Tag

kehonkuva

Collaborations, Lifestyle

My body is mine feat. HallaxHalla

Hallahuns <3 Kaikki postauksen kuvat by Aleksi Rytkönen.

Kuusi naista rivissä biksuissa ja uikkareissa, pyllyt kameraan päin. Ensimmäinen kommentti: ”Aika miehille tarkoitettu kuva sanoisin…” Bingo. Nainen joka nauttii kehostaan, paljastaa sen, ilmaisee seksuaalisuuttaan – ”on miestä varten”. Suoraan sanottuna paskamainen oletus, joka kumpuaa patriarkaatin syövereistä. Naisen seksuaalisuus on hänen omansa. Piste. Kyse on yhdestä slutshamingin muodosta. Naisen kontrolloinnista. Ja se pitää murtaa!

Liian moni nainen jättää menemättä biitsille, uimahalliin tai muuhun yleiseen paikkaan, jossa ollaan uikkareissa, koska kokee kehonsa liian huonoksi muiden silmissä tai jopa häpeää sitä. Eikä se riitä. Moni meistä menee ja nauttii rantaelosta, mutta vain ”siveellisissä” uikkareissa. 

Tässä blogipostauksessa viisi upeaa naista kertoo kehonsa tarinan ja pukevat päällensä itse valitsemansa HallaxHallan coolit biksut. Toivon, että se saa sinut pohtimaan omaa suhdettasi kehoosi ja seksuaalisuuteesi. Sillä sinä ihana nainen saat näyttää pakarasi, saat nauttia tissivaosta ja saat pukeutua niukkoihin biksuihin vaikket olisi mallinmitoissa! Sinun ei tarvitse kysellä siihen lupaa muilta, jos se on sinun tapasi ilmaista itseäsi ja nauttia kehostasi. 

Jokainen nainen on nuoremmilleen malli, halusi tai ei. Erilaisten kehojen esiinmarssi on juuri sitä mitä ihmiset kaipaavat sukupuoleen katsomatta. 

Kata 24v.

”Yleisesti ajatellaan, että laihoja ihannoidaan mutta kyllä laihakin saa ikäviä kommentteja.”

”Kuvaukset ahdisti vähän. Mut pääsin sen yli ja ylitin itseni, nyt fiilis mahtava.” Kata

Minun on ollut vaikea hyväksyä omaa vartaloani. Olen kokenut itseinhoa ja epävarmuutta. Jo nuoruudessa olen saanut kokea muiden osoittelua ja haukkumista: ”Luuranko, ajokeppi, pulkannaru, lauta…” Se on laittanut miettimään, mikä minussa on vikana. Koulussa jopa opettajat epäilivät anoreksiaa ja olivat todella töykeitä vaikka olen ollut vain luonnostani laiha.

Kotonakin minua on lannistettu ja vähätelty laihuuteni takia perheenjäsenteni toimesta, mikä on haavoittanut minua. Kun vatsani leikattiin, isäni sanoi leikkauksen jälkeen: ”Nyt sä et ainakaan voi käyttää bikineitä.” Siitä tuli paha maku, pohdin ajatteleeko isäni että arpeni ovat rumia? Minusta arvet ovat kauniita ja siksi näytän ne tänäänkin.

Satuttavat sanat ovat vaikuttaneet kehonkuvaani ja olen miettinyt kelpaavatko rintani, olenko haluttava ja miten voin pukeutua. Olen ollut masentunut ja sulkeutunut kotiin, koska olen tullut niin herkäksi muiden katseille ja mahdollisille kommenteille ja kokenut siksi sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Pahaolo on nostanut minussa myös itsetuhoisia ajatuksia, sillä tunne kelpaamattomuudesta on äärettömän vahva. Vuosi sitten en olisi ikinä voinut kuvitellakaan tulevani bikinikuvauksiin.

Haluaisin sanoa, että keskity omaan itseesi. Yritä löytää ajan kanssa hyväksyntä itseltäsi, tee omia juttujasi vaikka se on vaikeaa. Olen itse välillä huomannut, että olen yrittänyt muokata itseäni muiden toiveiden mukaiseksi. Mutta ei se kannata. Se on vain energian haaskausta. Ole se, mitä todella tunnet sisimmässäsi.

Larissa 27v. 

”Äitini arvosteli itseään. Kaveriporukassa oli tapana arvostella ulkonäköä. Muistan nuoruudessa kun arvosteltiin reisiämme, eräs porukasta sanoi ’et mun reidet syö teidän reisiä aamupalaksi’. Valitus loppui siihen.”

”Tosi hyvä fiilis, oli kiva olla kuvattavana!” Larissa

Olen tanssinut balettia, mikä on vaikuttanut vahvasti kokemukseeni vartalostani. Baletin kauneusihanne on laiha ja siihen maailmaan kuuluu vertailu. Opin itsekin vertailemaan itseäni muihin ja kehonkuvani vääristyi. Arvostelin myös kokoajan muita ihmisiä mielessäni. Baletti sai minut näkemään itseni isompana, mitä olen ja siihen vaikutti myös valmentajien ajattelemattomat kommentit. 

Vasta baletin lopettamisen jälkeen tajusin, mikä oli normaalia ja havahduin. Olin aluksi ihmeissäni ja aloin opetella ottamaan vastaan muiden kehuja. Kaikenlaisesta vertailusta on ollut kivinen tie opetella pois, mutta olen sitä tehnyt ja teen edelleen. 

Kun pääsin pois muotista, huomasin myös uudenlaisen vapauden nauttia kehostani. Tissien ja pepun muodot olivatkin sallittuja kun tanssijan identiteetti väistyi. Sain kokea olevani kuuma muodokas nainen, mikä oli vapauttavaa!

Vieläkin on päiviä, kun ajattelen itseäni ”sinivalaana” enkä haluaisi lähteä kotoa pois. Silloin kaikki vaatteet tuntuu huonolta. Sitten sanon itselleni, että ”Hei, herää! Laita nainen nyt valot päälle! En voita vaikka piilottelisit.” Olen opetellut myös armollisuutta, kun vatsa on turvonnut annan itseni pukeutua rennommin. Annan ahdistukselle ja vaikeille tunteille tilaa mutta en anna niiden vallata kaikkea.

Haluaisin sanoa muille naisille, että keskittykää kehon toiminnallisuuteen. Mihin kaikkeen teidän keho pystyy! Itseä tai muita ei kannata katsoa arvostellen ja erilaisuus olisi tärkeää opetella näkemään rikkautena. Ihmisille voisi myös sanoa, että arvostelun sijaan toisista pitää puhua nätisti. 

Anni 30v.

”Meillä kotona äiti arvosti omaa ulkonäköään eikä muiden kehoja vertailtu. ”

”Kuvaus oli tosi hauskaa. Oli ihana olla häpeämättömästi kameran edessä.” Anni

En ollut nuorena urheilijatyyppi, luin ja nörtteilin. Vihasin koululiikuntaa. Onni oli, että minulla oli ns. valtavirrasta poikkeavia naisidoleita kuten Björk, PJ Harvey ja Robyn. He edustivat ihannetta, joka ei ollut liian epärealistinen. Hyvä seurustelukumppanit ovat myös auttaneet rakentamaan positiivista kehonkuvaa. En silti ollut nuoruudessa immuuni ulkonököpaineille.

Äitiys vaikutti minun kehonkuvaani suuresti. Raskaus oli ajoittain vaikea ja hallinnan tunteen menetys oli järkytys. Vaikka samaan aikaan se oli ihanaa. Huomasin, miten oma keho pystyy, pärjää, joustaa ja palautuu. 

Haluan itsekin olla omalle tyttärelleni esikuva ja normalisoida kehoon liittyviä paineita. Yritän olla vertailematta itseäni muihin, mutta se vaatii edelleen tiedostamista. Nykyään urheilu antaa myös uudenlaista tyytyväisyyttä.

Nuorilta naisilta haluan kysyä: Ketkä ovat omia esikuviasi? Millaisia kehoja ihailet? Mitä pidät seksikkäänä? Voisiko somessa pohtia millaiset seurattavat tuovat sinulle hyvää?  Ja muista, ettei itsestä pitämisessä ole mitään pahaa. Itseä saa kehua ja nauttia omasta kehosta.  Älä ikinä unohda etsiä itsestäsi hyvää, sillä sitä on ihan jokaisessa. Vallalla olevaan kauneusihanteeseen ei tarvitse mahtua!

Reetta 41v.

”Tänä päivänä olen tyytyväinen ihan kaikkeen.”

”Oli niin siistiä! Mahtavaa! Ihanaa! Olisin halunnut heruttaa enemmänkin.” Reetta

Nuori minä halusi laihduttaa, enkä ollut tyytyväinen itseeni vaikka olin hoikka kuin pajun vitsa. Saatoin kokea olevani iso. Vertailin itseäni sen ajan hitti tv-ohjelmien naisiin kuten Beverly Hillsin näyttelijättäriin. Nuorempana olin epäluuloinen ja ujokin, enkä osannut vastaanottaa kehuja. Ajattelin vain, että ne ovat vain sanahelinää. 

Pituus on ollut minulle ylpeyden aihe mallinhommien kautta. Ja sattumalta luokallani oli myös pitkiä koripalloilijamimmejä.

Olen nelikymppisenä alkanut kokea kroppani seksikkäänä ja haluttavana. Enää en vertaile itseäni niin kuin nuorempana. Miesten ihailu on vaikuttanut omalta osaltaan, mutta ennen kaikea näen itse itseni seksikkäänä ja upeana naisena. Häpeä ei liity enää kehooni mitenkään.  Olen ollut erityisen ylpeä tisseistäni ja pyllystäni. Rinnat ovat naiseuden perikuva minulle itselleni. Nyt olen rakastunut ja tunnen vauvakuumeen kehossani. 

Nuoremmille naisille haluan sanoa, että olkaa armollisia kehukaa itseänne, peilikuvaanne ja toisianne. Sillä on uskomaton voima, mitä itsestään ajattelee.  

Piia 44v. 

”Positiiviseen kehonkuvaani on vaikuttanut se, että olen saanut olla aina sitä mitä haluan – mikä on tullut kotoa.”

”Oli yllättävän luontevaa olla kameran edessä vaikka en ole juurikaan ollut. Jäi tosi hyvä ja hauska fiilis.” Piia

Olen nauttinut liikunnasta lapsesta saakka, koska siitä tuli hyvä olo. Meillä kotona oli kaikenlaisia kehoja arvostava ilmapiiri ja suhde omaan kehooni on ollut aina mutkaton. Olen tästä kiitollinen etenkin äidilleni.

Raskauden ja imetyksen jälkeen rintani muuttuivat. Se häiritsi pitkään. Jos annan tunteelle vallan ja katson peilistä, saatan katsoa itseäni negatiivisesti. Rintani suurenivat ja muuttivat sitä kautta kehoani. Olen kuitenkin päättänyt nousta asian yläpuolelle enkä anna itseni tehdä siitä ongelmaa. Nautin edelleen kehostani ja pidän sitä seksikkäänä sekä haluttavana.

Liikunnasta saan energiaa ja hyvää oloa, enkä ikinä tee sitä vain ulkönäköä muokatakseni. Sitä toivoisin ihan kaikille naisille. Kun oma keho on terve, vahva ja toimiva, koko ulkonäköasia on toissijainen!

—-

*Kiitos Kata, Larissa, Anni, Reetta ja Piia. <3 Te inspiroitte rohkeudellanne. Toivottavasti sinä lukijani pohdit, miten voisit antaa kehollesi vielä enemmän vapautta ja kehuja. Koska olet sen ansainnut!!!

*Kirjoitus on toteutettu kaupallisena yhteistyönä HallaxHallan kanssa. Kaikkien mimmien biksut ovat Hallaxhallan uusimmasta Wonderland -mallistosta. Kuvat by Aleksi Rytkönen.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus
Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä
5 heinäkuun, 2020
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Uncategorized

Uimahallissa ei ole filtteriä

Somessa roikkuminen on välillä aivan loistavaa ajanvietettä. MUTTA. Se tunne kun kateus ja oman minän sättiminen alkaa kasvaa, ei ole kiva. On todella helppo saada ulkonäköpaineet liikkeelle! 

 

Onneksi on olemassa uimahallit ja ympärillä hyvinvointivaltio, mikä suo uimahallissa käynnin kaikille mahdolliseksi. Uimahalli on aina ihanan aito, rehellinen eikä siellä totta vie kukaan voi kaunistautua millään lisäfilttereillä! Kun omassa pukukopissa ollaan alasti, riisutaan myös tietty tulotaso ja tittelit pois. Ihminen on hetken vapaa yhteiskunnan asettamista rooleista. 

 

Olemme vain ihmisiä, meille annetussa kehossa. Ja se keho ei ole kaikki, mitä olemme.

 

Uimahallissa kohtaavat pikkuinen tytön tylleröinen, koululainen, nuoreksi naiseksi kuoriutunut teinityttö, aikuinen nainen, lasta odottava tuleva äiti, keski-ikäinen nainen, isoäidit ja  myös hyvin iäkkäät naiset. Mikä rikkaus on nähdä koko ihmisen elämänkaari! Katsella menneeseen ja peilata tulevaa.

 

Olen itse käynyt huikeita keskusteluja eri-ikäisten ja erilaisista kulttuureista tulevien naisten kanssa uimahallin saunan lauteilla. Miten eri tavoin  suhtaudummekaan alastomuuteen tai esimerkiksi taaperon imetykseen saunassa. 

Seksuaalikasvatuksen näkökulmasta uimahalli on loistava! Pienet lapset saavat aikuisten mukana mahdollisuuden nähdä kummankin sukupuolen omat pukukopit. Isompana on tärkeää nähdä erilaisia vartaloita oman sukupuolen sisällä. On helpompi kasvaa aikuiseksi naiseksi, kun tietää miten erilaisia tissejä, pimppikarvoituksia tai pyllyjä naisilla on. On helpompi hyväksyä oma vartalon malli tai peniksen koko, kun huomaa, miten monenlaisia miehiä on. 

 

Muistan miten pikkuinen tyttö katsoi minua suu auki uimahallissa, kun odotin toista lastamme. Minulla oli jo iso maha ja tuon lapsen silmät suorastaan tuikkivat uteliaisuutta. 

 

Mutta kyllä aikuisetkin tarvitsevat seksuaalikasvatusta ja erilaisten vartaloiden hyväksyntää! Minusta on ihanaa nähdä selluliittia muillakin naisilla. Ei sen tarvitse estää uikkarien tai bikinien pukemista ja uimaan menoa!

 

Itse olen kerran ollut kirjaimellisesti aivan suu auki, kun vastapäiseen suihkuun tuli nainen jolla oli JÄTTI-isot silikonirinnat. Se oli hämmentävää. Lisäksi vierelläni oli kymmenen uimakoululaista, jotka tuijottivat minua ja tuota naista vuoron perään. Kunpa olisin silloin uskaltanut reippaasti sanoa, että tässä te lapset näette, miten erikokoisia tissejä naisilla on. Mutta en ollut valmis siihen, sen sijaan jonkun olisi pitänyt sanoa minulle niin.

 

Joten menkää ihanat ihmiset uimaan yksin, ystävän tai perheen kanssa. Olkaa alasti pukukopissa. Näyttäkää lapsille ja nuorille mallia, mitä tarkoittaa ylpeys omasta kehosta sekä sukupuolesta. Normalisoikaa kehonkuvaa aidolla omalla itsellänne. Antakaa alastomuudelle positiivinen merkitys osana ihmisenä oloa. 

 

Oman kehon hyväksyminen ja kehosta tykkääminen on yksi seksuaalisen nautinnon kulmakivistä. Oman kehon hyväksyminen ja seksuaalikasvatus myös suojaa meitä, jotta emme antaisi rikkoa rajojamme. Tähän kulmakiveen kannattaa todella panostaa. <3

 

*Mikä on sinun hyvä uimahallimuistosi, jonka haluaisit jakaa muillekin? 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

*Kuvat Pixabay

You may also like
Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus
Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä
5 heinäkuun, 2020
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Uncategorized

Yhden naisen rintojen tarina

Nainen kuulee kaikenlaisia kommentteja rinnoistaan elämänsä aikana. Minun kohdalla kommentointi alkoi jo lapsuudessa, muiden aikuisten toimesta. Äidilläni oli isot tissit ja tästä syystä, myös minun tulevaisuuttani pohdittiin ääneen.

 

Aika hurjaa näin jälkikäteen.

 

Yksi vahvimpia omia ”tissimuistoja” lapsuudestani  oli eräs käynti uimahallissa. Olimme ystäväni kanssa suihkussa, kun viereisen suihkun mummu heitti tissin olalle ja alkoi pestä harjalla tissin alta. Oli siinä ihmettelemistä. Taisimme aika hävyttömästi suut auki tuijottaa tissinpesijä mummua.

 

En tiedä vaikuttiko aikuisten puheet minuun, mutta odotin rintojeni kasvua kovasti –isoja sellaisia. Totesin äidilleni ennen kouluikää, että minulle tulee isommat rinnat kuin hänellä!

 

No eipä tullut. Teininä se oli pettymys, mutta myös valtava helpotus. Pelasin koripalloa ja tajusin kyllä nopeasti, että isoista rinnoista olisi ollut vain haittaa. Silti tilanne välillä ihmetytti. Ja jälleen kuulin aikuisten kommentteja, että ei sille tyttärelle tullutkaan yhtä isoja rintoja kuin äidilleen.

 

Teininä olisi tehnyt mieli huutaa: ”Nyt turvat tukkoon, tämä on minun kehoni.” En kuitenkaan uskaltanut. Esitin vain, etten kuule.

 

Kavereiden kanssa rinnoista on puhuttu ihan alakoulusta lähtien. On leikitty ”aikuinen nainen” –leikkiä. Meikkasimme upean meikin ja täytimme äitien tissiliivejä sukilla. Yritettiin keimailla ja naisena oleminen oli yhtä suurta kabareeta kotipihoillamme.  Siitä muistona muutamakin valokuva.

 

Murrosiän alettua, hieman häpeillen, mutta ylpeinä ostettiin ekat rintaliivit kavereiden kanssa. Kateus on tullut samoihin aikoihin mukaan, kun jokaisen yksilöllinen polku on alkanut näkyä. Se tuntuu luissa ja ytimissä, kun kadehtii kaveria. Onneksi Suosikin terveyspalstaa lukiessa huomasi, ettei ole ainoa joka miettii kuppikokoaan.

 

Yläkoulussa rinnat olivat hyvin esillä. Kirjaimellisesti. Minuun ja osaan kavereistani iski rehellinen pissis-vaihe. Oli kiehtovaa esitellä uutta hienoa kehoaan! Harmi vain, että osa koulukavereista yhdisti sen huora-sanaan. Sekin vaihe meni ohi. Sitten olinkin melkein jo konservatiivinen yläkoulussa ja lukioon mennessä.

 

Noihin aikoihin yläkoulussa rintojen seksuaalisuus nousi esiin. Aluksi rinnat olivat enemmän seksuaalisia muille kuin itselle. Ja itselle rintojen seksuaalisuus tuli kuin peilikuvana muilta. Muistan, miten itsekin ihailin erää kaverini rintoja. Oli melkein helpompi nähdä muiden rinnat kuin omat.

 

Pikku hiljaa seksin tultua mukaan elämääni opin nauttimaan rinnoistani. Tajusin, miten uusi ja ihmeellinen osa minua ne ovat.

 

Poikia tuli ja meni. Oli pidempikin suhde. Sinkkuaikoina etenkin kuuli monenlaisia kommentteja. Osa oli kauniita. Osa ikäviä. Pienet rinnat ovat kuin salmiakkia, osa tykkää, osa ei ja osa ei oikein tiedä vielä mistä tykkää.

 

Ikävin kokemus oli, kun eräs poikaystäväni ilmoitti, että ei halua seksiä kanssani kuin niin, että minulla on rintaliivit päällä. Viesti oli aika selvä.

 

Tulin vain 21 -vuotiaana raskaaksi ja se muutti suhdettani kehooni. Olin innoissani erityisesti rintojeni muutoksesta. Sain vihdoin muutoin hoikkaan uumaani muotoa ja rinnat kasvoivat monella kuppikoolla. Seksuaalinen nautintokin sai aivan uuden ulottuvuuden.

 

Kauneinta on ollut kuitenkin imettäminen. Se on jotain, mihin en ehtinyt keskosvauvan äitinä valmistautua.  Jo ensimmäiset ”supermaitotipat”, jotka vein vauvateholle saivat minut arvostamaan kehoani uudella tavalla. Ja imetyksen vihdoin onnistuttua tunsin olevani osa jotain suurempaa. Kehoni todella tuotti täydellistä ravintoa vauvalleni. Upeat rintani!

 

Nyt meillä on kolme lasta. Olen imettänyt kuusi vuotta. Vuodesta 2012 olen imettänyt putkeen kokoajan 4 kuukauden jaksoa lukuun ottamatta ja silloinkin olin raskaana. Ja imetys jatkuu edelleen taaperoimetyksenä.

 

Kun katson peiliin näen kauniin kolmekymppisen naisen. Välillä katson peläten rintojani. Mitähän niistä jää, kun joskus lopetan imetyksen? Pitääkö ottaa laiva Tallinnaan ja ottaa silarit? 

 

Minä aion lempeydellä ottaa vastaan sen mitä tulee. Voi olla silti, että se vaatii aikaa. Omia rintoja voi kuitenkin oppia rakastamaan uudelleen ja uudelleen, kun ne muuttuvat. Minua helpottaa, että muru on nähnyt kehoni voiman. Hän ei näe vain nahkaani. Ja seksuaalinen halu on paljon monimutkaisempi asia kuin vain visuaalinen ärsyke, mikä on osa sitä.

 

Enää ei kannata vieraiden, ei naisten tai miesten tulla arvostelemaan rintojani. Kunpa minulla olisi ollut tämä rohkeus ja viisaus jo nuorempana!  Rinnoissa on niin monta ulottuvuutta, joista kuppikoko on vain yksi. Ja kokonaisessa naisessa on jo yksi universumi. Yrittäkää ihanat naiset olla ylpeitä rinnoistanne ja koko kehostanne. <3

 

 

 

*Kerroin teille rintojeni tarinan, historiikki vuodesta 1985. Nyt sana on vapaa. Voitte jakaa oman tarinanne tai palan siitä. Miten ja miksi suhtaudutte rintoihinne niin kuin suhtaudutte? Mikä on satuttanut ja mikä saanut hehkumaan? Ja kaikilta kommentoijilta toivon viisautta arvostaa muita ihmisiä. Kukaan ei kaipaa näin herkän aiheen äärellä haukkuja.

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Close