Tag

Tasa-arvo

Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus

Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä

Seuraajieni omaehtoinen pyllykuvien esiinmarssi #arvokaspylly haasteessa nosti esiin vähättelyn ja kriittisen suhtautumisen naisen seksuaalisuutta kohtaan. Instagram shadowbannasi koko hästägin #arvokaspylly, Iltalehden kommenttikenttä täyttyi rumista kommenteista, niin myös osan seuraajieni. Slutshaming rehotti: tyrkky, paljastelija ja huorittelu kirjoittelun sanahelinässä. 

Helsingin Sanomien Iida Sofia Hirvosen kolumni Pyllystä tuli osa tarinataloutta täydensi patriarkaatin otetta komeasti ja vielä naisoletetun suusta. Hirvonen avaa ansiokkaasti historiallista perspektiiviä seksipositiivisuudesta ja feminismistä. Mutta kun tullaan #arvokaspylly haasteeseen häneltä onkin jäänyt taustatyö tekemättä siitä, mistä tässä edes oli kyse. Sen sijaan hän värittää sen omin sanoin syyllistäen haasteeseen osallistujia, eikä viitsi edes mainita nimeäni haasteen aloittajana, vaikka hän muuten kurinalaisesti noudatti lähteiden mainintaa läpi kolumnin. Loppupuolella Hirvonen kirjoitti kuin ohimennen: ”Tabujen murtamisen” sijaan saattaakin olla kyse brändin rakentamisesta.” Typistäen ja latistaen sanomani eräänlaisen kaupallisen auran alle.

Laitoin tästä Helsingin Sanomien toimituksen esimiehille ja Hirvoselle palautetta jo tänään aiemmin.

Mutta mistä kaikki alkoi? Itse haaste sai alkunsa erään seuraajani toivomasta haasteesta, jonka sitten loin aika vauhdilla Hietsun uimarannalla ystäväni kanssa hengailun ohessa.

Tästä Hietsusta otetusta #arvokaspylly haaste alkoi. Levitin sitä @puhumuru instagramtilini stoorien kautta. Kuvan otti viereisellä viltillä ollut ihminen.

Jotta väärä tieto ei enää jatkuisi tässä alla tekstini instagram tililtäni @puhumuru (25.6.2020) päivää ennen  #arvokaspylly syntyä.

”Pyllybiksut ovat tulleet Suomeen jäädäkseen ja @iltalehti teki jutun niistä ennen juhannusta, johon minäkin annoin haastiksen. Nyt tuli uusi juttu, jossa naiset kertovat miten toiset naiset ovat huoritelleet ja haukkuneet tyrkyiksi uimarannoilla. Vieressä ovat olleet lapset kuuntelemassa. Ymmärrän seksuaaliterapeuttina, että syyt raivoon ovat osittain rakenteissa mutta muutos ei synny ellemme itse tee sitä. On törkeää kommentoida ilkeästi pyllybiksujen käyttäjää. Samalla puhuja antaa aimo annoksen negatiivista seksuaalikasvatusta, pienet korvat kyllä kuuntelevat. Jos jotain sanot rannalla tai uimahallissa toisen kehosta – niin KEHU! 😍💛☀️ Sano EI slutshamingille ja kyllä mä vaan sanon, et naisien pitäisi pitää yhtä. Antaa lupa toisilleen nauttia kehoista just omilla tavoillaan. 💖

Laitan linkit juttuihin stooriin!

P.s Mun ei pitänyt ikinä julkaista tätä kuvaa, kun aattelin et ”liikaa pyllyä”. Tunsin itsekin slutshamingin kouran.”

@puhumuru instagram 25.6.2020

Kun nostin esiin @puhumuru somekanavani kautta #arvokaspylly haasteessa slutshamingin, kehorauhan ja seksuaalikasvatuksen, tein sen levittääkseni tietoa asiantuntijana. Sosiaalisen median mahdollistama tuhansien ja tuhansien ihmisten tavoittaminen on parhaimmillaan juuri tätä. Kyse ei ole vain pyllyistä,  vaan rakenteissa olevasta naisiin kohdistuvasta syrjinnästä patriarkaatin masinoimana. Instagram sallii tietynlaiset pyllyt, jopa pornografisen kuvaston mutta vain osalta – niin kuin aiemmin mainitsin #arvokaspylly shadowbannattiin. Samaa on käynyt muun muassa burleski-, twerkkaus ja kehospositiivisuus aktivisteille. Patriarkaatti näkee naisen ja miehen eriarvoisina, se on rakenteissa näkyen niin kodeissa, työpaikoilla kuin somessakin. Kyse on vallasta. 

Haasteeni ytimessä olevat asiat ovat hyvin läheisesti sidoksissa seksuaaliterapeutin työn ydinalueisiin. Ilkeämielisesti voi todeta, että kaikkihan somessa on brändäystä asiantuntijalta. Teen sitä omalla nimelläni, tilini on yritykseni nimi ja se on yritystili. Useimmiten asiat, joista puhun liittyvät työhöni, ja ovat siten brändäystäni. 

Kuvakaappaus Iltalehden jutusta 26.5.2020. Kuvassa on haastattelussa slutshaming kokemuksestaan kertonut Tanja. (IL haastikseen pääset tästä linkistä.)

Etenkin seuraajani tietävät, että teen tätä työtä rakkaudesta ihmisiä ja asiaa kohtaan. On ollut upeaa huomata, miten pääasiassa naisoletetut ja muutama transihminen ovat ottaneet kantaa omilla kuvillaan ja teksteillään #arvokaspylly haasteen kautta. Jokainen on saanut itse valita haluaako osallistua ja miten osallistuu. Olen myös kehunut heitä, jotka eivät ole kokeneet tätä omakseen, sillä rajaaminenkin on tärkeää.

Tästäkin kirjoitin instagram tililläni:

Miten ylpeä olen teistä ketkä lähtivät omien kuvien kautta tekemään kehoja ja erityisesti pyllyjä luonnollisiksi meidän kaikkien vuoksi nyt jo sensuroituun #arvokaspylly haasteeseen – nyt #selflove . 💖 Voit sanoa omastasi pylly, peppu tai vaikka perse. Voit pukea sen niin kuin haluat. Tämä ei ollut vain peppubikinien esiinmarssi vaan jokaiselle lupa valita itse, miten kehoaan tuo esille – muistutus että JOKAISEN keho on arvokas. Sinä kuka et ollut valmis ottamaan kuvaa ja julkaisemaan sitä someen, sinustakin olen ylpeä. On myös tärkeää voida kieltäytyä ja rajata, mikä itsestä tuntuu hyvälle. 💖Sain teiltä upeilta seuraajiltani satoja viestejä parin päivän aikana. En mitenkään voi sitä kaikkea tietoa jakaa – mutta te annoitte voimaannuttavan lahjan toisillenne. 💖🙏 Moni teki muiden näyttäessä esimerkkiä isoja ja pieniä askelia kohti oman kehon haltuunottoa, pohti omaa epävarmuutta tai mistä rakkaus omaa kehoa kohtaan syntyy. Slutshaming satuttaa ja lisää häpeää, se saa epäilemään itseä ja sen on loputtava. Te toitte esiin, että se ei käy, huorittelu tai tyrkyksi haukkuminen ei olen ok. Se on väärin ja te tunnistatte sen olevan rakenteissa piilevää syrjintää. Sanoissa kaikui myös haukkujen sijaan kehujen tärkeys. Teille ketkä mietitte voiko kehua, minulla on hyviä neuvoja:
Kehu, jos tiedät että ihminen voi ottaa sen vastaan.
Jos et tiedä, kysy kohteliaasti voitko kehua häntä.
Jos epäilet vieläkin, hymyile vain ystävällisesti.
Me emme voi koskaan tietää, mitä toisen elämässä on menossa tai mitä hänen historiaansa kuuluu. Kun kohtaamme toiset ihmiset arvostaen heitä ihmisinä ja kohteliailla ilmaisuilla olemme hyvällä tiellä. Toivon, että kehorauhan äärellä yhdistettäisi hyvät voimat eikä lähdettäisi liikaan vastakkainasetteluun.
Kiitos vielä teille kaikille. 💛
P.s Kehopositiivisuuden puolesta voivat puhua kaikki, kun se vastustaa kehojen syrjintää. Rakkaus itseä kohtaan ja kehopositiivisuus eivät ole toistensa vihollisia.

@puhumuru instagram 29.5.2020

Haasteemme ylitti uutiskynnykset Iltalehti, Seiska ja eilen Mtv3 tekivät haastattelut aiheesta. Myös bloggaajat tarttuivat aiheeseen, tässä linkit Mutsie – ja Alkuajatuksia blogien kirjoituksiin. Jokaisen eri median haastatteluissa puhuimme asioista asioiden oikeilla nimillä. Katsoimme pyllybikinien taakse todellisiin syihin, miksi tämä syntyi. Jokainen haasteeseen osallistuja näytti teoillaan vahvasti mielipiteensä, mistä olen kiitollinen.

Kihlströmin kannustamana monet suomalaiset ovat nyt jakaneet bikinikuviaan somessa #arvokaspylly-aihetunnisteen alla. Tarkoituksena on paitsi vastustaa slutshamingiä, myös muistuttaa kehorauhan tärkeydestä: siitä, että jokaisella on oikeus olla olemassa ja näkyä kehon muotoon, kokoon tai muihin piirteisiin katsomatta.(IL 30.6.2020)

Hirvosen kolumni (HS 5.7.2020) osoitti, että tämä haaste piti tehdä. Ja työtä on tehtävänä vielä jatkossakin. Patriarkaatin lonkerot ovat syvällä ja tiukassa, ne eivät tahdo sukupuolten välistä tasa-arvoa. Minä tahdon ja aion taistella sen puolesta jatkossakin. Koska jokainen on arvokas ja sitä saa juhlia, jos haluaa. <3

*Miten sinä olet kokenut #arvokaspylly haasteen?

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
My body is mine feat. HallaxHalla
20 lokakuun, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
4 syyskuun, 2019
Lifestyle, Seksuaalisuus

Viaton seksikissa

Älä välitä muiden mielipiteistä, opetellaan olemaan kuin edesmennyt Anna-Kaisa Hermunen, jonka esikuva oli Hermunen. Hän ei mahtunut keskivertonaiselle laitettuun muottiin, mutta otti silti paikkansa. Kuva by Muru.

Mä haluan mennä kohti aitoutta, siksipä julkaisin Puhu murun instastoryssa eilen murun ottaman treenikuvasarjan, joka oli salaa kuvattu. Niissä ei poseerata, vaan irvistellään ja ollaan hikisiä. Se oli jotain, joka nolotti mua ja samaan aikaan on just mua, vaikka rikkoo naisille asetettua muottia.

 

Haluan vapautta siitä, että näytän joltain tietynlaiselta muita varten, kohti sitä, mikä TUNTUU minusta hyvältä. Etenkin naisille, joskin mikään sukupuoli ei ole siitä vapaa, asetetaan mahdottomiakin paineita olla kauniita, timmejä, suloisia ja elegantteja – tuoksua hyvälle, odottaa omaa vuoroa ja olla aina ymmärtäväisiä. Pitäisi olla viaton miellyttäjä, silti olla seksikissa – taipua helläksi äidiksi ja villiksi rakastajattareksi. Ristipainetta riittää ja alle hautautuu niin pirun helposti se, mitä itse haluamme.

 

Mietipä näitä sanomattomia sääntöjä tai vähintääkin uskomuksia naisista: ei saisi olla äänekäs, riehakas, ottaa omaa tilaa, kakka haista, hiki puskea kainaloista, istua jalat levällään… itse soitin murun ja mun suhteen alussa ”kakkamusiikkia”, ettei muru kuule, kun kakka plumpsahtaa pönttöön. Oletin, että se vaikuttaa mun viehätysvoimaani. Nainen ei saisi haluta seksiä avoimesti, vaatia nautintoa tai haluta useampia kumppaneita, silloinhan häntä sopii jo huoritella. Kuulostaako tutulta?

*Todellinen treenikuvasarja. Kuvat Muru.

Meissä kaikissa on feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta. Sukupuolirajat ahtavat meidät  muotteihin kaikkine ”sisäisine sääntöineen”, joita uskomukset ruokkivat, etenkin jos emme tiedosta niitä.

 

Olen alkanut pohtia sukupuolien moninaisuutta entistäkin enemmän, miten paljon enemmän haluaisin puhua ihmisyydestä. Haastetta tähän keskusteluun tuo kuitenkin sukupuolten välinen epätasa-arvo, mikä  väkisinkin saa halun puhua naisista, naisten ihmis-ja seksuaalioikeuksista. Toisaalta haluan puhua miehistä ja heidän muotistaan, josta olen puhunut Puhu muru –podcastissa miesten kanssa. Patriarkaattia unohtamatta, joka sulloo meitä kaikkia tiukkaan muottiin. Se muotti pitää tunnistaa ja rikkoa säpäleiksi teoin ja uusin arvoin.

 

Mun elämässä tasapainoa ovat tuoneet veljet, erisukupuoliset kaverit,  ja erityisesti koripallo. Ja tietty vanhemmat sekä muu lähipiiri, joka on antanut tilaa olla Marja – ei vain tietynlainen tyttö. On ihanaa meikata, pukeutua kauniisti ja seksikkäästi – kun itse niin haluan. Kerran joku poikaystävä kysyi, että miksi et meikkaa joka päivä? Vastasin, etten vain halua, mistä hän oli lähes tyrmistynyt. Rakastan olla myös ilman meikkiä, tukka ponnarilla, hikinen, vähän karski ja kokea todellisen fyysisyyteni. Olen silloin huolettomampi ja todellisempi jollain tasolla.

Äitienpäivänä halusin kuvan, jossa olen paljaana – naisena, äitinä, seksuaalisena olentona minun säännöilläni. Kuva by Muru.

Ehkä olen enemmän maskuliininen nainen niin kuin Game of Thronesin Brienne, mutta silti voin itse määritellä itseni ja olla ylpeä juuri näin. Toisinaan olen hyvin feminiini hoivaaja. Murun määritelmä naarasleijonasta on myöskin osuva. Nuoret taas sanoivat minua aikanaan nuoriso-ohjaajana emoksi ja vääpeliksi, mikä sekin pätee vielä reilun kymmenen vuoden jälkeenkin.

 

Mitä aidompia, todellisempia ja itsemme näköisiä me saamme olla – sen paremman yhteyden saamme itseemme ja seksuaalisuuteemmekin. Siihen saatetaan tarvita hartiavoimin töitä, mutta se kannattaa.

 

Sinä olet  kaiken sen arvoinen, että raivaat itsellesi itsesi näköisen elämän. Aina siihen ei ole voimia tai resursseja, mutta se voi lähteä pienistäkin asioista. OMASTA päätöksestä meikata tai ei. OMASTA tilasta, erityisestä hyllystä vaatekaapissa, joka muistuttaa sinua sinulle tärkeistä asioista. OMASTA kauppareissusta jopa omaan yksin tehtyyn ulkomaanmatkaan. OMASTA halusta itsetyydyttää tai halusta pyytää kumppania kutsumaan sänkyyn vielä kolmannen henkilön.

 

Sinä olet tärkeä, arvokas ja ihana. <3

Naisena saa nauttia myös laittautumisesta! Minusta oli ihanaa kirjanjulkkaripäivänä loistaa kauniissa vaatteissa ja ammattilaisen meikkaamana sekä kampaamana. Meikki ja hiukset: Salon Helin by Piia Kuva: Kiiki Kamila

 

* Mitä ajatuksia postaus sinussa herätti? Millainen nainen sinä haluaisit olla, jos voisit itse määritellä sen? Vai elätkö jo nyt elämää, mikä on täysin sinun näköistäsi?

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus
Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä
5 heinäkuun, 2020
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Uncategorized

Uimahallissa ei ole filtteriä

Somessa roikkuminen on välillä aivan loistavaa ajanvietettä. MUTTA. Se tunne kun kateus ja oman minän sättiminen alkaa kasvaa, ei ole kiva. On todella helppo saada ulkonäköpaineet liikkeelle! 

 

Onneksi on olemassa uimahallit ja ympärillä hyvinvointivaltio, mikä suo uimahallissa käynnin kaikille mahdolliseksi. Uimahalli on aina ihanan aito, rehellinen eikä siellä totta vie kukaan voi kaunistautua millään lisäfilttereillä! Kun omassa pukukopissa ollaan alasti, riisutaan myös tietty tulotaso ja tittelit pois. Ihminen on hetken vapaa yhteiskunnan asettamista rooleista. 

 

Olemme vain ihmisiä, meille annetussa kehossa. Ja se keho ei ole kaikki, mitä olemme.

 

Uimahallissa kohtaavat pikkuinen tytön tylleröinen, koululainen, nuoreksi naiseksi kuoriutunut teinityttö, aikuinen nainen, lasta odottava tuleva äiti, keski-ikäinen nainen, isoäidit ja  myös hyvin iäkkäät naiset. Mikä rikkaus on nähdä koko ihmisen elämänkaari! Katsella menneeseen ja peilata tulevaa.

 

Olen itse käynyt huikeita keskusteluja eri-ikäisten ja erilaisista kulttuureista tulevien naisten kanssa uimahallin saunan lauteilla. Miten eri tavoin  suhtaudummekaan alastomuuteen tai esimerkiksi taaperon imetykseen saunassa. 

Seksuaalikasvatuksen näkökulmasta uimahalli on loistava! Pienet lapset saavat aikuisten mukana mahdollisuuden nähdä kummankin sukupuolen omat pukukopit. Isompana on tärkeää nähdä erilaisia vartaloita oman sukupuolen sisällä. On helpompi kasvaa aikuiseksi naiseksi, kun tietää miten erilaisia tissejä, pimppikarvoituksia tai pyllyjä naisilla on. On helpompi hyväksyä oma vartalon malli tai peniksen koko, kun huomaa, miten monenlaisia miehiä on. 

 

Muistan miten pikkuinen tyttö katsoi minua suu auki uimahallissa, kun odotin toista lastamme. Minulla oli jo iso maha ja tuon lapsen silmät suorastaan tuikkivat uteliaisuutta. 

 

Mutta kyllä aikuisetkin tarvitsevat seksuaalikasvatusta ja erilaisten vartaloiden hyväksyntää! Minusta on ihanaa nähdä selluliittia muillakin naisilla. Ei sen tarvitse estää uikkarien tai bikinien pukemista ja uimaan menoa!

 

Itse olen kerran ollut kirjaimellisesti aivan suu auki, kun vastapäiseen suihkuun tuli nainen jolla oli JÄTTI-isot silikonirinnat. Se oli hämmentävää. Lisäksi vierelläni oli kymmenen uimakoululaista, jotka tuijottivat minua ja tuota naista vuoron perään. Kunpa olisin silloin uskaltanut reippaasti sanoa, että tässä te lapset näette, miten erikokoisia tissejä naisilla on. Mutta en ollut valmis siihen, sen sijaan jonkun olisi pitänyt sanoa minulle niin.

 

Joten menkää ihanat ihmiset uimaan yksin, ystävän tai perheen kanssa. Olkaa alasti pukukopissa. Näyttäkää lapsille ja nuorille mallia, mitä tarkoittaa ylpeys omasta kehosta sekä sukupuolesta. Normalisoikaa kehonkuvaa aidolla omalla itsellänne. Antakaa alastomuudelle positiivinen merkitys osana ihmisenä oloa. 

 

Oman kehon hyväksyminen ja kehosta tykkääminen on yksi seksuaalisen nautinnon kulmakivistä. Oman kehon hyväksyminen ja seksuaalikasvatus myös suojaa meitä, jotta emme antaisi rikkoa rajojamme. Tähän kulmakiveen kannattaa todella panostaa. <3

 

*Mikä on sinun hyvä uimahallimuistosi, jonka haluaisit jakaa muillekin? 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

*Kuvat Pixabay

You may also like
Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus
Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä
5 heinäkuun, 2020
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Uncategorized

Kotityöt ovat rakkauden töitä <3

Kotitöitä riittää silmän kantamattomiin. Kun katson eteiseen näen pienen sekasorron, keittiössä on aina jotain siivottavaa, olkkarissa on leluja hujan hajan enkä tiedä, uskallanko katsoa lastenhuoneeseen. Minun ja murun makuuhuone on varmasti siistein tila, koska siellä lähinnä nukutaan ja iloitaan elämästä.

 

Tiedät varmaan sen pirullisen ahdistuksen, joka alkaa kasvaa, kun pyykkipino kasvaa? Sama koskee monia muita kotityötä. Minä en ainakaan voi silloin rentoutua ja vain sulkea silmiä, niin kuin neuvotaan. Jossain takaraivossa on ikävä tunne. Toisinaan se saa aikaiseksi turhaa tiuskimista ja marttyyri asenteen. Muru on silloin kohde numero 1.  Pahimmillaan tulee mehevä riita.

 

Voisin sanoa kuitenkin, että meillä on erinomainen tilanne. En ylpeile taloudenhoitajalla tai siivoojalla. Mutta voin sanoa, että olen aidosti ylpeä miehestä, murusta, joka tekee kotitöitä siinä missä minäkin. Se saa sukat pyörimään jaloissa ja rakkauden nousukiitoon!

 

Olen siis etuoikeutettu. Tiedän sen. Ja olen todella kiitollinen.

 

Mutta olen kyllä tavannut monenmoisia miehiä vuosien varrella ennen murua. On ollut ”super-hyper-siivousnipo”, täysin holtiton kotitöihin kykenemätön jannu sekä kaikkea siltä väliltä. Ennen kuin sain omat lapseni, olen kokeillut myös olla uusperheen ”äitipuoli” ja todennut, että mies laittaa minut tekemään kaikki kotityöt muksujen tullessa viikonlopuksi. Mitä v*****?!!!!

 

Tämä ”kotityöasia” ei muuten koske vain heteropareja. Uskon, että kotitöiden kanssa taiteillaan kaikissa suhteissa, joissa jaetaan yhteinen talous jollakin tavalla.  Eikä tämä koske tiettyä sukupuolta, miehiä. Naiset ja muun sukupuoliset voivat olla yhtä hyvin aivan hukassa tai liiankin kartalla kotitöiden kanssa.

 

Pariterapiassa kotitöistä puhutaan yllättävän usein – yllätys, yllätys.

 

Jonkun verran voi yrittää itse auttaa kumppania ymmärtämään kotitöiden merkityksen. Ei kannata syytellä, vaan voit yrittää kertoa, miltä itsestäsi tuntuu. Syyttäminen, haukkuminen ja ilkeily pahentaa vain tilannetta. Puhu mahdollisimman rauhassa, mieluiten johonkin järkevään kellonaikaan. Väsyneenä homma lähtee lapsesta lähes varmasti.

 

Esimerkki:

 

Tapa nro 1

 

”Miksi sinä AINA jätät aamupala astiat pöytään ja oletat, että minä korjaan ne?!!”

 

Tapa nro 2

 

” Olen välillä todella väsynyt aamuisin ja kaipaisin apuasi. Kun jätät aamupalan jälkeen astiat pöytään, minusta tuntuu, ettet välitä minusta.”

 

Tämä esimerkki on hyvä, mutta pirullisen vaikea toteuttaa arjen huiskeessa. Tiedän itsekin, miten kumppanille pitäisi puhua arvostaen. Käytännössä onnistumisprosenttini on ehkä 40%. Riippuen unen ja yleisen väsymyksen määrästä. Vaikka TIEDÄN, miten pitäisi toimia. Pikkulapsiperheessä arki on kotitöiden täytteistä eikä armoa anneta. Jokainen on miinakentällä ja räjähdyksiä tulee vahingossakin.

Puhuminen on tärkeää, vaikka se menisikin välillä metsään. Sillä jos vain nielet kaiken kiukun tekemättömistä kotitöistä ja annat kumppanisi possuilla, sinusta tulee todella vihainen. Sisällesi kasvaa raivo, viha, pettymys, ärtymys ja jopa suru. Saatat tulla kateelliseksi muille heidän kumppaneistaan. Pahimmillaan se voi ajaa sinut pettämään, koska sinusta tuntuu, ettei kumppanisi arvosta sinua.  Haluatko tätä vai haluatko edes yrittää puhua?

 

Älä siis asennoidu kotitöihin kuin asemasotaan, vaan heiluta valkoista lippua rauhan merkiksi. Vaikka kumppanisi olisi minkälainen siipeilijä ja huolimaton kotitöiden kanssa, anna hänelle tilaisuus kuulla, miltä sinusta tuntuu ja mitä toivoisit. Ja loppu onkin kiinni hänestä. Et voi muuttaa ketään, mutta voit olla ihanin, kuumin ja tärkein cheerleader tässä matsissa.

 

Kumppanin tai kumppanien – voi olla, että teitä on useampikin, on tärkeää nähdä kotiyöt mahdollisuutena. Aitona arjen sankaritekona, joka voi parhaassa tapauksessa pelastaa päivän ja tuoda onnellisuutta suhteeseenne. Vaikka toinen olisi kotona lapsen kanssa, toisen pitäisi aina auttaa. Kotona oleva uupuu ihan varmasti kotitöihin ja silloin turha sivellä reittä iltakymmenen jälkeen toivoen seksiä.

 

Olen monesti paasannut, että ”vessansiivous on rakkauslahja”. Silloin todellakin tiedän, että on muru on ajatellut minua. Vessanpesu kun ei ole hänenkään mielihomma. Ja sen kyllä palkitsen aina rakkaudella ja isolla kiitoksella. 

 

Kehu, kiitä ja huomioi kotiöitä tehnyt kumppanisi. Ole itsellesi reilu, äläkä ruoski itseäsi liikaa, vaikka puhuminen olisi vaikeaa. Voit yrittää pitää mielessä, miten hyvälle tuntuu tiskaamisen  jälkeen aito kiitos, silmiin katsominen ja suudelma. Tekee melkein mieli tiskata heti uudelleen, eikö? <3

 

*Tekeekö teillä kumppanisi kotitöitä? Oletko huomannut, vaikuttaako se onnellisuuteesi?

You may also like
Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus
Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä
5 heinäkuun, 2020
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Close