Tag

pikkulapsiperhe

Uncategorized

Varo pettymyksen kiilaa parisuhteessa

Pikkulapsivaihe on rankka lähes kaikissa parisuhteissa. Vaikka sen tietää, ei ole helppoa luopua omasta ajasta, kestää jatkuvaa väsymystä ja yhteisen ajan puutetta. Arki on helposti jatkuvaa sovittelua aikatauluista, stressiä pukkaa. Ilmassa voi roikkua myös raskaita huolien pilviä. Syksyn pimeys antaa oman lisän soppaan.

 

Olen itse huomannut, että pettymykset alkavat helposti kerääntyä parisuhteessa kiilaksi  kumppanien väliin. Näen tämän seksuaaliterapiavastaanotollani, mutta myös omassa elämässäni. 

 

Pettymys voi olla pieni tai suuri. Mitä väsyneempi ja ärtyneempi on, sen raskaammin sen usein ottaa. Pinna voi olla ihan pirun lyhyt, ja toinen jo valmiiksi kuin vihollinen. 

 

Pieni pettymys – Saat kesken päivän soiton kumppaniltasi, että hän ei tulekaan ajoissa kotiin vaikka oli luvannut. 

 

Iso pettymys -  Olet jo pidempään suunnitellut tyttöjen iltaa ja kumppanisi aikataulujen / kipeäksi tulon tai muun syyn takia se peruuntuu. 

 

Molemmissa esimerkeissä kumppanisi on jollain tavalla pettymyksen aiheuttaja. Voit joko padota tunteet sisääsi, purra hammasta ja olla hiljaa. Samalla rakennat muuria välillenne, ehkä myös etäännyt hieman. 

 

Voi olla myös, että huudat, raivoat, syyttelet ja kerrot, että olet hyvin pettynyt. On tärkeää kertoa omasta pettymyksen kokemuksestaan, mutta miten sen ilmaisee, on toinen asia. Kun pulssi vähän laskee, voit yrittää puhua rauhallisemmin ilman syyttelyä. Selitä, mistä paha olosi johtuu, ja mitä toivoisit kumppaniltasi. 

 

Aika harva meistä onnistuu väsyneenä rauhalliseen keskusteluun omista tunteistaan ilman syyttelyä. Etenkin kun yleensä nämä keskustelut on mahdollista käydä ilman lasten kuuntelevia korvia vasta iltayhdeksän jälkeen.

 

Seksuaaliterapiassa tai pariterapiassa näitä pettymyksen tunteita on hyvä purkaa. Usein pettymyksen tunne on muhinut jo pidempään ja synnyttänyt kriisin. Terapeuttina kuuntelen, toistan asiakkaan sanoittamia asioita ja autan löytämään uusia näkökulmia tilanteeseen. Parien kanssa autan heitä sanoittamaan tunteitaan ja kokemuksiaan toisilleen, jotta yhteinen ymmärrys taas löytyisi. 

 

Pienistä riidoista on voinnut syntyä ajan kanssa iso kiila parin välille. Joskus käytän fläppitaulua ja yritän piirtämällä hahmottaa riidan erilaisia tekijöitä asiakkailleni.  Usein näillä keinoilla saadaan purettua oletuksia ja yhteyttä palautettua. Voit lukea lisää yhteyden palauttamisesta postauksestani Uudelleen toisen luokse.

Itse olen vaimona tyyppiä raivotar. Kun kuppi menee nurin, annan kyllä helposti sanaisesta arkustani vähän liikaakin murulle. Kun olen päässyt vauhtiin, niin jarrut eivät meinaa toimia, sillä järki sumenee, ja tunteet laulavat. Olen vuosien varrella opetellut sovittelevaksi, haluan palauttaa yhteyden mahdollisimman pian ja purkaa tilanteen.

 

Anteeksi -sanalla ja halauksella on väkevä voima. 

 

Onneksi kuppikaan ei mene enää nurin ihan niin helposti. Yritän käyttää apuna liikuntaa, kirjoittamista tai vaikka soittoa hyvälle ystävälle. Usein pohdin itsekseni, mistä kenkä todella puristaa. Joskus on parempi lähteä hetkeksi ulos. Pieni hengähdys ja etäisyys asioihin auttaa. 

 

Meillä koko suhteen ajan eniten riitoja ovat aiheuttaneet murun työmatkat. Ne aiheuttavat pettymyksiä. Ja nuo pettymykset aiheuttavat minussa raivoa tai ovat vähintään sytykkeitä sille. Uskon kuitenkin, että niin kauan kuin me aktiivisesti yritämme ratkaista näitä haastavia tilanteita ja välitämme niistä – kaikki on hyvin. Emme anna tuon kiilan kasvaa välimme, pettymyksen pankin täyttyä talletuksista. Ja jos joskus emme osaa enää kaksin niitä ratkaista, olemme jo sopineet, että sitten mennään pariterapiaan ajoissa.

 

Paras lääke sovittelun ja anteeksipyynnön jälkeen on yhteinen kahdenkeskinen aika. Eli kun arjessa on aselepo, tuovat kahdenkeskiset hetket syvyyttä parisuhteeseen. Niitä me rakastamme! Ja silloin myös rakastumme uudelleen toisiimme. Aika vähän noita hetkiä on, mutta ne kantavat rakkauttamme ja yhteyttä. Pettymyksen kiila sulaa kummasti rakkauden voimasta! <3

 

 

*Lue ihmeessä myös postaukseni Seksuaaliterapeutin vinkit parisuhteen hoitoon pikkulapsiperheissä. Ja pyydä kumppaniasikin lukemaan ne. <3

*Millaiset roolit teillä on pettymyksen hetkinä? Millaiset asiat teillä aiheuttaa pettymyksiä suhteeseen? Miten te selvitätte niitä? Oletteko joskus käyneet pariterapiassa tai esimerkiksi parisuhdeleirillä? Nyt on hyvä hetki jakaa omia kokemuksia ja ehkä oppia muiltakin jotain. 

*Kuvat Pixabay.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Uncategorized

Seksuaaliterapeutin vinkit parisuhteen hoitoon pikkulapsiperheissä <3

Vauvan saaminen on ihmeellinen hetki elämässä. Ei se kuitenkaan ole mikään käyntikortti onneen ja ikuiseen parisuhteeseen. Rakkaus vaati työntekoa ja tietoisia valintoja pysyäkseen vahvana.

 

Aika monessa perheessä ensimmäisen lapsen jälkeen syntyy vielä toinen. Kaksi on enemmän kuin yksi. Tai kolme on enemmän kuin kaksi. Vauhti vaan kiihtyy ja vaatimustaso nousee. Miten saada parisuhde pysymään mukana?

 

Tässä viisi vinkkiäni pienten lasten vanhemmille – rakkaus voittakoon! <3

 

1.     Ruuhkavuodet ovat yksi haastavimpia vaiheita parisuhteelle. Sen tiedostaminen auttaa suhtautumaan uuvuttaviin hetkiin ja vähän hiljaisempaan seksielämään. Jos arki muuttuu liian rankaksi, se kannattaa ottaa puheeksi ja hakea apua ennen kuin ongelmat kärjistyvät.

 

2.     Väsymys on yksi suurimpia haasteita. Väsyneenä ihmisen tunteidensäätelykeskus ei toimi aivoissa kunnolla, tarkkaavaisuus heikkenee ja olo on kuin olisi tyhmentynyt. Harva ihminen sytyttää kauheassa univelassa. Joten olkaa armollisia toisillenne ja yrittäkää nukkua vaikka vuoronperään. Pienetkin lepohetket voivat tehdä ihmeitä.

 

3.     Oma aika. Meidän aika. Perheen aika. Ajankäyttö muuttuu lasten synnyttyä eikä kaikkea voi tehdä niin kuin ennen. Siihen kannattaa varautua jo raskausaikana ja puhua omista toiveista kumppanin kanssa. On tärkeää myös kartoittaa turvaverkkoa eli ihmisiä, joilta saatte apua. Omasta hyvinvoinnista täytyy pitää huolta.

 

Oman ajan lisäksi parisuhteelle varattua aikaa ei kannata unohtaa. Vauvan kanssa rakkauden hoito voi olla jätskillä käymistä kaksin ja isomman kanssa mahdollisuus käydä hotellilomalla kumppanin kanssa kahden. Vanhempien rakkaus luo hyvää koko perheelle.

 

4.     Muistakaa puhua. Älkää olettako. Puhuminen ei todellakaan ole helppoa, mutta se luo yhteyttä välillenne ja estää turhia väärinkäsityksiä. Vaikka kotona tai töissä oleva kumppani kertoisi joka päivä samat asiat, kun kysyt mitä kuuluu, kysymyksesi on tärkeä. Se kertoo, että välität.

 

5.     Huolien pilvet voivat synkentää elämää ja laimentaa rakkautta. Rahahuolet, stressi työasioista tai pelko omasta riittämättömyydestä voivat viedä jopa yöunet. Osa vanhemmista on kovin yksinäisiä. Kumppania kannatta tukea ja olla valmiina kuuntelemaan. Neuvolassa kannattaa ottaa huolet puheeksi, he ovat teitä vanhempia varten.

 

 

Luettuasi tämän, voit hellästi muistuttaa itseäsi että jokainen parisuhde on erilainen. Polkuja hyvään, onnelliseen ja tyydyttävään parisuhteeseen on monia.

 

Seksuaaliterapia vastaanotolla olen saanut nähdä, miten valtava rakkauden voima voi olla. Jos on pienikin hiillos jäljellä, rakkauden liekin voi saada uudelleen lepattamaan. <3

 

*Tässä vielä muutama hyvä kirjavinkki parisuhteenhoitoon:

 

Janna Rantala Parintaju – Parisuhde lapsiperheessä (2016)

 

Maaret Kallio ja Osmo Kontula Happy End (2015)

 

Arto Pietikäinen Joustava mieli parisuhteessa (2015)

* Voit jakaa oman vinkkisi tai tarinasi muille pienten ja isompien lasten vanhemmille. Miten he voisivat pitää parisuhteesta ja rakkaudesta huolta?

*Blogin kirjoittaja Marja Kihlström on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS). Hänellä on terapiavastaanotto Sexpo-säätiössä Helsingissä. 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Uncategorized

Suosittelen syliterapiaa kotisohvalla

Milloin olet viimeksi ollut kumppanisi sylissä? Tai kenenkään?  Sylissä, joka pitää kiinni niin, että voit täysin rentoutua. Voit tuntea olevasi turvassa ja rakastettu. Melkein kuin olisit pieni lapsi.

 

Muru tuli perjantaina kotiin melkein  viikon työmatkalta, mikä oli varmasti yksi syy minun sylipulaani. Sylissä olijoita oli kyllä riittänyt koko viikon, mutta itse en päässyt lataamaan akkuja murun turvalliseen syliin.

 

Sain kokea turvallisen sylin uudella tavalla lauantaina. Olin koulutuksessa. Meillä oli tehtävänä mennä parin syliin. Olla, rentoutua kuulostellen, miltä tuntuu puolin ja toisin.

 

Ahdistuin hetkellisesti ihan kamalasti ajatuksesta, että menen jonkun toisen syliin. Ensimmäisenä ajattelin, että painan aivan liikaa ja tuo mukava vieressä istuva nainen menee liiskaksi. Olenhan omasta mielestäni niin iso naiseksi. 

 

Pidin aluksi vierustoveriani sylissä. Hän uskalsi tulla ja siitä tuli lämmin olo. Tuntui hyvältä pitää toista sylissä.

 

Sitten tuli minun vuoroni. Hermostutti.

 

Hieman nolostellen parini kannustamana menin hänen syliinsä. Aluksi olin jäykkä kuin rautakanki. Parini kannusti rentoutumaan ja taputti hieman reittäni. Hetken päästä uskalsin päästä irti ahdistuksestani. Valahdin sylissä toisen pideltäväksi.

 

Miten ihanalta tuntui olla toisen sylissä! Toisen lämpö, syli, kädet, jotka vain pitävät minut suojassa kaikelta. Minulle tuli hirmuisen rakastettu olo. Ja kyllä. Tavoitin jollain tavalla myös sen pienen tytön itsestäni, joka oli ollut syliä vailla joskus.

 

Pikkulapsiperheen arjessa syliin tulijoita usein riittää. Tiettyinä vuosina tulee erityisesti äideille jopa syliahdistus. Sylissä on koko päivän joku. Illalla vielä kumppanikin kaipaa oman osansa.

 

”Nyt riittää, perkele!” äidin päässä vain jyskyttää.

 

Olen kuitenkin huomannut, että kyse voi olla myös siitä, ettei äiti itse pääse koskaan kenenkään syliin. Vain olemaan. Ilman seksuaalista viritystä.

 

Parhaimmillaan kumppanin kanssa on läsnä turvallinen sekä lohdullinen syli. Ja myös intiimi yhteys, johon kuuluu seksuaalinen virittäytyminen.

 

Kokemus syliharjoituksesta nosti myös kehostani muistot vuosista, jolloin olin yksinhuoltaja esikoiseni kanssa. Mieleeni muistui, kuinka kipeältä tuntui, että joka ilta katsoi yksin telkkaria lapsen mentyä nukkumaan. Yksin ilman toista aikuista. Kosketuksen puutteen synnyttämä tunne oli lähes fyysistä kipua, josta kirjoitin postauksessa Kosketuksen kaipuu viime vuonna.

 

Onko sinulla joku, jonka syliin voisit mennä?

 

Sylin ei tarvitse olla rakastetun syli. Kaikki yksinhuoltajatkin ovat oikeutettuja syliin. Silloin voi kysyä hyvältä ystävältä, saisiko olla hetken sylissä.

 

Jos sinulla syli, jossa voit vain olla, kokeile sitä. Laita läppäri kiinni, mene sohvalta aidosti toisen syliin ja tunne toisen lämpö. Pohdi sylissä olon jälkeen, miltä se tuntui. Miltä kehossasi tuntui.  Kerro se ”sylillesi”. Sitten vaihtakaa, todennäköisesti syli kelpaa myös sinun sylillesi.

 

Itse aion lasten mentyä nukkumaan ottaa murun kanssa syliterapiaa vähintään tupla-annoksen. <3

 

 

*Kommentteihin voi laittaa tunteita ja kokemuksia, mitä "syliterapia" postaus nostaa. Oletko sinäkin ollut äiti, minkä syli on ollut liiankin täysi? Muistatko jonkun erityisen hetken, kun toisen syli on antanut sinulle lohdun? Uskaltaako kumppanisi tulla sinun syliisi?

* Syli-harjoitus tehtiin psykoterapeutti, traumaterapeutti, seksologi ja tantraohjaaja Heidi Valasti järjestämässä Keho, liikkeet ja energia – workshop kehollisista menetelmistä koulutuksessa. Koulutus oli tarkoitettu seksuaali- pari – ja psykoterapeuteille. 

 

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Uncategorized

Punneruksia(ko) hiekkalaatikon reunalla

Tällä viikolla ei ole ollut luppoaikaa. Muru oli työmatkalla maanantaista perjantaihin ja minä hoidin yksin arjen pyöritystä. Perjantaina vauvalla nousi kova kuume ja eilen huomasin näppylät. Tänään totesin, että vauvalla taitaa olla enterorokko. Iltapäivällä nousi myös 4-vuotiaalla tytölle kova kuume. Huh!

Olen silti ehtinyt urheilemaan peräti kolme kertaa tälläkin viikolla. Kaikki kerrat eivät ole menneet ihan putkeen, mutta olo on piristynyt kummasti. Maanantaina juoksin vähän ja jumppasin leikkipuistossa kevyesti. Tiistaina oli unelmienliikuntapäivä ja sen kunniaksi jumppasin leikkipuistossa äitikaverin kanssa. Ja torstaina kävin aamupäivällä juoksemassa rattaiden kanssa.

Kertaakaan en olisi ehtinyt urheilla ellen olisi sitä tehnyt lapsien kanssa. Iltaisin olin niin väsynyt, että nukahdin varmaan jo ennen kun pää osui tyynyyn. Yölliset heräilyt vauvan kanssa tekivät sen, etten aamulla jaksanut kuin vähän venytellä kehoa uuteen päivään. 

Joskus on ollut niitäkin viikkoja, että en vain jaksa urheilla. Silloin kannattaa kuunnella kehoa ja levätä.

Minä ajattelen, että kaikki liikunta on hyväksi minulle. Aina ei tarvitse tehdä ”koko ohjelmaa”. Vaikka toki joskus pännii, kun on hyvä treeni menossa ja sitten kuuluu: ”Äitiiii! Mulla on kakka housussa!”

Liikunta lasten kanssa vaatii myös luovaa hulluutta. Toissa kesänä näin äidin, joka juoksi isompaa leikkipuistoa ympäri hänen lasten leikkiessä leikkipuistossa. Oli pakko sanoa, että tuo on ihailtavaa sinnikkyyttä ja mahtava idea. Itse olen treenannut äitikaverini kanssa niin, että välillä toisella on kaksi vauvaa sylissä ja sitten toisella. Sillä tavalla me molemmat olemme saaneet liikkeet tehtyä.

Bonuksena liikunnasta olen saanut paremman mielen ja kunto on kohentunut hyvin raskauden jälkeen. Olen hitaasti mutta varmasti pudottanut melkein 30 kiloa raskauden aikana saatua painoa. Keho on kiinteytynyt hyvin. Eikä painollakaan niin väliä, mutta mahdun omiin lempivaatteisiini ja keho tuntuu taas omalle. Olen juossut, joogannut, leikkipuistojumpannut, käynyt harvakseltaan kuntosalilla ja syksyllä pelasin koripalloa. Aika ei tosiaankaan riitä kaikkeen ja siksi minulle sopii parhaiten liikunta lasten kanssa.

Meitä vanhempia ja jumppaajia on monenlaisia. Itse olen urheillut lapsesta asti. Oikeastaan rakastan urheilua. Olen kokeillut monia lajeja, mutta koripallo on vienyt sydämeni. Siksi koen jumppaohjelmien teon helpoksi. Jos sinusta tuntuu, ettet ole varma mitä pitäisi tehdä pyydä ja etsi apua. Voit ottaa kaveriksi jonkun kokeneemman urheilijan tai personal trainerin. Myös monissa naisten lehdissä on hyviä treeniohjelmia, joita voi soveltaa puistojumppaan. Tsekkaa myös kotikuntasi liikuntapalvelut.

Minä päätin tänä keväänä satsata syntymäpäivälahjani itseeni. Päätin ostaa palveluita personal trainerilta. Kyselin tuttavilta apua ja löysin sitä kautta Liina Sieversin. Jännitti pirusti tavata hänet. Liinalle esitin toiveeni parantaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiani liikunnan ja ravinnon avulla. Sivutuotteena kerroin toivovani parempaa bikinikuntoa. Sovimme, että tapaamme kolme kertaa.

Olen ollut iloinen lahjastani. Liina on huipputyyppi ja ”oma valmentaja” motivoi liikkumaan. Olemme sopineet, että tapaamme taas toukokuussa. Ja minusta tuntuu, etten voi vain lölliä vaan haluan näyttää hänelle edistyväni. Se antaa minulle motivaatiota laittaa treenitrikoot jalkaan vaikka tekisi mieli mennä pullakahville. Ja saatan mennäkin pullakahville, mutta vasta treenin jälkeen.

Toivon, että sinäkin uskaltautuisit treenaamaan lasten kanssa vaikka sitten leikkipuistossa. Se olisi mahtavaa. Sillä myönnän, että välillä minua nolottaa ihan pirusti punnertaa ja puuskuttaa siinä muiden istuskellessa. Yhdessä treenaaminen on sitä paitsi hauskempaa. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Collaborations, Hyvinvointi
Kirjat, jotka näyttivät suuntaa hyvinvointini ytimeen
26 elokuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Uncategorized

Muista tehdä rakkauden tekoja arjessa

Suloinen viikonloppu aamu. Illalla on mennyt nukkumaan onnellisena ajatellen rentouttavaa viikonloppua. Klo 6.15 pirteä ja kimakka tyttäreni ääni huutaa: ”Äitiiiii! Mä oon hereillä.” Samalla hetkellä kuulen vauvan inahduksen ja hänkin herää. Alkaa iloinen jokellus. Ja kun tassuttelen huoneeseen unisena koululainen kysyy: ”Saanko mä jo pelata? Mul on pelipäivä.” 

 

Ihana aamu kölliminen murun kainalossa on tipotiessään. Olisin halunnut olla iho ihoa vasten, nauttia hiljalleen valoisammasta aamusta. Ehkä oltaisi ehditty nauttia rakastelusta ennen kuin lapset heräävät. Ei, tänään ei ole se aamu. Ryhdyn paimentamaan ihmistaimiamme kohti aamupissaa ja olohuonetta. Vaihdan vauvalle kuivan vaipan ja kyselen miten on nukuttu. Käyn huikkaamassa murulle, että hän saa nukkua. Onnellinen hymyn häivähdys käy murun huulilla ja hän vaipuu takaisin unimaahan.

 

En minä kuitenkaan aina herää. Luulenpa, että olisin pahasti häviöllä, jos aamut tasattaisiin murun kanssa. Etenkin kun meillä on ollut pieni vauva, muru on antanut minun nukkua aamulla yön valvomisia pois. Aamu-unista on tullut meille osa rakkauden osoittamista teoin.  Se luo sanattomasti tunteen, että tuo toinen rinnallani kulkeva ihminen välittää minusta. Minun uni on hänelle tärkeä. Ja luo halun antaa hänenkin nukkua aamulla pitkään. Hyvä lisää hyvää.

 

Usein se kumpi on saanut nukkua herää kahta tai jopa kolmea tuntia myöhemmin kuin toinen. Aamupala saattaa olla myös valmiina ja ilahduttaa entisestään. Miten siitä voikaan olla onnellinen, että saa nukkua ja herää kahvin sekä munakkaan tuoksuun. Silloin rakkaus pursuaa minusta.Voin ilomielin siivota aamupalan jälkeen pöydän ja viedä lapset ulos, kun minua on hemmoteltu koko aamun.

 

Rakkautta on myös aito sanominen. On tärkeää saada kuulla, että olen edelleen sinulle tärkeä. Tai miten paljon toinen rakastaa. Vaikka ne on kuuden vuoden aikana kuullut, eivät ne haalene. Se tuntuu aina yhtä hyvälle kuulla syntymäpäivänä, että ei minua haittaa sinun vanheneminen kun haluan vanhentua kanssasi. Jo pelkkä muru sanan käyttö on tärkeää. En halua olla rakkaalleni äiti tai Marja. Haluan olla muru, kulta, rakas, honey….

 

Sanat menevät syvälle. Kauniit sanat menevät niin syvälle, että ne ovat kuin joku olisi kirjoittanut ne sydämeeni. Muru sanoi minulle kuopuksemme synnytyksessä, kun vauva nostettiin syliini: ”Sinä olit ihmeellinen”. Minä muistan sen aina. Juuri hänen silmissä haluan olla ihmeellinen, haluan olla rakkauden arvoinen. Ja silti oma itseni ilman mitään teflon pintaa.

 

 

Kotitöissä rakkauden osoittaminen on myös helppoa. Minua vaivaa helposti suuri pyykkivuori tai pesemätön vessa. Kun muru hoitaa ne tiedän, miten hän on ajatellut minua. Ja minultakin konkreettisesti putoaa taakkaa harteilta. Toisen ei toisaalta tarvitse tehdä aina yksin. Yhdessä kotitöiden teko voi olla hyvinkin hedelmällistä ja hauskaa, kun siihen vain on sopiva hetki. Siinä huomaa miten hyvä ja tehokas tiimi me ollaan. Ja se kannattaa sanoa ääneen. Kehu kumppaniasi! Sitä et voi tehdä liikaa.

 

Mistä voisin olla enemmän kiitollinen arjessa murulleni kuin ruuanlaitosta. Onko lukijoissani muita, joiden miehet tykkäävät tehdä ruokaa ja se on hyvää? Se on ihana, ihmeellinen taito. Ruuanlaitto on lapsiperheessä iso homma ja kun muru hoitaa sitä, minä pystyn lepäämään. Se on suurta rakkautta.  

 

Rakkaus ei vaadi matkaa Pariisiin tai satojen eurojen arvoisia lahjoja. Se ei vaadi ravintola-illallista tai pitsi alusvaatteita. Toisen huomioiminen ei vaadi äitien päivää tai isän päivää. Olisiko mahdollista nostaa toinen maailman tärkeimmäksi joka päivä? Tehdä arjessa niitä pieniä, maailman tärkeimpiä tekoja. Silloin tiistaikin tuntuu siltä, että loman jälkeen sitä oikein odottaa.

 

Rakkaus vaatii sinut ja minut, aavaamaan silmät  ja toimimaan. Joka päivä sopivassa suhteessa ja vuoronperään. Rakkaus on pikkulapsiperheen liima. Älkää antako rakkausliimanne korkin jäädä auki ja kuivua. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Uncategorized

10 rakkauden hoito-ohjetta

Meillä on ruuhkavuodet. Väsyttää. On kiire. Uraa pitäisi tehdä, mutta paljon tärkeämpää on minusta silti rakkaus. Rakkaus vahvistuu kummasti myös hyvällä seksillä, mutta tämän yhtälön toteuttaminen ei aina ole itsestään selvää. Aikomuksenamme on rakentaa tästä suhde, jossa rypistytään yhdessä ja ollaan silti vielä rakastuneita.

 

No mitä me sitten teemme murun kanssa, että kipinä välillämme ei sammuisi ruuhkavuosien keskellä? Tässä kymmenen meidän suhteen rakkauden hoito-ohjetta.

 

1.Vaikka olisi kuinka väsynyt ei pidä olettaa, mitä toinen tuntee, ajattelee tai tarvitsee. Pitää kysyä ja itse osata kertoa, mitä tarvitsee. Jos tarvitsee esimerkiksi iltavapaan, se yritetään järjestää. Jos pelottaa, että lähteekö tuo toinen pettämään kun en jaksa harrastaa seksiä, niin kysy sitä. Sekin voi jo ratkaista tilanteen.

2.Toisinaan kaunein rakkaudenosoitus voi olla pyykkirumban hoitaminen. Etenkin minä saan jonkun ihmeen rauhan kun ainainen kasa pyykkiä häviää edes hetkeksi. Ehkä se antaa mielellekin mahdollisuuden vapautua?

3.Viikonloppuaamuina vuorottelemme kumpi herää lasten kanssa. On ruhtinaallista saada jäädä nukkumaan kun lapset heräävät. Nukkuminen on kuin laittaisi rahaa parisuhteen tilille. Levänneenä seksiäkin tekee mieli ihan erilailla.

4.Pyydämme anteeksi. Etenkin minä olen väsyneenä yksi Mäkä-Marja. Mikään ei ole hyvin ja tekee mieli valittaa. On hyvä itse huomata olevansa sellainen ja pyytää anteeksi. Vaikka sitten kolme kertaa päivässä.

5.Kun tulee tilaisuus niin viemme lapset hoitoon. Ja olemme kahden., silloin teemme kaikkea kivaa, mistä ätään. Ja silloin ollaan itsekkäitä! Se tekee hyvää. Voi kun odotankin seuraavaa kertaa! 

6.Rakkautta kannattaa hoitaa koko ajan vähän eikä jättää sitä lomien varaan. Hemmottele ja muista kumppaniasi. Kerro, että rakastat. Tee aamupalaa muulloinkin kuin äitien- tai isänpäivänä kumppanillesi. Osta kukkia. Anna jalkahieronta. Laita lapset nukkumaan ja anna kumppanillesi hetki tehdä ä vain. Yksi rakkaimmista aarteista on muruni kirje minulle, jonka sain polttareissa. Sen lukeminen tekee aina hyvää. 

7.Seksuaalista kipinää voi pitää yllä monin tavoin arjessakin. lä jätä seksuaalisuuttasi kumppanisi vastuulle, vaan ole itse seksin jumala tai jumalatar. Seksuaalisuus on paljon myös korvien välissä, joten käytä mielikuvitusta. Yritä jaksaa pitää itsestäsi huolta. Itse ainakin huomaan selkeän eron, jos ryhdymme sekstailemaan niin etten ole viikkoon pessyt hiuksia ja sheivannut tai jos olen ne tehnyt. Minulle on tärkeäää koen itseni haluttavaksi. Siksi teen sen eteen itse asioita. Ja kun teen niin kyllä minun tekee mielikin. Ja muru kyllä huomaa sen. Ja siitä seuraa kaikkea kivaa…

8.Tärkeää on olla kärsivällinen. Onneksi muru on hyvä tässä. Minä hötkyilen, muru muistuttaa, että tää on nyt tätä. Kyllä ME kestetään ja jaksetaan. Ja tulee vielä aikaa enemmän meille. Ei pidä hautautua ikäviin asioihin kun koti on täynnä rakkautta. Sitä ei silloin meinaa huomata. 

9.Varatkaa aikaa teille. Oppikaa sanomaan ei turhille kissanristiäisille. Karsikaa harrastuksia. On hyvä olla omia juttuja, mutta jos koko arki on vain vuoronperään lastenhoitoa parisuhteen yhteys kärsii. Itse olen luopunut nyt ainakin hetkeksi koripallosta, vaikka se on minulle hyvin rakas harrastus. Sinä päätät kenelle annat aikaasi.

10.Naurakaa. Nauraakaa kaksin vaikka youtuben stand up –esityksille. Lasten kanssa voi tehdä kaikkea hassua, mitä ei muuten kehtaisi. Me kiipeilleet lasten kiipeilytelineissä, ajaneet pikku kuorma-autoilla kisaa ja skeitanneet. Murun kutittaminen lasten kanssa tuottaa suurta nautintoa. 

 

Palaan näihin kymmeneen vinkkiin myöhemmin blogissani. Pilkon ne osiin ja kerron teille tarkemmin, miten me vaalimme suhdettamme. 

 

Mitkä ovat teidän kymmenen kohtaanne? 

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Uncategorized

Oodi ystävyydelle

On vuosi 1996 ja laulamme täysillä kotimme olohuoneessa Spice Girlsin musavideon tahdissa. Kun biisi loppuu kelaamme Lista –ohjelmasta nauhoitetun biisin uudelleen alkuun. Ja taas mennään. Tunnelma on katossa ja huone täyttyy iloisesta kikatuksesta.

Vuosituhannen loppu. Pelaamme koripalloa koulujen välisten mestaruuskilpailujen finaalissa. Katson oikealle, näen ystäväni, joka nyökkää. Tuomarin pilli soi. Peli alkaa. Pari pomppua, juoksen täysillä ja syötän ystävälleni. Koriii!!! Ja me tuuletamme!

Itken vuolaasti ystäväni olkaa vasten. Eletään tammikuuta 2005. Kihlasormus on jätetty pöydälle ja olen päättänyt lähteä. Silti sattuu. Ystäväni lohduttaa ja tsemppaa minua nousemaan junaan. Vaikka lähden yksin, tiedän etten ole yksin.

Makaan sairaalassa kesällä 2007. Ennenaikainen synnytykseni on käynnistynyt ja minut siirretään synnytyssaliin. Äitini ehtii paikalle vasta kahden tunnin kuluttua. Soitan ystävälleni. Hän on Pyynikillä ottamassa aurinkoa. Hän närkästyy, koska on juuri yksi kesän harvoista hellepäivistä. Joudun vannomaan, että maksan solariumin hänelle. Nauramme.

Hassuja tehtäviä, koripalloa, kuvaukset, itkua ja villiä biletystä. Vietämme polttareitani puoli vuotta häiden jälkeen kesällä 2013. Minut on ympäröity tärkeillä ystävilläni. Ne ketkä eivät ole paikalla ovat lähettäneet ihania muistoja. Nämä naiset tietävät ja tuntevat minut. Minulle puetaan abiristeilyltä tuttu kimalletoppi ja minishortsit. Helsinki vapiskoon.

Olen saanut kokea niin arkisia kuin huikeitakin juttuja ystävieni kanssa. Miltä tuntui teininä, kun kuulimme mopon äänen ja iskimme silmää toisillemme. Tai kun ensimmäinen ystävistäni meni naimisiin ja itkulla ei ollut mitään rajaa kirkossa. Ystäviä on tullut uusia, osa jäänyt matkalle ja osa pysynyt lähellä kaikki nämä vuodet. Kun pohdin menneitä vuosia, mieleeni tulvii paljon muistoja.

Miten voi muistaa lapsuuden ystävien syntymäpäivät kuin omien lastensa? Miten voi joskus olla ikävä ihmistä, jonka kanssa ei ole ollut tekemisissä kymmeneen vuoteen?

Ystäväni ovat osa minun tarinaani. Kaikki he ovat jättäneet minut jälkensä. Miten jännää on huomata, kuinka elämä on vienyt meitä eri suuntiin. Miten ylpeänä voin joskus ajatella vanhaa ystävääni, joka valloittaa maailmaa toisella puolella maapalloa, vaikka itse istuu kotisohvalla imettämässä kolmatta lastaan.

On lapsuuden ystäviä Karkkilasta. On ystäviä rakkaista harrastuksista, minulla etenkin koripallosta. On ystäviä opiskeluajoilta Mikkelistä, työpaikoista ja eri kaupungeista, missä olen asunut. Monet heistä ovat enää osa rakkaita muistoja ja epämääräisiä facebook-ystäviä. Silti he koskettavat minua syvästi. Vaikka en sitä aina huomaakaan.

On ollut myös lyhyitäkin kohtaamisia, jotka tuntuvat ystävyydeltä. Viikon mittainen kilpailumatka Istanbulissa bolivialaisen Alexsandran kanssa ei unohdu ikinä. Tai kolmen viikon seikkailu Aulin kanssa Italiassa. Ja heitä kaikkia, ystäviä, joita olen kohdannut matkan varrella milloin missäkin mutkassa ja joiden kanssa olen kulkenut eri pituisia pätkiä, voi olla välillä iso ikävä.

Lapsen saaminen, parisuhteen aloitus ja perheen kasvaminen ovat vieneet aikani. Myös työlle ja harrastuksille menee osansa. Samaan aikaan kaipaan ystäviäni. Aika ei vain riitä.

Kolmannen lapsen jälkeen jopa puhelimessa puhuminen on vaikeaa. Tätä en olisi vielä uskonut ensimmäisen lapsen jälkeen. Ja missä välissä ehtisin ja jaksaisin matkustaa toiselle paikkakunnalle ystäväni luo? Vaikka haluaisin.

Väärinkäsityksiltä ei voi välttyä. Etenkin jos itsellä on lapsia ja ystävällä ei. Kaikkia asioita ei voi selittää, eikä kaikkea ymmärtää. Yritän olla itselleni lempeä. Ja yritän myös pitää enemmän yhteyttä. Sillä joka kerta kun soitan ystävälle, siitä tulee niin mahtava olo. Vaikka ystävä olisi sitten Hämeenkyrössä, Nummelassa, Tampereella tai Rovaniemellä.

Olen aina uskonut siihen, että todelliset ystävät pysyvät. Yhteys säilyy vaikka toisesta ei kuulisi aikoihin. Ja juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäätiin. Nämä ystävät tuntevat minut. Ja minä rakastan heitä. Kiitos, että olette olemassa. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Close