Tag

treenaaminen

Uncategorized

Elämäntaparemontin mahalasku

Pakko se on myöntää. Elämäntaparemonttini lähti mahalaskuun Rodoksen lomamatkalla. Vasta tänä viikonloppuna olen saanut kurssin kohti parempaa. Aloittaminen vaan on niiiiiiin rasittavaa. Juoksulenkillä tuntui kuin jalat olisivat olleet lyijyä.

 

Olin jo etukäteen päättänyt, että lomalla Rodoksella aion ottaa rennosti. Syön mahdollisuuksien mukaan terveellisesti, mutta en nipota. Annoin itselleni luvan nauttia murun kanssa muutaman lasin viiniä lasten mentyä nukkumaan. Urheiluvaatteet pakkasin mukaan, mutta arvelin että ne saattavat jäädä laukun pohjalle. 

Loma-arvio osui aika oikeaan. Me menimme vauhdilla koko viikon. Hyötyliikuntaa tuli nautittua uinnin muodossa – kiitos lasten, mutta muuten en treenannut. Ruokailut olivat sitä sun tätä. Rodoksella kun saa kanapitan kolmella eurolla, mutta kanasalaatti maksaa kymmenen euroa. Sijoitimme ylimääräiset eurot hauskoihin retkiin. Onneksi viikko oli täynnä ihania asioita ja aurinkoa!

 

Loman jälkeen oli aikomus taas jatkaa skarpisti treeniä, hyvää syömistä, sopivasti töitä ja ihania asioita. 

 

Mutta – sitten alkoi syksyn lasten flunssat. Tuli työsumaa, murun työmatka ja muutama ylläri. Bonuksena meillä on öisin ollut aika vipinää lasten takia. Ja bonuksen bonuksena viikko sitten tuli täit kylään. Alku viikosta olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Vaikka olisi ollut muutama hyvä hetki treenata, en vain jaksanut.

Kotona Suomessa syöminen on onneksi ollut taas paremmalla tolalla, minkä huomaa omasta olosta kyllä heti. Kunhan muistaisi syödä säännöllisesti myös tiukkoina työpäivinä. Täytyy ottaa terveelliset eväät mukaan aina, jos pystyy ennakoimaan kiirettä. (Helpommin sanottu kuin tehty…)

 

En silti aio luovuttaa. Tätä tämä ruuhkavuosia elävän vanhemman elämä taitaa olla. Ensi viikolla yritän taas rauhallisesti jatkaa treenaamista ja suunnitteilla on treffit murun kanssa. (ihanaa!). Tyttöjen iltakin on tulossa ensi lauantaina. Kyllä se tästä.

 

Mahalasku ei tarkoita luovuttamista vaan mahdollisuutta uuteen nousuun. Eikö? <3

*Millaisia sinun mahalaskut ovat olleet elämäntaparemontissa? Miten sait itsesi uuteen nousuun? Kerro ihmeessä kokemuksistasi! Näitä erilaisia mahalaskuja tulee kyllä varmaan jatkossakin, joten vertaistuki on tarpeen. =) 

*Käy tsekkaamassa postaukset kesällä alkaneesta elämäntaparemontistani:

En voinut hyvin – keskellä elämäntaparemonttia

Elämäntaparemontti alkaa näkyä!

You may also like
Hyvinvointi
Älä anna väsymyksen tuhota parisuhdettasi
30 elokuun, 2018
Uncategorized
Elämäntaparemontti alkaa näkyä!
13 elokuun, 2017
Uncategorized
En voinut hyvin – keskellä elämäntaparemonttia
2 elokuun, 2017
Uncategorized

Treenaava äiti: Armollisuus ei ole laiskuutta

Kulunut syksy näytti, että vaikka halua ja motivaatio olisi treenata, se ei aina onnistu. Kolmen lapsen äidillä ja isällä on elämässä monia ”muuttujia” eikä niitä voi aina ennakoida. Työt keikat, tissitakiainen, sairaskierteet, aikatauluhaasteet…

 

Minusta tästä haastavasta  treenaamisen yhtälöstä puhutaan vielä liian vähän tai ”väärin”. Ei ole mahdollista ruuhkavuosissa mennä yhdellä treeniohjelmalla, sillä olosuhteet muuttuvat niin nopeasti. On väärin haukkua itseä tai muita laiskoiksi vain sivusta katsellen. Eihän siitä hyödy kukaan. Syyllisyys ja pahimmillaan häpeä vain nostaa kynnystä aloittaa treenaaminen. Tukea ja tsemppiä lapsiperheiden vanhemmat tarvitsevat!

 

Elokuussa pääsimme lomien loputtua loistavaan treeniputkeen, jota olimme jo kesällä aloitelleet. Saimme sovittua, vuoroteltua ja olo oli ihanan energinen. Hyvä olo välittyi kaikkeen perhe-elämään ja parisuhteeseen.

 

Huomasin itse, miten oma kehonkuva parani silkasta treenaamisen tuomasta tunteesta. Kiinteytyminen näkyi peilistä. Olo oli vahva ja pystyvä. Ruokahalu parani ja mieli teki syödä terveellisesti. Hormonitkin hyrräsivät uudella tavalla ja muru veti puoleensa vieläkin enemmän.

 

Meni melkein kaksi kuukautta iloisesti treenaten 2-4 kertaan viikossa. Mutta sitten…

 

Murulla alkoi työputki. Vuorottelu ei onnistunutkaan. Minun kontolle siirtyi enemmän kodin ja lastenhoito. Samalla tein blogihommia ja kirjan viimeistelyä kuopuksen hoitamisen rinnalla. Työni menivät yötöiksi tai vaihtoehtoisesti treenaaminen siirtyi iltakymmeneen.

 

Meidän molempien työrupeaman lisäksi kuopus aloitti taaperoimettäjille tutut tissimaratonit öisin, unet muuttuivat katkonaisiksi ja olo oli jyrän alle jäänyt. Aamulla näin peilistä pandakarhun. Ei tehnyt mieli treenata yhtään eikä se olisi ollut järkevääkään.

 

Aluksi olo on toiveikas. Sitten tulee vitutus ja sitten jonkun sortin antautuminen. Ihana hyvinvoiva treenifiilis valuu kankkulan kaivoon. Yöunien laatu huononee ja aamulla väsyttää. Väsymys saa syömään huonommin. Tekee mieli aloittaa aamu suklaalla. Jostain olisi saatava hyvää oloa.

 

Tässä kohtaa olisi mahtavaa, jos joku ulkopuolelta käsin kävisi läpi ajankäytön, ravinnon ja unenmäärän. Toteaisi lempeästi: ”Kuule, nyt sinun pitää levätä ja rauhoittua. Tulee aika toinenkin.”

 

Ei ”valmennus” vielä tähän jäisi. Tässä on vasta ARMOLLISUUS. Sen jälkeen on se vielä vaikeampi pala. Sillä armollisuus ei ole sama asia kuin LAISKUUS.

Kun elämä taas heittää kuperkeikkaa, muksut nukkuu paremmin, työkuviot rauhoittuvat ja kaikki ovat terveinä, pitäisi jaksaa aloittaa treenaaminen uudelleen. Tähän tarvitsisi oman tsemppauksen. Miten aloittaa rauhassa ja kerätä turhautumisen alle hautautunut motivaatio treenaamiseen?

 

On niin helppo sanoa, että nyt tarvitsen sitä lepoa. Kyllä. Lepää päivä tai kaksi, mutta sitten pitäisi sinnikkäästi aloittaa rauhallisesti treenaaminen. Ja jokaisen treenitauon jälkeen sama uudelleen. Minua ainakin syö se, että joudun ”lähtöruutuun” uudelleen ja uudelleen! Olen kilpailuhenkinen ja rauhallisesti ottaminen ei ole minulle helppoa.  Se turhauttaa. Eikä treenaaminen tunnu heti kivalle tauon jälkeen.

 

Treenaamisen aloittamisen lisäksi pulinat pois ja suklaan syöminen seis. Ruokavalio kannattaa tsekata kuntoon, muuten ei jaksa eikä tule tuloksia. Eihän lihas voi kasvaa ilman rakennusaineita. Itse olen huomannut, että imetys vielä alleviivaa tätä. Oikeaa syömistä ei voi korostaa liikaa.

 

Lasten unirytmin lisäksi kannattaa yrittää laittaa omat unet kuntoon, mistä sain itsekin todellisen herätyksen käydessäni unitutkimuksessa syksyllä, mistä kerroin Äiti unitutkimuksissa postauksessa. Uskon, että moni muukin äiti ajaa itseään huomaamattaan kohti unettomuutta ihan tietämättömyyttään. Mitä aiemmin uniasiat laittaa kuntoon, sen helpompaa se on.

 

Itse yritän luovia eri lajien välillä. Koripallo on suuri rakkauteni. Se on kuitenkin nyt tauolla, aika eikä energia riitä. Juokseminen on ihanaa, mutta sekin vaatii virkeää oloa. Punttitreenin voi tehdä kovaa tai kevyemmin, mutta vaatii salille lähtöä. Kehonpainoharjoittelu tai kahvakuulailu onnistuu hyvin kotonakin. Väsyneenä kävely, hyötyliikunta lasten kanssa tai kevyt jooga tuo energiaa.

 

Superväsyneenä uni ja lepo ovat AINOAT hyvät vaihtoehdot. Jos rajaa väsyneenä ja superväsyneen välillä ei itse huomaa. Tai sitten sitä ei myönnä. Miksi? Muiden takiako?

 

Joku treenaamiseen todella erikoistunut voisi pureutua ruuhkavuosi treenaajiin vielä tarkemmin. Ottaa huomioon muuttujat, perheiden erilaiset mahdollisuudet ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulman. Heitetään roskiin loputtomat dieettihöpinät. Linkatkaa ihmeessä mulle kommentteihin, jos tästä löytyy hyviä kirjoituksia.

 

Kun armollisuus saadaan istutettua osaksi asennetta ja laiskuus tunnistetaan, voi perheellinenkin treenaaja nauttia liikunnasta. Ympäristö voi tukea arvostelun sijaan. Loputon syyllisyyden taakka ei hautaa enää sohvalle vaan tilalle tulee ymmärrys. Sitä kautta löytyy aito hyvinvointi ja treenitossut pääsevät käyttöön. <3

 

* Miten sinä olet jaksanut uudelleen ja uudelleen aloittaa treenaamisen? Mikä on motivoinut sinua? Oletko kokeillut personal traineria tai nettivalmennuksia? Olisi kiva kuulla teidän lukijoiden kokemuksia. =)

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
14 huhtikuun, 2019
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
24 helmikuun, 2019
Perhe
Putkiremontti tulossa – vinkkejä otetaan vastaan!
26 elokuun, 2018
Uncategorized

Kolmen lapsen äidin treenaamisen salaisuus

Arjen kiireet luovat lapsiperheessä aivan oman venäläisen ruletin. Kyllä, nyt puhutaan ruuhkavuosista! Kiire ei ole vain tekosyy, kun lapset ovat pieniä. Kotona olevalla vanhemmalla on kädet täynnä hommaa ja lapset ”apuna”. Työssäkäyvät vanhemmat juoksevat päiväkotirumban läpi päivästä toiseen.  Ei kannata silti aina antaa kiireelle periksi.

 

Väsymys on treenivihollisten kruunaamaton kuningas. Yö yön perään, kun nukkuu huonosti ei kiinnosta treenata eikä pystykään. Kun yrittää väsyneenä punnertaa alkaa oksettaa ja kyykkyhypyt meinaa saada pyörtymään. On tärkeää olla itselleen armollinen ja ymmärtää, milloin ei pidä treenata. Sitten taas kun väsymys helpottaa, kannattaa kevyesti aloittaa taas treenaaminen.

Itse olen todennut, että kolmen lapsen äidin treenaaminen vaatii ennen kaikkea TREENI-INTOA eli motivaatiota. Ilman sitä on ihan turha yrittää mitään. Ripaus mielikuvitusta on myös tarpeen. Ajan ja paikan kanssa täytyy käyttää luovuutta.

 

Siksi kerron teille, mistä ihmeestä se minun treeni-intoni syntyy ja mikä pitää sen yllä.

 

  1. Halusta voida hyvin minun kehossani. Haluan jaksaa leikkiä lasten kanssa, juosta kilpaa ja kantaa kauppakassit kuopus Manducassa. Tahdon olla toimintakykyinen vielä pitkään! On pelottava ajatus, että jos en tee mitään rapistun kiihtyvällä tahdilla. Se tuntuu järjenvastaiselta. Haluan nauttia elämästä vielä pitkään!
  2. Olen lähes koko elämäni ollut timmissä kunnossa ja silloin tunnen olevani oma itseni. Raskauden jälkeen motivaatio saada vanhat pöksyt jalkaan on suuri. Ei farkkukoon tarvitse kasvaa lapsien myötä lopullisesti! Se ei ole turhamaisuutta. On mahtavaa nähdä vaatteista, miten treeni puree ja tuntea kun olo kevenee. Silloin jaksaa painaa kotitreeniä vaikka sohva kuinka huutelisi.
  3. Yksinkertaisesti rakkaus urheiluun. Kun ne tuskaiset ensimmäiset kolme treeniä on tehty, keho muistaa miten ihanaa se on! Melkein kuin moottori hyrähtäisi käyntiin. Ruokahalu kasvaa, tekee mieli urheilla lisää, tulee hyvä mieli ja yöuni paranee. Huomaan myös haluavani seksiä silloin enemmän, koska oloni on itsevarmempi. Keho tuntuu jäntevämmältä ja veri kiertää paremmin kunnon sykkeen noston jälkeen.
  4. Treenaaminen, jos mikä antaa ajatuksille tilaa. Joskus se tyhjentää koko pään ja tunnen vain sydämeni lyönnit. Toisinaan saan mahtavia oivalluksia ja tunnesolmut aukeaa, kun hikoilen oikein kunnolla. Se on parisuhteemme yksi salainen ihmelääke. Suosittelen!
  5. Treenaaminen on mahtava tilaisuus saada edes silloin tällöin omaa aikaa. On ihana mennä treenaamaan esimerkiksi meren rannalle Hietsuun. Tuntuu kuin sielu lepäilisi, kun keho tekee töitä. Samalla tavalla kotona voi luoda tunnelman, mistä nauttii. Kun lapset on laitettu nukkumaan, on ihana laittaa kynttilät palamaan ja alkaa treenaamaan. Aina en tykkää hikoilla hulluna, rakastan myös venytellä ja joogata kehoa kuunnellen.

 

Treeni-into ei kuitenkaan yksin riitä. Vielä pitää käydä tiukat hallitusneuvottelut kumppanin kanssa tai jos olet yksin, kysy apua tukiverkoltasi. Muista perustella hyvin kantasi.

Sinä tarvitset omaa AIKAA treenataksesi. Et tarvitse paljon, puoli tuntia riittää. Olet erittäin onnekas, jos saat tunnin. Perustele se myös sillä, että se on tärkeää ”äidin omaa aikaa”. Kaikki voittaa silloin. Vaikka et saisi apua lastenhoitoon, tilanne ei ole toivoton. Lasten kanssakin voi treenata tai silloin kun lapset nukkuvat.

 

Treenaamiseen panostaminen vaatii aina jonkun verran RAHAA. Se on epäreilua, että raha ikävä kyllä helpottaa treenaamista ja sen puute vaikeuttaa. Ei kannata silti luovuttaa. Voit tsempata itseäsi vähentämällä herkkujen syöntiä ja käyttämällä ne rahat esimerkiksi treenivaatteisiin tai välineisiin. Kannattaa ehdottomasti tsekata facebookin eri kirppisryhmiä. Kaiken ei tarvitse olla uutta eikä pienien tulojen tarvitse olla voittamaton este.

 

Olen itse löytänyt esimerkiksi Mark Laurenin kirjan Kehonpainoharjoittelun käsikirjan. Siellä on valmiit treeniohjelmat ja sinä olet oma ”treenivälineesi”. Treenit ovat sopivan lyhyitä vain 20-30 minuuttia ja ne voi tehdä missä vain. Todennäköisesti kirja löytyy kotipaikkasi kirjastosta ja jos ei löydy, toivo sitä.

On tärkeää asettaa itselleen realistiset TAVOITTEET. Instagram ja facebook luovat maailman, missä näkee toinen toistaan täydellisempiä vartaloita. Sellaisia, mitä ei edes usko olevan olemassa! Totuus on kuitenkin, että maailma on polarisoitumassa. Osa ihmisistä lihoo ja voi huonosti, kun taas toinen ääripää vetää ihan överiksi panostamalla itseensä ja hyvinvointiinsa.

 

Treenimotivaatiosi kuihtuu kokoon varmasti, jos tavoittelet vartaloa, jota treenataan elämäntyönä eli jotain mikä on tavalliselle ihmiselle mahdotonta. Minun tavoitteeni ollut palata omaksi ”timmiksi” itsekseni. Apunani on omat valokuvat, ennen kolmannen lapsemme raskautta. Tiedän, että tavoitteeni on realistinen ja sen saavuttaminen on vain itsestäni kiinni.

 

BONUKSENA ajattelen aina, että olen hyvä esimerkki lapsille. Treenaamisen jälkeen hymyilen naamapunaisena ja puhkun energiaa. Uskon, että se jos mikä tukee omien lasteni hyvää suhdetta urheiluun. Ehkä se jonain päivänä muuttuu vielä rakkaudeksi, niin kuin minullekin kävi. <3

*Mikä on sinun treeni-intosi salaisuus? Syksyn pimetessä kaikki varmasti kaipaavat pientä lisätsemppiä! =)

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
30 toukokuun, 2019
Uncategorized

Kesän parhaat – äidin omaa aikaa

Kesällä kannattaa nauttia lomasta perheen kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö äiti voisi välillä ottaa omaa aikaa ja ladata akkuja kunnolla syksyä varten. 

Lukeminen

Kesällä minuun iskee vastustamaton vimma lukea. Löysin tämän kesän tajunnan räjäyttävän kirjan ohikulku matkalla eräältä huoltoaseman pokkarihyllyltä. Tiesin heti tässä se on, minun ”lomaromanssini”. Luin sitä seisoessani trampoliinin vierellä, pidentämällä vessassa oloa, illalla lasten mentyä nukkumaan tai pyytämällä murulta tunnin omaa aikaa mummolan takapihalla. Tuo ihana kirja loppui jo, vaikka kuinka yritin jarrutella, ettei se loppuisi. Se avasi minulle taas uuden maailman.

Auringonotto

Minä tiedän, että auringonotto on pahasta. Mutta se on niiiiiin ihanaa. Auringon lämpö iholla antaa jotain ”ihme energiaa”, mikä auttaa syksyn pimetessäkin jaksamaan. Auringonotto vaan ei ole kolmen lapsen kanssa kovin helppoa! Enemmänkin se on sitä, että niska ja selkä palaa, kun koko ajan seuraa lapsia ja kyykkii niiden perässä – niin kuin ystäväni tiivisti. Makoilu on silloin vain haave, jonka muru voi toteuttaa viemällä lapset vaikka jätskille minun jäädessä rannalle. Parhaimmillaan auringonotto on, kun kädessä on hyvä hömppä-lehti tai kirja. Toisinaan on vain ihana levätä lämmössä.

Treenaaminen

Aamuinen juoksulenkki, hikinen kahvakuulla treeni, sykkeen nostava mäkitreeni, kundaliinijoogaa mökin terassilla, katukorista Hietsussa, kuntopiiri mummolassa, uintia järvessä tai trampoliinitreeni lapsilta salassa. Kesä on täynnä mahdollisuuksia! Jos vain edes vähän saisi treenattua väsymyksen ja loman tiimellyksessä olen onnellinen. Ja kehokin kiittää, mutta en halua ottaa stressiä. Ja siksi tämä lista on vain inspiraatiota varten.

Tyttöjen kanssa bilettäminen

Kesämekko, kevyt meikki ja ihana rusketus. Ympärillä upeita naisia, syviä ja kevyitä keskusteluita herkkujen sekä kuoharin äärellä. Illalla lähdetään johonkin aurinkoiselle terassille, tanssitaan villisti, pieni flirtti päällä ja hymy huulilla. Yksi tyttöjen illan parhaita hetkiä on kävellä auringon noustessa Helsingin keskustan läpi kohti kotia ja kömpiä sitten murun viereen. Silloin on ihan pakahtua siitä rakkaudesta, mikä meillä on.

Shoppailu kesäalessa

Raha on tiukalla hoitovapaalla, mutta jos vain suinkin mahdollista ”karkaan” kesäaleen yksin, ilman lapsia. Muru on kyllä loistavaa shoppailuseuraa, jos vain lapset saadaan hoitoon. Tänä kesänä olen metsästänyt alesta laadukkaita, luonnonmateriaaleista tehtyjä vaatteita lempimerkeiltäni. Listalla on myös ihana kesämekko. Voi kun sen löytäisin! Lapsille katselen myös vaatteita sen mukaan, mitä seuraavaksi tarvitaan. Ostoksia ennakoidessa voi säästää pitkän pennin.

You may also like
Lifestyle
Meidän kesä <3
17 elokuun, 2018
Hyvinvointi
Karvakriisi
25 toukokuun, 2018
Hyvinvointi
Mieli kesäkuntoon
13 toukokuun, 2018
Uncategorized

Punneruksia(ko) hiekkalaatikon reunalla

Tällä viikolla ei ole ollut luppoaikaa. Muru oli työmatkalla maanantaista perjantaihin ja minä hoidin yksin arjen pyöritystä. Perjantaina vauvalla nousi kova kuume ja eilen huomasin näppylät. Tänään totesin, että vauvalla taitaa olla enterorokko. Iltapäivällä nousi myös 4-vuotiaalla tytölle kova kuume. Huh!

Olen silti ehtinyt urheilemaan peräti kolme kertaa tälläkin viikolla. Kaikki kerrat eivät ole menneet ihan putkeen, mutta olo on piristynyt kummasti. Maanantaina juoksin vähän ja jumppasin leikkipuistossa kevyesti. Tiistaina oli unelmienliikuntapäivä ja sen kunniaksi jumppasin leikkipuistossa äitikaverin kanssa. Ja torstaina kävin aamupäivällä juoksemassa rattaiden kanssa.

Kertaakaan en olisi ehtinyt urheilla ellen olisi sitä tehnyt lapsien kanssa. Iltaisin olin niin väsynyt, että nukahdin varmaan jo ennen kun pää osui tyynyyn. Yölliset heräilyt vauvan kanssa tekivät sen, etten aamulla jaksanut kuin vähän venytellä kehoa uuteen päivään. 

Joskus on ollut niitäkin viikkoja, että en vain jaksa urheilla. Silloin kannattaa kuunnella kehoa ja levätä.

Minä ajattelen, että kaikki liikunta on hyväksi minulle. Aina ei tarvitse tehdä ”koko ohjelmaa”. Vaikka toki joskus pännii, kun on hyvä treeni menossa ja sitten kuuluu: ”Äitiiii! Mulla on kakka housussa!”

Liikunta lasten kanssa vaatii myös luovaa hulluutta. Toissa kesänä näin äidin, joka juoksi isompaa leikkipuistoa ympäri hänen lasten leikkiessä leikkipuistossa. Oli pakko sanoa, että tuo on ihailtavaa sinnikkyyttä ja mahtava idea. Itse olen treenannut äitikaverini kanssa niin, että välillä toisella on kaksi vauvaa sylissä ja sitten toisella. Sillä tavalla me molemmat olemme saaneet liikkeet tehtyä.

Bonuksena liikunnasta olen saanut paremman mielen ja kunto on kohentunut hyvin raskauden jälkeen. Olen hitaasti mutta varmasti pudottanut melkein 30 kiloa raskauden aikana saatua painoa. Keho on kiinteytynyt hyvin. Eikä painollakaan niin väliä, mutta mahdun omiin lempivaatteisiini ja keho tuntuu taas omalle. Olen juossut, joogannut, leikkipuistojumpannut, käynyt harvakseltaan kuntosalilla ja syksyllä pelasin koripalloa. Aika ei tosiaankaan riitä kaikkeen ja siksi minulle sopii parhaiten liikunta lasten kanssa.

Meitä vanhempia ja jumppaajia on monenlaisia. Itse olen urheillut lapsesta asti. Oikeastaan rakastan urheilua. Olen kokeillut monia lajeja, mutta koripallo on vienyt sydämeni. Siksi koen jumppaohjelmien teon helpoksi. Jos sinusta tuntuu, ettet ole varma mitä pitäisi tehdä pyydä ja etsi apua. Voit ottaa kaveriksi jonkun kokeneemman urheilijan tai personal trainerin. Myös monissa naisten lehdissä on hyviä treeniohjelmia, joita voi soveltaa puistojumppaan. Tsekkaa myös kotikuntasi liikuntapalvelut.

Minä päätin tänä keväänä satsata syntymäpäivälahjani itseeni. Päätin ostaa palveluita personal trainerilta. Kyselin tuttavilta apua ja löysin sitä kautta Liina Sieversin. Jännitti pirusti tavata hänet. Liinalle esitin toiveeni parantaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiani liikunnan ja ravinnon avulla. Sivutuotteena kerroin toivovani parempaa bikinikuntoa. Sovimme, että tapaamme kolme kertaa.

Olen ollut iloinen lahjastani. Liina on huipputyyppi ja ”oma valmentaja” motivoi liikkumaan. Olemme sopineet, että tapaamme taas toukokuussa. Ja minusta tuntuu, etten voi vain lölliä vaan haluan näyttää hänelle edistyväni. Se antaa minulle motivaatiota laittaa treenitrikoot jalkaan vaikka tekisi mieli mennä pullakahville. Ja saatan mennäkin pullakahville, mutta vasta treenin jälkeen.

Toivon, että sinäkin uskaltautuisit treenaamaan lasten kanssa vaikka sitten leikkipuistossa. Se olisi mahtavaa. Sillä myönnän, että välillä minua nolottaa ihan pirusti punnertaa ja puuskuttaa siinä muiden istuskellessa. Yhdessä treenaaminen on sitä paitsi hauskempaa. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Collaborations, Hyvinvointi
Kirjat, jotka näyttivät suuntaa hyvinvointini ytimeen
26 elokuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Uncategorized

En ole timmi mamma 2 – Miksi äiti treenaa

Juoksua, joogaa, koripalloa, salitreeniä, kotijumppaa… Olen pohtinut treenaanko pienen vauvan äitinä hyvien pakaroiden takia vai hyvän olon takia. Haluaisin olla niin aikuinen, että treenaisin vain hyvän olon takia. Mutta en ole. Minussa asuu myös turhamaisuus.

 

Haluan näyttää hyvälle. Olen lukenut Cosmopolitan lehteä siitä asti kun se alkoi ilmestyä 2000-luvulla ja maailmankuvani on varmasti muokkaantunut sen mukana. Cosmon merkitys on muuttunut elämässäni, mutta kauneusihanteet lehden sivuilta ovat piirtyneet verkkokalvolleni iäksi. Ja olen raaka ennen kaikkea itseäni kohtaan. Muille olen paljon armollisempi. Olen niin lapsellinen, että olen jopa haaveillut minishortsien käytöstä ensi kesänä. Viime kesänä en niihin mahtunut raskauskilojen takia, mutta nyt mahdun. Ja olen siitä superonnellinen.

 

Tiedän, että raskauskiloille on hyvä syy ja vauva on suuri lahja. Minusta tuntuu silti väärältä ja epäreilulta lihoa niin paljon. Olo on kuin minulla olisi rasvapuku päällä. Olen itse siellä alla, mutta en näy eikä tunnu oikealta. Valokuvat ahdistaa, kaikki ihanat vaatteet ovat liian pieniä. Ja onhan muutos valtava. Vajaan vuoden aikana melkein 30 kiloa lisäpainoa on paljon! Ei siitä pääse mihinkään. Se ei muuta suhdettani vauvaani, joka on ihmeellinen. Se muuttaa minun suhdetta itseeni. Ja se on vaikeaa.

 

Nyt varmaan joku miettii, miten syön raskaana tai treenaanko silloin. Syön raskaana enemmän kuin normaalisti ja herkutkin maistuu paremmin. Syöminen on osasyy kiloihini. Olen kuitenkin jokaisen raskauden aikana treenannut. Nyt kolmannenkin kohdalla pelasin koripalloa vielä raskausviikolla 20. Sitten jatkoin salilla käymistä, uimista, äitiysjoogaa ja kävelyä omaa kehoa kuunnellen. Pyöristyn silti komeasti. Olen vain todennut, että näin kehoni toimii. Laihduttamaan en silti rupea raskaana.

 

On ihana huomata pitkästä aikaa, miten muru ei voi olla seuraamatta katsellaan minua kun olen vähissä vaatteissa. Tiedän, että hän pitää näkemästään. Mutta se ei yksin riitä. Jotta voin olla haluttava, minun pitää itse kokea olevani sitä. Pikku hiljaa tuntuu siltä. Ja treenaaminen auttaa siihen. Raskauskilot ovat pudonneet pikku hiljaa ja treeni kiinteyttää kehoa. Urheilun tuomat endorfiinit saavat olon tuntumaan hyvälle ja peilin armollisemmaksi. Siitä se lähtee. Kun minusta ei enää tunnu muumimammalta löydän itsestäni seksin jumalattaren pyykkivuorista välittämättä. Ja muru kyllä huomaa eron minussa.

Vauvapalstat ja äitiryhmät ovat täynnä tuoreiden äitien treenaamiseen liittyviä ketjuja. Olen jo vähän oppinut katsomaan, mitä luen ja mitä en lue. Osalla on todella upea kroppa jo viikko synnytyksen jälkeen ja he eivät edes näytä synnyttäneiltä. Olen onnellinen heidän puolestaan. Minulle se kuitenkin aiheuttaa välillä katkeruuden kyyneliä. Tuntuu lähes pahalta katsoa noita kuvia ja sitten omaa peilikuvaa.  

 

Minulle sopii paremmin lukea treenausketjuja, joissa äideillä on samanlainen kokemus raskauskiloista. Se helpottaa ja antaa toivoa. On ihana tietää, etten ole ainoa ja joku tietää, miltä minusta tuntuu. Vaikka nuo äidit ovat tuntemattomia, he ovat tärkeitä minulle. Sieltä saadut treenivinkit ovat olleet myös hyviä. Joskus on myös hyvä sanoa edes kirjoittamalla kuinka harmittaa ja nauraa ”yhdessä”. Toisen äidin antamat lohduttavat tai kannustavat sanat ovat arvokkaita.

 

Tapasin tutun äidin eilen ruokakaupan edessä. Olin itse tulossa juoksulenkiltä, niin kuin hänkin omaltaan. Hän kertoi, miten lenkki oli auttanut aamuiseen kiukkuiseen oloon. Minä olin aivan samaa mieltä. Jo pelkkä masentava maanantai voi kääntyä paremmaksi kun hölköttelee vaunujen kanssa, tekee muutaman askelkyykyn ja venyttelee.

 

Vaikka haluan ne ihanat timmit pakarat, litteän vatsan ja viimeiset raskauskilot pois, ei kyse ole silti vain turhamaisuudesta. Kyse on oikeasti myös hyvinvoinnista. Ei se ole huono asia, jos äiti on hyvässä kunnossa. Kauppakassit jaksaa kantaa paremmin ja pari lastakin menee ohessa kolmanteen kerrokseen. Mieliala kohenee. Parisuhde eheytyy, kun nauttii itsestään ja mieli on virkeämpi. Lapset saavat samalla hyvän mallin liikunnasta nauttivasta äidistä.

 

Mikset sinäkin alkaisi treenaamaan? Ei ponnari liian kireällä vaan oman fiiliksen mukaan. Älä aloita liian kovaa lankutushaastetta vaan anna vatsalihaksien palautua rauhassa. Voit kysyä vaikka neuvolantädiltä pääsisitkö tapaamaan fysioterapeuttia. Hän voi neuvoa sinut alkuun.

 

Ja jos vain mahdollista, ota mukaasi äitikaveri. Yhdessä treenaaminen on hauskempaa. =)

You may also like
Hyvinvointi
Huorapalkinto – #hutsahtavapukeutuminen
9 tammikuun, 2019
Hyvinvointi
Haluatko haluta?
1 toukokuun, 2018
Uncategorized
Puhu muru -blogi muuttaa!
29 joulukuun, 2017
Close