Tag

ihmissuhteet

Ihmissuhteet, Seksuaalisuus

Pelot puhumisen esteenä

Mitä pelkoja sinun tulisi voittaa, jotta uskaltaisit puhua toiveistasi seksin suhteen? Pelot ovat usein esteenä kahden ihmisen välillä. Kun kysyn asiakkailtani, miten toimisit jos sinun ei tarvitsisi pelätä mitään, alkaa vastauksia tipahdella. Sekin on vastaus, että omat toiveeni ovat vielä mysteeri minulle.

Kehtaaminen, paljastuminen, haavoittumisen mahdollisuus nousevat monissa keskusteluissa. ”Mitähän hän minusta ajattelisi tämän jälkeen?” ”Mitä jos hän nauraa minulle?” ”Entä jos minut torjutaan?”

Ilmassa voi olla erikoista ahdistusta, tunnetta että tekee jotain väärin. Syy tähän liittyy usein parisuhteesta kauemmas, ihmisen menneisyyteen. Tullaan taas seksuaalikasvatukseen tai sen puutteeseen. Hyvin harva meistä aikuisista on saanut hyvää seksuaalikasvatusta. Seksuaalikasvatuksen takaa löytyvät vielä seksuaalisuuteen liittyvät vaietut valtarakenteet, ja lakien, uskonnon ja kulttuurin kautta tulevat säännöt, normit sekä arvot.

Tässä muutamia esimerkkejä:

·      Koti, jossa seksuaalisuus on ollut vaiettu aihe, jättää lapsen yksin ja luo useimmiten negatiivisen ilmapiirin koko aiheen ympärille. Lapsi joutuu yksinään luomaan merkityksiä asioille, joihin tarvitsisi aikuisen apua.

·      Koti, jossa on vain varoiteltu, muistutettu vaaroista ilman sanaakaan ilosta ja nautinnosta seksuaalisuuden  äärellä, syntyy tunne, ettei saisi nauttia. Tai kun yrittää nauttia, tulee silti olla varuillaan.

·      Jompikumpi vanhemmista on saattanut pitää seksiä vain pakollisena velvollisuutena, saaden sen kuulostamaan hyvin ikävältä toimitukselta. Siihen riittää satunnaiset tuhahdukset aviovelvollisuudesta. 

·      Osalla meistä on kokemus, että meitä on arvosteltu tai kielletty lapsena esimerkiksi koskettamasta itseä, pukeutumasta tai ilmaisemasta itseä tietyllä tavalla. Kehoa on saatettu arvostella. ”Kylläpä olet laiha, ei sinua näe edes heinäseipään takaa!” Noihin hetkiin liittyy usein häpeän tunnetta, minkä aikuinen pahimmillaan vahvistaa sanomalla: ”Häpeä!”

·      Vanhemman itsekriittisyys omaa kehoaan kohtaan saattaa jättää lapseen jäljen, jos aikuinen on toistuvasti haukkunut ja arvostellut itseään tai toisia ihmisiä ja heidän kehojaan lapsen kuullen.

·      Uskonnollisessa yhteisössä kasvanut on voinut kärsiä muun muassa yhteisön sisäisestä kontrollista, tiukasta todellisuuskäsityksestä, ihmissuhteiden rajoittamisesta, pelottelusta, syyllistämisestä tai jopa seksuaalisesta manipulaatiosta. (Lähde: Uskontojen uhrien tuki UUT ry.)

·      Seksuaaliset traumat, seksuaalisesta ahdistelusta seksuaaliseen hyväksikäyttöön, voivat sulkea suun ja viedä nautinnon koko aiheen ympäriltä. Trauma syvenee, jos lapsi tai nuori on kääntynyt ystävän tai turvallisen aikuisen puoleen ja hänen kokemustaan on vähätelty, se on kiistetty tai hänet on jätetty yksin ilman apua sen jälkeen. Toinen lapsi tai nuori ei tietenkään voi ottaa vastuuta noin vakavassa tilanteessa, mutta väärät sanat voivat sulkea uhrin suun.

Kun nuoruuden ja aikuisuuden aiempia seksi- tai parisuhteita tarkastelee voi esiin nousta tilanteita, joissa toiveita ei ole kuultu, ne on mitätöity tai tehty naurunalaisiksi. Koko seksi on voinut olla vain toista varten tai kaikkia muita kuin itseä varten. Seksiin ja seksuaalisuuteen liittyy monenlaisia valtapelejä, jotka voivat muuttua ”normaaleiksi”. Jotkut suhteet voivat olla hyvinkin vahingoittavia, ja parisuhteen sisällä tapahtuvaa seksiin pakottamista on edelleen vaikea tunnistaa tai nostaa esille.

Menneisyydestä kumpuavat asiat muuttuvat mielessämme uskomuksiksi, jotka pitää tunnistaa ja oppia kyseenalaistamaan. Niihin liittyvät tunteet täytyy oppia löytämään, jotta ne voidaan erottaa siitä, mitä on todella tapahtumassa. Siinä hetkessä on opittava pohtimaan, onko tämä totuttu uskomus, tunne vai tosiasia? Voisiko tämä olla virheellinen uskomus? Mikä sitten olisi tosi? 

On monia asioita, jotka saavat ihmisen pelkäämään ja sulkemaan suun. Kokemus voi sisältää vahvaa syyllisyyttä ja häpeää, vaikka itselle olisi tehty pahaa. Ihminen ei ole sen takia huono tai viallinen, hän ei vaan ole saanut vielä oikeanlaista tai riittävää apua.

Huomasitko miten monet asiat, jotka liittyvät seksiin ja seksuaalisuuteen, eivät aina liity vain parisuhteeseen? Meillä on erilaisia lähtökohtia. Jos sinulla on voimia, uskalla hakea apua, uskalla kertoa kumppanillesi miltä sinusta tuntuu, ja että saattaisit tarvita apua. 

Lopulta jokaisen kannattaa myös pysähtyä pohtimaan omaa käytöstään. Kohtelenko toista niin kuin toivoisin hänen kohtelevan minua? Arvostanko, kunnioitanko ja ihailenko häntä niin, että hän tuntee sen? Jos tuntuu, että oma tuki ei riitä kumppanille ja kokee avuttomuutta, senkin voi sanoa. Omaa kumppania voi myös lempeästi kannustaa terapiaan. Hyvä tuo hyvää myös parisuhteessa, niin kuin kaikissa muissakin ihmissuhteissa. <3

*Kuvat Pixabay ja alin by Muru – Matti Kihlström <3

*Voit seurata minua Instagramissa ja Facebookissa @puhumuru . Pian alkaa myös uudet Puhu muru -podcast jaksot, sillä toinen tuotantokausi on alkanut ja joka torstai tulee uusi jakso! Uudet jaksot löytyvät Soudcloudista, Spotifysta ja Itunesista.

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Perhe

Mistä kaikesta jouluna voi riidellä

Joululomaa odotetaan kuin kuuta nousevaa. Samaan aikaan stressikynnys nousee tasaiseen tahtiin. Monet perheet suuntaavat sukulaisten luo, mikä lisää jännitettä -toisille suorastaan ahdistusta.

 

Kolme kovaa saa meidät aikuiset pois balanssista: odotukset, stressi ja väsymys. Bonuksena painavat päälle vielä rahahuolet.

 

Riitelyt ovat voineet alkaa jo ennen joulukuuta. Toinen haluaa kotiin koristeet ja toinen ei. Siinä sivussa joululaulut raikaa! Toisen ne vievät liikutukseen, toisen raivon kynnykselle. Näppärä siirtyy tästä suoraan kinaamaan oikeasta joulukalenterista: pitääkö sen olla suklaakalenteri, tilpehöörikalenteri vai itse askarreltu erikoisuus. Entä jos se onkin tontun tekosia?

 

Kuuluuko kalenterit vain lapsille vai saavatko aikuisetkin hankkia omat? Onko kyse rahanhaaskauksesta, turhamaisuudesta, ilosta vai omien tarpeiden kuuntelusta?

Yksi joulun suosikkiriita ovat varmasti joululahjat. Kuka saa, mitä saa ja kuka maksaa? Miksi niitä ylipäänsä annetaan? Kuinka paljon lahjoja annetaan? Saako lahjahevosta katsoa suuhun? Raha tai etenkin sen puute kiristää tunnelmaa.

 

Jouluruuat, ihanainen keskustelu, joka voi johtaa työleiriin. Keittiössä hääräävä stressin ja väsymyksen sumentama perheenjäsen on oikea joulun superpaketti. Suosittelen, älä ärsytä häntä. Ajatus on kaunis, mutta voi polttaa näpit.

 

Ja mitä ylipäänsä tarkoittaa jouluruuat, jos saan kysyä? Onko mitään, mitä sinne pöytään ei voi laittaa, ihan oikeasti? Saako ruuat (pliis) ostaa valmiina kaupasta? Jos et muuten ole vielä väsynyt, aloita ihmeessä joulusiivous. Tai voithan jättää sen tekemättä mutta varustaudu kuuntelemaan kumppanin nalkutusta. Niin tai näin, pieleen menee helposti.

 

Viimeistään automatkalla sukulaisten luo tai hypermarkettiin voi ottaa vielä kunnon matsin, toinen ei pääse karkuun hetkeen. Riitaa säestää mahdollisten lasten oma riitelyrinki takapenkillä.

 

Mutta hei, se on vain joulu. Jouluun liittyy valtavasti tunnemuistoja, ja tapoja viettää joulua on monia. Voisimmeko luoda perhekulttuureita, joiden sisällä on useampia kulttuureita? Itse en esimerkiksi aio tänä jouluna noudattaa mitään tiettyä pakettien avaamissääntöä, vaan annan lasten nauttia enkä aio mököttää itsekään. Olen itsekin ollut välillä hankala jouluna, voin myöntää.

Muutama Vihreä kuula ja After eight -suklaa kera kirjan, niin minä olen tyytyväinen jouluun. Okei, muutaman pusun haluan murulta ja hellitellä lapsia. Rauhaa kaikille ja hyvää joulun odotusta. <3

 

Olisi kiva kuulla teidän lukijoiden kokemuksiasi. Mistä teillä riidellään vai sujuu joulu hymyssä suin?

 

P.s Mikäli joulu repii parisuhteen haasteet esille, suosittelen lämpimästi hakeutumaan terapiaan pikemminkin liian aikaisin kuin liian myöhään, yksin tai yhdessä. Minusta tammikuun ei tarvitsisi olla eropiikkien kuukausi.

 

*Kuvat Pixabay sekä Muru

*Seuraa elämääni ja tutustu naiseen Puhu muru -blogin takaa instagramista @puhumuru ja Facebookista @puhumuru.

 

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
14 huhtikuun, 2019
Hyvinvointi
Olenko raskaana?
6 tammikuun, 2019
Hyvinvointi

Ihmistä ei ole tehty selviämään yksin

Me synnymme, muutumme ihmisiksi meitä huolehtivan aikuisen katseen ja kosketuksen kautta. Oli hän sitten kuka vain, hän piirtää meille kehomme ja mielemme rajat.

 

Maailma ajaa meidät kuitenkin uskomaan siihen rumaan totuuteen, että jokainen on oman onnensa seppä.  Näin ei minun mielestäni ole. Se ei ole totuus vaan uskomus, joka meille syötetään ylhäältä päin.

 

Olen työssäni seksuaaliterapeuttina etuoikeutetussa asemassa, kun saan nähdä ihmisten salaisimpiin mielen kätköihin. Ja arvatkaa, mitä sieltä löytyy? Tarinoita siitä, miten olemme suhteessa toisiimme – toisiin ihmisiin.  Yhteys muihin on mittari, jolla taiteilemme ja yritämme löytää merkityksen elämäämme. Selityksen sille, miksi minusta tuntuu tältä.

 

Annan teille tosielämän esimerkkejä. Isoäitini kohtasi isoisäni kanssa ehkä vanhemman kamalimman painajaisen, oman lapsen sairastumisen sekä kuoleman. Miten he siitä selvisivät? Isoäitini löysi jumalan ja ihmiset, uskon ympäriltä. He muodostivat hänelle piirin, joka oli kuin varakeuhkot hengittämässä ilmaa, kun ei itse jaksanut.

Isoisäni suri yksin. Hän meni vintille yksin, kuolleen poikansa huoneeseen ja itki. Onneksi itki. Hän ei ehkä puhunut surustaan, mutta loi yhteyden muihin miehiin rakkaan harrastuksensa kautta. Joskus hiljaisuus voi olla suurta yhteyttä.

 

Isoäitini ja isoisäni ympäröivät toisensa ja äitini rakkaudella. Yhteydellä toisiinsa, ei menemällä poispäin, vaikka niitäkin askelia otettiin.

 

Muistan itse hyvin, miten esikoistani odottaessa pelkäsin tulevaa. Halusin ympäröidä itseni ja vielä syntymättömän lapseni ihmisillä, jotka välittivät meistä. Nuo ihmiset auttoivat minua uskomaan joka hetki siihen, että minä pystyn. Minä selviän yksin vanhempana. Muutenhan en ollut yksin. Minulla oli perheeni, tärkeimmät ystäväni ja sain vielä elämältä lahjana maailman ihanimman perhepäivähoitajan pojalleni.

 

Joka hetki joku kokee kriisin. Jotain mikä on niin kamalaa, että se ylittää sietorajamme. Niinä hetkinä me ennen kaikkea tarvitsemme toisiamme. Tarvitsemme kuitenkin toisiamme pienempienkin murheiden ja pahan olon äärellä – ihan tavallisessa arjessa.

Sanoin eräälle asiakkaalleni tällä viikolla, että mitä jos hän lähestyisi ystäväänsä, joka oli pettänyt lupauksensa. Jos hän olisikin se joka ojentaisi kätensä ja sanoisi: ”Minä ymmärrän, miksi teit niin. Sinulla oli paha olo, tiedän miltä se tuntuu. Ja nyt sinä vain haluaisit piiloutua sen aiheuttaman häpeän takia. Ei sinun tarvitse, olen ystäväsi edelleen ja välitän sinusta. Tiedän, että sinulla on hyvä sydän. Annan sinulle anteeksi.”

 

Elämässä ei ole tärkeää olla aina oikeassa. Tai selviytyä yksin. Käännä mieluummin kasvosi niiden ihmisten suuntaan, jotka ovat merkityksellisiä sinulle. Ja kerro se heille, heidän takiaan. Toimi sen mukaan. Silloin sinunkin elämäsi on merkityksellistä. <3

 

*Mitä sinä ajattelet, pitääkö ihmisen selvitä yksin? Millaiset asiat tekevät sinulle elämästä merkityksellisen? Kerro pala tarinaasi tai mielipiteesi asiaan rohkeasti toisia kunnioittaen.

*Kuvat ovat ystäväni Annette Evokarin ottamia ja viimeinen käsi kuva on Pixabaysta.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
19 joulukuun, 2018
Hyvinvointi
Raaka vai kypsä omena poimittavaksi
9 syyskuun, 2018
Hyvinvointi

Raaka vai kypsä omena poimittavaksi

Luin kesäkuun Kuukausiliitettä (HS) eilen aamiaispöydässä ja huomasin Perhesiteitä palstalla Martti Suosalon haastattelun. Hän kertoo juttunsa alussa, miten tapasi vaimonsa. Siitä ponnahti esiin yksi kohta ja sieltä yksi lause:

 

”Istuin yksin Manalan baaritiskillä ja mietin, mitä täällä oikein teen. Olin 33-vuotias, ja kapakkamaailma oli nähty. Sitten tiskille tuli toimittaja Virpi Suutari, ja olin myyty. Tarjosin hänelle bloody maryn, ja kohta jo suutelimme. Olin kypsä omena poimittavaksi, ja pian muutimme taitelijakommuunista Kampista Kruunuhakaan vuokrakaksioon Virpin kanssa.”

 

Muru sanoo aivan samalla tavalla itsestään. Hän oli viettänyt pitkän sinkkuvaiheen, naurattanut ihania naisia ympäri Helsinkiä kunnes me tapasimme. Kun me löysimme toisemme nettideittien kautta, muru oli kypsä omena poimittavaksi. Jos et ole lukenut, miten meidän rakkaustarina alkoi – käy ihmeessä lukemassa täältä.

Alusta asti muru oli se, joka ehdotti koti-iltaa.  Minä olin ehkä vielä hieman vauhdikas nuori äiti, mutta murun kanssa oli helppo pysähtyä. Vaikka lapsi olisi ollut hoidossa, saatoimme olla kotona. Muru, minä ja poika muutuimme nopeasti perheeksi – sitä me kaikki olimme etsineet ja kaivanneet.

 

Asiat vain loksahtivat kohdalleen.

 

Oletko sinä ikinä ajatellut kuinka paljon sillä on väliä, miten ja koska me tapaamme mahdollisen kumppanimme? Voi olla, että olet tavannut jo hänet mutta aika olikin väärä? Tai miksi joku kumppani on melkein hyvä, mutta toisaalta kuin hieman liian pieni ”täydellinen” kenkä?

 

Uskotko kohtaloon vai onko kyse sattumista? Yksi rakastuu parturiinsa, toinen silmiin ruuhkabussissa, aina välillä Facebookissa joku etsii ihmistä, jonka oli vain ohimennen nähnyt jossain. Oletko katsonut vuonna 1998 ilmestyneen elokuvan Sliding Doors, jossa Gwynet Paltrow esittää pääosaa? Siinä metron ovet erottavat kaksi elämää, hän ehtii metroon ja toinen jää ulkopuolelle. Miten niin pieni asia voi oikeastikin olla iso, vaikka emme ikinä saisi sitä tietää.

Jatkan pohdintaa meidän esimerkillämme. Tapasimme murun kanssa vuonna 2009. Olimme kuitenkin asuneet 500 metrin matkan päässä toisistamme, käyttäneet samaa metroasemaa, ruokakauppaa ja istuneet samoissa baareissa jo vuonna 2006!  Mutta silloin emme tavanneet. Ainakaan niin, että muistaisimme. En kyllä käsitä, miten en muistaisi noin komeaa miestä…

 

Ajan piti kulua. Meidän molempien piti vielä oppia elämästä ja rakkaudesta.  Jos olisimme tavanneet vuonna 2006, tuskin olisimme vielä osanneet olla yhdessä niin kuin nyt. Meidän piti oppia vielä itsestämme.

 

Terapiavastaanotollani huomaan tämän ilmiön välillä asiakkaistani. On kuin he eläisivät eri vaiheita ja yrittäisivät samaan aikaan sulloa niitä yhden parisuhteen sisään. Tai toisaalta, ihmiset vain löytävät toisensa juuri kun sille on aidosti tullut tila.

 

Tarinoita rakkauden löytymisestä on monia. Paras asia, minkä voit tehdä on elää elämääsi, nostaa katseen ja katsoa ympärillesi. <3

 

P.s Ole tarkkana metron ovien kanssa. <3

*Olisi ihana kuulla, miten teidän suhteenne alkoi? Rakkaustarinoiden kuuleminen luo aina hyvää fiilistä ympärilleen. Jokaisen parin kannattaakin aina välillä muistella, miten he tapasivat ja miksi he ihastuivat juuri toisiinsa. Olitko sinä raaka vai kypsä omena poimittavaksi?

*Kuvat Piia Kultalahti. Rakkaus kuvan nappasi kesälomalla äitini.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Hyvinvointi

Älä anna väsymyksen tuhota parisuhdettasi

Väsymys on seurausta univajeesta. Se on jotain, joka ei välttämättä näy, mutta tuntuu monella tasolla. Olo on kuin olisi sumussa, tavallisetkin asiat voivat tuntua vaikeilta ja tunteet ailahtelevat. Keskellä ruuhkavuosia väsymys on tuttu vieras. Se voi kuitenkin piinata muissakin elämäntilanteissa esimerkiksi stressin tai haitallisten iltarutiinien seurauksena. Unentarve myös arvioidaan helposti väärin.

 

Kaikkien eron partaalla olevien olisi syytä pysähtyä miettimään, onko kyseessä univajeen aiheuttama ongelmien vyyhti. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni eronnut tunnistaa jälkikäteen yhdeksi tekijäksi väsymyksen. Ja kuinka monelle on etukäteen lempeästi kerrottu, että lasten valvominen ei välttämättä lopu vauvavuoteen.

 

Ei ole ihan sama, miten meidät huomioidaan väsyneinä.

 

Meidän jokaisen olisi tärkeä tunnistaa väsymyksen syitä ja vaikutuksia parisuhteen kannalta. Vastaanotollanikin tullaan välillä siihen tulokseen, että ongelmien juuret ovat väsymyksessä. Kumppanille ei yksinkertaisesti ole enää riittänyt energiaa, toisinaan ollaan oltu jo siinä pisteessä, ettei enää jaksa olla kuin muuta kuin paskamainen toiselle.

 

Olen joskus miettinyt, että enkö jaksa olla enää kotona murulle ystävällinen kun kaikki voimat ovat jo käytetty työpäivän aikana? Vaikka tiedän, että muru rakastaa juuri minua sellaisena kuin olen, en voi käyttäytyä miten vain. Edes väsyneenä.

 

Mietit varmasti, mitä minä sitten voisin tehdä?  Tärkeintä olisi järjestää aikaa nukkumiselle univajeesta kärsivälle kumppanille. Jos molemmat kärsitte univajeesta, täytyy luonnollisesti vuorotella. Resepti on yksinkertainen, mutta toteutusta täytyy luovia olemassa olevien resurssien mukaan. Onko teillä mahdollisuutta nukkua rauhallinen yö, niin että toinen vie lapset esimerkiksi mummolaan? Tai voisiko toinen mennä esimerkiksi airbnb-asuntoon, ystävän luokse tai hotelliin yhdeksi yöksi?

Jos perheessä on lapsia kannattaa pysähtyä miettimään, onko heidän yöunien parantamiseksi jotain tehtävissä. Lapset ovat erilaisia, mutta ilta- ja nukkumaanmenorutiineilla voidaan parantaa lapsen unia. Lisäapua vanhemmat voivat pyytää esimerkiksi neuvolasta. Aina omat keinot eivät vain riitä, eikä siinä ole mitään pahaa. Avunpyytäminen on rohkeutta!

 

Jokaisen univajeesta kärsivän aikuisen kannattaa suunnata katse myös elintapoihin. Työ voi seurata kotiin asti ja nakertaa aikaa illoista sekä öistä. TV-katselu, netissä surffailu, pelaaminen, kännykän käyttö tai urheilu liian myöhään voi vaikeuttaa unen saantia sekä heikentää unenlaatua. Myös ruokailutottumuksilla on merkitystä. (Lähde: Aki Hintsa: Voittamisen anatomia)

 

Väsyneenäkin voi kysyä itseltään, auttaako tässä kumppanin vaihto vai uni? Jos vastaat jälkimmäisen, yritä lähteä yhdessä kumppanisi kanssa pohtimaan, miten saisitte nukuttua paremmin rakkauden nimissä. <3

 

*Miten uni on vaikuttanut sinun parisuhteeseen tai muihin ihmissuhteisiin? Voit jakaa kokemuksesi tai kommentoida muuten kirjoitusta.

 

Tietoa univajeesta

 

Syyt

 

Univaje syntyy, kun ihminen nukkuu vähemmän kuin hänen unentarpeensa olisi. Lapsen  tai lapsien yöllinen heräily voi olla merkittävä syy vanhempien univajeelle. Toistuvaa yöheräilyä esiintyy 10-15% lapsista. (Duodecim)

 

Tunnista

 

Univaje näyttäytyy ärtymyksenä, aloitekyvyn sekä muistin heikentymisenä. Univaje vaikuttaa myös haitallisesti mielialaan. (Lähde: Oivauni) Univaje vaikuttaa myös monin tavoin elimistön toimintaan ja aineenvaihduntaan.  (Lähde: Duodecim)

 

Tunnista vaikutukset parisuhteessa

 

Amerikkalaistutkimuksen (Amie A.Gordon, Serena Chen – Kalifornian yliopisto) mukaan jo yhden yön univaje aiheuttaa haasteita parisuhteelle eikä hyväkään parisuhde tunnu hyvältä. Empatiakyky kumppania kohtaan laskee ja riitojen selvittäminen muuttuu haastavammaksi.

 

*Suosittelen lukemaan myös kiinnostavan jutun lapsen unesta Helsingin Sanomista ”Uni on taito, joka lapsen pitää oppia – Näin pääset irti nukutuskierteestä ja tuet lapsen unta kehitysvaiheiden mukaisesti”

*Kuvat Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Hyvinvointi

Millainen kumppani haluan olla

Paras ohjeeni parisuhteeseen on varmaan ohje, jonka olen saanut äidiltäni. Kohtele toista, niin kuin toivoisit, että sinua kohdellaan. Siihen sisältyy ajatus, miltä tämä tuntuu toisesta.

 

Kirjoitin edellisessä postauksessani parisuhteessa tapahtuvasta toisen kadottamisesta ja uudelleen löytämisestä. Jäin sen jälkeen pohtimaan saamieni viestien kautta sitä, mistä kaikki tuo työ todella alkaa. Itsestä. Meidän on pystyttävä katsomaan peiliin, kohdattava itsemme.

 

Joku viisas terapeutti on joskus sanonut, että yksi terapeutin tärkeimpiä tehtäviä on saada ihminen lopettamaan valehtelu itselleen. Auttamaan kohtaamaan totuuden. Koska totuus usein sattuu, sitä juostaan pakoon hölkäten tai jopa henkensä edestä.

 

Parisuhde ei muutu miksikään elleivät molemmat ole valmiita pohtimaan, mitä minä voisin tehdä paremmin. Ja mitä toivoisin kumppaniltani. Millainen itse asiassa on parisuhde, jossa minun olisi hyvä olla?

 

Käytän omaa parisuhdettani esimerkkinä herättämään sinua ajattelemaan omia arvojasi. Minulle tärkeää on arki. Haluan, että meillä on hyvä olla yhdessä perheenä ilman, että unohdamme toisiamme. Haluan, että rakkaus tuntuu ja näkyy.

 

Mistä hyvä arki sitten koostuu mielestäni? Se on toisen huomioimista teoilla. Toiselle tehdyt aamupalat, aamun univuoro, herättämisen pusujen kera, kotityöpäivän yllätyksenä hoidetut pyykit…

Meidän hyvään arkeen kuuluu koskettaminen. Parasta ikinä on nukahtaa tai ainakin olla hetki ennen nukkumaan menoa ihan lähekkäin lusikka-asennossa! Se rauhoittaa mielen ja kehon, tekee meistä yhtä. Joskus se on paras kutsu olla vieläkin lähempänä toista.

 

Seksuaalisella kosketuksella on tärkeä viesti muistuttaa toista, että olet haluttava, kiinnostava ja näen sinut muutenkin kuin vanhempana rinnallani tai ystävänä. Seksin määrän ei pidä eikä tarvitse olla mikään mittari onnelliselle parisuhteelle. Se mikä on minulle ja meille hyvä on tärkein mittari, jos nyt sellaista ylipäätään tarvitaan.

 

Kaikki koskettaminen ei ole seksuaalisesti virittynyttä. Se on hipaisuja, halimista, nenuttelua ja ryhmähaleja lasten kanssa. Ja nekin kosketukset ovat tärkeitä, ne kertovat että sinä olet tärkeä.

Vaikka kaikki tämä olisi kunnossa se ei kuitenkaan riitä. Se miten puhumme toiselle on äärimmäisen merkityksellistä.

 

Kohtele kumppaniani kuin ystävääsi. Se on hyvä ohje. Mieti miten puhut, miten pyydät ja jos menee pieleen, osaatko kertoa miksi ja pyytää anteeksi? Itse olen tätä joutunut opettelemaan, mutta se on auttanut.

 

Kermana parisuhde kakun päällä on toisen unelmiin uskominen. Minä toivon, että minun unelmiini uskotaan ja haluan uskoa sekä tukea murun unelmia. Se kantaa. Se on mieletön voima. Olen itse todella tarvinnut murun tukea, emme juhli vain voittoja vaan kestämme myös ne hetket kun koemme pettymyksiä tai teemme niska limassa töitä unelmien eteen.

Ja elämähän ei mene ohjeiden tai toiveiden mukaan. Välillä sitä menee ihan pieleen vaikka toivoisi ihan muuta. Väsymys, kuukautisärinät, työstressi tai huolet voivat saada meidät toimimaan arvojemme vastaisesti. Ja kehen puramme sen – no tietysti siihen kaikista rakkaimpaan ihmiseen. Se ei kaada venettä, mutta keikuttaa. Silloin pitää osata itse katsoa taas peiliin, hengittää ja miettiä, mietin voisin selittää ”miksi olen ollut yksi paskapää”. Se auttaa. Ja jos ei heti, yritä myöhemmin uudelleen. Kerro, ettet halua että toisella on paha olo.

 

Kun arvosi ovat kirkastuneet siitä millainen kumppani haluat olla, jatka matkaa. Pohdi kaikkia niitä esteitä, mitä on sen tiellä että voisit olla sellainen kumppani kuin toivoisit. Puhukaa näistä yhdessä. Sopii hyvin vaikka hääpäivän tai vuosipäivän viettoon.

 

Ja muistakaa, arvoja ei tarvitse saavuttaa. Ne ovat ohjaamassa sinua kohti rakkauden polkua, johon sinä todella uskot. <3

*Sain inspiraation tekstiini murultani ja Arto Pietikäisen loistavasta kirjasta Joustava mieli parisuhteessa (Duodecim). Suosittelen.

*Millainen on sinun arvojesi mukainen suhde? Millainen se olisi jos et pelkäisi mitään? Voit kertoa arvojesi mukaisesta suhteestasi ja ajatuksistasi mitä kirjoitus herätti blogini kommenteissa.

*Kuvat Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Uncategorized

Rakkauden kaipuu voi muuttua vihaksi

Rakkaus on yksi niistä asioista, miksi työni seksuaaliterapeuttina on niin järjettömän mielenkiintoista. Jokainen uusi asiakas, joka astuu terapiahuoneeseeni, tuo mukanaan uniikin oman tarinansa. Tiedän, ettei ole olemassa yhtä tarinaa tai yhtä tapaa rakastaa. Ja silti minutkin voi vielä yllättää housut kintuissa siviilissä ihmettelemässä jotain rakkauden muotoa.

 

Todennäköisesti nyökyttelet. ”Kyllä, ei ole olemassa yhtä tapaa rakastaa.”

 

Mutta samaan aikaan olemme valmiita tuomitsemaan ihan helvetin kovaa ihmiset, jotka rakastuvat tai rakastavat hieman eri tavalla kuin minä itse. Tästä on lukuisia esimerkkejä jo pelkkä some pullollaan. Olet varmasti kauhistellut jonkun parin suurta ikäeroa? Tai jonkun ylivilliä viriiliyttä rakastaa useampaa ihmistä? Tai jotain ihmistä, joka on rakastunut uuteen ihmisen, vaikka on parisuhteessa? Saatat olla aivan nokka rullalla, jos joku väittää olevansa itsellinen ja kaipaavansa vain seksiä ystävien lisäksi.

Kukaan meistä ei tiedä miksi nuo ihmiset ovat rakastuneet. Millaista suhdetta tai rakkautta he kaipaavat elämäänsä. Millainen heidän taustansa on, ja mitä siitä on syntynyt kun nuo ihmiset ovat löytäneet toisensa.

 

Silti moni meistä on valmis jopa vihaamaan noita itselle tuntemattomia ihmisiä.

 

Mitä jos kääntäisit katseesi peiliin. Ja pohtisit, miltä sinusta tuntuu, kun katsot itseäsi silmiin? Nouseeko vihan tunteet muiden rakkauden näkemisestä omasta rakkauden kaipuustasi? Kivusta, jonka koet kun ei ole ketään ketä rakastaa. Ehkä yksinäisyyden pelosta? Oman elämän ajatteleminen ja kivun tai pelon myöntäminen voi sattua niin paljon, että haluat työntää asian kokonaan mielestäsi. Vihaaminen on helpompaa.

Voit yrittää työstää noita vihan tai pelon tunteita itseksesi ja ystävien kanssa tai voit lähteä hakemaan apua terapiasta. On hyvä myös kiinnittää huomio siihen, mitä voi itse tehdä tässä ja nyt. Vastalääkkeenä toimii myös rakkauden tuomat onnellisuushormonit, joita voi lisätä itsekin elämäänsä. Rakkauslääkäri Emilia Vuorisalmi  kirjoitti tänään Istangram-tililleen Docemiliaan ohjeita, miten sinäkin voit nauttia dopamiinin, serotoniinin, oksitosiinin ja endorfiinien tuomasta hyvästäolosta.

 

”Muutamia vuosia sitten sain rakkaus­tieteisiin perehtyessäni ahaa-elämyksen. Ymmärsin, että rakkauden kaipuu johtuu siitä, että onnellisessa parisuhteessa saamme optimaalisen määrän onnellisuushormoneja eli dopamiinia, serotoniinia, oksitosiinia ja endorfiineja.

Tämä perustila luo meille levollisuuden ja turvallisuudentunteen. Se auttaa meitä nukkumaan paremmin sekä suojaa stressiltä ja monilta sairauksilta. Tällöin ajatuksemme ovat kirkkaat ja pelot pysyvät helpommin taka-alalla.

Mietin miten tuohon tasapainoiseen tilaan voisi päästä ilman parisuhdetta?

Ensimmäinen askel oli pysähtyminen ja ­itsensä kuunteleminen. Kuka olen ja mitkä asiat ovat ­minulle tärkeitä? Mistä lapsena haaveilin ja mitä tekisin, jos rahalla ei olisi merkitystä? Mitä haluaisin arkeeni lisätä ja missä näen itseni viiden vuoden päästä?”…

…Kun elämä tuntuu raskaalta, mieti, mitkä pienet asiat voisivat lisätä onnellisuuden ja kiitollisuuden tunnetta. Pelkän ajatuksen voimalla saatamme käynnistää positiivisen kierteen. Se voi nostaa meidät ­tasolle, josta emme uskaltaneet edes haaveilla. <3”

-Emilia Vuorisalmi

 

Sinäkin todennäköisesti haluat rakastaa enemmän kuin vihata. Eikö niin? <3

 

*Kuvat Pexel ja Panu Pälviä

*Herättääkö postaus sinussa ajatuksia? Voiko viha muiden suhteista johtua omasta rakkauden kaipuusta? Kommentoi rohkeasti, mutta olethan asiallinen.

*Rakkaustieteestä kiinnostuneen kannattaa tutustua Emilia Vuorisalmen kirjaan Sekaisin LOVEsta. Emiliaa voit seurata myös Instagramissa nimellä Docemilia.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. Voit linkata kommenteissa myös oman instatilisi, etsin aina uusia seurattavia! 

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Close