Tag

seksuaalihistoria

Ihmissuhteet, Seksuaalisuus

Pelot puhumisen esteenä

Mitä pelkoja sinun tulisi voittaa, jotta uskaltaisit puhua toiveistasi seksin suhteen? Pelot ovat usein esteenä kahden ihmisen välillä. Kun kysyn asiakkailtani, miten toimisit jos sinun ei tarvitsisi pelätä mitään, alkaa vastauksia tipahdella. Sekin on vastaus, että omat toiveeni ovat vielä mysteeri minulle.

Kehtaaminen, paljastuminen, haavoittumisen mahdollisuus nousevat monissa keskusteluissa. ”Mitähän hän minusta ajattelisi tämän jälkeen?” ”Mitä jos hän nauraa minulle?” ”Entä jos minut torjutaan?”

Ilmassa voi olla erikoista ahdistusta, tunnetta että tekee jotain väärin. Syy tähän liittyy usein parisuhteesta kauemmas, ihmisen menneisyyteen. Tullaan taas seksuaalikasvatukseen tai sen puutteeseen. Hyvin harva meistä aikuisista on saanut hyvää seksuaalikasvatusta. Seksuaalikasvatuksen takaa löytyvät vielä seksuaalisuuteen liittyvät vaietut valtarakenteet, ja lakien, uskonnon ja kulttuurin kautta tulevat säännöt, normit sekä arvot.

Tässä muutamia esimerkkejä:

·      Koti, jossa seksuaalisuus on ollut vaiettu aihe, jättää lapsen yksin ja luo useimmiten negatiivisen ilmapiirin koko aiheen ympärille. Lapsi joutuu yksinään luomaan merkityksiä asioille, joihin tarvitsisi aikuisen apua.

·      Koti, jossa on vain varoiteltu, muistutettu vaaroista ilman sanaakaan ilosta ja nautinnosta seksuaalisuuden  äärellä, syntyy tunne, ettei saisi nauttia. Tai kun yrittää nauttia, tulee silti olla varuillaan.

·      Jompikumpi vanhemmista on saattanut pitää seksiä vain pakollisena velvollisuutena, saaden sen kuulostamaan hyvin ikävältä toimitukselta. Siihen riittää satunnaiset tuhahdukset aviovelvollisuudesta. 

·      Osalla meistä on kokemus, että meitä on arvosteltu tai kielletty lapsena esimerkiksi koskettamasta itseä, pukeutumasta tai ilmaisemasta itseä tietyllä tavalla. Kehoa on saatettu arvostella. ”Kylläpä olet laiha, ei sinua näe edes heinäseipään takaa!” Noihin hetkiin liittyy usein häpeän tunnetta, minkä aikuinen pahimmillaan vahvistaa sanomalla: ”Häpeä!”

·      Vanhemman itsekriittisyys omaa kehoaan kohtaan saattaa jättää lapseen jäljen, jos aikuinen on toistuvasti haukkunut ja arvostellut itseään tai toisia ihmisiä ja heidän kehojaan lapsen kuullen.

·      Uskonnollisessa yhteisössä kasvanut on voinut kärsiä muun muassa yhteisön sisäisestä kontrollista, tiukasta todellisuuskäsityksestä, ihmissuhteiden rajoittamisesta, pelottelusta, syyllistämisestä tai jopa seksuaalisesta manipulaatiosta. (Lähde: Uskontojen uhrien tuki UUT ry.)

·      Seksuaaliset traumat, seksuaalisesta ahdistelusta seksuaaliseen hyväksikäyttöön, voivat sulkea suun ja viedä nautinnon koko aiheen ympäriltä. Trauma syvenee, jos lapsi tai nuori on kääntynyt ystävän tai turvallisen aikuisen puoleen ja hänen kokemustaan on vähätelty, se on kiistetty tai hänet on jätetty yksin ilman apua sen jälkeen. Toinen lapsi tai nuori ei tietenkään voi ottaa vastuuta noin vakavassa tilanteessa, mutta väärät sanat voivat sulkea uhrin suun.

Kun nuoruuden ja aikuisuuden aiempia seksi- tai parisuhteita tarkastelee voi esiin nousta tilanteita, joissa toiveita ei ole kuultu, ne on mitätöity tai tehty naurunalaisiksi. Koko seksi on voinut olla vain toista varten tai kaikkia muita kuin itseä varten. Seksiin ja seksuaalisuuteen liittyy monenlaisia valtapelejä, jotka voivat muuttua ”normaaleiksi”. Jotkut suhteet voivat olla hyvinkin vahingoittavia, ja parisuhteen sisällä tapahtuvaa seksiin pakottamista on edelleen vaikea tunnistaa tai nostaa esille.

Menneisyydestä kumpuavat asiat muuttuvat mielessämme uskomuksiksi, jotka pitää tunnistaa ja oppia kyseenalaistamaan. Niihin liittyvät tunteet täytyy oppia löytämään, jotta ne voidaan erottaa siitä, mitä on todella tapahtumassa. Siinä hetkessä on opittava pohtimaan, onko tämä totuttu uskomus, tunne vai tosiasia? Voisiko tämä olla virheellinen uskomus? Mikä sitten olisi tosi? 

On monia asioita, jotka saavat ihmisen pelkäämään ja sulkemaan suun. Kokemus voi sisältää vahvaa syyllisyyttä ja häpeää, vaikka itselle olisi tehty pahaa. Ihminen ei ole sen takia huono tai viallinen, hän ei vaan ole saanut vielä oikeanlaista tai riittävää apua.

Huomasitko miten monet asiat, jotka liittyvät seksiin ja seksuaalisuuteen, eivät aina liity vain parisuhteeseen? Meillä on erilaisia lähtökohtia. Jos sinulla on voimia, uskalla hakea apua, uskalla kertoa kumppanillesi miltä sinusta tuntuu, ja että saattaisit tarvita apua. 

Lopulta jokaisen kannattaa myös pysähtyä pohtimaan omaa käytöstään. Kohtelenko toista niin kuin toivoisin hänen kohtelevan minua? Arvostanko, kunnioitanko ja ihailenko häntä niin, että hän tuntee sen? Jos tuntuu, että oma tuki ei riitä kumppanille ja kokee avuttomuutta, senkin voi sanoa. Omaa kumppania voi myös lempeästi kannustaa terapiaan. Hyvä tuo hyvää myös parisuhteessa, niin kuin kaikissa muissakin ihmissuhteissa. <3

*Kuvat Pixabay ja alin by Muru – Matti Kihlström <3

*Voit seurata minua Instagramissa ja Facebookissa @puhumuru . Pian alkaa myös uudet Puhu muru -podcast jaksot, sillä toinen tuotantokausi on alkanut ja joka torstai tulee uusi jakso! Uudet jaksot löytyvät Soudcloudista, Spotifysta ja Itunesista.

You may also like
Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus
Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä
5 heinäkuun, 2020
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus

Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin

Kaikki luentoni vanhemmille alkavat siitä, että laitan heidät katsomaan peiliin. Seksuaalikasvattajan perusta on hänen oma elämänsä, hänen oma seksuaalihistoriansa. Olit sitten vanhempi tai kasvatusalan ammattilainen, oman elämän merkityksestä lapsen tai nuoren kohtaamiseen ei pääse eroon. Parhaassa tapauksessa se voi olla iso voimavara.

 

Edessä paljon kysymyksiä, joihin sinulla on vastauksia.

 

Kuka peilistäsi katsoo? Mitä hänen elämässään on tapahtunut? Millaista seksuaalikasvatusta hän on saanut? Voi olla, ettei heti tule mieleen mitään mutta kaivellaan lisää.

 

Palaa aikaan, kun olit vastasyntynyt vauva. Ketkä pitivät sinua sylissä? Kuka hoiti sinua eniten? Tiedätkö miten sinulle puhuttiin? Jos sinulla on mahdollisuus kysyä näistä asioista, kysy ihmisiltä, jotka ovat varhaislapsuudessa olleet lähellä sinua.

 

Se miten meitä on katsottu vauvoina, miten meille on puhuttu ja miten kehoomme on kosketettu, on antanut meille kehomme rajat ensi kerran. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hänelle alkaa rakentua perusluottamus toisiin ihmisiin, kokemus turvallisuudesta.

 

Perheen kosketuskulttuuri on olennainen osa seksuaalihistoriaamme. Se alkaa vauvasta ja jatkuu aikuisuuteen saakka. Millainen kosketuskulttuuri perheessäsi oli? Pidettiinkö teillä lapsia sylissä? Lohdutettiinko sinua halaamalla? Vietittekö sohvalla aikaa lähekkäin? Näitkö vanhempiesi tai muiden aikuisten halaavan tai pussaavan?

Suomalainen kosketuskulttuuri on ollut varsin niukka ja välttelevä. Kulttuuriantropologi ja sukupuolentutkija Taina Kinnunen kirjoitti kirjassaan Vahvat yksin, heikot sylityksin: ” Niin moni meistä tietää ruumillaan sukupolvien ketjussa saostuneen hellyyden niukkuuden, jolle ei ole lupaa eikä sanoja tulla julki. Liian usein tuo mykkä puute on kanavoitunut pahaksi kosketukseksi, väkivallaksi.”

 

Miten tunteista puhuttiin perheessäsi? Annettiinko niille nimiä? Näytettiinkö ne avoimesti vai vaiettiinko? Laitettiinko sinut rauhoittumaan omaan huoneeseen vaikeiden tunteiden kanssa? Tunteiden sanoittaminen on tätä päivää ja siihen sataa kokoajan ohjeita. Mutta ei  ole kauan siitä, kun ”jäähypenkki” oli vielä ihan okei, ja koulussa erilaiset häpäisyrangaistukset tyhmyyksien teosta olivat arkipäivää. Moni meistä tämän hetken vanhemmista on joutunut selviämään tunteidensa kanssa yksin, ja nyt meidän pitäisi osata sanoittaa niitä omille lapsillemme.

 

Millaisia normeja teidän perheessänne oli? Kuinka lyhyttä hametta sai käyttää? Miten alastomuuteen suhtauduttiin? Miten aikuiset suhtautuivat oman kehon tutkimiseen tai itsetyydytykseen? Minkäikäisenä seurustelukaverit saivat tulla kylään tai jäädä yöksi?

Yksi iso kysymys on uskonto. Uskontoja on monenlaisia ja tapoja elää on monia. Siksi uskalla pohtia myös uskonnon vaikutusta elämääsi. Apuna voit käyttää esimerkiksi näkökulman vaihtoa. Millainen lapsuutesi ja nuoruutesi olisi ollut jos perheesi uskonto olisi ollut jokin muu tai jos he olisivat olleet ateisteja?

 

Olen itse 1980-luvun lapsi,  ja sellaista monikulttuurisuutta kuin tämänpäivän Suomessa on, oli vähän. Tummaihoisia kutsuttiin häpeilemättä neekereiksi, ja koulussa pelattiin vielä 1990-luvulla ”Kuka pelkää mustaa miestä” -leikkiä. Homoja haukuttiin homoiksi hyvin rumasti ja  homoseksuaaliset teot olivat rangaistavia Suomessa aina vuoteen 1971. En itse muista lapsuudestani sanaa moninaisuus. Saati, että joku olisi puhunut esimerkiksi sukupuolen tai seksuaalisuuden moninaisuudesta. Jo pelkästään ”avioeroperheen lapsi” -leima tuntui kouluvuosina painavalta eikä erilaisista perheistä puhuttu positiiviseen sävyyn.

 

Moninaisuudesta puhuminen on kuitenkin yksi tärkeitä teemoja tämän päivän seksuaalikasvatuksessa ja se on myös lapsen oikeus ja siksi sinun kannattaa pohtia omia kokemuksiasi moninaisuuden äärellä olosta .Lapsen ja nuoren on tärkeä oppia ymmärtämään, että meillä kaikilla on monia rooleja, erilaisia ominaisuuksia ja kuulumme useampiin ryhmiin. ”Ominaisuudet, taustat ja ryhmät saattavat liittyä esimerkiksi sukupuoleen, seksuaalisuuteen, sosio-ekonomiseen asemaan, ikään, fyysisiin ominaisuuksiin, vammaisuuteen, ulkonäköön, uskontoon, kieleen, kulttuurieroihin, etnisiin piirteisiin, poliittisiin näkemyksiin tai erilaisiin ideologioihin ja vakaumuksiin.” (Lähde: www.kulttuuriakaikille.fi)

Siksi on hyvä pysähtyä asenteiden ja arvojen ääreen. Miten sinä suhtaudut seksuaalivähemmistöihin? Miten sinä kohtaat erilaisia ihmisiä? Miten teidän kodissanne puhutaan muista ihmisistä? Miten heidän ulkonäöstään tai kumppaneistaan puhutaan? Mitä tasa-arvo sinulle merkitsee?

 

Lopuksi on hyvä pysähtyä siihen, miten suhtaudut itseesi tänä päivänä. Miten koet, tunnet ja näet itsesi? Miten suhtaudut kehoosi ja sukupuoleesi? Miten suhtaudut seksuaalisuuteesi? Millaisessa suhteessa elät? Oletko tyytyväinen elämääsi? Keskustele myös mahdollisen kumppanisi kanssa seksuaalikasvatuksesta teidän perheessänne, jotta olisitte mahdollisimman samoilla linjoilla. Ehkä keskustelu antaa jotain uutta näkökulmaa myös teidän keskinäiseen suhteeseenne.

 

Näiden kysymysten äärellä voi mennä hetki, mutta se kannattaa. Olet valmiimpi kohtaamaan lapsen kysymykset ja arkielämän kommellukset. Voit olla sellainen seksuaalikasvattaja, joka tukee ja rohkaisee ilman menneisyyden painolastia. Sen on ansainnut jokainen uusi sukupolvi. <3

*Seuraavassa postauksessa kerron lasten seksuaalikasvatuksesta ja annan työvälineitä siihen.

*Millaisia ajatuksia postaus herätti? Tuliko sinulle mieleen jotain kysymyksiä?

*Kuvat: Pixabay, (viimeinen kuva) Piia Kultalahti

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus
Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä
5 heinäkuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
4 syyskuun, 2019
Uncategorized

Kannattaa kehdata

”Lukijasta se tuntuu välillä tirkistelevältä ja kiinnostavalta, välillä vähän vaivaannuttavalta. Harvoin kuulee yhtä avointa tilitystä siitä, miksi tulikaan petettyä kumppaniaan tai siitä, miten sängyssä ei seiso tai kuinka kesken petipuuhien kajahtaa pieru.”

 

Näin kirjoitti Helsingin Sanomien toimittaja verkkolehteen jutussa:  ”Bloggaaja ja seksuaali­terapeutti kävivät läpi seksuaalihistoriansa – Nyt he kertovat, miksi oman seksielämän pohtiminen olisi tärkeää jokaiselle” 4.4.2017 .

 

Päällimmäisenä siitä jäi ilmaan leijumaan kysymys: ”Miten te kehtaatte?”

 

Ensimmäinen ajatus oli toimittajan sitä kysyessä kehtaamisesta, että en tullut edes ajatelleeksi kirjaamme tuosta näkökulmasta. Me teimme tämän kirjan muista syistä, joista haluan teille kertoa.

 

Itse näen seksuaalisuuden ja oman elämäni vaiherikkaana, täynnä erilaisia mahalaskuja sekä onnen kiljahduksia. Silti se on myös universaali. En ole ainoa maailmassa, jolle on käynyt näin tai joka on tuntenut näitä samoja tunteita.

 

Universaaliuden ajatus jäi minuun parikymppisenä, kun erosin ensimmäisestä pitkästä suhteestani. Eräs tuttavani sanoi, että sinusta voi tuntua, että olet ihan yksin eikä kukaan ymmärrä tunnettasi eromyrskyssä. Mutta jossain on joku, joka ihan samaan aikaan käy läpi hyvin samoja tuntemuksia kuin sinä.

 

Se lohdutti jännällä tavalla. Ihan kuin olisin saanut henkisen halauksen.

 

Vielä tuosta kehtaamisesta. Pitää mennä kohti juuri ihmisen halua kokea kuuluvansa johonkin. Kelpaavansa. Tunnetta, ettei ole ainoa maailmassa, jolle on käynyt näin.

 

Usein seksuaaliterapia vastaanotollani, kysymys kelpaamisesta saa ihmisen kyyneliin. Jo pieni vauva haluaa kaikella olemuksellaan kelvata, olla rakkauden arvoinen. Eikä se kaipuu häviä elämän aikana.

 

Minusta meidän kirjamme ydin on sitä, sanomaa siitä että kelpaamme omana itsenämme. Eikä tässä ole kyse vain meidän kirjasta! Tai blogeista. Kyse on ylipäätään ajatuksesta, että meidän olisi tärkeää olla armollisia itseämme ja elämää kohtaan.

 

Kirjan myötä koin useammankin kokemuksen, miten hyvältä tuntuu olla lempeä itseään kohtaan. Jätin ensimmäisen poikaystäväni todella rumasti ja olen kantanut siitä syyllisyyttä vuosia. Nyt näen sen toisin:

 

”Nyt näen sen parikymppisen tytön, joka ei vain osannut toimia muuten. Vaikka teinkin väärin, en ehkä vain pystynyt silloin parempaan.” (Suora sitaatti kirjastamme  Pannaan menemään – Kaksi tarinaa rakkaudesta)

 

Olen oppinut näkemään myös isäni lempeämmässä valossa ja ymmärtänyt, miten rakkaus vanhempaa kohtaan elää ja muuttaa muotoaan. Hän on minulle tärkeä, vaikka on tehnyt virheitä.  Äitiäni katson ylpeydellä ja ilolla. Mikä onni on, että minä olen saanut hänet äidikseni.

 

Voi kaikki ystäväni. Vitsit mitä kultakimpaleita ja elämänrikkauksia te olette. Ja te, kaikki poikaystäväni ja yhdenyön heilat. Onpahan kiikkustuolissa muisteltavaa!

 

Tai ihana oma perheeni. Minun ja murun. Meidän rakkaus ja pienet rakkauden hedelmät, jotka todella opettavat, miten venyvää rakkaus on. Maailman söpöin lapsi voi ollakin hetkessä super monsteri ja silti sitä rakastaa kuin hullu puuroa!

 

Omaa elettyä elämää kannattaa aina välillä pysähtyä tarkastelemaan. Kumppaniakin voi siihen kannustaa. Te olette oman elämänne tuotoksia! Kaikessa kauneudessaan. Joskus myös kauheudessaan.

 

Historia vaikuttaa AINA elämäämme. Mutta myös parisuhteisiin ja tuleviin suhteisiin. Tutkimalla menneisyyttä voi oppia ymmärtää paremmin omaa tapaa rakastaa. Voi pohtia, mitä voisi tehdä toisin. Menneisyytesi vaikuttaa kotinne seksuaalikasvatukseen ja sitä kautta lapsiisi. Mitä seksuaalisuus on sinulle?

 

Joten yritä kerätä rohkeutta ja kehtaa olla sinä 110 prosenttisesti. Avaa hieman esirippua. Katsele ja ihmettele kulissejasi. Kun olet valmis, lähde mielenkiintoiselle tutkimusmatkalle omaan elämääsi. Onnea matkaan. <3

 

 

*Jos ihmettelit avauskuvaa, niin sekin liittyy kehtaamiseen. Annoin kuopuksen meikata minut ja julkaisin kuvan. Se on kehtaamista yhdellä tavalla. Silloin voi heittäytyä elämään ja nauraa vaikka itselle. =)

 

*Mitä mieltä sinä olet. Voiko oman elämänsä tutkimisesta olla hyötyä? Oletko jo tehnyt sitä? Mitä olet oivaltanut? Kannustakaamme jälleen kerran toinen toisiamme.

 

*Olen saanut niin ihania meilejä muilta bloggaajilta, jotka ovat lukeneet meidän kirjan ja arvostelleet sen. Tässä muutamia linkkejä niihin. Ja jos omasi puuttuu listalta laita minulle meiliä puhumuru@gmail.com, lisään sen tähän ehdottomasti. 

Inahduksia: Kirjoitetaanko seksistä?

Suvikukkasia: Pannaan menemään

Pieniä kuiskauksia: Seksuaalinen kirjavinkkaus

Minnean muruja: Let's talk about sex

Love365: "Pannaan menemään" kirja-arvostelu

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Close