Tag

tietokirjailija

Lifestyle

Miten minusta tuli kirjailija

Kuva: Meri Björn

”Pylly penkkiin ja kirjoittamaan!” Joku viisas neuvoi minua kirjailijanuran alkumetreillä, enkä sitä voi kiistää. Mutta on kirjoittaminen onneksi paljon muutakin.

 

Kelataan kuitenkin vähän ajassa taaksepäin. Rakastin lapsena kirjoja ja kirjastoa! Koripallotreenien välissä suorastaan nuohosin Karkkilan kirjastoa ja luin monet kirjasarjat pariinkin kertaan. Mielikuvitus sai siivet ja maailma hahmottui uudella tavalla.

 

Yläasteella haaveilin toimittajan ammatista, näin itseni sieluni silmin viilettämässä maailmalla raportoimassa ihmisten elämästä. Äidinkielen opettajani kuitenkin katkaisi unelmaltani siivet  sanoen: ”Ei lukihäiriöinen voi olla toimittaja.” Toisaalta tuo samainen opettaja sanoi, että lukihäiriön paras parannuskeino on lukea ja kirjoittaa mahdollisimman paljon.

 

Normaalista poiketen nielin tuon opettajan lauseen, hautasin toimittajan unelmani ja suuntasin haaveet muualle. Jonnekin minuun se silti jäi – halu kirjoittaa.

Kuva: Aleksi Rytkönen

Reilut kolme vuotta sitten istuin palaverissa, jonka päätteeksi olin tullut luvanneeksi perustaa Puhu muru –blogin Vauva.fi alustalle. Täysin puskista, ilman sen suurempaa suunnittelua tupsahdin bloggaajaksi. Lukihäiriöstäni sain alkuvaiheessa kuulla lukijoiltani mutta onneksi eräs työtuttuni laittoi viestiä ja sanoi voivansa auttaa oikoluvussa, olihan hän äidinkielen opettaja. Nykyään anoppini on oikolukijani, entinen opettaja hänkin. Olemme bloggaaja-tiimi, minä todella tarvitsen häntä.

 

Bloggaajana lukihäiriö muuttui ensimmäisen kerran esteestä haasteeksi. Se ei siis ollut enää ylitsepääsemätön ongelma.

 

Samaisena keväänä tutustuin myös Havaintoja parisuhteesta –bloggari Sami Minkkiseen, ja me aloitimme yhteiset postaukset ”Marjan ja Samin seksisuhde” – joissa kävimme läpi seksuaalihistorioitamme, niinkuin käyn niitä läpi seksuaaliterapeuttina asiakkaideni kanssa. Jo alusta asti haaveilimme, että tästä pitäisi tehdä kirja. Ja kun tapasin Samin kustantajan Mikko Aarneen, pidin hyvin intohimoisen mainospuheen ideastani ja kustantaja lupasi siltä seisomalta, että kirja tehdään.

Kuva: Miikka Pirinen / Kosmos

Niin minusta sitten tuli kirjailija, rintarinnan Samin kanssa. Pääsin maistamaan ensi kerran niitä tuskan hetkiä, kun läppäri vain tuijottaa minua,  mutta se pitäisi silti kesyttää ja aloittaa kirjoittaminen. Tutustuin ahdistukseen, kun oma teksti tuntuu ihan hevon******.  Keväällä 2017 kuitenkin ilmestyi minun ensimmäinen kirjani, yhdessä Samin kanssa kirjoitettu Pannaan menemään – Kaksi tarinaa rakkaudesta (Kosmos).

 

Mikä fiilis! Ilo, pelko, ahdistus, innostus, kauhu, huuma, epävarmuus, nautinto, onni – voi sitä tunteiden ristiriitaa! On hurjan pelottavaa antaa oma kirja kaikkien nähtäville. Tuossa hetkessä olin todella onnellinen, että Sami oli rinnallani ja mahtava kustannustiimi taustatukena.

Kuva: Bifu

Kirjan julkkareissa kerroin sitten ääneen sen vielä suuremman unelmani: haluni  kirjoittaa OMA KIRJA. Silloin tällöin olen kyllä miettinyt, miksi sanon kaiken ääneen. Niin mietin nytkin, vaikka tuota pinkkiä kirjaa katsellessa olen pirun tyytyväinen. Haasteet tuovat elämääni intohimoa!

 

Kustantaja näytti taas vihreää valoa, ja niinpä lähdin liikkeelle. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että oli hetkiä jolloin tuntui, että olin ihan hukassa. Miten tehdään sisällysluettelo? Miten jaksotan tämän? Miten rakennan kirjan punaisen langan ja oman hienon ajatukseni?

 

Onneksi kustannustoimittajani Anni Moilanen tuki, vastaili kysymyksiini ja korjasi kaikki kirjoitusvirheeni. Muru, lapset ja perheeni kannustivat päivästä toiseen. Ystävät tsemppasivat ja kuuntelivat loputtomia kirjajuttujani. Kollegat antoivat neuvoja ja lukivat raakaversioita. Ja minä pidin pyllyn penkissä, vaikka olenkin yleensä  aika menijä.

Kuva: Anni Moilanen – Hetki kun kirjailija saa kirjansa ensimmäisen kerran.

Iso O – matkaopas huipulle (Kosmos) näki päivänvalon viime keväänä, ja samalla toteutui unelma, joka minulla oli ollut jo parikymppisestä. Se oli ehkä vieläkin pelottavampaa kuin ensimmäinen kerta: tiesi mitä oli tulossa – kuin synnytyksessä- mutta nyt olin yksin. Toisaalta tiesin, että osaan. Tunsin, että asiani oli tärkeä. Minä halusin antaa tietoa naisen nautinnosta ja nostaa keskusteluun klitoriksen kutitteluvinkkien rinnalle mielen ja sen vaikutuksen nautintoon. Halusin sanoa, että te kaikki naiset olette nautinnon arvoisia!

2018-04-13 Iso O -kirjan julkkarit, Salon Helin, Helsinki Photo: Jaakko Jaskari

Mielestäni onnistuin. Kirjan julkkarit olivat ikimuistoiset, ja minkä  onnellisuusbuustin  ja jännitysnäytelmän koinkaan, kun kävin eri tv- ja radio-ohjelmissa. Vieläkin ihmettelen sitä menoa! Lupasin kuitenkin kirjan julkkareissa, että kirjoitan kyllä lisää mutta ensi keväänä ei kirjaa tule… Ja kuinkas siinä kävikään.

 

Syksyllä kävin erään keskustelun kustantajani kanssa ja siinä ”lipsautin”, että Iso O – matkaopas huipulle tarvitsisi jatko-osan, pikkusiskon, oman harjoituskirjan. Ja taas mentiin! Ai kauhee! sanoisi isoäitini!

 

Keskustelu murun kanssa, sain vihreää valoa. Ja pylly penkkiin! Taistelua väsymyksen ja huono äiti –fiilisten kanssa, tuttuja tuskan ja ahdistuksen tunteita, onnen välähdyksiä ja lisää tuntien istumista. Ja kuitenkin, jokin siinä on, että melkein humaltuu tunteesta saada upota johonkin asiaan tuntikausiksi. Se on se minun kirjankirjoitus flow –tilani.

Kuva: Muru halusi ottaa tämän kuvan muistoksi kirjailijan glamourista.

En kuitenkaan kirjoita itselleni. Kirjoitan ennen kaikkea  teille lukijoilleni, oman asiantuntemukseni ja elämänkokemukseni kautta. On ollut huikeaa saada teiltä palautetta, kuulla tarinoita siitä, kun nautinto on löytynyt tai kun pitkiin avioliittoihin on saatu uusia värejä.  Olette kertoneet kipeistäkin hetkistä, jotka  ovat johtaneet muutokseen: haluun ottaa oma nautinto haltuun.

 

Matkan varrella olen saanut kuulla epäilyä taidoistani, hetkittäin ikävääkin palautetta, päiden pyörittelyä ja jopa vähättelyä. Mutta onneksi enemmän on ollut  kannustusta, uskoa minuun ja voimauttavaa palautetta. Epäilyt ovat tehneet minusta entistä sisukkaamman, vaikka ne hetkittäin ovatkin sattuneet.

 

Haluan ja aion jatkossakin kirjoittaa sillä ajatuksella, että kirjat kuuluvat kaikille. Ja niiden kautta voi aidosti myös lisätä omaa hyvinvointiaan aina nautintoon saakka.

 

Minulta kysytään säännöllisesti, miten voisi lähteä liikkeelle, jos haluaa kirjoittaa kirjan. En ole ehkä paras ihminen vastaamaan mutta sanon aina, että luo itsellesi idea johon sinä uskot. Kirjoita siitä aihio tai enemmän. Ja lähesty rohkeasti kustantajia, älä pelkää ensimmäistä ei -sanaa. Tarvitset vain yhden ihmisen, joka uskoo ideaasi ja loppu voikin olla historiaa. <3

Kuva: Meri Björn

*Iso O – harjoituskirja julkaistaan kevät hiipiessä esiin huhtikuussa 2019. Olen edelleen Kustannusosakeyhtiö Kosmoksen kirjailija, sillä tuo mahtava tuttavallisemmin Kosmoksen jengi Mikko, Anni ja Heini – ovat vaan huikeita tyyppejä. Heidän kanssaan kirjailijan työ nousee ihan uudelle tasolle! <3

*Oletko sinä haaveillut kirjailijan urasta?

*Tsekkaa lisää minusta Puhu murun Facebook sivuilta ja seuraa Puhu murun instagramista elämääni kuvien ja videoiden kautta. Jos sinulle ikinä tulee mieleen joku aihe, mistä toivoisit kirjoitusta – laitathan minulle rohkeasti meiliä puhumuru@gmail.com .

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
4 syyskuun, 2019
Hyvinvointi
Miten löytää hyvä terapeutti
1 syyskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Lifestyle

Muutosten syksy – bloginikin muuttaa!

Miten sinun syksysi on mennyt? Onko ollut rauhallista vai muutosten aikaa? Jos joku olisi minulle kertonut kesällä, mitä kaikkea tämä syksy tuo tullessaan – tuskin olisin uskonut!

 

Kaikki oli lomalta palatessa vielä ihan ”normaalisti”, lähinnä jännitti edessä oleva putkiremontti .

 

Lopputulos on kuitenkin kaikkea muuta. Kun putkiremontin alta evakkoon muutosta oli selvitty, kirjoitin nimeni alle uuteen kustannussopimukseen. Eli ensi keväänä ilmestyy uusi Iso O – harjoituskirja. Ei kai se sinänsä mikään ihme ole mutta minähän olin luvannut pitää taukoa kirjan kirjoittamisesta…

 

Elämälle se ei riittänyt.

 

Eteeni tupsahti netin syövereistä täydellinen tila seksuaaliterapiavastaanotolleni Helsingin Punavuoresta ja se oli menoa! Kaksi päivää oli aikaa miettiä, ja kun murukin näytti vihreää valoa, niin lähdimme pelkoa kohti. Kohti yhtä unelmaani. Oli aika jättää ”kasvattajaseurani” Sexpo-säätiö taakse ja tehdä jotain ihan omaa.

Mutta mitä vielä. Kun asioita alkaa tapahtua, niin tapahtuu blogillekin. Nyt blogini muuttaa! Tämä on viimeinen kirjoitukseni Me Naisilla ja sitten siirryn Suomen Blogimedian bloggaajaksi. Blogin löydätte tämän jälkeen minun omien kotisivujeni alta näillä näkymin jo ensi viikolla. Pidän teitä kyllä ajantasalla instan ja facebookin kautta.

 

Takataskussa on vielä näidenkin uutisten jälkeen odottamassa muutama isompi asia. Ja monta pienempää on muhimassa. Jos olen rehellinen, niin jännittää ihan hulluna. On jopa parempi olla miettimättä niitä liikaa tai jos mietin, yritän nähdä kaiken mahdollisuutena.

 

Olen pohtinut välillä tätä sitä kuuluisaa ”saat sen mistä luovut” – meininkiä. Itse ajattelen, että uudelle on annettava tilaa ennen kuin se voi tapahtua.

 

Välillä mieli on surrannut niin isoilla kierroksilla, että olen herännyt yölläkin näitä miettimään. Toisinaan murehtimaankin. Se ei ole hyvä asia ja silloin olen yrittänyt hillitä tahtia niin hyvin kuin se on ollut mahdollista.

Lapset maadoittavat minut onneksi hyvin tämän kaiken hulinan keskellä. Heillä on arkiset ilot ja surut, nuhakuumeet ja kaverisynttärit. Pari kertaa on vihlaissut kovaa sydämestä, kun joku lapsista on sanonut: ”Älä äiti tee taas töitä.”

 

Paras apu ja tuki myllerryksen keskellä on tullut murulta. Oli tilanne mikä hyvänsä, murun kainaloon voin aina mennä tankkaamaan rakkautta. Hän jaksaa kannustaa ja auttaa, muistuttaa, että olen hyvä äiti vaikka teen välillä paljon töitä. Olen onnekas, kun tiedän että minun unelmani ovat murullekin tärkeitä. <3

 

Ja kiitos Me Naisille tästä matkasta!!! <3

 

*Kuvat by Muru eli Matti Kihlström. <3 <3 <3

*Seuraa liikkeitäni ja tarkempia tietoja, koska Puhu muru -blogini aukeaa sivuillani instagramista @puhumuru ja Facebookista @puhumuru. Kotisivuni löytyvät osoitteesta http://www.marjakihlstrom.fi/

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
4 syyskuun, 2019
Hyvinvointi
Miten löytää hyvä terapeutti
1 syyskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Hyvinvointi

Kohti omaa – oma seksuaaliterapiavastaanotto

Tiedättekö sen tunteen, että jotain pitää tehdä? Ja kun tuo tunne tulee syvältä sinusta – sitä kannattaa kuunnella. Minulle se tarkoitti työasioiden laittamista aivan uuteen uskoon kaikkia pelkojani uhmaten.

 

Olin pitkään jo haaveillut ”omasta” seksuaaliterapiavastaanotostani. Takana oli useampi vuosi vastaanottotyötä eri toimijoiden alla. Lokakuussa kaikki kuitenkin loksahteli kohdilleen.

 

Löytyi paikka, joka tuntui oikealta ja rakastetulta. En osaa edes selittää sitä, mutta siellä oli hyvä energia. Vuokra sopi budjettiini – ja tilalle oli tarve. Tarvitsin sekä vastaanotto- että kirjoitustilan niin uutta kirjaani Iso O – harjoituskirjaa kuin blogiakin varten.

 

Haaveissa on ollut myös muunlaisia uusia projekteja, joita voin nyt pikkuhiljaa käynnistellä.

 

Ajankohta on ollut suoraan sanottuna hullu. Juurihan me vasta muutimme tuli pyllyn alla putkiremonttievakkoon ja sitten tämä projekti  heti sen perään. Muutaman kerran olen itselleni pyöritellyt silmiä peilin edessä ja pohtinut ääneen, että kaikkeen sinäkin ryhdyt!

 

Mutta kun tuli se TUNNE. Oma tila ja tämä kaikki tuntui niin OIKEALTA. Niin helvetin oikealta, että elämä ei edes antanut  muita vaihtoehtoja. Mutta tämä päätös ei  ole suinkaan poistanut kauhunsekaisia tunteita, epätoivoa, pelkoa epäonnistumisesta tai siitä riittääkö rahat.

 

Muru on ollut pientä alkujärkytystä lukuunottamatta ollut tukeni, turvani ja sisustussuunnittelijani. Ja toki sekatyömies sekä kotiterapeuttini, kun olen hajoillut aina välillä kaiken stressin alla. Suudelmat ja lämmin kainalo sohvalla rauhoittavat mieleni yllättävän hyvin.

 

Työmäärä on yllättänyt, sen voin keltanokkana myöntää. Vaikka liiketila olisi pieni sinne pitää hankkia yhtä sun toista, budjetti paukkuu vaikka kuinka etsii kierrätettyä tavaraa ja aikaa kuluu. Olen silti niin onnellinen syvällä sisimmässäni!!! Saan olla seksuaaliterapeuttina entistä enemmän juuri omanlaiseni – kulkea omaa polkuani.

 

En todellakaan tiennyt mihin turbulenssiin joudun myös henkisesti. Irtautuminen vanhasta roolista ja paikasta Sexposta on tuntunut kuin tärkeän ihmissuhteen loppumiselta. Edessä on lopullinen hyppy tuntemattomaan reilun viikon kuluttua.

 

On pakko uskoa omiin siipiin innostuksen tykyttäessä rinnassani. Alkaa lentää vielä entistäkin korkeammalle ja pidempiä matkoja vaikka se saa jalat tutisemaan. <3

 

*Kuva on napattu tänään uuden terapiavastaanottoni ulkopuolelta. Kaikki on vielä kesken, mutta hyvä siitä tulee. <3

*Millainen on sinusta ihana ja turvallinen terapiavastaanotto? Kaipaatko sinne jotain erityistä? Tilani on vielä rakentumassa ja otan mielelläni teiltä vinkkejä vastaan.

**Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
4 syyskuun, 2019
Hyvinvointi
Miten löytää hyvä terapeutti
1 syyskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Close