Tag

ystävyys

Uncategorized

Mádara-arvonta ihanien ystävien kunniaksi <3

Yhteistyö Mádaran kanssa. Ystävänpäivä. <3 Mikä ihana teko syy ottaa ystävään yhteyttä, vaikka olisi aikaa vierähtänyt tovi. Myös oman rakkaan voi yllättää iloisesti. 

 

Ihonhoito on kuin ystävyyden hoitoa. Välillä tarvitaan kosteutta, toisinaan kirkastusta ja välillä tehoöljyä. Tulee erilaisia aikoja elämäntilanteiden mukaan.

 

Rakastuin itse Mádaran upeisiin tuotteisiin toisen lapsemme raskausaikana.  Ne olivat ensimmäinen kosketukseni luonnonkosmetiikkaan. Ja ihmeekseni sain huomata, että ne olivat hyviä! Olin siihen aikaan hyvin skeptinen luonnonkosmetiikkaa kohtaan.

 

Nyt vaaka on toisin päin, harvassa on ei-luonnonkosmetiikka tuotteet kylppärissäni. Minusta ihoni voi paremmin.

 

Lisäksi minun kaksi nuorimmaistani, tytöt, rakastavat purnukoitani. He menevät niiden äärelle myös salaa. Minusta on parempi, että he voitelevat  kasvonsa luonnonkosmetiikalla. Mitä vähemmän myrkkyjä, sen parempi.

 

Sain blogissani kokeiluun näitä ihania Mádaran tuotteita, koska halusin että tekin tutustutte minun suosikkimerkkiini. Halusimme selvittää minun suosikkejani, ja pääsin myös kokeilemaan uutuuksia.

Arvonnassa on mukana ystävänpäivän kunniaksi Mádaran naamioita, joista saat valita sinulle ja ystävällesi omat naamiot:

 

* SOS INSTANT MOISTURE + RADIANCE HYDRA MASK 60ML

 

Aivan ihana kosteuttava naamio talvi-iholle. Tästä on tullut minulle luottotuote. Sopii myös hyvin kiireiseen ruuhkavuosia elävän äidin arkeen, koska naamion voi myös jättää kasvoille.

 

* BRIGHTENING AHA PEEL MASK, 60ML

 

Minusta tämä on aivan mahtava kuoriva naamio! Ihon kirkastus tapahtuu muutamassa minuutissa ja sen jälkeen on ihana laittaa, kunnon tehoseerumi iholle.

 

* ULTRA PURIFYING MUD MASK, 60ML

 

Mutanaamio on ollut jo pitkään osa ihonhoitoani. Kun aikaa on sopivasti laitan mutanaamion ja annan sen syväpuhdistaa ihoani. Jos iho on kovin kuiva, pidän naamiota vain lyhyemmän aikaa. Lapsilla on hauskaa, kun äiti näyttää hassulta naamio kasvoillaan.

 

Arvonnan ohjeet:

 

Kerro blogin kommenttikentässä, jokin ihana, hauska, koskettava muisto, joka kertoo ystävyydestänne. Muista laittaa nimimerkki ja meiliosoite, jotta voin ottaa yhteyttä voittajiin. Voittajat saavat valita itselleen ja ystävälleen täydellisen ihanat Mádaran naamiot vaalimaan kauneuttanne. Arvonta alkaa tänään ystävänpäivänä 14.2.2017 ja päättyy viikon päästä tiistaina 21.2.2017 klo 23.59. Arvon kolmelle komentoijalle ja hänen ystävälleen naamiot.

 

P.s Mieti jo valmiiksi, mitkä naamiot haluatte. Voit mennä linkeistä katsomaan lisää tietoa naamioista Mádaran sivuille.

 

*Avauskuvassa muru ja minä kokeilemme Mádaran huippua syväpuhdistavaa detox mutanaamiota. Ja samalla toivotamme kaikille Puhu muru -blogin ihanille lukijoille RAKKAUDELLISTA JA ILOISTA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ. <3

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Murun kanssa treffeille leffaan + ARVONTA
7 huhtikuun, 2019
Lifestyle
Kaipuun väri on sininen vie omien haavojen äärelle + KIRJA-ARVONTA
20 syyskuun, 2018
Lifestyle
Henkien saari jättää jäljen + osallistu kirja-arvontaan
23 elokuun, 2018
Uncategorized

Linnanmäki Suomen huvipuisto nro 1 <3

Olimme Linnanmäellä ystäväni kanssa heinäkuun alussa. Mukaan otettiin ystäväni lapset 9-vuotias tyttö ja 5-vuotias poika. Minulla oli mukana kaksi vanhempaa lasta eli 8-vuotias poika ja 4-vuotias tyttö. Kuopus jäi kotiin murun kanssa, mikä tuntui ihanan vapauttavalle.

 

Päiväksi valitsimme tarkoituksella hieman pilvisen päivän, mikä on osoittautunut hyväksi. Olimme samalla porukalla viime vuonna ja silloinkin päivä oli jopa viileä. Ihmisiä on pilvisenä päivänä vähemmän ja laitteisiin pääsee helpommin. Linnanmäellä voi olla kuumana päivänä valtavasti porukkaa ja pienemmille lapsille liiankin kuuma.

Aamu on aina yhtä sekasortoa, kun tiedossa on meno Linnanmäelle. Jännitys kasaantui ja lapset olivat aivan ylikierroksilla. Minua meinasi alkaa ärsyttämään, mutta sitten tajusin ottaa rauhassa. Äkkiä vain ovesta ulos, kauppaan hakemaan eväät ja ratikalla Linnanmäelle. Lapset olivat niin innoissaan, että innostus tarttui minuunkin. Ratikassa fiilis vain parani, kun vaunussa oli muitakin Lintsille menijöitä. Tuli ihan oma lapsuus mieleen.

 

Otimme kaikki rannekkeet vaikka Linnanmäellä on osa laitteista ilmaisia. Tänä vuonna en ollut raskaana eikä mukana ollut pientä vauvaa. Olin salaa odottanut, että saan taas nauttia pelosta, jännityksestä ja salaa hiipivästä pahasta olosta hurjimmissa laitteissa.

Lähdimme valloittamaan Linnanmäkeä lasten ehdoilla ja minä karkailin ”salaa” hurjimpiin laitteisiin. Isommat lapset, meidän koululaiset menivät aluksi kahden ja me menimme pienempien kanssa. Lapsuuden ystävän kanssa oli helppo olla. Naurettiin päivän aikana moneen kertaan, että lomareissuja ei kannata kaikkia tehdä aviomiehen kanssa.

 

Minun päiväni koho kohta oli Kingi, joka on yksi Lintsin hurjimmista laitteista. Ihan mahtava! Tunne vapaasta pudotuksesta oli huumaava. Kävin päivän aikana myös Ukko-Pekassa ja Kirnussakin, mutta Kingi oli parhain. Ehdottomasti. Suosittelen kaikille hurjapäille.

Isommat lapset halusivat meitä myös mukaan heidän suosikki laitteisiin ja vien isot Vuoristorataan. Saimme myös mukaamme Linnanmäen maskotin Rolle-pellen ja jarrumies ei turhaan jarrutellut. Vauhtia oli aika hurjaa! Ukkosen takia toinen kierros vuoristoradassa keskeytyi, mutta menimme myöhemmin uudelleen. Koko porukalla kävimme Vekkulassa, mikä oli pienille jännittävää ja isot näyttivät ylpeinä, mistä mennään.

 

Välillä kävimme syömässä hampurilaisateriat Lintsiburgerissa. Aikaa ei kulunut turhaan ruuan odotteluun ja kaikki olivat hyvällä tuulella. Ruoka, juoma ja pienet herkut ovatkin tärkeitä, kun on koko päivän Linnanmäellä. Hattaraa ja popcornia oli pakko saada ja äideille kahvia. Ihmettelimme etenkin pienempien lasten jaksamista.

Päivä kääntyi iltaan ja murukin tuli käymään kuopuksen kanssa Linnanmäellä. 1-vuotias kuopuskin pääsi murun kanssa ilmaislaitteeseen ja hän oli aivan onnessaan.

 

Lähdimme kotiinpäin melkein kahdeksan tunnin huvittelun jälkeen. Kaikki alkoivat olla jo väsyneitä, mutta lapset puhuivat jo ensi vuoden Lintsin reissusta. Onneksi meillä äideillä on vuosi aikaa levätä. Vaikka täytyy myöntää, että olin itsekin vähintään yhtä innoissani päivästä kuin lapset.

*Tiesitkö, että Linnanmäeltä saa ostettua tamponeita ja siteitä yksittäisinä Muumitalosta, hintaan 50 senttiä kappale. Sieltä saa ostettua myös yksittäisiä vaippoja lapsille. Lintsin tamponit pelasti mut tällä kertaa. Minusta tämä on mahtavaa palvelua. =)

Mikä on sinun suosikki huvipuistosi Suomessa? Miksi se on sinusta paras? Kerro ihmeessä minulle ja muille lukijoille lempparistasi. Ehkä siitä tulee meidän perheen ensi kesän retkikohde. 

You may also like
Uncategorized
Koska leski saa rakastua?
29 lokakuun, 2017
Uncategorized
Seksuaalikasvatus suojaa – kerro lapsille ja nuorille sextortionista  
20 kesäkuun, 2017
Uncategorized
Jalkapallo, temppukoulu vai karate? – Miten lapseni löysi rakkaan harrastuksen
15 maaliskuun, 2017
Uncategorized

Marjan ja Samin seksisuhde osa 6

Marjan ja Samin seksisuhde syvenee. Tämä on sarjan kuudennessa osassa olemme yläasteella, molemmilla omat surunsa ja voimista vahvin rakkaus. Juttusarja jatkuu ensi viikolla Samin Havaintoja Parisuhteesta -blogissa.

 

Sami: Miten sun kaverisuhteet muuttuivat kun mentiin yläasteelle?

 

Marja: Mulla oli ala-asteella bestis ja muutamia hyviä kavereita. Korisjoukkue oli oma porukkansa. Silloin sitä aatteli, että mä ja mun bestis ollaan aina parhaat ystävät. Mikään ei ikinä tulisi meidän väliin ja ystävyys olisi väki vahvaa. Toisin kävi.

 

Luokkajaot muuttuivat yläasteelle mennessä ja me jouduttiin eri luokille. Kaveripiirit muuttuivat ja me molemmat löydettiin uusia kavereita. Vasta jälkikäteen mä ymmärsin sen pidemmän ystävyyden vahvuuden. Olin ehkä vähän hukassakin. Etsiydyin pikku hiljaa "kovistyttöjen" porukkaan. Kai mä aloin hakemaan itseäni uudella tavalla murrosiän myllerryksessä. Kiltti-Marja sai lentää roskakoriin. Iltaisin olin korisharkoissa ,nuokkarilla ja himassa.

 

Marja: Muuttuiko sulla kaverisuhteet kun menit yläasteelle?

 

Sami: Mulla on kaverit pysynyt melko samoina koko kouluiän. Yläasteella kouluun tuli paljon uusia toisen ala-asteen käyneitä oppilaita, joten sitä kautta tuli joitakin uusia kontakteja, mutta hengailin silti samojen tyyppien kanssa ja koulun ulkopuolella mä en kauheesti hengaillut kenenkään kanssa, ennen kuin aloin seurustella. Mua ei kiinnostanut notkua yhtään "mestoilla". Ehkä sekin johtui siitä kiltin pojan roolista.

 

Sami: Mitä tapahtui kun "Kiltti-Marja" lensi roskakoriin? Mitä aloit tehdä toisin?

 

Marja: Mä aloin pukeutumaan erilailla. Toisena päivänä olin urheilija ja toisena ”pissis-kovis”. Aloin meikkaamaan enemmän ja jossain vaiheessa polttamaan salaa. Pojat kiinnosti päivä päivältä enemmän ja siideriä teki mieli maistaa. Se pahis tuli musta esiin pikku hiljaa. Kapina mieltä aiheutti myös salakavalasti alkanut koulukiusaaminen. Kukaan ei oikein kiinnittänyt huomiota siihen, vaik mua huoriteltiin ja haukuttiin amazoniksi. Ja koko kiusaaminen alkoi vaan juorusta. Se sattui. Koviksena olo oli kuin haarniska pahaa vastaan. Mustaksi meikatut silmät olivat äänetön sotahuuto. Halusin esittää, et muhun ei sattunut eikä mikään tuntunut miltään.

 

Marja: Vaikuttiko yläastetta elävään kiltin pojan roolia toteuttavaan Samiin sun perhetilanne? Ja sullahan oli isosisko?

 

Sami: Tietenkin se vaikutti. Mä en halunnut pahimmissa tilanteissa tuoda meille kotiin ketään kavereita. Halusin, että kaikki ongelmat pysyy piilossa. Mulla on kolme vuotta vanhempi sisko ja oon ajatellut jälkeenpäin, että mä oon ottanut mun siskosta mallia mun valintoihin. Mun sisko alkoi seurustella ja mä aloin seurustella. Mun sisko meni lukioon, mä menin lukioon. Ei se kaikki todellakaan ollut itsestään selvää. Olisin voinut valita huonomminkin ja vaarallisempia polkuja kuljettavakseni. Mä halusin jonkun, joka näyttää mulle tietä. Ja kun yhdeksännellä luokalla aloin seurustella, niin mä tunsin, että olen löytänyt oikean tien.

 

Sami: Puuttuiko kukaan koulukiusaamiseen ja kerroitko siitä kenellekään?

 

Marja: Se mun koulukiusaaminen hyväksyttiin hiljaa. Syy siihen löytyi koko homman aloittaneesta juorusta. Olin pussaillut diskossa mua reilusti vanhempaa poikaa ja joutunut lähtemään kotiin ajoissa äidin määräyksestä. Poika kertoi muille et oltiin pantu discon vessassa. Tästä lähti juoru, mikä aloitti kiusaamisen. Ja sen jälkeen oli ihan okei sanoa mua huoraksi. Mä en kyl ikinä ymmärtänyt, miksi se olisi syy haukkua vaikka olisinkin tehnyt niin. Nuoren naisen seksuaalisuus vaan aiheuttaa lähes raivoa kanssa ihmisiin.

 

Suurin ei osa tiennyt totuudesta mitään. Luulen et monet mun kavereistakin uskoi koko homman. Opettajat eivät pahemmin puuttuneet. Kaverit olivat vain hiljaa ja katsoivat muualle. Mä yritin selviytyä "mikään ei tunnu miltään" -strategialla. Vasta kun mun pikku veli tuli yläasteelle mun mennessä ysille ja kiusaamisen muuttuessa myös fyysiseksi satuttamiseksi tuli raja vastaan. Ei itseni takia, vaan sen takia et mun veljeä  en antanut kenenkään satuttaa. Se oli syytön. Kerroin äidille ja sit se otti yhteyttä kouluun. Osa opettajista vähätteli asiaa loppuun asti. Rehtori hoiti homman hyvin. Mun ois pitänyt tehdä rikosilmoitus, mutta en jaksanut. Kiusaaminen onneksi loppui. Niin kuin yläastekin.

 

Marja: Ootko ikinä miettinyt, mitä sä oisit halunnut ihan Oikeasti valita? Jos sulla ei olisi ollut siskoa? Ja miten sä jaksoit kantaa teidän kodinongelmia hiljaa sisälläsi?

 

Sami: Ehkä mä olisin ollut vähän rohkeempi jos mä oisin saanut valita, eikä mun ois tarvinnut kantaa huolta mistään, mistä ei sen ikäisenä edes kuuluisi kantaa huolta. Ehkä olisin käynyt enemmän muualla vapaa-ajallani, tai harrastanut jotain isommin tai uskaltanut olla enemmän näkyvillä. Mulla oli omat tapani kantaa ongelmia sisälläni, joista jo kerroinkin, mutta ehkä mun kapinani olikin sitä, että yritin olla mahdollisimman kunnollinen, Mä päätin teininä, että en juo alkoholia koskaan elämässäni ja taisin ollakin jo 18-vuotias, kun ensimmäisen kerran join.

 

Sami: Miten sä selvisit sun koulukiusaamisesta. Mikä oli se voima aikuistuvalle Marjalle jaksaa eteenpäin?

 

Marja: Mä pelasin korista. Taisin hikoilla kipua pois. Siellä mut hyväksyttiin ja oli lapsuudesta asti samana pysynyt joukkue täynnä kavereita. Samoihin aikoihin pääsin nuorten maajoukkueeseen, mikä oli mun unelma. Urheilu antoi mulle vapauden. Se teki musta vahvan ja piti pois pahimmista hölmöilyistä. Koripallo meni kaiken edelle noina vuosina.

 

Niin hullulta kun se kuullostaakin, niin mä päätin olla niin kaunis et saan kenet vaan. Silloin kiusaajien puheilla ei olisi väliä. Aloin seiskan lopulla koristreenien lisäksi lenkkeillä, värjäsin tukan blondiksi ja kasvatin siitä pitkää. Aloin ostamaan vaatteita Hesasta kesätyörahoilla.

 

Ensimmäiset seurustelusuhteet veivät mut onneksi pois omalta kylältä. Rakkaus oli valtava voima. Sain rakastaa ja olla rakastettu. Sain olla oma itseni. Mä selvisin koulukiusaamisesta, vaikka haavoja tuli. Kun yläaste loppui mä suuntasin Helsinkiin urheilulukioon. Oli helpotus päästä pois ja olla lukiossa ilman historiaa.

 

Marja: Sä aloit seurustella ysillä. Miten rakkaus ja seurustelu muutti sua?

 

Sami: Mä aloin seurustella tytön kanssa, joka tuli "sillan toiselta puolelta". Mä pääsin katsomaan toisenlaista perhe-elämää läheltä. Mä koin samalla ylpeyttä omista juuristani ja samalla mä olin kateellinen niille olosuhteille, joissa tyttöystäväni sai elää. Silloin mä ekaa kertaa elämässäni ymmärsin, että mistä minä tulen ja olin siitä tavattoman ylpeä, vaikka perheeni sisällä oli suuria ongelmia. Halusin, että minut hyväksyttäisiin sellaisena kuin olen ja en halunnut lähteä mielistelyn tielle.

 

Ehkä mä koin, että ihan täysillä mua ei hyväksytty. Mun tyttöystävä hyväksyi minut. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä, että hän eli kanssani kivuliaat nuoruusvuodet. Mä en häpeillyt hänen edessään mitään. Mun sisällä asui hakatalot silloin ja vieläkin ne asuvat. Sen lisäksi että mä ymmärsin juureni, mä ymmärsin, että rakkaus on se mun juttu. Mä haluan käteeni mieluummin jonkun tytön kuin pullon. Mä sain valtavasti voimaa ja itseluottamusta ja mikään ei sen jälkeen voinut viedä mua väärille poluille.

 

Murrosikä on herkkää aikaa. Jokainen luo itsensä silloin uudelleen ja etsii elämälleen suuntaa. Vanhemmat voivat tukea, mutta valinnat tekevät nuoret itse. Mitä olisi tapahtunut Marjalle ilman koripalloa? Miksei kukaan aikuinen puuttunut kiusaamiseen? Tai miten Samin olisi käynyt ilman isosiskon näyttämää mallia tai ensi rakkauden voimaa? Jokainen meistä on kiikkunut huteralla riippusillalla teininä. Jollekin se on liian hutera ja hän putoaa. Jokainen meistä voi kuitenkin vaikuttaa siihen, ettei tuo nuori putoaisi. Aikuisten pitää olla rohkeita ja puuttua, jos he näkevät kiusaamista. Nuorille pitää opettaa tunnekasvatuksessa empatian merkitystä ja paikkoja mistä saa apua. Kukaan meistä ei ole kasvanut aikuiseksi yksin. Ja sinä voit olla se, kuka ojentaa auttavan käden nuorelle.

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Uncategorized

Kohtele rakastasi kuin ystävää

Huomaan välillä, miten mukava ja huomaavainen olen ystäviäni kohtaan, mutta murua kohtaan en aina ole. Etenkin väsyneenä saatan olla kuin kärttyinen teini. Kuluneen vauvavuoden aikana väsymystä on ollut ilmassa.

 

Tuntuu hassulta, miksi omaa rakastaan kohtaan on niin vaikea olla ystävällinen. Suurin osa meistä kuitenkin ajattelee, että oman puolison kanssa haluan elää tätä elämää. Silti puhumme ja käyttäydymme välillä kuin oma rakas olisi rasite meille tai pahimmillaan vihollinen. Tässä muutama esimerkkitapaus teille.

 

Tapaus 1.

 

YSTÄVÄ Kun soitan ystäville, kysyn usein: ”Mitä kuuluu?” Sitten kuuntelen ihan rauhassa vastauksen ja kerron omista kuulumisista. Keskustelu on lämmintä ja siitä tulee itse iloiseksi. Haluan viestiä ystävälleni, että minä olen kaivannut häntä.

 

MURU Kun soitan murulle, en yleensä ehdi kysellä kuulumisia, on kiire ja vauva huutaa sylissä. Saatan kiukutella jotain asiaa, joka on aamulla jäänyt hampaan koloon. Tai käymme läpi kauppalistaa ja päivällistä. Siinä ei turhia liverrellä. Siitä jää kurja olo. 

 

Tapaus 2.

 

YSTÄVÄ Tapaamisia on nykyään vaikea sopia ystävien kanssa. Minulla on lapsia ja monella heillä on lapsia ja/ tai vaativa työ. Silti saamme kalentereita tutkimalla ja omia menoja siirtämällä sovittua yhteisiä tapaamisia. Niihin varataan usein jotain erityisen mukavaa tekemistä.

 

MURU Meidän on vielä vaikeampi sopia tapaamisia eli treffejä. Huh. Lapset, työt ja arjen pyöritys vie mukamas kaiken ajan. Monta kertaa suunnittelu karahtaa siihen, että jompikumpi sanoo: ”Ei nyt jaksa” tai ”Ei se onnistu kuitenkaan”. Silloin kun jaksamme istua rauhassa alas ja pohtia, koska voisimme viettää yhteistä aikaa, sitä kyllä löytyy.

 

 

Tapaus 3.

 

YSTÄVÄ Joskus ystävienkin kanssa menee sukset ristiin. Heidän kanssaan haluan kuitenkin sopia riidan mahdollisimman nopeasti, myönnän virheeni ja osaan pyytää anteeksi.

 

MURU Erityisesti väsyneenä riitaa tulee helposti. Riita myös menee helposti syyttelyksi ja pahimmillaan toisen arvosteluksi. Loppua ei aina näy. Muru mököttää ja minä mäkätän vieressä: ”Mikset sinä puhu?!”. 

 

Tapaus 4.

 

YSTÄVÄ Kun tapaamme halaamme ja kerromme, miten ikävä on ollut. Iloinen puheen sorina alkaa heti ja jatkuu pitkälle yöhön, jos siihen on aikaa.

 

MURU  Aamulla väsyneenä ei aina jaksa kuin murista. Kun teemme vahdinvaihdon lastenhoidossa, pusu meinaa helposti unohtua. Arki-illat sujuu lapsiperhe härdelliä pyörittäessä ja keskustelu on hyvin yksioikoista: ”Toisitko maidon?” ”Kumpi pesee lasten hampaat?” Nukkumaan mennessä kaivaudumme väsyneenä peiton alle. Sitten minä kuiskaan: ”Saanko iltapusun?”.

 

Tapaus 5.

 

YSTÄVÄ Aina välillä saan olla todistamassa, kun ystävä iloitsee jännistä työkuvioista tai ihanasta matkasta. Mukana on helppo olla onnellinen, vaikka olisi itse kiinni rautapallolla kotona lasten kanssa.

 

MURU Kun muru ilmoittaa iloisena työreissusta Miamiin minua alkaa ärsyttää hulluna. Tulee olo, että haluaisin polkea jalkaa ja vaadin päästä mukaan. Tulee tunne, miksi aina minä joudun olemaan kotona. Usein myös näytän sen käyttäytymällä lapsellisesti kiukuttelemalla.

 

Oma rakas on niin lähellä ja niin tärkeä, että tunteet saavat liikaa valtaa. Olisi kuitenkin tärkeää, että vaikka on väsynyt, ei tunnetta kaataisi vain toisen päälle. Etenkin kun usein silloin myös oma kumppani on väsynyt.

 

Voimme yrittää ja opetella kohtelemaan omaa kumppania kuin hän olisi paras ystävämme. Minä ainakin voin aloittaa sen jo tänään puhumalla kauniimmin ja huomioimalla toisen vaikka väsyttäisi. Myös hellyyttä ja suukkoja voisin lisätä, niitä ei ole ikinä liikaa.

 

 

Ehkä tänään voisit yllättää rakkaasi ja kertoa hänelle, miten tärkeä hän on. Kysy hänen töistään ja kerro, miten ylpeä olet hänestä. Sitten pysähdy kuuntelemaan. Illalla lasten mentyä nukkumaan voitte haaveilla seuraavasta yhteisestä treffipäivästänne sylikkäin sohvalla. Anna siivoamisen olla edes yhden illan. Keskity vain teihin.

 

Sokerina pohjalla. Kun seuraavan kerran pinna kiristyy ja tulee sanottua tyhmästi, kerro mistä kenkä puristaa. Pyydä anteeksi, kuin pyytäisit anteeksi ystävältäsi. Sillä minulle ainakin muru on myös rakas ystävä. <3

 

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Uncategorized

Oodi ystävyydelle

On vuosi 1996 ja laulamme täysillä kotimme olohuoneessa Spice Girlsin musavideon tahdissa. Kun biisi loppuu kelaamme Lista –ohjelmasta nauhoitetun biisin uudelleen alkuun. Ja taas mennään. Tunnelma on katossa ja huone täyttyy iloisesta kikatuksesta.

Vuosituhannen loppu. Pelaamme koripalloa koulujen välisten mestaruuskilpailujen finaalissa. Katson oikealle, näen ystäväni, joka nyökkää. Tuomarin pilli soi. Peli alkaa. Pari pomppua, juoksen täysillä ja syötän ystävälleni. Koriii!!! Ja me tuuletamme!

Itken vuolaasti ystäväni olkaa vasten. Eletään tammikuuta 2005. Kihlasormus on jätetty pöydälle ja olen päättänyt lähteä. Silti sattuu. Ystäväni lohduttaa ja tsemppaa minua nousemaan junaan. Vaikka lähden yksin, tiedän etten ole yksin.

Makaan sairaalassa kesällä 2007. Ennenaikainen synnytykseni on käynnistynyt ja minut siirretään synnytyssaliin. Äitini ehtii paikalle vasta kahden tunnin kuluttua. Soitan ystävälleni. Hän on Pyynikillä ottamassa aurinkoa. Hän närkästyy, koska on juuri yksi kesän harvoista hellepäivistä. Joudun vannomaan, että maksan solariumin hänelle. Nauramme.

Hassuja tehtäviä, koripalloa, kuvaukset, itkua ja villiä biletystä. Vietämme polttareitani puoli vuotta häiden jälkeen kesällä 2013. Minut on ympäröity tärkeillä ystävilläni. Ne ketkä eivät ole paikalla ovat lähettäneet ihania muistoja. Nämä naiset tietävät ja tuntevat minut. Minulle puetaan abiristeilyltä tuttu kimalletoppi ja minishortsit. Helsinki vapiskoon.

Olen saanut kokea niin arkisia kuin huikeitakin juttuja ystävieni kanssa. Miltä tuntui teininä, kun kuulimme mopon äänen ja iskimme silmää toisillemme. Tai kun ensimmäinen ystävistäni meni naimisiin ja itkulla ei ollut mitään rajaa kirkossa. Ystäviä on tullut uusia, osa jäänyt matkalle ja osa pysynyt lähellä kaikki nämä vuodet. Kun pohdin menneitä vuosia, mieleeni tulvii paljon muistoja.

Miten voi muistaa lapsuuden ystävien syntymäpäivät kuin omien lastensa? Miten voi joskus olla ikävä ihmistä, jonka kanssa ei ole ollut tekemisissä kymmeneen vuoteen?

Ystäväni ovat osa minun tarinaani. Kaikki he ovat jättäneet minut jälkensä. Miten jännää on huomata, kuinka elämä on vienyt meitä eri suuntiin. Miten ylpeänä voin joskus ajatella vanhaa ystävääni, joka valloittaa maailmaa toisella puolella maapalloa, vaikka itse istuu kotisohvalla imettämässä kolmatta lastaan.

On lapsuuden ystäviä Karkkilasta. On ystäviä rakkaista harrastuksista, minulla etenkin koripallosta. On ystäviä opiskeluajoilta Mikkelistä, työpaikoista ja eri kaupungeista, missä olen asunut. Monet heistä ovat enää osa rakkaita muistoja ja epämääräisiä facebook-ystäviä. Silti he koskettavat minua syvästi. Vaikka en sitä aina huomaakaan.

On ollut myös lyhyitäkin kohtaamisia, jotka tuntuvat ystävyydeltä. Viikon mittainen kilpailumatka Istanbulissa bolivialaisen Alexsandran kanssa ei unohdu ikinä. Tai kolmen viikon seikkailu Aulin kanssa Italiassa. Ja heitä kaikkia, ystäviä, joita olen kohdannut matkan varrella milloin missäkin mutkassa ja joiden kanssa olen kulkenut eri pituisia pätkiä, voi olla välillä iso ikävä.

Lapsen saaminen, parisuhteen aloitus ja perheen kasvaminen ovat vieneet aikani. Myös työlle ja harrastuksille menee osansa. Samaan aikaan kaipaan ystäviäni. Aika ei vain riitä.

Kolmannen lapsen jälkeen jopa puhelimessa puhuminen on vaikeaa. Tätä en olisi vielä uskonut ensimmäisen lapsen jälkeen. Ja missä välissä ehtisin ja jaksaisin matkustaa toiselle paikkakunnalle ystäväni luo? Vaikka haluaisin.

Väärinkäsityksiltä ei voi välttyä. Etenkin jos itsellä on lapsia ja ystävällä ei. Kaikkia asioita ei voi selittää, eikä kaikkea ymmärtää. Yritän olla itselleni lempeä. Ja yritän myös pitää enemmän yhteyttä. Sillä joka kerta kun soitan ystävälle, siitä tulee niin mahtava olo. Vaikka ystävä olisi sitten Hämeenkyrössä, Nummelassa, Tampereella tai Rovaniemellä.

Olen aina uskonut siihen, että todelliset ystävät pysyvät. Yhteys säilyy vaikka toisesta ei kuulisi aikoihin. Ja juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäätiin. Nämä ystävät tuntevat minut. Ja minä rakastan heitä. Kiitos, että olette olemassa. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Close