Tag

imetys

Perhe

Imetyksen lopetus yllätti

Yksi ajanjakso on päättynyt minun ja kuopuksen elämässä. Kirjoitin Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta -postauksen syyskuun alussa ja nyt olemme siirtyneet uuteen vaiheeseen. Imetys on loppunut. Minun kohdallani se tarkoitti viimeistä imetystä elämässäni, sillä lapsilukumme on nyt täynnä.

 

Mutta miten kaikki meni?

 

Suurimman henkisen työn kävin itseni kanssa . Blogipostauksen tekeminen oli kirjoitus myös itselleni, avointa pohdintaa miksi päädyin lopettamaan imetyksen juuri nyt. Sydän pakahtui kaikkien niiden äitien kirjoituksista ja kommenteista, joita luin täällä blogissani sekä keskustelupalstoilla.

 

Toisten saman kokeneiden sanat halasivat minua, lohduttivat – antoivat sanoja sille, mitä vain tunsin kehossani. Luopuminen ja suru oli minulle siellä ytimessä. Ymmärsin ja annoin luvan itselleni sanoa ääneen, miten tärkeää imetys oli minullekin. Sitä yhteyden, yhdeksi tulemisen kokemusta imetyshetkistä jään kaipaamaan. Toivottavasti muistan sen aina.

 

Taas kyyneleet nousevat silmiini. Ikävä tuntuu sisälläni, kun palaan muistoihini.

 

Ne päivät kun vähensin imetystä sattuivat henkisesti. Kun kuopus olisi halunnut rinnalle ja minä kielsin lempeästi ohjaten häntä kohti uusia seikkailuja. Aluksi jätin pois päiväimetykset – voi miten paljon olisin halunnut imettää häntä pitkän päiväkotipäivän jälkeen niin kuin aina ennenkin. Siirryin määrätietoisesti päätökseni voimalla vain aamu- ja iltaimetyksiin.

 

Muru otti nukkumaanmenot haltuun, mikä oli meillä avaintekijä. Kaava oli selkeä, imetin sohvalla ennen nukkumaanmenoa, kunnes jätin senkin pois. Yöimetykset jäivät luonnostaan pois, kun iltaimetys jäi. Sain nukkua jo muutaman yön jälkeen koko yön, kuopus nukkui omassa sängyssään ja tuli vasta aamulla luokseni. Muutama äiti kertoi samanlaisesta kokemuksesta, mutta en uskonut silloin, että se voisi mennä näin helpolla.

 

Vain yhtenä yönä kuopus kapinoi enemmän, muuten hän nukahti nopeasti viereeni ilman rintaa. Meillä peruskaava oli aina ennen, että kuopus herää jossain vaiheessa yötä ja tulee viereeni, ottaa vähän maitoa ja nukahtaa. Huonompina öinä hän otti rintaa useamman kerran, mikä teki yöuneni todella katkonaisiksi.

 

Viimeiseksi jäi aamuimetys.

 

En edes tarkkaan enää muista, mikä aamu oli viimeinen kun sain tuon pienen lämpimän ihmisen taimen kainalooni ja rinnalle viimeisen kerran. Sitä lopullista, ”nyt tämä loppuu kertaa” en nimennyt. Tuli vain aamu jolloin otin hänet kainaloon, mutten rinnalle. Ja me molemmat hyväksyimme sen haikein mielin.

 

Yhteiset hetket eivät ole onneksi loppuneet. Me sylittelemme, halittelemme ja suukottelemme – vieläkin enemmän. Alkuun hän halusi aina välillä kaivaa rinnan esiin ja antaa suukon, silitellä. Voi miten hellyyttävää se oli, kun hän sanoi, miten rakastaa rintojani ja maitoa. Tai miten hänellä on ikävä maitoa. Viimeksi kuopus silitteli onnellinen ilme kasvoillaan rintojani saunassa viikonloppuna.

 

Yhteinen pitkä imetysmatkamme on jättänyt meille syvän yhteyden ja kauniin muiston. Ehkä osa sitä kauneutta piilee siinä, että tämä oli meille oikea hetki. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että imetys loppui kivuttomasti ja me molemmat olimme valmiit siihen.

Pientä myrskyäkin on ollut ilmassa. Kolmevuotiaan kuopuksen uhma sai aivan uuden vaihteen imetyksen loputtua, etenkin minua kohtaan. Kuopus selvästi irtaantui minusta ja se vei voimia meiltä molemmilta. Päiväkotiin lähteminen on ollut erityinen koetinkivi, lähes kiirastuli. Mikään ei kelvannut, vaatteet ovat lennelleet ja itku-potku-raivareita on käyty läpi. Onneksi tästäkin minulle kerrottiin teidän lukijoideni toimesta.

 

On ollut ihanaa huomata, että muru tuli isänä vieläkin tärkeämmäksi. Me olemme nyt samanarvoisia, omanlaisia ja yhtä rakkaita kuopukselle. Samalla se on tasoittanut kaikkien kolmen lapsen suhdetta minuun. He ovat kaikki irtautuneet ja levittävät siipiä kohti omaa elämää. Tunnen sisälläni, että näin sen kuuluu mennä. <3

 

 

*Minkälaisia ajatuksia kirjoitus herätti? Jos haluat kysyä jotain imetyksen lopettamisestani, niin saa kysyä. Tämä on tosiaan vain minun kokemukseni, oma tarinani. Jokaisella meillä on ainutlaatuinen oma kokemus, jota jokaisen täytyy kunnioittaa.

*Kuvat Muru <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Perhe
Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta
2 syyskuun, 2018
Uncategorized
Kuparikierukka – ystävä vai vihollinen?
3 joulukuun, 2017
Uncategorized
Voiko imetys tehdä halukkaasta haluttoman?
22 kesäkuun, 2017
Perhe

Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta

”Ei helvetti, näin ei voi jatkua. Minä kuolen rikkinäisiin öihin ja väsymykseen.”

 

Olen jollain tasolla pettynyt itseeni. Niin pitkään vaalin, uskottelin ja autoin itseäni eteenpäin ajatellen että saan taaperoni imetyksen loppumaan luonnollisesti. Toivoin, että lapsi olisi luopunut rinnasta omaan tahtiin. Väsymys vei kuitenkin voiton. Tai oikeastaan oma hyvinvointini.

 

Nyt tuli raja vastaan 3 vuoden ja 4 kk kohdalla. Minun on pakko saada imetys loppumaan vaikka siinä on paljon hyvää. Olen alkanut huomaamaan itsessäni syvemmän väsymyksen merkkejä. En esimerkiksi palaudu enää yhtä hyvin kuin tähän asti. Ärsyynnyn ajoittain imetykseen, mikä on uutta. Ärtyneisyys ylipäätään on lisääntynyt ja vaikuttaa koko perheeseen.

Ehkä aika on nyt oikea? Koen järjetöntä haikeutta imetyksen lopettamisesta, että alan nytkin itkemään kirjoittaessani. Aikaisemmin lopettamispäätöksen teko tyssäsi haikeuden tunteeseen, mikä palautti minut takaisin imettämään silmät ristissä väsymyksestä.

 

Vaaka on painunut uuteen asentoon. Vapaus ja helpotus pitkän imetyksen loppumisesta tuntuu painavammalta. En tiedä, onko osa kyynelistä onnen kyyneliä? Toiveita kunnon pitkistä yöunista ja uudenlaisesta läheisyydestä kuopuksen kanssa?

 

Kyyneleet kuuluvat yhden vaiheen loppumiseen.

 

Meille ei enää tule vauvaa vaikka sisälläni asuu aina ikuinen vauvakuumeilija. Meidän voimamme riittää näihin ihanaan kolmeen lapseen ja sen päälle jää sopivasti voimia yllättäviä tilanteita varten. Haluaisin niin tuntea vielä ne pienet potkut masuni sisällä, synnytyksen hurjan voiman kehossani ja vastasyntyneen hamuavan rintaani.

 

Se sattuu luopua tuosta kaikesta, päästää irti yhdestä niin upeasta ja samaan aikaan rankasta elämänvaiheesta. Voiko se olla nyt jo ohi? Onko minulla todella edessä elämäni viimeinen imetys?

Mielessäni on pyörinyt sana luopuminen. On luovuttava, jotta voin ottaa uuden vaiheen vastaan. Muuten uudelle ei ole tilaa. Oletko samaa mieltä?

 

Meidän on kuopuksen kanssa irtauduttava uudella tavalla toisistamme, jotta hän saa itsenäistyä taas palan lisää. Imetyksen luoma side on hurjan voimakas, niin voimakas etten ikinä olisi osannut kuvitella sitä. En edes tiedä, onko minulla sanoja kuvata miten syvän yhteyden se voi luoda kahden ihmisen välille. Miten monta tunnetilaa olemme käyneet yhdessä läpi iho ihoa vasten?

 

Ja kohta se kaikki on vain kaunis muisto. Muistoissa se piirtyy varmaan vielä kauniimpana kuin todellisuus, kun pikku hiljaa unohdan kaikki rintaraivarit, yöimetykset ja ”tissiiiiii, tisssiiii” –huudot ruokakaupassa. Muistan vain pienen lämpimän käden, joka hakee tutun tien rinnalleni ja onnellisen huokaisun ensimmäisen imaisun jälkeen.

Uskon, että me olemme kuopus valmiita tähän ja vieroitus on nyt alkanut. Olemme matkalla uuteen vaiheeseen ja uusiin seikkailuihin. Jokainen nyt vuodatettu kyynel on suurta rakkautta meidän kauniista imetystaipaleesta. Olen ylpeä meistä ja kehostani. Tulihan tässä imetettyä kaikkien kolmen kanssa yhteensä reilut kuusi vuotta. <3

 

P.s Rinnalta vieroitus on nyt menossa ja lähtenyt hyvin käyntiin. Teen kyllä vielä postauksen kun olemme valmiit ja  imetys on todella loppu. Olemme jo kuopuksen kanssa sopineet, että sitten juhlitaan! <3

*Olisi kiinnostavaa kuulla, että miten sinä lopetit imetyksen? Minkä ikäinen hän oli, miten se meni? Mikä sai sinut tekemään päätöksen? Tiedän, että aihe on arka eikä ole tarkoitus loukata ketään. Kaikilla ei vaan imetys onnistu syystä tai toisesta, mutta olemme kaikki ihan yhtä hyviä äitejä silti. Imetys ei määritä äitiyttä. Minulle vaan on ollut vaikeaa imetys lopettaminen ja olisi kiinnostavaa kuulla muiden tarinoita imetyksen lopettamisesta.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Collaborations, Hyvinvointi
Kirjat, jotka näyttivät suuntaa hyvinvointini ytimeen
26 elokuun, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
19 joulukuun, 2018
Perhe
Imetyksen lopetus yllätti
24 lokakuun, 2018
Uncategorized

Kuparikierukka – ystävä vai vihollinen?

Vuosi sitten tunnelma oli jotain ahdistuksen ja onnen väliltä. Olin mokannut ”varmojenpäivien” laskujeni kanssa ja pelkäsin raskautta. Kuopus oli vasta 1-vuotias. Siinä hetkessä tuntui, ettei voimat riitä uuteen raskauteen. Miten selviäisimme neljän kanssa?!!

 

Päädyin luottogynekologini Leena Väisälän suosituksesta kuparikierukkaan, koska taaperoimetykseni esti muiden jälkiehkäisymenetelmien käytön. Kuparikierukan asentaminen toimi jälkiehkäisynä, ja samalla sain ehkäisyn kuntoon seuraavaksi viideksi vuodeksi. Minulle hormonikierukka ei sopinut, sain siitä kovan aknen ja vatsa nipisteli pitkään.

 

En myöskään halunnut hormonaalista ehkäisyä jo pelkän imetyksen takia. 

 

Blogikommenteissa oli viime vuonna vilkasta keskustelua, kun postasin Kun äidin ehkäisy pettää – on kiire tehdä valintoja. Moni jakoi myös kokemuksiaan kuparikierukasta, joka siinä hetkessä alkoi todella kiinnostaa. Enhän yhtään tiennyt, mitä tuleman pitää. Pelkäsin monia asioita kuparikierukan suhteen.

 

”Meille on nyt tulossa neljäs lapsi kuparikierukasta huolimatta. Tein päätöksen tehtyäni plussatestin että saa tulla. Mies oli erimieltä ja häntä pelotti enemmän tuleva etenkin taloudellisesti. Meille tulee jatkossa joku muu ehkäisy..varmaankin mieheni käy vasektomiassa.”

 

”Itsellä ollut kuparikierukka nyt päälle vuoden,otin sen muutama kuukausi lapsen syntymän jälkeen.Aluksi mietti että voiko tää oikeesti ehkäistä ja tavallaan pelottikin.Mutta ainakin itsellä on toiminut oikeen hyvin,ei oo ainakaan yllätysraskauksia tullut,ja kaikki pelottelut runsaista vuodoista,pitkäkestoisista kuukautisista yms.ei ainakaan ole mulla pätenyt. Tyytyväisempi tähän vaihtoehtoon kuin pillereihin!! ”

 

Olen ollut ihan hirmuisen tyytyväinen kuparikierukkaan. KYLLÄ –TYYTYVÄINEN!!! Kuparikierukka sopii minulle: ehkäisy on kunnossa ja keho tuntuu silti toimivan oman luonnollisen rytminsä mukaan. 

Mitä kuparikierukka on tuonut mukanaan? Varmuuden. Seksistä on paljon helpompaa nauttia, kun ehkäisy on kunnossa. Seksihalut ovat jopa kohonneet! Vuoden aikana kuukautiskiertoni on ollut säännöllinen, vähän lyhentynyt ja pari päivää ennen menkkoja tulee tiputtelua. Menkat ovat hieman runsaammat (aiemmin niukat/ normaalit) ja ehkä 1-2 päivää pidemmät (yhteensä 5 päivää), mutta ei yhtään kipeämmät. 

 

Ainoa isompi miinus oli alkuvaiheessa kuparikierukan langat, jotka kävin katkaisemassa. Ne pistelivät murua seksin aikana. Gynekologi tsekkasi käynnin yhteydessä, että kaikki on kunnossa, ja kierukka on pysynyt oikeassa paikassa. 

 

Kuparikierukan kanssa hyvät puolet ovat ehdottomasti voittaneet huonot minun kohdallani. Ja se sopii hyvin taaperoimettäjälle! 

 

Kun sanoo sanan kuparikierukka, saa usein kuulla ikäviä kauhutarinoita. Tarinoita siitä, miten kuukautisvuodot muuttuvat runsaammiksi, muuttuvat kipeämmiksi, tulee tiputtelua ja raskaaksikin saattaa kuulemma tulla ”helposti”.  Uskon, että ei se toimikaan kaikilla. Omasta kokemuksestani johtuen haluan kuitenkin tuoda keskusteluun positiivisen näkökulman.

 

Korvan taakse on hyvä laittaa tieto, että kuparikierukka toimii myös tehokkaimpana jälkiehkäisykeinona ja kuuluu Käypä hoito -suositukseen. Voi olla, että sinä, ystäväsi tai tyttäresi tarvitsee sen tiedon vielä joskus. Ja jos sinä mietit hyvää ehkäisykeinoa, voit ainakin kysyä lääkäriltäsi, sopisiko kuparikierukka sinulle. Oikean ehkäisymenetelmän löytyminen on tärkeää naisen elämässä! <3

 

 

*Mikä ehkäisymenetelmä sinulla on? Oliko vaikea löytää sopiva? Tai onko sinulla kokemuksia kuparikierukasta?

 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

 

*Alempi kuva Pixabay

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Uncategorized

Voiko imetys tehdä halukkaasta haluttoman?

”Ensimmäisen lapseni imetys onnistui mutkitta. Maitoa herui helposti, ja vauva viihtyi rinnalla. Imetin lasta melkein vuoden. Vauvavuosi oli kaikella tapaa mullistava, mutta kun ajattelen sitä jälkikäteen, yksi isoimmista asioista oli haluttomuus. 

Kun muutenkin olimme väsyneitä, ja elämä olikin yhtäkkiä täysin erilaista kuin ennen, oli kamalaa huomata, että en tuntenut mitään seksuaalista vetoa miestäni (enkä ketään muutakaan miestä tai naista) kohtaan. Olisimme ehkä säästyneet joiltakin riidoilta, jos haluttomuus ei olisi vienyt minulta keinoa olla ihot vastakkain mieheni kanssa. 

Tuon vauvavuoden aikana mietin usein, että olen menettänyt täysin kykyni nauttia seksistä ja omasta seksuaalisuudestani. Ajattelin myös, että se kuului luonnollisena osana uutta rooliani äitinä, ja ajatus kauhistutti. 

Seuraavia lapsia suunnitellessa tuo haluttomuus painoi mielessäni. Toinen lapsi sen todisti: kun aloin imettää, menetin seksihaluni täysin, vaikka odotusaika olin ollut todella aktiivinen ja erittäin halukas. Neuvolassa tästä ei puhuttu. 

Olenko täysin hukassa, vai voiko imetys aiheuttaa haluttomuutta?” 

 Kysymyksesi on tärkeä, ja se koskettaa monia äitejä. Haluttomuus voi johtua osin suuresta elämänmuutoksesta perheen kasvaessa. Myös väsymys ja stressi voivat painaa.

Synnytyksen jälkeen naisen hormonituotanto muuttuu, kun estrogeeni – ja testosteroni tasot romahtavat. Se miten rajusti, on yksilöllistä. Osalle tuoreista äideistä se aiheuttaa haluttomuutta, limakalvojen ohentumista, kiihottumisvaikeuksia ja orgasmin katoamista. Osalla äideistä imetys pitää hormonitasoja matalalla ja siirtää kuukautisia. "

(Kysymys on tullut lukijaltani.)
 

Kysymyksesi on tärkeä, ja se koskettaa monia äitejä. Haluttomuus voi johtua osin suuresta elämänmuutoksesta perheen kasvaessa. Myös väsymys ja stressi voivat painaa.

 

Synnytyksen jälkeen naisen hormonituotanto muuttuu, kun estrogeeni – ja testosteroni tasot romahtavat. Se miten rajusti, on yksilöllistä. Osalle tuoreista äideistä se aiheuttaa haluttomuutta, limakalvojen ohentumista, kiihottumisvaikeuksia ja orgasmin katoamista. Imetyksen aikana on mahdollista käyttää paikallisesti estrogeenipuikkoja – tai voidetta emättimeen. Osalla äideistä imetys pitää hormonitasoja matalalla ja siirtää kuukautisten alkua. Vasta kuukautisten alettua hormonitoiminta on tasoittunut.

 

Mitä synnytyshaluttomuudelle voi tehdä? Miten voin välttää parisuhdekriisin? 

 

Puhu oman kumppanisi kanssa. Jos asia tuntuu vaikealta, voit soittaa esimerkiksi Sexpo-säätiön ilmaiseen neuvontanumeroon ja jutella asiasta seksuaalineuvojan kanssa. Ja sen jälkeen ottaa asian puheeksi oman kumppanin kanssa. Tukea saa myös Imetuksen tuki ry:n Facebook sivujen kautta, laittamalla tukipyynnön tukiäideille.

 

Kun painit haluttomuusongelman kanssa, tärkeintä on puhua siitä. Vaimeneminen ei johda muuhun kuin ahdistukseen, katkeruuteen ja riitoihin.

 

Ottakaa puolisosi kanssa nämä viisi apukysymystä haluttomuuden käsittelyyn:   

  1. Kerro tuntemuksistasi ja haluttomuudesta
  2. Mitä sinä toivot?
  3. Mitä minä toivon?
  4. Miten me toimimme?
  5. Miten me jaksamme vauva-arkea 

 

Jos teidän on vaikea puhua haluttomuudesta ja seksuaalisuudesta, suosittelen hakeutumaan ajoissa seksuaaliterapiaan. Mitä pienempiä ongelmat ovat, sen helpommin ne usein saadaan selvitettyä. Rakkautta, seksuaalisuutta ja parisuhdetta kannattaa vaalia.

 

Haluttomuus on vain ohimenevä vaihe. Kärsivällisyyttä. Tulee taas päivä, jolloin nainen huomaa sen ihanan fiiliksen – nyt tekisi vähän mieli.  <3

 

 

Ps. Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin postauksessa ” Tieto auttaa – seksuaalisuus on muutoksesssa raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen”.

* Voit kertoa omasta kokemuksestasi kommenteissa. Oletko sinä kokenut haluttomuutta synnytyksen jälkeen? Miten se vaikutti teidän parisuhteeseen? Haitteko apua jostain? Kunnioitetaan taas kaikki toisen kokemusta eikä kokemuksia tarvitse lähteä vertailemaan.

*Kuvat Pixabay

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Uncategorized

Loppuuko imetys tähän?

Lauantaina suuntasin Prahaan Seksuaaliterveyden maailmanjärjestön konferenssiin Prahaan. Työmatkalle lähtiessäni olin saanut syyllisyyden tunteen sivuun ja olo oli jännittynyt. Ilmassa oli silti erilaista haikeutta kuin vain ikävää. Se haikeus oli surua. Suru liittyi pohdintaan, loppuuko minun ja kuopuksen kaksivuotinen imetystaival tähän.

 

Itkin tällä viikolla lähes jokaisena iltana, kun imetin kuopusta hänen mennessään nukkumaan. 

 

Olen oppinut rakastamaan imetystä ja noita ihania yhteisiä läheisyyden hetkiä pitkin päivää. Yhteys, joka välillämme on imetyshetkinä, on jotain, mitä ei muuten ole. Kun kuopus katsoo silmiini, tuntuu kuin hän katsoisi sydämeeni. Annamme toinen toisillemme läheisyyttä ja rauhoitumme. Me vain olemme yhdessä.

Toki on ärsyttäviäkin imetykseen liittyviä hetkiä, kun taapero vain vaatii ja vaatii maitoa. Kovaa ja uhmakkaasti. Käyttäen kaikki keinot, jotka hän vain keksii. Kyllä yleensä pieni maitosuu voittaa. Tai jos hän puree. Auts! Tai huutelee läpi yön: ”Maitoooo!” Noita hetkiä ei tule ikävä.

 

Hyvät hetket ovat silti voittaneet. Aina. 

 

En itse ajatellut edes, että lopettaisimme vielä. Enemminkin olin ajatellut, että ainakin tämä kesä menee vielä imettäen.

 

Työreissuni tuli nopealla aikataululla ja erossaoloaikamme on niin pitkä, että voi olla, että imetys jää. Minulla on mukana rintapumppu, enkä sinänsä pelkää maidon loppumista. Tiedän, että se riittää.

 

Toisen lapsemme kanssa kävin Berliinissä kuuden päivän työmatkalla ja imetys jatkui lentokentällä kuin en olisi ikinä ollutkaan poissa. Tyttö oli silloin hieman yli 2-vuotias, niin kuin kuopus nyt.  Mutta lapset ovat erilaisia, joten en ihan uskalla luottaa tuohon aiempaan kokemukseeni.

 

Lisähaikeutta tähän tuo tällä kertaa lopullisuus. Voi olla, että en enää koskaan imetä. Lapsilukumme voi hyvin olla tässä. Ajatuskin siitä nostaa silmiini uudelleen ja uudelleen kyyneleet. Enkö oikeasti ikinä enää imetä? Nytkö jo tämä vaihe on ohi?

 

Voihan olla, että tästä seuraa helpotuksen tunne. Kun päästää irti, saa ehkä tilalle jotain, niin kuin kirjailija Tommy Hellsten sanoo. Onko se vapautta? Mitä se on?

Imetyksen yllättävä loppuminen voi olla helpompi kuin pitkä ja kivulias taistelu. Eikö?

 

Lopullisesti tähän saan vastauksen vasta, kun palaan kotiin huomenna. Voi toki olla, että imetän heti lentokentällä tai sitten huomaan, että tämä oli nyt tässä. Tirautan murun sylissä muutaman kyyneleen ja katson kuopusta ylpeänä. Me teimme sen, kaikista alun imetysvaikeuksista huolimatta. Me imetimme WHO:n suositteleman 2 vuotta!

 

Ehkä voin kaivaa hymyillen vintiltä esiin kaikki ne mekot, joita en ole voinut käyttää imetyksen takia? Ehkä, ehkä, ehkä. Katsotaan, mitä kuopus tekee. Olen aina halunnut edetä lapsentahtisesti imetyksessä ja niin teen nytkin.

 

I  <3 imetys 

 

LISÄYS:

Eipä loppunut imetys työmatkaani. Heti lentokentällä pikkuinen säntäsi syliini ja huusi: ”Äidin maitoo!” Se oli kyllä suloista ja ihanaa. Sydän suli rakkaudesta. <3

 

*Oletko sinä tehnyt pidempiä reissuja ilman lasta kesken imetyksen? Miten meni? Jatkuiko imetys sen jälkeen?

*Onko sinulla jotain vinkkejä minulle tai muille äideille, ketkä pohtivat tätä samaa?

*Tietoa imetykseen liittyvistä asioista saat Imetyksen tuki ry. sivuilta. Suosittelen tutustumaan myös Laktivistiäitiin Facebookissa.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan siellä kiinnostavia artikkeleita, vanhoja ja uusia blogejani. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, että sinäkin olisit mukana ja kommentoisit siellä. =)

You may also like
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
24 helmikuun, 2019
Hyvinvointi
Olenko raskaana?
6 tammikuun, 2019
Perhe
Imetyksen lopetus yllätti
24 lokakuun, 2018
Uncategorized

Olen ylpeä taaperoimettäjä – ole sinäkin <3

Minä en ikinä olisi kuvitellut esikoisen 10 kuukauden imetystaipaleen jälkeen, että minusta tulee taaperoimettäjä. Suoraan sanottuna, olin niitä, jotka ihmettelivät pitkää imetystä. Kun ystäväni imetti pitkään jo esikoistaan ja olin hämmentynyt siitä. Se tuntui kummalliselta. Oudolta.

 

Miksi? Tai mitä se minulle kuului?

 

Koska en tiennyt taaperoimetyksestä mitään. Enkä uskaltanut kuitenkaan kysyä siitä. Yhdyin vain ympäristön yleiseen ihmettelyyn. Hävettää, että käyttäydyin kuin mikäkin tollo. Eikä se tosiaan edes kuulunut minulle!

 

Toinen lapsemme oli onneksi kunnon tissitakiainen. Imetys vain jatkui, koska se oli luonnollista. Ei tyttö olisi varmaan lopettanut ellei maidon tulo olisi loppunut kuopuksen raskauden takia hänen ollessa lähemmäs 3-vuotias. Vieläkin hän haikailee maidon perään. Niin hyvää se kuulemma oli.

 

Muistan, kun olin viikon Berliinissä tytön ollessa 2-vuotias. Luulin, että imetys jo loppuu. Ei loppunut. Tyttö huusi iloisesti ”tissiiiii!” lentokentällä ja siitä jatkoimme, mihin olimme jääneet. En voinut kuin nauraa ja olla onnellinen.

 

Nyt imetän edelleen kolmatta lastamme, hän on 1 vuotta 9 kuukautta. Hänen bravuurinsa on juoda maitoa päiväkodin aulassa heti hoitopäivän jälkeen. En halua lopettaa imetystä vielä pitkään aikaan. Suren jo etukäteen, että joudun lopettamaan imetyksen joskus.

 

Olen kuullut moni muukin imettäjä on vain huomannut imettävänsä yli 1-vuotiasta, tai 2- tai 3-vuotiasta tai isompaa lastaan. Äidille ja lapselle imetyksen jatkuminen on ollut vain maailman luonnollisin asia.

 

Ympäristölle se ei sitä kuitenkaan useinkaan ole. Suoraan sanottuna, miksi joka pirun paikassa edelleen vuonna 2017 pitää perustella pitkää imetystä?  

 

Imetyksen tuki ry:n sivuilla todetaan, että äidinmaito on superfoodia ja koostumus muuttuu lapsen iän mukaan. Eilen julkaistussa Aamulehden jutussa tutkimusprofessori Raija Tahvonen totesi, että äidinmaito on parasta immuunijärjestelmälle. Ei lehmänmaito.

 

Suomen Hammaslääkäriliiton sivuilla mainitaan, että pitkä imetys ei yksinään aiheuta reikiä lapsen hampaisiin. Sen sijaan purennan kehityksen kannalta olisi tärkeää imettää lasta ainakin 1-vuotiaaksi saakka.

 

Äidit hyötyvät myös pitkästä imetyksestä. Mammalandian taaperoimetys jutussa kerrotaan, että se ehkäisee äitiä sairastumasta mm. munasarja-, kohtu-, kohdunkaulan ja rintasyöpään.

 

Kysyin äideiltä itseltään, miksi he imettävät taaperoitaan?

 

”Tuhiseva lapsi rinnalla, pipin taijanomaisia parantamisia ”Jäijjällä”, ykkösen ja kakkosen väsyneitä tandem-kikatuksia ja nyt tämä uusin, suosikkini: ”Äiti, kiitos kun tulit töistä kotiin ja annat meille tissiä. Kiltti äiti!”

 

”Voiko syvempää yhteyttä lapseen olla?”

 

”En voisi kuvitellakaan ihanampaa hetkeä, kuin päiväkotipäivän jälkeen saan pienen pellavapään rinnalle. Siinä hän tuhisee onnellisena ja minä tuoksuttelen hänen hiuksiaan. Ikävä sulaa ja maito virtaa.”

Terveysriskejä ei siis ole ja pitkä imetys vaikuttaa rintojen ulkonäköön aina yksilöllisesti. Oikeastaan on vain terveyshyötyjä ja rinnat muuttuvat joka tapauksessa raskauden ja iän myötä, ei vain imetyksen takia. Äidit ja lapset tuntuvat nauttivan imetyksestä. Luonnollinen lapsen vieroittumisikä rinnalta on 2-7 vuotta. Joten ei äideillä tarvitsisi olla ympäristön paineen takia kiire lopettaa imetystä jo 1-vuotiaana.  

 

Imetys ei  kuitenkaan aina suju, vaikka haluaisi. Imetyspettymys voi aiheuttaa suurta kipua. Kaikki äidit eivät edes halua imettää. Osalle kuukausi on jo pitkä aika ja osalle kolme kuukautta on sopiva aika. Kaikki tavat, tyylit ja ajat ovat hyviä. Jokaisen äidin valintoja pitäisi kunnioittaa.

 

Siksi kysynkin, haluavatko arvostelijat olla ainoita ”ongelmia” pitkälle imetykselle? Arvostelijat voivat pahoittaa ihan turhaan äidin mielen. Ikävät kommentit satuttavat ja jäävät helposti mieleen. Arvostelijan kannattaa pohtia rauhassa, mistä negatiiviset ajatukset kumpuavat. Onko taustalla esimerkiksi oma ikävä imetys kokemus tai tiedon puute?

 

Sinä, imettävä äiti. Nauti imetyksestä. Mikä upea yhteys sinulla ja lapsellasi on! Ole ylpeä itsestäsi, kehostasi ja lapsestasi jokaisena imetyksen päivänä. Välillä tulee ala- ja ylämäkiä, ketuttaa, naurattaa ja itkettää. Kaikki tunteesi ovat sallittuja. 

 

Olet sitten naapurin mummu, kumppani, isoäiti, anoppi, ystävä tai tuntematon kanssakulkija. Katso ensi kerralla taapero – tai lasta imettävää äitiä kunnioittaen. Hymyile rohkaisevasti ja näe kaikki se hyvä.

 

En ikinä unohda, kuinka erään kerran imetin kaksivuotiasta tyttöäni uimahallin saunassa. Saunassa oli myös iäkäs afgaaninainen. Hän katsoi meitä ja sanoi sitten: ”Sinä äiti, hienoa.”  Vaikka hänen kielitaitonsa ei ollut täydellinen, kaunis viesti välittyi katseesta ja lämmittää vieläkin sydäntäni.  <3

 

Tässä vielä voimalause kaikille taaperoimettäjille haastaviin hetkiin:

”Vihaajat vihaa, mut taaperoimettäjän tissit ne vaan takas vilkuttaa.” – Taaperoimettäjä Hanna <3

 

 

*Mitä ajatuksia pitkä imetys sinussa herättää? Oletko ikinä sanonut toiselle äidille, että onpa hienoa että imetät taaperoa? Mikä on kaunein kommentti imetyksestä, minkä olet saanut? Voit myös kertoa omasta imetystaipaleestasi, oli se sitten pitkä tai lyhyt.

*Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee täysimetystä 6 kk asti ja imetystä muun ruuan ohella vähintään 2-vuotiaaksi saakka. Suomessa suositellaan täysimetystä yksilöllisesti 4-6 kuukauteen asti ja sen jälkeen imetystä muun ruuan ohella vähintään yksivuotiaaksi ja sen jälkeen niin kauan kuin äiti ja vauva niin haluavat.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan siellä kiinnostavia artikkeleita, vanhoja ja uusia blogejani. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, että sinäkin olisit mukana ja kommentoisit siellä. Puhu murun instagramista näet elämääni kuvien kautta. Yrittäjä-seksuaaliterapeutti-bloggaaja äidillä on monenlaista menoa arjessa.  =)

You may also like
Perhe
Imetyksen lopetus yllätti
24 lokakuun, 2018
Perhe
Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta
2 syyskuun, 2018
Uncategorized
Kuparikierukka – ystävä vai vihollinen?
3 joulukuun, 2017
Uncategorized

Kun äidin ehkäisy pettää – on kiire tehdä valintoja

Useamman lapsen äitinä sitä käy läpi mielessään tutun ajatuksen kulun. Haluanko todella vauvaa? Mitä se tekee parisuhteellemme? Jos se saa nyt alkunsa, se syntyy alkusyksystä. Ihanaa. Häh?! Mitä tämä tekee urahaaveilleni? Miten taloutemme kestää tämän?

 

”Synnyttäneet äidit tekevät puolet puolet aborteista- moni unohtaa ehkäisyn”, oli Helsingin Sanomien otsikko viime vuonna. Artikkelin mukaan useimmiten syy on juuri sama kuin meillä, eli ehkäisy on unohtunut. Syinä siihen ovat väsymys, laiskuus tai välinpitämättömyys. Toki on muitakin syitä, kuten elämäntilanteen muuttuminen. Meillä väsymys aiheutti pahan laskuvirheen.

 

On muitakin vaihtoehtoja kuin jäädä odottamaan, alkaako kuukautiset vai ei. Silloin pitää toimia nopeasti.

 

Apteekista saa haettua ilman reseptiä jälkiehkäisypillerin, jonka teho on parhaimmillaan ensimmäisen 12 tunnin aikana. Sen voi ottaa kuitenkin kolmen vuorokauden sisällä. Minulta meni jo se täyteen. Mietin liian kauan. On olemassa myös toinen jälkiehkäisypilleri, jonka voi ottaa 5 vuorokautta ehkäisyn pettämisen jälkeen. Sitten en saisi imettää viikkoon. Minä haluan imettää vielä kuopusta. Joten sekään ei ollut meille vaihtoehto.

 

Abortti on viimeinen vaihtoehto. Sitä en halua käyttää, ellei siihen ole jotain hyvin painavaa syytä. Tämä ei ole sitä. Ajatuskin saa itkemään. Suomessa aborttien syy on HS:n artikkelin mukaan lähes aina sosiaalinen syy.

 

Oli pakko soittaa taas luottogynekologilleni Leena Väisälälle. Mitä voin tehdä? Leenalta löytyi vaihtoehto, jota en ollut kuullutkaan. Kukaan ei ollut koskaan esimerkiksi neuvolassa maininnut! Kuparikierukan asennus käy jälkiehkäisystä 5 vuorokautta ehkäisyn pettämisen jälkeen. Sitä paitsi se on kaikkein tehokkain jälkiehkäisy menetelmä. Se on mainittuna uudessa Käypä hoito -suosituksessakin

 

Hurraa!!!

 

Toki voisin vain odottaa. Tulisiko plussa vai nega raskaustestistä, odottavan aika on piiiitkä. Kuukautisten alkuun tuntuu olevan ikuisuus, jos on tällainen tilanne. Stressitasot nousisivat päivä päivältä. Raskaustestiin sisältyy myös toinen ongelma. En ole ikinä ymmärtänyt, mikä saa sen aikaiseksi raskaustestiä tehdessä, että jokin sisimmässäni toivoo aina plussaa…

 

Olemme murun kanssa puhuneet tästä joka ilta. Järki vastaan tunteet, onneksi olemme murun kanssa sentään samalla puolella. Tilanne on silti ihan kamala. Onko tällaisessa tilanteessa oikeaa ratkaisua? Ehkä joku puuttuu vielä ruokapyödästä? Olen pohtinut lapsilukua täällä blogissakin viime keväänä Lapsilukutäynnä(kö) postauksessa. Vaikea aihe.

 

Ja tiedän kyllä, että tämä tilanne on oma syymme. Ehkäisyasiaa on mietitty meillä imetyksen kannalta. En ole halunnut vielä kemiallista ehkäisyä ja nyt meille sattui väsymyksessä laskennallinen moka. Tiedän jo valmiiksi, että tulen helposti raskaaksi. 

 

Tulimme siihen tulokseen, ettei ole oikea aika saada neljättä lasta. Varasin heti gynekologini Leena Väisälän ensimmäisen vapaan ajan ja otin kuparikierukan. Olo oli sen jälkeen helpottunut. Kierukka on ollut nyt kaksi päivää eikä minulla ole mitään ikäviä tuntemuksia. Jännittää nähdä, sopiiko kuparikierukka minulle. Vai vuodanko kohta verta kolme viikkoa kuukaudesta, niin kuin kauhutarinoissa kerrotaan.

 

Päätös tuntui juuri nyt oikealta. Tämä ei kuitenkaan vielä ole lopullista, mutta saamme aikaa miettiä. Haluaisin kokea vielä oikean pakahduttavan vauvakuumeen. Sellaisen, mikä todella jyrää järjen. Ehkä sitten voisi toivoa vauvaa…. Tai sitten huomaamme, että näin on hyvä.

 

Ehkäisyasia on aina jokaisen parin henkilökohtainen asia, mutta sitä ei kannata jättää puolitiehen. Epävarma ehkäisy voi ikävimmillään aiheuttaa turhaa haluttomuutta, jos nautinnon pilaa pelko mahdollisesta raskaudesta. 

 

Pimeät talvi-illat ovat hyvä hetki käpertyä illalla lasten mentyä nukkumaan oman rakkaan kainaloon. Ihania hetkiä vällyjen väliin kaikille – ilman turhaa huolta. <3

 

*Onko sinun ollut helppo valita oikea ehkäisymenetelmä raskauden jälkeen?  Saitko riittävästi tietoa ehkäisyasioista neuvolasta? Minkä valitsit? Oletko ollut tyytyväinen? Nyt hyvät vinkit ja kokemukset kehiin. =)

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
30 toukokuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Murun kanssa treffeille leffaan + ARVONTA
7 huhtikuun, 2019
Uncategorized

Wau, mikä maitosuihku!

Ennen ensimmäisen vauvani syntymää olin sinkkuäiti vailla tietoa imetyksestä tai kumppanista. Imetyksestä antoi osviittaa vain päivä päivältä kasvavat rintani, joita ihailin. Äitini nauroikin pojan synnyttyä, että nuohan ovat kuin silarit.

 

Ensimmäiset kolme kuukautta menivät täysin imetyksen ehdoilla. Muutaman miehenkin ehdin deitata. Silloinkin imetin, mikä taisi olla vähän outoa treffiohjelmaa. Välillä tuntui, ettei tapaamieni miesten päähän mahtunut yhtälö imettävä nainen ja halukas nainen. Ja minä kun nautin naiseudestani ja satunnaisesta seksistä valtavasti. Raskaus ja synnytys olivat tehneet minusta entistä enemmän villin naarastiikerin.

 

Poikani ollessa reilun puoli vuotta olin humputtelemassa ja poika hoidossa. Päädyin jatkobileisiin, saunoin ja sain loistoidean. Kerroin sekasaunaporukalle, että minulla on vauva ja imetän vielä. Ilmeistä huomasi, että ihmiset eivät ihan uskoneet. Sitten tartuin rintaani ja ammuin maitosuihkulla vieressä istuvaa miestä. Voi sitä naurua, taputuksia ja vihellyksiä!

 

Toisen lapsen synnyttyä olin onnellisesti jo parisuhteessa ja kumppanini oli mukana vauvan synnytyksessä. Pääsin kokemaan ne ihanat herkät hetket toisen ihmisen kanssa, kun vauva nostetaan ensimmäistä kertaa rinnalle. Tai kun ollaan omassa pienessä pesässä perhehuoneessa harjoittelemassa ensimmäisiä imetyksiä. Näihin hetkiin kuului myös hyvin kipeät nännit, nännirasva ja kätilön tuoma pelastus rintakumi.

 

Tälläkään kertaa synnytys, imetys tai vauva ei vienyt halujani vaan koin seksuaalisuuden positiiviseksi voimaksi. Se ei tietenkään estänyt koomisia hetkiä. Vaikka kuinka oli imetysliivit päällä, kahdet liivinsuojat, maitoa vaan valui kesken herkullisen hetken ja naurulle ei voinut mitään. Tai kun piti kesken kaiken imettää, välillä kaksikin kertaa ja yrittää sanoa hengästyneelle kumppanille: ”Jatketaan kohta siitä mihin jäätiin…”

 

Eikä kaikki liity aina kumppaniin. Ne oudot hetket kun menet avaamaan rennosti aamutakki auki oven postimiehelle, toinen rinta paljaana ja toinen vauvan suussa. Tai kun huomaat kaupungilla tai työpaikalla, että maito on kastellut paidan kun olet unohtanut liivinsuojat ja tuttu tai tuntematon mies katsoo rintojasi ihmeissään.

 

Kerran kaverini kuuli ravintolassa kahden keski-ikäisen miehen keskustelun, miten he halusivat nähdä tissini kun huomasivat, että imetän.  Ja muutama minuutti keskustelusta nämä kaksi sankaria tulivat tyttöporukamme pöytään puhumaan niitä näitä ja avoimesti tuijottamaan rintojani.

 

Kaikkien näiden kommellusten, suloisien, hekumallisten, koomisten, ikävien ja herkkien hetkien takana on ollut imetys ja seksuaalisuus. Seksuaalisuus on meissä läpi elämän. Siksi toivon, että jokainen imettävä äitikin antaisi itselleen luvan nauttia seksuaalisuudestaan myös vauvan synnyttyä ja imetyksen sekoittaessa elämää. Kukin omalla tavallaan itseään kuunnellen ja rakastaen. <3

 

*Miten sinä olet kokenut imetyksen vaikutuksen seksuaalisuuteen? Onko sinulle sattunut hassuja kommelluksia imetystaipaleellasi? Laita rohkeasti kommenttia. Nauretaan, iloitaan tai surraan yhdessä. <3

*Kirjoittamani kolumni on julkaistu Imetysuutisia-lehdessä 2/2014 numerossa, mikä on Imetyksen tuki ry. lehti.  

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan siellä kiinnostavia artikkeleita, vanhoja ja uusia blogejani. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, että sinäkin olisit mukana ja kommentoisit siellä. =)

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Uncategorized

Imetys vs. seksuaalisuus – turhaa vastakkainasettelua

Kissa on nostettu pöydälle. Tänään Suomea on kuohuttanut Helsingin Sanomien verkkolehdessä julkaistu tuoreen äidin mielipidekirjoitus ”Imetys tappaa parisuhteen – kun siirryin korvikemaitoon, seksihaluni palasivat”.

 

Tunteet käyvät kuumina ja nettiraivo on päässyt irti. Mielipide kosketti minuakin. Se ei kuitenkaan nostanut raivoa vaan surua. Tuore perhe oli joutunut kovan valinnan eteen vähillä eväillä. Tuore äiti poti selkeästi syyllisyyttä valinnastaan.

 

Missä tässä kaikessa härdellissä on lempeys tuoretta perhettä kohtaan? Netissä vouhkataan, kuinka mies ei kestänyt olla panematta kuukautta. Miksei kukaan huuda, miten ihmeissään sitä ollaan kuukauden ikäisen vauvan kanssa! Tai saiko perhe keneltäkään ohjausta tai neuvontaa? Mistä kukaan tietää, miten paljon he olivat asiaa miettineet?

 

Seksuaaliterapeuttina koen, että minun pitää nostaa esiin tämän kaiken takana olevia asioita. Perheeltä on selkeästi puuttunut tietoa raskauden, synnytyksen, pikkuvauvavaiheen ja imetyksen vaikutuksista naisen kehoon sekä seksuaalisuuteen. Parisuhteenmuutoksista puhumattakaan. Onko se vain perheen syy? Ei minusta. 

 

Se minkälaista tietoa perhe saa on kuin lottoarvonta. Voi olla, että hän saa neuvolatädin joka on myös seksuaalineuvoja sekä imetysohjaaja. Tai hän saa työhönsä väsyneen kunnallispolitiikan uuvuttaman neuvolatädin, josta ei turhaa tietoa heru. Kyse on valtion tasolla, kuntiin valuvasta poliittisesta tahdosta. Nähdäänkö seksuaalisuus tärkeänä osana terveyttämme? Tai onko imetys tärkeää?

 

Tosi asia on, että imetys vaikuttaa naisen seksuaalisuuteen raskauden ja synnytyksen jälkeen. Raskausaikana naisen estrogeenitasot ovat 100-kertaiset ja synnytyksen jälkeen ne menevät melkein nollille istukan irtoamisen jälkeen. Imetys pitää useimmilla naisilla estrogeeni- ja testosteronitasot matalina jopa kuukausia. Silloin on täysin normaalia, että ei haluta ja limakalvot ovat kuivat ja ohuet. Tilanne palautuu pikku hiljaa ja normalisoituu vasta kuukautisten alettua.

 

Soitin asiasta kollegalleni kliiniselle seksologille, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Leena Väisälälle. Hän nosti esiin, että perheen on hyvä tietää imetyksen vaikutuksista seksuaalisuuteen.  Nainen voi myös itse yrittää helpottaa tilannetta. Apteekeista on saatavilla paikallisesti vaikuttavia estrogeenivalmisteita, joita voi käyttää turvallisesti myös imetysaikana. Niillä saa hoidettua kuivaa ja herkkää emättimen limakalvoa.

 

”Koskaan ei pidä silti unohtaa yksilöllisyyttä, muistutti Leena Väisälä. Naisten hormonitasot palautuvat omaan tahtiin eikä imetys vaikuta kaikkiin samalla tavalla. Yksin asiaa ei kuitenkaan kannata jäädä murehtimaan.”

 

Mielipidekirjoituksen tehneen naisen mies on ollut myös kovan arvostelun kohteena. Melkein hänet on leimattu jo epäihmiseksi. Vähintäänkin huonoksi mieheksi mille moni nainen olisi jo näyttänyt ovea.

 

Olisiko tuore isä voinut olla peloissaan? Hämmentynyt? Ja hakea lohtua tilanteeseen seksin kautta? Tai toisaalta, jos heillä olisi ollut vilkas seksielämä ja outo stoppi sekoitti pakan? Kenelle mies voisi edes puhua tilanteesta – neuvolantädille vai?

 

Naisen seksuaalisuus on suuressa muutoksessa vauvan synnyttyä, mutta vaikuttaa se mieheenkin. Hän voi kokea ulkopuolisuuden ja jopa mustasukkaisuuden tunteita. Naisella hellyysvarastot ovat usein täynnä, kun vauva on iholla. Mutta tuore isä voi jäädä vaille kosketusta.

 

Onko pari osannut puhua seksuaalisuudesta? Omista tunteista ja toiveista puhuminen ei ole aina helppoa. Mielipidekirjoitus antaa käsityksen, ettei mies voinut enää odottaa. Jos puhuminen ei ole onnistunut, on ihan turha neuvoa parille suoraan erilaisia seksitekniikoita. Jos kumpikaan ei pysty sanoittamaan tunteita tai toiveita muutenkin jo ihmeellisessä uudessa tilanteessa, sattuu väärinkäsityksiä helposti.

 

Mielestäni koko show tämän yhden kirjoituksen ympärillä  voi parhaimmillaan olla hyödyksi kaikille tuoreille ja tuleville perheille. Ehkä tästä voisi oppia jotain helvetillisen haukkumisen ja arvostelun sijaan?

 

Sinä tai te jotka suunnittelette vauvaa tai jo odotatte vauvaa, ottakaa asioista selvää. Tutustukaa artikkeleihin tai kirjoihin, ottakaa puheeksi neuvolassa, etsikää luentoja tai synnytysvalmennuksia, missä puhutaan myös parisuhteesta ja seksuaalisuudesta.

 

Tutkikaa, mistä saa apua, jos tulee hankala tilanne. Kyllä Suomesta apua löytyy. Ja me ammattilaiset haluamme todella auttaa. Ei kukaan halua vauvaperheen eroavan. Imetyksen tuen kautta saa loistavaa tietoa ja apua imetysasioissa.

 

Kunpa vauvaperheet eivät jäisi yksin. Imetyksen ja seksuaalisuuden kun ei tarvitsisi taistella keskenään. Parhaimmillaan ne voivat saada hehkua toisiinsa.

 

Ja kiitos tälle rohkealle äidille, joka avasi omalla tarinallaan keskustelun. Sinä olet hyvä äiti ihan omana itsenäsi, huutelivat netissä ihmiset mitä vain. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Uncategorized

Imetys salaisuuksia

Reilut viisi vuotta imetystä takana. Rinnat ovat kasvaneet ja pienentyneet sen viisi kuppia suuntaansa. Niitä on venytetty, pureskeltu ja väännelty eri kulmista. Onko lopputuloksena vain tyhjät rusinat?

 

Olen lohduttanut itseäni yhden äitini kaverin kanssa mahdollisuudella lähteä Tallinaan pikku operaatioon. En tiedä teemmekö ikinä sitä, mutta se auttaa, jos peilikuva ahdistaa.

 

En vaihtaisi päivääkään silti pois. Imetän edelleen nuorinta lastamme. Rinnat ovat silti myös tissit ja osa seksuaalisuuttani. Muru on tottunut jo ajat sitten, että välillä, kun imaisee villimmin niin suu on täynnä maitoa. Välillä saa koskea vain hyvin hellästi ja välillä pyydän jotain ihan muuta. Imetys kun muuttaa minulla tuntoaistia. Ja silloin minun tehtäväni on kertoa murulle, mikä tuntuu hyvälle.

 

Imetys on tullut osaksi minua ja siitä luopuminen tuntuu surulliselta. Vauva on kohta siirtymässä taaperoiden sarjaan. Siinä on samaa haikeutta kuin lapsiluvun täyttymisessä. Samaa iloa, että ehkä jo ensi kesänä saan käyttää kaikkia ihania mekkoja. Niitäkin, joiden kanssa ei voi imettää soveliaasti julkisilla paikoilla. Ja suru. Miten voin luopua ehkä lopullisesti minun ja vauvan intiimeistä hetkistä? Siitä, kun vauva katsoo minua silmillään aina sieluuni asti.

 

Monet estot ovat lentäneet romukoppaan vuosien imetyksen aikana. Voin imettää melkein missä vain. Teri Niitit voivat ottaa kuvia siitä vaan. Otan ilolla vastaan ihmettelyt, miten pienistä rinnoistani voi riittää maitoa aina vaan. Enkä tiedä vaikka imetys jatkuisi taas siihen asti, että taapero huutelee maitokomentoja julkisilla paikoilla.

 

Murukin on mukana tässä. Kun imetin toista lastamme melkein kolme vuotta, tuli eteen ongelma. Aina, kun olimme hoitamassa rakkautta ilman lapsia tissini olivat räjähtää maidosta. Rintapumppu sattui, kuuma suihku ja omat kädet eivät riittäneet. Sitten keksimme, että muru voi tyhjentää tissini. Voi sitä kikatuksen ja mukavan kihelmöinnin määrää. Muru yritti parhaansa mukaan olla nielemättä lämmintä maitoani naurultaan. Ja samaan aikaan alkoi mieli tehdä jo jotain muutakin.

 

Kuulin tästä veljeni appiukolta. Hän sanoi imettäessäni esikoistani: ”Tiedätkö mikä on paras tapa tyhjentää rinnat?” Heillä on neljä lasta ja etenkin kaksosten ollessa vauvoja rintatulehdus meinasi yllättää usein. Siksi kohtelias aviomies auttoi vaimoaan eikä tullut rintatulehduksia. ”Minä tyhjensin hänen rinnat. Imin tukokset auki.”

 

Enpä ole rintojen tyhjennystekniikastamme paljoa kehdannut huudella, vaikka se on toiminut pirun hyvin. Se saattaa nyt kuullosta ihan kamalalle mielestäsi, mutta suosittelen laittamaan idean korvan taakse.

 

Marja Hintikka Live -ohjelman toisessa jaksossa entinen Viidakon tähtönen, nykyinen bloggaaja ja taaperoimettäjä Katri Sorsa aiheutti kohua kertomalla, että he ovat sekstailleet vauvan imiessä rintaa. Jos vauva on rauhallinen ja tyytyväinen onko se niin paha? Vai onko pahempi, jos vanhemmat eivät ollenkaan harrasta seksiä? Minä olen Katrin puolella.

 

Meillä on moni hyvä peuhu keskeytynyt imetykseen.  Vauvan saatua masun täyteen maitoa, peuhu on jatkunut ja vauva on jatkanut samassa sängyssä tyytyväisenä uniaan.

 

Imetys on tehnyt minut kokonaisemmaksi naiseksi. Olen valtavan iloinen, että olen saanut ruokkia lapsiani. Tuntuu, että jopa äitini ja isoäitini ovat saaneet minun imetyksestä tervehdyttävän kokemuksen. Heidän imetyksensä ovat päätyneet pettymykseen ja onnistumiseni on ollut suvun naisten yhteinen ilo ja ihmetys. Tuki on ollut vankkumaton. Ja tiedänpä, miten isoäitini on kehuskellut imetykselläni muille mummoille.

 

Oli niin tai näin, imetys on hyvä asia. Imetit sitten vähän tai paljon. Ja imetys yllättää. Jos odotat esikoistasi kysele imetyksestä ja kun vauva on syntynyt pyydä rohkeasti apua. Synnytyssairaala, neuvola ja Imetyksen tuki ry. ovat sinua varten. Ja tuttipullot ovat ihan jees, ei niistä tarvitse potea syyllisyyttä. Pääasia, että sinä ja vauva voitte hyvin. Minäkin olen niitä käyttänyt.

 

Ja nauti. Teet jotain ainutlaatuista, kun imetät. Se on vain hetki elämästäsi. Intiaanit uskovat, että yhteys imettäjän ja lapsen välille jää loppuelämäksi.

 

I <3 imetys

 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan siellä kiinnostavia artikkeleita, vanhoja ja uusia blogejani. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, että sinäkin olisit mukana ja kommentoisit siellä. =)

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Close