Tag

pelot

Ihmissuhteet, Seksuaalisuus

Pelot puhumisen esteenä

Mitä pelkoja sinun tulisi voittaa, jotta uskaltaisit puhua toiveistasi seksin suhteen? Pelot ovat usein esteenä kahden ihmisen välillä. Kun kysyn asiakkailtani, miten toimisit jos sinun ei tarvitsisi pelätä mitään, alkaa vastauksia tipahdella. Sekin on vastaus, että omat toiveeni ovat vielä mysteeri minulle.

Kehtaaminen, paljastuminen, haavoittumisen mahdollisuus nousevat monissa keskusteluissa. ”Mitähän hän minusta ajattelisi tämän jälkeen?” ”Mitä jos hän nauraa minulle?” ”Entä jos minut torjutaan?”

Ilmassa voi olla erikoista ahdistusta, tunnetta että tekee jotain väärin. Syy tähän liittyy usein parisuhteesta kauemmas, ihmisen menneisyyteen. Tullaan taas seksuaalikasvatukseen tai sen puutteeseen. Hyvin harva meistä aikuisista on saanut hyvää seksuaalikasvatusta. Seksuaalikasvatuksen takaa löytyvät vielä seksuaalisuuteen liittyvät vaietut valtarakenteet, ja lakien, uskonnon ja kulttuurin kautta tulevat säännöt, normit sekä arvot.

Tässä muutamia esimerkkejä:

·      Koti, jossa seksuaalisuus on ollut vaiettu aihe, jättää lapsen yksin ja luo useimmiten negatiivisen ilmapiirin koko aiheen ympärille. Lapsi joutuu yksinään luomaan merkityksiä asioille, joihin tarvitsisi aikuisen apua.

·      Koti, jossa on vain varoiteltu, muistutettu vaaroista ilman sanaakaan ilosta ja nautinnosta seksuaalisuuden  äärellä, syntyy tunne, ettei saisi nauttia. Tai kun yrittää nauttia, tulee silti olla varuillaan.

·      Jompikumpi vanhemmista on saattanut pitää seksiä vain pakollisena velvollisuutena, saaden sen kuulostamaan hyvin ikävältä toimitukselta. Siihen riittää satunnaiset tuhahdukset aviovelvollisuudesta. 

·      Osalla meistä on kokemus, että meitä on arvosteltu tai kielletty lapsena esimerkiksi koskettamasta itseä, pukeutumasta tai ilmaisemasta itseä tietyllä tavalla. Kehoa on saatettu arvostella. ”Kylläpä olet laiha, ei sinua näe edes heinäseipään takaa!” Noihin hetkiin liittyy usein häpeän tunnetta, minkä aikuinen pahimmillaan vahvistaa sanomalla: ”Häpeä!”

·      Vanhemman itsekriittisyys omaa kehoaan kohtaan saattaa jättää lapseen jäljen, jos aikuinen on toistuvasti haukkunut ja arvostellut itseään tai toisia ihmisiä ja heidän kehojaan lapsen kuullen.

·      Uskonnollisessa yhteisössä kasvanut on voinut kärsiä muun muassa yhteisön sisäisestä kontrollista, tiukasta todellisuuskäsityksestä, ihmissuhteiden rajoittamisesta, pelottelusta, syyllistämisestä tai jopa seksuaalisesta manipulaatiosta. (Lähde: Uskontojen uhrien tuki UUT ry.)

·      Seksuaaliset traumat, seksuaalisesta ahdistelusta seksuaaliseen hyväksikäyttöön, voivat sulkea suun ja viedä nautinnon koko aiheen ympäriltä. Trauma syvenee, jos lapsi tai nuori on kääntynyt ystävän tai turvallisen aikuisen puoleen ja hänen kokemustaan on vähätelty, se on kiistetty tai hänet on jätetty yksin ilman apua sen jälkeen. Toinen lapsi tai nuori ei tietenkään voi ottaa vastuuta noin vakavassa tilanteessa, mutta väärät sanat voivat sulkea uhrin suun.

Kun nuoruuden ja aikuisuuden aiempia seksi- tai parisuhteita tarkastelee voi esiin nousta tilanteita, joissa toiveita ei ole kuultu, ne on mitätöity tai tehty naurunalaisiksi. Koko seksi on voinut olla vain toista varten tai kaikkia muita kuin itseä varten. Seksiin ja seksuaalisuuteen liittyy monenlaisia valtapelejä, jotka voivat muuttua ”normaaleiksi”. Jotkut suhteet voivat olla hyvinkin vahingoittavia, ja parisuhteen sisällä tapahtuvaa seksiin pakottamista on edelleen vaikea tunnistaa tai nostaa esille.

Menneisyydestä kumpuavat asiat muuttuvat mielessämme uskomuksiksi, jotka pitää tunnistaa ja oppia kyseenalaistamaan. Niihin liittyvät tunteet täytyy oppia löytämään, jotta ne voidaan erottaa siitä, mitä on todella tapahtumassa. Siinä hetkessä on opittava pohtimaan, onko tämä totuttu uskomus, tunne vai tosiasia? Voisiko tämä olla virheellinen uskomus? Mikä sitten olisi tosi? 

On monia asioita, jotka saavat ihmisen pelkäämään ja sulkemaan suun. Kokemus voi sisältää vahvaa syyllisyyttä ja häpeää, vaikka itselle olisi tehty pahaa. Ihminen ei ole sen takia huono tai viallinen, hän ei vaan ole saanut vielä oikeanlaista tai riittävää apua.

Huomasitko miten monet asiat, jotka liittyvät seksiin ja seksuaalisuuteen, eivät aina liity vain parisuhteeseen? Meillä on erilaisia lähtökohtia. Jos sinulla on voimia, uskalla hakea apua, uskalla kertoa kumppanillesi miltä sinusta tuntuu, ja että saattaisit tarvita apua. 

Lopulta jokaisen kannattaa myös pysähtyä pohtimaan omaa käytöstään. Kohtelenko toista niin kuin toivoisin hänen kohtelevan minua? Arvostanko, kunnioitanko ja ihailenko häntä niin, että hän tuntee sen? Jos tuntuu, että oma tuki ei riitä kumppanille ja kokee avuttomuutta, senkin voi sanoa. Omaa kumppania voi myös lempeästi kannustaa terapiaan. Hyvä tuo hyvää myös parisuhteessa, niin kuin kaikissa muissakin ihmissuhteissa. <3

*Kuvat Pixabay ja alin by Muru – Matti Kihlström <3

*Voit seurata minua Instagramissa ja Facebookissa @puhumuru . Pian alkaa myös uudet Puhu muru -podcast jaksot, sillä toinen tuotantokausi on alkanut ja joka torstai tulee uusi jakso! Uudet jaksot löytyvät Soudcloudista, Spotifysta ja Itunesista.

You may also like
Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus
Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä
5 heinäkuun, 2020
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Uncategorized

Viisi yötä poissa kotoa – Miksi koen lähdöstäni syyllisyyttä?

NYT! Minun vuoroni lähteä, sillä yleensä muru lähtee työmatkalle. Lähden ensi viikolla Maailman seksuaaliterveysjärjestön (WAS) konferenssiin Prahaan edustamaan Suomen Seksologista Seuraa. Olen ihan superinnoissani ja motivoitunut. Mutta. Syyllisyys on hiipinyt myös mieleeni.

 

Mistä kummasta tämä syyllisyys on tullut? Tätähän olen odottanut! Vaikeina hetkinä se on ollut unelma, jota kohti menen pikku hiljaa askel askeleelta. Jokainen pyykkikoneen läpi meno, lapsen kiukkukohtauksen rauhoittelu tai imetys ovat olleet askelia.

 

Suomen Mielenterveysseuran sivuilla syyllisyydestä sanotaan, että syyllisyyden tunteisiin kuuluvat häpeä, tunnontuskat ja katumus. Tunnistan heti tunnontuskat. Ne liittyvät vahvasti tulevaan työmatkaani ja ne tuntuvat kehossa asti. Välillä on melkein pahaolo, kun ajattelee liikaa tulevaa matkaa syyllisyyden kautta.

 

Edellisen kerran olin työmatkalla Berliinissä melkein kolme vuotta sitten! Se voi tuntua kaukaiselta, mutta aika on mennyt äkkiä äiti-hommissa. Tässä välissä olen ollut kotona lasten kanssa ja tehnyt töitä enemmän ja vähemmän. Niin ja tehtiin me Samin kanssa Pannaan menemään kirjakin!

 

Järjellä ajateltuna voisin lähteä vailla turhia syyllisyyden tuskia. Tunteet eivät kuitenkaan aina järkeä kuuntele. Ikävä kyllä.

 

Siksi teen itselleni saman kuin jos pyydän asiakkaitani tekemään. Raakalista siitä – MISTÄ SYYLLISYYTESI JOHTUU? Sitten käyn listan läpi, katson jokaisen asian taakse ja mietin, mitä ne tarkoittavat. Mistä juuri tuo syyllisyyden tunne kumpuaa?

 

* Miten lapset pärjäävät?

* Miten muru jaksaa?

* Miten imetyksen käy?

* Pelko omasta ikävästä – mitä jos en osaa nauttia yksin olosta?

* Mitä jos minulla on liian kivaa?

 

Nämä asiat nousivat spontaanisti. Melkein nolotti kirjoittaa niitä. Miten ihmeessä lapset tai muru eivät muka pärjäisi ilman minua, totta kai he pärjäävät! Ajattelenko, että olen jotenkin korvaamaton? Tai imetys. Voisin olla jopa helpottunut, että se loppuisi luonnollisesti. Mutta samaan aikaan suren imetyksen loppumista jo etukäteen.

 

Pelko omasta ikävästä ja siitä nautinko yksinolosta, on tärkeä kohta listallani. Se on kuin huutomerkki. Tämän äidin on korkea aika lähteä pidemmäksi aikaa ja kauemmaksi kuin yhdeksi yöksi Turkuun. Minä tarvitsen äitinä, naisena ja vaimona varmuuden siitä, että riitän itselleni omana itsenäni. Haluan huomata, miten ihanaa on olla yksin.

 

Jos minulla on liian kivaa, niin mitä sitten?! Pahinta, mitä se voi aiheuttaa on onnellinen nainen, joka palaa työmatkalta kotiin perheensä luokse.

 

Listan teko auttoi minua. Tai oikeastaan koko tämän blogipostauksen teko. Koska on ihan turhaa kantaa harteillaan syyllisyyttä, joka ei ole tarpeen. Ensi viikolla varmaan kipuilen lähtöä hieman ja valutan kyyneliä laittaessani lapsia nukkumaan. Saatan myös voivotella, miten osaan nukkua ilman murua. Se on ihan ok.

 

Lauantaina kun lähden, lähden työmatkalle ilman taakkaa. Aion nauttia innostuksestani työtäni kohtaan, aamupaloista ilman lapsiperheen sirkusta, lounaista kiinnostavien työkollegoiden kanssa ja illalla voin nauttia lasin viiniä terassilla. 

 

Ikävä kotiin on sitä rakkautta, mikä saa minut hymyilemään ja rakastaan perhettäni vieläkin enemmän.  Ehkä pieni välimatka tekee meille kaikille hyvää. Avain on kaunis kaipaus. <3

 

 

*Oletteko te tunteneet syyllisyyttä työmatkalle tai lomalle lähtiessänne, jos lähdette ilman perhettä? Miten olette selättäneet syyllisyyden vai oletteko kantaneet siitä taakkaa mukananne matkalla?

 

*Laittakaa minulle ihmeessä hyviä vinkkejä syyllisyyden kanssa. Tai vaikka matkavinkkejä Prahaan. Toivottavasti ehdin edes pienen hetken kurkata, millainen Praha on kongressikeskuksen ulkopuolella. =)

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Uncategorized

SIITÄ kannattaa puhua

”Mä tiedän, että mun pitäs olla ok, kun mies katsoo pornoa. Mut se jostain syystä satuttaa mua ja saa olon tosiepävarmaksi. Olen omasta mielestä tosi avoin seksin suhteen ja valmis kaikenlaiseen ja haluan seksiä lähes joka päivä. Mies on paljon töissä eikä aina ole aikaa kahden lapsen takia. Mies ei katso usein pornoa, mut en tiedä miksi musta tuntuu, etten riitä tai kelpaa?!!! Porno sinänsä ei haittaa, voitas katsoa yhdessä, mut se et mies katsoo yksin alastomia naisia harrastamassa seksiä satuttaa mua ja haluaisin päästä yli tästä tunteesta.”

 

Tässä osa erään naisen kysymyksestä. Sain tämän kysymyksen netin kautta ja pyysin häneltä luvan jakaa se blogissakin. Tämä viisas nainen ei syyttänyt miestään, vaan halusi tutkia omia tunteitaan ja etenkin niitä ikäviä tunteita, mitä miehen pornon katselu herätti. Siksi halusin vastata hänelle, vaikka usein nettivastaus ei riitä näin laajassa aiheessa.

 

Porno koskettaa meitä kaikkia jollain tavalla, koska nettiporno on niin helposti kaikkien saatavilla. Se tunkee parisuhteisiin, puhuttiin sitä tai ei. Tunteet heittelevät laidasta laitaan, toiset nauttivat siitä salaa ja toiset vain keskittyvät tuomitsemaan. Seksuaaliterapeutin työssä kartoitan lähes poikkeuksetta asiakkaan pornon käytön.

 

”Ennen vanhaan” porno tuntui olevan vain miesten juttu, mutta ei enää. Itsekin katson pornoa silloin tällöin ja olemme murun kanssa puhuneet, mikä asema pornolla on meidän parisuhteessa. Kaikista suurimman mörön pornosta saa kätkemällä sen, kuvittelemalla mitä toinen siitä saa ja raivoamalla kertomatta todellista syytä.

 

 

Vastaukseni saamaani kysymykseen:

 

” Sinä kerroit, että miehesi satunnainen pornon katselu satuttaa ja tekee olosi epävarmaksi. Sinulle tulee tunne, ettet riitä tai kelpaa. Se on ihan normaalia, että sinulla on edellä mainittuja tuntemuksia. Hienoa, että otat ne nyt puheeksi.

 

Voisiko miehesi toiminta uhata jollain tavalla turvallisuuden kokemustasi teidän suhteessa? Teillä on menossa erityinen vaihe elämässä. Sinä olet kotona lasten kanssa ja teillä on ensimmäinen yhteinen vauva. Sinä kerroit, että olet tottunut olemaan toimelias, työssäkäyvä uranainen. Nyt sinulla on uusi, hieno, tärkeä rooli kotiäitinä. Uusi roolisi voi itsessään lisätä epävarmuuden ja kelpaamattomuuden tuntemuksia. Se voi myös aiheuttaa ristiriitaa, mikä purkautuu esimerkiksi juuri epävarmuutena parisuhteessa.

 

Pikkulapsiperhe vaihe on haastava vaihe parisuhteen kannalta, kun aikaa on vähän ja väsymys painaa. Mahdollisuudet rakastelulle voivat olla vain aamulla aikaisin tai illalla myöhään. Voisiko miehesi pornon käyttöön vaikuttaa yksinkertaisesti se, ettei teillä ole aina aikaa rakastella? Jos porno onkin hänelle enemmän vain "paineiden purkuun"?

 

Yritä katsoa tunteidesi taakse. Mistä ne voivat juontaa juurensa? Mitkä asiat sinua satuttavat erityisesti? Mitkä asiat tekevät sinut epävarmaksi? Entä mistä johtuu riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteesi? Millainen on oma suhteesi pornoon?

 

Onko sinulla aiempia ikäviä kokemuksia liittyen kumppanin pornon katseluun ja parisuhteeseen? Jos on, niin niitä on syytä tutkia tarkemmin ja pohtia voisiko ne vaikuttaa nyky-hetkeen. Jos ei ole, niin hyvä niin.

 

Oletko puhunut miehesi kanssa hänen pornon katselustaan ja sinun tuntemuksistasi? Yritä kertoa hänelle avoimesti tunteistasi ilman syytöksiä. Uskalla olla epävarma ja herkkä. Kysy, voisiko hän selittää tarvettaan katsoa pornoa yksin. Jo pelkästään se, ettei sinun tarvitse arvailla ja olettaa, miksi hän tekee niin helpottaa todennäköisesti oloasi. Tässä kohtaa voit myös mainita, että voisitte katsoa yhdessäkin pornoa.

 

Pornoon voi liittyä myös miehesi fantasiat. Kumppanille ei ole aina helppo kertoa kaikkein kiihottavimpia fantasioita tai seksuaalisia ärsykkeitä, vaikka haluaisikin. Voi olla niin, että hän pelkää sinun suuttuvan, nauravan, ihmettelevän, ärsyyntyvän, ahdistuvan tai kokevan juuri riittämättömyyttä. Esimerkiksi, jos hän tykkää katsoa pornoa missä on isorintaisia naisia, homopornoa tai pissa- & kakkaleikkejä. Vähän erikoisemmista jutuista voi olla vielä vaikeampi puhua omalle rakkaalle.

 

Tai jos tykkää jostain, mitä omassa rakkaassa ei ole. Se ei silti tarkoita sitä, ettetkö sinä riittäisi hänelle. Tässä kohtaa voi myös pohtia, tarvitseeko ihan kaikkea omasta seksuaalisuudesta jakaa oman kumppanin kanssa.

 

Voi olla myös, että yhteinen vauvanne ja roolisi hänen lapsensa äitinä on muuttanut hänen tapaansa nähdä sinut naisena. Millainen nainen äiti saa olla hänen mielestään?

 

Puhuminen voi helpottaa oloasi ja lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Porno on muuttunut jonkinlaiseksi uhaksi parisuhteessanne, mikä ei ole hyvä asia. Keskusteluun kannattaa yrittää varata hetki jolloin lapset nukkuu, eikä ole liian väsynyt tai kiire mihinkään. Usein nämä tulee sanottua juuri, kun toinen on menossa töihin.

 

Yksi keskustelukerta ei välttämättä riitä. Voi olla, että tämä on yksi teidän "vakiriidoista", mutta silti siitä pitää jaksaa puhua, kuunnella toisen tuntemuksia ja välittää. Se ei häviä, mutta muuttuu siedettäväksi ja sinut kuullaan. Tämä voi olla myös tutkimusmatka itseesi. Tästä voi vaikeuden ja erkaantumisen tunteiden sijaan tulla teitä opettava ja yhdistävä asia, kun se on käsitelty.

 

Tämä teidän tilanne on myös hyvin normaali "tulosyy" tulla seksuaali- ja pariterapiaan. Se on joskus hyvä vaihtoehto. Ulkopuolinen ihminen, voi olla joskus tarpeen. Sitä ei kannata hävetä vaan ottaa yhtenä mahdollisuutena. Voimia ja rohkeutta pohdintaan ja puhumiseen.”

Halusin jakaa tämän kysymyksen ja vastauksen teidän kanssanne, koska tiedän että tämä nainen ei ole yksin tuntemustensa kanssa. Parisuhteessa ei kannata antaa pelkojen vallata tilaa joka kuuluu rakkaudelle. En tiedä onko porno hyvä vai paha asia, sillä siinä on molempia ja paljon muuta. Ajattelen itse pornosta samoin kuin isäni opetti suhtautumaan tuleen: "Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä." Tosielämän seksuaaliset ilot kannattaa pitää arvossaan ja nähdä vaivaakin vähän. Porno voi olla sitten se yksi lisuke muiden joukossa.

 

Sain tältä naiselta viestin vielä jälkeenpäin, missä hän kertoi että oli uskaltanut ottaa tunteensa puheeksi. Keskustelu oli nostanut esille paljon uusia tunteita, herkistänyt molemmat ja ennen kaikkea se oli purkanut olettamuksia. Ja sitä kautta keskustelu oli vahvistanut heidän parisuhdettaan. Se ei varmasti ollut heidän viimeinen keskustelu pornosta, mutta se vähensi naisen ahdistusta ja lisäsi rakkautta. <3

 

*Onko porno häirinnyt teidän parisuhdetta? Apua voi hakea esimerkiksi Sexpo-säätiöltä ja Väestöliitolta tai yksityisiltä seksuaalineuvojilta ja seksuaaliterapeuteilta.

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Close