Voiko ensirakkaus kestää? <3
Sain koskettavan kauniin ja ihailtavan rehellisen kirjoituksen lukijaltani, joka halusi kertoa heidän rakkaustarinansa. Tarinan siitä, miltä tuntuu olla ensirakkauden kanssa vielä aikuisenakin. Tarinan, jossa rehellisesti mietitään miten parisuhde voi kestää, jos seksikokemuksia ei ole kuin yhden ihmisen kanssa.
Siirrän puheenvuoron rakkaustarinan toiselle päähenkilölle:
Poden ehkä ikäkriisiä ja ulkonäkökriisiä. Voi se olla muutakin, kun kysymys on pyörinyt päässäni jo pidemmän aikaa. Kohta mittariin tulee pyöreät 30, kuten rakkaalleni juuri kävi. Olemme toistemme ensirakkaudet ja yhdessä on vietetty tarkalleen koko täysi-ikäisyyden ajanjakso.
Työpaikallani olen saanut osakseni ihailua. Vastaahan tilanne ulkoisesti omaakin unelmaa ja olen onnellinen kaikesta saamastani. Nykypäivänä tuntuvat lyhyet suhteet ja erot sekä uusioperheet muutenkin olevan normaalimpia kuin ”vanhanaikaisesti” koko elämän kestävät avioliitot.
On aika pieni todennäköisyys, että ensimmäisellä kerralla löytäisi koko elämän kestävän parisuhteen. Tuntuu välillä, että ehkä häviävän pieni jopa. Suhteesta toiseen hyppääminen tuntuu melkein normilta.
Meidän suhteeseen liittyy mielessäni monta vuotta enemmän ja vähemmän pyörinyt kysymys. Mistä tiedän, onko rakkaani todella ”se oikea” minulle ja haluanko todella jakaa koko elämäni vain yhden ihmisen kanssa? Riittääkö se minulle? Entä rakkaalleni? Millaista olisi seurustella, suudella saati rakastella jonkun toisen ihmisen kanssa?
Olemme puhuneet tästä muutamia kertoja. Elämä toisen kanssa on tuntunut hyvältä ja turvalliselta. Samoin perheen perustaminen talon rakentamisineen kaikkineen. Kihlasormus on ollut sormessani yli kymmenen vuotta ja yli puolet siitä olen kantanut vihkisormusta sen vierellä.
Kaipaan turvallisuutta ja lämpöä elämäni kivijalaksi ja niitä rakkaani voi minulle antaa. Joskus mietin vain, että antavatko ne tarpeeksi seikkailunhaluiselle rakkaalleni? En ole eläissäni suudellut toista miestä – naisesta puhumattakaan. En ole seurustellut kenenkään toisen kanssa. Minua jännittää kipinän säilyminen myös lopun elämää.
Rakkaani koitti ”käydä vieraissa” joskus kauan sitten. Se oli minulle kova pala silloin. Asia ei edennyt tietääkseni juuri tekstiviestejä pidemmälle, vaikka yövyimmekin tämän toisen naisen katon alla ja tapasimme muutamia kertoja. Mieheni ainakin kerran minua enemmän.
Onneksi minulla ei silloin vielä ikäkriisiä. Eikä kroppani ollut laiskuuttani vielä silloin alkanut turvota ja pehmetä kuten nykyään on valitettavasti käynyt. Ongelmakin olisi varmasti paisunut silloista isommaksi.
Nyt monta vuotta vaivanneesta haavasta on enää pieni arpi jäljellä. Se on osa elämää, eikä lähde varmastikaan koskaan kokonaan pois. Nyt sitä on oppinut arvostamaan.
Rakkaani jo aikoinaan kukkinut kaipuu kokeiluun on jättänyt ajatuksia päähäni. Puhuimme ajatusten pohjalta ryhmäseksin mahdollisuudesta. Menisimmekö sänkyyn kahden muun, miehen ja naisen kanssa? Tässä vaihtoehdossa olisi mahdollisimman tasapuolinen lähtökohta molemmille.
Avasin puheenaiheen, vaikken ole siihen itse valmis – ainakaan vielä. Pelkään ainakin liikaa seuraamuksia. Halusin tietää, kaipaako mieheni myös muuta. Tällä hetkellä suon sitä hänelle vain pornon välityksellä ja olemalla valmis kaikkeen – mutta vain kahdenkeskiseen.
Olen seurannut lähinnä vain kaukaa keski-iän kriisiä potevien pitkiä suhteita. Pelottavan usein jompikumpi tuntuu hakevan lämpöä rakkauteen muualta. Onhan suhde siinä kohtaa jo pidemmällä kuin toisilla missään vaiheessa. En halua suhteen menevän liian pitkälle missään vaiheessa, ettei suhteeseen tule kyllästymistä.
Suhteemme kuitenkin eroaa valtavasti lähtökohtaisesti suhteesta, joka alkaa kokeilujen jälkeen kolmissakymmenissä tai ylipäätänsä monien kokeilujen jälkeen perustetusta suhteesta. Kun virheitä ei ole tehnyt jo jonkun toisen kanssa, on kaikki ”tavalliset kompastuskivet” vielä kiusana. Ja niitähän riittää kaikilla!
Voisiko suhteelle antaa enemmän, jos olisi enemmän kokemuspohjaa muista, aikaisemmista parisuhteista? Toivon, ettei se ole niin. Annan suhteelle sen, mitä lapsien ja rahan tarpeeseen tehtyjen töiden puitteissa on mahdollista. Oma jaksaminen ei aina anna mahdollisuutta yhtä hyvään, mitä haluaisi. Haluaisi olla täydellinen.
Kokemusta on tullut elämän aikana. Siitä iso osa on haettu yhdessä turvallisesti vierellä kulkevan rakkaan kanssa. Vaikka välillä kadehdin yhden illan juttujen tuomaa vapautta, en vaihtaisi omaa suhdettani mihinkään! Yhdessä haluaisin sitä ehkä joskus muuttaa ja muuttuuhan se jatkuvasti elämäntilanteiden muuttuessa. Tärkeintä on kuitenkin antaa sille riittävästi ja arvostaa sitä sen ansaitsemalla tavalla. Joka ikinen päivä. <3
* Oletko pitkässä suhteessa, joka on jatkanut nuoruudesta asti? Millainen on ollut teidän tarina? Osaatko antaa vinkkejä tälle suloiselle parille? Vai uskotko ylipäätään, että ensirakkaus voisi kestää?
*Kiitoksia vielä suloisesta tarinasta lukijalleni. Oli ilo jakaa se blogissani.
