Tag

onnellisuus

Lifestyle

Kaipuun väri on sininen vie omien haavojen äärelle + KIRJA-ARVONTA

– Tarinasi saattaa olla surullinen, mutta katkeruus on vielä surullisempaa. Aiotko kantaa vanhaa mukanasi vielä pitkään? hän kysyi. 

 

                      Vilkuilin ympärilleni ja pudistin sitten varovasti päätäni. Puhuiko hän minulle? Mistä hän tiesi mitään minusta tai minun tarinastani?

 

– Milloin sitten päästät irti? Sillä kukaan muu ei tee sitä puolestasi. Vastaasi tulee aina kävelemään ihmisiä, jotka satuttavat tai joiden teot aiheuttavat sinulle vahinkoa tai päänvaivaa. Silloin sydän ja mieli täyttyvät helposti vihasta, jopa kostosta. Ja silloin viha ja kosto ohjaavat lopulta kaikkea tekemistä ja jokaista ajatusta. Viha halvaannuttaa. ….

 

Johanna Elomaa kirjoittaa uudessa romaanissaan Kaipuun väri on sininen (Kosmos 2018) väkevästi ja äärimmäisen osuvasti eikä lukija voi olla tuntematta sanojen vaikutusta omassa kehossaan. Hän luo romaanillaan kiehtovan matkan Intiaan, mutta ennen kaikkea se on matka länsimaisen naisen mieleen. Kustantajalta saatu ennakkokappale kosketti minua niin paljon, että halusin jakaa pohdintani kirjasta teillekin rakkaat lukijani.

Päähenkilö on kuin kuka tahansa kolmekymppinen lapseton naisystäväni. Hän kaipaa rakkautta. Hän kaipaa syvää kokemusta toisen ihmisen kohtaamisesta, joka saisi sielunkin väreilemään. Ja se saa hänet etsimään vimmatusti toista ihmistä, joka antaisi rakkauden ja sitä kautta onnen.

 

Puitteet ovat huikeat. Intia maana ja kulttuurina luo tropiikin omaan olohuoneeseen ja saa lukijan tuntemaan syyllisyyttä yltäkylläisyyden keskellä valittamisesta. Johanna Elomaan Intiassa vietetyt vuodet saavat paikat ja ihmiset tuntumaan todellisilta. Intialaisten henkisten opettajien tarinat antavat lukijalle uusia näkökulmia, jotta hän voi katsoa tuttuja asioita toisin. Loppu on kiinni lukijasta, haluaako hän elää vain tarinassa vai kulkea myös oman elämänsä poluilla.

 

Johanna Elomaa on saanut romaanissaan taitavasti luotua taustatarinat, jotka aukeavat täysin vasta kirjan viime sivuilla. Onnen ja rakkauden etsinnän rinnalla kulkee koko kirjan läpi kolmas vahva teema, anteeksianto. Traumaattiset tapahtumat Intiassa ovat rikkoneet kaksi paikallista perhettä, kaksi ystävystä ja jäljellä on pimeys. Miten paljon helpompaa on piehtaroida vihassa, antaa vihan tekohengittää keuhkoillamme kuin antaa anteeksi? Vai voisiko pimeyden keskellä olla kuitenkin tilaa valonsäteille?

Minua kirjan henkilöiden tarinat koskettivat aina kyyneliin saakka, enkä olisi halunnut lopettaa kirjan lukemista. Olisin halunnut tietää vielä lisää, palata vielä takaisin Intiaan. Antaa mahdollisuuden vielä kerran rakkauden löytämiselle.

 

… Toistin mielessäni Raman sanoja. Kaikki se mitä tapahtuu, tapahtuu syystä. Luottamus hukuttaa pelon alleen.

 

Mutta se onkin kirjan ydin. Ihmisen pitää ymmärtää lopettaa vimmattu rakkauden etsiminen, pysähtyä katsomaan mitä hänellä jo on. Elämälle voi  suoda mahdollisuuden antamalla anteeksi ja päästämällä irti, voi jättää ikävät muistot muiden muistojen joukkoon. Avaamme rakkaudelle tien luoksemme, vasta kun alamme luottamaan. <3

 

*Johanna Elomaalta on ilmestynyt esikoisromaani Säästä ajatuksesi eläviä varten (Kosmos) vuonna 2016. Elomaa kirjoittaa parhaillaan Thaimaan luolaoperaatioista ja sukeltaja Mikko Paasista kertovaa Sukellus valoon -kirjaa, joka julkaistaan myös syksyllä.

 

*Kirjan upean kannen on tehnyt Sanna-Reeta Meilahti.

*KIRJA-ARVONTA. Sain Kosmokselta mahdollisuuden arpoa teille ihanat lukijani kolme kappaletta Johanna Elomaan Kaipuun väri on sininen romaania. Joten jos innostuit kirjasta, osallistu arvontaan ja kokeile onneasi. Ainahan kirjan voi antaa vaikka ystävälle lahjaksi!

Säännöt ovat helpot. Kerro kommentissa, miksi haluaisit lukea tämän kirjan. Mitä ajatuksia postaukseni herätti? Muista myös laittaa erottuva nimimerkki ja kirjoita se itsellesi muistiin. Suosittelen jättämään sähköpostiosoitteesi, koska se auttaa voittajan tavoittamisessa. Arvonta alkaa NYT ja loppuu ensi viikon torstaina 27.9.2018. klo 23:59. Ilmoitan kolme voittajaa täällä blogissa. Laitan voittajille myös meiliä, jos he ovat jättäneet sähköpostiosoitteensa. Onnea kaikille arvontaan! =)

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Hyvinvointi

Apua muutokseen kirjoista

Voivatko kirjat todella auttaa eteenpäin? Kyllä voivat. Kirjoitin edellisessä postauksessani Loma voi olla vedenjakaja parisuhteeessa, miten loma on kuin tienristeys. Siksi päätin listata teille kirjoja, joita suosittelen terapiavastaanotollani asiakkaillenikin.

 

Kirjojen avulla asiakkaani ovat oivaltaneet uusia asioita, saaneet tukea muutokseen ja huomanneet myös korjattavaa omassa ajattelussaan. Tärkeintä on löytää itseä puhutteleva, kulloiseenkin hetkeen sopiva kirja ja tapa, jolla lukea se. Siksi suosin tavallisten kirjojen lisäksi ääni- ja e-kirjoja.

 

Kirjastot ovat oikea aarreaitta!

 

Kirjoja muutoksen äärelle:

 

Kirjoja avuksi eroprosessiin:

 

Minulle kirjat ovat pienestä tytöstä asti olleet äärettömän tärkeitä. Niin monen uuden asian äärellä olen kirjaimellisesti ”marssinut” kirjastoon hakemaan apua. Uudet näkökulmat ja tieto ovat saaneet haastavatkin hetket näyttämään mahdollisuuksilta.

 

Hyvä esimerkki tällaisesta hetkestä oli, kun odotin esikoistani yksin. Eve Mantun (2006) kirja Minusta tulee perhe oli kuin ystävä minulle. Se sai minut uskomaan, että selviän kyllä kun valmistaudun oikein tulevaan. Samalla kirja antoi luvan pyytää apua muilta, mikä on ollut kultaakin arvokkaampi neuvo.

 

Onko sinulla ollut elämässä hetkiä, kun kirjat ovat auttaneet? Jos näin on, olisi mielenkiintoista kuulla, mitä silloin tapahtui elämässäsi ja miten kirja tai kirjat siinä auttoivat. Ja tietysti, mikä kirja oli kyseessä! <3

*Kuvat omia

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä.

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
30 toukokuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Murun kanssa treffeille leffaan + ARVONTA
7 huhtikuun, 2019
Hyvinvointi

Loma voi olla vedenjakaja parisuhteessa

”Aina, kun kuvittelemme, että jollakin toisella ihmisellä on valta tehdä meidät onnelliseksi, me valmistaudumme olemaan hänen uhrinsa.

-Robert Burney

 

Valitsin alkuun tuon lauseen Marika Rosenborgin tuoreesta kirjasta Sinä selviät kyllä – Erovuoden matkaopas, koska lause on mielestäni monen parisuhteen ongelmien ytimessä. Odotus siitä, että toinen tekee minut onnelliseksi. Tai jopa vaatimus, että toisen pitää tehdä minut onnelliseksi. Vaikka totuus voi olla, ettei itsekään tiedä mikä minut tekisi onnelliseksi.

 

Uhriksi meidät altistaa liika nojaaminen toiseen. Kuvainnollisesti se tarkoittaa, että omat jalat eivät ole kunnolla maassa ja toisen on helppo töniä meitä.  Samalla oletamme toisen antavan meille syyn hymyyn päivästä toiseen. Tuo kaikki käy salakavalasti ja kenelle vain. Tiedän sen itsekin. Rakastuminen oikein yllyttää kaatumaan toisen syliin, antautumaan ja avaamaan kaikki rajat.

 

Yleensä stoppi tulee kuitenkin jossain vaiheessa. Mieleen tai kehoon piirtyy jossain muodossa lause: ”Näin en halua elää elämääni.”

 

Hyvinvoivassa parisuhteessa on kaksi ihmistä, kuin kaksi ympyrää jotka vain jakavat yhteisen kosketuspinnan. Ne eivät ole sisäkkäin tai liian kaukana toisistaan. Kerron tämän usein asiakkailleni, koska se auttaa hahmottamaan usein aika sekavaa tilaa. Jos elät parisuhteessa voit miettiä, miten teillä ympyrät sijoittuvat?

 

Kesälomalla parisuhteen tila paljastuu kuin koirankakat lumien sulettua. Karrikoiden voi sanoa että arkinen yhdessäolo on voinut mennä hammasta purren kiireen keskellä. Mutta kesälomalla ei pääse karkuun sitä, mitä ei haluaisi nähdä.

 

On joko kohdattava toinen ja selvitettävä asiat tai väistettävä hänet näkyvästi. Neljä viikkoa painostavassa hiljaisuudessa, eri osoitteissa tai repivien riitojen keskellä voi kummasti aloittaa pohdinnan muutoksesta. Tarkoittaako muutos yhdessäoloa uudella tavalla vai eroa, on jokaisen parin oma päätös.

Rosenbergin kirjan nimi on jo itsessään ihanan lohdullinen ”Sinä selviät kyllä”. Niin minä ajattelen jokaisen asiakkaani kohdallakin. Silti moni sitä pelkää, mikä on ymmärrettävää. Rinnalle tarvitaankin ystäviä, terapeuttia tai vaikka lohdullinen kirja.

 

Niin moni asiakkaistani aloittaa oman elämänsä tarinan kirjaimellisesti tarinana.

 

Totuus tulee vasta ääneen lausuttujen sanojen makustelun ja pureskelun jälkimainingeissa omana oivalluksena. Se on kuin karvas maku, mikä täyttää suun vaikka sanoisi itselleen kertovansa jostain kauniista.

 

Yritä sinä olla rehellinen. Millainen teidän parisuhteenne on? Mitä kesäloma paljasti? Ajatus, että selviää, on ihanan lohdullinen. Se auttaa seisomaan omilla jaloillaan myös parisuhteessa, joka ei valitse eron polkua vaan muutoksen. Silloin sinä valitset olla kumppanisi kanssa ja hän sinun. <3

 

*Jos haluat kertoa, omasta kokemuksesta muutoksen tai eron äärellä voit jakaa sen kommenteissa. Vertaistuki voi olla hyvin vahva apu vaikeina hetkinä.

 Apua on tarjolla:

 

*Kuvat Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Uncategorized

Eikö seksillä ole merkitystä lapsiperheissä, eikö?

Luin eilen aamulla Helsingin Sanomista juttua Niskalenkki aikapulasta (Täyteen ammuttu elämä ajaa parit kriisin partaalle). Se kertoi aikapulasta lapsiperheen kiireisessä elämässä. Jutussa oli monta hyvää pointtia: ajankäytön pelisäännöt, aikataulujen suunnittelu, puhuminen, arvoista sopiminen. Se kannattaa ehdottomasti lukea ja pysähtyä itsekin sen äärelle pohtimaan, missä teillä mennään. 

Minua jäi kuitenkin hieman häiritsemään, miksi parisuhteesta puhutaan niin kainostellen. Miksi SEKSI JA SEKSUAALISUUS sanoja ei voi mainita suoraan, vaikka niissä piilee yksi lapsiperheiden parisuhdeongelmien suurimmista haasteista? Onko seksi edelleen jotain liian likaista? Irrallista? Epäolennaista muka? 

Seksillä ja seksuaalisuudella on iso rooli parisuhteessa.

En tarkoita tällä pelkkää panemista. Vaan monella tasolla tapahtuvaa toisen kohtaamista, johon kuuluu myös seksuaalinen halu kumppania kohtaan ja yhteinen matka nautintoon. Se on kaikkea koskettelua niin ei-seksuaalisella kuin seksuaalisellakin virityksellä, se on lähelläoloa, silmiin katsomista, toisen näkemistä muunakin kuin vanhempana.

Lapsiperheen arjessa oman ja yhteisen seksuaalisuuden toteuttaminen joutuu myös uuden eteen. Ja se on minusta aina mainitsemisenarvoinen asia. Sillä muutos yllättää niinkuin talvi yllättää autoilijat joka pirun vuosi. Voin omasta elämästä sanoa, että jokainen uuden perheenjäsenen syntymä on kuin se talvi, joka yllättää.

Oman kumppanin kanssa yhteinen aika vähenee ja mahdollisuus spontaaniin seksiin supistuu rajusti tai häviää kokonaan. Tieto raskauden, synnytyksen ja imetyksen vaikutuksista seksuaalisuuteen jää muun tiedon sekaan tai sitä ei edes anneta. Bloggaajakollegani Tosielämän kotileikkejä laittoi juuri postauksen Vauva tuli, halut meni. Hän kyseli siihen minulta neuvoja synnytyksenjälkeiseen haluttomuuteen, joka on valtavan yleistä. 

Onnellisissa ja seksuaalisesti aktiivisissa suhteissa seksuaalisuudella on iso merkitys myös lapsiperhevaiheessa. Silloin on hyvin tärkeää, että molemmat kokevat, että on arvokasta antaa seksille aikaa. On se sitten sitä kuuluisaa ”pikkukakkosseksiä” tai puolen tunnin nipistys yöunista. Ja samaan aikaan on tärkeää tiedostaa, että ollaan elämänvaiheessa, joka on haastava.

Seksillä on oma tärkeä osansa intiimin parisuhteen luojana ja onnellisen parisuhteen ytimenä. Eikö olisi jo aika lopettaa kainostelu seksin ja seksuaalisuuden äärellä ja nostaa se esiin, kun puhutaan perheiden hyvinvoinnista? Silloin annettaisiin lapsiperhearkea eläville pareille myös lupa puhua siitä ja hakea apua.

Parhaimmillaan seksi on energian lähde väsymyksen keskellä, se auttaa jaksamaan ja katsomaan omaa kumppania hymyillen maitolasien kaatuillessa. Ja orgasmit saavat sinut nukkumaan paremmin ja stressitason laskemaan – ehkä siihen kannattaisi panostaa vaikka hieman yöunistakin? <3

*Mitä mieltä sinä olet, kuinka merkittävä osa seksi ja seksuaalisuus on parisuhdettanne? 

*Tsekkaa antamani vinkit Lähiömutsi -bloggarille Pikkukakkosseksiä ja muut seksuaaliterapeutinvinkit . Voit myös käydä testaamassa, missä kunnossa parisuhteenne on tekemällä laatimani parisuhdetestin. Jos sinulla tai teillä on elämässä suurempia solmuja voit varata ajan minulle seksuaaliterapia vastaanotolleni Sexpoon. 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan. =)

*Kuvat Pexels

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Uncategorized

Elämäntaparemontti alkaa näkyä!

On kulunut neljä viikkoa elämäntaparemontin aloituksesta. Kaksi viikkoa siitä oli lomaa ja nyt kaksi viikkoa on ollut töitä. Voin sanoa, että olo paranee koko ajan! 

 

Halusin muuttaa elämässä ruokailutottumuksia, lisätä liikuntaa, nukkua paremmin, vähentää työstressiä ja tuoda elämään lisää ihania asioita.

 

Mietit varmasti miten se sitten näkyy. Eli faktaa tiskiin.  

 

  • Turvotukset ovat vähentyneet rajusti. Lähinnä turvottaa, jos syön kaksi kertaa pastaa samana päivänä. Painoni on myös pudonnut kolme kiloa ja keho tuntuu ”tiivistyneen”. Paras mittarini – lempifarkkuni eivät enää ahdista. Jee!!!! Tiukan alun jälkeen olen jo kaksi kertaa antanut itseni syödä myös vähän herkkuja – ei kuitenkaan övereitä.
  • Liikunnan määrä on pysynyt hyvin 3-5 kerrassa / vko, tekemällä noin 20-60 min treenejä. On ollut tärkeää sisäistää ajatus, että kaikilla treeneillä on merkitystä. Eikä kaikkien tarvitse olla pitkiä.
  • Uniasiat ovat ainoat, jotka ovat ihan rempallaan. Arjen alettua loman jälkeen, lasten yövaeltelu vain paheni. Sekä 2-vuotias, että 5-vuotias tulevat käytännössä joka yö viereen. Luulen ja toivon, että tämä on väliaikaista ja liittyy päiväkodin aloitukseen. Olen myös imettänyt öisin.
  • Työasioissa olen tehnyt isoja päätöksiä. Luovuin Suomen Seksologisen Seuran puheenjohtajuuden pestistä ja ilmoittauduin psykoterapiaopintojen valmistaviin opintoihin (30op.) Helsingin avoimeen yliopistoon. Kohti omia unelmia meno luo intoa, joka on minulle tärkeää työssäni.
  • Ihania asioita – hmm. Minisieniretki murun kanssa ja kaupassa kaksin. Muutaman ystävän tapaamisia, mikä tuo aina iloa. Olemme myös koko perhe suunnitelleet tulevaa matkaamme. On niin suloista nähdä lapsetkin niin innoissaan!

 

Raportoin jatkossakin teille fiiliksiä, hyviä hetkiä ja retkahduksia. Luulen, että se tsemppaa minua ja toivottavasti jotakuta teistäkin. Tehdään yhdessä hyvästä olosta osa ruuhkavuosia elävien perheiden arkea. Pienin askelin ja lempeydellä. <3

 

 

*Ennen ja jälkeen kuvia en ole ottanut, koska en ole vain laihdutuskuurilla. Luulen, että paras muutos näkyy kokonaisuudessa. On vain uskallettava olla itselleen rehellinen joka päivä. 

*Jos haluat kommentoida, kysyä jotain tai kertoa omasta "remontistasi" – anna palaa. =)

You may also like
Collaborations, Hyvinvointi
Kirjat, jotka näyttivät suuntaa hyvinvointini ytimeen
26 elokuun, 2019
Lifestyle
Kaipuun väri on sininen vie omien haavojen äärelle + KIRJA-ARVONTA
20 syyskuun, 2018
Perhe
Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta
2 syyskuun, 2018
Uncategorized

Voiko ensirakkaus kestää? <3

Sain koskettavan kauniin ja ihailtavan rehellisen kirjoituksen lukijaltani, joka halusi kertoa heidän rakkaustarinansa. Tarinan siitä, miltä tuntuu olla ensirakkauden kanssa vielä aikuisenakin. Tarinan, jossa rehellisesti mietitään miten parisuhde voi kestää, jos seksikokemuksia ei ole kuin yhden ihmisen kanssa.

 

Siirrän puheenvuoron rakkaustarinan toiselle päähenkilölle:

 

Poden ehkä ikäkriisiä ja ulkonäkökriisiä. Voi se olla muutakin, kun kysymys on pyörinyt päässäni jo pidemmän aikaa. Kohta mittariin tulee pyöreät 30, kuten rakkaalleni juuri kävi. Olemme toistemme ensirakkaudet ja yhdessä on vietetty tarkalleen koko täysi-ikäisyyden ajanjakso.

 

Työpaikallani olen saanut osakseni ihailua. Vastaahan tilanne ulkoisesti omaakin unelmaa ja olen onnellinen kaikesta saamastani. Nykypäivänä tuntuvat lyhyet suhteet ja erot sekä uusioperheet muutenkin olevan normaalimpia kuin ”vanhanaikaisesti” koko elämän kestävät avioliitot.

 

On aika pieni todennäköisyys, että ensimmäisellä kerralla löytäisi koko elämän kestävän parisuhteen. Tuntuu välillä, että ehkä häviävän pieni jopa. Suhteesta toiseen hyppääminen tuntuu melkein normilta.

 

Meidän suhteeseen liittyy mielessäni monta vuotta enemmän ja vähemmän pyörinyt kysymys. Mistä tiedän, onko rakkaani todella ”se oikea” minulle ja haluanko todella jakaa koko elämäni vain yhden ihmisen kanssa? Riittääkö se minulle? Entä rakkaalleni? Millaista olisi seurustella, suudella saati rakastella jonkun toisen ihmisen kanssa?

 

Olemme puhuneet tästä muutamia kertoja. Elämä toisen kanssa on tuntunut hyvältä ja turvalliselta. Samoin perheen perustaminen talon rakentamisineen kaikkineen. Kihlasormus on ollut sormessani yli kymmenen vuotta ja yli puolet siitä olen kantanut vihkisormusta sen vierellä.

 

Kaipaan turvallisuutta ja lämpöä elämäni kivijalaksi ja niitä rakkaani voi minulle antaa. Joskus mietin vain, että antavatko ne tarpeeksi seikkailunhaluiselle rakkaalleni? En ole eläissäni suudellut toista miestä – naisesta puhumattakaan. En ole seurustellut kenenkään toisen kanssa. Minua jännittää kipinän säilyminen myös lopun elämää.

 

Rakkaani koitti ”käydä vieraissa” joskus kauan sitten. Se oli minulle kova pala silloin. Asia ei edennyt tietääkseni juuri tekstiviestejä pidemmälle, vaikka yövyimmekin tämän toisen naisen katon alla ja tapasimme muutamia kertoja. Mieheni ainakin kerran minua enemmän.

 

Onneksi minulla ei silloin vielä ikäkriisiä. Eikä kroppani ollut laiskuuttani vielä silloin alkanut turvota ja pehmetä kuten nykyään on valitettavasti käynyt. Ongelmakin olisi varmasti paisunut silloista isommaksi.

 

Nyt monta vuotta vaivanneesta haavasta on enää pieni arpi jäljellä. Se on osa elämää, eikä lähde varmastikaan koskaan kokonaan pois. Nyt sitä on oppinut arvostamaan.

 

Rakkaani jo aikoinaan kukkinut kaipuu kokeiluun on jättänyt ajatuksia päähäni. Puhuimme ajatusten pohjalta ryhmäseksin mahdollisuudesta. Menisimmekö sänkyyn kahden muun, miehen ja naisen kanssa? Tässä vaihtoehdossa olisi mahdollisimman tasapuolinen lähtökohta molemmille.

 

Avasin puheenaiheen, vaikken ole siihen itse valmis – ainakaan vielä. Pelkään ainakin liikaa seuraamuksia. Halusin tietää, kaipaako mieheni myös muuta. Tällä hetkellä suon sitä hänelle vain pornon välityksellä ja olemalla valmis kaikkeen – mutta vain kahdenkeskiseen.

 

Olen seurannut lähinnä vain kaukaa keski-iän kriisiä potevien pitkiä suhteita. Pelottavan usein jompikumpi tuntuu hakevan lämpöä rakkauteen muualta. Onhan suhde siinä kohtaa jo pidemmällä kuin toisilla missään vaiheessa. En halua suhteen menevän liian pitkälle missään vaiheessa, ettei suhteeseen tule kyllästymistä.

 

Suhteemme kuitenkin eroaa valtavasti lähtökohtaisesti suhteesta, joka alkaa kokeilujen jälkeen kolmissakymmenissä tai ylipäätänsä monien kokeilujen jälkeen perustetusta suhteesta. Kun virheitä ei ole tehnyt jo jonkun toisen kanssa, on kaikki ”tavalliset kompastuskivet” vielä kiusana. Ja niitähän riittää kaikilla!

 

Voisiko suhteelle antaa enemmän, jos olisi enemmän kokemuspohjaa muista, aikaisemmista parisuhteista? Toivon, ettei se ole niin. Annan suhteelle sen, mitä lapsien ja rahan tarpeeseen tehtyjen töiden puitteissa on mahdollista. Oma jaksaminen ei aina anna mahdollisuutta yhtä hyvään, mitä haluaisi. Haluaisi olla täydellinen.

 

Kokemusta on tullut elämän aikana. Siitä iso osa on haettu yhdessä turvallisesti vierellä kulkevan rakkaan kanssa. Vaikka välillä kadehdin yhden illan juttujen tuomaa vapautta, en vaihtaisi omaa suhdettani mihinkään! Yhdessä haluaisin sitä ehkä joskus muuttaa ja muuttuuhan se jatkuvasti elämäntilanteiden muuttuessa. Tärkeintä on kuitenkin antaa sille riittävästi ja arvostaa sitä sen ansaitsemalla tavalla. Joka ikinen päivä. <3

 

 

* Oletko pitkässä suhteessa, joka on jatkanut nuoruudesta asti? Millainen on ollut teidän tarina? Osaatko antaa vinkkejä tälle suloiselle parille? Vai uskotko ylipäätään, että ensirakkaus voisi kestää? 

 

*Kiitoksia vielä suloisesta tarinasta lukijalleni. Oli ilo jakaa se blogissani. 

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Uncategorized

Puhu onnesta, puhu vaikeista asioista – puhu tuhmia

Eikö olisi saada onnen avaimet hyvään pitkään parisuhteeseen? Jos siihen olisi selkeä resepti sitä varmasti jaettaisiin reseptilääkkeenä terveysasemilla. Näin ei tietenkään ole. Mikä siis avuksi? Se tiedetään, että yksi tärkeimmistä asioista on puhuminen. Puhu siis murullesi!

 

Ei riitä, että yrität käydä reippaasti vain arjen asiat läpi kumppanisi kanssa sivuuttaen haastavimmat aiheet. Kuinka monta maitoa tarvitsee kaupasta on tärkeää, mutta tärkeämpää on kertoa mitä sinulle kuuluu. Pitäisi osata tai opetella puhumaan ihanista, onnellisista asioista. Vaikeita, pelkoa ja surua aiheuttaviakaan asioita ei saisi unohtaa. Ja sitten pitäisi osata puhua vielä tuhmiakin omalle kumppanilleen.

 

Huh-huh, mikä homma! Kumma juttu, että monen tuleekin kännissä puhuttua nämä kaikki ja vähän ylimääräistä.  Itsekin myönnän siihen syyllistyneeni joskus.

 

Puhuminen ei ole helppoa, se jännittää ja toisen vastaanotto suorastaan pelottaa. Itsensä ja omien tunteiden avaaminen omalle kumppanille on hirmuisen tärkeää. Aito yhdessä asioiden jakaminen lisää intiimiyttä ja läheisyyttä kumppanien välille, mitä tarvitaan vireään seksielämäänkin.

 

Luulin itse osaavani puhua hyvin, koska olen kova höpöttämään. Mutta se ei tarkoita samaa kuin se, että osaisi jakaa tunteensa ja kokemuksensa parisuhteessa. Vasta seksuaalineuvoja – ja terapeuttiopintojeni myötä olen oppinut puhumaan paremmin. Ja vieläkin olen sitä mieltä, että kyllä me murun kanssa mennään vielä joskus parisuhdekurssille tai pariterapiaan.

 

Puhu murullesi x 3

 

  • Puhu onnesta

 

Voit tehdä ajatusleikin. Kuvittele, että sinulle sattuu jotain hyvää. Kenelle soitat ensimmäisenä? Hmm. Jos soitit ystävällesi, voisitko kokeilla soittaa kumppanillesi seuraavan kerran? Ihanien, hyvien asioiden jakaminen on tärkeää. Kerro myös, kun sinusta tuntui hänen kanssaan todella hyvälle ja olit onnellinen. Anna avaimet toiselle, kertomalla mistä pidät – älä turhaan pihtaa niitä. Rakkaus ei ehdy sitä kuluttamalla. Joten rakkautta peliin ja ihania rakkaudentunnustuksia.

 

Jos rakastat omaa aamuhetkeä lehden kanssa ja suukkoa ennen töihin lähtöä, sano se ääneen. Olen itse toistanut useita kertoa ja miten ihanaa oli, kun muru sanoi minulle kerran: ” Haluan vanhentua kanssasi ja nähdä miten rypistyt.” Se tuntui niin hyvälle, että meinasin haljeta onnesta. Se kannattaa kertoa!

  • Puhu vaikeista asioista

 

On niin helppoa vetää suu viivaksi ja niellä kiukku. Kääntää katse pois ja marssia toiseen huoneeseen nielemään raivon nostattamia kyyneliä. Ja lopettaa tilanne siihen, että kumpikaan ei sano mitään. Mutta haluatko päästä helpolla? Helpolla kohti nopeaa eroa ja onnetonta tunnelmaa? Voit sen sijaan opetella oman tapasi rauhoittua ja sitten kertoa, mikä tuntui niin pahalta kumppanillesi. Mitä tapahtui ja miten olisit halunnut tilanteen menevän. Olisitko halunnut vähän levätä ja kumppanisi auttavan sinua lastenhoidossa? Loukkasiko kumppanisi sinua jollain pienellä tavalla, mitä hän ei edes tajunnut? Mikä asia painaa sinua, mikä on ikävien tunteiden todellinen aiheuttaja?

 

Voitte muuttaa tapojanne ja lopettaa ikävien tunteiden panttaamisen. Aika usein huomaa, että kun ne purkaa suhteellisen nopeasti, niistä irti päästäminenkin on helpompaa. Olen itse meistä se kumpi raivoaa ja muru nielee kiukun. Meillä on ollut paljon tässä opeteltavaa, mutta me etenemme. Olen huomannut, että minun ”raivottaren” pitää myös antaa toiselle tilaa puhua.

  • Puhu haluista

 

Suhteen alussa todennäköisesti puhelimet kävivät kuumina ja kuiskitte tuhmia toistenne korviin  päivittäin. Suhteen edetessä ja arkipäiväistyessä se muuttui. Seksuaalisesta halusta puhumista ei kannata kuitenkaan lopettaa.

 

Tuhmat puheet voivat olla hauska halua ylläpitävää leikkiä iltaa varten lapsiperheessäkin. Kuiskaile kumppanisi korviin tuhmia pitkin päivää ja iltaa, niin voi olla että muksut laitetaan jo seitsemältä nukkumaan. Jos tuhmien puhuminen on vaikeaa, voi oman kumppanin kanssa miettiä teille oikeaa tapaa. Tapoja viestiä on monia. Hyvä aloitus on: ”Mä haluan sua…” Aika monesta meistä tuntuu hyvältä olla haluttu.

 

Puhumista kannattaa harjoitella läpi parisuhteen. Me muutumme, kumppani muuttuu, rakkaus muuttuu ja tilanteet muuttuvat. Silloin kun te olitte kaksin oli helppo jutella, ette vain tienneet sitä. Kahden lapsen kanssa, ette varman ehdi puhua yhtä paljoa. On tärkeää, että vaalitte yhteyttänne arjen kiireiden keskelläkin. Väliinne yrittää vuosien varrella hyökätä ystävät, harrastukset, työt ja lapset. Mutta te päätätte, kuinka vahva teidän yhteys on.

 

Ruuhkavuosien jälkeen tulee kuitenkin taas aika, kun yhtäkkiä istutaankin kaksi ruokapöydässä. Onko teillä silloin vielä juteltavaa? Vai istutteko vain hiljaa ja tuijotatte lautasta tai älypuhelintanne?

 

Pitäkää toisenne rakkaudenkartoillanne, päivitetäänhän tavallisia karttojakin säännöllisesti. Alkaa unohtako ja vaietko. Liian helposti sitä huomaa puhuvansa työpaikan kivalle miehelle puolet elämästään, kun kotona oma mies on ihan pihalla. Ja menkää pariterapiaan tai parisuhdeleirille – jos puhuminen on mennyt liian vaikeaksi. Voi olla, että olette lähempänä toisianne kuin luulittekaan.

 

Kokeile puhua jo tänään enemmän kuin kauppalistoista tai pyykkikasoista. Te voitte matkia ja laittaa kotioveen saman lapun, kuin päiväkodeissa: ” Tämä päiväsi tärkein tapaaminen, joten ethän puhu kännykkään.” Silmiin katsominen, moikkaus, suukko, hali ja ”Mitä kuuluu?” toimii aina hyvänä aloituksena. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Uncategorized

Mikä pirun kesäLOMA?

Lomamme alkoi heinäkuun toisella viikolla, kun mies aloitti lomansa. Kotona on kolme lasta 8v., 4v. ja 1v. Kulunut viikko oli meidän ”mökkiviikko”, kun vuokrasimme mökin Himokselta. Tässä kuvaus yhden ”lomapäivän” ohjelmasta:

 

Klo 6. Esikoinen alkaa huutamaan: ”Pissahätä!” Hän ei uskalla mennä vieraassa paikassa yksin alakertaan. Huutoon herää myös pikkusiskot. Se aamu-unista. Minä nousen silmät sikkuralla, äänettömästi kiroillen. On murun vuoro jäädä nukkumaan.

 

Klo 7. Kuopus käy läpi mökkiä sellaisella intensiteetillä, että en voi kuin kävellä perässä ja olla silmä kovana. Milloin hän meinaa syödä jotain sopimatonta, kiivetä jonnekin, mistä meinaa pudota tai rikkoa jonkin mökin koriste-esineen. Mietin, miksi ihmeessä hän ei voi edes hetkeä olla paikallaan.

 

Klo 8. Isommat lapset tappelevat täyttä päätä mitä kanavaa katsotaan. Toinen haluaa Pikku Kakkosen ja toinen Foxin. Huuto vaan yltyy ja kaukosäädin on kovilla. Tässä vaiheessa mun pinna alkaa kiristymään.

 

Klo 11.  Mökimme terassin pikku uima-allas on täytetty ja täysi meno on päällä. Kolme mussukkaamme uivat iloisesti. Yksi potku väärän paikkaan ja taas isommat tappelevat. ”Tuon jalka on väärässä paikassa!” ”Miksi se tulee mun puolelle?!” ”Äiti, nyt se läpsii!” ”Toi vie kaiken tilan!”

 

Klo 14.  Kuopus on saatu nukkumaan päiväunia. Hetken rauha. Isommilla pyörii leffa.

 

Klo 16. Nyt on aika mennä uimaan koko poppoolla 200 metrin päähän uimarannalle. Muru menee muksujen kanssa edellä puoli juoksua. Mä pakkaan pyyhkeet kassin ja lähden perään. Rannassa 1-vuotiaan perässä on mentävä taas koko ajan, koska kuopus ei todellakaan pelkää vettä. Aluksi isommat ovat isommat ovat rauhassa ja sitten alkaa vesisota, joka päättyy kyyneliin.

 

Klo 18. Terassin ”uima-altaalla” on taas kuhina. Muru on vahti vuorossa ja minä siivoilen sisällä paikkoja. Ulkoa alkaa kuulua huutoa. 4-vuotias on kierähtänyt veteen pudonneen maamehiläisen päälle ja saanut neljä pistoa. Kaivamme ensiapulaukkua ja suklaata esiin ja lääkitsemme potilasta. Kuopus ja esikoinen pyörivät ympärillä hieman hädissään, kun sisko itkee.

 

Klo 20. Iltapala on syöty. Nälkä on taltutettu, mutta väsymys painaa. Kuopus vikisee, mutta ei halua olla sylissäkään. 4-vuotias ei millään suostu iltapissalle. Esikoinen haluaisi pelata vaikka hyvin tietää, että ennen nukkumaan menoa ei saa pelata. Kokoajan joku huutaa: ”Isiiiii!!!” ”Äitiiiii!” ”Ääätiii!!!”

 

Klo 22. Vihdoin kaikki lapset nukkuvat varmuudella. Istumme mökin verrannalla ja pohdimme lomaamme. Luuleeko joku todella, että tämä on lomaa? Kolmilapsisen perheen pikku lapsi vaiheessa LOMA on vain helvetin kaukainen haave. Siinä murun kainalossa voin silti olla onnellinen,  vaikka olen aivan poikki. 

Lomamme alkoi heinäkuun toisella viikolla, kun mies aloitti lomansa. Kotona on kolme lasta 8v., 4v. ja 1v. Kulunut viikko oli meidän ”mökkiviikko”, kun vuokrasimme mökin Himokselta. Tässä kuvaus yhden ”lomapäivän” ohjelmasta:

 

Klo 6. Esikoinen alkaa huutamaan: ”Pissahätä!” Hän ei uskalla mennä vieraassa paikassa yksin alakertaan. Huutoon herää myös pikkusiskot. Se aamu-unista. Minä nousen silmät sikkuralla, äänettömästi kiroillen. On murun vuoro jäädä nukkumaan.

 

Klo 7. Kuopus käy läpi mökkiä sellaisella intensiteetillä, että en voi kuin kävellä perässä ja olla silmä kovana. Milloin hän meinaa syödä jotain sopimatonta, kiivetä jonnekin, mistä meinaa pudota tai rikkoa jonkin mökin koriste-esineen. Mietin, miksi ihmeessä hän ei voi edes hetkeä olla paikallaan.

 

Klo 8. Isommat lapset tappelevat täyttä päätä mitä kanavaa katsotaan. Toinen haluaa Pikku Kakkosen ja toinen Foxin. Huuto vaan yltyy ja kaukosäädin on kovilla. Tässä vaiheessa mun pinna alkaa kiristymään.

 

Klo 11.  Mökimme terassin pikku uima-allas on täytetty ja täysi meno on päällä. Kolme mussukkaamme uivat iloisesti. Yksi potku väärän paikkaan ja taas isommat tappelevat. ”Tuon jalka on väärässä paikassa!” ”Miksi se tulee mun puolelle?!” ”Äiti, nyt se läpsii!” ”Toi vie kaiken tilan!”

 

Klo 14.  Kuopus on saatu nukkumaan päiväunia. Hetken rauha. Isommilla pyörii leffa.

 

Klo 16. Nyt on aika mennä uimaan koko poppoolla 200 metrin päähän uimarannalle. Muru menee muksujen kanssa edellä puoli juoksua. Mä pakkaan pyyhkeet kassin ja lähden perään. Rannassa 1-vuotiaan perässä on mentävä taas koko ajan, koska kuopus ei todellakaan pelkää vettä. Aluksi isommat ovat isommat ovat rauhassa ja sitten alkaa vesisota, joka päättyy kyyneliin.

 

Klo 18. Terassin ”uima-altaalla” on taas kuhina. Muru on vahti vuorossa ja minä siivoilen sisällä paikkoja. Ulkoa alkaa kuulua huutoa. 4-vuotias on kierähtänyt veteen pudonneen maamehiläisen päälle ja saanut neljä pistoa. Kaivamme ensiapulaukkua ja suklaata esiin ja lääkitsemme potilasta. Kuopus ja esikoinen pyörivät ympärillä hieman hädissään, kun sisko itkee.

 

Klo 20. Iltapala on syöty. Nälkä on taltutettu, mutta väsymys painaa. Kuopus vikisee, mutta ei halua olla sylissäkään. 4-vuotias ei millään suostu iltapissalle. Esikoinen haluaisi pelata vaikka hyvin tietää, että ennen nukkumaan menoa ei saa pelata. Kokoajan joku huutaa: ”Isiiiii!!!” ”Äitiiiii!” ”Ääätiii!!!”

 

Klo 22. Vihdoin kaikki lapset nukkuvat varmuudella. Istumme mökin verrannalla ja pohdimme lomaamme. Luuleeko joku todella, että tämä on lomaa? Kolmilapsisen perheen pikku lapsi vaiheessa LOMA on vain helvetin kaukainen haave. Siinä murun kainalossa voin silti olla onnellinen,  vaikka olen aivan poikki. 

Rentouttavaa kesälomaa kaikille lukijoilleni! =)

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
14 huhtikuun, 2019
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
24 helmikuun, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
19 joulukuun, 2018
Uncategorized

Rakkaus ei sido vaan antaa siivet

Parisuhteessa voi tuntua, että toinen on koko elämä. Ilman häntä ei voisi elää, kuolisi pois ja näivettyisi. Kuulostaa romanttiselta kuin amerikkalaisessa elokuvassa, mutta se on kaikkea muuta.

 

Omaan rakkaaseen on helppo takertua ja rakentaa elämä hänen ympärilleen. Voi ajatella, että minun onneni on vain tuosta ihmisestä kiinni. Minä tein niin ensimmäisessä pitkässä parisuhteessani. Kaikki tuntui tuon miehen rinnalla haalealta ja lähes turhalta. Olimme aivan kietoutuneita toisiimme.

 

Vuosien mittaan alkoi tuntua, että haluan repiä itseni irti. Olo oli melkein tukahtunut. Elämä toi vastaan uusi mahdollisuuksia ja tein isoja päätöksiä. Silti rakkaani haikaili ”vanhan-Marjan” perään. Hän kysyi: ”Miksi et ole enää se ponnaripäinen urheilijatyttö?” ”Mikset sinä ole niin kuin ennen?”

 

Suhteemme alkoi repeillä. Minä halusin luoda uutta ja muuttua. Olin surullinen, kun h’än ei tukenut minua. Kahdesta toisiinsa kietoutuneesta rakastavaisesta oli tulossa omia yksilöitä. Toinen ei vain suostunut siihen. Sitten tuli päivä, jolloin en enää jaksanut. Minä vain lähdin. En silloin osannut muutakaan tehdä.

 

Jälkikäteen ajateltuna emme olleet kunnolla erillisiä. Olimme liikaa vain me ja se alkoi tukahduttamaan minua. Rakkaani sanoi myös, että hän ei halua elää ilman minua. Se aiheutti alussa ihastusta minussa, mutta suhteen loppuvaiheessa silkkaa kauhua. Minusta niin ei voi sanoa toiselle. Jokaisen täytyy kyetä seisomaan omilla jaloillaan.

 

Se oli kuitenkin hyvä opetus minulle. Rakkauden huumassakin on osattava pitää huolta itsestään. On tärkeä pitää kiinni omista ystävistä ja itselle rakkaista asioista. Koska suhteessa tulee aina se vaihe kun rakastuminen muuttuu rakastamiseksi. Huumaa haihtuu ja pitää opetella pitämään rakkauden liekkiä yllä. Ja rakkauden liekki sammuu kovin helposti, jos on aivan kiinni toisessa. Tai toisen ihon alla.

 

Kaksi itsenäistä ihmistä rakkaudellisessa suhteessa onkin minusta aivan ihana asia. Molemmat rakastavat itseään ja silloin he osaavat rakastaa toisiaan terveellä tavalla. Molemmat tekevät myös itsensä onnelliseksi eivätkä odota toisen tekevän kaikkea työtä.

 

 

Ennen kuin tapasin murun elin vielä useampia ihmissuhteita, missä hommat meni metsään syystä tai toisesta. Jossain vaiheessa sain poikani ja olimme vain me kaksi. Silloin etsin välillä melkein epätoivoisella vimmalla rakkautta. Halusin niin valtavasti kokea olevani jollekin maailman tärkein ja rakkain. Olla toisen ihmisen kainalossa ja elää perhe-elämää.

 

Epätoivoisessa rakkauden etsintävaiheessani tuli stoppi kun törmäsin kirppisellä kirjaan ”Tyttö joka etsi onnea”. Ostin kirjan vaikka en ikinä lukenutkaan tuota kirjaa. Kirjan nimi teki kuitenkin tehtävänsä. Tajusin, että minun pitää lopettaa etsinnät ja keskittyä olemaan onnellinen yksin. Ja nauttimaan perhe-elämästä poikani kanssa.

 

Kipuilin sen jälkeenkin rakkaudennälkääni, mutta vimma etsiä omaa rakasta loppui. Aloin urheilemaan enemmän, koska rakastan urheilua. Keskityin hoitamaan opintoni loppuun ja suunnittelemaan tulevaa työelämään siirtymistä. Ja pidin enemmän yhteyttä ystäviini.

 

Puoli vuotta sen jälkeen muru vain tupsahti elämääni netin kautta. Siihen mennessä olin muuttunut itsenäisemmäksi naiseksi ja tutkinut, mikä minut tekee onnelliseksi. Rakkauden alkuhuuma ei enää sumentanut näköäni vaan me olimme alusta asti omilla jaloillamme. Ja sen tunsi silloin ja se on meidän suhteessa läsnä edelleen.

 

Seksuaaliterapeuttina ollessanikin olen pohtinut asiakkaalle tärkeitä asioita. Ja välillä se on ollut vaikeaa, jos asiakkaani on aivan kiinni kumppanissaan. Toisinaan asiakkaan kumppani on voinut olla niin mustasukkainen, ettei asiakas uskalla tehdä itselleen rakkaita asioita. Silloin olen uteliaasti kysellyt ja olemme yhdessä tutkineet, mihin tilanne on johtanut. Ja millainen asiakas toivoisi suhteen olevan.

 

Minut liikaa läheisyys ajoi nurkkaan nuorempana ja lähdin. Murun kanssa terve erillisyys on näkynyt mahdollisuutena olla aivan oma itseni ja sama koskee murua. Erillisyys on antanut tilaa rakkaudellekin enemmän. Kun ei ole koko ajan toisen iholla, on tilaa kaivata ja huomata miten tärkeä toinen on. Se antaa myös tilaa intohimolle.

 

Jokainen meistä voi valita itsenäisen polun. Päättää tehdä itsensä onnelliseksi ja rakastaa toista vahvasti omilla jaloillaan seisten. Ja vaikka suhde päättyisikin, niin sinä tietäisit selviäväsi yksinkin. Mieheni äiti kertoi lukeneensa lauseen, mikä kolahti minuun. ”Lintu voi istua oksalla pelkäämättä sen katkeamista, koska hän luottaa siipiinsä.”

 

*Kuvat ovat itse piirrettyjä.

*Jos et vielä ole Puhu murun seuraaja Facebookissa tai Instagramissa, nyt se kannattaa viimeistään! =)

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Uncategorized

Onnellisuusharjoitus

Mieti kolme positiivista tunnetta, jotka ovat tärkeitä sinulle. Minä valitsen rohkeuden, ilon ja rakkauden tunteet. Välillä olo on kuin olisi pitkässä tunnelissa, jonka päätä näy. Silloin on parempi alkaa kipin kapin etsiä positiivisia tunteita. Ja minä voin auliisti myöntää, että me vaellamme murun kanssa tunnelissa.

 

Takana on nyt neljän viikon sairastelukierre, paljon huonoja yöunia ja hyvin vähän omaa tai yhteistä aikaa. Siksi valitsin rohkeuden. Se tarkoittaa minulle sydämen rohkeutta. Rohkeutta puhua avoimesti. Esimerkiksi näin: ”Nyt väsyttää. Mikään ei huvita, lapset ärsyttää. Voisitteko muru lähteä mummolaan ja antaa mun olla päivän yksin? Kiitos muru.”

 

Ilo pitää nähdä. Sumussakin huomaan, miten pieni 10 kuukauden ikäinen tyttömme on oppinut ekat sanansa. Ja eka sana oli kakka. Ja se on naurattanut koko perhettä. Olen myös iloinen, että tällaisena ”tunnelihetkenä” olemme murun kanssa silti tiimi. Välillä tapellaan, mutta viime yönäkin toimimme saumattomasti kuumeisen lapsen huutaessa puoli yötä. Olen iloinen myös kannustavista sanoista äidiltäni ja naapuriltani.

 

Rakastava tunne on minulle kuin suojapuku. Rakkaus suojaa pahalta ololta ja jopa väsymykseltä. Ystäväni kertoi hänen toisen lapsensa synnyttyä, miten he olivat miehen kanssa istuneet sängyn reunalla aamulla käsi kädessä. Kumpikaan ei sanonut mitään. Väsymys oli käsin kosketeltavissa. Mutta niin oli myös rakkaus.

 

 

Oletko jo valinnut kolme positiivista tunnetta? Hyvä. Luin tänään aiemmin facebookin uutisvirrasta Hidasta elämää -sivuston otsikon. Siinä oli tämä ydin. Yhtä negatiivista asiaa kohti tarvitsee ainakin kolme positiivista asiaa. Tähän aiheeseen oli pakko tarttua. Tein siihen oman sovelluksen teille ja itselleni.

 

Jatketaan harjoitusta. Jos saat valita vielä kaksi positiivista tunnetta tulevaisuuteen, niin mitä toivoisit lisää elämääsi?

 

Minä valitsen onnellisuuden ja rauhallisuuden.

 

Minun pitäisi oppia näkemään onnellisuus arjessa. Näen sitä, mutta voisin nähdä paljon enemmän. Kun viime yönä hoivasin kipeää tyttöäni, mietin kyyneleet silmissä myös lasta, joka itkee syöpähoidoissa. Miltä tuon lapsen äidistä tuntuu? Tai lapsesta itsestään? Miksi onnea ei aina huomaa, ennen kuin jotain kamalaa tapahtuu? En minä oikeasti tarvitsisi enää mitään onneen, kunhan vain avaan uniset silmäni. Joku viisas onkin sanonut, että onnellinen ei tarvitse mitään.

 

Rauhallisuuden tunne tuo kuvan mielen lepohetkestä. Siinä olen jossain mökissä murun kanssa. Kaupunki on kaukana, lapset hoidossa. Hetki olla vain yhdessä. Haavehetkikin toimii yllättävän hyvin.

 

Perheen ja parisuhteen yhteistä hyvää kannattaa lisätä aina kun voi. Nyt kun sinä ja minä olemme miettineet positiivisia tunteita, voimme jakaa ne. Voit laittaa kumppanisillesi tai ystävällesi viestin liittyen johonkin positiiviseen tunteeseen. Tai kerro päivällisellä koko perheelle,  mikä on tänään tuonut hymyn huulillesi. 

 

Illan voit päättää siihen, että kuiskaat sinun elämäsi tärkeimmille ihmisille tai eläimille, miksi he ovat niin tärkeitä. Silloin olet vahvistanut itseäsi jo aimo annoksella hyvää.

 

”Poikani, olet herkkä ja sinulla on upea mielikuvitus. Samaan aikaan olet vahva ja tiedät mitä haluat. Tyttöni olet täynnä elämän energiaa ja katson ylpeydellä, miten rohkea olet. Pikkuinen vauvani olet valloittava pikku riiviö ja hymysi saa väsyneen äitisi aina onnelliseksi. Muruni, olet elämäni mies. En meinannut uskoa, että olet olemassa. Mutta tämä rakkauden määrä kantaa meidät vaikka, minkä tunnelin läpi. Kiitos kun olet olemassa.”

 

Mukavaa viikonloppua kaikille. Yritetään muistaa kaikki se hyvä, mikä on ympärillämme.

 

Harjoitukseni pohjana on HEHKU tunnepalikoiden harjoitus numero 6. Myönteisten tunteiden bongaus. 

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
14 huhtikuun, 2019
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
24 helmikuun, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
19 joulukuun, 2018
Close