena velvollisuutena, saaden sen kuulostamaan hyvin ikävältä toimitukselta. Siihen riittää satunnaiset tuhahdukset aviovelvollisuudesta. 

·      Osalla meistä on kokemus, että meitä on arvosteltu tai kielletty lapsena esimerkiksi koskettamasta itseä, pukeutumasta tai ilmaisemasta itseä tietyllä tavalla. Kehoa on saatettu arvostella. ”Kylläpä olet laiha, ei sinua näe edes heinäseipään takaa!” Noihin hetkiin liittyy usein häpeän tunnetta, minkä aikuinen pahimmillaan vahvistaa sanomalla: ”Häpeä!”

·      Vanhemman itsekriittisyys omaa kehoaan kohtaan saattaa jättää lapseen jäljen, jos aikuinen on toistuvasti haukkunut ja arvostellut itseään tai toisia ihmisiä ja heidän kehojaan lapsen kuullen.

·      Uskonnollisessa yhteisössä kasvanut on voinut kärsiä muun muassa yhteisön sisäisestä kontrollista, tiukasta todellisuuskäsityksestä, ihmissuhteiden rajoittamisesta, pelottelusta, syyllistämisestä tai jopa seksuaalisesta manipulaatiosta. (Lähde: Uskontojen uhrien tuki UUT ry.)

·      Seksuaaliset traumat, seksuaalisesta ahdistelusta seksuaaliseen hyväksikäyttöön, voivat sulkea suun ja viedä nautinnon koko aiheen ympäriltä. Trauma syvenee, jos lapsi tai nuori on kääntynyt ystävän tai turvallisen aikuisen puoleen ja hänen kokemustaan on vähätelty, se on kiistetty tai hänet on jätetty yksin ilman apua sen jälkeen. Toinen lapsi tai nuori ei tietenkään voi ottaa vastuuta noin vakavassa tilanteessa, mutta väärät sanat voivat sulkea uhrin suun.

Kun nuoruuden ja aikuisuuden aiempia seksi- tai parisuhteita tarkastelee voi esiin nousta tilanteita, joissa toiveita ei ole kuultu, ne on mitätöity tai tehty naurunalaisiksi. Koko seksi on voinut olla vain toista varten tai kaikkia muita kuin itseä varten. Seksiin ja seksuaalisuuteen liittyy monenlaisia valtapelejä, jotka voivat muuttua ”normaaleiksi”. Jotkut suhteet voivat olla hyvinkin vahingoittavia, ja parisuhteen sisällä tapahtuvaa seksiin pakottamista on edelleen vaikea tunnistaa tai nostaa esille.

Menneisyydestä kumpuavat asiat muuttuvat mielessämme uskomuksiksi, jotka pitää tunnistaa ja oppia kyseenalaistamaan. Niihin liittyvät tunteet täytyy oppia löytämään, jotta ne voidaan erottaa siitä, mitä on todella tapahtumassa. Siinä hetkessä on opittava pohtimaan, onko tämä totuttu uskomus, tunne vai tosiasia? Voisiko tämä olla virheellinen uskomus? Mikä sitten olisi tosi? 

On monia asioita, jotka saavat ihmisen pelkäämään ja sulkemaan suun. Kokemus voi sisältää vahvaa syyllisyyttä ja häpeää, vaikka itselle olisi tehty pahaa. Ihminen ei ole sen takia huono tai viallinen, hän ei vaan ole saanut vielä oikeanlaista tai riittävää apua.

Huomasitko miten monet asiat, jotka liittyvät seksiin ja seksuaalisuuteen, eivät aina liity vain parisuhteeseen? Meillä on erilaisia lähtökohtia. Jos sinulla on voimia, uskalla hakea apua, uskalla kertoa kumppanillesi miltä sinusta tuntuu, ja että saattaisit tarvita apua. 

Lopulta jokaisen kannattaa myös pysähtyä pohtimaan omaa käytöstään. Kohtelenko toista niin kuin toivoisin hänen kohtelevan minua? Arvostanko, kunnioitanko ja ihailenko häntä niin, että hän tuntee sen? Jos tuntuu, että oma tuki ei riitä kumppanille ja kokee avuttomuutta, senkin voi sanoa. Omaa kumppania voi myös lempeästi kannustaa terapiaan. Hyvä tuo hyvää myös parisuhteessa, niin kuin kaikissa muissakin ihmissuhteissa. <3

*Kuvat Pixabay ja alin by Muru – Matti Kihlström <3

*Voit seurata minua Instagramissa ja Facebookissa @puhumuru . Pian alkaa myös uudet Puhu muru -podcast jaksot, sillä toinen tuotantokausi on alkanut ja joka torstai tulee uusi jakso! Uudet jaksot löytyvät Soudcloudista, Spotifysta ja Itunesista.

You may also like
Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus
Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä
5 heinäkuun, 2020
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus

Sex is fun – feat. Sinful

Kaupallinen yhteistyö Sinfulin kanssa

Kasa seksileluja joulukalenterista voi olla unelmien täyttymys, mutta myös valtava ristiriita. Mitä hittoa näille tehdä? Mihin tunkea? Voinko sanoa, että haluan tämän pyllyyni kun en ole ikinä niin sanonut? Loukkaantuuko kumppani, jos dildo saa minut laukeamaan mutta hän ei? Voi tulla tunne, ettei uskalla tai pysty sanomaan! 

On helppo sanoa, että ” Sen kun vain panet!” ja todeta, ettei seksissä ole kyse puhumisesta vaan panemisesta. Totuus on, että seksistä ja seksuaalisuudesta puhuminen on yllättävän vaikeaa. Asia on niin intiimi, että puhuessaan siitä ihminen on henkisesti täysin paljaana. On erittäin vaativaa kertoa avoimesti,  mistä todella nauttii tai myöntää, ettei sitä itsekään tarkkaan tiedä – vaikka olisi aikuinen ihminen. Vaikein kysymys on se kaikkein tärkein: ”Mistä sinä nautit?”

Kuvittele tilanne, että teillä jo olisi Sinful aikuisten joulukalenteri. Olette loistavassa asemassa, vaikka vähän hirvittäisikin tuon ison boxin äärellä. Laitatte ilolla somekanavat säppiin, peliappit kiinni ja kännykät pois käsistä. Työasiat ovat kaukana huomisessa ja mieli puhdas stressistä! Pikku mussukatkin laitetaan aikaisin nukkumaan, kun vanhempien mielessä on ihan muut jutut. 

Jatka vaan kuvittelua. Avattavana on 24 luukkua, joista jokainen on yllätys. Pystyttekö avaamaan yhden luukun päivässä vai revittekö kalenterin hurmiossa auki kerralla? Seksilelujen lisäksi löydätte luukuista eroottisia asusteita ja mukana tullut liukuvoidetuubi tyhjenee lupaavasti lemmenleikeissä. Välillä katselette ”pimppipöristintä” ihmetellen ja kaivatte ”ohjekirjan” esiin hykerrellen. Huomaatte puhuvanne seksistä ja fiiliksistänne kuin vahingossa.

Kuuletko jo mielessäsi ilon ja nautinnon kiljahduksia? Vai kikatusta? Kiroilua? Mietitkö, mihin tuon boxin voi piilottaa, ettei lapset aja aamulla toisiaan takaa dildot kädessä? 

Kuvittele sitten, miten kiehtovia tylsistä joulukuun duunipalavereista tulee kun mietit, mitä illan luukusta tulee,  ja mitä kaikkea kivaa sillä voikaan tehdä rakkaasi kanssa. Huomaat ajattelevasi seksiä kesken työpäivän… Hymyilet ja silmäsi tuikkivat. Kotiin menet kevein askelin, päiväkodin kihomatovaroituskaan ei tunnu niin tuskaiselta eikä joululahjojen hankinta ahdista yhtään niin paljoa.

Grande finale – huomaat, että seksi on kivaa. Se ei ole vain aviovelvollisuus tai lastentekoa varten, vaan leikkiä ja iloittelua,  jopa aivan hulvatonta nautinnon vuoristorataa. Ja hitto vie, te ette elä edes alkuhuumaa ja silti tunnette kirjaimellisesti kiiman. Iho vetää toisen iholle kuin magneetti. Seassa lelujen ihmemaan kaikki mahdollisuudet ovat olemassa. Haave yhteisestä rakkauslomastakin on pistetty eteenpäin, sillä kyllähän leluja pitää päästä käyttämään pidemmän kaavan kautta, kun makuun on päästy! 

Seksilelujoulukalenteri ei muuta automaattisesti halutonta halukkaaksi tai kaavamaiseksi muuttunutta seksielämää alkuaikojen ilotulitukseksi. Mutta se antaa mahdollisuuden. Se kutkuttelee ja kutsuu leikkiin, luukkujen avaajat ratkaisevat lopun. Erityisen hyvin se toimii, jos suhteessa on pohjavire hyvä ja molemmilla utelias mieli availla luukkuja, joista tulee muutakin kuin suklaata. 

On sitä tyhmempäänkin rahaa laitettu sanon minä. Mutta joulupukille vielä terveiset, että voisiko kalenterista tehdä version sinkuille ja homopareille, sillä meistä on moneksi. <3

*Kokeneemmille ja astetta seikkailunhaluisemmille pareille vinkkinä, että kalenterista löytyy myös Sinful Deluxe Joulukalenteri

*Kuvat by Muru – Matti Kihlström <3

*Voit seurata minua Instagramissa ja Facebookissa @puhumuru . Pian alkaa myös uudet Puhu muru -podcast jaksot, sillä toinen tuotantokausi alkaa torstaina 28.11.2019!

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus

Rakkaus, Tinder ja tyytyminen

Oletko koskaan pysähtynyt pohtimaan, miten nopeasti käsityksemme ikuisesti yhdessä pysymisestä on muuttunut? Ennen kuolema erotti parin, nyt sen erottaa useammin rakkauden päättyminen.

Kun havitellaan rakkausavioliittoa, etsitään Sitä  Oikeaa. Illuusiota jonka kirjat, leffat, media ja rakkaustarinat ovat luoneet mieliimme, siis jotain mitä ei  voi ehkä edes löytää. Rakkausavioliittoon onkin ladattu usein kovia odotuksia. 

Muistan kun aloimme Murun kanssa seurustella, ajattelin rakkaushuuruissani, että hän on elämäni mies. Miten syvältä se ajatus tulikaan: olin löytänyt etsimäni! Moni meistä on ollut etsimässä ”sitä oikeaa”, nyt mukaan ovat vielä tulleet Tinder ja muut sovellukset, jotka vain lisäävät painetta valita oikein. Tämä vaihtoehtojen hurja kasvu johtaa siihen, että takaovia pidetään pidempään raollaan.

Rakkauden vaaleanpunaisessa maailmassa on kuitenkin myös seksuaalisuudella osansa. Intohimo sekoittaa pakkaa, eivätkä omat seksuaaliset tarpeet mene aina yhteen rakkaan tarpeiden kanssa. Kaikkea ei välttämättä edes haluta tehdä rakkaan kanssa eikä ole sanoja, miten puhua tästä. Seksuaalisuus ja rakkaus eivät ylipäätään ole sama asia, ne kulkevat aina omia polkujaan yhtyen sekä erkaantuen.

Kaikki eivät pelaa myöskään samoilla pelisäännöillä. Tinderissä on lukemattomia varattujen ihmisten profiileja, joissa etsitään salaista seksiseuraa. Seksityöntekijät tuntevat hyvin varattujen ihmisten asiakasryhmän. Kaveriporukoiden matkoilla Leville tai etelän kohteisiin vannotaan ystävyyttä sekä lojaaliutta. ”Se mikä täällä tapahtuu, jää tänne”. Ja pikkujoulut ovat oikein kulta-aikaa uusien salaisuuksien syntymiselle.

Mitä tahansa teetkin niin, että joudut sitä salailemaan, vetää sinut kierteille.

Nieleskely, toisaalle katsominen ja salailu ovat olleet osa parisuhteen peliä. Muistan vanhojen parien ”hienon” neuvon, että pitkän avioliiton salaisuus on unohtaminen. Kuulen vastaanotollanikin, että ”eihän sitä lasketa jos toinen ei saa tietää, mitä on tehnyt”. Jos tarvitsee omia sääntöjä niiden äärelle on hyvä pysähtyä ja pohtia, miksi niin. Voisitko salailun sijaan puhua haluistasi kumppanillesi?

Toinen ”loistokas” neuvo on tyytyminen tilanteeseen. En suosittele asiakkailleni tällaista ”tyytymistä”. Haastan heidät miettimään, mitä he todella haluavat ja miksi. Mikä kaikki vaikuttaa tyytyväisyyden tai tyytymättömyyden tunteeseen? Toiselle ihmiselle seksuaalisuudella on isompi merkitys, toiselle rakkaudella. Miksi tyytyä tilanteeseen, jossa molemmat joutuisivat luopumaan jostain olennaisesta itsessään vain suhteessa pysymisen ilosta? Siitä ei seuraa kuin katkeruus.

Rakkaussuhteessa voi olla monella tavalla ja merkityksellisyyttä voi kokea, jos suhteen säännöt antavat tunteen vapaudesta valita oma kumppani uudelleen ja uudelleen. Te määrittelette teidän suhteenne.

Itse uskon rakkauteen. Yhtälailla pidän arvossa intohimoa, nautintoa ja seksuaalisuuden koko kirjoa. Kahden ihmisen välillä on niin monia tasoja, jos vain uskallamme avautua näkemään ne. Perinteinen rakkausavioliitto ei sitä opeta, kuin ei myöskään perinteinen kasvatuksemme. Mutta me voimme aikuisina opetella puhumaan ja löytää paljaat itsemme toisillemme.

Silloin voimme todella rakastaa ja löytää aina uutta.

*Kuvat Pixabay. Alin on omasta puhelimesta meidän Berliinin rakkausmatkabn muistoja. <3

*Voit seurata minua Instagramissa ja Facebookissa @puhumuru . Pian alkaa myös uudet Puhu muru -podcast jaksot, sillä toinen tuotantokausi alkaa torstaina 28.11.2019!

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle

My body is mine feat. HallaxHalla

Hallahuns <3 Kaikki postauksen kuvat by Aleksi Rytkönen.

Kuusi naista rivissä biksuissa ja uikkareissa, pyllyt kameraan päin. Ensimmäinen kommentti: ”Aika miehille tarkoitettu kuva sanoisin…” Bingo. Nainen joka nauttii kehostaan, paljastaa sen, ilmaisee seksuaalisuuttaan – ”on miestä varten”. Suoraan sanottuna paskamainen oletus, joka kumpuaa patriarkaatin syövereistä. Naisen seksuaalisuus on hänen omansa. Piste. Kyse on yhdestä slutshamingin muodosta. Naisen kontrolloinnista. Ja se pitää murtaa!

Liian moni nainen jättää menemättä biitsille, uimahalliin tai muuhun yleiseen paikkaan, jossa ollaan uikkareissa, koska kokee kehonsa liian huonoksi muiden silmissä tai jopa häpeää sitä. Eikä se riitä. Moni meistä menee ja nauttii rantaelosta, mutta vain ”siveellisissä” uikkareissa. 

Tässä blogipostauksessa viisi upeaa naista kertoo kehonsa tarinan ja pukevat päällensä itse valitsemansa HallaxHallan coolit biksut. Toivon, että se saa sinut pohtimaan omaa suhdettasi kehoosi ja seksuaalisuuteesi. Sillä sinä ihana nainen saat näyttää pakarasi, saat nauttia tissivaosta ja saat pukeutua niukkoihin biksuihin vaikket olisi mallinmitoissa! Sinun ei tarvitse kysellä siihen lupaa muilta, jos se on sinun tapasi ilmaista itseäsi ja nauttia kehostasi. 

Jokainen nainen on nuoremmilleen malli, halusi tai ei. Erilaisten kehojen esiinmarssi on juuri sitä mitä ihmiset kaipaavat sukupuoleen katsomatta. 

Kata 24v.

”Yleisesti ajatellaan, että laihoja ihannoidaan mutta kyllä laihakin saa ikäviä kommentteja.”

”Kuvaukset ahdisti vähän. Mut pääsin sen yli ja ylitin itseni, nyt fiilis mahtava.” Kata

Minun on ollut vaikea hyväksyä omaa vartaloani. Olen kokenut itseinhoa ja epävarmuutta. Jo nuoruudessa olen saanut kokea muiden osoittelua ja haukkumista: ”Luuranko, ajokeppi, pulkannaru, lauta…” Se on laittanut miettimään, mikä minussa on vikana. Koulussa jopa opettajat epäilivät anoreksiaa ja olivat todella töykeitä vaikka olen ollut vain luonnostani laiha.

Kotonakin minua on lannistettu ja vähätelty laihuuteni takia perheenjäsenteni toimesta, mikä on haavoittanut minua. Kun vatsani leikattiin, isäni sanoi leikkauksen jälkeen: ”Nyt sä et ainakaan voi käyttää bikineitä.” Siitä tuli paha maku, pohdin ajatteleeko isäni että arpeni ovat rumia? Minusta arvet ovat kauniita ja siksi näytän ne tänäänkin.

Satuttavat sanat ovat vaikuttaneet kehonkuvaani ja olen miettinyt kelpaavatko rintani, olenko haluttava ja miten voin pukeutua. Olen ollut masentunut ja sulkeutunut kotiin, koska olen tullut niin herkäksi muiden katseille ja mahdollisille kommenteille ja kokenut siksi sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Pahaolo on nostanut minussa myös itsetuhoisia ajatuksia, sillä tunne kelpaamattomuudesta on äärettömän vahva. Vuosi sitten en olisi ikinä voinut kuvitellakaan tulevani bikinikuvauksiin.

Haluaisin sanoa, että keskity omaan itseesi. Yritä löytää ajan kanssa hyväksyntä itseltäsi, tee omia juttujasi vaikka se on vaikeaa. Olen itse välillä huomannut, että olen yrittänyt muokata itseäni muiden toiveiden mukaiseksi. Mutta ei se kannata. Se on vain energian haaskausta. Ole se, mitä todella tunnet sisimmässäsi.

Larissa 27v. 

”Äitini arvosteli itseään. Kaveriporukassa oli tapana arvostella ulkonäköä. Muistan nuoruudessa kun arvosteltiin reisiämme, eräs porukasta sanoi ’et mun reidet syö teidän reisiä aamupalaksi’. Valitus loppui siihen.”

”Tosi hyvä fiilis, oli kiva olla kuvattavana!” Larissa

Olen tanssinut balettia, mikä on vaikuttanut vahvasti kokemukseeni vartalostani. Baletin kauneusihanne on laiha ja siihen maailmaan kuuluu vertailu. Opin itsekin vertailemaan itseäni muihin ja kehonkuvani vääristyi. Arvostelin myös kokoajan muita ihmisiä mielessäni. Baletti sai minut näkemään itseni isompana, mitä olen ja siihen vaikutti myös valmentajien ajattelemattomat kommentit. 

Vasta baletin lopettamisen jälkeen tajusin, mikä oli normaalia ja havahduin. Olin aluksi ihmeissäni ja aloin opetella ottamaan vastaan muiden kehuja. Kaikenlaisesta vertailusta on ollut kivinen tie opetella pois, mutta olen sitä tehnyt ja teen edelleen. 

Kun pääsin pois muotista, huomasin myös uudenlaisen vapauden nauttia kehostani. Tissien ja pepun muodot olivatkin sallittuja kun tanssijan identiteetti väistyi. Sain kokea olevani kuuma muodokas nainen, mikä oli vapauttavaa!

Vieläkin on päiviä, kun ajattelen itseäni ”sinivalaana” enkä haluaisi lähteä kotoa pois. Silloin kaikki vaatteet tuntuu huonolta. Sitten sanon itselleni, että ”Hei, herää! Laita nainen nyt valot päälle! En voita vaikka piilottelisit.” Olen opetellut myös armollisuutta, kun vatsa on turvonnut annan itseni pukeutua rennommin. Annan ahdistukselle ja vaikeille tunteille tilaa mutta en anna niiden vallata kaikkea.

Haluaisin sanoa muille naisille, että keskittykää kehon toiminnallisuuteen. Mihin kaikkeen teidän keho pystyy! Itseä tai muita ei kannata katsoa arvostellen ja erilaisuus olisi tärkeää opetella näkemään rikkautena. Ihmisille voisi myös sanoa, että arvostelun sijaan toisista pitää puhua nätisti. 

Anni 30v.

”Meillä kotona äiti arvosti omaa ulkonäköään eikä muiden kehoja vertailtu. ”

”Kuvaus oli tosi hauskaa. Oli ihana olla häpeämättömästi kameran edessä.” Anni

En ollut nuorena urheilijatyyppi, luin ja nörtteilin. Vihasin koululiikuntaa. Onni oli, että minulla oli ns. valtavirrasta poikkeavia naisidoleita kuten Björk, PJ Harvey ja Robyn. He edustivat ihannetta, joka ei ollut liian epärealistinen. Hyvä seurustelukumppanit ovat myös auttaneet rakentamaan positiivista kehonkuvaa. En silti ollut nuoruudessa immuuni ulkonököpaineille.

Äitiys vaikutti minun kehonkuvaani suuresti. Raskaus oli ajoittain vaikea ja hallinnan tunteen menetys oli järkytys. Vaikka samaan aikaan se oli ihanaa. Huomasin, miten oma keho pystyy, pärjää, joustaa ja palautuu. 

Haluan itsekin olla omalle tyttärelleni esikuva ja normalisoida kehoon liittyviä paineita. Yritän olla vertailematta itseäni muihin, mutta se vaatii edelleen tiedostamista. Nykyään urheilu antaa myös uudenlaista tyytyväisyyttä.

Nuorilta naisilta haluan kysyä: Ketkä ovat omia esikuviasi? Millaisia kehoja ihailet? Mitä pidät seksikkäänä? Voisiko somessa pohtia millaiset seurattavat tuovat sinulle hyvää?  Ja muista, ettei itsestä pitämisessä ole mitään pahaa. Itseä saa kehua ja nauttia omasta kehosta.  Älä ikinä unohda etsiä itsestäsi hyvää, sillä sitä on ihan jokaisessa. Vallalla olevaan kauneusihanteeseen ei tarvitse mahtua!

Reetta 41v.

”Tänä päivänä olen tyytyväinen ihan kaikkeen.”

”Oli niin siistiä! Mahtavaa! Ihanaa! Olisin halunnut heruttaa enemmänkin.” Reetta

Nuori minä halusi laihduttaa, enkä ollut tyytyväinen itseeni vaikka olin hoikka kuin pajun vitsa. Saatoin kokea olevani iso. Vertailin itseäni sen ajan hitti tv-ohjelmien naisiin kuten Beverly Hillsin näyttelijättäriin. Nuorempana olin epäluuloinen ja ujokin, enkä osannut vastaanottaa kehuja. Ajattelin vain, että ne ovat vain sanahelinää. 

Pituus on ollut minulle ylpeyden aihe mallinhommien kautta. Ja sattumalta luokallani oli myös pitkiä koripalloilijamimmejä.

Olen nelikymppisenä alkanut kokea kroppani seksikkäänä ja haluttavana. Enää en vertaile itseäni niin kuin nuorempana. Miesten ihailu on vaikuttanut omalta osaltaan, mutta ennen kaikea näen itse itseni seksikkäänä ja upeana naisena. Häpeä ei liity enää kehooni mitenkään.  Olen ollut erityisen ylpeä tisseistäni ja pyllystäni. Rinnat ovat naiseuden perikuva minulle itselleni. Nyt olen rakastunut ja tunnen vauvakuumeen kehossani. 

Nuoremmille naisille haluan sanoa, että olkaa armollisia kehukaa itseänne, peilikuvaanne ja toisianne. Sillä on uskomaton voima, mitä itsestään ajattelee.  

Piia 44v. 

”Positiiviseen kehonkuvaani on vaikuttanut se, että olen saanut olla aina sitä mitä haluan – mikä on tullut kotoa.”

”Oli yllättävän luontevaa olla kameran edessä vaikka en ole juurikaan ollut. Jäi tosi hyvä ja hauska fiilis.” Piia

Olen nauttinut liikunnasta lapsesta saakka, koska siitä tuli hyvä olo. Meillä kotona oli kaikenlaisia kehoja arvostava ilmapiiri ja suhde omaan kehooni on ollut aina mutkaton. Olen tästä kiitollinen etenkin äidilleni.

Raskauden ja imetyksen jälkeen rintani muuttuivat. Se häiritsi pitkään. Jos annan tunteelle vallan ja katson peilistä, saatan katsoa itseäni negatiivisesti. Rintani suurenivat ja muuttivat sitä kautta kehoani. Olen kuitenkin päättänyt nousta asian yläpuolelle enkä anna itseni tehdä siitä ongelmaa. Nautin edelleen kehostani ja pidän sitä seksikkäänä sekä haluttavana.

Liikunnasta saan energiaa ja hyvää oloa, enkä ikinä tee sitä vain ulkönäköä muokatakseni. Sitä toivoisin ihan kaikille naisille. Kun oma keho on terve, vahva ja toimiva, koko ulkonäköasia on toissijainen!

—-

*Kiitos Kata, Larissa, Anni, Reetta ja Piia. <3 Te inspiroitte rohkeudellanne. Toivottavasti sinä lukijani pohdit, miten voisit antaa kehollesi vielä enemmän vapautta ja kehuja. Koska olet sen ansainnut!!!

*Kirjoitus on toteutettu kaupallisena yhteistyönä HallaxHallan kanssa. Kaikkien mimmien biksut ovat Hallaxhallan uusimmasta Wonderland -mallistosta. Kuvat by Aleksi Rytkönen.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus
Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä
5 heinäkuun, 2020
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Lifestyle

Biksuissa Sardinian auringon alla

Kaupallinen yhteistyö HallaxHalla

Viikko Sardiniassa osoitti, että tärkein lomavaate oli bikinit, jotka sain matkaani mukaan lempparimerkiltäni suomalaiselta HallaxHallalta. Viikon mittaisella ”uintilomalla” perheen kanssa biksut toimittivat myös treenivaatteen, alusvaatteiden ja loma-asun rooleja.

Keskityimme lomailemaan rennosti nauttien Sardinian upeista rannoista ja välillä hotellin uima-altailla Algherossa. Autonvuokraus oli yksi parhaista päätöksistä, se helpotti seikkailujamme huomattavasti. Emme keskittyneet kulttuurikohteisiin vaan tutuistuimme joka päivä uuteen rantaan.

Sardinia on tunnettu upeista uimarannoistaan. Kauneus yllätti, mutta niin myös ikävä kyllä muovin ja roskien määrä. Vedessäkin oli muoviroskaa, mutta surkein näky oli hotellimme lähimmän rannan Maria Pian (Spiaggia di Maria Pia) ympäristössä.

Kävimme Porto Ferrossa (Spiaggia di Porto Ferro) surffauksen perässä, koska Muruun iski jo reilu vuosi sitten hyvin villi surffikärpänen. Aallot olivat tuolla kauniilla luonnonsuojelualueeseen kuuluvalla rannalla niin hurjat, että vain Muru pääsi surffaamaan. Minä ja lapset kierimme rantavedessä jättiaalloissa.

Lazzaretton upea ranta (Spiaggia di Lazzaretto) yllätti meidät kunnolla, sillä siellä merivesi on paljon normaalia viileämpää merivirran takia. Hetken aikaa tuntui, kuin joku olisi huijannut meitä! Onneksi elokuussa Sardinian aurinko lämmittää kuumasti.

Mugonin ranta (Spiaggia di Mugoni) oli yksi kauneimmista ja siellä oli onneksi myös lämmin vesi. Mugoni tarjosi myös mahdollisuuden seurata paikallisten rantapäivän viettoa, sillä kävimme siellä sunnuntaina.

Haastetta rantaseikkailuihimme toi ajoittain ruokailujen järjestäminen ja välillä etsimme google mapsin avulla vimmatusti ravintoloita. Hotelli oli onneksi hyvä tukikohta, sillä siellä oli mozzarella pitsaa ja peruspasta annoksia, mitä lapset rakastivat.

Paras loman kommellus taisi olla lähtöpäivän sekoilu, mistä kerroin tuoreeltaan jo Puhu murun instatilillä. Vaikka minulla oli kaikki tiedot, luulin että lähtöpäivä olisi perjantai. Mutta se olikin torstai. Siinä meinasi tulla itku, raivo ja ”hepulinauru” samaan aikaan, kun saimme soiton respasta että huone pitäisi olla jo luovutettu. Mutta siitäkin selvittiin! Muru ja minä pakkasimme ja suomalainen perhe auttoi meitä vahtimalla lapsia sillä aikaa. Onneksi paluulento lähti vasta illalla!

Sardinia antoi hyvän breikin arjesta vaikka loma on varsin vauhdikasta kolmen lapsen kanssa. Parasta oli perheen yhteinen aika, hetket kahden Murun kanssa lasten mentyä nukkumaan, uiminen ja tietty maailman ihanimmat ”pyllybiksut” eli HallaxHallan biksut – mistä Murukin diggailee. <3

https://www.hallaxhalla.com/product/bottle-lavender/

*Hallaxhallan biksut ovat uudesta Wonderland -mallistosta, lukuunottamatta punaista alaosaa mikä oli jo vanhempaa Hallaxhallan mallistoa. Biksujen lisäksi kannattaa tsekata Hallaxhallan juomapullot, kangaskassi, t-paita ja ihanat uikkarikankaasta tehdyt donitsit, mitkä ovat ihan parhaita! Ja mikä parasta suomalaisen mimmikaksikon luoma Hallaxhalla on eettisesti tuotettuja ja kestävän kehityksen mukaisia uima-asuja. Lue heidän tarinansa täältä. Tämä yhteistyö syntyi yhteisestä rakkaudesta biksuihin, mimmienergiaan ja merien suojeluun! <3

*Seuraa Hallaxhalla myös instassa @hallaxhalla. <3

*Kuvaajana toimi tietyisti mun ihana Muru. <3 <3 <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Collaborations, Lifestyle
My body is mine feat. HallaxHalla
20 lokakuun, 2019
Uncategorized
Minun megamokani
6 syyskuun, 2017
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus

Seksuaalikasvatus suojelee lasta

Kuva Pixabay

”Mistä reiästä ne vauvat tulee ulos? Tästäkö?”

”Miksi isi vingutit äitiä yöllä?”

”Kokeile äiti tätä suihkua, tää tuntuu niin hyvältä pimpissä.”

Kaikki kolme lausetta ovat meidän lasten suusta. Kaikkiin kolmeen lauseeseen he ovat saaneet vastauksen omaan ikätasoonsa sopivalla tavalla. Tärkeintä on ollut kuitenkin hyväksyntä, lupa kysyä ja ihmetellä. Luottamuksen rakentuessa myös kysymykset jatkuvat. Haluan, että lapsemme tulevat kysymään ja kertomaan ne vaikeimmat ja kamalimmatkin asiat, minulle tai jollekin lapsemme *turva-aikuiselle.

Moni kysyi minulta jo keväällä instagramin puolella sitä, milloin seksuaalikasvatus pitäisi aloittaa? Vastaus on yksinkertainen eli jos mahdollista, niin jo neuvolassa kun lasta odotetaan. Kun lapsi saa tietoa pikkuhiljaa, ei eteen tule sitä kauhistuttavan noloa hetkeä teinin kanssa ruokapöydässä, kun vihdoin pitäisi aloittaa puhuminen. Voitte katsoa yhdessä esimerkiksi Yle Areenasta löytyvän Kehoni on minun –sarjan, mikä sopii aikuisen kanssa katsottuna alakouluikäiselle ja vanhemmille.

Oikeiden sanojen löytäminen voi olla vaikeaa.  Kyllä sitä vaan miettii saako lapselle sanoa intiimialueisiin liittyviä sanoja kuten pimppi, pippeli, pyllyreikä tai tissi silloinkin, kun lapsi itse esittää niihin liittyvän kysymyksen. Samaan aikaan voimme puhua lapselle turvallisin mielin korvasta ja selittää hänelle, mikä on korvatulehdus. 

Lapsen maailmassa koko keho on yhtä arvokas ja ihana. Ympäristöä heijastaen hän oppii erilaisia sääntöjä kehoon liittyen. Mutta vanhempien erityinen tehtävä on kertoa hänelle, miten arvokkaita hän itse ja hänen kehonsa ovat, opettaa lapselle kehonosien nimet ja yksityisalueet eli ”uikkarissääntö”.  Kun tunteita sanotetaan, lapsi oppii ilmaisemaan omia tuntemuksiaan ja hän oppii myös huomioimaan toisten tunteet. On aivan yhtä tärkeää oppia kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja niin henkisesti kuin fyysisesti.

Kuva Pixabay

Äitina ymmärrän hyvin sen inhottavan tunteen, joka liittyy  pelkkään ajatukseenkin  siitä, että  kertoo lapselle ihmisistä, jotka voivat rikkoa hänen mielensä tai kehonsa rajoja. Mutta tuon inhottavan tunteen ja pelon läpi pitää kulkea,  jotta ymmärtäisi kertomisen olevan  lapsesi suojelemista. Kun lapsi tietää, että tällainen toiminta on mahdollista, voit puhua lapsen kanssa myös siitä, miten hän itse voi suojella itseään. Lapsi ei jää yksin mahdollisen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksen tai jo tapahtuneen kokemuksen kanssa, vaan hän osaa hakea apua tietäen, että häntä myös autetaan. 

Seksuaalikasvatus on edelleen monille aikuisille niin pelottava sana, että he eivät ota siitä selvää, he mieluummin kieltävät sen, ja maksattavat laskun lapsillaan. Tänään 4.9.2019 vietetään Maailman seksuaaliterveyspäivää – ja aiheena on seksuaalikasvatus. Toivon todella, että sinä uskallat ottaa lapsesi kysymykset vastaan arkisissa tilanteissa, 365 päivää vuodessa ja luoda yhteyden, joka takaa turvan kysyä aina vain lisää. Ja tarvittaessa haet apua lapselle, jos hän sitä tarvitsee. <3

*Turva-aikuinen Lapsella olisi hyvä olla vähintään yksi, mutta mieluiten kolme perheen ulkopuolista ihmistä, joita nimitän turva-aikuisiksi. Heille lapsi voi kertoa jonkun asian, jota ei ehkä uskalla tai voi kertoa omille vanhemmilleen. 

P.s Olen Tampereella luennoimassa Tunnista, auta, ehkäise – Lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta -tilaisuudessa ti 22.10.2019. Tilaisuus on maksuton.  Luentoni aihe on: Seksuaalikasvatuksen mahdollisuudet edistää lasten turvallisuutta. Katso lisätietoja kaikista luennoistani löytyy täältä.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus
Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä
5 heinäkuun, 2020
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Hyvinvointi

Miten löytää hyvä terapeutti

Kyllähän Google löytää seksuaaliterapeutteja ja psykoterapeutteja, mutta vaikka heidän kasvonsa ja koulutuksensa näkyvät – ovat he silti ”kasvottomia”. Miten siinä sitten tietää kenelle voisi mennä ja avata luottamuksellisesti kaikki itsellekin vaikeat asiat ja suurimmat salaisuudet?

 

Kuulen paljon seksuaaliterapia-asiakkailtani siitä, miten vaikeaa on löytää itselleen terapeutti. He ovat usein todella iloisia, kun ovat lukeneet blogiani, seuranneet instaa tai nähneet minut telkkarissa tai kuulleet  podcastissä. Kyse on fiiliksestä, he tietävät minusta jo jotain.

 

Eikä ihme, että terapeutit saattavat tuntua olevan kaikki samasta muotista. Jokainen terapeutti haluaa näyttää kuvassaan helposti lähestyttävältä ammattilaiselta –  hyvältä muttei liian hyvältä. Ei saisi revitellä ja näyttää omaa persoonaa, mikä mielestäni on  aika vanhanaikainen tapa ajatella. Olen itsekin yrittänyt kuulua tähän muottiin, mutta huomasin etten vain pysty siihen.

 

Asiakas etsii ihmistä. Terapiasuhteen onnistumisen kannalta yksi keskeisimpiä asioita on asiakkaan ja terapeutin välinen suhde, kohtaaminen, luottamus ja turva.

Miten sen juuri itselle oikean ihmisen eli oman terapeutin sitten voi löytää? Ensinnäkin, minkä luulet tai koet olevan haasteesi? Muista kuitenkin, että on yllättävän yleistä, ettei tätä osaa nimetä. Terapiaprosessin alkuun tehdään kartoitus, jonka aikana  omat terapiatavoitteet terapialle alkavat kirkastua. Terapian jatkuessa näitä tavoitteita tutkitaan edelleen.

 

Seuraavaksi kannattaa rajata hakua paikkoihin, jotka ovat hyvän ja toimivan matkan päässä kotoa, työ- tai opiskelupaikasta. Jos etsit terapeuttia sillä ajatuksella, että haluat käydä vain pohtimassa jotain pienempää asiaa, ei sijainnilla ole suurta merkitystä. Joillekin ihmisille sopii skype-terapia oikein hyvin.

 

Mieti millainen on ihminen, jolle juuri sinä voisit puhua avoimesti ”aivan kaikesta”. Haluatko terapeutin olevan tiettyä sukupuolta? Pitääkö hänellä olla joku erityisosaaminen? Onko iällä väliä? Entä terapiasuuntauksella? Millaisia ihmisiä pidät luotettavina ja turvallisina?

 

Voit myös tutustua terapeutteihin lukemalla heidän mahdollista blogiaan, somekanavaa, lehtihaastatteluja tai kirjoittamaansa kirjaa. Tässä Google voi antaa lisätietoa. Jos löydät mielestäsi kiinnostavan tyypin, niin varaa rohkeasti aika. Paras tapa tutustua ihmiseen on mennä paikan päälle. Jos sinua jännittää kovasti, niin terapeutille voi useimmiten laittaa esimerkiksi sähköpostia, osalle jopa soittaa.

Jos sinusta tuntuu hyvältä, niin lähipiiriltä voi myös pyytää apua. Siinä tosin kannattaa muistaa, että kokemus  hyvästä terapeutista on aina yksilöllinen. Kyse on sinun valinnastasi, eikä jonkun toisen ”hyvä terapeutti” tunnu sinusta välttämättä hyvältä.

 

Kaikista tärkein neuvoni on, että kuuntele itseäsi. Kyse on sinun elämästäsi, sinä valitset rinnallesi ammattilaisen joka voi olla hyvin merkityksellinen matkallasi. Vertaan aina terapeutin valintaa kätilön valintaan. Synnytys on hyvin  erityinen hetki elämässä, ja jos kemiat eivät sovi yhteen, kannattaa pyytää toista kätilöä mahdollisuuksien mukaan.

 

Sinä voit todeta ilman syyllisyyttä, että tämä ihminen ei ole minulle oikea terapeutti, terapeutti kyllä kestää sen, se on osa hänen työtään. Parhaimmillaan hän osaa neuvoa sinua eteenpäin jonkun toisen ihmisen luo. Minäkään en ole aina oikea terapeutti minun luo tuleville ihmisille ja ajattelen, että silloin tärkeä tehtävä on auttaa heitä eteenpäin vain sen lyhyen pätkän heidän matkallaan.

 

Jo se, että sinä olet etsimässä itsellesi oikeaa terapeuttia on hieno ja arvokas asia. Toivottavasti sinä uskallat piirun verran enemmän kuunnella intuitiotasi tämän kirjoituksen jälkeen ja löydät itsellesi juuri sen oikean terapeutin. <3

*Oletko sinä löytänyt hyvän terapeutin? Miten löysit hänet? Osaatko antaa jonkun vinkin muille? Voit myös halutessasi jakaa oman kokemuksesi terapiasta, jos haluat.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
4 syyskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Lifestyle
Puhu muru on podcast miesten salaisuuksista
10 maaliskuun, 2019
Collaborations, Hyvinvointi

Kirjat, jotka näyttivät suuntaa hyvinvointini ytimeen



Kaupallinen yhteistyö Adlibriksen kanssa

Olin viime viikolla perheeni kanssa lomalla Sardiniassa. Vauhdikastahan se oli, mutta altaan reunalla ja Välimeren rannalla minulle jäi kuin jäikin aikaa pohtia myös omaa hyvinvointiani. Työtahti on ollut kuluneen vuoden ajan melkoinen ja aina välillä olen ollut aika väsynytkin.

 

Sain Adlibrikseltä kaksi heidän hyvinvointikampanjaan kuuluvaa kirjaa. Kirjat odottivat minua, kun palasimme kotiin lomalta. Luotin äitini vanhaan tekniikkaan niihin paneutumisessa. Hän sanoi aina ennen koetta, ota ensin se helpompi tehtävä ja paneudu sitten rauhassa vaikeampiin tehtäviin.

 

Päiväkirjoja rakastavana naisena olen aina pitänyt myös erilaisista ”täyttökirjoista”. Toinen, se ”helpompi” Adlibriksen hyvinvointikirjakampanjan kirjoista, oli ehdoton nappivalinta tähän hetkeen. Maaretta Tukiaisen ja Sonja Eidin  Tänään -kirjassa ollaan merkityksellisyyden äärellä nyt tässä eli tänään. Sivut eivät näyttäneet edes ensi vilkaisulla uuvuttavilta vaan helpoilta ja mahdollisilta, joten aloin täyttää niitä saman tien.

Ideana on pysähtyä pohtimaan, mitä päivääsi kuuluu. Mikä tuo iloa, mikä ei. Jospa et enää vain valuisi elämääsi eteenpäin? Asioiden kirjaaminen tekee ne näkyviksi, tunnistettaviksi, ja epämääräisyys niiden ympäriltä häviää. Kirjoittaminen lyhyissäkin erissä voi olla myös äärettömän terapeuttista ja aidon kirjan kanssa voi hyvillä mielin laittaa kännykän pois.

 

Listasin itselleni Tänään –kirjan äärellä kokonaiskuvan tämän hetken elämästäni. Tärkeimpinä asioina koin itsestäni huolehtimisen, perheen ja ystävät. Seuraavaksi tulivat harrastukset, Puhu Muru Oy (eli Murun ja minun yritys -> mahdollisuuksien aarreaitta), vapaa-ajan vaaliminen ja luovat hetket. Näiden asioiden ympärille erottelin pienempiä asioita, joita toivon hyvinvointiani tukemaan: säännöllistä rakkausaikaa Murun kanssa, iltatöiden vähentämistä, (aikaa perheelle), joogaa kerran viikossa, omat treenit kaksi kertaa viikossa, näiden lisäksi säännöllinen ruokailu, englannin kielen opiskelu, armollisuus itseä kohtaan, vähemmän somea.

Näiden isompien kokonaisuuksien jälkeen pääsin hahmottelemaan, sitä, miten listaan asioita haluamani tulevaisuuden mukaan. Tulevaisuus on taas jaettu pienempiin, kolmen kuukauden, viikon ja päivien jaksoihin. Mielenkiinnolla odotan, mitä tämä kirja tulee omien muistiinpanojen kautta opettamaan minulle itsestäni.

”Vaikeampaa” tehtävää edusti Adlibriksen hyvinvointikampanjan  Taija Sompin ja Jani Sompin Parantavat hormonit –kirja. Tätä kirjaa olin kyllä todella odottanut myös ammatillisessa mielessä ja se jääkin seksuaaliterapiavastaanotolleni työkirjallisuudeksi.

 

Se, miten kehoamme eli kotiamme hoidamme vaikuttaa meihin. Elintapojen tutkiminen olisikin hyvä nähdä mahdollisuutena ei taakkana. Seksuaalisuuden parissa työskennellessäni horminitoiminnan tasapaino nousee säännöllisesti esiin. Eikä kyse ole vain seksihaluista vaan unesta, mielialasta tai vaikka liikunnan mielekkyydestä. Tarvittaessa ohjaankin asiakkaani lääkärin luokse, joka osaa määrätä tarvittavia hormonikokeita.

 

Kirja antaa tietoa sujuvassa, muodossa. Lisäksi Parantavat hormonit –kirjassa on todella mielenkiintoisia asiakasesimerkkejä. Ja vaikka kirja on paksu, sen voi ottaa haltuun ajan kanssa seuraten omia kiinnostuksen kohteita. Huomasin itse ainakin lukevani oitis ”Suosituslistoja”, minkä jälkeen saatoin lukea koko kappaleen.  Pohdin myös käyntiä hormonikokeissa, olisiko minun tarpeen kartoittaa tarkemmin kehoni tilaa?

 

Uskotko sinä, että kirjojen avulla voi lisätä omaa hyvinvointia? Minä ainakin uskon ja olenkin saanut siitä paljon todisteita kaikilta teiltä, jotka olette antaneet minunkin kirjoistani palautetta. <3

*Kuvat Aleksi Rytkönen

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Perhe
Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta
2 syyskuun, 2018
Hyvinvointi
Unohda seksihelle ja nauti kesästä!
2 heinäkuun, 2018
Hyvinvointi
Mieli kesäkuntoon
13 toukokuun, 2018
Close