Tag

hyvä olo

Hyvinvointi

Haluatko haluta?

”Salin toiselta puoleltakin tunnen hänet. Kun käännän katseeni en voi kuin liimaantua seuraamaan hänen jokaista elettään. Se jokin hänessä saa minut hulluksi halusta vuodesta toiseen.”

-mies 56v.

 

Miten säilyttää seksuaalinen halu omaa kumppaniaan kohtaan on kysymys, johon janoaa vastausta niin toimittajat kuin seksuaaliterapia asiakkaanikin, ja aiheesta on kirjoitettu lukemattomia kirjoja. Itse sivusin aiheutta vahvasti myös tuoreessa kirjassani Iso O – matkaopas huipulle.

 

Halu ja halun dynamiikka ei päästä ihmistä helpolla. Siihen sekoittuu biologiaa, mielen maisemaa, arjen murusia – ja jotain millä ei ole selkeää muotoa. Yksi asia on varma, kohtele kumppaniasi hyvin. Kohtele häntä niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Toisen halua voi ruokkia teoilla.

 

Oli suhteen muoto millainen tahansa, seksuaalinen halu ei roihua alkuhuuman jälkeen itsestään eikä se ole irrallinen muusta elämästä. Se vaatii alastuloa pilvilinnoista ja aitoja tekoja. Pysähdy siis miettimään, mitä sinä voisit tehdä? Mitä toivoisit kumppaniltasi? Oletteko ikinä puhuneet  halusta?

 

Kolmen lapsen äitinä voin suositella, että anna toisen nukkua ja tee hänelle aamupalaa. Se on halpa ja romanttinen tapa huomioida toinen. Vielä kun herätät hänet lempeillä sanoilla ja suudelmilla. Voipi olla, että herätät myös uinuvan halun.

Kate Taylor sanoi kirjassaan Ihana Orgasmi, että naisen tulee tuntea olonsa hyväksi halutakseen seksiä. Mies taas tarvitsee seksiä tunteakseen olonsa hyväksi. Minä haluan pitää nuo molemmat lauseet, molemmilla sukupuolilla. Riippuu päivästä kummassa järjestyksessä hyvä olo tulee.

 

Olen huomannut itse, että hyvä olo tekee ihmisestä vastaanottavaisen. Toisen halu pitää pystyä vastaanottamaan, luomaan siitä oman nautinnon yllyke, joka lietsoo himoa. Kyse on yhteydestä toiseen ja samaan aikaan itsekkyydestä. On myös mahtavaa huomata, miten oma halu sytyttää toisen haluamaan vielä lisääkin!

 

Halu haluaa tekoja. Halu viestii hyvinvoinnistasi. Halu kertoo suhteestasi. Ole rehellinen ja valmis tutkimaan, mitä sinun halusi kaipaa. Vain sinä olet halusi paras asiantuntija. Se tiedetään, että onnellisissa, seksuaalisesti vireissä heterosuhteissa tärkeässä roolissa on sopivasti itsekäs nainen. * <3

 

Mikä tuo sinulle hyvää oloa, mikä saa halusi hyrräämään? Oletko kertonut toiveistasi kumppanillesi?

*Lähde: Happy end. Maaret Kallio & Osmo Kontula (2015) WSOY

*Kuvat Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Uncategorized

Elämäntaparemontti alkaa näkyä!

On kulunut neljä viikkoa elämäntaparemontin aloituksesta. Kaksi viikkoa siitä oli lomaa ja nyt kaksi viikkoa on ollut töitä. Voin sanoa, että olo paranee koko ajan! 

 

Halusin muuttaa elämässä ruokailutottumuksia, lisätä liikuntaa, nukkua paremmin, vähentää työstressiä ja tuoda elämään lisää ihania asioita.

 

Mietit varmasti miten se sitten näkyy. Eli faktaa tiskiin.  

 

  • Turvotukset ovat vähentyneet rajusti. Lähinnä turvottaa, jos syön kaksi kertaa pastaa samana päivänä. Painoni on myös pudonnut kolme kiloa ja keho tuntuu ”tiivistyneen”. Paras mittarini – lempifarkkuni eivät enää ahdista. Jee!!!! Tiukan alun jälkeen olen jo kaksi kertaa antanut itseni syödä myös vähän herkkuja – ei kuitenkaan övereitä.
  • Liikunnan määrä on pysynyt hyvin 3-5 kerrassa / vko, tekemällä noin 20-60 min treenejä. On ollut tärkeää sisäistää ajatus, että kaikilla treeneillä on merkitystä. Eikä kaikkien tarvitse olla pitkiä.
  • Uniasiat ovat ainoat, jotka ovat ihan rempallaan. Arjen alettua loman jälkeen, lasten yövaeltelu vain paheni. Sekä 2-vuotias, että 5-vuotias tulevat käytännössä joka yö viereen. Luulen ja toivon, että tämä on väliaikaista ja liittyy päiväkodin aloitukseen. Olen myös imettänyt öisin.
  • Työasioissa olen tehnyt isoja päätöksiä. Luovuin Suomen Seksologisen Seuran puheenjohtajuuden pestistä ja ilmoittauduin psykoterapiaopintojen valmistaviin opintoihin (30op.) Helsingin avoimeen yliopistoon. Kohti omia unelmia meno luo intoa, joka on minulle tärkeää työssäni.
  • Ihania asioita – hmm. Minisieniretki murun kanssa ja kaupassa kaksin. Muutaman ystävän tapaamisia, mikä tuo aina iloa. Olemme myös koko perhe suunnitelleet tulevaa matkaamme. On niin suloista nähdä lapsetkin niin innoissaan!

 

Raportoin jatkossakin teille fiiliksiä, hyviä hetkiä ja retkahduksia. Luulen, että se tsemppaa minua ja toivottavasti jotakuta teistäkin. Tehdään yhdessä hyvästä olosta osa ruuhkavuosia elävien perheiden arkea. Pienin askelin ja lempeydellä. <3

 

 

*Ennen ja jälkeen kuvia en ole ottanut, koska en ole vain laihdutuskuurilla. Luulen, että paras muutos näkyy kokonaisuudessa. On vain uskallettava olla itselleen rehellinen joka päivä. 

*Jos haluat kommentoida, kysyä jotain tai kertoa omasta "remontistasi" – anna palaa. =)

You may also like
Collaborations, Hyvinvointi
Kirjat, jotka näyttivät suuntaa hyvinvointini ytimeen
26 elokuun, 2019
Lifestyle
Kaipuun väri on sininen vie omien haavojen äärelle + KIRJA-ARVONTA
20 syyskuun, 2018
Perhe
Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta
2 syyskuun, 2018
Uncategorized

Miksi kannattaa olla välillä kaksin

Lapset halaavat. Keskimmäinen on itku kurkussa ja vauva turvallisesti mummon sylissä. Vauva katselee meitä vähän ihmeissään. Isoin halaa ja menee takaisin Legojen pariin. Minulla alkaa olla jo malttamaton olo. Äkkiä heipat, ovesta ulos ja autoon. Auto käyntiin ja vilkutukset. Sitten tie on meidän. Melkein vuorokausi aikaa olla yksin ja kaksin. 

 

Tunteet heittelevät laidasta laitaan. Olen aivan innoissani, aurinko paistaa ja vapaus murun kanssa maistuu paremmalla kuin muistin. Huomaan silti pienen kaihoisan piston rinnassani kun mietin mummolaan jääneitä lapsia. Maisemat vilistävät ohitse ja puhua pulputan murulle. Huomaan, että kukaan ei puhu kilpaa kanssani. Muru toteaa, että nyt kuunnellaan sitä musaa, mitä me halutaan. Ja volume kovalle! Naurattaa.

 

Pysähdymme rituaalinomaisesti irtautumaan lapsista muutaman kymmenen kilometrin päässä mummolasta. Väsymys painaa. Siihen auttaa huoltoaseman energiajuoma. En ole juonut sitä varmaan kuin viimeksi silloin, kun oltiin ulkona ennen kuopuksen odotusta. Samalla poltamme muutaman savukkeen. Olo on samallalailla paheellinen kuin teininä. Me tiedämme tekevämme jotain tuhmaa. Se vaan parantaa fiilistä. Ennen toimimme salaa vanhemmiltamme ja nyt lapsiltamme.

 

Sanon ääneen sen, mikä on hieman tabu. Minusta on ihan mahtavaa olla vuorokausi ilman lapsia. Vaikka hetki sitten oli kaihoisa mieli. Nyt tuntuu sairaan hyvälle. Ei ole ikävä, tiedän että huomenna palaamme heidän luo. En aio soitella mummolaan, he pärjäävät kyllä. Keskityn vain itseeni ja muruun. Olen niin odottanut tätä vapauden tunnetta. Viimeksi teimme tällaisen reissulla kesällä 2014, ennen kuin kuopuksemme ilmoitti tulostaan.

 

Muru on miettinyt jo pari päivää, jos tulee jättimäinen väsymys kesken illan. Minä yleensä jaksan vaikka olisi mikä, saan jotain kummaa energiaa omasta ajasta. Siksi raivostun helposti, jos muru väsähtää. Mutta on totta, että väsymys voi tulla. Me ollaan valvottu öisin jo useampi kuukausi, arki vie omat mehunsa ja työ loput. Rakkaudenhoito ei silti saisi olla paniikkia aiheuttava ponnistus. Yritämme puhua. Minä lupaan ottaa rauhassa ja antaa murulle luvan olla väsynyt. Muru lupaa yrittää toimia niin, että väsymys säästyisi seuraavaan aamuun, kun saa nukkua. 

 

Mieli tekee töitä ja olo vapautuu pikku hiljaa. Odotan innolla hotellia ja illan bileitä. En halua olla lähelläkään lapsiperheitä vaan ihanassa aikuisten rauhassa. Haluan jo päästä suihkuun, murun viereen sängylle ja laittautumaan iltaa varten. Olen kirjaimellisesti innoissani! Jalassa on korkokengät, lempparivaatteet ja vaatehuoneesta on kaivettu esiin suosikki villakangastakki.  Illaksi laitan vielä ihanammat vaatteet ja meikkiä nassuun. Saan taas käyttää vaatekaappini aarteita, jotka eivät ole sopineet äitiyslomaan ja leikkipuistoon menoon. Saan siitäkin lisää energiaa itseeni.

 

 

Puhumme ja puhumme koko automatkan. Puhumme työasioista, lapsista, haaveista, rakkaudesta… Huomaan ajattelevani, että miten upea tyyppi vieressäni istuu autossa. Ja on muuten komea. Pakko hehkuttaa, murullekin miten ihanaa on olla kaksin taas. Hän on samaa meiltä. Pusuttelemme autossa kuin vastarakastuneet. Käsi toisen reidellä matka jatkuu kohti määrän päätä.

 

Hotellilla saamme alkajaisiksi lasit kuohuvaa ja tunnelma on kuin kuherruskuukaudella. Äkkiä hotellihuoneeseen muru! Jos ei mentäisikään mihinkään vaan oltaisi ilman rihman kiertämää, iho ihoa vasten huomiseen huoneenluovutukseen asti? Sitäkin, mutta on hyvä myös lähteä vähän rimpsalle kun siihen on mahdollisuus.

 

Ilta oli täynnä iloa, rakkautta, intohimoa, tanssia, naurua, sopivasti alkoholia, kohtaamisia mukavien ihmisien kanssa ja kunnon pizzat illan päätteeksi. Voi miten mahtavaa irrotella yhdessä! Aamulla poskissa tuntui nauraminen vaikka päähän hieman koski. Kokeilimme vanhaa kikkaa päänsäryn voittamiseksi. Se toimi hyvin. Kannattaa kokeilla. 

 

Montakohan kertaa sanoin vuorokauden aikana rakastavani murua? Tai kuinka hottis hän on? Tai kuinka kivaa minulla juuri hänen kanssaan? Murun rakkauden tunnustukset ja kauniit sanat tallennan syvälle mieleeni. Ne tuntuvat nyt hyvälle ja auttavat myös hetkinä, jolloin rakkaus ei roihua niin kuin nyt.

 

Huomaan, että kirjoitukseni täyttyy hehkutuksesta ja huutomerkeistä. Olen vielä tätä kirjoittaessanikin perustiistaina aivan innoissani. Työt sujuu sutjakammin. Tunnen itseni äitinä paljon pitkäpinnaisemmaksi ja voi miten ihanaa on ollut pitää lapsia sylissä. Kun on lapsistakin hetken erossa huomaa paremmin, mitä aarteita meillä on. Kotiin oli hyvä palata yhdessä ja seuraavana aamuna oli ihana tunnelma. Vaikka lapsia harmittaa, kun äiti ja isi menee kahdestaan se on tärkeää. Ja he oppivat siihen, että äiti ja isi tulevat aina takaisin. 

 

Miten ihanaa meillä olikaan ja miten rakastunut olo minulla on. Niin kuin kirjoitin Instagramiin: ”Väsyttää, mutta sydän hymyilee.”

 

Muistakaa hoitaa rakkauttanne lukijat. Se on kaikkein arvokkainta lapsillennekin. Hoitakaa rakkautta arjessa, mutta myös juhlassa. Pitäkää sitä hyvänä kuin rakkainta asiaa maailmassa. On tärkeää osata olla kaksin ja nauttia siitä. Rakkaudenhoitoon kannattaa panostaa, sillä ennuste on erinomainen. Vaikka huulet saattaa mennä ruvelle pusuista. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Uncategorized

En ole timmi mamma 2 – Miksi äiti treenaa

Juoksua, joogaa, koripalloa, salitreeniä, kotijumppaa… Olen pohtinut treenaanko pienen vauvan äitinä hyvien pakaroiden takia vai hyvän olon takia. Haluaisin olla niin aikuinen, että treenaisin vain hyvän olon takia. Mutta en ole. Minussa asuu myös turhamaisuus.

 

Haluan näyttää hyvälle. Olen lukenut Cosmopolitan lehteä siitä asti kun se alkoi ilmestyä 2000-luvulla ja maailmankuvani on varmasti muokkaantunut sen mukana. Cosmon merkitys on muuttunut elämässäni, mutta kauneusihanteet lehden sivuilta ovat piirtyneet verkkokalvolleni iäksi. Ja olen raaka ennen kaikkea itseäni kohtaan. Muille olen paljon armollisempi. Olen niin lapsellinen, että olen jopa haaveillut minishortsien käytöstä ensi kesänä. Viime kesänä en niihin mahtunut raskauskilojen takia, mutta nyt mahdun. Ja olen siitä superonnellinen.

 

Tiedän, että raskauskiloille on hyvä syy ja vauva on suuri lahja. Minusta tuntuu silti väärältä ja epäreilulta lihoa niin paljon. Olo on kuin minulla olisi rasvapuku päällä. Olen itse siellä alla, mutta en näy eikä tunnu oikealta. Valokuvat ahdistaa, kaikki ihanat vaatteet ovat liian pieniä. Ja onhan muutos valtava. Vajaan vuoden aikana melkein 30 kiloa lisäpainoa on paljon! Ei siitä pääse mihinkään. Se ei muuta suhdettani vauvaani, joka on ihmeellinen. Se muuttaa minun suhdetta itseeni. Ja se on vaikeaa.

 

Nyt varmaan joku miettii, miten syön raskaana tai treenaanko silloin. Syön raskaana enemmän kuin normaalisti ja herkutkin maistuu paremmin. Syöminen on osasyy kiloihini. Olen kuitenkin jokaisen raskauden aikana treenannut. Nyt kolmannenkin kohdalla pelasin koripalloa vielä raskausviikolla 20. Sitten jatkoin salilla käymistä, uimista, äitiysjoogaa ja kävelyä omaa kehoa kuunnellen. Pyöristyn silti komeasti. Olen vain todennut, että näin kehoni toimii. Laihduttamaan en silti rupea raskaana.

 

On ihana huomata pitkästä aikaa, miten muru ei voi olla seuraamatta katsellaan minua kun olen vähissä vaatteissa. Tiedän, että hän pitää näkemästään. Mutta se ei yksin riitä. Jotta voin olla haluttava, minun pitää itse kokea olevani sitä. Pikku hiljaa tuntuu siltä. Ja treenaaminen auttaa siihen. Raskauskilot ovat pudonneet pikku hiljaa ja treeni kiinteyttää kehoa. Urheilun tuomat endorfiinit saavat olon tuntumaan hyvälle ja peilin armollisemmaksi. Siitä se lähtee. Kun minusta ei enää tunnu muumimammalta löydän itsestäni seksin jumalattaren pyykkivuorista välittämättä. Ja muru kyllä huomaa eron minussa.

Vauvapalstat ja äitiryhmät ovat täynnä tuoreiden äitien treenaamiseen liittyviä ketjuja. Olen jo vähän oppinut katsomaan, mitä luen ja mitä en lue. Osalla on todella upea kroppa jo viikko synnytyksen jälkeen ja he eivät edes näytä synnyttäneiltä. Olen onnellinen heidän puolestaan. Minulle se kuitenkin aiheuttaa välillä katkeruuden kyyneliä. Tuntuu lähes pahalta katsoa noita kuvia ja sitten omaa peilikuvaa.  

 

Minulle sopii paremmin lukea treenausketjuja, joissa äideillä on samanlainen kokemus raskauskiloista. Se helpottaa ja antaa toivoa. On ihana tietää, etten ole ainoa ja joku tietää, miltä minusta tuntuu. Vaikka nuo äidit ovat tuntemattomia, he ovat tärkeitä minulle. Sieltä saadut treenivinkit ovat olleet myös hyviä. Joskus on myös hyvä sanoa edes kirjoittamalla kuinka harmittaa ja nauraa ”yhdessä”. Toisen äidin antamat lohduttavat tai kannustavat sanat ovat arvokkaita.

 

Tapasin tutun äidin eilen ruokakaupan edessä. Olin itse tulossa juoksulenkiltä, niin kuin hänkin omaltaan. Hän kertoi, miten lenkki oli auttanut aamuiseen kiukkuiseen oloon. Minä olin aivan samaa mieltä. Jo pelkkä masentava maanantai voi kääntyä paremmaksi kun hölköttelee vaunujen kanssa, tekee muutaman askelkyykyn ja venyttelee.

 

Vaikka haluan ne ihanat timmit pakarat, litteän vatsan ja viimeiset raskauskilot pois, ei kyse ole silti vain turhamaisuudesta. Kyse on oikeasti myös hyvinvoinnista. Ei se ole huono asia, jos äiti on hyvässä kunnossa. Kauppakassit jaksaa kantaa paremmin ja pari lastakin menee ohessa kolmanteen kerrokseen. Mieliala kohenee. Parisuhde eheytyy, kun nauttii itsestään ja mieli on virkeämpi. Lapset saavat samalla hyvän mallin liikunnasta nauttivasta äidistä.

 

Mikset sinäkin alkaisi treenaamaan? Ei ponnari liian kireällä vaan oman fiiliksen mukaan. Älä aloita liian kovaa lankutushaastetta vaan anna vatsalihaksien palautua rauhassa. Voit kysyä vaikka neuvolantädiltä pääsisitkö tapaamaan fysioterapeuttia. Hän voi neuvoa sinut alkuun.

 

Ja jos vain mahdollista, ota mukaasi äitikaveri. Yhdessä treenaaminen on hauskempaa. =)

You may also like
Hyvinvointi
Huorapalkinto – #hutsahtavapukeutuminen
9 tammikuun, 2019
Hyvinvointi
Haluatko haluta?
1 toukokuun, 2018
Uncategorized
Puhu muru -blogi muuttaa!
29 joulukuun, 2017
Uncategorized

Onnellisuusharjoitus

Mieti kolme positiivista tunnetta, jotka ovat tärkeitä sinulle. Minä valitsen rohkeuden, ilon ja rakkauden tunteet. Välillä olo on kuin olisi pitkässä tunnelissa, jonka päätä näy. Silloin on parempi alkaa kipin kapin etsiä positiivisia tunteita. Ja minä voin auliisti myöntää, että me vaellamme murun kanssa tunnelissa.

 

Takana on nyt neljän viikon sairastelukierre, paljon huonoja yöunia ja hyvin vähän omaa tai yhteistä aikaa. Siksi valitsin rohkeuden. Se tarkoittaa minulle sydämen rohkeutta. Rohkeutta puhua avoimesti. Esimerkiksi näin: ”Nyt väsyttää. Mikään ei huvita, lapset ärsyttää. Voisitteko muru lähteä mummolaan ja antaa mun olla päivän yksin? Kiitos muru.”

 

Ilo pitää nähdä. Sumussakin huomaan, miten pieni 10 kuukauden ikäinen tyttömme on oppinut ekat sanansa. Ja eka sana oli kakka. Ja se on naurattanut koko perhettä. Olen myös iloinen, että tällaisena ”tunnelihetkenä” olemme murun kanssa silti tiimi. Välillä tapellaan, mutta viime yönäkin toimimme saumattomasti kuumeisen lapsen huutaessa puoli yötä. Olen iloinen myös kannustavista sanoista äidiltäni ja naapuriltani.

 

Rakastava tunne on minulle kuin suojapuku. Rakkaus suojaa pahalta ololta ja jopa väsymykseltä. Ystäväni kertoi hänen toisen lapsensa synnyttyä, miten he olivat miehen kanssa istuneet sängyn reunalla aamulla käsi kädessä. Kumpikaan ei sanonut mitään. Väsymys oli käsin kosketeltavissa. Mutta niin oli myös rakkaus.

 

 

Oletko jo valinnut kolme positiivista tunnetta? Hyvä. Luin tänään aiemmin facebookin uutisvirrasta Hidasta elämää -sivuston otsikon. Siinä oli tämä ydin. Yhtä negatiivista asiaa kohti tarvitsee ainakin kolme positiivista asiaa. Tähän aiheeseen oli pakko tarttua. Tein siihen oman sovelluksen teille ja itselleni.

 

Jatketaan harjoitusta. Jos saat valita vielä kaksi positiivista tunnetta tulevaisuuteen, niin mitä toivoisit lisää elämääsi?

 

Minä valitsen onnellisuuden ja rauhallisuuden.

 

Minun pitäisi oppia näkemään onnellisuus arjessa. Näen sitä, mutta voisin nähdä paljon enemmän. Kun viime yönä hoivasin kipeää tyttöäni, mietin kyyneleet silmissä myös lasta, joka itkee syöpähoidoissa. Miltä tuon lapsen äidistä tuntuu? Tai lapsesta itsestään? Miksi onnea ei aina huomaa, ennen kuin jotain kamalaa tapahtuu? En minä oikeasti tarvitsisi enää mitään onneen, kunhan vain avaan uniset silmäni. Joku viisas onkin sanonut, että onnellinen ei tarvitse mitään.

 

Rauhallisuuden tunne tuo kuvan mielen lepohetkestä. Siinä olen jossain mökissä murun kanssa. Kaupunki on kaukana, lapset hoidossa. Hetki olla vain yhdessä. Haavehetkikin toimii yllättävän hyvin.

 

Perheen ja parisuhteen yhteistä hyvää kannattaa lisätä aina kun voi. Nyt kun sinä ja minä olemme miettineet positiivisia tunteita, voimme jakaa ne. Voit laittaa kumppanisillesi tai ystävällesi viestin liittyen johonkin positiiviseen tunteeseen. Tai kerro päivällisellä koko perheelle,  mikä on tänään tuonut hymyn huulillesi. 

 

Illan voit päättää siihen, että kuiskaat sinun elämäsi tärkeimmille ihmisille tai eläimille, miksi he ovat niin tärkeitä. Silloin olet vahvistanut itseäsi jo aimo annoksella hyvää.

 

”Poikani, olet herkkä ja sinulla on upea mielikuvitus. Samaan aikaan olet vahva ja tiedät mitä haluat. Tyttöni olet täynnä elämän energiaa ja katson ylpeydellä, miten rohkea olet. Pikkuinen vauvani olet valloittava pikku riiviö ja hymysi saa väsyneen äitisi aina onnelliseksi. Muruni, olet elämäni mies. En meinannut uskoa, että olet olemassa. Mutta tämä rakkauden määrä kantaa meidät vaikka, minkä tunnelin läpi. Kiitos kun olet olemassa.”

 

Mukavaa viikonloppua kaikille. Yritetään muistaa kaikki se hyvä, mikä on ympärillämme.

 

Harjoitukseni pohjana on HEHKU tunnepalikoiden harjoitus numero 6. Myönteisten tunteiden bongaus. 

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
14 huhtikuun, 2019
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
24 helmikuun, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
19 joulukuun, 2018
Uncategorized

En ole timmi mamma

Minä painin ulkonäköpaineiden kanssa joka kerta, kun saan vauvan. Ensimmäiseen neuvolaan mennessä olen saanut yleensä jo ensimmäiset 5 kiloa kasaan ja loppua kohti luku lähenee 30:tä kiloa. Sen pois saamiseen menee suunnilleen vuosi. Minulla imetys ei karista kiloja eivätkä koristreenit paljoakaan nopeuta prosessia.

Normaalisti olen hoikka ja urheilullinen. Siksi muodonmuutokseni saa ihmiset usein hieman hämilleen. Ja toisaalta se aiheuttaa tilanteen, saanko valittaa? Vaikka olen jo kolme kertaa kokenut saman muodonmuutoksen, on se silti vaikeaa. Oma kuva peilissä ei tunnu hyvälle. Ja silti pitäisi ajatella, että rakastan kehoani.

Joka kerta olen salaa toivonut, että tilanne olisi tällä kertaa toisin.

On päiviä, jolloin inhoan itseäni, selluliittireisiä ja muumin muotoista uumaani. Silloin olen miettinyt, haluaako oma kumppani minua vielä. Vai haluaako hän kadulla kulkevia hoikkia ei raskaana olevia naisia? Ja miten ikinä uskaltaisin sanoa nämä pelot ääneen, omalle murulleni?

Ihmiset antavat välillä niin ärsyttäviä neuvoja. ”Älä välitä, ne kilot lähtee kyllä.”

 ”Kilot kuuluvat tuohon elämänvaiheeseen, ole ylpeä niistä.”  ”Imettämällä kilot lähtee.” Välillä on tehnyt mieli huutaa: ”No, **** ei muuten lähde! Sä et tajuu tätä yhtään! Etkä tajuu, miltä musta tuntuu!” Ja silti tiedän, että ärsyttävien kommenttien puhujat ovat tarkoittaneet hyvää.

On päiviä, jolloin olen ylpeä kehostani ja nautin muhkeammista muodoistani. Niinä päivinä muruni tai jonkun ystäväni, jopa työtoverin tai oman äidin kehuva kommentti ulkonäöstä tuntuu mahtavalle eikä vain ärsyttävälle. Kun minulla on hyvä olla omassa kehossani, on hyvä olla muutenkin. Raskausaika on minulle hyvin kehollinen kokemus.

Parisuhteessa toisen kehuminen helposti vähenee pikku hiljaa, vuosi vuodelta. Oman kumppanini sanat ovat olleet kaikkein arvokkaimpia minulle raskausaikana ja sen jälkeen. Myös rakastavan ja himoitsevan katseen voima on ollut parisuhteessamme tuntuva. Siitä tiedän, että olen edelleen hänen silmissään upea.

On etuoikeus saada olla raskaana, synnyttää ja imettää. Mutta meillä on naisina lupa myös käydä läpi kehonmuutokseen liittyviä negatiivisia tuntemuksia. Vasta sen jälkeen voimme aidosti oppia rakastamaan muuttunutta kehoamme. Se voi vaatia jopa terapeutin luona käymistä, toisinaan riittää ystävä, äiti tai oma kumppani.

Kumppanin rakkaus, katse tai mikään lahja ei riitä, jos emme itse rakasta itseämme. Uskon itse olevani jo hyvällä tiellä, vaikka välillä kompuroin edelleen.

You may also like
Hyvinvointi
Huorapalkinto – #hutsahtavapukeutuminen
9 tammikuun, 2019
Hyvinvointi
Olenko raskaana?
6 tammikuun, 2019
Hyvinvointi
TOP 5 – Tunteita herättävät postaukseni
3 kesäkuun, 2018
Close