seksuaalikasvatus Archives

Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä

5 heinäkuun, 2020

By

Seuraajieni omaehtoinen pyllykuvien esiinmarssi #arvokaspylly haasteessa nosti esiin vähättelyn ja kriittisen suhtautumisen naisen seksuaalisuutta kohtaan. Instagram shadowbannasi koko hästägin #arvokaspylly, Iltalehden kommenttikenttä täyttyi rumista kommenteista, niin myös osan seuraajieni. Slutshaming rehotti: tyrkky, paljastelija ja huorittelu kirjoittelun sanahelinässä.

Helsingin Sanomien Iida Sofia Hirvosen kolumni Pyllystä tuli osa tarinataloutta täydensi patriarkaatin otetta komeasti ja vielä naisoletetun suusta. Hirvonen avaa ansiokkaasti historiallista perspektiiviä seksipositiivisuudesta ja feminismistä. Mutta kun tullaan #arvokaspylly haasteeseen häneltä onkin jäänyt taustatyö tekemättä siitä, mistä tässä edes oli kyse. Sen sijaan hän värittää sen omin sanoin syyllistäen haasteeseen osallistujia, eikä viitsi edes mainita nimeäni haasteen aloittajana, vaikka hän muuten kurinalaisesti noudatti lähteiden mainintaa läpi kolumnin. Loppupuolella Hirvonen kirjoitti kuin ohimennen: ”Tabujen murtamisen” sijaan saattaakin olla kyse brändin rakentamisesta.” Typistäen ja latistaen sanomani eräänlaisen kaupallisen auran alle.

Laitoin tästä Helsingin Sanomien toimituksen esimiehille ja Hirvoselle palautetta jo tänään aiemmin.

Mutta mistä kaikki alkoi? Itse haaste sai alkunsa erään seuraajani toivomasta haasteesta, jonka sitten loin aika vauhdilla Hietsun uimarannalla ystäväni kanssa hengailun ohessa.

Tästä Hietsusta otetusta #arvokaspylly haaste alkoi. Levitin sitä @puhumuru instagramtilini stoorien kautta. Kuvan otti viereisellä viltillä ollut ihminen.

Jotta väärä tieto ei enää jatkuisi tässä alla tekstini instagram tililtäni @puhumuru (25.6.2020) päivää ennen #arvokaspylly syntyä.

”Pyllybiksut ovat tulleet Suomeen jäädäkseen ja @iltalehti teki jutun niistä ennen juhannusta, johon minäkin annoin haastiksen. Nyt tuli uusi juttu, jossa naiset kertovat miten toiset naiset ovat huoritelleet ja haukkuneet tyrkyiksi uimarannoilla. Vieressä ovat olleet lapset kuuntelemassa. Ymmärrän seksuaaliterapeuttina, että syyt raivoon ovat osittain rakenteissa mutta muutos ei synny ellemme itse tee sitä. On törkeää kommentoida ilkeästi pyllybiksujen käyttäjää. Samalla puhuja antaa aimo annoksen negatiivista seksuaalikasvatusta, pienet korvat kyllä kuuntelevat. Jos jotain sanot rannalla tai uimahallissa toisen kehosta – niin KEHU! 😍💛☀️ Sano EI slutshamingille ja kyllä mä vaan sanon, et naisien pitäisi pitää yhtä. Antaa lupa toisilleen nauttia kehoista just omilla tavoillaan. 💖

Laitan linkit juttuihin stooriin!

P.s Mun ei pitänyt ikinä julkaista tätä kuvaa, kun aattelin et ”liikaa pyllyä”. Tunsin itsekin slutshamingin kouran.”

@puhumuru instagram 25.6.2020

Kun nostin esiin @puhumuru somekanavani kautta #arvokaspylly haasteessa slutshamingin, kehorauhan ja seksuaalikasvatuksen, tein sen levittääkseni tietoa asiantuntijana. Sosiaalisen median mahdollistama tuhansien ja tuhansien ihmisten tavoittaminen on parhaimmillaan juuri tätä. Kyse ei ole vain pyllyistä, vaan rakenteissa olevasta naisiin kohdistuvasta syrjinnästä patriarkaatin masinoimana. Instagram sallii tietynlaiset pyllyt, jopa pornografisen kuvaston mutta vain osalta – niin kuin aiemmin mainitsin #arvokaspylly shadowbannattiin. Samaa on käynyt muun muassa burleski-, twerkkaus ja kehospositiivisuus aktivisteille. Patriarkaatti näkee naisen ja miehen eriarvoisina, se on rakenteissa näkyen niin kodeissa, työpaikoilla kuin somessakin. Kyse on vallasta.

Haasteeni ytimessä olevat asiat ovat hyvin läheisesti sidoksissa seksuaaliterapeutin työn ydinalueisiin. Ilkeämielisesti voi todeta, että kaikkihan somessa on brändäystä asiantuntijalta. Teen sitä omalla nimelläni, tilini on yritykseni nimi ja se on yritystili. Useimmiten asiat, joista puhun liittyvät työhöni, ja ovat siten brändäystäni.

Kuvakaappaus Iltalehden jutusta 26.5.2020. Kuvassa on haastattelussa slutshaming kokemuksestaan kertonut Tanja. (IL haastikseen pääset tästä linkistä.)

Etenkin seuraajani tietävät, että teen tätä työtä rakkaudesta ihmisiä ja asiaa kohtaan. On ollut upeaa huomata, miten pääasiassa naisoletetut ja muutama transihminen ovat ottaneet kantaa omilla kuvillaan ja teksteillään #arvokaspylly haasteen kautta. Jokainen on saanut itse valita haluaako osallistua ja miten osallistuu. Olen myös kehunut heitä, jotka eivät ole kokeneet tätä omakseen, sillä rajaaminenkin on tärkeää.

Tästäkin kirjoitin instagram tililläni:

Miten ylpeä olen teistä ketkä lähtivät omien kuvien kautta tekemään kehoja ja erityisesti pyllyjä luonnollisiksi meidän kaikkien vuoksi nyt jo sensuroituun #arvokaspylly haasteeseen – nyt #selflove . 💖 Voit sanoa omastasi pylly, peppu tai vaikka perse. Voit pukea sen niin kuin haluat. Tämä ei ollut vain peppubikinien esiinmarssi vaan jokaiselle lupa valita itse, miten kehoaan tuo esille – muistutus että JOKAISEN keho on arvokas. Sinä kuka et ollut valmis ottamaan kuvaa ja julkaisemaan sitä someen, sinustakin olen ylpeä. On myös tärkeää voida kieltäytyä ja rajata, mikä itsestä tuntuu hyvälle. 💖Sain teiltä upeilta seuraajiltani satoja viestejä parin päivän aikana. En mitenkään voi sitä kaikkea tietoa jakaa – mutta te annoitte voimaannuttavan lahjan toisillenne. 💖🙏 Moni teki muiden näyttäessä esimerkkiä isoja ja pieniä askelia kohti oman kehon haltuunottoa, pohti omaa epävarmuutta tai mistä rakkaus omaa kehoa kohtaan syntyy. Slutshaming satuttaa ja lisää häpeää, se saa epäilemään itseä ja sen on loputtava. Te toitte esiin, että se ei käy, huorittelu tai tyrkyksi haukkuminen ei olen ok. Se on väärin ja te tunnistatte sen olevan rakenteissa piilevää syrjintää. Sanoissa kaikui myös haukkujen sijaan kehujen tärkeys. Teille ketkä mietitte voiko kehua, minulla on hyviä neuvoja:
Kehu, jos tiedät että ihminen voi ottaa sen vastaan.
Jos et tiedä, kysy kohteliaasti voitko kehua häntä.
Jos epäilet vieläkin, hymyile vain ystävällisesti.
Me emme voi koskaan tietää, mitä toisen elämässä on menossa tai mitä hänen historiaansa kuuluu. Kun kohtaamme toiset ihmiset arvostaen heitä ihmisinä ja kohteliailla ilmaisuilla olemme hyvällä tiellä. Toivon, että kehorauhan äärellä yhdistettäisi hyvät voimat eikä lähdettäisi liikaan vastakkainasetteluun.
Kiitos vielä teille kaikille. 💛
P.s Kehopositiivisuuden puolesta voivat puhua kaikki, kun se vastustaa kehojen syrjintää. Rakkaus itseä kohtaan ja kehopositiivisuus eivät ole toistensa vihollisia.

@puhumuru instagram 29.5.2020

Haasteemme ylitti uutiskynnykset Iltalehti, Seiska ja eilen Mtv3 tekivät haastattelut aiheesta. Myös bloggaajat tarttuivat aiheeseen, tässä linkit Mutsie – ja Alkuajatuksia blogien kirjoituksiin. Jokaisen eri median haastatteluissa puhuimme asioista asioiden oikeilla nimillä. Katsoimme pyllybikinien taakse todellisiin syihin, miksi tämä syntyi. Jokainen haasteeseen osallistuja näytti teoillaan vahvasti mielipiteensä, mistä olen kiitollinen.

Kihlströmin kannustamana monet suomalaiset ovat nyt jakaneet bikinikuviaan somessa #arvokaspylly-aihetunnisteen alla. Tarkoituksena on paitsi vastustaa slutshamingiä, myös muistuttaa kehorauhan tärkeydestä: siitä, että jokaisella on oikeus olla olemassa ja näkyä kehon muotoon, kokoon tai muihin piirteisiin katsomatta.(IL 30.6.2020)

Hirvosen kolumni (HS 5.7.2020) osoitti, että tämä haaste piti tehdä. Ja työtä on tehtävänä vielä jatkossakin. Patriarkaatin lonkerot ovat syvällä ja tiukassa, ne eivät tahdo sukupuolten välistä tasa-arvoa. Minä tahdon ja aion taistella sen puolesta jatkossakin. Koska jokainen on arvokas ja sitä saa juhlia, jos haluaa. <3

*Miten sinä olet kokenut #arvokaspylly haasteen?

4 Comments

13244 Views

Ihmissuhteet, Seksuaalisuus

Pelot puhumisen esteenä

4 joulukuun, 2019

By

Puhumuru

Mitä pelkoja sinun tulisi voittaa, jotta uskaltaisit puhua toiveistasi seksin suhteen? Pelot ovat usein esteenä kahden ihmisen välillä. Kun kysyn asiakkailtani, miten toimisit jos sinun ei tarvitsisi pelätä mitään, alkaa vastauksia tipahdella. Sekin on vastaus, että omat toiveeni ovat vielä mysteeri minulle.

Kehtaaminen, paljastuminen, haavoittumisen mahdollisuus nousevat monissa keskusteluissa. ”Mitähän hän minusta ajattelisi tämän jälkeen?” ”Mitä jos hän nauraa minulle?” ”Entä jos minut torjutaan?”

Ilmassa voi olla erikoista ahdistusta, tunnetta että tekee jotain väärin. Syy tähän liittyy usein parisuhteesta kauemmas, ihmisen menneisyyteen. Tullaan taas seksuaalikasvatukseen tai sen puutteeseen. Hyvin harva meistä aikuisista on saanut hyvää seksuaalikasvatusta. Seksuaalikasvatuksen takaa löytyvät vielä seksuaalisuuteen liittyvät vaietut valtarakenteet, ja lakien, uskonnon ja kulttuurin kautta tulevat säännöt, normit sekä arvot.

Tässä muutamia esimerkkejä:

· Koti, jossa seksuaalisuus on ollut vaiettu aihe, jättää lapsen yksin ja luo useimmiten negatiivisen ilmapiirin koko aiheen ympärille. Lapsi joutuu yksinään luomaan merkityksiä asioille, joihin tarvitsisi aikuisen apua.

· Koti, jossa on vain varoiteltu, muistutettu vaaroista ilman sanaakaan ilosta ja nautinnosta seksuaalisuuden äärellä, syntyy tunne, ettei saisi nauttia. Tai kun yrittää nauttia, tulee silti olla varuillaan.

· Jompikumpi vanhemmista on saattanut pitää seksiä vain pakollisena velvollisuutena, saaden sen kuulostamaan hyvin ikävältä toimitukselta. Siihen riittää satunnaiset tuhahdukset aviovelvollisuudesta.

· Osalla meistä on kokemus, että meitä on arvosteltu tai kielletty lapsena esimerkiksi koskettamasta itseä, pukeutumasta tai ilmaisemasta itseä tietyllä tavalla. Kehoa on saatettu arvostella. ”Kylläpä olet laiha, ei sinua näe edes heinäseipään takaa!” Noihin hetkiin liittyy usein häpeän tunnetta, minkä aikuinen pahimmillaan vahvistaa sanomalla: ”Häpeä!”

· Vanhemman itsekriittisyys omaa kehoaan kohtaan saattaa jättää lapseen jäljen, jos aikuinen on toistuvasti haukkunut ja arvostellut itseään tai toisia ihmisiä ja heidän kehojaan lapsen kuullen.

· Uskonnollisessa yhteisössä kasvanut on voinut kärsiä muun muassa yhteisön sisäisestä kontrollista, tiukasta todellisuuskäsityksestä, ihmissuhteiden rajoittamisesta, pelottelusta, syyllistämisestä tai jopa seksuaalisesta manipulaatiosta. (Lähde: Uskontojen uhrien tuki UUT ry.)

· Seksuaaliset traumat, seksuaalisesta ahdistelusta seksuaaliseen hyväksikäyttöön, voivat sulkea suun ja viedä nautinnon koko aiheen ympäriltä. Trauma syvenee, jos lapsi tai nuori on kääntynyt ystävän tai turvallisen aikuisen puoleen ja hänen kokemustaan on vähätelty, se on kiistetty tai hänet on jätetty yksin ilman apua sen jälkeen. Toinen lapsi tai nuori ei tietenkään voi ottaa vastuuta noin vakavassa tilanteessa, mutta väärät sanat voivat sulkea uhrin suun.

Kun nuoruuden ja aikuisuuden aiempia seksi- tai parisuhteita tarkastelee voi esiin nousta tilanteita, joissa toiveita ei ole kuultu, ne on mitätöity tai tehty naurunalaisiksi. Koko seksi on voinut olla vain toista varten tai kaikkia muita kuin itseä varten. Seksiin ja seksuaalisuuteen liittyy monenlaisia valtapelejä, jotka voivat muuttua ”normaaleiksi”. Jotkut suhteet voivat olla hyvinkin vahingoittavia, ja parisuhteen sisällä tapahtuvaa seksiin pakottamista on edelleen vaikea tunnistaa tai nostaa esille.

Menneisyydestä kumpuavat asiat muuttuvat mielessämme uskomuksiksi, jotka pitää tunnistaa ja oppia kyseenalaistamaan. Niihin liittyvät tunteet täytyy oppia löytämään, jotta ne voidaan erottaa siitä, mitä on todella tapahtumassa. Siinä hetkessä on opittava pohtimaan, onko tämä totuttu uskomus, tunne vai tosiasia? Voisiko tämä olla virheellinen uskomus? Mikä sitten olisi tosi?

On monia asioita, jotka saavat ihmisen pelkäämään ja sulkemaan suun. Kokemus voi sisältää vahvaa syyllisyyttä ja häpeää, vaikka itselle olisi tehty pahaa. Ihminen ei ole sen takia huono tai viallinen, hän ei vaan ole saanut vielä oikeanlaista tai riittävää apua.

Huomasitko miten monet asiat, jotka liittyvät seksiin ja seksuaalisuuteen, eivät aina liity vain parisuhteeseen? Meillä on erilaisia lähtökohtia. Jos sinulla on voimia, uskalla hakea apua, uskalla kertoa kumppanillesi miltä sinusta tuntuu, ja että saattaisit tarvita apua.

Lopulta jokaisen kannattaa myös pysähtyä pohtimaan omaa käytöstään. Kohtelenko toista niin kuin toivoisin hänen kohtelevan minua? Arvostanko, kunnioitanko ja ihailenko häntä niin, että hän tuntee sen? Jos tuntuu, että oma tuki ei riitä kumppanille ja kokee avuttomuutta, senkin voi sanoa. Omaa kumppania voi myös lempeästi kannustaa terapiaan. Hyvä tuo hyvää myös parisuhteessa, niin kuin kaikissa muissakin ihmissuhteissa. <3

*Kuvat Pixabay ja alin by Muru – Matti Kihlström <3

*Voit seurata minua Instagramissa ja Facebookissa @puhumuru . Pian alkaa myös uudet Puhu muru -podcast jaksot, sillä toinen tuotantokausi on alkanut ja joka torstai tulee uusi jakso! Uudet jaksot löytyvät Soudcloudista, Spotifysta ja Itunesista.

Leave a comment

4476 Views

Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus

Seksuaalikasvatus suojelee lasta

4 syyskuun, 2019

By

Puhumuru

”Mistä reiästä ne vauvat tulee ulos? Tästäkö?”
”Miksi isi vingutit äitiä yöllä?”
”Kokeile äiti tätä suihkua, tää tuntuu niin hyvältä pimpissä.”

Kaikki kolme lausetta ovat meidän lasten suusta. Kaikkiin kolmeen lauseeseen he ovat saaneet vastauksen omaan ikätasoonsa sopivalla tavalla. Tärkeintä on ollut kuitenkin hyväksyntä, lupa kysyä ja ihmetellä. Luottamuksen rakentuessa myös kysymykset jatkuvat. Haluan, että lapsemme tulevat kysymään ja kertomaan ne vaikeimmat ja kamalimmatkin asiat, minulle tai jollekin lapsemme *turva-aikuiselle.

Moni kysyi minulta jo keväällä instagramin puolella sitä, milloin seksuaalikasvatus pitäisi aloittaa? Vastaus on yksinkertainen eli jos mahdollista, niin jo neuvolassa kun lasta odotetaan. Kun lapsi saa tietoa pikkuhiljaa, ei eteen tule sitä kauhistuttavan noloa hetkeä teinin kanssa ruokapöydässä, kun vihdoin pitäisi aloittaa puhuminen. Voitte katsoa yhdessä esimerkiksi Yle Areenasta löytyvän Kehoni on minun –sarjan, mikä sopii aikuisen kanssa katsottuna alakouluikäiselle ja vanhemmille.

Oikeiden sanojen löytäminen voi olla vaikeaa. Kyllä sitä vaan miettii saako lapselle sanoa intiimialueisiin liittyviä sanoja kuten pimppi, pippeli, pyllyreikä tai tissi silloinkin, kun lapsi itse esittää niihin liittyvän kysymyksen. Samaan aikaan voimme puhua lapselle turvallisin mielin korvasta ja selittää hänelle, mikä on korvatulehdus.

Lapsen maailmassa koko keho on yhtä arvokas ja ihana. Ympäristöä heijastaen hän oppii erilaisia sääntöjä kehoon liittyen. Mutta vanhempien erityinen tehtävä on kertoa hänelle, miten arvokkaita hän itse ja hänen kehonsa ovat, opettaa lapselle kehonosien nimet ja yksityisalueet eli ”uikkarissääntö”. Kun tunteita sanotetaan, lapsi oppii ilmaisemaan omia tuntemuksiaan ja hän oppii myös huomioimaan toisten tunteet. On aivan yhtä tärkeää oppia kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja niin henkisesti kuin fyysisesti.

Äitina ymmärrän hyvin sen inhottavan tunteen, joka liittyy pelkkään ajatukseenkin siitä, että kertoo lapselle ihmisistä, jotka voivat rikkoa hänen mielensä tai kehonsa rajoja. Mutta tuon inhottavan tunteen ja pelon läpi pitää kulkea, jotta ymmärtäisi kertomisen olevan lapsesi suojelemista. Kun lapsi tietää, että tällainen toiminta on mahdollista, voit puhua lapsen kanssa myös siitä, miten hän itse voi suojella itseään. Lapsi ei jää yksin mahdollisen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksen tai jo tapahtuneen kokemuksen kanssa, vaan hän osaa hakea apua tietäen, että häntä myös autetaan.

Seksuaalikasvatus on edelleen monille aikuisille niin pelottava sana, että he eivät ota siitä selvää, he mieluummin kieltävät sen, ja maksattavat laskun lapsillaan. Tänään 4.9.2019 vietetään Maailman seksuaaliterveyspäivää – ja aiheena on seksuaalikasvatus. Toivon todella, että sinä uskallat ottaa lapsesi kysymykset vastaan arkisissa tilanteissa, 365 päivää vuodessa ja luoda yhteyden, joka takaa turvan kysyä aina vain lisää. Ja tarvittaessa haet apua lapselle, jos hän sitä tarvitsee. <3

*Turva-aikuinen Lapsella olisi hyvä olla vähintään yksi, mutta mieluiten kolme perheen ulkopuolista ihmistä, joita nimitän turva-aikuisiksi. Heille lapsi voi kertoa jonkun asian, jota ei ehkä uskalla tai voi kertoa omille vanhemmilleen.

P.s Olen Tampereella luennoimassa Tunnista, auta, ehkäise – Lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta -tilaisuudessa ti 22.10.2019. Tilaisuus on maksuton. Luentoni aihe on: Seksuaalikasvatuksen mahdollisuudet edistää lasten turvallisuutta. Katso lisätietoja kaikista luennoistani löytyy täältä.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

Leave a comment

4986 Views

Hyvinvointi, Seksuaalisuus

Mitä naapuritkin ajattelisivat

24 elokuun, 2019

By

Puhumuru

Kaksi ihmistä tuijottaa toisiaan silmiin, päässä surisee ja keho on ihmeissään tunteiden aiheuttamista tuntemuksista. Silti jumin aiheuttaa tunne, että tämä on väärin. Mieli ei kuitenkaan kerro miksi.

Meitä ympäröi seksuaalikulttuuri, halusimme tai emme. Sitä ovat luoneet ympärillemme perheemme, sukumme, naapurimme ja myöhemmin kaverimme, kumppanimme, opettajat ja työkaverit. Eikä laskusta voi jättää pois kulttuurin eli kirjojen, elokuvien, tv-sarjojen, kuvataiteen tai teatterin vaikutusta. Lisäksi vielä media, nykyään myös some. Kerroksia on vieläkin enemmän, maakohtaisen lainsäädännön lisäksi EU:sta tulevat säädökset, niinikään uskonnot vaikuttavat taustalla.

Vieläkö luulit, että sinä päätät tai te yhdessä päätätte omista seksuaalisuutenne liittyvistä uskomuksista, tabuista ja normeista? Tai asenteista, jotka olette omaksuneet?

Meihin vaikuttaa niin monet näkyvät ja piilossa olevat säännöt sekä puhuvat päät ympärillämme. Ristiriita syntyy, kun todella pysähdymme pohtimaan mitä mikäkin tarkoittaa, ja mihin ne vaikuttavat meidän elämässämme. Mitä seksuaalisuus tarkoittaa juuri sinulle? Koska voin melkein luvata, että se ei tarkoita samaa sinulle ja mahdolliselle kumppanillesi.

Palaa hetkeksi vielä lapsuuteesi. Kysyn ikuisuuskysymykseni, oletko saanut seksuaalikasvatusta? Jos olet, millaista se oli? Jos et, olisiko käsityksesi seksuaalisuudesta erilainen jos olisit saanut seksuaalikasvatusta? Ajattelepa, jos joku olisi kertonut sinulle että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. Ettei kukaan muu ihminen voi määritellä kokemustasi sukupuolesta tai sitä, keneen rakkautesi tai intohimon tunteesi kohdistuvat. Jos joku olisi kertonut, miten erilainen kokemus seksuaalisuudesta voi olla, ja että se on hyvin eri asia kuin seksi.

Pikku hiljaa ikätasoisesti annettu seksuaalikasvatus mahdollistaisi lapsen käsityksen oman kehon arvokkuudesta ja oikeudesta määritellä sen rajat kunnioittaen muiden rajoja. Se antaisi mahdollisuuden pohtia hyvää oloa, nautintoa ja oman kehon mahdollisuuksia ilman ajatusta, että jokin olisi väärin. Olisit saanut kuulla mitä tarkoittavat mieltymykset, seksuaaliset fantasiat unohtamatta seksuaaliterveyttä. Sinulle olisi kehittynyt vahva käsitys milloin sanoa kyllä, milloin ei ja mitä ehkä tarkoittaa.

Palataan takaisin kahteen ihmisiin, jotka tuijottavat toisiaan. He ovat pariskunta, ehkä juuri niin kuin sinä ja kumppanisi. Ennen kuin hiljaisuus täytti tilan he olisivat puhuneet seksuaalifantasioistaan ja löytäneet asioita, jotka kiihottivat molempia ja saivat heidät pelkästä ajatuksesta värisemään kiimasta. Mutta. Oli se tunne, että se oli väärin. Mieli ei tiennyt miksi. Ehkä sinä tiedät jo?

Koska he miettivät mitä muut ajattelevat.

Olisiko se tarpeen, jos he tekisivät asioita yhteisymmärryksessä lain puitteissa? Ei, siinä ei ole silloin mitään väärää. Sinä, te, ketkä ikinä – seksuaalisuus on teidän. Ottakaa selvää, nauttikaa, irstailkaa, olkaa hellästi, rajusti, hikisinä ja mehuissanne tai antakaa itselle lupa olla ilman seksiä. Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä ja päätös on sinun!

*Onko sinua vaivannut salakavalasti blogissani kuvaamani tunne siitä, että jokin mistä tykkäisit tai haluaisit kokeilla seksuaalisuuden saralla tuntuu väärältä? Oletko huomannut, että siihen liittyy taustalla ajatus, mitä muut ajattelevat?

*Kuvat Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

Leave a comment

2737 Views

Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus

Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin

14 huhtikuun, 2019

By

Puhumuru

Kaikki luentoni vanhemmille alkavat siitä, että laitan heidät katsomaan peiliin. Seksuaalikasvattajan perusta on hänen oma elämänsä, hänen oma seksuaalihistoriansa. Olit sitten vanhempi tai kasvatusalan ammattilainen, oman elämän merkityksestä lapsen tai nuoren kohtaamiseen ei pääse eroon. Parhaassa tapauksessa se voi olla iso voimavara.

Edessä paljon kysymyksiä, joihin sinulla on vastauksia.

Kuka peilistäsi katsoo? Mitä hänen elämässään on tapahtunut? Millaista seksuaalikasvatusta hän on saanut? Voi olla, ettei heti tule mieleen mitään mutta kaivellaan lisää.

Palaa aikaan, kun olit vastasyntynyt vauva. Ketkä pitivät sinua sylissä? Kuka hoiti sinua eniten? Tiedätkö miten sinulle puhuttiin? Jos sinulla on mahdollisuus kysyä näistä asioista, kysy ihmisiltä, jotka ovat varhaislapsuudessa olleet lähellä sinua.

Se miten meitä on katsottu vauvoina, miten meille on puhuttu ja miten kehoomme on kosketettu, on antanut meille kehomme rajat ensi kerran. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hänelle alkaa rakentua perusluottamus toisiin ihmisiin, kokemus turvallisuudesta.

Perheen kosketuskulttuuri on olennainen osa seksuaalihistoriaamme. Se alkaa vauvasta ja jatkuu aikuisuuteen saakka. Millainen kosketuskulttuuri perheessäsi oli? Pidettiinkö teillä lapsia sylissä? Lohdutettiinko sinua halaamalla? Vietittekö sohvalla aikaa lähekkäin? Näitkö vanhempiesi tai muiden aikuisten halaavan tai pussaavan?

Suomalainen kosketuskulttuuri on ollut varsin niukka ja välttelevä. Kulttuuriantropologi ja sukupuolentutkija Taina Kinnunen kirjoitti kirjassaan Vahvat yksin, heikot sylityksin: ” Niin moni meistä tietää ruumillaan sukupolvien ketjussa saostuneen hellyyden niukkuuden, jolle ei ole lupaa eikä sanoja tulla julki. Liian usein tuo mykkä puute on kanavoitunut pahaksi kosketukseksi, väkivallaksi.”

Miten tunteista puhuttiin perheessäsi? Annettiinko niille nimiä? Näytettiinkö ne avoimesti vai vaiettiinko? Laitettiinko sinut rauhoittumaan omaan huoneeseen vaikeiden tunteiden kanssa? Tunteiden sanoittaminen on tätä päivää ja siihen sataa kokoajan ohjeita. Mutta ei ole kauan siitä, kun ”jäähypenkki” oli vielä ihan okei, ja koulussa erilaiset häpäisyrangaistukset tyhmyyksien teosta olivat arkipäivää. Moni meistä tämän hetken vanhemmista on joutunut selviämään tunteidensa kanssa yksin, ja nyt meidän pitäisi osata sanoittaa niitä omille lapsillemme.

Millaisia normeja teidän perheessänne oli? Kuinka lyhyttä hametta sai käyttää? Miten alastomuuteen suhtauduttiin? Miten aikuiset suhtautuivat oman kehon tutkimiseen tai itsetyydytykseen? Minkäikäisenä seurustelukaverit saivat tulla kylään tai jäädä yöksi?

Yksi iso kysymys on uskonto. Uskontoja on monenlaisia ja tapoja elää on monia. Siksi uskalla pohtia myös uskonnon vaikutusta elämääsi. Apuna voit käyttää esimerkiksi näkökulman vaihtoa. Millainen lapsuutesi ja nuoruutesi olisi ollut jos perheesi uskonto olisi ollut jokin muu tai jos he olisivat olleet ateisteja?

Olen itse 1980-luvun lapsi, ja sellaista monikulttuurisuutta kuin tämänpäivän Suomessa on, oli vähän. Tummaihoisia kutsuttiin häpeilemättä neekereiksi, ja koulussa pelattiin vielä 1990-luvulla ”Kuka pelkää mustaa miestä” -leikkiä. Homoja haukuttiin homoiksi hyvin rumasti ja homoseksuaaliset teot olivat rangaistavia Suomessa aina vuoteen 1971. En itse muista lapsuudestani sanaa moninaisuus. Saati, että joku olisi puhunut esimerkiksi sukupuolen tai seksuaalisuuden moninaisuudesta. Jo pelkästään ”avioeroperheen lapsi” -leima tuntui kouluvuosina painavalta eikä erilaisista perheistä puhuttu positiiviseen sävyyn.

Moninaisuudesta puhuminen on kuitenkin yksi tärkeitä teemoja tämän päivän seksuaalikasvatuksessa ja se on myös lapsen oikeus ja siksi sinun kannattaa pohtia omia kokemuksiasi moninaisuuden äärellä olosta .Lapsen ja nuoren on tärkeä oppia ymmärtämään, että meillä kaikilla on monia rooleja, erilaisia ominaisuuksia ja kuulumme useampiin ryhmiin. ”Ominaisuudet, taustat ja ryhmät saattavat liittyä esimerkiksi sukupuoleen, seksuaalisuuteen, sosio-ekonomiseen asemaan, ikään, fyysisiin ominaisuuksiin, vammaisuuteen, ulkonäköön, uskontoon, kieleen, kulttuurieroihin, etnisiin piirteisiin, poliittisiin näkemyksiin tai erilaisiin ideologioihin ja vakaumuksiin.” (Lähde: www.kulttuuriakaikille.fi)

Siksi on hyvä pysähtyä asenteiden ja arvojen ääreen. Miten sinä suhtaudut seksuaalivähemmistöihin? Miten sinä kohtaat erilaisia ihmisiä? Miten teidän kodissanne puhutaan muista ihmisistä? Miten heidän ulkonäöstään tai kumppaneistaan puhutaan? Mitä tasa-arvo sinulle merkitsee?

Lopuksi on hyvä pysähtyä siihen, miten suhtaudut itseesi tänä päivänä. Miten koet, tunnet ja näet itsesi? Miten suhtaudut kehoosi ja sukupuoleesi? Miten suhtaudut seksuaalisuuteesi? Millaisessa suhteessa elät? Oletko tyytyväinen elämääsi? Keskustele myös mahdollisen kumppanisi kanssa seksuaalikasvatuksesta teidän perheessänne, jotta olisitte mahdollisimman samoilla linjoilla. Ehkä keskustelu antaa jotain uutta näkökulmaa myös teidän keskinäiseen suhteeseenne.

Näiden kysymysten äärellä voi mennä hetki, mutta se kannattaa. Olet valmiimpi kohtaamaan lapsen kysymykset ja arkielämän kommellukset. Voit olla sellainen seksuaalikasvattaja, joka tukee ja rohkaisee ilman menneisyyden painolastia. Sen on ansainnut jokainen uusi sukupolvi. <3

*Seuraavassa postauksessa kerron lasten seksuaalikasvatuksesta ja annan työvälineitä siihen.

*Millaisia ajatuksia postaus herätti? Tuliko sinulle mieleen jotain kysymyksiä?

*Kuvat: Pixabay, (viimeinen kuva) Piia Kultalahti

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

5 Comments

4959 Views

Hyvinvointi

Huorapalkinto – #hutsahtavapukeutuminen

9 tammikuun, 2019

By

Puhumuru

”Elettiin vuotta 1999. Koulumme vietti hurjaa mainetta nauttinutta vuotuista abigaalaa, jossa abit saivat palkita nuorempia oppilaita yläasteelta ja lukiosta. Olin silloin 13-vuotias eli 7.luokalla Karkkilan yläasteella. Yhtäkkiä nimeni sanottiin gaalassa ja sain huorapalkinnon koko koulun edessä. Palkinnon jaon yhteydessä perusteltiin, miksi palkinnon sain ja minusta näytettiin salaa kuvattu video, jonka päälle tuli lopuksi teksti: SAKKOLIHAA. Palkinnoksi tuli pala kangasta, kondomeja ja jonkin sortin kunniakirja. Muistan miten minulle naurettiin. ”

Voin kertoa, että se oli nöyryyttävä kokemus ja sisälläni huusinkin heille ”Haistakaa vittu!”. Olin täysin hämilläni, nolona ja koko koulun edessä leimattavana. Siinä ne opettajatkin katsoivat ympärillä eivätkä tehneet mitään. Jäin aivan yksin muiden naurettavaksi. Tälle kaikelle on termikin *slutshaming.

Onko oikein salakuvata toista kesken koulupäivän? Onko oikein antaa huorapalkinto 13-vuotiaalle? Onko oikein, että palkinnon saa, koska on muiden mielestä pukeutunut ”hutsahtavasti”? Nämä kysymykset ovat ajankohtaisempia kuin koskaan, kun Sysmän peruskoulun rehtori antoi oikeutuksen koulukiusaamiselle ”hutsahtavan pukeutumistyylin” nimissä Yle:n haastattelussa.

Oli kyse heteroista tai homoista, kyse on ihmisistä. Ja minun ja sysmäläisten nuorten tapauksessa vielä alaikäisistä. Nuorten leimaamista ulkonäön tai käytöksen takia ei voi perustella millään tavalla, se on yksinkertaisesti väärin. Nuoruuteen kuuluu kokeilu, leikki, revittely ja vahva itsensä ilmaiseminen!

Arvata saattaa, että sain kuulla huorittelua läpi yläasteen. Olin jo muutenkin saanut sitä osakseni typerän juorun seurauksena ja huorapalkinto oli omiaan vahvistaman sitä. Mikä sinänsä on ironista, koska olin neitsyt tuolloin kun sain ”palkinnon”.

Tein lupauksen itselleni. Päätin, etten harrasta seksiä kenenkään ”oman kylän pojan” kanssa, ja se lupaus piti läpi nuoruuden.

Olin niin vihainen, kun minut häpäistiin tuolla tavalla. Viha onneksi myös suojeli minua, sillä se kovetti. Myöhemmin olen tosin joutunut opettelemaan pehmeämmäksi, kasvatetut muurit oli opeteltava laskemaan.

Sain vielä kaikkien iloksi 9.luokalla jälleen palkinnon abigaalassa. Sillä kertaa minut palkittiin siitä, että olin ”parantanut tapani”. Enää en muista, mikä tuon palkinnon nimi oli. Visioin silloin mieleni jo tulevaisuuteen, kauas pois koko hiton koulurakennuksesta. Nahkani oli kasvanut jo paksuksi enkä enää välittänyt.

Lukioon mennessä, olin ”helvetin” helpottunut. Lähdin lukioon Helsinkiin. Pikkukaupunki ja huono maineeni jäivät taakseni. Henkisesti näytin keskisormea kaikille huorittelijoille.

En ole enää vihainen koulukavereilleni tai palkinnon antajille. Ymmärrän, että he olivat aivan keskenkasvuisia niin kuin minäkin. Me olisimme kaikki tarvinneet seksuaalikasvatusta, jota emme saaneet.

En ole vihainen opettajille, mutta heitä kohtaan herää edelleen kysymys: ”Eikö kukaan ajatellut, että tuo oli väärin? Miksei kukaan puuttunut?”

*Slutshaming= Slutshamingin perusta on patriarkaalisessa yhteiskunnassa, jossa miehillä on enemmän oikeuksia kuin naisilla. Se perustuu moraaliseen kahtiajakoon, jossa ihmisillä on kahdet erilaiset säännöt. Mies saa olla seksuaalisesti halukas, sensijaan jos nainen on seksuaalisesti halukas hänet leimataan huoraksi. Se voi ilmetä myös esimerkiksi syyllistävänä puheena seksuaaliväkivaltarikoksen yhteydessä naista kohtaan.

*Onko sinulla vastaavanlaisia kokemuksia? Onko sinut leimattu nuoruudessa ulkonäkösi tai pukeutumisesi takia?

*Perjantaina 11.1 voit osallistua Miila Halosen aloittamaan #hutsahtavapukeutuminen mielenilmaukseen ja somettaa hulluna. Jaoin tapahtuma kutsun Facebookista myös Puhu murun sivuille.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

*Kaksi ylintä kuvaa Pixabay, alin omasta albumista

8 Comments

12773 Views

Perhe

Vinkit lasten seksuaalikasvatukseen

18 marraskuun, 2018

By

Puhumuru

Moni on kysellyt minulta kirjoitusta lasten seksuaalikasvatuksesta. Aihe on tullut vanhemmille tärkeäksi, mutta tietoa puuttuu. Se on ihan ymmärrettävää ja ihan ensimmäisenä haluankin sanoa sinulle – ei sinun tarvitse kaikkea tietääkään. Lapselle voi hyvin sanoa, että ”en tiedä tähän vastausta, mutta otan siitä selvää ja kerron sinulle.”

Seksuaalisuus on meissä läpi elämän eli se on meissä jo kun kasvamme kohdussa. Siksi jo tulevien vanhempien olisi hyvä pohtia omaa lapsuuttaan myös seksuaalisuuden näkökulmasta. Voit kysyä itseltäsi esimerkiksi millaisessa kosketuskulttuurissa kasvoit? Miten olet oppinut näyttämään ja saamaan rakkautta?

Vauva tarvitsee vanhemmalta rakastavaa katsetta, ravintoa ja hoivaa. Kaikissa niissä on läsnä myös lapsen seksuaalisuus. Ihokontaktin kautta lapsi oppii kosketuksesta ja toisen ihmisen lähellä olosta. Ihokontakti rauhoittaa vauvaa, auttaa kipuun ja luo yhteyden vanhempaan. Katseen kautta lapsi tulee nähdyksi. Vanhempi luo sanoillaan ja kosketuksellaan perustan lapsen seksuaalisuudelle ja koko ihmisyydelle.

Taapero tutkii maailmaa uteliaasti ja ymmärtää jo olevansa ainutlaatuinen oma itsensä. Hänen uteliaisuutensa voi olla maailmoja syleilevää ja toisaalta hän tarvitsee vielä paljon aikuisen syliä. Taaperon kehonosat tarvitsevat aikuiselta nimet, myös sukuelimet. Kun kehonosille on nimet, voi pohtia miten keho toimii – mistä pissa tulee, mistä kakka tulee… Ja kuka lapsen kehoon saa koskea ja miten. Kylvyssä on oiva hetki puhua näistä tai pottaharjoituksien yhteydessä.

Parhaat keskustelut lähtevät usein lapsen kysymyksestä.

Lapsen seksuaalikasvatus onkin kuin talon rakentamista. Joka päivä jokainen vanhempi antaa seksuaalikasvatusta, halusi tai ei. Älä siksi turhaan ajattele, että lapsen kanssa pitää ottaa seksuaalikasvatustuokio, vaan kiinnitä huomiota asiaan arjessa. Lapset ovat erilaisia ja eri kehitysvaiheissa, joten ole herkällä korvalla ja mieti mitä sanoja käytät.

Moni vanhempi kujertelee jo vauvalle: ”Olet varmasti nyt niin iloinen masu täynnä maitoa?” Tai ”Oletko jo ihan vihainen, kun sinulla on niin kova nälkä?” Lapsen tunteet ja tarpeet tarvitsevat nimet yhtälailla kuin kehonosat. Tunteiden ja tarpeiden tunnistamisen kautta lapsi oppi ymmärtämään myös itseään ja pikkuhiljaa toisia.

Leikki-ikäisenä suurin osa lapsista on jo päivähoidossa. Lapsiryhmässä opetellaan leikin kautta elämää. Lapset rakastavat erilaisia roolileikkejä, satuja ja loruja, niiden kautta he oppivat myös asioita seksuaalisuudesta. Lapsia kiinnostaa sukupuolen moninaisuus, voiko poika olla prinsessa ja hurja ritari – molempia? Onko tytön oltava hoivaava äiti vai voiko hän olla poliisi? Rakkautta harjoitellaan, leikitään perhettä ja kokeillaan lääkärileikkejä – ”näytä mulle sun pimppi niin mä näytän omani” –tyylisesti.

Aikuisen ei tarvitse säikähtää lapsen uteliaisuutta. Mutta aikuisen on tärkeää puhua ja auttaa lasta pohtimaan leikin merkitystä. Millaisia leikkejä olet leikkinyt? Miltä leikit tuntuivat? Miten toisia lapsia voi kohdella? Milloin on hyvä sanoa kyllä ja milloin ei? Miten lapsi haluaa, että häntä kosketetaan?

Pohtikaa yhdessä ne aikuiset, joille lapsi uskaltaa puhua, jos jotain pahaa tapahtuu. Voit sanoa heitä turva-aikuisiksi tai keksikää vaikka oma nimi. Nämä ihmiset antavat lapselle turvaa ja luvan puhua vaikeista vaikeimmistakin asioista. Olisi hyvä, jos joukossa on esimerkiksi joku perheestä, kummi tai ystävä, isovanhempi, naapuri tai päiväkodin hoitaja.

Mutta mikä onkaan tärkeintä lapsen seksuaalikasvatuksessa? Se, että sinä olet vanhempana läsnä. Kuuntelet ja yrität vastata kysymyksiin. Turvallinen ja luottamusta hehkuva suhde lapseen suojelee häntä ja antaa myöhemmin hyvät eväät rakkauden sekä seksuaalisuuden haparoiviin harjoituksiin. Uskon, että pystyt siihen. <3

*Mitä sinä ajattelet lapsen seksuaalisuudesta? Kuuluuko sinusta seksuaalikasvatus vanhemmille? Vai päiväkodille tai koululle? Vai pitäisikö se sinusta aloittaa vasta myöhemmin murrosiässä? Miksi? Voit myös kertoa teidän perheen seksuaalikasvatuksesta. Onko sinulla jotain hyviä vinkkejä? Vai kaipaisitko neuvoa johonkin? Olisi kiinnostavaa tehdä blogipostaus jonkun lukijana kysymyksen pohjalta lasten seksuaalikasvatus aiheesta. Joten jos sinulla on jokin kysymys mielessä, laita minulle rohkeasti meiliä puhumuru@gmail.com

*Käy lukemassa lisää lasten seksuaalikasvatuksesta Väestöliiton sivuilta – Lapsi ja seksuaalisuus –osiosta

*Kuvat Pixabay

*Mikäli kaipaat enemmän neuvoja omien lasten seksuaalikasvatukseen tai olet töissä päiväkodissa tai koulussa ja kaipaat työpaikallesi koulutusta seksuaalikasvatuksesta, laita minulle rohkeasti viestiä marja@marjakihlstrom.fi Teen konsultaatioita niin perheille, isovanhemmille kuin ammattilaisille. Voit lukea minusta lisää nettisivuiltani www.marjakihlstrom.fi

*Seuraa minua somessa: Instagram @puhumuru ja Facebookissa @puhumuru <3

1 Comment

2832 Views

Uncategorized

Uimahallissa ei ole filtteriä

11 maaliskuun, 2018

By

Puhumuru

Somessa roikkuminen on välillä aivan loistavaa ajanvietettä. MUTTA. Se tunne kun kateus ja oman minän sättiminen alkaa kasvaa, ei ole kiva. On todella helppo saada ulkonäköpaineet liikkeelle!

Onneksi on olemassa uimahallit ja ympärillä hyvinvointivaltio, mikä suo uimahallissa käynnin kaikille mahdolliseksi. Uimahalli on aina ihanan aito, rehellinen eikä siellä totta vie kukaan voi kaunistautua millään lisäfilttereillä! Kun omassa pukukopissa ollaan alasti, riisutaan myös tietty tulotaso ja tittelit pois. Ihminen on hetken vapaa yhteiskunnan asettamista rooleista.

Olemme vain ihmisiä, meille annetussa kehossa. Ja se keho ei ole kaikki, mitä olemme.

Uimahallissa kohtaavat pikkuinen tytön tylleröinen, koululainen, nuoreksi naiseksi kuoriutunut teinityttö, aikuinen nainen, lasta odottava tuleva äiti, keski-ikäinen nainen, isoäidit ja myös hyvin iäkkäät naiset. Mikä rikkaus on nähdä koko ihmisen elämänkaari! Katsella menneeseen ja peilata tulevaa.

Olen itse käynyt huikeita keskusteluja eri-ikäisten ja erilaisista kulttuureista tulevien naisten kanssa uimahallin saunan lauteilla. Miten eri tavoin suhtaudummekaan alastomuuteen tai esimerkiksi taaperon imetykseen saunassa.

Seksuaalikasvatuksen näkökulmasta uimahalli on loistava! Pienet lapset saavat aikuisten mukana mahdollisuuden nähdä kummankin sukupuolen omat pukukopit. Isompana on tärkeää nähdä erilaisia vartaloita oman sukupuolen sisällä. On helpompi kasvaa aikuiseksi naiseksi, kun tietää miten erilaisia tissejä, pimppikarvoituksia tai pyllyjä naisilla on. On helpompi hyväksyä oma vartalon malli tai peniksen koko, kun huomaa, miten monenlaisia miehiä on.

Muistan miten pikkuinen tyttö katsoi minua suu auki uimahallissa, kun odotin toista lastamme. Minulla oli jo iso maha ja tuon lapsen silmät suorastaan tuikkivat uteliaisuutta.

Mutta kyllä aikuisetkin tarvitsevat seksuaalikasvatusta ja erilaisten vartaloiden hyväksyntää! Minusta on ihanaa nähdä selluliittia muillakin naisilla. Ei sen tarvitse estää uikkarien tai bikinien pukemista ja uimaan menoa!

Itse olen kerran ollut kirjaimellisesti aivan suu auki, kun vastapäiseen suihkuun tuli nainen jolla oli JÄTTI-isot silikonirinnat. Se oli hämmentävää. Lisäksi vierelläni oli kymmenen uimakoululaista, jotka tuijottivat minua ja tuota naista vuoron perään. Kunpa olisin silloin uskaltanut reippaasti sanoa, että tässä te lapset näette, miten erikokoisia tissejä naisilla on. Mutta en ollut valmis siihen, sen sijaan jonkun olisi pitänyt sanoa minulle niin.

Joten menkää ihanat ihmiset uimaan yksin, ystävän tai perheen kanssa. Olkaa alasti pukukopissa. Näyttäkää lapsille ja nuorille mallia, mitä tarkoittaa ylpeys omasta kehosta sekä sukupuolesta. Normalisoikaa kehonkuvaa aidolla omalla itsellänne. Antakaa alastomuudelle positiivinen merkitys osana ihmisenä oloa.

Oman kehon hyväksyminen ja kehosta tykkääminen on yksi seksuaalisen nautinnon kulmakivistä. Oman kehon hyväksyminen ja seksuaalikasvatus myös suojaa meitä, jotta emme antaisi rikkoa rajojamme. Tähän kulmakiveen kannattaa todella panostaa. <3

*Mikä on sinun hyvä uimahallimuistosi, jonka haluaisit jakaa muillekin?

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

*Kuvat Pixabay

4 Comments

1642 Views

Uncategorized

Nenäliinamytyt ja sähköhammasharja

15 lokakuun, 2017

By

Puhumuru

Sillä yhtenä hetkenä olet pikkuinen piltti, ihmisjyvä joka kieppuu ympäriinsä tuoksuen märältä villalta, syysomenilta, lastenshampoolta, mudalta ja hiekalta.

Ja seuraavassa hetkessä olet näppylänaamainen kapinallisenplanttu, joka haisee jalkahieltä ja runkkaukselta ja haluaa repiä maan tasalle kaikki koulut. Minusta olisi kuitenkin mukavaa että joku rakastaisi minua, vaikka olen varsinainen Hessu Hopo ja hontelon varteni päässä keikkuu nolostuttavan omapäinen kulli.
– Kjell Westön romaanista Leijat Helsingin yllä

Miten varautua siihen, että oma pikku muru ei ole enää niin pieni? Aikuinen on voinut monta vuotta lempeästi hymyillä lapsen hassuille kysymyksille pimpistä ja pippelistä tai siitä mistä lapset tulevat. Mutta sitten tapahtuu jotain, lapsi kaivautuu huoneeseensa ja ovi on lukossa. Se hetki voi olla tyttären kuukautisten alku, pojan nenäliinamytyistä täyttynyt roskis, ainainen sähköhammasharjan surina lukitun oven takana tai nuoren ensimmäisen seurustelukumppani.

Tässä kohtaa saattaa iskeä paniikki. Se on voinut iskeä jo aiemmin, kun lapsi on taaperona julkisella paikalla intoutunut leikkimään vehkeillään. Mutta nyt moni vanhempi viimeistään miettii, että pitäisi varmaan puhua murrosiästä ja seksiasioista.

Samaan aikaan pään voivat täyttää monenlaiset kysymykset. Tumputtaako nuori liikaa? Mitä jos minun lapseni on homo? Mitä jos nuoripari harrastaa seksiä? Tai katsooko nuori salaa pornoa?

Voi olla, että vanhemman omassa lapsuuskodissa seksiasiat olivat täysin vaiettu asia tai omaan seksuaalisuuteen liittyy syystä tai toisesta ristiriitaisia tunteita. Eikä koulussa terveystiedon kirjassa ollut kuin yksi kappale ihmisen biologiaa, joka annettiin kotiläksyksi. Toisaalta osa vanhemmista suhtautuu avoimesti seksuaalisuuteen ja etsii lisää tietoa, kun sitä tarvitaan.

Tässä vaiheessa ollaan jo myöhässä asioista puhumisen suhteen. Mutta asioihin voi silti vielä vaikuttaa. Seksuaalimyönteinen kasvatustapa ei tarkoita vain seksiasioista puhumista, vaan seksuaalisuuden huomioimista ja tiedon antoa kaikissa lapsen ikävaiheissa ikään sopivalla tavalla.

Onneksi seksuaalikasvatusta tapahtuu läpi elämän, vaikkei sitä suunnittelisikaan. Jokainen kerta, kun vanhemmat pitivät omaa vauvaansa hellästi sylissään, hurrasivat taaperon pottapissalle tai kertoivat 5-vuotiaalle kolmannen kerran, miten vauva syntyy, oli seksuaalikasvatusta.

Jotta voi puhua nuoren kanssa rakkaudesta, murrosiästä ja seksiasioista, vanhemman olisi hyvä tehdä ”pieni suuri itsetutkiskelu”: Mitä minä ajattelen rakkaudesta? Miten hyvin tunnen murrosiän vaiheet? Onko itsetyydytys hyvä vai huono asia? Saako nuoren tyttö- tai poikaystävä olla yötä meillä? Mikä on kantani nuorten seksikokeiluihin? Mitä porno minulle merkitsee? Mitä ajattelen sukupuolen- ja seksuaalisuuden moninaisuudesta?

Oman pohdiskelun jälkeen näistä asioista olisi hyvä puhua mahdollisten muiden perheeseen kuuluvien aikuisten kesken. Mitä me ajattelemme? Erilaiset ajatukset ja arvot olisi hyvä puhua auki. Sillä yhteinen linja luo turvaa nuorelle.

Ei vanhemman tarvitse tietää kaikkea. Kirjastosta ja netistä löytyy nuorten seksuaalisuuteen liittyvää tietoa niin nuorta kuin itseäkin varten. Myös seksologian ammattilaisilta voi kysyä neuvoa mieltä painavista asioista. Nuori kaipaa ennen kaikkea turvallista aikuista, joka on läsnä ja antaa silti tilaa olla rauhassa.

*Tämä kirjoitus on ihka ensimmäinen blogipostaukseni ja se on julkaistu Sexpon nuorille suunnatussa Seksiboxi -blogissa 14.8.2014. Olin tuolloin yksi Seksiboxi blogin kirjoittajista ja työskentelin Sexpo-säätiöllä vapaaehtoistyön ohjaajana ja seksuaalineuvojana.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan siellä kiinnostavia artikkeleita, vanhoja ja uusia blogejani. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, että sinäkin olisit mukana ja kommentoisit siellä. =)

*Kuvat Pixabay

Leave a comment

1036 Views

Uncategorized

Sinunkin tyttösi voi tarvita ehkäisyä

20 syyskuun, 2017

By

Puhumuru

Mitä jos kyseessä olisi sinun tyttösi?

”Jätin pillerit pois, koska en uskaltanut sanoa vanhemmille tarvitsevani niitä.”

”Ei ollut rahaa ja mutsin antamat rahat oli mennyt jo muuhun.”

”Poikaystävä ei suostu käyttämään kumia. Oltiin sitten ilman mitään.”

Nämä ovat lauseita nuorten naisten suusta. Lauseita, jotka ovat toistuneet, ja joihin voi vastata kaupungin tarjoamalla maksuttomalla ehkäisyllä alle 25-vuotiaille. Helsingin kaupunki otti eilen askeleen tätä kohti, kertoo Helsingin Sanomat uutisessa Helsinki lupaa sittenkin nuorille vuoden e-pillerit tai ehkäisyrenkaan (19.9.2017).

Työskentelin hoitovapaalla Helsingin Tyttöjen Talon PoP in -vastaanotolla kerran viikossa. Pop in -vastaanotolla nuori saa puhua mm. seksuaalisuudesta, pyytää raskaustestin tai jälkiehkäisypillerin maksutta sekä ottaa muutamia sukupuolitautitestejä. Tulijoita riitti.

Olisiko kuitenkin kaikkien etu, että nuori saisi ehkäisyn ajoissa kuntoon ja turhat raskaustestit, jälkiehkäisypillerit, abortit, yllätysraskaudet ja sukupuolitaudit vähentyisivät?

”Vuonna 2016 raskaudenkeskeytyksiä tehtiin eniten 20-24-vuotiaille nuorille naisille. (THL)”

Jos raskaustesti näyttää positiivista, se on iso asia nuoren elämässä. Abortti on usein raskas kokemus henkisesti ja nuorena äidiksi tuloon liittyy monia haasteita. Vantaalla maksuton ehkäisy on jo nyt laskenut aborttien määrää (HS 19.9.17).

Kaikkea vastuuta ehkäisy asiasta ei saisi kaataa tyttöjen päälle. Helsinki kaupunki aikoo vastata tähän jakamalla enemmän nuorille kondomeja. Hyvä! On tärkeää muistaa, että kaikki nuoret eivät ole heterosuhteissa. Homosuhteissa olevilla sukupuolitautien riski pysyy, vaikka raskaaksi tuloa ei tarvitse pelätä.

En tiedä oletko sinä ikinä ajatellut, mutta pojan tai miehen ainoa hetki valita, haluaako tulla isäksi, on hetki, jolloin hän päättää käyttääkö kondomia. Sen jälkeen hän ei voi enää valita. Jos tyttö tai nainen tulee raskaaksi, se on nainen, joka päättää pitääkö lapsen.

Vanhempana on hyvä nähdä myös oma vastuu nuoren ehkäisystä. Olen itse päättänyt jo ajat sitten, että jos pojallani joskus on tyttöystävä, me voimme maksaa ehkäisyn tarvittaessa. Kondomeja laitan myös esille, jotta niitä saa aina kun tarvitsee. Tämä ei ole kaikissa perheissä mahdollista, ja siksi tasa-arvonkin kannalta on tärkeää, että yhteiskunta tarjoaa nuorille maksutonta ehkäisyä. Silloin jokainen vanhempi voi kannustaa nuorta huolehtimaan ehkäisystä.

”Maksuton ehkäisy nuorille olisi parhaimmillaan, kun se yhdistettäisi seksuaalikasvatukseen.”

Nuorille pitäisi taata riittävät tiedot omasta kehostaan, kehityksestä, nautinnosta ja seksuaaliterveydestä. Seksuaalikasvatusta saaneet nuoret eivät harrasta seksiä muita aiemmin, vaikka niin usein luullaan. Sen sijaan se parantaa nuoren harkintakykyä, tieto suojaa ja siirtää seksin aloitusikää pidemmälle. Ja kun tulee se hetki, että nuori haluaa sanoa kyllä seksille, hänellä olisi turvallinen olo ja ehkäisyväline jo hankittuna.

Jokainen meistä vanhemmista toivoo, että oma lapsi tekisi viisaita päätöksiä ja saisi nauttia nuoruudesta rauhassa. <3

*Kommentoi rohkeasti, jos kirjoitus herättää sinussa ajatuksia. Mikä tilanne teidän kotikunnassa on? Voit myös pohtia olisitko itse toivonut nuorena, että ehkäisy olisi ollut maksutonta ja seksuaalikasvatusta olisi ollut enemmän? Jos sinulla herää kysymyksiä, kysy rohkeasti tässä tai laita meiliä puhumuru@gmail.com

*Kuvat Pixabay

6 Comments

1024 Views

seksuaalikasvatus

Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä

Pelot puhumisen esteenä

Seksuaalikasvatus suojelee lasta

Mitä naapuritkin ajattelisivat

Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin

Huorapalkinto – #hutsahtavapukeutuminen

Vinkit lasten seksuaalikasvatukseen

Uimahallissa ei ole filtteriä

Nenäliinamytyt ja sähköhammasharja

Sinunkin tyttösi voi tarvita ehkäisyä

Viimeiset artikkelit

Viimeiset kommentit

Arkisto

seksuaalikasvatus

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

Viimeiset artikkelit

Viimeiset kommentit

Arkisto