Tag

väsymys

Perhe

Mistä kaikesta jouluna voi riidellä

Joululomaa odotetaan kuin kuuta nousevaa. Samaan aikaan stressikynnys nousee tasaiseen tahtiin. Monet perheet suuntaavat sukulaisten luo, mikä lisää jännitettä -toisille suorastaan ahdistusta.

 

Kolme kovaa saa meidät aikuiset pois balanssista: odotukset, stressi ja väsymys. Bonuksena painavat päälle vielä rahahuolet.

 

Riitelyt ovat voineet alkaa jo ennen joulukuuta. Toinen haluaa kotiin koristeet ja toinen ei. Siinä sivussa joululaulut raikaa! Toisen ne vievät liikutukseen, toisen raivon kynnykselle. Näppärä siirtyy tästä suoraan kinaamaan oikeasta joulukalenterista: pitääkö sen olla suklaakalenteri, tilpehöörikalenteri vai itse askarreltu erikoisuus. Entä jos se onkin tontun tekosia?

 

Kuuluuko kalenterit vain lapsille vai saavatko aikuisetkin hankkia omat? Onko kyse rahanhaaskauksesta, turhamaisuudesta, ilosta vai omien tarpeiden kuuntelusta?

Yksi joulun suosikkiriita ovat varmasti joululahjat. Kuka saa, mitä saa ja kuka maksaa? Miksi niitä ylipäänsä annetaan? Kuinka paljon lahjoja annetaan? Saako lahjahevosta katsoa suuhun? Raha tai etenkin sen puute kiristää tunnelmaa.

 

Jouluruuat, ihanainen keskustelu, joka voi johtaa työleiriin. Keittiössä hääräävä stressin ja väsymyksen sumentama perheenjäsen on oikea joulun superpaketti. Suosittelen, älä ärsytä häntä. Ajatus on kaunis, mutta voi polttaa näpit.

 

Ja mitä ylipäänsä tarkoittaa jouluruuat, jos saan kysyä? Onko mitään, mitä sinne pöytään ei voi laittaa, ihan oikeasti? Saako ruuat (pliis) ostaa valmiina kaupasta? Jos et muuten ole vielä väsynyt, aloita ihmeessä joulusiivous. Tai voithan jättää sen tekemättä mutta varustaudu kuuntelemaan kumppanin nalkutusta. Niin tai näin, pieleen menee helposti.

 

Viimeistään automatkalla sukulaisten luo tai hypermarkettiin voi ottaa vielä kunnon matsin, toinen ei pääse karkuun hetkeen. Riitaa säestää mahdollisten lasten oma riitelyrinki takapenkillä.

 

Mutta hei, se on vain joulu. Jouluun liittyy valtavasti tunnemuistoja, ja tapoja viettää joulua on monia. Voisimmeko luoda perhekulttuureita, joiden sisällä on useampia kulttuureita? Itse en esimerkiksi aio tänä jouluna noudattaa mitään tiettyä pakettien avaamissääntöä, vaan annan lasten nauttia enkä aio mököttää itsekään. Olen itsekin ollut välillä hankala jouluna, voin myöntää.

Muutama Vihreä kuula ja After eight -suklaa kera kirjan, niin minä olen tyytyväinen jouluun. Okei, muutaman pusun haluan murulta ja hellitellä lapsia. Rauhaa kaikille ja hyvää joulun odotusta. <3

 

Olisi kiva kuulla teidän lukijoiden kokemuksiasi. Mistä teillä riidellään vai sujuu joulu hymyssä suin?

 

P.s Mikäli joulu repii parisuhteen haasteet esille, suosittelen lämpimästi hakeutumaan terapiaan pikemminkin liian aikaisin kuin liian myöhään, yksin tai yhdessä. Minusta tammikuun ei tarvitsisi olla eropiikkien kuukausi.

 

*Kuvat Pixabay sekä Muru

*Seuraa elämääni ja tutustu naiseen Puhu muru -blogin takaa instagramista @puhumuru ja Facebookista @puhumuru.

 

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
14 huhtikuun, 2019
Hyvinvointi
Olenko raskaana?
6 tammikuun, 2019
Perhe

Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta

”Ei helvetti, näin ei voi jatkua. Minä kuolen rikkinäisiin öihin ja väsymykseen.”

 

Olen jollain tasolla pettynyt itseeni. Niin pitkään vaalin, uskottelin ja autoin itseäni eteenpäin ajatellen että saan taaperoni imetyksen loppumaan luonnollisesti. Toivoin, että lapsi olisi luopunut rinnasta omaan tahtiin. Väsymys vei kuitenkin voiton. Tai oikeastaan oma hyvinvointini.

 

Nyt tuli raja vastaan 3 vuoden ja 4 kk kohdalla. Minun on pakko saada imetys loppumaan vaikka siinä on paljon hyvää. Olen alkanut huomaamaan itsessäni syvemmän väsymyksen merkkejä. En esimerkiksi palaudu enää yhtä hyvin kuin tähän asti. Ärsyynnyn ajoittain imetykseen, mikä on uutta. Ärtyneisyys ylipäätään on lisääntynyt ja vaikuttaa koko perheeseen.

Ehkä aika on nyt oikea? Koen järjetöntä haikeutta imetyksen lopettamisesta, että alan nytkin itkemään kirjoittaessani. Aikaisemmin lopettamispäätöksen teko tyssäsi haikeuden tunteeseen, mikä palautti minut takaisin imettämään silmät ristissä väsymyksestä.

 

Vaaka on painunut uuteen asentoon. Vapaus ja helpotus pitkän imetyksen loppumisesta tuntuu painavammalta. En tiedä, onko osa kyynelistä onnen kyyneliä? Toiveita kunnon pitkistä yöunista ja uudenlaisesta läheisyydestä kuopuksen kanssa?

 

Kyyneleet kuuluvat yhden vaiheen loppumiseen.

 

Meille ei enää tule vauvaa vaikka sisälläni asuu aina ikuinen vauvakuumeilija. Meidän voimamme riittää näihin ihanaan kolmeen lapseen ja sen päälle jää sopivasti voimia yllättäviä tilanteita varten. Haluaisin niin tuntea vielä ne pienet potkut masuni sisällä, synnytyksen hurjan voiman kehossani ja vastasyntyneen hamuavan rintaani.

 

Se sattuu luopua tuosta kaikesta, päästää irti yhdestä niin upeasta ja samaan aikaan rankasta elämänvaiheesta. Voiko se olla nyt jo ohi? Onko minulla todella edessä elämäni viimeinen imetys?

Mielessäni on pyörinyt sana luopuminen. On luovuttava, jotta voin ottaa uuden vaiheen vastaan. Muuten uudelle ei ole tilaa. Oletko samaa mieltä?

 

Meidän on kuopuksen kanssa irtauduttava uudella tavalla toisistamme, jotta hän saa itsenäistyä taas palan lisää. Imetyksen luoma side on hurjan voimakas, niin voimakas etten ikinä olisi osannut kuvitella sitä. En edes tiedä, onko minulla sanoja kuvata miten syvän yhteyden se voi luoda kahden ihmisen välille. Miten monta tunnetilaa olemme käyneet yhdessä läpi iho ihoa vasten?

 

Ja kohta se kaikki on vain kaunis muisto. Muistoissa se piirtyy varmaan vielä kauniimpana kuin todellisuus, kun pikku hiljaa unohdan kaikki rintaraivarit, yöimetykset ja ”tissiiiiii, tisssiiii” –huudot ruokakaupassa. Muistan vain pienen lämpimän käden, joka hakee tutun tien rinnalleni ja onnellisen huokaisun ensimmäisen imaisun jälkeen.

Uskon, että me olemme kuopus valmiita tähän ja vieroitus on nyt alkanut. Olemme matkalla uuteen vaiheeseen ja uusiin seikkailuihin. Jokainen nyt vuodatettu kyynel on suurta rakkautta meidän kauniista imetystaipaleesta. Olen ylpeä meistä ja kehostani. Tulihan tässä imetettyä kaikkien kolmen kanssa yhteensä reilut kuusi vuotta. <3

 

P.s Rinnalta vieroitus on nyt menossa ja lähtenyt hyvin käyntiin. Teen kyllä vielä postauksen kun olemme valmiit ja  imetys on todella loppu. Olemme jo kuopuksen kanssa sopineet, että sitten juhlitaan! <3

*Olisi kiinnostavaa kuulla, että miten sinä lopetit imetyksen? Minkä ikäinen hän oli, miten se meni? Mikä sai sinut tekemään päätöksen? Tiedän, että aihe on arka eikä ole tarkoitus loukata ketään. Kaikilla ei vaan imetys onnistu syystä tai toisesta, mutta olemme kaikki ihan yhtä hyviä äitejä silti. Imetys ei määritä äitiyttä. Minulle vaan on ollut vaikeaa imetys lopettaminen ja olisi kiinnostavaa kuulla muiden tarinoita imetyksen lopettamisesta.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Collaborations, Hyvinvointi
Kirjat, jotka näyttivät suuntaa hyvinvointini ytimeen
26 elokuun, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
19 joulukuun, 2018
Perhe
Imetyksen lopetus yllätti
24 lokakuun, 2018
Hyvinvointi

Älä anna väsymyksen tuhota parisuhdettasi

Väsymys on seurausta univajeesta. Se on jotain, joka ei välttämättä näy, mutta tuntuu monella tasolla. Olo on kuin olisi sumussa, tavallisetkin asiat voivat tuntua vaikeilta ja tunteet ailahtelevat. Keskellä ruuhkavuosia väsymys on tuttu vieras. Se voi kuitenkin piinata muissakin elämäntilanteissa esimerkiksi stressin tai haitallisten iltarutiinien seurauksena. Unentarve myös arvioidaan helposti väärin.

 

Kaikkien eron partaalla olevien olisi syytä pysähtyä miettimään, onko kyseessä univajeen aiheuttama ongelmien vyyhti. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni eronnut tunnistaa jälkikäteen yhdeksi tekijäksi väsymyksen. Ja kuinka monelle on etukäteen lempeästi kerrottu, että lasten valvominen ei välttämättä lopu vauvavuoteen.

 

Ei ole ihan sama, miten meidät huomioidaan väsyneinä.

 

Meidän jokaisen olisi tärkeä tunnistaa väsymyksen syitä ja vaikutuksia parisuhteen kannalta. Vastaanotollanikin tullaan välillä siihen tulokseen, että ongelmien juuret ovat väsymyksessä. Kumppanille ei yksinkertaisesti ole enää riittänyt energiaa, toisinaan ollaan oltu jo siinä pisteessä, ettei enää jaksa olla kuin muuta kuin paskamainen toiselle.

 

Olen joskus miettinyt, että enkö jaksa olla enää kotona murulle ystävällinen kun kaikki voimat ovat jo käytetty työpäivän aikana? Vaikka tiedän, että muru rakastaa juuri minua sellaisena kuin olen, en voi käyttäytyä miten vain. Edes väsyneenä.

 

Mietit varmasti, mitä minä sitten voisin tehdä?  Tärkeintä olisi järjestää aikaa nukkumiselle univajeesta kärsivälle kumppanille. Jos molemmat kärsitte univajeesta, täytyy luonnollisesti vuorotella. Resepti on yksinkertainen, mutta toteutusta täytyy luovia olemassa olevien resurssien mukaan. Onko teillä mahdollisuutta nukkua rauhallinen yö, niin että toinen vie lapset esimerkiksi mummolaan? Tai voisiko toinen mennä esimerkiksi airbnb-asuntoon, ystävän luokse tai hotelliin yhdeksi yöksi?

Jos perheessä on lapsia kannattaa pysähtyä miettimään, onko heidän yöunien parantamiseksi jotain tehtävissä. Lapset ovat erilaisia, mutta ilta- ja nukkumaanmenorutiineilla voidaan parantaa lapsen unia. Lisäapua vanhemmat voivat pyytää esimerkiksi neuvolasta. Aina omat keinot eivät vain riitä, eikä siinä ole mitään pahaa. Avunpyytäminen on rohkeutta!

 

Jokaisen univajeesta kärsivän aikuisen kannattaa suunnata katse myös elintapoihin. Työ voi seurata kotiin asti ja nakertaa aikaa illoista sekä öistä. TV-katselu, netissä surffailu, pelaaminen, kännykän käyttö tai urheilu liian myöhään voi vaikeuttaa unen saantia sekä heikentää unenlaatua. Myös ruokailutottumuksilla on merkitystä. (Lähde: Aki Hintsa: Voittamisen anatomia)

 

Väsyneenäkin voi kysyä itseltään, auttaako tässä kumppanin vaihto vai uni? Jos vastaat jälkimmäisen, yritä lähteä yhdessä kumppanisi kanssa pohtimaan, miten saisitte nukuttua paremmin rakkauden nimissä. <3

 

*Miten uni on vaikuttanut sinun parisuhteeseen tai muihin ihmissuhteisiin? Voit jakaa kokemuksesi tai kommentoida muuten kirjoitusta.

 

Tietoa univajeesta

 

Syyt

 

Univaje syntyy, kun ihminen nukkuu vähemmän kuin hänen unentarpeensa olisi. Lapsen  tai lapsien yöllinen heräily voi olla merkittävä syy vanhempien univajeelle. Toistuvaa yöheräilyä esiintyy 10-15% lapsista. (Duodecim)

 

Tunnista

 

Univaje näyttäytyy ärtymyksenä, aloitekyvyn sekä muistin heikentymisenä. Univaje vaikuttaa myös haitallisesti mielialaan. (Lähde: Oivauni) Univaje vaikuttaa myös monin tavoin elimistön toimintaan ja aineenvaihduntaan.  (Lähde: Duodecim)

 

Tunnista vaikutukset parisuhteessa

 

Amerikkalaistutkimuksen (Amie A.Gordon, Serena Chen – Kalifornian yliopisto) mukaan jo yhden yön univaje aiheuttaa haasteita parisuhteelle eikä hyväkään parisuhde tunnu hyvältä. Empatiakyky kumppania kohtaan laskee ja riitojen selvittäminen muuttuu haastavammaksi.

 

*Suosittelen lukemaan myös kiinnostavan jutun lapsen unesta Helsingin Sanomista ”Uni on taito, joka lapsen pitää oppia – Näin pääset irti nukutuskierteestä ja tuet lapsen unta kehitysvaiheiden mukaisesti”

*Kuvat Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Hyvinvointi

Kehoni raja tuli vastaan

Rakkaus omaa työtä kohtaan antaa hurjat voimat. Into on voiman bensa. Sitä vain kahmii töitä adrenaliinin virratessa suonissa. Voimat eivät silti ole rajattomat, vaikka itsestä tuntuisi supersankarilta.

 

Sain omien voimien rajallisuudesta karun opetuksen viime viikolla.

 

Flunssana se alkoi. Yritin tsempata ja vetää sovitut työjutut sekä kirjaani liittyvät haastattelut. Suoritin parhaani mukaan, yritin olla tuottamatta pettymystä kenellekään. Mukauduin uusiin tilanteisiin ja näytin parhaat puoleni. Hymyilin vaikka aina ei olisi hymyilyttänyt. Olin se reipas tyttö, josta olin saanut kiitosta ennenkin.

Samaan aikaan muru oli työmatkalla ja koko arjen pyöritys oli vastuullani. On aivan eri asia ottaa lasten ilot, surut ja kiukut vastaan yksin.  Olisin kaivannut murua, kuuntelemaan minua ja pitämään sylissä. Mutta ei auta itku markkinoilla, joka päivä sama ralli alkoi alusta.

 

Rakkaus omaa työtä kohtaan ei enää riittänyt. Salakavala painava väsymyksen viitta alkoi laskeutua harteilleni tukahduttaen tuota rakkautta.

 

Päivä päivältä olo paheni, kunnes yhtenä iltapäivänä makasin 40 asteen kuumeessa kotona. Tajusin, etten pysty hakemaan lapsiani päiväkodista. Kehoni oli täydessä hälytystilassa. Voimat aivan kirjaimellisesti loppu.

 

Olin ylittänyt rajan, vaikka kehoni oli yrittänyt varoittaa. Sekä henkinen että fyysinen raja tuli vastaan. 

 

Ystäväni onneksi riensi apuun ja huolehti kaikesta. Hän haki lapset, teki ruuan ja passitti minut päivystykseen lempeästi mutta päättäväisesti. Kuume ei enää laskenut edes lääkkeillä. Sille oli iso syy. Keuhkokuume.

 

Lääkäri katsoi minua silmiin ja kysyi:”Kai sinä ymmärrät, että keuhkokuumeen kanssa ei leikitä?”

Tuli aika päästää irti ja perua työkeikat, seksuaaliterapia-asiakkaat sekä unohtaa blogi. Kieriskelin syyllisyyden tunteessa, toisaalta olo oli helpottunut. Tunsin myös henkistä uupumusta vaikka olin nauttinut viimeiset viikot kaikista uusista haasteista. Pakkolepo oli salaa kaivattu tila.

 

Keho on viisas. Kunhan ihminen kuuntelisi sitä. Vaikka itse työssäni opetan tai vähintäänkin neuvon, miten omaa kehoa pitää kuunnella, sokaistun itsekin elämän edessä. Se on inhimillistä.

 

Toivon silti, että opin tästä jotain. Niin kuin osteopaattini sanoi: ”Sinun täytyy ottaa kehosi viesti vakavasti.” Kehoni on ainoa todellinen kotini. Ja rakastan elämää yli kaiken. Joten, jos haluan murun kanssa rypistyä ja rakastaa, minun on opeteltava kuuntelemaan kehoni viestejä. Opettele sinäkin. <3

*Oletko sinä joskus unohtanut kuunnella kehoasi? Mitä siitä on seurannut? Opitko sinä kokemuksesta jotain? Ehkä voit jakaa muillekin lukijoilleni jonkun oman oivalluksesi? Ja niin kuin aina, jos postaukseni herättää ajatuksia, kirjoita rohkeasti kommentti.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

*Kuvat Muru <3

You may also like
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
19 joulukuun, 2018
Perhe
Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta
2 syyskuun, 2018
Hyvinvointi
Älä anna väsymyksen tuhota parisuhdettasi
30 elokuun, 2018
Uncategorized

Kello viiden kriisi – ja selviytymisohjeita siihen

Tietokoneelle ponnahtelee meilejä vaikka pitäisi lähteä jo. Koululainen soittelee kännykkään uudelleen ja uudelleen. Työkaveri pyytää vielä juttelemaan. Vessaankin pitäisi ehtiä ja sitten kilpajuoksu päiväkodille! Kääks!

 

Pinna on kireällä jo valmiiksi kiireen takia. Silloin kummasti alkaa ärsyttää hitaasti ajavat kanssaautoilijat tai hidastelevat mummut ratikassa. Nälkä saa masun kurnimaan ja päiväkodilla odottaa rakkauden nälkäiset lapset. Syli ei meinaa riittää ja päälle saa vielä kunnon kuravelli kuorrutuksen.

 

Mielessä pyörii, ehkä pitäisi vielä käydä kaupassa vaikka olemme jo kaaoksen partaalla?

 

Melkein jokainen ruuhkavuosia elänyt tietää tämän klassikon. Tilanteen, mikä toistuu arkipäivinä, kun kaikki kokoontuvat yhteen kotiin. Minä ainakin tiedän. Ja muru tietää.

 

Kodin eteiseen tulo kulminoi tilanteen. Itkua, kiukkua ja ärräpäitä leijuu ilmassa. Joka paikassa tuntuu olevan kenkiä ja haalareita sikin sokin. Ja samaan aikaan pitää yrittää saada kaikki käsienpesulle.

 

Nälkää on monenlaista kotiin tullessa. Rakkauden nälkää – sitä eivät pode vain lapset. Kun on oltu koko päivä erossa, äidin lähellä on ihana olla tai isin syliin käpertyä. Ja kun on niin pirun kiire ja nälkä, lapsi jää yksin kiukuttelemaan sohvalle Pikku Kakkosen ääreen. Usein siitä alkaa sisarusten välinen nahina. Ja hetken päästä olohuone on kuin pyörremyrskyn jäljiltä.

Kuinka monta kertaa olen itsekin joutunut vain sanomaan, että on pakko laittaa ruokaa?

 

Hetkonen. Jos tässä kohtaa pitäisi edes viiden minuutin sylihetken? Sylihetken, josta KAIKKI saavat nauttia. Koko porukka sohvalle. Hetki paikallaan ja lähekkäin. Ei tähän aina pysty, mutta itse ainakin yritän lisätä tätä. Kosketuksen nälkää ei saisi laiminlöydä!

 

Kauhea ruuan nälkä ei ole leikin asia. Joten sylihetken jälkeen on KIIRE. Minä alan ainakin kiukutella, muru lopettaa puhumisen ja lapset alkavat meillä tapella entistä enemmän, jos nälkä kasvaa liian suureksi. Eikä kenelläkään ole kivaa.

 

Omalle kumppanille voi antaa vielä muutaman minuutin keittiössä. Hali, pussaa tai hiero hetki hartioita. Joskus on ihanaa, että toinen vain sanoo: ”Minä hoidan ruuan tänään, mene sinä lasten kanssa köllimään sohvalle.”

 

Jokainen perheenjäsen kaipaa myös huomiota. Yksi äärimmäisen tärkeä kysymys: ”Miten päiväsi on mennyt?” Tästä Jari Sinkkonenkin muistutti kasvatusohjeissaan. Se on tärkeää kysyä omalta kumppaniltakin. Tähän kysymykseen liittyy ihan valtava lataus. Kysyjä sanoo samalla, että minua kiinnostaa, miten sinun päiväsi on mennyt. Olet tärkeä minulle.

 

Voisikohan kello viiden kriisi varautua hieman? Kyllä. Tuttu viisas ja vanhempi terapeuttikollegani kertoi, että tästä aiheesta puhutaan usein jopa terapia vastaanotolla. Ei ole leikin asia, kun aikuiset laiminlyövät syömistään ja siksi raivoavat päivästä toiseen puolisolleen. Tai lapsilleen.

 

Tuskin nälkä aina koko syy on. Mutta jos ei olisi nälkä, pinna olisi pidempi ja siitä hyötyy koko perhe. Voisitko varata töihin banaanin tai vaikka proteiinivanukkaan välipalaksi?

 

Lapsillekin kannattaa varata pientä syötävää, jos ruoka venyy yli viiden. Meillä kuopuksen kanssa tämä on vielä helppo, kun imetän. Isommalle tytölle minulla on usein mukana esimerkiksi rusinoita ja pähkinöitä. Isoveljellä on koulurepussa aina välipalakeksi.

 

Ja ehkä itselleni paras neuvo terapeutti kollegaltani. Älä pingota. Ei tarvitse olla täydellinen vanhempi. Pois nutturapäisestä tiukkapipoisuudesta. Jos on ollut pitkä ja kiireinen päivä kaikilla pinaattiletut hillolla ovat ihan ok. <3

 

* Jaa sinäkin parhaat selvitymisohjeesi kello viiden kriisiin. Tai tarina, miten kello viiden kriisissä voi käydä. Tsempataan taas toinen toisiamme. =)

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
14 huhtikuun, 2019
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
24 helmikuun, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
19 joulukuun, 2018
Uncategorized

Sairastuvalla ollaan kuin erikoisjoukkojen testileirillä

Yöllä alkaa kauhea kirkuva huuto lastenhuoneesta. Hyppään sängystä kuin aropupu. Tiedän, että nyt on jotain pielessä vaikka olen ihan koomassa. Se siitä omasta levosta. Olen itsekin kuumeessa. Tai todennäköisemmin influenssassa. Tekee mieli kiroilla.

 

Tulikuuma kuopus istuu sängyllään. Kaappaan hänet syliini sohvalle ja tissi suuhun. Huudan murun hereille ja pyydän kuumemittaria ja suppoa. Katsomme toisiamme unisin silmin. Me molemmat tiedämme, että tämä on vasta alkua.

 

Ulkona ei näy ristin sielua. Pimeää. Vain kaupungin valot ovat seuranani. Toivottavasti emme herättäneet yläkerran lapsiperhettä.

 

Imetän sohvalla toista tuntia. Suppo on asennettu, nukkumajärjestelyt on muutettu ja muru tuhisee makuuhuoneessa. Siirryn kohta itsekin perässä. Ehkä tässä saa nukkua hetken ennen aamua?

 

Väärin. Aina kun yritän irrottaa kuopusta rinnasta alkaa kamala huuto. Jäämme sohvalle torkkumaan.

 

Koko seuraava päivä menee sumussa sohvalla imettäessä. Nännit kipeänä istun, makaan ja imetän. Olen aivan poikki itsekin. Missä välissä ehdin syömään? Onneksi muru hoitaa muonitusta. Isompi tyttömme pääsee päiväkodin jälkeen kaverille leikkimään, en olisi millään päässyt päiväkodille kuopuksen kanssa. Mahtavaa naapuriapua.

 

Uusi yö. Vauhtia lisätään. 4-vuotias tyttömmekin herää aamuyöllä tuli kuumana itkien. Tehtävä vaikeutuu. Sylit täyttyvät kipeistä lapsista. Kuumeesta huolimatta saamme neuvotella murun kanssa melkein tunnin, että saamme tytön ottamaan lääkettä. 

 

Sohva komento jatkuu. Ikkunasta näkyy ihmiset menemässä ja tulemassa töihin. Me vain olemme. Katsomme Youtubea, DVD-leffoja, Netflixiä… Tytöt eivät jaksa kuin nukkua, katsoa ja itkeä. Minä torkun istualtaan niskat ja selkä kipeinä.  

Omassa päässä painaa tekemättömät työt. Muru yrittää parhaansa mukaan auttaa ja kokee silti riittämättömyyttä. Töitä on pakko tehdä vaikka kaikilla yöunet ovat minimissä. Ketään ei viitsi pyytää avuksi, ettemme tartuta sairautta. Tämä vaikuttaa influenssalta…

 

Pinnaa venytetään. On niin helppo äristä murulle. Väsymys saa kaiken tuntumaan niin vaikealta ja jonkun on oltava syyllinen. Pyydän anteeksi useamman kerran päivän aikana. Silti en osaa olla reilu kuin ajoittain.

 

Ennen lapsia en todellakaan tiennyt, mitä on olla äärirajoilla. Olin maajoukkueleireillä vetänyt itseni aivan maitohapoille ja henkisen kapasiteetin äärirajoillekin.

 

Ei! Tämä on äärirajoilla oloa. Itse kipeänä, toipilaana pitää huolehtia kahdesta lapsesta yötä päivää. Eikä kukaan tiedä, koska helpottaa. Samaan aikaan pitää pystyä toimimaan viisaasti oman kumppanin kanssa ja huomioida terve lapsi. 

 

Äärirajoilla ollessa  rakkauttakin koetellaan. Miten me jaksamme olla tiiminä äärirajoilla? Juuri silloin, kun pitäisi ottaa toisenkin tunteet huomioon. Mutta kun ei meinaa jaksaa. Lisäkiukuttelua aiheuttaa kadonnut kuumemittari, kesken loppuva kipulääke ja kiukkuinen kipeä lapsi. Kiukku kiuhuu yli NIIN helposti.

 

Viikko kääntyy loppua kohti ja murukin sairastuu. Vain esikoinen on terve tai ”vain yskässä”. Saamme mummolan avuksi ja hän lähtee mummon hoiviin viikonlopuksi. Täydellistä tähän hätiin. Silti siitäkin tulee vähän syyllinen olo. En kai työntänyt häntä pois?

 

Päivät seuraavat toisiaan ja tilanne vähän helpottaa tyttöjen osalta. Kunnes alkaa uudelleen. Jälkitaudit ovat vuorossa, luultavimmin korvatulehdus. Muru makaa kuumeessa sohvalla, kun minä paranen pikku hiljaa. Olen ollut sisällä lähes koko viikon.

 

On vaikea olla ylpeä itsestä äitinä kaaoksen keskellä. Riittämättömyyden tunne vaivaa minuakin. Siihen auttaa keskustelu ystävän kanssa. Tuntuu hyvältä, kun joku on huolissaan meistä vanhemmista ja ymmärtää voimiemme rajallisuuden.

 

Illalla muistutamme murun kanssa toisiamme, miten hyvä tiimi olemme. Tämäkin erikoisjoukkuetasoinen testileiri on kohta suoritettu. Terveys ei ole mikään itsestään selvyys. Onneksi elämä tarjoaa siihen muistutuksia. Perusarki kaikki terveenä on aika ihanaa. <3

 

*Onko teilläkin ollut sairastupa viime aikoina? Tänne saa tilittää, jos meinaa hermo mennä tai on muuta sydänmellä. Ja saa myös tsempata äiti- ja isäkollegoita keskellä sairastupaa! =)

**Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
19 joulukuun, 2018
Perhe
Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta
2 syyskuun, 2018
Hyvinvointi
Älä anna väsymyksen tuhota parisuhdettasi
30 elokuun, 2018
Uncategorized

Kolmen lapsen äidin treenaamisen salaisuus

Arjen kiireet luovat lapsiperheessä aivan oman venäläisen ruletin. Kyllä, nyt puhutaan ruuhkavuosista! Kiire ei ole vain tekosyy, kun lapset ovat pieniä. Kotona olevalla vanhemmalla on kädet täynnä hommaa ja lapset ”apuna”. Työssäkäyvät vanhemmat juoksevat päiväkotirumban läpi päivästä toiseen.  Ei kannata silti aina antaa kiireelle periksi.

 

Väsymys on treenivihollisten kruunaamaton kuningas. Yö yön perään, kun nukkuu huonosti ei kiinnosta treenata eikä pystykään. Kun yrittää väsyneenä punnertaa alkaa oksettaa ja kyykkyhypyt meinaa saada pyörtymään. On tärkeää olla itselleen armollinen ja ymmärtää, milloin ei pidä treenata. Sitten taas kun väsymys helpottaa, kannattaa kevyesti aloittaa taas treenaaminen.

Itse olen todennut, että kolmen lapsen äidin treenaaminen vaatii ennen kaikkea TREENI-INTOA eli motivaatiota. Ilman sitä on ihan turha yrittää mitään. Ripaus mielikuvitusta on myös tarpeen. Ajan ja paikan kanssa täytyy käyttää luovuutta.

 

Siksi kerron teille, mistä ihmeestä se minun treeni-intoni syntyy ja mikä pitää sen yllä.

 

  1. Halusta voida hyvin minun kehossani. Haluan jaksaa leikkiä lasten kanssa, juosta kilpaa ja kantaa kauppakassit kuopus Manducassa. Tahdon olla toimintakykyinen vielä pitkään! On pelottava ajatus, että jos en tee mitään rapistun kiihtyvällä tahdilla. Se tuntuu järjenvastaiselta. Haluan nauttia elämästä vielä pitkään!
  2. Olen lähes koko elämäni ollut timmissä kunnossa ja silloin tunnen olevani oma itseni. Raskauden jälkeen motivaatio saada vanhat pöksyt jalkaan on suuri. Ei farkkukoon tarvitse kasvaa lapsien myötä lopullisesti! Se ei ole turhamaisuutta. On mahtavaa nähdä vaatteista, miten treeni puree ja tuntea kun olo kevenee. Silloin jaksaa painaa kotitreeniä vaikka sohva kuinka huutelisi.
  3. Yksinkertaisesti rakkaus urheiluun. Kun ne tuskaiset ensimmäiset kolme treeniä on tehty, keho muistaa miten ihanaa se on! Melkein kuin moottori hyrähtäisi käyntiin. Ruokahalu kasvaa, tekee mieli urheilla lisää, tulee hyvä mieli ja yöuni paranee. Huomaan myös haluavani seksiä silloin enemmän, koska oloni on itsevarmempi. Keho tuntuu jäntevämmältä ja veri kiertää paremmin kunnon sykkeen noston jälkeen.
  4. Treenaaminen, jos mikä antaa ajatuksille tilaa. Joskus se tyhjentää koko pään ja tunnen vain sydämeni lyönnit. Toisinaan saan mahtavia oivalluksia ja tunnesolmut aukeaa, kun hikoilen oikein kunnolla. Se on parisuhteemme yksi salainen ihmelääke. Suosittelen!
  5. Treenaaminen on mahtava tilaisuus saada edes silloin tällöin omaa aikaa. On ihana mennä treenaamaan esimerkiksi meren rannalle Hietsuun. Tuntuu kuin sielu lepäilisi, kun keho tekee töitä. Samalla tavalla kotona voi luoda tunnelman, mistä nauttii. Kun lapset on laitettu nukkumaan, on ihana laittaa kynttilät palamaan ja alkaa treenaamaan. Aina en tykkää hikoilla hulluna, rakastan myös venytellä ja joogata kehoa kuunnellen.

 

Treeni-into ei kuitenkaan yksin riitä. Vielä pitää käydä tiukat hallitusneuvottelut kumppanin kanssa tai jos olet yksin, kysy apua tukiverkoltasi. Muista perustella hyvin kantasi.

Sinä tarvitset omaa AIKAA treenataksesi. Et tarvitse paljon, puoli tuntia riittää. Olet erittäin onnekas, jos saat tunnin. Perustele se myös sillä, että se on tärkeää ”äidin omaa aikaa”. Kaikki voittaa silloin. Vaikka et saisi apua lastenhoitoon, tilanne ei ole toivoton. Lasten kanssakin voi treenata tai silloin kun lapset nukkuvat.

 

Treenaamiseen panostaminen vaatii aina jonkun verran RAHAA. Se on epäreilua, että raha ikävä kyllä helpottaa treenaamista ja sen puute vaikeuttaa. Ei kannata silti luovuttaa. Voit tsempata itseäsi vähentämällä herkkujen syöntiä ja käyttämällä ne rahat esimerkiksi treenivaatteisiin tai välineisiin. Kannattaa ehdottomasti tsekata facebookin eri kirppisryhmiä. Kaiken ei tarvitse olla uutta eikä pienien tulojen tarvitse olla voittamaton este.

 

Olen itse löytänyt esimerkiksi Mark Laurenin kirjan Kehonpainoharjoittelun käsikirjan. Siellä on valmiit treeniohjelmat ja sinä olet oma ”treenivälineesi”. Treenit ovat sopivan lyhyitä vain 20-30 minuuttia ja ne voi tehdä missä vain. Todennäköisesti kirja löytyy kotipaikkasi kirjastosta ja jos ei löydy, toivo sitä.

On tärkeää asettaa itselleen realistiset TAVOITTEET. Instagram ja facebook luovat maailman, missä näkee toinen toistaan täydellisempiä vartaloita. Sellaisia, mitä ei edes usko olevan olemassa! Totuus on kuitenkin, että maailma on polarisoitumassa. Osa ihmisistä lihoo ja voi huonosti, kun taas toinen ääripää vetää ihan överiksi panostamalla itseensä ja hyvinvointiinsa.

 

Treenimotivaatiosi kuihtuu kokoon varmasti, jos tavoittelet vartaloa, jota treenataan elämäntyönä eli jotain mikä on tavalliselle ihmiselle mahdotonta. Minun tavoitteeni ollut palata omaksi ”timmiksi” itsekseni. Apunani on omat valokuvat, ennen kolmannen lapsemme raskautta. Tiedän, että tavoitteeni on realistinen ja sen saavuttaminen on vain itsestäni kiinni.

 

BONUKSENA ajattelen aina, että olen hyvä esimerkki lapsille. Treenaamisen jälkeen hymyilen naamapunaisena ja puhkun energiaa. Uskon, että se jos mikä tukee omien lasteni hyvää suhdetta urheiluun. Ehkä se jonain päivänä muuttuu vielä rakkaudeksi, niin kuin minullekin kävi. <3

*Mikä on sinun treeni-intosi salaisuus? Syksyn pimetessä kaikki varmasti kaipaavat pientä lisätsemppiä! =)

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
30 toukokuun, 2019
Uncategorized

Äiti unitutkimuksissa

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

”Miksi sulla on äiti piuhoja?” kysyy 4-vuotias tyttäreni hämmentyneenä. 1-vuotias kuopus on tulossa luokseni, mutta kääntyy takaisin murun luo, kun näkee naamani.

 

Näytän siltä, että kaikki ei ole kunnossa. Päässäni on useita piuhoja, jotka valuvat niskaan nipuksi. Kasvoihin on teipattu piuhoja, jotka näyttävät murun mielestä ihan paiseilta. Kaikkien ympäri kehoa olevien piuhojen lisäksi vatsaani on kiinnitetty minitietokone. Mitä ihmettä tapahtuu?

Minua pyydettiin mukaan Oivaunen uniklinikalle testipotilaaksi. Klinikat löytyvät jo Kuopiosta ja Tampereelta, nyt on Helsingin vuoro saada omansa. Kaikki nuo oudot ja lähes pelottavan kuuloiset piuhat asennettiin minuun laaja-alaista unitutkimusta varten. Piuhoja ja antureita asensi kokenut Kuopion uniklinikan lääkäri. Kaksi Helsingin uniklinikan uutta sairaanhoitajaa olivat perehdytyksessä ja seurasivat lääkärin työskentelyä.

 

Lähdin mukaan unitutkimukseen, koska leikkipuistoissa kuulee paljon puhetta unesta ja ennen kaikkea uniongelmista. Osa äideistä ei saa unta lapsen nukahdettua tai pahimmillaan oma nukahtaminen ei onnistu vaikka lapset ovat jo koululaisia. Jonkun kumppani kuorsaa kovaäänisesti ja äiti saattaa olla huolestunut hänestä. Jonkun on vaikea saada unta ollenkaan.

 

Uni on osa hyvinvointiamme. Sen tietää viimeistään siinä vaiheessa, kun ei saa nukuttua riittävästi. Hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa ottaa vastaan lasten kiukuttelun, tekee mieli lähteä lenkille ja jaksaa nauttia kumppanista vielä lasten mentyä nukkumaan.

 

Ajattelen itse, että keho on minun kotini. Omassa kehossa on tärkeää voida hyvin. Siksi halusin tietää, miten ihan oikeasti nukun. Vaikka illalla näytin kyllä Star Wars – hahmolta, kun valmistauduin menemään nukkumaan kaikkien pihojen ja antureiden kanssa.

Hyvä uni vaikuttaa terveyteemme siinä, missä liikunta ja syöminen. Se ei ole mikään pikku asia. Tiukkaa faktaa on, että joka viides suomalainen kärsii pitkäaikaisesta unihäiriöistä (THL 2014). Se on hurja luku! Voidaankin puhua kansansairaudesta. Eikä unihäiriöt ole vain ”kuorsaavien miesten” tai ”vanhuksien” sairaus, niin kuin joskus vähätellen puhutaan. Se voi olla myös kolmekymppisellä naisella.

 

Kyselin Oivaunen työntekijöiltä kaikkea unitutkimukseen liittyvää. Minua kiinnosti esimerkiksi voidaanko unitutkimus ylipäänsä tehdä raskaana oville naisille tai pienten lasten äideille?  Unitutkimus voidaan tehdä jo raskausaikana tai vauvan ollessa pieni. Selvä viesti lääkäriltä oli, että jos on itse huolissaan tai pelkää unihäiriötä, on aika toimia. Tilannetta ei kannata päästä pahenemaan entisestään.

 

Saan tietää oman laaja-alaisen unitutkimukseni tulokset syyskuun alussa. Silloin minulla on aika lääkäri Vilho Aholalle. Käymme Aholan kanssa läpi tuloksia, mutta myös pitkän esitietolomakkeen terveydentilastani ja elintavoistani. Lupaan tulla vaikka häntä koipien välissä kertomaan teille tuloksistani.

Odotan innolla ja ehkä toisaalta jopa pienellä jännityksellä tuloksia… Minusta tuntuu, etten kärsi unihäiriöistä. Toki olen välillä todella väsynyt niin kuin varmaan kaikki pienten lasten äidit. Mutta mitäs, jos minulla onkin unihäiriö?

 

Kannustan aina ihmisiä pitämään huolta itsestään. Erityisesti äitejä, koska äideillä on kovat työpaineet. Mikäli sinulle yhtään tuli ajatuksia tai jopa huolia uneesi liittyen tai kumppanisi uneen, käy osoitteessa http://www.oivauni.fi/ .  Oivaunen sivuilla on esimerkiksi lyhyt unitesti, josta saat vähän suuntaa antavaa tietoa omasta tilanteestasi.

 

Muista ihana lukijani: Unta kannattaa arvostaa, sillä se on kuin rakkaus. Uni ei ole itsestäänselvyys ja myös se vaatii huolenpitoa.  <3

You may also like
Collaborations, Hyvinvointi
Kirjat, jotka näyttivät suuntaa hyvinvointini ytimeen
26 elokuun, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
19 joulukuun, 2018
Perhe
Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta
2 syyskuun, 2018
Uncategorized

Mikä pirun kesäLOMA?

Lomamme alkoi heinäkuun toisella viikolla, kun mies aloitti lomansa. Kotona on kolme lasta 8v., 4v. ja 1v. Kulunut viikko oli meidän ”mökkiviikko”, kun vuokrasimme mökin Himokselta. Tässä kuvaus yhden ”lomapäivän” ohjelmasta:

 

Klo 6. Esikoinen alkaa huutamaan: ”Pissahätä!” Hän ei uskalla mennä vieraassa paikassa yksin alakertaan. Huutoon herää myös pikkusiskot. Se aamu-unista. Minä nousen silmät sikkuralla, äänettömästi kiroillen. On murun vuoro jäädä nukkumaan.

 

Klo 7. Kuopus käy läpi mökkiä sellaisella intensiteetillä, että en voi kuin kävellä perässä ja olla silmä kovana. Milloin hän meinaa syödä jotain sopimatonta, kiivetä jonnekin, mistä meinaa pudota tai rikkoa jonkin mökin koriste-esineen. Mietin, miksi ihmeessä hän ei voi edes hetkeä olla paikallaan.

 

Klo 8. Isommat lapset tappelevat täyttä päätä mitä kanavaa katsotaan. Toinen haluaa Pikku Kakkosen ja toinen Foxin. Huuto vaan yltyy ja kaukosäädin on kovilla. Tässä vaiheessa mun pinna alkaa kiristymään.

 

Klo 11.  Mökimme terassin pikku uima-allas on täytetty ja täysi meno on päällä. Kolme mussukkaamme uivat iloisesti. Yksi potku väärän paikkaan ja taas isommat tappelevat. ”Tuon jalka on väärässä paikassa!” ”Miksi se tulee mun puolelle?!” ”Äiti, nyt se läpsii!” ”Toi vie kaiken tilan!”

 

Klo 14.  Kuopus on saatu nukkumaan päiväunia. Hetken rauha. Isommilla pyörii leffa.

 

Klo 16. Nyt on aika mennä uimaan koko poppoolla 200 metrin päähän uimarannalle. Muru menee muksujen kanssa edellä puoli juoksua. Mä pakkaan pyyhkeet kassin ja lähden perään. Rannassa 1-vuotiaan perässä on mentävä taas koko ajan, koska kuopus ei todellakaan pelkää vettä. Aluksi isommat ovat isommat ovat rauhassa ja sitten alkaa vesisota, joka päättyy kyyneliin.

 

Klo 18. Terassin ”uima-altaalla” on taas kuhina. Muru on vahti vuorossa ja minä siivoilen sisällä paikkoja. Ulkoa alkaa kuulua huutoa. 4-vuotias on kierähtänyt veteen pudonneen maamehiläisen päälle ja saanut neljä pistoa. Kaivamme ensiapulaukkua ja suklaata esiin ja lääkitsemme potilasta. Kuopus ja esikoinen pyörivät ympärillä hieman hädissään, kun sisko itkee.

 

Klo 20. Iltapala on syöty. Nälkä on taltutettu, mutta väsymys painaa. Kuopus vikisee, mutta ei halua olla sylissäkään. 4-vuotias ei millään suostu iltapissalle. Esikoinen haluaisi pelata vaikka hyvin tietää, että ennen nukkumaan menoa ei saa pelata. Kokoajan joku huutaa: ”Isiiiii!!!” ”Äitiiiii!” ”Ääätiii!!!”

 

Klo 22. Vihdoin kaikki lapset nukkuvat varmuudella. Istumme mökin verrannalla ja pohdimme lomaamme. Luuleeko joku todella, että tämä on lomaa? Kolmilapsisen perheen pikku lapsi vaiheessa LOMA on vain helvetin kaukainen haave. Siinä murun kainalossa voin silti olla onnellinen,  vaikka olen aivan poikki. 

Lomamme alkoi heinäkuun toisella viikolla, kun mies aloitti lomansa. Kotona on kolme lasta 8v., 4v. ja 1v. Kulunut viikko oli meidän ”mökkiviikko”, kun vuokrasimme mökin Himokselta. Tässä kuvaus yhden ”lomapäivän” ohjelmasta:

 

Klo 6. Esikoinen alkaa huutamaan: ”Pissahätä!” Hän ei uskalla mennä vieraassa paikassa yksin alakertaan. Huutoon herää myös pikkusiskot. Se aamu-unista. Minä nousen silmät sikkuralla, äänettömästi kiroillen. On murun vuoro jäädä nukkumaan.

 

Klo 7. Kuopus käy läpi mökkiä sellaisella intensiteetillä, että en voi kuin kävellä perässä ja olla silmä kovana. Milloin hän meinaa syödä jotain sopimatonta, kiivetä jonnekin, mistä meinaa pudota tai rikkoa jonkin mökin koriste-esineen. Mietin, miksi ihmeessä hän ei voi edes hetkeä olla paikallaan.

 

Klo 8. Isommat lapset tappelevat täyttä päätä mitä kanavaa katsotaan. Toinen haluaa Pikku Kakkosen ja toinen Foxin. Huuto vaan yltyy ja kaukosäädin on kovilla. Tässä vaiheessa mun pinna alkaa kiristymään.

 

Klo 11.  Mökimme terassin pikku uima-allas on täytetty ja täysi meno on päällä. Kolme mussukkaamme uivat iloisesti. Yksi potku väärän paikkaan ja taas isommat tappelevat. ”Tuon jalka on väärässä paikassa!” ”Miksi se tulee mun puolelle?!” ”Äiti, nyt se läpsii!” ”Toi vie kaiken tilan!”

 

Klo 14.  Kuopus on saatu nukkumaan päiväunia. Hetken rauha. Isommilla pyörii leffa.

 

Klo 16. Nyt on aika mennä uimaan koko poppoolla 200 metrin päähän uimarannalle. Muru menee muksujen kanssa edellä puoli juoksua. Mä pakkaan pyyhkeet kassin ja lähden perään. Rannassa 1-vuotiaan perässä on mentävä taas koko ajan, koska kuopus ei todellakaan pelkää vettä. Aluksi isommat ovat isommat ovat rauhassa ja sitten alkaa vesisota, joka päättyy kyyneliin.

 

Klo 18. Terassin ”uima-altaalla” on taas kuhina. Muru on vahti vuorossa ja minä siivoilen sisällä paikkoja. Ulkoa alkaa kuulua huutoa. 4-vuotias on kierähtänyt veteen pudonneen maamehiläisen päälle ja saanut neljä pistoa. Kaivamme ensiapulaukkua ja suklaata esiin ja lääkitsemme potilasta. Kuopus ja esikoinen pyörivät ympärillä hieman hädissään, kun sisko itkee.

 

Klo 20. Iltapala on syöty. Nälkä on taltutettu, mutta väsymys painaa. Kuopus vikisee, mutta ei halua olla sylissäkään. 4-vuotias ei millään suostu iltapissalle. Esikoinen haluaisi pelata vaikka hyvin tietää, että ennen nukkumaan menoa ei saa pelata. Kokoajan joku huutaa: ”Isiiiii!!!” ”Äitiiiii!” ”Ääätiii!!!”

 

Klo 22. Vihdoin kaikki lapset nukkuvat varmuudella. Istumme mökin verrannalla ja pohdimme lomaamme. Luuleeko joku todella, että tämä on lomaa? Kolmilapsisen perheen pikku lapsi vaiheessa LOMA on vain helvetin kaukainen haave. Siinä murun kainalossa voin silti olla onnellinen,  vaikka olen aivan poikki. 

Rentouttavaa kesälomaa kaikille lukijoilleni! =)

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
14 huhtikuun, 2019
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
24 helmikuun, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
19 joulukuun, 2018
Uncategorized

Onnellisuusharjoitus

Mieti kolme positiivista tunnetta, jotka ovat tärkeitä sinulle. Minä valitsen rohkeuden, ilon ja rakkauden tunteet. Välillä olo on kuin olisi pitkässä tunnelissa, jonka päätä näy. Silloin on parempi alkaa kipin kapin etsiä positiivisia tunteita. Ja minä voin auliisti myöntää, että me vaellamme murun kanssa tunnelissa.

 

Takana on nyt neljän viikon sairastelukierre, paljon huonoja yöunia ja hyvin vähän omaa tai yhteistä aikaa. Siksi valitsin rohkeuden. Se tarkoittaa minulle sydämen rohkeutta. Rohkeutta puhua avoimesti. Esimerkiksi näin: ”Nyt väsyttää. Mikään ei huvita, lapset ärsyttää. Voisitteko muru lähteä mummolaan ja antaa mun olla päivän yksin? Kiitos muru.”

 

Ilo pitää nähdä. Sumussakin huomaan, miten pieni 10 kuukauden ikäinen tyttömme on oppinut ekat sanansa. Ja eka sana oli kakka. Ja se on naurattanut koko perhettä. Olen myös iloinen, että tällaisena ”tunnelihetkenä” olemme murun kanssa silti tiimi. Välillä tapellaan, mutta viime yönäkin toimimme saumattomasti kuumeisen lapsen huutaessa puoli yötä. Olen iloinen myös kannustavista sanoista äidiltäni ja naapuriltani.

 

Rakastava tunne on minulle kuin suojapuku. Rakkaus suojaa pahalta ololta ja jopa väsymykseltä. Ystäväni kertoi hänen toisen lapsensa synnyttyä, miten he olivat miehen kanssa istuneet sängyn reunalla aamulla käsi kädessä. Kumpikaan ei sanonut mitään. Väsymys oli käsin kosketeltavissa. Mutta niin oli myös rakkaus.

 

 

Oletko jo valinnut kolme positiivista tunnetta? Hyvä. Luin tänään aiemmin facebookin uutisvirrasta Hidasta elämää -sivuston otsikon. Siinä oli tämä ydin. Yhtä negatiivista asiaa kohti tarvitsee ainakin kolme positiivista asiaa. Tähän aiheeseen oli pakko tarttua. Tein siihen oman sovelluksen teille ja itselleni.

 

Jatketaan harjoitusta. Jos saat valita vielä kaksi positiivista tunnetta tulevaisuuteen, niin mitä toivoisit lisää elämääsi?

 

Minä valitsen onnellisuuden ja rauhallisuuden.

 

Minun pitäisi oppia näkemään onnellisuus arjessa. Näen sitä, mutta voisin nähdä paljon enemmän. Kun viime yönä hoivasin kipeää tyttöäni, mietin kyyneleet silmissä myös lasta, joka itkee syöpähoidoissa. Miltä tuon lapsen äidistä tuntuu? Tai lapsesta itsestään? Miksi onnea ei aina huomaa, ennen kuin jotain kamalaa tapahtuu? En minä oikeasti tarvitsisi enää mitään onneen, kunhan vain avaan uniset silmäni. Joku viisas onkin sanonut, että onnellinen ei tarvitse mitään.

 

Rauhallisuuden tunne tuo kuvan mielen lepohetkestä. Siinä olen jossain mökissä murun kanssa. Kaupunki on kaukana, lapset hoidossa. Hetki olla vain yhdessä. Haavehetkikin toimii yllättävän hyvin.

 

Perheen ja parisuhteen yhteistä hyvää kannattaa lisätä aina kun voi. Nyt kun sinä ja minä olemme miettineet positiivisia tunteita, voimme jakaa ne. Voit laittaa kumppanisillesi tai ystävällesi viestin liittyen johonkin positiiviseen tunteeseen. Tai kerro päivällisellä koko perheelle,  mikä on tänään tuonut hymyn huulillesi. 

 

Illan voit päättää siihen, että kuiskaat sinun elämäsi tärkeimmille ihmisille tai eläimille, miksi he ovat niin tärkeitä. Silloin olet vahvistanut itseäsi jo aimo annoksella hyvää.

 

”Poikani, olet herkkä ja sinulla on upea mielikuvitus. Samaan aikaan olet vahva ja tiedät mitä haluat. Tyttöni olet täynnä elämän energiaa ja katson ylpeydellä, miten rohkea olet. Pikkuinen vauvani olet valloittava pikku riiviö ja hymysi saa väsyneen äitisi aina onnelliseksi. Muruni, olet elämäni mies. En meinannut uskoa, että olet olemassa. Mutta tämä rakkauden määrä kantaa meidät vaikka, minkä tunnelin läpi. Kiitos kun olet olemassa.”

 

Mukavaa viikonloppua kaikille. Yritetään muistaa kaikki se hyvä, mikä on ympärillämme.

 

Harjoitukseni pohjana on HEHKU tunnepalikoiden harjoitus numero 6. Myönteisten tunteiden bongaus. 

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
14 huhtikuun, 2019
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
24 helmikuun, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
19 joulukuun, 2018
Close