Tag

lapsiperhe

Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus

Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin

Kaikki luentoni vanhemmille alkavat siitä, että laitan heidät katsomaan peiliin. Seksuaalikasvattajan perusta on hänen oma elämänsä, hänen oma seksuaalihistoriansa. Olit sitten vanhempi tai kasvatusalan ammattilainen, oman elämän merkityksestä lapsen tai nuoren kohtaamiseen ei pääse eroon. Parhaassa tapauksessa se voi olla iso voimavara.

 

Edessä paljon kysymyksiä, joihin sinulla on vastauksia.

 

Kuka peilistäsi katsoo? Mitä hänen elämässään on tapahtunut? Millaista seksuaalikasvatusta hän on saanut? Voi olla, ettei heti tule mieleen mitään mutta kaivellaan lisää.

 

Palaa aikaan, kun olit vastasyntynyt vauva. Ketkä pitivät sinua sylissä? Kuka hoiti sinua eniten? Tiedätkö miten sinulle puhuttiin? Jos sinulla on mahdollisuus kysyä näistä asioista, kysy ihmisiltä, jotka ovat varhaislapsuudessa olleet lähellä sinua.

 

Se miten meitä on katsottu vauvoina, miten meille on puhuttu ja miten kehoomme on kosketettu, on antanut meille kehomme rajat ensi kerran. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hänelle alkaa rakentua perusluottamus toisiin ihmisiin, kokemus turvallisuudesta.

 

Perheen kosketuskulttuuri on olennainen osa seksuaalihistoriaamme. Se alkaa vauvasta ja jatkuu aikuisuuteen saakka. Millainen kosketuskulttuuri perheessäsi oli? Pidettiinkö teillä lapsia sylissä? Lohdutettiinko sinua halaamalla? Vietittekö sohvalla aikaa lähekkäin? Näitkö vanhempiesi tai muiden aikuisten halaavan tai pussaavan?

Suomalainen kosketuskulttuuri on ollut varsin niukka ja välttelevä. Kulttuuriantropologi ja sukupuolentutkija Taina Kinnunen kirjoitti kirjassaan Vahvat yksin, heikot sylityksin: ” Niin moni meistä tietää ruumillaan sukupolvien ketjussa saostuneen hellyyden niukkuuden, jolle ei ole lupaa eikä sanoja tulla julki. Liian usein tuo mykkä puute on kanavoitunut pahaksi kosketukseksi, väkivallaksi.”

 

Miten tunteista puhuttiin perheessäsi? Annettiinko niille nimiä? Näytettiinkö ne avoimesti vai vaiettiinko? Laitettiinko sinut rauhoittumaan omaan huoneeseen vaikeiden tunteiden kanssa? Tunteiden sanoittaminen on tätä päivää ja siihen sataa kokoajan ohjeita. Mutta ei  ole kauan siitä, kun ”jäähypenkki” oli vielä ihan okei, ja koulussa erilaiset häpäisyrangaistukset tyhmyyksien teosta olivat arkipäivää. Moni meistä tämän hetken vanhemmista on joutunut selviämään tunteidensa kanssa yksin, ja nyt meidän pitäisi osata sanoittaa niitä omille lapsillemme.

 

Millaisia normeja teidän perheessänne oli? Kuinka lyhyttä hametta sai käyttää? Miten alastomuuteen suhtauduttiin? Miten aikuiset suhtautuivat oman kehon tutkimiseen tai itsetyydytykseen? Minkäikäisenä seurustelukaverit saivat tulla kylään tai jäädä yöksi?

Yksi iso kysymys on uskonto. Uskontoja on monenlaisia ja tapoja elää on monia. Siksi uskalla pohtia myös uskonnon vaikutusta elämääsi. Apuna voit käyttää esimerkiksi näkökulman vaihtoa. Millainen lapsuutesi ja nuoruutesi olisi ollut jos perheesi uskonto olisi ollut jokin muu tai jos he olisivat olleet ateisteja?

 

Olen itse 1980-luvun lapsi,  ja sellaista monikulttuurisuutta kuin tämänpäivän Suomessa on, oli vähän. Tummaihoisia kutsuttiin häpeilemättä neekereiksi, ja koulussa pelattiin vielä 1990-luvulla ”Kuka pelkää mustaa miestä” -leikkiä. Homoja haukuttiin homoiksi hyvin rumasti ja  homoseksuaaliset teot olivat rangaistavia Suomessa aina vuoteen 1971. En itse muista lapsuudestani sanaa moninaisuus. Saati, että joku olisi puhunut esimerkiksi sukupuolen tai seksuaalisuuden moninaisuudesta. Jo pelkästään ”avioeroperheen lapsi” -leima tuntui kouluvuosina painavalta eikä erilaisista perheistä puhuttu positiiviseen sävyyn.

 

Moninaisuudesta puhuminen on kuitenkin yksi tärkeitä teemoja tämän päivän seksuaalikasvatuksessa ja se on myös lapsen oikeus ja siksi sinun kannattaa pohtia omia kokemuksiasi moninaisuuden äärellä olosta .Lapsen ja nuoren on tärkeä oppia ymmärtämään, että meillä kaikilla on monia rooleja, erilaisia ominaisuuksia ja kuulumme useampiin ryhmiin. ”Ominaisuudet, taustat ja ryhmät saattavat liittyä esimerkiksi sukupuoleen, seksuaalisuuteen, sosio-ekonomiseen asemaan, ikään, fyysisiin ominaisuuksiin, vammaisuuteen, ulkonäköön, uskontoon, kieleen, kulttuurieroihin, etnisiin piirteisiin, poliittisiin näkemyksiin tai erilaisiin ideologioihin ja vakaumuksiin.” (Lähde: www.kulttuuriakaikille.fi)

Siksi on hyvä pysähtyä asenteiden ja arvojen ääreen. Miten sinä suhtaudut seksuaalivähemmistöihin? Miten sinä kohtaat erilaisia ihmisiä? Miten teidän kodissanne puhutaan muista ihmisistä? Miten heidän ulkonäöstään tai kumppaneistaan puhutaan? Mitä tasa-arvo sinulle merkitsee?

 

Lopuksi on hyvä pysähtyä siihen, miten suhtaudut itseesi tänä päivänä. Miten koet, tunnet ja näet itsesi? Miten suhtaudut kehoosi ja sukupuoleesi? Miten suhtaudut seksuaalisuuteesi? Millaisessa suhteessa elät? Oletko tyytyväinen elämääsi? Keskustele myös mahdollisen kumppanisi kanssa seksuaalikasvatuksesta teidän perheessänne, jotta olisitte mahdollisimman samoilla linjoilla. Ehkä keskustelu antaa jotain uutta näkökulmaa myös teidän keskinäiseen suhteeseenne.

 

Näiden kysymysten äärellä voi mennä hetki, mutta se kannattaa. Olet valmiimpi kohtaamaan lapsen kysymykset ja arkielämän kommellukset. Voit olla sellainen seksuaalikasvattaja, joka tukee ja rohkaisee ilman menneisyyden painolastia. Sen on ansainnut jokainen uusi sukupolvi. <3

*Seuraavassa postauksessa kerron lasten seksuaalikasvatuksesta ja annan työvälineitä siihen.

*Millaisia ajatuksia postaus herätti? Tuliko sinulle mieleen jotain kysymyksiä?

*Kuvat: Pixabay, (viimeinen kuva) Piia Kultalahti

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus
Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä
5 heinäkuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
4 syyskuun, 2019
Perhe

Ärtymyksestä rakkauden tulvaan

Pitkästä aikaa muru on taas lähdössä työmatkalle valtameren toiselle puolelle. Hassua sinänsä, että olen jo monta päivää pyöritellyt hänen lähtöään mielessäni. Vaikka kyse ei ole kuin vajaasta viikosta, ovat mielessä risteilleet tunteet kaipauksesta ärtymykseen.

 

Jäin pohtimaan tänään, mitä viestiä nämä tunteet kertovat. Mitä niiden takana on? Voisiko niistä oppia jotain tai ymmärtää itseään paremmin? Mitä tarkoittaa rehellinen tunteiden ja tarpeiden arviointi? Voiko puhuminen ehkäistä riitoja työmatkojen aikana?

 

Hyvä tapa tutkia tunteita on pohtia tunteen rinnalle tarve, ja tarkastella sen jälkeen tilannetta rehellisesti.

 

Otetaan esimerkiksi ärtymys, sen taustalla oleva tarve on minulla tasavertaisuus. Olen paljon ollut sen äärellä, että miksi minä jään aina lastenhoitovastuuseen? Hoidan omat työt, ja toinen reissaa työn puolesta ympäri maailmaa. Rehellisyyden nimissä, minun täytyy ymmärtää töidemme erilaisuus – murun työhön kuuluvat työmatkat. Tähän liittyy myös kateus, minkä olen opetellut sanomaan ääneen, sillä kateus kasvaa vain hiljaisuudessa. Mutta voisiko tilannetta tasapainottaa esimerkiksi minun omilla pienemmillä matkoillani, nyt kun lapset eivät ole enää niin pieniä? Tasapainoa on tuonut omalta osaltaan minun urani, tilanne oli erilainen kun olin vielä kotiäitinä.

 

Kaipauksen takana on tarve kuulla toisesta ja halu jakaa arkea, ”painaa pää toisen olkapäälle” edes vähän, vaikka toinen olisikin kaukana. Kukaan muu ei ole yhtä kiinnostunut minun tai lasten asioista kuin muru. Jos hän ei ole läsnä jakamassa sitä kaikkea, skype ja puhelut voivat tehdä ihmeitä. Sen olemme kuitenkin oppineet, että on parempi pysyä tekstiviesteissä, jos ei ehdi olla läsnä toiselle. Siitä olemme saaneet aikanaan isoja riitoja työmatkojen aikana aikaiseksi. Kaipaukseen saa kuitenkin helpotusta myös läheisten, kuten äidin kanssa juttelemalla tai kääntymällä hyvien ystävien puoleen.

Mustasukkaisuus on kiusannut minua välillä. Sillä on omat juurisyynsä, mutta keskellä pikkulapsiperheen ruuhkavuosia yksi iso tekijä on minun ja murun yhteisen ajan puute. Tuntuu lähes kohtuuttomalta, että muut saavat jakaa murun kanssa matkakokemuksia, mutta minä en. Tarve mustasukkaisuuden takana on yhteinen aika. Meidän kahdenkeskiset hetket ja erityisesti matkat. Hammasta on täytynyt purra ja puhua, sillä tässä asiassa täytyy jaksaa olla kärsivällinen. On eri asia käydä työmatkalla kuin säästää rahoja rakkauslomaan ja kesälomaan samaan aikaan.

 

Parasta lääkettä riitojen ennaltaehkäisyssä on puhuminen ja murulta saatu empatia. Kun muru jaksaa kuunnella, halia ja ymmärtää, minunkin oloni tasoittuu. Sitä ei voi tässäkään liikaa alleviivata, sillä juuri oletukset jos mitkä saavat mielikuvituksen laukkaamaan ja raivon kihisemään pahimmillaan. Pienetkin väärinkäsitykset voivat paisua kummasti, kun toinen on kaukana…

 

Olemme opetelleet käymään murun työmatkan läpi etukäteen, samoin meidän arjen täällä Suomessa. Tiedämme niin tarkkaan kuin se on mahdollista, mitä on tulossa ja onko yhteydenpito mahdollista. On parempi itselle ja lapsille, ettei edes odota skypepuhelua, jos se on epävarmaa. Se myös ehkäisee turhaa huolestumista tai väärin ajoitettuja yhteydenottoja. Myös arjen kuviot on käyty läpi, niin viikon ruuat kuin lastenhoitokuviot. Pyykit ja muut siivoushommat minimoidaan ja hoidetaan etukäteen.

 

Etukäteen kannattaa myös pohtia, mitä on tulossa reissujen jälkeen. Jos reissuun kuuluu illanviettoja tai biletystä, miten se vaikuttaa kotiintuloon? Toki on ihanaa antaa toisen nauttia elostaan, mutta tasapaino täytyy säilyttää ja ottaa kotona oleva huomioon. Ja kannattaa muistaa, milloin hehkuttaa mahtavasta ruuasta ja upeista keleistä, jos toinen rämpii loskassa kolmen lapsen kanssa syöden viidettä päivää makaroonilaatikkoa.

 

Ja loppujen lopuksi, en minä voi vastuuttaa murua minun onnestani. Yksinollessani olen kysynyt itseltäni monesti, mitä kaipaan kun muru on kotona iltaisin? Olen siis pitänyt omia ”lukumaratooneja”, soitellut ystäville, ollut vain hiljaa ja siivonnut, käynyt kylvyssä, joogannut ja yrittänyt mennä ajoissa nukkumaan. On ihan hyvä olla vähän yksinkin tämän kaiken hulinan keskellä.

Lopulta kotiinpaluun hetki tuntuu juhlavalta. Voi olla, että hieman riidellään. Lapset ottavat oman tilansa ja paikkansa murun sylistä ja kaikki kaipaavat huomiota.  Mutta kun oman rakkaan syliin pääsee, suudelmat tuntuvat erityisen pehmeiltä ja koko keho kihelmöi kosketuksesta. Ikävä pyyhkiytyy pois ja rakkaus tulvii kotiin. Joka kerta sitä jollain tavalla tajuaa, miten hyvää erossaolo ja kaipaus meille taas tekivätkään. <3

 

Miten sinä ja kumppanisi valmistaudutte, jos jompi kumpi on lähdössä työmatkalle? Onko sinulla hyviä vinkkejä muille, millä minimoida riitoja ja lisätä rakkautta?

*Kuvat ovat omia. <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Perhe

Putkiremontti tulossa – vinkkejä otetaan vastaan!

Raavaita remonttimiehiä ravaa rapussa jo solkenaan, aamu alkaa porauksella eikä ratikan kolistelulla. Osa rapustamme on jo putkiremontin kourissa ja oma muuttopäivämme lähestyy uhkaavasti kesän vaihtuessa syksyksi. Lokakuussa pitäisi asunto olla suojattu ja ”paketoitu” kirjaimellisesti. Viisihenkisen perheemme muutto vaatii jo hieman suunnittelua.

 

Minä olen pohtinut ihan ahdistumiseen saakka putkiremonttia. Muru ottaa rennommin, mikä on helkutin hyvä asia. Tasapainotamme toisiamme.

Isoimmat pohdinnat ovat liittyneet seuraaviin kysymyksiin:

  • Mihin muutamme remontin ajaksi – lasten päiväkoti- ja koulupaikat, työmatkat? Vuokra-asunto, AirBnB, forenom vai mummola?
  • Mitkä huoneet joutuvat työmaaksi? Jääkö mikään huone ”koskemattomaksi”?
  • Miten saamme tavarat suojaan – tarvitaanko varastoa? Vai riittääkö mummolassa tila remontin ajaksi?
  • Paljonko vuokra nousee remontin jälkeen? Joudummeko etsimään kokonaan uuden asunnon?
  • Miten kestämme lisästressin- ja väsymyksen? Vaikuttaako tämä parisuhteeseen?
  • Kuinka paljon aikaa pitää varata pakkaamiseen ym. töihin? Mitä kaikkea siihen tarvitaan?
  • Turhien tavaroiden kierrätysmahdollisuudet tai myyminen

 

Hihojen kääriminen ja hommiin ryhtyminen ovat auttaneet minua kaikkein eniten. Kesälomalla aloitin vaatteiden raivauksen, kun olin yksin kotona muutaman yön. Heinäkuussa piti myös tyhjentää kellarikomero sekä pyörävarasto. Siinä koko putkiremontti muuttui todeksi. Jokainen ylimääräinen tavara on todella ylimääräinen!

 

Olemme vieneet isot kassilliset vaatteita kierrätykseen, jätelavoille on laitettu isompia tavaroita ja kirjoja vähensimme puoleen. Kirjojen loppusijoituspaikka ei ole vielä selvinnyt. Leluja ja lasten kirjoja olemme vieneet lastemme päiväkotiin. Jotain olen myynytkin netissä, mutta siihen ei ole isommin aikaa.

Asuntoasia ratkesi onnenkantamoisella. Heti töiden alettua lempparikahvilani pitäjä oli huikannut Facebookin Helsingin vuokra-asunnot ryhmästä. Sitä selaillessa yksi kämppä kiinnitti heti huomioni ja sai tunteen, että tänne voisin perheeni tuoda. Ja kaikki sopi heille kuin meillekin! Vuokra-aika, paikka, hinta, kalusteiden määrä ja mikä tärkeintä: kaikesta voi neuvotella.

 

Mikä helpotus, että arki rullaa lähes samaan tyyliin vara-asunnostakin käsin.

 

Ensi viikolla olemme taas viisaampia. On asuntomme katselmuksen aika. Putkiremontin suorittavan firman edustajat tsekkaavat asuntomme, vuokraisäntä ja me olemme kuulemassa mitä on luvassa. Saan myös kysellä kaikki asiat, mitkä ovat mietityttäneet.

 

Mummolassa on onneksi hieman tilaa tavaransäilytykseen ja aloitamme muuttoa pikku hiljaa jo syyskuun aikana. Ystäväni antoi hyvän neuvon pitää mieli positiivisena vaikka stressitasot nousisivat muutossa: ”Kun olet tehnyt päätöksen vara-asunnosta, kiitä ja kehu itseäsi. Pysy positiivisissa puolissa ja muista muutoksen väliaikaisuus. ”

 

Oma mantrani on: ”Me selviämme tästä, me olemme hyvä tiimi.” Se on ollut minulle aina voimavarana. Oli kyse kirjan kirjoittamisesta, murun työmatkasta, vatsatautikierteestä tai nyt putkiremontista. Ehkä me tulemme vain entistä tiiviimmäksi tiimiksi? <3

*Osaisitko sinä antaa minulle jotain hyviä vinkkejä tulevaa pakkaamista, muuttoa ja paluuta varten? Mitkä tavarat sinä olet jättänyt asuntoon? Miten olet pakannut asuntoon jätettäviä tavaroita? Mitä ei missään nimessä kannata jättää asuntoon? Mitä tekisit nyt toisin, jos tietäisit kaiken sen mitä tiedät nyt? Kaikki vinkit otetaan vastaan ja omista putkiremonttikokemuksista voi kertoa vapaamuotoisesti. Linkkaa myös oma blogipostauksesi, jos olet kirjoittanut aiheesta! Kiitos sinulle jo etukäteen.

 

*Marie Kondon kirja Konmari – Iloa säkenöivä järjestys (Bazar, 2016) ja suomalaisen Jenni Sarraksen kirja Tavarataidot – Arkijärjellä koti kuntoon (Tammi, 2016) ovat olleet virtuaalisessa kirjapinossani. Niistä olen saanut hyviä vinkkejä tavaroiden lajitteluun ja karsimiseen. Uusin hankintani on Satu Pihlajan Aikaan saamisen taika – Näin johdat itseäsi (Atena, 2018).

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
14 huhtikuun, 2019
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
24 helmikuun, 2019
Uncategorized
Eikö seksillä ole merkitystä lapsiperheissä, eikö?
10 joulukuun, 2017
Uncategorized

Eikö seksillä ole merkitystä lapsiperheissä, eikö?

Luin eilen aamulla Helsingin Sanomista juttua Niskalenkki aikapulasta (Täyteen ammuttu elämä ajaa parit kriisin partaalle). Se kertoi aikapulasta lapsiperheen kiireisessä elämässä. Jutussa oli monta hyvää pointtia: ajankäytön pelisäännöt, aikataulujen suunnittelu, puhuminen, arvoista sopiminen. Se kannattaa ehdottomasti lukea ja pysähtyä itsekin sen äärelle pohtimaan, missä teillä mennään. 

Minua jäi kuitenkin hieman häiritsemään, miksi parisuhteesta puhutaan niin kainostellen. Miksi SEKSI JA SEKSUAALISUUS sanoja ei voi mainita suoraan, vaikka niissä piilee yksi lapsiperheiden parisuhdeongelmien suurimmista haasteista? Onko seksi edelleen jotain liian likaista? Irrallista? Epäolennaista muka? 

Seksillä ja seksuaalisuudella on iso rooli parisuhteessa.

En tarkoita tällä pelkkää panemista. Vaan monella tasolla tapahtuvaa toisen kohtaamista, johon kuuluu myös seksuaalinen halu kumppania kohtaan ja yhteinen matka nautintoon. Se on kaikkea koskettelua niin ei-seksuaalisella kuin seksuaalisellakin virityksellä, se on lähelläoloa, silmiin katsomista, toisen näkemistä muunakin kuin vanhempana.

Lapsiperheen arjessa oman ja yhteisen seksuaalisuuden toteuttaminen joutuu myös uuden eteen. Ja se on minusta aina mainitsemisenarvoinen asia. Sillä muutos yllättää niinkuin talvi yllättää autoilijat joka pirun vuosi. Voin omasta elämästä sanoa, että jokainen uuden perheenjäsenen syntymä on kuin se talvi, joka yllättää.

Oman kumppanin kanssa yhteinen aika vähenee ja mahdollisuus spontaaniin seksiin supistuu rajusti tai häviää kokonaan. Tieto raskauden, synnytyksen ja imetyksen vaikutuksista seksuaalisuuteen jää muun tiedon sekaan tai sitä ei edes anneta. Bloggaajakollegani Tosielämän kotileikkejä laittoi juuri postauksen Vauva tuli, halut meni. Hän kyseli siihen minulta neuvoja synnytyksenjälkeiseen haluttomuuteen, joka on valtavan yleistä. 

Onnellisissa ja seksuaalisesti aktiivisissa suhteissa seksuaalisuudella on iso merkitys myös lapsiperhevaiheessa. Silloin on hyvin tärkeää, että molemmat kokevat, että on arvokasta antaa seksille aikaa. On se sitten sitä kuuluisaa ”pikkukakkosseksiä” tai puolen tunnin nipistys yöunista. Ja samaan aikaan on tärkeää tiedostaa, että ollaan elämänvaiheessa, joka on haastava.

Seksillä on oma tärkeä osansa intiimin parisuhteen luojana ja onnellisen parisuhteen ytimenä. Eikö olisi jo aika lopettaa kainostelu seksin ja seksuaalisuuden äärellä ja nostaa se esiin, kun puhutaan perheiden hyvinvoinnista? Silloin annettaisiin lapsiperhearkea eläville pareille myös lupa puhua siitä ja hakea apua.

Parhaimmillaan seksi on energian lähde väsymyksen keskellä, se auttaa jaksamaan ja katsomaan omaa kumppania hymyillen maitolasien kaatuillessa. Ja orgasmit saavat sinut nukkumaan paremmin ja stressitason laskemaan – ehkä siihen kannattaisi panostaa vaikka hieman yöunistakin? <3

*Mitä mieltä sinä olet, kuinka merkittävä osa seksi ja seksuaalisuus on parisuhdettanne? 

*Tsekkaa antamani vinkit Lähiömutsi -bloggarille Pikkukakkosseksiä ja muut seksuaaliterapeutinvinkit . Voit myös käydä testaamassa, missä kunnossa parisuhteenne on tekemällä laatimani parisuhdetestin. Jos sinulla tai teillä on elämässä suurempia solmuja voit varata ajan minulle seksuaaliterapia vastaanotolleni Sexpoon. 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan. =)

*Kuvat Pexels

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Uncategorized

Äidinvaisto pelasti vauvani hengen

Sinä vanhempi, oletko koskaan miettinyt lapsen sairastuessa pitäisikö lähteä lääkäriin, kun lapsen yleistilaan tulee muutos? Vanhemmat käyvät päässään läpi erilaisia ristiriitaisiakin tunteita: lähdenkö turhaan, huolehdinko turhaan, nauraako joku minulle tai tulkitseeko joku huoleni ylihysteriaksi? Tämän vieraskynä postauksen kirjoittanut äiti pohti myös tätä. Onneksi hän lähti sairaalaan pienen vauvansa kanssa.

 

Tarinallani haluan rohkaista muita vanhempia lähtemään herkästi lapsen kanssa lääkäriin, varsinkin pienen lapsen kanssa, jos yhtään on sellainen tunne, että jotakin on pielessä. 

 

Hieman ennenaikaisesti syntynyt tyttäremme oli tapahtuman aikaan paria päivää vaille kuukauden ikäinen. Laskettu aika olisi virallisesti vasta viikon kuluttua. Olimme syntymän jälkeen kotiutuneet sairaalasta nenämahaletkun kanssa, ja se oli lopulta poistettu, kun tyttö jaksoi jo syödä itse, ja paino oli noussut yli vaaditun kolmen kilon. Kontrollit oli lopetettu.

 

Ensimmäinen asia johon vauvan voinninmuutoksessa kiinnitin huomiota oli, että vauva on todella väsynyt. Aamupäivällä hän oli vielä virkeä ja normaali oma itsensä. Päivän kääntyessä iltapäivän puolelle, vauva vain nukkui, eikä herännyt itse syömään, kuten hän tavallisesti oli tehnyt. Yritin syöttää lastani, jopa vähän väkisin, mutta hän ei jaksanut syödä, oli vetelä eikä reagoinut käsittelylle. Lapseni ei itkenyt. Mitään muuta oiretta ei ollut.

 

Mietin, että pitäisikö lähteä lastenpäivystykseen näytille, tarvittaisiinko sittenkin nenämahaletku takaisin? Onko kyse siitä, että vauva ei ole syönyt tarpeeksi ja on sen takia väsyneen oloinen? Odottaisinko kuitenkin seuraavaan päivään ja seurailisin vielä? Olin kahden vaiheilla. Lopulta päätin noin kuuden aikaan illalla, että kyllä me lähdetään käymään lastenpäivystyksessä. Ihan sama, vaikka ne nauraisi meidät ulos sieltä.  

 

Pakkasin tytön autoon ja lähdin köröttelemään kohti sairaalaa. Sairaalalla otin tytön autosta, kaikki oli normaalisti. Laskin kaukalon vaunuverhon alas, koska ulkona oli viileää. Päivystykseen päästyäni menin kanslian eteen ja painoin soittokelloa. Odota-valo paloi, kun hoitajalla oli toisen potilaan paperit kesken. Ajattelin, että alan riisua tyttöä valmiiksi. Avasin vaunuverhon ja kauhukseni huomasin, että rakas pieni tyttäreni oli eloton, hengittämätön ja sininen

 

Ryntäsin odotusvalosta huolimatta kansliaan ja työnsin vauvan kaukaloineen päivineen ilmoittautumisluukusta sisään hoitajan syliin ja huusin, että nyt on muuten kiire! Apua, auttakaa!

 

Hoitaja juoksi tytön kanssa lääkärin huoneeseen ja hälytti elvytystiimin. Tyttö saatiin virkoamaan ja tilanne laukeamaan tehokkaan elvytyksen ja henkilökunnan toimesta. Oli hienoa huomata, että hätätilanteen sattuessa henkilökunta tiesi täysin, mitä pitää tehdä.

Päivystyksestä lapseni joutui suoraan teholle hoitajan ja lääkärin saattelemana. Vauva oli todella huonossa kunnossa. Hänen pienet keuhkonsa eivät jaksaneet kovasta hengitystyöstä huolimatta tuulettua ja tästä syystä elimistössä oli liikaa hiilidioksidia eli hänellä oli respiratorinen asidoosi. Siirryttiin tehokkaampiin viiksiin ja sen jälkeen vielä ylipainenasaaliin eli cpapiin. Oli viittä vaille, että pieni lapseni olisi joutunut hengityskoneeseen.

 

Vauva sai usein apneoita eli hengityskatkoksia, joiden aikana saturaatio ja syke laskivat liian matalalle. Välillä apnea saatiin korjattua herättelemällä ja koskettamalla, mutta useamman kerran jouduttiin ventiloimaan eli käyttämään hengityspalkeita, joilla hoitaja manuaalisesti puhalsi ilmaa vauvan keuhkoihin. 

 

Lapsella ei missään vaiheessa ollut kuumetta ja limaisuus sekä muut huomattavat oireet alkoivat vasta myöhemmin sairaalassa.

 

Mikä oli aiheuttanut vauvalleni näin vakavan, jopa henkeä uhkaavan tilanteen? Kyseessä oli rhinoviruksen aiheuttama infektio eli aivan tavanomainen flunssa.

 

Vanhemmat, luottakaa vaistoonne! Älkää jääkö odottamaan kuumetta, koska kuume ei välttämättä nouse. Menkää herkästi näytille, jos lapsenne yleisvointi äkillisesti huononee. Jos itse olisin jäänyt seurailemaan tai odottamaan, olisi lapseni mahdollisesti kuollut kotiin. Tutustukaa lasten elvytysohjeisiin, että tilanteen vaatiessa osaatte toimia, koska aina apu ei ole lähellä ja ambulanssin tulo voi kestää.

 

Meidän tarinamme päättyi onnellisesti. Pahin on jo ohi ja vauva toipuu. Odotamme pääsyä osaston puolelle jatkamaan paranemista ja ennen kaikkea odotamme, että pääsemme kotiin perheen luokse. 

 

<3 Niinamari ja Aamu-vauva <3

*Kiitos vieraskynä kirjoituksen tehneelle Niinamarille kokemuksenne jakamisesta. Tämä aihe on hyvin tärkeä. Kaikkea hyvää pienen parantumiseen ja voimia koko perheelle. <3

*Kaksi kuvaa Niinamarin perhealbumista ja yksi kuva Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan siellä kiinnostavia artikkeleita, vanhoja ja uusia blogejani. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, että sinäkin olisit mukana ja kommentoisit siellä. =)

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
14 huhtikuun, 2019
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
24 helmikuun, 2019
Perhe
Putkiremontti tulossa – vinkkejä otetaan vastaan!
26 elokuun, 2018
Uncategorized

Meidän perheen Rodoksen suosikit

Teimme elokuun lopussa omatoimimatkan 

Meillä oli iso perhehuone, iloinen henkilökunta ja sopivan kokoinen uima-allas. Hotellin paras puoli oli, että saimme syödä aamupalaa lasten altaan vieressä, mikä helpotti pienten vesipetojemme kanssa. Toisella puolella tietä oli supermarketti ja lähimpään rantaan oli 500m. Eli toimiva paketti lapsiperheelle! Momondon kautta otimme suorat Finnairin lennot Rodokselle.

 

Matka oli kaikin puolin ihana, onnistunut ja täynnä aurinkoa sekä uimista. Lapsiin Rodos teki unohtumattoman vaikutuksen. Meidän matkaporukka koostui meistä vanhemmista ja 2v., 5v. ja 10v. lapsista. Lapset olivat sitä mieltä, että ensi vuonna uudelleen.

Meidän perheen Rodoksen suosikit:

 

Agathi Beach – Mietimme pitkään menemmekö auton vuokrauspäivänä Tsambika Beachille vai Agatha Beachille. Kysyimme neuvoa paikallisilta muutamassakin eri paikassa ja he olivat ehdottomasti sitä mieltä, että kokeilkaa Agathi Beachia. Ja onneksi kokeilimme.

Ranta oli juuri sopivan kokoinen ja henkeäsalpaavan kaunis. Palveluita oli ihan riittävästi oli ravintoloita ja vessat, suihkut sekä pukukoppeja. Ei ollut sellaista ”turistirysä” –meininkiä. Ranta syveni hyvin loivasti ja hiekka oli hienoa. Paikka teki meihin niin suuren vaikutuksen, että kävimme kahtena eri päivänä Agathi beachilla.

Faliraki Water Park – Googletin kovasti onko vesipuisto liian hurja pienten lasten kanssa. Netin kommenttiketjuista tuli ristiriitainen olo, mutta päätimme antaa vesipedoillemme mahdollisuuden. 

Vesipuisto oli ISO. Kaiken ikäisille jotakin. Pienten alueella oli yhtä sun toista ja koululainenkin viihtyi siellä. Kävimme myös valtavan isoissa vesiliukumäissä ja aalto-altaassa. Kaikkialle emme edes ehtineet. Vesipuistossa olisi hyvin voinut olla kaksi päivää, mutta se olisi ollut liian kallista meidän lomabudjettiin.

Lindos – Rodoksen yksi tunnetuimpia kohteita, eikä ihme. Kuumuus vähän jännitti, emmekä olleet kovin kauan Lindoksessa. Jos olisimme olleet murun kanssa kaksin, pysähdys olisi ollut varmasti pidempi.

Kaunis, näkemisen arvoinen paikka. Ravintolatarjontaa on monenlaista. Sopii etenkin jos on isompia lapsia tai lomailee vain aikuisten kesken. Kannattaa kysellä vähän paikallisilta, mitkä ovat ruuhkaisimmat ovat. Menimme itse aika ruuhkaiseen aikaan ja kuulimme, että paikka olisi voinut olla kivempi illalla. Lindoksessa on myös kaksi kivaa uimarantaa.

SUOSITUS – Rodoksella on paljon nähtävää, joten ehdottomasti kannattaa harkita auton vuokrausta. Me vuokrasimme auton kahtena päivänä ja hinta oli 55e/pv. Siihen kuului vakuutukset. Ilman autoa olisimme missanneet parhaan ruokapaikan, upean Agathi Beachin, Lindoksen ja monta muuta upeaa paikkaa. Saimme autoillessa aivan eri kuvan Rodoksesta. Vanhakaupunki olisi ollut mahtavaa nähdä, mutta se jäi ensi kertaan. Onneksi lapset ovat jo päättäneet, että me lähdemme uudelleen Rodokselle. =)

Jo pelkkä haaveilu auringosta pimeinä syysiltoina tekee hyvää. Sinulle joka olet lähdössä Rodokselle, ihanaa lomaa. Nauti ja rentoudu. <3

 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan siellä kiinnostavia artikkeleita, vanhoja ja uusia blogejani. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, että sinäkin olisit mukana ja kommentoisit siellä. =)

*Oletko sinä käynyt Rodoksella? Mitkä oli sinun suosikit Rodoksella? Kerro ihmeessä niistä lukijoilleni. =)

*HUOM! Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, vaan kaikki on maksettu omasta pussista. 

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
14 huhtikuun, 2019
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
24 helmikuun, 2019
Hyvinvointi
Lomapaineita makuuhuoneessa – miten ratkaista tilanne?
18 lokakuun, 2018
Uncategorized

Heinäkuu L-O-M-A-L-L-A

Kiitos teille kaikille ihanille lukijoilleni tästä keväästä. On ihmeellistä aina uudelleen ja uudelleen lukea teidän lukijoiden kommentteja. Ja huomata, miten paljon teitä jo on.

 

Tänä kesänä päätin, että pidän kesäloman. Kesäloman, jonka aikana en kirjoita blogia, en päivitä somea – olen vain. Tai no olen vain. Voiko kolmen lapsen äiti olla vain lomalla? Tästä kirjoitin viime kesänä blogiini postauksen Mikä pirun kesäLOMA?

Voin myöntää, että ajoittain loma aiheuttaa uupumista jopa enemmän kuin töissä oleminen. Lastenhoito on kovaa työtä ja meillä on aika menevät lapsoset. Yritämme murun kanssa antaa toisillemme pitkiä aamu-unia vuoron perään, välillä omaa aikaa ja illalla nauttia yhdessä olemisesta ilman työasioita.

 

Hetken jopa mietin keväällä kysyisinkö murulta, voinko lähteä viikoksi yksin Kreikkaan. Olisi mahtavaa uppoutua kirjojen maailmaan rantatuolissa ja urheilla aamuvarhaisella hyvin nukuttujen yöunien jälkeen. Keskittyä viikko vain itseen. Mutta vielä ei ole sen aika.

Vauhtia on riittänyt työrintamalla ja on ihana hetkeksi päästää irti työkuvioista. Tämän postauksen myötä alkaa lomani. Lomailemme Suomessa perheen kanssa ja toivottavasti jonain viikonloppuna pääsemme murun kanssa hoitamaan kahden rakkauttamme.

 

Elokuussa palaan taas työn touhuun kirjoittamaan blogia ja pitämään seksuaaliterapia vastaanottoa Sexpoon.

 

Toivottavasti sinäkin saat pitää kesälomaa ja rentoutua edes hitusen. Rakkautta kesääsi. <3

P.s  Tässä Puhu murun kesälomavinkit Helsinkiin:

  1. Uimastadion
  2. Hietsun uimaranta  
  3. Linnanmäki

Jos aurinko paistaa edes vähän lämpimästi niin nämä toimivat meidän perheessä aina. =)

*Kuvat ovat viime kesän aarteita perhealbumistamme.

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Uncategorized

Seksuaalikasvatus suojaa – kerro lapsille ja nuorille sextortionista  

Sextortion on kiristämistä seksuaalisella materiaalilla eli useimmiten seksuaalissävytteisillä kuvilla. HS uutisoi 19.6.2017Europol on aloittanut koko Euroopan laajuisen kampanjan #SayNo, koska kiristystapaukset ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti euroopassa.  

 

HS:n haastattelun mukaan Suomessa kyse on enemmän kiusaamisesta, mutta muualla Euroopassa kiristämiseen liittyy raha ja uusien materiaalien pyytäminen. Netti tuo rikolliset lähelle ja poliisin mukaan Suomessakin kiristystapauksiin pitää varautua. Jutun mukaan Suomesta ei ole löytynyt erittäin nuoria rikoksen uhreja. Europolin mukaan nuorimmat uhrit Euroopassa ovat olleet 7-vuotiaita.

 

Tämä on minusta tärkeä muistutus siitä, että seksuaalikasvatusta pitäisi antaa jo varhaiskasvatuksen piirissä. Lapsi, joka on saanut seksuaalikasvatusta, tunnistaa paremmin, jos joku yrittää rikkoa hänen rajojaan.

 

Seksuaalikasvatuksen keinoilla lapsille ja nuorille voidaan opettaa turvataitoja: Mitä tarkoittaa toisen kunnioittaminen? Miten omaa itseluottamusta saa vahvistettua? Mitä tarkoittavat seksuaaliset rajat? Kehen voi luottaa netissä? Kenelle aikuiselle voi kertoa, jos jotain tapahtuu?  

 

Seurailen itsekin tuota meidän alakoulussa olevaa lomalaista, ja suvereenisti hän juttelee englanninkielisessä pelimaailmassa ihan tuntemattomien kanssa. Into vain kasvaa, kun joku ottaa yhteyttä ja on kiinnostunut. 

 

Olemme käyneet monta keskustelua pelimaailman chateistä. Hän oli tietoinen, että pelimaailmassa voi olla huijareita, mutta samaan aikaan hämmentynyt, kun kerroin, että tuo sinun chat-kaveri Minecraftissa voi olla aikuinen. 

 

 ”Lapsi oli hämmentynyt, kun kerroin, että tuo sinun chat-kaveri Minecraftissa voi olla aikuinen. ”

 

Miten lapselle puhutaan sextortionista tai netin seksuaalisista vaaroista? Ensin on hyvä pohtia, miten aiot puhua. Puhutko tuomitsevasti, ylhäältä päin vai osaatko olla empaattinen? Mitä tiedät asiasta? Tiedätkö miten hän käyttää nettiä ja mitä pelejä hän pelaa? 

Väestöliiton sivuilla nuori pyysi apua, kun ex-kumppani ei suostunut poistamaan hänen paljastavia kuviaan, ja hän pelkäsi niiden levitystä. Tämä nuori oli toiminut hienosti, kun oli lähtenyt hakemaan apua. Häpeä saa nuoren kuitenkin helposti hiljenemään. Ja jättää asian kanssa yksin.

 

"Iso osa kiusaamistapauksista jää Vaaranen-Valkosen mukaan piiloon, sillä nuoret häpeävät tapahtunutta liikaa ilmoittaakseen siitä. " (HS 19.6.2017).  

 

Väestöliiton sivulla myös todetaan, että erilaisten sexting eli seksiviestien lähettely kuvien, videoiden ja tekstiviestien muodossa on nuorten maailmassa normaalia. 

 

Nuorta suositeltiin ottamaan Help.some –sovelluksen kautta yhteyttä poliisiin ja rikosuhripäivystykseen. Samalla muistutettiin, että paljastavien kuvien levittäminen voi johtaa rikostutkintaan.

 

Paras apu on antaa tietoisesti seksuaalikasvatusta vauvasta asti, koska annat sitä joka tapauksessa. Ikätasoisesti, lapsen kysymyksiin vastaten. Silti koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa puhumista nuoren kanssa seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Vanhempana seksuaalikasvatus on vastuullasi.

 

Painota lapsille ja nuorille pienestä saakka, että aina voi tulla kertomaan, jos jotain ikävää sattuu. Ja aina saa kysyä. Koska sinä olet minulle tärkeä ja minä haluan aina auttaa sinua. <3  

 

 

*Suosittelen kaikkia vanhempia katsomaan itse ja näyttämään koululaisille tämän Europolin lyhyelokuvan HS:n sivuilta. Siitä saa tärkeää tieto ja ymmärrystä, mistä sextortionissa on kyse.

Voit kysyä nuorelta lyhytelokuvan jälkeen:

·      Onko aihe tuttu sinulle? 
·      Onko sinulle tai ystävillesi tullut ongelmia kuvien lähettelystä?
·      Uskaltaisitko kertoa meille (vanhemmille) tai jollekin tutulle luotettavalle aikuiselle, jos sinua kiristettäisi jotenkin kuvilla tai kuviasi levitettäisi?

Europolin ohjeistus sextortion tilanteisiin:

  1. Älä jaa enempää. Älä maksa mitään.
  2. Pyydä apua. Et ole yksin.
  3. Tallenna viestit. Älä poista mitään.
  4. Lopeta yhteydenpito. Blokkaa henkilö.
  5. Ole yhteydessä poliisiin.

*Jos jää kysyttävää minulle voi laittaa tänne kysymyksiä ja muutenkin kommentteja, mitä ajatuksia aihe teissä herättää.

*Blogi postauksessa ollut avauskuva Pixabay, toinen kuva Europol – # SayNo.

You may also like
Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus
Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä
5 heinäkuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
4 syyskuun, 2019
Uncategorized

Näin vältät kesälomariidat – seksuaaliterapeutin vinkit

Kesälomien jälkeen seksuaaliterapeuteilla on asiakaspiikki. Vastaanotolle hakeudutaan monista syistä, mutta yksi on lomien aiheuttamat parisuhdekriisit.

 

Voisiko osan näistä kriiseistä ennaltaehkäistä?

 

Kesälomien parisuhdekriiseille on monta syytä. Odotukset ovat usein kovat, toiveet lomasuunnitelmista vaihtelevat puolisoiden kesken ja pitkän työrupeaman jälkeinen stressi sekä väsymys purkautuu. "Toivelistat kannattaa pitää lyhyenä" totesi tällä viikolla kohtuullisuusprofessori Juha.T.Hakala Ylen haastattelussa.  Perheissä, joissa on lapsia, on myös lapsien ikä ja toiveet huomioitava loma-aikana. Uusperheissä kuvio on vielä isompi ja vaatii useampien tahojen kuulemista.

 

Yksi avain on puhuminen. Älä luule, että muut ovat selvänäkijöitä, vaan kerro toiveistasi. Vaikka kesälomatoiveet eivät kohtaisi heti, älä heitä pyyhettä kehiin. Tein viiden kohdan tehtävän, jonka avulla pääsette puhumaan TEIDÄN toiveistanne parisuhde huomioiden. Suosittelen puhumaan lomasta jo ennen kesälomien alkua, jos se on mahdollista.

Puhu murun viiden kohdan kesälomatehtävä:

 

1.     Erilaisten odotusten listaaminen ja kesälomasuunnitelman laatiminen

 

Mitä minä toivon? Mitä puoliso toivoo? Mitä lapset toivovat? Mitkä ovat uuperheen muiden osapuolien toiveet ja suunnitelmat? Listatkaa kaikki 3 asiaa omassa rauhassa. Pohtikaa, mitä haluaisitte tehdä ihan yksin, kahdestaan ja perheen kesken. Istukaa koko perhe pöydän ääreen ja tehkää teidän perheen kesälomasuunnitelma, jossa on jokaisen listalta jotain.

 

2.     Pakolliset kesäloma menot

 

Listatkaa sukujuhlat, muut kinkerit, remontit ja vanhempien lomien ajankohdat ym. Pohtikaa, onko kaikkiin ”pakollisiin menoihin” pakko mennä.

 

3.     Lomabudjetti

 

Kuinka paljon perheellänne on rahaa käytössä? Miten rahat jaetaan? Mistä haluatte pihistellä ja mihin törsätä? Listatkaa pakolliset kulut kuten ruuat, bensat ym. Suunnitelkaa myös laskujen maksu loman jälkeen jo etukäteen. Jos rahat ovat tiukilla, selvittäkää, onko teidän mahdollista saada apua. Marttojen sivuilta löydät lomabudjetin tekoon oman taulukon.

 

4.     Listaa sinun ja kumppanisi perinteiset kesälomariidat

 

Tappeletteko aina samoista asioista? Voiko näitä riitoja ennakoida ja loiventaa? Pohtikaa niihin yhdessä ratkaisuja, joissa otetaan molempien toiveet huomioon. Kiinnittäkää huomiota toisen kuuntelemiseen ja omien tunteidenne sanoittamiseen. Auttakaa kumppania ymmärtää näkökulmaanne.

 

5.     Varatkaa pieni tai isompi rakkausloma vain teille kahdelle

 

Mitä haluaisitte yhdessä tehdä? Selvittäkää, saisitteko lastenhoitoapua turvaverkoltanne. Pienikin hengähdyshetki kahden voi tehdä ihmeitä. Pienten lasten kanssa jo pelkkä hiljaisuus ja rauha jutella ilman keskeytyksiä luonnon helmassa tai saunassa saa hymyn huulille. Jos voimia on enemmän, kannattaa parisuhdetta katsoa yhdessä – ja keskustella missä mennään. Mitä te odotatte tulevalta?

Ei ole olemassa oikeaa tai väärää kesälomaa. Kyse on TEIDÄN LOMASTA. Jos Facebook aiheuttaa ahdistusta ja turhia paineita, sulkekaa se kesän ajaksi. Some ja älypuhelimet voisivat myös lomailla.

 

Kaikki lapsiperheet eivät lähde ulkomaille ja Suomessa on monta upeaa ilmaista retkikohdetta – huonommuutta ei tarvitse tuntea. Lapset eivät kaipaa hienoja puitteita, vaan vanhempien läsnäoloa ja perheen yhteistä rentoa olemista. Ylen haastattelussa Kälviän Ruotsalon ekaluokkalaiset listasivat kesäloma toiveiksi muun muassa jäätelön, Korkeasaaren, uinnin ja mansikat. 

 

Me olemme murun kanssa lomailleet kaikki pikkulapsivuodet koti-Suomessa. Budjetti ei ole ollut suuri. Joskus jännin kokemus voi olla ukkosmyrskyn seuraaminen laavulla. Minä aina hätäilen turhaan ja toivon suuria, mutta muru auttaa näkemään ilon pienemmistä asioista. Parisuhteen iloksi olemme nauttineet kesäöistä ja toisistamme ilman lapsia. Kotonakin on ihanaa olla kahden.

 

Sokerina pohjalla – sinä ja kumppanisi. Parisuhteen ytimessä olette te kaksi. Teidän yhteys, rakkaus ja intiimiys menee puitteiden edelle. Toisen huomioiminen viestii sanattomasti, että välität hänestä. Yritä ottaa aikaa sille, että kuuntelet kumppaniasi ilman kiireen tuntua. Kesän kauniina hetkinä te voitte yhdessä luoda muistoja, jotka lämmittävät vielä marraskuun kurahaalarirallissa.  <3

 

 

 

*Millaisia kesälomasuunnitelmia teillä on? Miten vältätte parisuhdekriisit? Millaisia toiveita juuri sinulla on?

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Uncategorized

Kello viiden kriisi – ja selviytymisohjeita siihen

Tietokoneelle ponnahtelee meilejä vaikka pitäisi lähteä jo. Koululainen soittelee kännykkään uudelleen ja uudelleen. Työkaveri pyytää vielä juttelemaan. Vessaankin pitäisi ehtiä ja sitten kilpajuoksu päiväkodille! Kääks!

 

Pinna on kireällä jo valmiiksi kiireen takia. Silloin kummasti alkaa ärsyttää hitaasti ajavat kanssaautoilijat tai hidastelevat mummut ratikassa. Nälkä saa masun kurnimaan ja päiväkodilla odottaa rakkauden nälkäiset lapset. Syli ei meinaa riittää ja päälle saa vielä kunnon kuravelli kuorrutuksen.

 

Mielessä pyörii, ehkä pitäisi vielä käydä kaupassa vaikka olemme jo kaaoksen partaalla?

 

Melkein jokainen ruuhkavuosia elänyt tietää tämän klassikon. Tilanteen, mikä toistuu arkipäivinä, kun kaikki kokoontuvat yhteen kotiin. Minä ainakin tiedän. Ja muru tietää.

 

Kodin eteiseen tulo kulminoi tilanteen. Itkua, kiukkua ja ärräpäitä leijuu ilmassa. Joka paikassa tuntuu olevan kenkiä ja haalareita sikin sokin. Ja samaan aikaan pitää yrittää saada kaikki käsienpesulle.

 

Nälkää on monenlaista kotiin tullessa. Rakkauden nälkää – sitä eivät pode vain lapset. Kun on oltu koko päivä erossa, äidin lähellä on ihana olla tai isin syliin käpertyä. Ja kun on niin pirun kiire ja nälkä, lapsi jää yksin kiukuttelemaan sohvalle Pikku Kakkosen ääreen. Usein siitä alkaa sisarusten välinen nahina. Ja hetken päästä olohuone on kuin pyörremyrskyn jäljiltä.

Kuinka monta kertaa olen itsekin joutunut vain sanomaan, että on pakko laittaa ruokaa?

 

Hetkonen. Jos tässä kohtaa pitäisi edes viiden minuutin sylihetken? Sylihetken, josta KAIKKI saavat nauttia. Koko porukka sohvalle. Hetki paikallaan ja lähekkäin. Ei tähän aina pysty, mutta itse ainakin yritän lisätä tätä. Kosketuksen nälkää ei saisi laiminlöydä!

 

Kauhea ruuan nälkä ei ole leikin asia. Joten sylihetken jälkeen on KIIRE. Minä alan ainakin kiukutella, muru lopettaa puhumisen ja lapset alkavat meillä tapella entistä enemmän, jos nälkä kasvaa liian suureksi. Eikä kenelläkään ole kivaa.

 

Omalle kumppanille voi antaa vielä muutaman minuutin keittiössä. Hali, pussaa tai hiero hetki hartioita. Joskus on ihanaa, että toinen vain sanoo: ”Minä hoidan ruuan tänään, mene sinä lasten kanssa köllimään sohvalle.”

 

Jokainen perheenjäsen kaipaa myös huomiota. Yksi äärimmäisen tärkeä kysymys: ”Miten päiväsi on mennyt?” Tästä Jari Sinkkonenkin muistutti kasvatusohjeissaan. Se on tärkeää kysyä omalta kumppaniltakin. Tähän kysymykseen liittyy ihan valtava lataus. Kysyjä sanoo samalla, että minua kiinnostaa, miten sinun päiväsi on mennyt. Olet tärkeä minulle.

 

Voisikohan kello viiden kriisi varautua hieman? Kyllä. Tuttu viisas ja vanhempi terapeuttikollegani kertoi, että tästä aiheesta puhutaan usein jopa terapia vastaanotolla. Ei ole leikin asia, kun aikuiset laiminlyövät syömistään ja siksi raivoavat päivästä toiseen puolisolleen. Tai lapsilleen.

 

Tuskin nälkä aina koko syy on. Mutta jos ei olisi nälkä, pinna olisi pidempi ja siitä hyötyy koko perhe. Voisitko varata töihin banaanin tai vaikka proteiinivanukkaan välipalaksi?

 

Lapsillekin kannattaa varata pientä syötävää, jos ruoka venyy yli viiden. Meillä kuopuksen kanssa tämä on vielä helppo, kun imetän. Isommalle tytölle minulla on usein mukana esimerkiksi rusinoita ja pähkinöitä. Isoveljellä on koulurepussa aina välipalakeksi.

 

Ja ehkä itselleni paras neuvo terapeutti kollegaltani. Älä pingota. Ei tarvitse olla täydellinen vanhempi. Pois nutturapäisestä tiukkapipoisuudesta. Jos on ollut pitkä ja kiireinen päivä kaikilla pinaattiletut hillolla ovat ihan ok. <3

 

* Jaa sinäkin parhaat selvitymisohjeesi kello viiden kriisiin. Tai tarina, miten kello viiden kriisissä voi käydä. Tsempataan taas toinen toisiamme. =)

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
14 huhtikuun, 2019
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
24 helmikuun, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
19 joulukuun, 2018
Close