Tag

slutshaming

Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus

Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä

Seuraajieni omaehtoinen pyllykuvien esiinmarssi #arvokaspylly haasteessa nosti esiin vähättelyn ja kriittisen suhtautumisen naisen seksuaalisuutta kohtaan. Instagram shadowbannasi koko hästägin #arvokaspylly, Iltalehden kommenttikenttä täyttyi rumista kommenteista, niin myös osan seuraajieni. Slutshaming rehotti: tyrkky, paljastelija ja huorittelu kirjoittelun sanahelinässä. 

Helsingin Sanomien Iida Sofia Hirvosen kolumni Pyllystä tuli osa tarinataloutta täydensi patriarkaatin otetta komeasti ja vielä naisoletetun suusta. Hirvonen avaa ansiokkaasti historiallista perspektiiviä seksipositiivisuudesta ja feminismistä. Mutta kun tullaan #arvokaspylly haasteeseen häneltä onkin jäänyt taustatyö tekemättä siitä, mistä tässä edes oli kyse. Sen sijaan hän värittää sen omin sanoin syyllistäen haasteeseen osallistujia, eikä viitsi edes mainita nimeäni haasteen aloittajana, vaikka hän muuten kurinalaisesti noudatti lähteiden mainintaa läpi kolumnin. Loppupuolella Hirvonen kirjoitti kuin ohimennen: ”Tabujen murtamisen” sijaan saattaakin olla kyse brändin rakentamisesta.” Typistäen ja latistaen sanomani eräänlaisen kaupallisen auran alle.

Laitoin tästä Helsingin Sanomien toimituksen esimiehille ja Hirvoselle palautetta jo tänään aiemmin.

Mutta mistä kaikki alkoi? Itse haaste sai alkunsa erään seuraajani toivomasta haasteesta, jonka sitten loin aika vauhdilla Hietsun uimarannalla ystäväni kanssa hengailun ohessa.

Tästä Hietsusta otetusta #arvokaspylly haaste alkoi. Levitin sitä @puhumuru instagramtilini stoorien kautta. Kuvan otti viereisellä viltillä ollut ihminen.

Jotta väärä tieto ei enää jatkuisi tässä alla tekstini instagram tililtäni @puhumuru (25.6.2020) päivää ennen  #arvokaspylly syntyä.

”Pyllybiksut ovat tulleet Suomeen jäädäkseen ja @iltalehti teki jutun niistä ennen juhannusta, johon minäkin annoin haastiksen. Nyt tuli uusi juttu, jossa naiset kertovat miten toiset naiset ovat huoritelleet ja haukkuneet tyrkyiksi uimarannoilla. Vieressä ovat olleet lapset kuuntelemassa. Ymmärrän seksuaaliterapeuttina, että syyt raivoon ovat osittain rakenteissa mutta muutos ei synny ellemme itse tee sitä. On törkeää kommentoida ilkeästi pyllybiksujen käyttäjää. Samalla puhuja antaa aimo annoksen negatiivista seksuaalikasvatusta, pienet korvat kyllä kuuntelevat. Jos jotain sanot rannalla tai uimahallissa toisen kehosta – niin KEHU! 😍💛☀️ Sano EI slutshamingille ja kyllä mä vaan sanon, et naisien pitäisi pitää yhtä. Antaa lupa toisilleen nauttia kehoista just omilla tavoillaan. 💖

Laitan linkit juttuihin stooriin!

P.s Mun ei pitänyt ikinä julkaista tätä kuvaa, kun aattelin et ”liikaa pyllyä”. Tunsin itsekin slutshamingin kouran.”

@puhumuru instagram 25.6.2020

Kun nostin esiin @puhumuru somekanavani kautta #arvokaspylly haasteessa slutshamingin, kehorauhan ja seksuaalikasvatuksen, tein sen levittääkseni tietoa asiantuntijana. Sosiaalisen median mahdollistama tuhansien ja tuhansien ihmisten tavoittaminen on parhaimmillaan juuri tätä. Kyse ei ole vain pyllyistä,  vaan rakenteissa olevasta naisiin kohdistuvasta syrjinnästä patriarkaatin masinoimana. Instagram sallii tietynlaiset pyllyt, jopa pornografisen kuvaston mutta vain osalta – niin kuin aiemmin mainitsin #arvokaspylly shadowbannattiin. Samaa on käynyt muun muassa burleski-, twerkkaus ja kehospositiivisuus aktivisteille. Patriarkaatti näkee naisen ja miehen eriarvoisina, se on rakenteissa näkyen niin kodeissa, työpaikoilla kuin somessakin. Kyse on vallasta. 

Haasteeni ytimessä olevat asiat ovat hyvin läheisesti sidoksissa seksuaaliterapeutin työn ydinalueisiin. Ilkeämielisesti voi todeta, että kaikkihan somessa on brändäystä asiantuntijalta. Teen sitä omalla nimelläni, tilini on yritykseni nimi ja se on yritystili. Useimmiten asiat, joista puhun liittyvät työhöni, ja ovat siten brändäystäni. 

Kuvakaappaus Iltalehden jutusta 26.5.2020. Kuvassa on haastattelussa slutshaming kokemuksestaan kertonut Tanja. (IL haastikseen pääset tästä linkistä.)

Etenkin seuraajani tietävät, että teen tätä työtä rakkaudesta ihmisiä ja asiaa kohtaan. On ollut upeaa huomata, miten pääasiassa naisoletetut ja muutama transihminen ovat ottaneet kantaa omilla kuvillaan ja teksteillään #arvokaspylly haasteen kautta. Jokainen on saanut itse valita haluaako osallistua ja miten osallistuu. Olen myös kehunut heitä, jotka eivät ole kokeneet tätä omakseen, sillä rajaaminenkin on tärkeää.

Tästäkin kirjoitin instagram tililläni:

Miten ylpeä olen teistä ketkä lähtivät omien kuvien kautta tekemään kehoja ja erityisesti pyllyjä luonnollisiksi meidän kaikkien vuoksi nyt jo sensuroituun #arvokaspylly haasteeseen – nyt #selflove . 💖 Voit sanoa omastasi pylly, peppu tai vaikka perse. Voit pukea sen niin kuin haluat. Tämä ei ollut vain peppubikinien esiinmarssi vaan jokaiselle lupa valita itse, miten kehoaan tuo esille – muistutus että JOKAISEN keho on arvokas. Sinä kuka et ollut valmis ottamaan kuvaa ja julkaisemaan sitä someen, sinustakin olen ylpeä. On myös tärkeää voida kieltäytyä ja rajata, mikä itsestä tuntuu hyvälle. 💖Sain teiltä upeilta seuraajiltani satoja viestejä parin päivän aikana. En mitenkään voi sitä kaikkea tietoa jakaa – mutta te annoitte voimaannuttavan lahjan toisillenne. 💖🙏 Moni teki muiden näyttäessä esimerkkiä isoja ja pieniä askelia kohti oman kehon haltuunottoa, pohti omaa epävarmuutta tai mistä rakkaus omaa kehoa kohtaan syntyy. Slutshaming satuttaa ja lisää häpeää, se saa epäilemään itseä ja sen on loputtava. Te toitte esiin, että se ei käy, huorittelu tai tyrkyksi haukkuminen ei olen ok. Se on väärin ja te tunnistatte sen olevan rakenteissa piilevää syrjintää. Sanoissa kaikui myös haukkujen sijaan kehujen tärkeys. Teille ketkä mietitte voiko kehua, minulla on hyviä neuvoja:
Kehu, jos tiedät että ihminen voi ottaa sen vastaan.
Jos et tiedä, kysy kohteliaasti voitko kehua häntä.
Jos epäilet vieläkin, hymyile vain ystävällisesti.
Me emme voi koskaan tietää, mitä toisen elämässä on menossa tai mitä hänen historiaansa kuuluu. Kun kohtaamme toiset ihmiset arvostaen heitä ihmisinä ja kohteliailla ilmaisuilla olemme hyvällä tiellä. Toivon, että kehorauhan äärellä yhdistettäisi hyvät voimat eikä lähdettäisi liikaan vastakkainasetteluun.
Kiitos vielä teille kaikille. 💛
P.s Kehopositiivisuuden puolesta voivat puhua kaikki, kun se vastustaa kehojen syrjintää. Rakkaus itseä kohtaan ja kehopositiivisuus eivät ole toistensa vihollisia.

@puhumuru instagram 29.5.2020

Haasteemme ylitti uutiskynnykset Iltalehti, Seiska ja eilen Mtv3 tekivät haastattelut aiheesta. Myös bloggaajat tarttuivat aiheeseen, tässä linkit Mutsie – ja Alkuajatuksia blogien kirjoituksiin. Jokaisen eri median haastatteluissa puhuimme asioista asioiden oikeilla nimillä. Katsoimme pyllybikinien taakse todellisiin syihin, miksi tämä syntyi. Jokainen haasteeseen osallistuja näytti teoillaan vahvasti mielipiteensä, mistä olen kiitollinen.

Kihlströmin kannustamana monet suomalaiset ovat nyt jakaneet bikinikuviaan somessa #arvokaspylly-aihetunnisteen alla. Tarkoituksena on paitsi vastustaa slutshamingiä, myös muistuttaa kehorauhan tärkeydestä: siitä, että jokaisella on oikeus olla olemassa ja näkyä kehon muotoon, kokoon tai muihin piirteisiin katsomatta.(IL 30.6.2020)

Hirvosen kolumni (HS 5.7.2020) osoitti, että tämä haaste piti tehdä. Ja työtä on tehtävänä vielä jatkossakin. Patriarkaatin lonkerot ovat syvällä ja tiukassa, ne eivät tahdo sukupuolten välistä tasa-arvoa. Minä tahdon ja aion taistella sen puolesta jatkossakin. Koska jokainen on arvokas ja sitä saa juhlia, jos haluaa. <3

*Miten sinä olet kokenut #arvokaspylly haasteen?

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
My body is mine feat. HallaxHalla
20 lokakuun, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
4 syyskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle

My body is mine feat. HallaxHalla

Hallahuns <3 Kaikki postauksen kuvat by Aleksi Rytkönen.

Kuusi naista rivissä biksuissa ja uikkareissa, pyllyt kameraan päin. Ensimmäinen kommentti: ”Aika miehille tarkoitettu kuva sanoisin…” Bingo. Nainen joka nauttii kehostaan, paljastaa sen, ilmaisee seksuaalisuuttaan – ”on miestä varten”. Suoraan sanottuna paskamainen oletus, joka kumpuaa patriarkaatin syövereistä. Naisen seksuaalisuus on hänen omansa. Piste. Kyse on yhdestä slutshamingin muodosta. Naisen kontrolloinnista. Ja se pitää murtaa!

Liian moni nainen jättää menemättä biitsille, uimahalliin tai muuhun yleiseen paikkaan, jossa ollaan uikkareissa, koska kokee kehonsa liian huonoksi muiden silmissä tai jopa häpeää sitä. Eikä se riitä. Moni meistä menee ja nauttii rantaelosta, mutta vain ”siveellisissä” uikkareissa. 

Tässä blogipostauksessa viisi upeaa naista kertoo kehonsa tarinan ja pukevat päällensä itse valitsemansa HallaxHallan coolit biksut. Toivon, että se saa sinut pohtimaan omaa suhdettasi kehoosi ja seksuaalisuuteesi. Sillä sinä ihana nainen saat näyttää pakarasi, saat nauttia tissivaosta ja saat pukeutua niukkoihin biksuihin vaikket olisi mallinmitoissa! Sinun ei tarvitse kysellä siihen lupaa muilta, jos se on sinun tapasi ilmaista itseäsi ja nauttia kehostasi. 

Jokainen nainen on nuoremmilleen malli, halusi tai ei. Erilaisten kehojen esiinmarssi on juuri sitä mitä ihmiset kaipaavat sukupuoleen katsomatta. 

Kata 24v.

”Yleisesti ajatellaan, että laihoja ihannoidaan mutta kyllä laihakin saa ikäviä kommentteja.”

”Kuvaukset ahdisti vähän. Mut pääsin sen yli ja ylitin itseni, nyt fiilis mahtava.” Kata

Minun on ollut vaikea hyväksyä omaa vartaloani. Olen kokenut itseinhoa ja epävarmuutta. Jo nuoruudessa olen saanut kokea muiden osoittelua ja haukkumista: ”Luuranko, ajokeppi, pulkannaru, lauta…” Se on laittanut miettimään, mikä minussa on vikana. Koulussa jopa opettajat epäilivät anoreksiaa ja olivat todella töykeitä vaikka olen ollut vain luonnostani laiha.

Kotonakin minua on lannistettu ja vähätelty laihuuteni takia perheenjäsenteni toimesta, mikä on haavoittanut minua. Kun vatsani leikattiin, isäni sanoi leikkauksen jälkeen: ”Nyt sä et ainakaan voi käyttää bikineitä.” Siitä tuli paha maku, pohdin ajatteleeko isäni että arpeni ovat rumia? Minusta arvet ovat kauniita ja siksi näytän ne tänäänkin.

Satuttavat sanat ovat vaikuttaneet kehonkuvaani ja olen miettinyt kelpaavatko rintani, olenko haluttava ja miten voin pukeutua. Olen ollut masentunut ja sulkeutunut kotiin, koska olen tullut niin herkäksi muiden katseille ja mahdollisille kommenteille ja kokenut siksi sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Pahaolo on nostanut minussa myös itsetuhoisia ajatuksia, sillä tunne kelpaamattomuudesta on äärettömän vahva. Vuosi sitten en olisi ikinä voinut kuvitellakaan tulevani bikinikuvauksiin.

Haluaisin sanoa, että keskity omaan itseesi. Yritä löytää ajan kanssa hyväksyntä itseltäsi, tee omia juttujasi vaikka se on vaikeaa. Olen itse välillä huomannut, että olen yrittänyt muokata itseäni muiden toiveiden mukaiseksi. Mutta ei se kannata. Se on vain energian haaskausta. Ole se, mitä todella tunnet sisimmässäsi.

Larissa 27v. 

”Äitini arvosteli itseään. Kaveriporukassa oli tapana arvostella ulkonäköä. Muistan nuoruudessa kun arvosteltiin reisiämme, eräs porukasta sanoi ’et mun reidet syö teidän reisiä aamupalaksi’. Valitus loppui siihen.”

”Tosi hyvä fiilis, oli kiva olla kuvattavana!” Larissa

Olen tanssinut balettia, mikä on vaikuttanut vahvasti kokemukseeni vartalostani. Baletin kauneusihanne on laiha ja siihen maailmaan kuuluu vertailu. Opin itsekin vertailemaan itseäni muihin ja kehonkuvani vääristyi. Arvostelin myös kokoajan muita ihmisiä mielessäni. Baletti sai minut näkemään itseni isompana, mitä olen ja siihen vaikutti myös valmentajien ajattelemattomat kommentit. 

Vasta baletin lopettamisen jälkeen tajusin, mikä oli normaalia ja havahduin. Olin aluksi ihmeissäni ja aloin opetella ottamaan vastaan muiden kehuja. Kaikenlaisesta vertailusta on ollut kivinen tie opetella pois, mutta olen sitä tehnyt ja teen edelleen. 

Kun pääsin pois muotista, huomasin myös uudenlaisen vapauden nauttia kehostani. Tissien ja pepun muodot olivatkin sallittuja kun tanssijan identiteetti väistyi. Sain kokea olevani kuuma muodokas nainen, mikä oli vapauttavaa!

Vieläkin on päiviä, kun ajattelen itseäni ”sinivalaana” enkä haluaisi lähteä kotoa pois. Silloin kaikki vaatteet tuntuu huonolta. Sitten sanon itselleni, että ”Hei, herää! Laita nainen nyt valot päälle! En voita vaikka piilottelisit.” Olen opetellut myös armollisuutta, kun vatsa on turvonnut annan itseni pukeutua rennommin. Annan ahdistukselle ja vaikeille tunteille tilaa mutta en anna niiden vallata kaikkea.

Haluaisin sanoa muille naisille, että keskittykää kehon toiminnallisuuteen. Mihin kaikkeen teidän keho pystyy! Itseä tai muita ei kannata katsoa arvostellen ja erilaisuus olisi tärkeää opetella näkemään rikkautena. Ihmisille voisi myös sanoa, että arvostelun sijaan toisista pitää puhua nätisti. 

Anni 30v.

”Meillä kotona äiti arvosti omaa ulkonäköään eikä muiden kehoja vertailtu. ”

”Kuvaus oli tosi hauskaa. Oli ihana olla häpeämättömästi kameran edessä.” Anni

En ollut nuorena urheilijatyyppi, luin ja nörtteilin. Vihasin koululiikuntaa. Onni oli, että minulla oli ns. valtavirrasta poikkeavia naisidoleita kuten Björk, PJ Harvey ja Robyn. He edustivat ihannetta, joka ei ollut liian epärealistinen. Hyvä seurustelukumppanit ovat myös auttaneet rakentamaan positiivista kehonkuvaa. En silti ollut nuoruudessa immuuni ulkonököpaineille.

Äitiys vaikutti minun kehonkuvaani suuresti. Raskaus oli ajoittain vaikea ja hallinnan tunteen menetys oli järkytys. Vaikka samaan aikaan se oli ihanaa. Huomasin, miten oma keho pystyy, pärjää, joustaa ja palautuu. 

Haluan itsekin olla omalle tyttärelleni esikuva ja normalisoida kehoon liittyviä paineita. Yritän olla vertailematta itseäni muihin, mutta se vaatii edelleen tiedostamista. Nykyään urheilu antaa myös uudenlaista tyytyväisyyttä.

Nuorilta naisilta haluan kysyä: Ketkä ovat omia esikuviasi? Millaisia kehoja ihailet? Mitä pidät seksikkäänä? Voisiko somessa pohtia millaiset seurattavat tuovat sinulle hyvää?  Ja muista, ettei itsestä pitämisessä ole mitään pahaa. Itseä saa kehua ja nauttia omasta kehosta.  Älä ikinä unohda etsiä itsestäsi hyvää, sillä sitä on ihan jokaisessa. Vallalla olevaan kauneusihanteeseen ei tarvitse mahtua!

Reetta 41v.

”Tänä päivänä olen tyytyväinen ihan kaikkeen.”

”Oli niin siistiä! Mahtavaa! Ihanaa! Olisin halunnut heruttaa enemmänkin.” Reetta

Nuori minä halusi laihduttaa, enkä ollut tyytyväinen itseeni vaikka olin hoikka kuin pajun vitsa. Saatoin kokea olevani iso. Vertailin itseäni sen ajan hitti tv-ohjelmien naisiin kuten Beverly Hillsin näyttelijättäriin. Nuorempana olin epäluuloinen ja ujokin, enkä osannut vastaanottaa kehuja. Ajattelin vain, että ne ovat vain sanahelinää. 

Pituus on ollut minulle ylpeyden aihe mallinhommien kautta. Ja sattumalta luokallani oli myös pitkiä koripalloilijamimmejä.

Olen nelikymppisenä alkanut kokea kroppani seksikkäänä ja haluttavana. Enää en vertaile itseäni niin kuin nuorempana. Miesten ihailu on vaikuttanut omalta osaltaan, mutta ennen kaikea näen itse itseni seksikkäänä ja upeana naisena. Häpeä ei liity enää kehooni mitenkään.  Olen ollut erityisen ylpeä tisseistäni ja pyllystäni. Rinnat ovat naiseuden perikuva minulle itselleni. Nyt olen rakastunut ja tunnen vauvakuumeen kehossani. 

Nuoremmille naisille haluan sanoa, että olkaa armollisia kehukaa itseänne, peilikuvaanne ja toisianne. Sillä on uskomaton voima, mitä itsestään ajattelee.  

Piia 44v. 

”Positiiviseen kehonkuvaani on vaikuttanut se, että olen saanut olla aina sitä mitä haluan – mikä on tullut kotoa.”

”Oli yllättävän luontevaa olla kameran edessä vaikka en ole juurikaan ollut. Jäi tosi hyvä ja hauska fiilis.” Piia

Olen nauttinut liikunnasta lapsesta saakka, koska siitä tuli hyvä olo. Meillä kotona oli kaikenlaisia kehoja arvostava ilmapiiri ja suhde omaan kehooni on ollut aina mutkaton. Olen tästä kiitollinen etenkin äidilleni.

Raskauden ja imetyksen jälkeen rintani muuttuivat. Se häiritsi pitkään. Jos annan tunteelle vallan ja katson peilistä, saatan katsoa itseäni negatiivisesti. Rintani suurenivat ja muuttivat sitä kautta kehoani. Olen kuitenkin päättänyt nousta asian yläpuolelle enkä anna itseni tehdä siitä ongelmaa. Nautin edelleen kehostani ja pidän sitä seksikkäänä sekä haluttavana.

Liikunnasta saan energiaa ja hyvää oloa, enkä ikinä tee sitä vain ulkönäköä muokatakseni. Sitä toivoisin ihan kaikille naisille. Kun oma keho on terve, vahva ja toimiva, koko ulkonäköasia on toissijainen!

—-

*Kiitos Kata, Larissa, Anni, Reetta ja Piia. <3 Te inspiroitte rohkeudellanne. Toivottavasti sinä lukijani pohdit, miten voisit antaa kehollesi vielä enemmän vapautta ja kehuja. Koska olet sen ansainnut!!!

*Kirjoitus on toteutettu kaupallisena yhteistyönä HallaxHallan kanssa. Kaikkien mimmien biksut ovat Hallaxhallan uusimmasta Wonderland -mallistosta. Kuvat by Aleksi Rytkönen.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus
Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä
5 heinäkuun, 2020
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Hyvinvointi

Huorapalkinto – #hutsahtavapukeutuminen

”Elettiin vuotta 1999. Koulumme vietti hurjaa mainetta nauttinutta vuotuista abigaalaa, jossa abit saivat palkita nuorempia oppilaita yläasteelta ja lukiosta. Olin silloin 13-vuotias eli 7.luokalla Karkkilan yläasteella. Yhtäkkiä nimeni  sanottiin gaalassa ja sain huorapalkinnon koko koulun edessä. Palkinnon jaon yhteydessä perusteltiin, miksi palkinnon sain ja minusta näytettiin salaa kuvattu video, jonka päälle tuli lopuksi teksti: SAKKOLIHAA. Palkinnoksi tuli pala kangasta, kondomeja ja jonkin sortin kunniakirja. Muistan miten minulle naurettiin. ”

 

Voin kertoa, että se oli nöyryyttävä kokemus ja sisälläni huusinkin heille ”Haistakaa vittu!”. Olin täysin hämilläni, nolona ja koko koulun edessä leimattavana. Siinä ne opettajatkin katsoivat ympärillä eivätkä tehneet mitään. Jäin aivan yksin muiden naurettavaksi. Tälle kaikelle on termikin *slutshaming. 

 

Onko oikein salakuvata toista kesken koulupäivän? Onko oikein antaa huorapalkinto 13-vuotiaalle? Onko oikein, että palkinnon saa, koska on muiden mielestä pukeutunut ”hutsahtavasti”? Nämä kysymykset ovat ajankohtaisempia kuin koskaan, kun Sysmän peruskoulun rehtori antoi oikeutuksen koulukiusaamiselle ”hutsahtavan pukeutumistyylin” nimissä Yle:n haastattelussa.

 

Oli kyse heteroista tai homoista, kyse on ihmisistä. Ja minun ja sysmäläisten nuorten tapauksessa vielä alaikäisistä. Nuorten leimaamista ulkonäön tai käytöksen takia ei voi perustella millään tavalla, se on yksinkertaisesti väärin. Nuoruuteen kuuluu kokeilu, leikki, revittely ja vahva itsensä ilmaiseminen!

Arvata saattaa, että sain kuulla huorittelua läpi yläasteen. Olin jo muutenkin saanut sitä osakseni typerän juorun seurauksena ja huorapalkinto oli omiaan vahvistaman sitä. Mikä sinänsä on ironista, koska olin neitsyt tuolloin kun sain ”palkinnon”.

 

Tein lupauksen itselleni. Päätin, etten harrasta seksiä kenenkään ”oman kylän pojan” kanssa, ja se lupaus piti läpi nuoruuden.

 

Olin niin vihainen, kun minut häpäistiin tuolla tavalla. Viha onneksi myös suojeli minua, sillä se kovetti.  Myöhemmin olen tosin joutunut opettelemaan pehmeämmäksi, kasvatetut muurit oli opeteltava laskemaan.

 

Sain vielä kaikkien iloksi 9.luokalla jälleen palkinnon abigaalassa. Sillä kertaa minut palkittiin siitä, että olin ”parantanut tapani”. Enää en muista, mikä tuon palkinnon nimi oli. Visioin silloin mieleni jo tulevaisuuteen, kauas pois koko hiton koulurakennuksesta. Nahkani oli kasvanut jo paksuksi enkä enää välittänyt.

Lukioon mennessä, olin ”helvetin” helpottunut. Lähdin lukioon Helsinkiin. Pikkukaupunki ja huono maineeni jäivät taakseni. Henkisesti näytin keskisormea kaikille huorittelijoille.

 

En ole enää vihainen koulukavereilleni tai palkinnon antajille. Ymmärrän, että he olivat aivan keskenkasvuisia niin kuin minäkin. Me olisimme kaikki tarvinneet seksuaalikasvatusta, jota emme saaneet.

 

En ole vihainen opettajille, mutta heitä kohtaan herää edelleen kysymys: ”Eikö kukaan ajatellut, että tuo oli väärin? Miksei kukaan puuttunut?”

 

*Slutshaming= Slutshamingin perusta on patriarkaalisessa yhteiskunnassa, jossa miehillä on enemmän oikeuksia kuin naisilla. Se perustuu moraaliseen kahtiajakoon, jossa ihmisillä on kahdet erilaiset säännöt. Mies saa olla seksuaalisesti halukas, sensijaan jos nainen on seksuaalisesti halukas hänet leimataan huoraksi. Se voi ilmetä myös esimerkiksi syyllistävänä puheena seksuaaliväkivaltarikoksen yhteydessä naista kohtaan.

*Onko sinulla vastaavanlaisia kokemuksia? Onko sinut leimattu nuoruudessa ulkonäkösi tai pukeutumisesi takia?

*Perjantaina 11.1 voit osallistua Miila Halosen aloittamaan #hutsahtavapukeutuminen mielenilmaukseen ja somettaa hulluna. Jaoin tapahtuma kutsun Facebookista myös Puhu murun sivuille.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

*Kaksi ylintä kuvaa Pixabay, alin omasta albumista

You may also like
Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus
Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä
5 heinäkuun, 2020
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Close