Tag

lapsuus

Perhe

Millaisena äitinä sinut muistetaan

Voin heti myöntää, etten ole pullantuoksuinen äiti. Minulle ei ole sopinut erityisen hyvin kotiäitiys. Parhaimmillani olen, kun voin toteuttaa itseäni sekä äitinä että naisena.

 

Se on vaatinut perheeltä joustoa. Viimeisen vuoden aikana olen tietoisesti tehnyt töitä urani eteen ja muru on ottanut enemmän vastuuta perheestä. Minusta se on hyvä asia, haluan näyttää lapsille, että naisen ja miehen roolit ovat joustavina.

Parasta minussa on että olen äiti, joka rakastaa perhettään avoimesti – halii, suukottaa ja puhuu rakkaudesta. Haluan myös näyttää, että rakastan itseäni ja murua. Välillä olen nopeasti kiihtyvä ruutitynnyri mutta olen onnistunut kehittymään eli ruutitynnyri on rauhoittunut kokoajan! Osaan pyytää anteeksi ja lauhdun nopeasti. En ole kodinhengetär, ja meillä saa olla villakoiria.

 

Muru opetti minut nauttimaan rakkaudesta ennen pakkoa tehdä kotitöitä, ne kyllä ehtii hoitaa myöhemminkin.

 

Minusta äiti saa olla välillä ”huono äiti”. Ei äidin tarvitse aina jaksaa hymyillä ja tehdä kaikkea toisten vuoksi, uhrautua. Toki poden syyllisyyttä ja huomaan kateuden tunteita, saatan verrata itseäni eri tavoin toisiin äiteihin. Minusta kuitenkin sopivasti epätäydellinen äiti on ihanan armollinen lapsillekin, hekin tietävät ettei tarvitse olla täydellinen!

Toivon, että lapset muistuvat minut äitinä joka oli läsnä. Kotona, harrastuksissa, koulujutuissa, apuna ihmissuhteissa. Äitinä jolle voi kertoa kaiken, joka sanoo: ”Sinä selviät tästä.” ”Me selvitämme tämän.” Haluan antaa lapsilleni sisäisen uskon siihen, että he selviävät ja osaavat tarvittaessa pyytää apua muilta.

 

Tärkeänä sokerina äitiyden kakussa on leikkiminen, heittäytyminen – rakkaus liikuntaan, luontoon sekä kirjoihin. Yritän säilyttää uteliaan suhtautumisen maailmaan vielä mummunakin ja toivon, että se tarttuu lapsiinkin! Minä voin olla välillä nolo, se ei saa estää minua kokeilemasta uusia juttuja!

 

Yritän taistella lasteni nähden epäonnistumisen pelkoa vastaan ja kääntää sen voimaksi.

Sukupolvien ketjun vahvuuden tunteen hyvin äitienpäivänä, mikä on taas tulevana sunnuntaina. Me olemme tulleet jostakin, meillä on juuret. Menneisyydellä on merkitys tässä hetkessä.

 

Sinä ja minä, me jatkamme tavalla tai toisella tuota ketjua. Äitiys ei ole missään nimessä ainoa tapa, sukupuu kasvaa ja muotoutuu monin eri tavoin.

 

Olen saanut toivomani kolme ihanaa lasta. Nyt kun lapset kasvavat he tuottavat sanoillaan ja teoillaan myös kuvaa minusta äitinä. Yhdessä luomme heille muistot minusta heidän äitinään, tarinan heidän lapsuudestaan. <3

*Millaisena äitinä sinä toivot, että sinut muistetaan? Kerro kommenteissa toiveestasi olit sitten äiti, äidin kaltainen, mummo tai vaikka nainen joka vasta haaveilee vauvasta. Ja oikein ihanaa äitienpäivää kaikille äideillä ja äitien kaltaisille ihmisille! Äitiys ei ole vain biologiaa. Tsekkaa myös viime kevään kirjoitukseni Kaikki äitini <3 ja tarina, miten minusta tuli äiti eli Äidiksi yllättäen.

*Kuvat ovat omasta albumista. <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
14 huhtikuun, 2019
Hyvinvointi
Olenko raskaana?
6 tammikuun, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
19 joulukuun, 2018
Uncategorized

Seksuaalikasvatus on päiväkodeissa on lapsen oikeus

”Tuomas Kurttila muistuttaa, että pienen lapsen suhteesta omaan kehoon syntyvät turvataidot, joista on hyötyä koko elämän ajan. Itsetunto rakentuu voimakkaasti sen varaan, mitä omasta kehostaan ajattelee. Jos lapsi tai nuori ei pidä omaa kehoaan arvokkaana, hän joutuu elämässään helpommin seksuaalisesti kaltoinkohdelluksi.” (HS 7.9.17)

 

Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila nosti lasten seksuaalikasvatuksen esille eilen Helsingin Sanomien haastattelussa ”Seksuaalisuudesta pitää puhua jo päiväkodeissa – Aikuisten asenne liian torjuva” . Hän sanoi suoraan sen, mitä ammattilaiset ovat tienneet jo kauan. Seksuaalikasvatusta tarvitaan osaksi varhaiskasvatusta suojelemaan lapsia.

 

Seksuaalikasvatusta tapahtuu kotona ja päiväkodeissa koko ajan, halusimme tai emme. Jokainen vessakäynti, utelias kysymys, aikuisen katse tai hymähdys ovat seksuaalikasvatusta. Ei ole ihan sama, miten lapsen housuun pissaamiseen suhtaudutaan. Tai miten häntä katsotaan, kun hän kirmaa nakuna huoneeseen.  Tai sanotaanko pimppiä pimpiksi vai etupyllyksi. 

 

Muodostuuko seksuaalisuudesta lapselle iloinen vai häpeällinen asia on aikuisten vastuulla. 

 

Varhaiskasvatuksessa on loistava mahdollisuus huomioida lapsen seksuaalinen kehitys ja käsitellä sitä ikätasoisesti leikin sekä arkisten tilanteiden kautta. Emme saisi hukata näitä loistavia mahdollisuuksia. 

 

Lapselle on tärkeää opettaa jo pienestä asti kehon osien oikeat nimet, se mitä tarkoittaa omat rajat ja mitä tehdä, jos joku ei niitä kunnioita. Jokaisen lapsen olisi tärkeää opetella arvostamaan omaa ja toisen kehoa. Tunnetaidot opettavat nimeämään tunteita ja tunnistamaan, mitä toisista asiat tuntuu. Aikuisten tulisi kertoa lapselle, että kaikesta saa puhua ja apua saa pyytää. 

 

Miksi aikuiset sitten suhtautuvat torjuvasti? Syy on tiedon puute.

 

Tiedon puute aiheuttaa turhia pelkoja, ennakkoluuloja ja oletuksia. Seuraukset näkyvät muun muassa aikuisten asenteissa negatiivisessa valossa. Moni sekoittaa edelleen lasten ja aikuisten seksuaalisuuden keskenään, vaikka ne ovat ihan eri asia. Lapsella ei ole aikuisen kaltaista seksuaalista halua eikä toivetta kumppanista.

 

Varhaiskasvatuksen henkilöstö tarvitsee koulutusta lapsen seksuaalisuudesta aivan samalla tavalla kuin he opiskelevat muita lapsen kasvuun liittyviä asioita. On ymmärrettävää, että aihe voi tuntua vaikealta ilman koulutusta ja oikeaa tietoa. 

Seksuaalikasvatuksen tiellä ei saisi olla tietämättömyys ihmisen seksuaalisesta kehityksestä, koska kyse on lapsen oikeudesta. WHO on julkaissut jo vuonna 2010 seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa. WHO:n mukaan seksuaalikasvatus alkaa jo syntymästä ja sen pitäisi jatkua ikätasoisesti läpi lapsuuden. Suomi voisi olla tässä edellä kävijä ja ottaa seksuaalikasvatuksen osaksi varhaiskasvatusta koko maassa.

 

Yhdessä vanhemmat ja varhaiskasvatuksen henkilöstö voivat antaa lapselle tietoa, neuvoja ja luvan kysyä seksuaalisuudesta. Samalla he voivat tukea toisiaan vaihtamalla arkisia kuulumisia lapsen tekemisistä.

 

Kaikki me haluamme, että lapsemme saisi mahdollisimman hyvät eväät elämään. Yhdessä vanhempien, päiväkodin ja neuvolan tiedoilla voimme saada paljon hyvää aikaiseksi. <3

 

 

*Väestöliitolla on varhaiskasvatukseen sopivat seksuaalikasvatus eli kehontunnekasvatus materiaalit. Nämä sopivat hyvin päiväkotien käyttöön.

 

*Jokaisessa päiväkodissa olisi hyvä olla henkilökunnan käytössä Raisa Cacciatoren ja Susanne Ingman-Fribergin (toim.) kirja Keho on leikki – Avain luonnolliseen seksuaalikasvatukseen alle kouluiässä. Kerätkään kirjaan rahat vaikka vanhempaintoimikunnan kanssa!

 

*Mitä mieltä sinä olet – pitäisikö varhaiskasvatukseen kuulua myös seksuaalikasvatus? Miksi?

 

*Kuvat Pixabay

You may also like
Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus
Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä
5 heinäkuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
4 syyskuun, 2019
Uncategorized

Hylätty uudelleen löydetty isän tyttö

Lapsuus täynnä rakkautta. Minulla on ollut hyvä, rakastava ja huolehtiva äiti. Isä, joka palvoi, kehui ja rakasti. Olin isän tyttö pienenä. Sain myös kaksi vuotta nuoremman pikkuveljen. Mummolamme oli ihana pieni maatila, jossa vietimme paljon aikaa.

 

Lapsuuteen liittyi kuitenkin myös synkkiä värejä. Vanhempien riitoja, isän alkoholin liikakäyttöä, perheväkivaltaa ja rajua mustasukkaisuutta. Muistan ala-asteen alkumetreillä jo tajunneeni, että äitini ja isäni eivät sovi yhteen.

 

Heidän eronsa oli helpotus. Riidat vähenivät ja asioihin tuli selkeyttä. Vaikka ei erolapsena oleminen mikään juhlinnan paikka ollut. 1990-luvulla se oli vielä häpeäpilkku naamassa.

 

Pahin hetki oli, kun isä ilmoitti mukavan kesälomareissun päätteeksi muuttavansa pois. Järkytys oli suuri. Itkulleni ei tullut loppua. Ajattelin lapsen maailmassani itsekkäästi ja mietin, miten hän voi tehdä minulle näin.

 

Isän käynnit olivat odotettuja tärkeitä hetkiä. Itku tuli aina, kun isä oli lähdössä. Ikävä oli painavaa kuin lyijy. Sitten käynnit alkoivat kuitenkin vähentyä. Ja vähentyä.

 

Pikku hiljaa tulin murrosikään. Tukahdutettu ikävä ja raivo, siitä että isä jätti minut tuli pinnalle. Huusin, vihasin ja surin. En halunnut enää nähdä isää. Toisaalta huusin äidille, että muutan isän luo, kun siellä on kaikki paremmin. Vaikka tiesin, ettei isä edes ottaisi minua.

 

Kuohuva murrosikä oli jo laantumassa. Tapasin isäni yllättäen. Hän ei heti edes tunnistanut minua. Soitin hänen peräänsä ja vaadin häntä selittämään, miksi emme kuulu hänen elämäänsä. Hän sanoi, että olemme hänen mennyttä elämäänsä emmekä kuulu nykyiseen, uuteen elämään.

 

Se oli isku vasten kasvoja. Toinen isku palleaan. Hyvä kun henki kulki puhelun jälkeen. Mitä v****a isäni tarkoitti??!!! Sillä hetkellä hän hylkäsi minut. Juuri aikuisuuden kynnyksellä olevan tyttärensä.

 

Kasvatin itselleni henkisen kilven. Yritin olla välittämättä. Viha suojeli ja antoi voimaa, vaikka minulla oli paha olo.

 

Kului vuosia. Emme olleet tekemisissä. Esikoiseni synnyttyä isäni otti yhteyttä ja olisi halunnut tavata minua. Hän olisi halunnut nähdä minut ja ensimmäisen lapsenlapsensa. En ollut valmis siihen. Raivon aalto löi lävitseni, sanoin rumasti ja lopetin puhelun. Olin halunnut nähdä hänet, mutta kipu sisälläni oli liian kova.

 

Vuodet kuluivat ja tapasin murun. Elämäni muuttui, rakkaus pehmensi ja antoi voimia käsitellä menneitä. Kun aloimme odottaa tytärtämme isäni ja lapsuuteni tuli mieleen uudelleen ja uudelleen. Tiesin, että tyttärestäni tulisi aivan isän tyttö. Koin iloa ja surua samaan aikaan. Ikävöin omaa isääni. Olin välillä jopa katkera.

 

Omat huonot ratkaisuni esikoisen isän kanssa ja uusi mahdollisuuteni murun kanssa loivat pohjan armollisuudelle isääni kohtaan. Tajusin, miten vaikeaa parisuhteiden, rakkauden ja vanhemmuuden yhdistäminen on. Tilanteet tapahtuvat nopeasti ja järki hämärtyy tunteiden velloessa. Vanhempani varmasti yrittivät parhaansa.

 

En halunnut enää vihata isääni. Halusin antaa anteeksi. Tutustua uudelleen, luoda uuden suhteen ja antaa lapsilleni toisen papan. En ollut silti valmis ottamaan häneen yhteyttä. Yritin saada menneisyyteen selvyyttä vanhoja kuvia katselemalla.

 

Isä otti minuun yhteyttä kolmannen lapsemme synnyttyä. Sovimme, että he tulevat meille kylään. Jännitti ihan helvetisti. Valmistauduimme kuin valtiovierailuun.

 

Ovikello soi. Siinä hän oli vaimonsa kanssa. Tutun näköinen mies. Hän oli vanhentunut, mutta halaus tuntui samalta kuin ennenkin. Isän lämmin turvallinen halaus. Se mihin tapaamiset eron jälkeen aina päättyivät, oli nyt uuden alku.

 

Asiat eivät tapahduin kuin elokuvissa. Tapaamisia on ollut harvakseltaan, tutustuminen tapahtuu etanan tahtiin mutta isä on taas elämässäni. Ehkä jonain päivänä voimme puhua enemmän ja syvemmältä. Olen iloinen myös hänen kumppanistaan, joka on kulkenut isän rinnalla pitkään. Hänestä on tulossa kolmas mummo lapsillemme.

 

Jokaisen tapaamisen jälkeen minulle jää lämmin olo. Olen jollain tapaa kokonaisempi. Tunnistan, miten tärkeä tuo vielä vähän tuntematon isä on minulle. Tunnen, miten olen löytänyt isäni uudelleen ja se tuntuu mielettömän hyvältä. <3

 

 

*Avioerot ovat vaikeita. Rakkaus on haastavaa. Joskus eron myötä vanhempien ja lasten suhteet etääntyvät niin kuin meille kävi. Jos elämänkellossa vain aikaa riittää ei kannata kantaa vihaa koko elämää. Jos pystyt anna uusi mahdollisuus ja yritä olla armollinen. Tämä matka, jota nyt käyn, on hyvin tärkeä minulle. Uskon, etten ole ainoa avioerolapsi, joka kantaa sydämessään samaa kipua. Anna kivulle mahdollisuus sulaa pois.

 

Voit blogin kommentteihin kertoa oman tarinasi, jos haluat. Tarinoissa ja ihmisten kokemuksissa on voimaa. Kiitos jo etukäteen.

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Uncategorized

Marjan ja Samin seksisuhde osa 2

Tämä on jatkoa Marjan ja Samin seksisuhteelle. Viime viikon perjantaina julkaisimme ensimmäisen osan. Tämä on toinen osa ja juttusarja jatkuu läpi kevään.

 

Marja: Muistatko miten suhtauduit seksuaalisuuteen lapsena?

 

Sami: Mä muistan kun katsottiin perheen kanssa yhdessä telkkaria. Aina kun tuli jokin pussauskohta, niin tuli hämmentynyt olo. Pidättelin melkein hengitystä. Mulla oli olo, että en saisi katsoa niitä kohtauksia. Hävetti olla vanhempien seurassa.

 

Sami: Onko sulla samanlaisia kokemuksia?

 

Marja: Mä olin hirmuisen utelias. Muistan kun vanhemmat joskus katsoi jotain pehmopornoo yöllä. Oltiin mummolassa ja nukuttiin kaikki pienessä telkkarihuoneessa. Sieltä mä sit yritin salaa katsoa. Ja aina jossain vaiheessa jäin kiinni ja telkkari meni kiinni. Mut ei vanhemmat olleet vihaisia vaan lähinnä huvittuneita.

 

Vietettiin paljon aikaa maalla äidin vanhempien luona.Me ollaan lukemattomia kertoja oltu nauramassa hysteerisesti laitumen vierellä, kun lehmä ja sonni ovat bylsineet. Tai kun mummolan koira karkasi aina naapuri tiloille “naisiin”. Varsin autenttista seksuaalikasvatusta. Jälkikäteen sitä keskenään ihmeteltiin ja sitten taas jatkettiin muita leikkejä.

 

Marja: Uskalsitko sä sit kysyä sun vanhemmilta mitään seksuaalisuuteen liittyvää? Mun tyttö 4v. kysyi esimerkiksi et miten äiti vauvat voi mahtua sun pimpistä ulos.

 

Sami: En mä muista, että olisin koskaan kysynyt mitään seksuaalisuuteen liittyvää. Se on kummallista, sillä meillä ei oltu yhtään ahdasmielisiä asian suhteen. Isäni käytti hyvin roskia kieltä tuttaviensa kanssa, mutta silti itse häpesin.

 

Marja: Kuulitko koskaan kun sun vanhemmat harrasti seksiä?

 

Sami: Oon mä kuullu, mutta mä en kokenut niitä ääniä yhtään ahdistaviksi. Mä yhdistin sen johonkin mistä ei tarvitse olla huolissaan. Hellyyttä en nähnyt koskaan vanhempieni antaneen toisilleen, että olisivat esimerkiksi pussanneet.

 

Marja: Voidaanko vähän palata taaksepäin? Oisin halunnut kysyä et miksi sä koit häpeän tunteen? Liittykö se aikuisten ronskeihin puheisiin vai?

 

Sami: Ehkä se oli sitä. Että mä rajoitin ja kasvatin itseäni enemmän kuin kukaan muu. Koin ehkä niin, että kilttinä poikana mun pitää hävetä seksuaalisuuttani. Ehkä puheet, joita kuulin pihapiirissämme oli mulle liikaa, kun en ihan ymmärtänyt. Koin tilanteet jotenkin uhkaavaksi ja seksuaalisuuden ahdistavaksi. Ei mua ne puheet kauan jaksanut kiinnostaa. Aloin taas leikkiä pikkuautoillani.

 

Sami: Miten sun lähipiirissä puhuttiin seksistä? Oliko se avointa vai pidettiinkö aihetta piilossa?

 

Marja: Mul on sellainen muistikuva, et ei se ainakaan piilossa ollut. Aikuiset puhui omiaan ja me joskus salakuunneltiin niitä. En mä kokenut sitä mitenkään kiusalliseksi. Mä en muista et suoranaisesti seksistä olis puhuttu. Ehkä se liittyi enemmän laajemmin seksuaalisuuteen.Mun äitini tissit puhuttivat paljon koska olivat varsin isot. Oon joskus sanonut äidille, et mulle sit tulee muuten isommat tissit ku sulle. Et kai ne aikuisten puheet jotenkin vaikuttivat muhunkin. Alakoulussa nolostelin kahvipöydässä kun äiti ja sen kaverit kyselivät kehen olin ihastunut. Sain soperrettua et Villeen ihan naamapunaisena.

 

Marja: Oliko sulla paljon ihastuksia lapsena? Kerroitko niistä kenellekkään?

 

Sami: Mulla oli tosi paljon ihastuksia. Oon leikkinyt lapsena enemmän tyttöjen kuin poikien kanssa. Vieläkin musta tuntuu, että mä oon enmmän oma itseni silloin kun oon naisten seurassa. Mä ihastuin ekaksi meidän hoitolapseen. Me leikittiin joskus pimeässä komerossa aikuisia. Sit mä muistan kun olin tokalla luokalla, niin me leikittiin yhden tytön kanssa pusuhippaa heidän pimeässä alakellarissa. Muistan sen tunteen kun pussattiin. Tuntui tosi hyvältä. Ei me sitä valot päällä oltais tehty. En kertonut ikinä kenellekään.

 

Sami: Onko sulla samanlaisia kokemuksia lapsuudesta? Miltä se tuntui, kun olit toista ihmistä lähellä?

 

Marja: Mulla oli kans paljon ihastuksia. Olin aika rasavilli poikatyttö. Kerhossa mulla oli yksi tyttökaveri ja muut olivat poikia. Tykkäsin usein ryhmän kingeistä. Kerhon päätösjuhlassa ennen kouluunmenoa olin Prinsessa Ruusunen. Prinssi oli yksi ihastuksistani ja näytelmä oikeasti päättyi kun prinssi antoi pusun minulle, Se oli ihanaa. Niin suloisen kutkuttavaa, hassua ja silti herkkää. Muistan myös, kun yksi poika oli hyvin hyvin ihastunut minuun. Poika oli tyttöjen keskuudessa hyvin suosittu, mutta minä en ollut ihastunut häneen. Sitten poika tuli leikkimään meille ja syntyi kolmiodraama. Naapurin tyttö oli ihastunut poikaan ja poika minuun ja minä halusin vain leikkiä. Ihastumiset ja tykkäämiset olivat ihanaa haavehaihattelua lapsuudessa.

 

Tykkäsin olla poikien lähellä myös leikkien muodossa. Koulun pihalla poliisi ja rosvo leikissä oli kutkuttavaa juosta karkuun tai jäädä kiinni. Pusuhippaa leikittiin myöskin paljon ja talvella painittiin lumikasoissa,

 

Marja: Millaisiin tyttöihin sä ihastuit?

 

Sami: Mä en ole ikinä ihastunut niihin luokan "kilteimpiin" tyttöihin. Ihastuin heihin, jotka olivat tavalla tai toisella mun lähellä. Hoitotyttöön, koulussa vierekkäisessä pulpetissa istuneeseen, sellaisiin iloisiin tyttöihin. Olin kova ihastumaan ylipäätään. Tytöt ihastuivat myös minuun tosi helposti. Kysyntää oli lapsena tosi paljon.

 

Sami: Puhuitteko tyttöjen kesken koskaan seksistä tai siihen viittaavasta? Ja jos niin mitä te puhuitte?

 

Marja: Meillä barbiet sekstaili vaikka ei muuten vie kauheesti siitä tiedettykään. Niillä oli villiä! Alettiin lukemaan Sinä & Minä -lehtiä ja Suosikkia aika aikaisin ja sieltä kerättiin tietoa, Paljon me vaan ihmeteltiin ja kikateltiin. Katsottiin viivottimella kuinka pitkä on 10cm penis. Tai haaveiltiin omasta poikaystävästä, suutelusta ja kosketuksesta, mistä ei vielä tiedetty mitään. Kun tuli koulun diskot odotettiin ihan hulluna et pääsee tanssimaan hitaita. Muistan et ei oltu ku varmaan 3. tai 4.luokalla ja puhuttiin keskenämme siitä ku pojilla on jotain kovaa meitä vasten. Se jäi leijumaan ilmaan, mikä se "kova" oli. 5.luokan jouluna sain lahjaksi Kroppa koppa -seksuaalikasvatuskirjan ja sit meidän tiedot kasvoi huomattavasti. Luettiin sitä yksin ja porukassa.

 

Marja: Juttelitteko te keskenänne seksuaalisuudesta? Ihastuksista, kokemuksista, kokeiluista, pornosta? Haalitteko salaa mistään esim pornolehtiä?

 

Sami: Vitsin varjolla puhuttiin. Keksittiin erilaisia pimppisanoja. Muistan että eka pornolehteni oli Anttilan-kuvasto, josta katselin alusvaatekuvia salaa. Sittemmin löysin kätköstä isäni pornolehtiä ja vhs-kasetteja, joiden etutarrassa ei lukenut, että mitä se kasetti sisältää. Muistan katsoneeni, kun vanhemmat lähtivät kävelylle. Muutaman kerran olin jäädä kiinni ja paniikissa survasin kasetin sohvan tyynyn alle, kun en ehtinyt koteloon laittaa ja toivoin, että kukaan ei istu sille paikalle sohvaa. Olisin kuollut häpeästä.

 

Sami: Minkä ikäisenä "löysit" itsesi seksuaalisesti? Ymmärsit, että joillakin teoilla ja tuntemuksilla on selvä yhteys?

 

Marja: Mä löysin itseni varsin nuorena taisin olla just kouluun menny. Se oli vahinko. Olin meidän toisessa vessassa ja huomasin kaapissa pornolehtiä. Ne olivat piilossa, mutta eivät aikuiset lasta ovelampia ole. Aloin lukemaan niitä aina kun kävin vessassa. Huomasin, että tunnen outoa kihelmöintiä, pakottavaa tarvetta kosketella itseäni. Tykkäsin tuosta oudosta t
unteesta ja halusin palata aina vessaan. Kunnes yhtenä päivänä lehdet olivat poissa. Enkä mä voinut kysyä keneltäkään mihin ne oli menyt kun olin lukenut salaa lehtiä. Samaan aikaan vähän pelotti joudunko keskusteluun tämän takia. En joutunut… 

 

Seksuaalisuus on meissä aina vauvasta vaariin asti. Siksi on tärkeää tutustua omaan lapsuuteen. Seksuaalisuus on silloin erilaista kuin aikuisena, mutta se on meissä. Siihen vaikuttaa ympäristö missä elämme, ihmiset ketkä ovat ympärillämme ja tapahtumat lapsuudessamme. Millainen oli sinun lapsuutesi? 

 

*Juttusarja jatkuu ensi viikolla Samin Havaintoja parisuhteesta blogissa. Julkaisemme vuoron perään blogeissa juttusarjaa.

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Uncategorized

Marjan ja Samin seksisuhde osa 1- 2/2

Sami: Sami on niin kiltti poika, he kaikki sanoivat. Aamulla ennen kouluun menoa astuin kynnyksiä samalla lailla joka aamu. Petaisin itselleni hyvää viikonloppua. Yksikin väärä askel ja jääkaapissa olisi liikaa saunajuomia. Isä piti minua sylissä. Olin isän poika. Isän herkkyys valui ulos liiallisena humalana. Pelkäisin, että hän ei tulisikaan kotiin iltavuorosta. Olisi ajanut kolarin ja makaisi autossa kuolleena. Halusin olla vanhemmille helppo, vaivaton ja huolehtiva. Aloin pelätä juhlapyhiä ja viikonloppuja. Oli yksi surullinen juhannus. Isä makasi sängyssä selällään oksennuksessa. Mietin myöhemmin, että mitä jos en olisi ollutkaan kotona. Sami on niin kiltti poika, he kaikki sanoivat, mukava ja huolehtiva.

 

Marja: Marja taas oli reipas tyttö. Hän oli luokkansa priimuksia, auttoi muita ja oli luotettava. Reippaudesta tuli kehuja ja identiteetti. Piiloon jäi herkkyys. Reipas tyttö oli myös pärjääjä. Vaikka äidin itku pelotti, otin ohjeet vastaan ja olin tyynen rauhallinen. En voinut olla heikko. En myöskään voinut liikaa vaivata ja yritin hoitaa asiani ilman aikuisten apua. Koulukiusaamisestakin kerroin vasta, kun kiusaajat hyökkäsivät veljeni kimppuun. Olin isäni silmäterä ja ylpeyden aihe. Kaikki puhuivat, miten olin isän tyttö. Rakastin olla isän sylissä, mennä yhdessä kauppaan. Isän kanssa sai mennä tien yli muualtakin kuin suojatietä pitkin. Isää ei saanut herättää viikonloppu aamuina ja tuntui, että hän oli paljon töissä. Jossain vaiheessa hän alkoi käymään tansseissa ja laivalla. Äiti oli kotona meidän kanssa. En ymmärtänyt miksi.

 

Sami: Sain paljon rakkautta. Herkkä ja ujo poika olisi kaivannut enemmän kannustusta. Ennen nukahtamista kävin noin kymmenen kertaa olohuoneen ovella. Varmistamassa, että kaikki on paikalla. Sain paljon rakkautta. Isän rakkaus todentui läsnäolona ja annettuna aikana. Myöhemmin kuulin, että isä jakoi rakkautta ja läsnäoloa myös kodin ulkopuolella.  Äidin rakkaus todentui huolehtimisella ja hoivana. Hyvinä aikoina sain olla sylissä turvassa, itkevänä poikana. Minulla oli punainen pieni potkuri. Talvella potkin sillä pitkin kylän katuja. Lähdin mukaan, kun äitini lähti kävelylle, halusin olla äitini turvana. Halusin varmistaa, että illalla kaikki olisivat turvassa kotona. En nähnyt isän ja äidin halaavan tai pussaavan koskaan toisiaan. Joskus yöllä kuului ääniä. Ymmärsin, että niitä ääniä ei tarvinnut pelätä.

 

Marja: Minäkin sain paljon rakkautta. Reippasta tyttöä kannustettiin paljon. Olin silti öisin pelokas tyttö. Kun näin painajaisia oli ihana kömpiä isän viereen turvaan. Jos isä ei ollut kotona yritin mennä äidin viereen, hän ajoi pois. Äiti ei pystynyt nukkumaan piehtaroiva lapsi vieressään. Silloin menin pikkuveljeni viereen. Muutuin pieneksi ja haavoittuvaksi, reippaus oli tiessään öisin. Kun isälle esitteli oudon naisen olin äidin puolella. Yritin etsiä naisesta vikoja, pieni, liikaa meikkiä ja aika vanha. Ihmeellinen lyhyt tukka. En silti ajatellut, että he eroaisivat. Isä vain kävi välillä muualla viikonloppuisin ja oli iloisempi. Jos olimme isän mukana oudon naisen luona, yöllä ei voinut nukkua kummien äänien takia. Huusin, että olkaa hiljaa. Ärsytti.

 

Sami: Sinä syksynä isän ei tarvinnut enää lähteä aamuisin töihin. Puhuivat uutisissa suuresta lamasta. Jouluaattona kuusen alla oli silti lahjoja. Halusivat antaa lapsilleen parasta. Istuin sohvalla paketista tullut videopeli kädessä. Äiti seisoi eteisessä takki päällänsä. Silmissään tyhjä katse ja silmät kyynelistä märkinä. Sanat kaikuivat pitkään korvissa. Lapset, ei nähdä ehkä enää ikinä. Isä lähti viemään autolla äitiä. Huoneeseen jäi hiljaisuus ja kaksi, jotka tarvitsivat lohdullista syliä. Siskoni sai luoksensa poikaystävän, minä jäin tuijottamaan joulukuusen tähteä. Muistan vieläkin sen hetken, kun jäi heti hirveä ikävä. Viikon päästä äiti tuli takaisin, mieli täynnä lääkkeitä. Uutenavuotena isä ajoi autolla kännissä. Minä pelasin videopeliä, jossa piti ampua jotain örkkiä.

 

Marja: Tuli taas uusi kesäloma. Lähdimme isän ja oudon naisen kanssa kesälomareissulle. Särkänniemi, Oulu, juhannus lapin yössä. Kaikkea uutta ja ihmeellistä. Isä oli vihainen, kun halusin ostaa äidille tuliaisiksi kaikilla rahoillani purotaidetta matkamuistomyymälästä. Minulla oli ikävä äitiä. Olisin halunnut, että äiti on mukana. Juhannuksena aikuiset tulivat oudon iloisiksi ja jättivät ison kasan lapsia keskenään mökkiin. Vanhin oli 12-vuotias tyttö. Kun aikuiset tulivat takaisin osa konttasi. Reissu loppui aikanaan. Myös äidin ja isän tarina loppui. Isä ajoi auton kotipihaamme ja ilmoitti muuttavansa pois. Olin hädissäni. Miksi isä hylkäsi minut, äidin ja pikkuveljen. En halunnut päästää isää lähtemään vaan itkin hänen sylissään lohduttomasti. Kellot eivät pysähtyneet vaikka tahdoin. Elokuussa alkoi koulu ja koripallo harkat.

 

Historia kulkee mukanamme. Olemme palapeli, josta osa on koottu menneisyydessä. Palapeli pitää sisällään menneen ja nykyisyyden. Loput palat ovat vielä kiinnittämättä. Parisuhde koostuu kahdesta historiasta. Me emme voi koskaan ymmärtää täysin toisiamme. Me olemme menneisyytemme kuva. Me emme voi ymmärtää, mutta meidän pitää voida hyväksyä. Me olemme hakeneet rakkautta menneisyydestä kumpuavista muistoista ja kokemuksista. Toinen on hakenut turvaa miellyttämisellä. Ja etsinyt enemmän pelastettavaa kuin kumppania. Toinen on halunnut olla se kuka hylkää, eikä tule hylätyksi. Haluamme olla rehellisiä ja auki. Meidän pitää tuntea toistemme menneisyys, että meillä olisi edes se pieni toivo siitä, että tulevaisuutemme olisi yhteinen oman rakkaamme kanssa. 

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
14 huhtikuun, 2019
Hyvinvointi
Olenko raskaana?
6 tammikuun, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
19 joulukuun, 2018
Uncategorized

Oodi ystävyydelle

On vuosi 1996 ja laulamme täysillä kotimme olohuoneessa Spice Girlsin musavideon tahdissa. Kun biisi loppuu kelaamme Lista –ohjelmasta nauhoitetun biisin uudelleen alkuun. Ja taas mennään. Tunnelma on katossa ja huone täyttyy iloisesta kikatuksesta.

Vuosituhannen loppu. Pelaamme koripalloa koulujen välisten mestaruuskilpailujen finaalissa. Katson oikealle, näen ystäväni, joka nyökkää. Tuomarin pilli soi. Peli alkaa. Pari pomppua, juoksen täysillä ja syötän ystävälleni. Koriii!!! Ja me tuuletamme!

Itken vuolaasti ystäväni olkaa vasten. Eletään tammikuuta 2005. Kihlasormus on jätetty pöydälle ja olen päättänyt lähteä. Silti sattuu. Ystäväni lohduttaa ja tsemppaa minua nousemaan junaan. Vaikka lähden yksin, tiedän etten ole yksin.

Makaan sairaalassa kesällä 2007. Ennenaikainen synnytykseni on käynnistynyt ja minut siirretään synnytyssaliin. Äitini ehtii paikalle vasta kahden tunnin kuluttua. Soitan ystävälleni. Hän on Pyynikillä ottamassa aurinkoa. Hän närkästyy, koska on juuri yksi kesän harvoista hellepäivistä. Joudun vannomaan, että maksan solariumin hänelle. Nauramme.

Hassuja tehtäviä, koripalloa, kuvaukset, itkua ja villiä biletystä. Vietämme polttareitani puoli vuotta häiden jälkeen kesällä 2013. Minut on ympäröity tärkeillä ystävilläni. Ne ketkä eivät ole paikalla ovat lähettäneet ihania muistoja. Nämä naiset tietävät ja tuntevat minut. Minulle puetaan abiristeilyltä tuttu kimalletoppi ja minishortsit. Helsinki vapiskoon.

Olen saanut kokea niin arkisia kuin huikeitakin juttuja ystävieni kanssa. Miltä tuntui teininä, kun kuulimme mopon äänen ja iskimme silmää toisillemme. Tai kun ensimmäinen ystävistäni meni naimisiin ja itkulla ei ollut mitään rajaa kirkossa. Ystäviä on tullut uusia, osa jäänyt matkalle ja osa pysynyt lähellä kaikki nämä vuodet. Kun pohdin menneitä vuosia, mieleeni tulvii paljon muistoja.

Miten voi muistaa lapsuuden ystävien syntymäpäivät kuin omien lastensa? Miten voi joskus olla ikävä ihmistä, jonka kanssa ei ole ollut tekemisissä kymmeneen vuoteen?

Ystäväni ovat osa minun tarinaani. Kaikki he ovat jättäneet minut jälkensä. Miten jännää on huomata, kuinka elämä on vienyt meitä eri suuntiin. Miten ylpeänä voin joskus ajatella vanhaa ystävääni, joka valloittaa maailmaa toisella puolella maapalloa, vaikka itse istuu kotisohvalla imettämässä kolmatta lastaan.

On lapsuuden ystäviä Karkkilasta. On ystäviä rakkaista harrastuksista, minulla etenkin koripallosta. On ystäviä opiskeluajoilta Mikkelistä, työpaikoista ja eri kaupungeista, missä olen asunut. Monet heistä ovat enää osa rakkaita muistoja ja epämääräisiä facebook-ystäviä. Silti he koskettavat minua syvästi. Vaikka en sitä aina huomaakaan.

On ollut myös lyhyitäkin kohtaamisia, jotka tuntuvat ystävyydeltä. Viikon mittainen kilpailumatka Istanbulissa bolivialaisen Alexsandran kanssa ei unohdu ikinä. Tai kolmen viikon seikkailu Aulin kanssa Italiassa. Ja heitä kaikkia, ystäviä, joita olen kohdannut matkan varrella milloin missäkin mutkassa ja joiden kanssa olen kulkenut eri pituisia pätkiä, voi olla välillä iso ikävä.

Lapsen saaminen, parisuhteen aloitus ja perheen kasvaminen ovat vieneet aikani. Myös työlle ja harrastuksille menee osansa. Samaan aikaan kaipaan ystäviäni. Aika ei vain riitä.

Kolmannen lapsen jälkeen jopa puhelimessa puhuminen on vaikeaa. Tätä en olisi vielä uskonut ensimmäisen lapsen jälkeen. Ja missä välissä ehtisin ja jaksaisin matkustaa toiselle paikkakunnalle ystäväni luo? Vaikka haluaisin.

Väärinkäsityksiltä ei voi välttyä. Etenkin jos itsellä on lapsia ja ystävällä ei. Kaikkia asioita ei voi selittää, eikä kaikkea ymmärtää. Yritän olla itselleni lempeä. Ja yritän myös pitää enemmän yhteyttä. Sillä joka kerta kun soitan ystävälle, siitä tulee niin mahtava olo. Vaikka ystävä olisi sitten Hämeenkyrössä, Nummelassa, Tampereella tai Rovaniemellä.

Olen aina uskonut siihen, että todelliset ystävät pysyvät. Yhteys säilyy vaikka toisesta ei kuulisi aikoihin. Ja juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäätiin. Nämä ystävät tuntevat minut. Ja minä rakastan heitä. Kiitos, että olette olemassa. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Close