Tag

Hyvinvointi

Collaborations, Hyvinvointi

Kirjat, jotka näyttivät suuntaa hyvinvointini ytimeen



Kaupallinen yhteistyö Adlibriksen kanssa

Olin viime viikolla perheeni kanssa lomalla Sardiniassa. Vauhdikastahan se oli, mutta altaan reunalla ja Välimeren rannalla minulle jäi kuin jäikin aikaa pohtia myös omaa hyvinvointiani. Työtahti on ollut kuluneen vuoden ajan melkoinen ja aina välillä olen ollut aika väsynytkin.

 

Sain Adlibrikseltä kaksi heidän hyvinvointikampanjaan kuuluvaa kirjaa. Kirjat odottivat minua, kun palasimme kotiin lomalta. Luotin äitini vanhaan tekniikkaan niihin paneutumisessa. Hän sanoi aina ennen koetta, ota ensin se helpompi tehtävä ja paneudu sitten rauhassa vaikeampiin tehtäviin.

 

Päiväkirjoja rakastavana naisena olen aina pitänyt myös erilaisista ”täyttökirjoista”. Toinen, se ”helpompi” Adlibriksen hyvinvointikirjakampanjan kirjoista, oli ehdoton nappivalinta tähän hetkeen. Maaretta Tukiaisen ja Sonja Eidin  Tänään -kirjassa ollaan merkityksellisyyden äärellä nyt tässä eli tänään. Sivut eivät näyttäneet edes ensi vilkaisulla uuvuttavilta vaan helpoilta ja mahdollisilta, joten aloin täyttää niitä saman tien.

Ideana on pysähtyä pohtimaan, mitä päivääsi kuuluu. Mikä tuo iloa, mikä ei. Jospa et enää vain valuisi elämääsi eteenpäin? Asioiden kirjaaminen tekee ne näkyviksi, tunnistettaviksi, ja epämääräisyys niiden ympäriltä häviää. Kirjoittaminen lyhyissäkin erissä voi olla myös äärettömän terapeuttista ja aidon kirjan kanssa voi hyvillä mielin laittaa kännykän pois.

 

Listasin itselleni Tänään –kirjan äärellä kokonaiskuvan tämän hetken elämästäni. Tärkeimpinä asioina koin itsestäni huolehtimisen, perheen ja ystävät. Seuraavaksi tulivat harrastukset, Puhu Muru Oy (eli Murun ja minun yritys -> mahdollisuuksien aarreaitta), vapaa-ajan vaaliminen ja luovat hetket. Näiden asioiden ympärille erottelin pienempiä asioita, joita toivon hyvinvointiani tukemaan: säännöllistä rakkausaikaa Murun kanssa, iltatöiden vähentämistä, (aikaa perheelle), joogaa kerran viikossa, omat treenit kaksi kertaa viikossa, näiden lisäksi säännöllinen ruokailu, englannin kielen opiskelu, armollisuus itseä kohtaan, vähemmän somea.

Näiden isompien kokonaisuuksien jälkeen pääsin hahmottelemaan, sitä, miten listaan asioita haluamani tulevaisuuden mukaan. Tulevaisuus on taas jaettu pienempiin, kolmen kuukauden, viikon ja päivien jaksoihin. Mielenkiinnolla odotan, mitä tämä kirja tulee omien muistiinpanojen kautta opettamaan minulle itsestäni.

”Vaikeampaa” tehtävää edusti Adlibriksen hyvinvointikampanjan  Taija Sompin ja Jani Sompin Parantavat hormonit –kirja. Tätä kirjaa olin kyllä todella odottanut myös ammatillisessa mielessä ja se jääkin seksuaaliterapiavastaanotolleni työkirjallisuudeksi.

 

Se, miten kehoamme eli kotiamme hoidamme vaikuttaa meihin. Elintapojen tutkiminen olisikin hyvä nähdä mahdollisuutena ei taakkana. Seksuaalisuuden parissa työskennellessäni horminitoiminnan tasapaino nousee säännöllisesti esiin. Eikä kyse ole vain seksihaluista vaan unesta, mielialasta tai vaikka liikunnan mielekkyydestä. Tarvittaessa ohjaankin asiakkaani lääkärin luokse, joka osaa määrätä tarvittavia hormonikokeita.

 

Kirja antaa tietoa sujuvassa, muodossa. Lisäksi Parantavat hormonit –kirjassa on todella mielenkiintoisia asiakasesimerkkejä. Ja vaikka kirja on paksu, sen voi ottaa haltuun ajan kanssa seuraten omia kiinnostuksen kohteita. Huomasin itse ainakin lukevani oitis ”Suosituslistoja”, minkä jälkeen saatoin lukea koko kappaleen.  Pohdin myös käyntiä hormonikokeissa, olisiko minun tarpeen kartoittaa tarkemmin kehoni tilaa?

 

Uskotko sinä, että kirjojen avulla voi lisätä omaa hyvinvointia? Minä ainakin uskon ja olenkin saanut siitä paljon todisteita kaikilta teiltä, jotka olette antaneet minunkin kirjoistani palautetta. <3

*Kuvat Aleksi Rytkönen

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Perhe
Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta
2 syyskuun, 2018
Hyvinvointi
Unohda seksihelle ja nauti kesästä!
2 heinäkuun, 2018
Hyvinvointi
Mieli kesäkuntoon
13 toukokuun, 2018
Perhe

Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta

”Ei helvetti, näin ei voi jatkua. Minä kuolen rikkinäisiin öihin ja väsymykseen.”

 

Olen jollain tasolla pettynyt itseeni. Niin pitkään vaalin, uskottelin ja autoin itseäni eteenpäin ajatellen että saan taaperoni imetyksen loppumaan luonnollisesti. Toivoin, että lapsi olisi luopunut rinnasta omaan tahtiin. Väsymys vei kuitenkin voiton. Tai oikeastaan oma hyvinvointini.

 

Nyt tuli raja vastaan 3 vuoden ja 4 kk kohdalla. Minun on pakko saada imetys loppumaan vaikka siinä on paljon hyvää. Olen alkanut huomaamaan itsessäni syvemmän väsymyksen merkkejä. En esimerkiksi palaudu enää yhtä hyvin kuin tähän asti. Ärsyynnyn ajoittain imetykseen, mikä on uutta. Ärtyneisyys ylipäätään on lisääntynyt ja vaikuttaa koko perheeseen.

Ehkä aika on nyt oikea? Koen järjetöntä haikeutta imetyksen lopettamisesta, että alan nytkin itkemään kirjoittaessani. Aikaisemmin lopettamispäätöksen teko tyssäsi haikeuden tunteeseen, mikä palautti minut takaisin imettämään silmät ristissä väsymyksestä.

 

Vaaka on painunut uuteen asentoon. Vapaus ja helpotus pitkän imetyksen loppumisesta tuntuu painavammalta. En tiedä, onko osa kyynelistä onnen kyyneliä? Toiveita kunnon pitkistä yöunista ja uudenlaisesta läheisyydestä kuopuksen kanssa?

 

Kyyneleet kuuluvat yhden vaiheen loppumiseen.

 

Meille ei enää tule vauvaa vaikka sisälläni asuu aina ikuinen vauvakuumeilija. Meidän voimamme riittää näihin ihanaan kolmeen lapseen ja sen päälle jää sopivasti voimia yllättäviä tilanteita varten. Haluaisin niin tuntea vielä ne pienet potkut masuni sisällä, synnytyksen hurjan voiman kehossani ja vastasyntyneen hamuavan rintaani.

 

Se sattuu luopua tuosta kaikesta, päästää irti yhdestä niin upeasta ja samaan aikaan rankasta elämänvaiheesta. Voiko se olla nyt jo ohi? Onko minulla todella edessä elämäni viimeinen imetys?

Mielessäni on pyörinyt sana luopuminen. On luovuttava, jotta voin ottaa uuden vaiheen vastaan. Muuten uudelle ei ole tilaa. Oletko samaa mieltä?

 

Meidän on kuopuksen kanssa irtauduttava uudella tavalla toisistamme, jotta hän saa itsenäistyä taas palan lisää. Imetyksen luoma side on hurjan voimakas, niin voimakas etten ikinä olisi osannut kuvitella sitä. En edes tiedä, onko minulla sanoja kuvata miten syvän yhteyden se voi luoda kahden ihmisen välille. Miten monta tunnetilaa olemme käyneet yhdessä läpi iho ihoa vasten?

 

Ja kohta se kaikki on vain kaunis muisto. Muistoissa se piirtyy varmaan vielä kauniimpana kuin todellisuus, kun pikku hiljaa unohdan kaikki rintaraivarit, yöimetykset ja ”tissiiiiii, tisssiiii” –huudot ruokakaupassa. Muistan vain pienen lämpimän käden, joka hakee tutun tien rinnalleni ja onnellisen huokaisun ensimmäisen imaisun jälkeen.

Uskon, että me olemme kuopus valmiita tähän ja vieroitus on nyt alkanut. Olemme matkalla uuteen vaiheeseen ja uusiin seikkailuihin. Jokainen nyt vuodatettu kyynel on suurta rakkautta meidän kauniista imetystaipaleesta. Olen ylpeä meistä ja kehostani. Tulihan tässä imetettyä kaikkien kolmen kanssa yhteensä reilut kuusi vuotta. <3

 

P.s Rinnalta vieroitus on nyt menossa ja lähtenyt hyvin käyntiin. Teen kyllä vielä postauksen kun olemme valmiit ja  imetys on todella loppu. Olemme jo kuopuksen kanssa sopineet, että sitten juhlitaan! <3

*Olisi kiinnostavaa kuulla, että miten sinä lopetit imetyksen? Minkä ikäinen hän oli, miten se meni? Mikä sai sinut tekemään päätöksen? Tiedän, että aihe on arka eikä ole tarkoitus loukata ketään. Kaikilla ei vaan imetys onnistu syystä tai toisesta, mutta olemme kaikki ihan yhtä hyviä äitejä silti. Imetys ei määritä äitiyttä. Minulle vaan on ollut vaikeaa imetys lopettaminen ja olisi kiinnostavaa kuulla muiden tarinoita imetyksen lopettamisesta.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Collaborations, Hyvinvointi
Kirjat, jotka näyttivät suuntaa hyvinvointini ytimeen
26 elokuun, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
19 joulukuun, 2018
Perhe
Imetyksen lopetus yllätti
24 lokakuun, 2018
Hyvinvointi

Unohda seksihelle ja nauti kesästä!

Iltapäivälehdet täyttyvät kesälomien alkaessa seksivinkeistä. Odotukset ovat usein kesälomakriisien  suurimpia yllykkeitä. Kiireinen arki on lykännyt monta toivetta, on ehkä nielty asioita ja ajateltu, että kesällä sitten.

 

Moni ajatteleekin, että kesälomalla ehtii sitten rakastella.

 

Unohda rakastelu ja seksihelle hetkeksi. Keskity ensiksi itseesi. Tee asioita, jotka saavat sinulle hymyn huulille. Tarvittaessa keskustele kumppanisi kanssa, miten voitte vuorotella ajankäytön kanssa.

Kun olet itse saanut hieman ladattua akkuja, on aika huomioida myös kumppaniasi. Vanha kirjoitukseni, Kohtele rakastasi kuin ystävää, sopii hyvin ohjenuoraksi. Puhu toiselle kauniisti, ota hänet huomioon ja kuuntele, mitä hänellä on sanottavaa.

 

Lapsiperheissä aika voi olla kortilla (tiedän kokemuksesta), mutta pienetkin asiat merkitsevät.

 

Omaa halua voi myös hoitaa hyväksi havaituilla tavoilla. Kesälomalukemistoon voi lisätä esimerkiksi vähän eroottista kirjallisuutta, ja katsella sen jälkeen kumppania uusin silmin. Jokainen on viime kädessä itse vastuussa omasta seksuaalisuudestaan. Joskus kumppanin aktiivisuus saa koko homman uusille urille positiivisessa mielessä.

Ja yhtä kaikki, hyvä kesäloma on sitä, minkä sinä itse koet hyväksi. Olkoon se sitten rakkauden kesä, seksihelle, aikaa olla yksin tai perheen yhteistä aikaa. Joskus kesällä voi tulla tehneeksi tärkeän päätöksen ottaa uusi iso askel seuraavaan elämänvaiheeseen. Toivottavasti sinä kuitenkin saat levättyä ja nautittua kesästä. <3

 

*Minä jään nyt lomalle viimevuotiseen tapaan heinäkuuksi ja nautin perheen kanssa lomailusta. Palaan kesätauolta elokuussa toivottavasti virkeänä ja levänneenä. Puhu muru –blogi ja somekanavat hiljenevät lomani ajaksi. On aidosti aika rauhoittua vauhdikkaan kevään jälkeen. Nähdään siis elokuussa ja kiitos teille kaikille, että olette mukana matkassani! <3

*Kuvat ovat omia ystävien ja murun ottamia. <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

 

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Hyvinvointi
Kirjat, jotka näyttivät suuntaa hyvinvointini ytimeen
26 elokuun, 2019
Hyvinvointi

Mieli kesäkuntoon

Katson pakastebroilerinvärisiä jalkojani. Seuraavaksi kiinnitän huomiota säärikarvoihin, jotka iloisesti törröttävät jaloissani. Mieleeni pälkähtää ajatus olenko henkisesti valmis kesään, se tuli niin pirun äkkiä takavasemmalta? Olo on ristiriitainen, sillä huomaan samaan aikaan miten olen tätä odottanut! Minähän olen kesämimmi!!!

 

Naistenlehdissä kesäkunto lähtee karvojen poistovinkeistä, kiihtyy rusketuskeskusteluun ja huipennus saavutetaan kukkamekkojen top viiden kohdalla. Ja mikä sen ihanampaa. Minäkin luen noita juttuja vuodesta toiseen samalla innolla.

 

En tiedä oletko sinä kiinnittänyt huomiota, mutta kaikki nuo vinkit ovat hyvin kehollisia. Auringon säteet ja lämpö ovat kuin yhtäläisyysmerkki nautinnolle paljastaa enemmän ihoa. Kysymys kuuluukin, onko mieli siihen valmis?

Mitäs jos päässä alkaa muodostua vain lista asioista, jotka minussa ovat pielessä? Mitä kaikkea pitää tehdä ja ostaa, jotta voi iloita kesähepenistä? Mitä sanon lapsilleni, jos en halua laittaa uimarannalla uikkaria päälleni? Mitä jos koko kesän lähestyminen vain ahdistaa?

 

Pitkän ja pimeän talven jälkeen mieli ihmettelee muuttuvaa ilmapiiriä. Ei ole mikään ihme, että tekee mieli suojautua kesältä. Olo voi olla tukala. Niin kauan kun ikävät tunteet ovat vain ohimeneviä, voit olla ihan huoleti. Jos ahdistus tai alakuloisuus vaivaa pidempään on syytä pohtia avun hakemista.

 

Omaa mieltä voi auttaa laskeutumaan kesään unelmoinnilla. Millaisia iloisia kesämuistoja sinulle on jäänyt vuosien varrella? Onko sinulla tallessa ihania kesäisiä valokuvia?

Mieli ja keho ovat aina yhteydessä toisiinsa. Kesää voi makustella itselle mieluisan tekemisen kautta. Onko sinun juttusi laittaa pihaa kuntoon, lähteä iltalenkille vai kaivaa kesävaatteet juhlallisesti esiin?

 

Voit kokeilla konkreettisiakin toimia. Niin kuin olen orgasmikirjassani puhunut mielen esteistä orgasmeille, voi sinulla olla oma lista mielen esteistä nauttia kesästä. Ota paperia ja kynä ja tee lista kesämielen myrkyttäjistä. Katso listaa lempeästi, mutta ole realisti. Viivaa yli ne asiat, joille et voi mitään. Kirjoita ratkaisut asioille, joille voit tehdä jotain.

 

Tapoja saada mieli nauttimaan kesästä on monia. Kuuntele rohkeasti omaa ääntäsi ja tee tästä kesästä sellainen kesä, josta sinun mielesi ja kehosi voivat nauttia. Muista, että jo pienet itselle mieluisat asiat voivat tehdä ihmeitä. Ole rohkeasti oman kesämielesi kapellimestari. <3

*Oletko sinä kokenut joskus ikäviä tunteita liittyen kesän tuloon? Mistä luulet niiden johtuneen? Mikä sinua on auttanut? Voit myös muutenkin kommentoida, jos kirjoitus nostaa sinussa ajatuksia.

*Kuvat ovat murun ottamia. <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Collaborations, Hyvinvointi
Kirjat, jotka näyttivät suuntaa hyvinvointini ytimeen
26 elokuun, 2019
Perhe
Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta
2 syyskuun, 2018
Lifestyle
Meidän kesä <3
17 elokuun, 2018
Uncategorized

Mitä jos seksitoiveet eivät kohtaa?

Parisuhteessa voi kaikki vaikuttaa olevan hyvin, ehkä parisuhteesta on tullut jo perhekin  mutta silti ihmisen sisällä kasvaa päivä päivältä tarve saada jotain enemmän. Ja jos se jokin liittyy seksuaalisuuteen, ollaan helposti hyvin hankalassa tilanteessa. Saa aika paskan maineen, jos rikkoo onnellisen perheen seksin takia.

 

Mutta asia ei ole niin yksinkertainen ja heppoinen. Siksi ihmiset tulevat seksuaaliterapiaan. 

 

Seksi ei ole ”vain” seksiä. Se on osa seksuaalisuutta ja ihmisenä olemista. Kaiken kaikkiaan se on valtava voima ihmisessä, jota ei saisi tukahduttaa ellei se ole vaaraksi muille.

 

Esimerkki 1

 

Olet onnellisesti heterosuhteessa, mutta tunnistat itsessäsi vahvan toiveen seksiin saman sukupuolen edustajan kanssa. Voi olla, että asia välillä käy mielessäsi tai se vaivaa joka päivä. Tilanne on erityisen ristiriitainen, koska kumppanisi ei yksinkertaisesti voi täyttää toivettasi. On vaikeaa uskaltaa ottaa asiaa puheeksi. Mitä jos rakkaasi suuttuu? Tai nauraa päin naamaa?

 

Esimerkki 2

 

Suhteessasi on tyydyttävä seksielämä, mutta kumppanisi ei halua anaaliseksiä tai millään tavalla kosketusta pyllyreikäänsä. Samaan aikaan sinä olet himosta sekaisin, kun vain katseletkin häntä rakastellessasi häntä takaapäin. Asiasta on yritetty puhua, mutta toisen totaalinen kieltäytyminen saa sinut epätoivoiseksi. Mietit, voidaanko tilanteessa saada aikaan edes kompromissia?

Esimerkki 3

 

Sinulla on seksitoive, joka liittyy johonkin hieman erikoisempaan asiaan. Kumppanisi on suostunut kokeilemaan sitä kanssasi, mutta vain mieliksesi. Vuosien saatossa puhuminen on vaikeutunut, kokeilut menneet ”pieleen” uudelleen ja uudelleen ja ärtymys kasvanut epäonnistuneiden kokeilujen myötä. Et tunne itseäsi kokonaiseksi, kun sinulta viedään jotain sinulle tärkeää, vaikka kaikki on hyvin ulkopuolisen silmin.

 

Tuossa vain muutamia esimerkkejä siitä, millaisissa tilanteissa ihmiset voivat olla. Niitä kaikkia yhdistää jollain tavalla yksinäisyys. Seksitoiveiden intiimiys pakottaa pohtimaan asioita päivästä ja vuodesta toiseen yksin oman pään sisällä.

 

Seksuaaliterapiaan tullessaan ihminen on usein risteyskohdassa elämässään. 

 

Vaihtoehtona on hyväksyä olemassaoleva tilanne tai nostaa kissa pöydälle. Hyväksyminen tarkoittaa sitä, että luopuu niin henkisesti kuin fyysisestikin omasta toiveesta ja asettaa parisuhteen ja muun elämäntilanteen etusijalle. Se voi kyllä antaa rauhan, mutta voi synnyttää myös katkeruutta. Jos päättää hyväksyä tilanteen, olisi tärkeää, että se on oma tietoinen päätös ja valinta. Tilanteen hyväksyminen vaatii joka tapauksessa paljon töitä.

 

 Jos valinta on kissan nostaminen pöydälle, on edessä uusi risteyskohta. Siinä törmätään vaihtoehtoihin, jotka murtavat perinteisiä parisuhdenormeja. Aluksi olisi hyvä istua alas terapiaan ja pohtia sitä, voisiko oppia puhumaan tilanteesta? Onko mahdollisuutta kompromissiin? Voisiko tilanteeseen tuoda ratkaisun vapaa suhde tai sivusuhde? Tai seksityöntekijällä käynti? Vai onko meidän pakko erota?

Seksuaaliterapiassa käynti yksin ja yhdessä auttaa pohtimaan asiaa eri näkökulmista, sanoittamaan toivetta ja vähän hidastamaan vauhtia. Sinun tai kumppanisi olo ei parane siitä, että teet hätiköidyn ratkaisun, jos tunnet olevasi umpikujassa. 

 

Jokaisella, joka on oman seksitoiveensa kanssa ajautunut umpikujaan, on lupa puhua asiasta ilman pelkoa ympäristön tuomiosta. Se on ihmisoikeus.

 

*Oletko ollut tilanteessa, missä seksitoiveet eivät kohtaa parisuhteessa ja olo on kuin umpukujassa? Miten tilanne ratkesi? 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

*Kuvat Pixabay

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Uncategorized

Elämäntaparemontti alkaa näkyä!

On kulunut neljä viikkoa elämäntaparemontin aloituksesta. Kaksi viikkoa siitä oli lomaa ja nyt kaksi viikkoa on ollut töitä. Voin sanoa, että olo paranee koko ajan! 

 

Halusin muuttaa elämässä ruokailutottumuksia, lisätä liikuntaa, nukkua paremmin, vähentää työstressiä ja tuoda elämään lisää ihania asioita.

 

Mietit varmasti miten se sitten näkyy. Eli faktaa tiskiin.  

 

  • Turvotukset ovat vähentyneet rajusti. Lähinnä turvottaa, jos syön kaksi kertaa pastaa samana päivänä. Painoni on myös pudonnut kolme kiloa ja keho tuntuu ”tiivistyneen”. Paras mittarini – lempifarkkuni eivät enää ahdista. Jee!!!! Tiukan alun jälkeen olen jo kaksi kertaa antanut itseni syödä myös vähän herkkuja – ei kuitenkaan övereitä.
  • Liikunnan määrä on pysynyt hyvin 3-5 kerrassa / vko, tekemällä noin 20-60 min treenejä. On ollut tärkeää sisäistää ajatus, että kaikilla treeneillä on merkitystä. Eikä kaikkien tarvitse olla pitkiä.
  • Uniasiat ovat ainoat, jotka ovat ihan rempallaan. Arjen alettua loman jälkeen, lasten yövaeltelu vain paheni. Sekä 2-vuotias, että 5-vuotias tulevat käytännössä joka yö viereen. Luulen ja toivon, että tämä on väliaikaista ja liittyy päiväkodin aloitukseen. Olen myös imettänyt öisin.
  • Työasioissa olen tehnyt isoja päätöksiä. Luovuin Suomen Seksologisen Seuran puheenjohtajuuden pestistä ja ilmoittauduin psykoterapiaopintojen valmistaviin opintoihin (30op.) Helsingin avoimeen yliopistoon. Kohti omia unelmia meno luo intoa, joka on minulle tärkeää työssäni.
  • Ihania asioita – hmm. Minisieniretki murun kanssa ja kaupassa kaksin. Muutaman ystävän tapaamisia, mikä tuo aina iloa. Olemme myös koko perhe suunnitelleet tulevaa matkaamme. On niin suloista nähdä lapsetkin niin innoissaan!

 

Raportoin jatkossakin teille fiiliksiä, hyviä hetkiä ja retkahduksia. Luulen, että se tsemppaa minua ja toivottavasti jotakuta teistäkin. Tehdään yhdessä hyvästä olosta osa ruuhkavuosia elävien perheiden arkea. Pienin askelin ja lempeydellä. <3

 

 

*Ennen ja jälkeen kuvia en ole ottanut, koska en ole vain laihdutuskuurilla. Luulen, että paras muutos näkyy kokonaisuudessa. On vain uskallettava olla itselleen rehellinen joka päivä. 

*Jos haluat kommentoida, kysyä jotain tai kertoa omasta "remontistasi" – anna palaa. =)

You may also like
Collaborations, Hyvinvointi
Kirjat, jotka näyttivät suuntaa hyvinvointini ytimeen
26 elokuun, 2019
Lifestyle
Kaipuun väri on sininen vie omien haavojen äärelle + KIRJA-ARVONTA
20 syyskuun, 2018
Perhe
Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta
2 syyskuun, 2018
Uncategorized

Unitutkimuksen tulokset pysäyttivät – blogissa alekoodi unitutkimukseen

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

 

Minua jännitti ihan hirveästi kuulla unitutkimuksen tulokset. Ajattelin itsevarmasti: ”Ei minulla mitään ongelmia ole.” Takaraivossani tuntui kuitenkin outo tunne. Mitä jos kaikki ei olekaan hyvin?

Tapasin mahtavat lääkärit Vilho Aholan ja  Henri Tuomilehdon uudella Oivauniklinikalla Helsingissä. Käteni hikosivat ja naamani punoitti. Tuntui, kuin olisin tullut jonkinlaiseen kuulusteluun. Oikeasti huoneessa oli hyvin lämminhenkinen tunnelma. Välittävä. Nämä lääkärit halusivat parantaa minun hyvinvointiani.

Tuloksia käytiin tarkkaan läpi ja kerroin päivärytmistäni. Yllätyin, kun kävimme myös ruokarytmini ja ruokailutottumukseni tarkkaan läpi.

Aluksi näytti, että kaikki on tosi hyvin. Hyvä minä. Mutta myös huolenaiheita löytyi. Verenpaineeni oli kohalla. Se tuntui todella oudolta, olihan minulla ollut hyvä verenpaine kolmen raskaudenkin läpi.

Onneksi löytyi myös syyt kohonneeseen verenpaineeseen. Tarkemmin sanoen löytyi viisi ongelmaa.

Ensimmäinen paljastui, kun kävimme iltarutiinejani läpi. Niissä ilmeni muutama hälyyttävä asia. Teen aivan liikaa töitä iltaisin, liian myöhään. Kyllä. Myönnän. Kirjoitan usein blogejani ja työsähköposteja lasten mentyä nukkumaan. Se ei ole minulle hyväksi. Se on ollut olosuhteiden pakko, mutta siihen täytyy nyt miettiä muita ratkaisuja.

Toinen ongelma oli ruokailurytmini. Minun pitäisi alkaa syömään useammin ja hieman enemmän. Illalla muutama tunti ennen nukkumaan menoa pitäisi syödä jopa pieni ateria. Ei vain rahkaa myslin ja hedelmien kanssa. Silloin väsymys tulisi luonnollisesti muutamassa tunnissa ja keholla oli ravintoa palautua yön aikana. Kulutan niin paljon, että saan yksinkertaisesti liian vähän polttoainetta kehoni tarpeisiin.

Kolmas ongelma löytyi myös illasta. Iltatreenini lasten mentyä nukkumaan saavat myös jäädä, jos haluan nukkua paremmin. Ne tekevät minusta, muutenkin ”iltakukkujasta” vielä virkeämmän. Se huonontaa helposti unenlaatua, mikä on kuin huijaisin itseäni. Nukun kyllä kuin tukki, mutta vain sen takia, koska olen niin väsynyt. Aikaa treenaamiselle täytyy raivata jo aiemmin, mikä ei tule olemaan helppoa.

Nukkumaan menoaikamme joutui myös syyniin. Menemme usein murun kanssa nukkumaan puolen yön aikaan. Herätys on armoton lasten kanssa, kello 6.30 – 8.00 välillä joka ikinen aamu. Emme saa riittävän pitkiä yöunia mitenkään. Ahola ja Tuomilehto suosittelivat, että aikaistaisin nukkumaan menoa vähintään tunnilla.

Tässä kohtaan puolustin parisuhdeaikaa. Ahola kuitenkin haastoi hyvin minua pohtimaan, mitä puuhaamme iltaisin. Teemme kyllä paljon kaikkea, kotitöitä, töitä, katsomme netistä ohjelmia, treenaan, pesen hiukset yksin ja hoidamme parisuhdetta. Seuraava kysymys oli, kuinka paljon sitä kaikkea muuta on kuin parisuhteen hoitoa? Mikä niistä on pakollista? Mitä voisi karsia? Totta kai, jouduin myöntämään, että karsittavaakin löytyy. Ehkä se alkaa ensimmäiseksi somen vähentämisestä iltaisin.

Viides, ja pahin, ongelma ja yllätys oli yöherätyksien määrä. Olin herännyt tutkimusyön aikana mielestäni kaksi kertaa imettämään. Todellisuus oli, että olin havahtunut hereille peräti 15 kertaa! Apua! Ei mikään ihme, että olen ollut aamuisin todella väsynyt.

Lääkärit Ahola ja Tuomilehto selittivät, että olen kuin äiti, joka nukkuu lastensa kanssa savannilla. Olen koko ajan ylivirittynyt, etteivät leijonat varmasti söisi minun lapsiani. Mutta onko se sitten tarpeen, kun asumme kivitalossa Helsingin Töölössä? Ei ole

Jatkuvat havahtumiseni, noussut verenpaine ja liian lyhyet syvänunen pätkät ovat huolestuttavia merkkejä. En palaudu riittävästi yön aikana ja nukun mielestäni hyvin vain, koska olen niin väsynyt. Aamuisin olen todella väsynyt, mitä olen ihmetellyt murullekin. Tulevaisuudessa tämä voi johtaa oikeisiin uniongelmiin ja unettomuuteen.Tänään oli Helsingin Sanomissakin artikkeli univajeesta otsikolla: "Valvomme itsemme tyhmiksi ja sairaiksi – katso unilaskurilla, nukutko liian vähän tai vaarallisen paljon". Ei ole mikään pikku juttu, kun normaali suorituskyky laskee ja sairauksien riskit kasvavat kolmekymppisenä!

Pulinat pois. Minun pitäisi aloittaa elämäntaparemontti. Iltatyöt, ruokailurytmi, iltatreenit ja iltarutiinit pitäisin saada tukemaan hyviä yöunia – ei tuhoamaan niitä. Te pääsette nyt blogissani seuraamaan, miten minulle käy. Samalla olette yksi valvoja ja tsemppaava jengi minulle.

Muutos ei tule olemaan helppo. Ahola sanoi, että elämäntaparemontti lähtee hitaasti ja ensimmäiset tulokset voivat tulla vasta puolenkin vuoden päästä. Kaikki on kuitenkin minusta itsestäni kiinni. Tässä kohtaa kyllä ajattelin, että myös murusta. Meidän täytyy yhdessä miettiä, miten nämä muutokset saadaan aikaan.

Sain uuden ajan lokakuulle lääkäri Vilho Aholalle. Silloin katsomaan, miten muutosprosessini on lähtenyt käyntiin. Sain mukaani kotitehtävän pitää ”unipäiväkirjaa” ja tarkastella, miten muutos mahdollistuu. Sitten vain käärin hihat ja ryhdyn hommiin.

Yksi konkreettinen muutos on jo tapahtunut. Laitoin kuopuksen päivähoitohakemuksen, vaikka se kirpaisi. Minun oli jo aika myöntää, että töiden lisääntyessä säännöllinen lastenhoitoapu on tarpeen. Se on kaikkien etu. Virkeä äiti on perheen toinen kantava voima ja minun uupumukseni on kaikilta pois. Äidin uupumus on todellinen uhka koko perheen hyvinvoinnille.

Pitäkää ihmiset huolta itsestänne – itsenne, lasten ja parisuhteen tähden. <3

 

*Saat Oivaunen uniklinikoilta alennuksen -10% prosenttia (sis. ensikäynti, laaja-alainen unitutkimus, tuloksien läpikäynti) kun sanot aikaa varatessa koodin: BLOGI -10%. Oivaunen uniklinikoita on Helsingissä, Tampereella ja Kuopiossa.  

You may also like
Collaborations, Hyvinvointi
Kirjat, jotka näyttivät suuntaa hyvinvointini ytimeen
26 elokuun, 2019
Perhe
Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta
2 syyskuun, 2018
Hyvinvointi
Apua muutokseen kirjoista
12 elokuun, 2018
Uncategorized

Äiti unitutkimuksissa

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

”Miksi sulla on äiti piuhoja?” kysyy 4-vuotias tyttäreni hämmentyneenä. 1-vuotias kuopus on tulossa luokseni, mutta kääntyy takaisin murun luo, kun näkee naamani.

 

Näytän siltä, että kaikki ei ole kunnossa. Päässäni on useita piuhoja, jotka valuvat niskaan nipuksi. Kasvoihin on teipattu piuhoja, jotka näyttävät murun mielestä ihan paiseilta. Kaikkien ympäri kehoa olevien piuhojen lisäksi vatsaani on kiinnitetty minitietokone. Mitä ihmettä tapahtuu?

Minua pyydettiin mukaan Oivaunen uniklinikalle testipotilaaksi. Klinikat löytyvät jo Kuopiosta ja Tampereelta, nyt on Helsingin vuoro saada omansa. Kaikki nuo oudot ja lähes pelottavan kuuloiset piuhat asennettiin minuun laaja-alaista unitutkimusta varten. Piuhoja ja antureita asensi kokenut Kuopion uniklinikan lääkäri. Kaksi Helsingin uniklinikan uutta sairaanhoitajaa olivat perehdytyksessä ja seurasivat lääkärin työskentelyä.

 

Lähdin mukaan unitutkimukseen, koska leikkipuistoissa kuulee paljon puhetta unesta ja ennen kaikkea uniongelmista. Osa äideistä ei saa unta lapsen nukahdettua tai pahimmillaan oma nukahtaminen ei onnistu vaikka lapset ovat jo koululaisia. Jonkun kumppani kuorsaa kovaäänisesti ja äiti saattaa olla huolestunut hänestä. Jonkun on vaikea saada unta ollenkaan.

 

Uni on osa hyvinvointiamme. Sen tietää viimeistään siinä vaiheessa, kun ei saa nukuttua riittävästi. Hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa ottaa vastaan lasten kiukuttelun, tekee mieli lähteä lenkille ja jaksaa nauttia kumppanista vielä lasten mentyä nukkumaan.

 

Ajattelen itse, että keho on minun kotini. Omassa kehossa on tärkeää voida hyvin. Siksi halusin tietää, miten ihan oikeasti nukun. Vaikka illalla näytin kyllä Star Wars – hahmolta, kun valmistauduin menemään nukkumaan kaikkien pihojen ja antureiden kanssa.

Hyvä uni vaikuttaa terveyteemme siinä, missä liikunta ja syöminen. Se ei ole mikään pikku asia. Tiukkaa faktaa on, että joka viides suomalainen kärsii pitkäaikaisesta unihäiriöistä (THL 2014). Se on hurja luku! Voidaankin puhua kansansairaudesta. Eikä unihäiriöt ole vain ”kuorsaavien miesten” tai ”vanhuksien” sairaus, niin kuin joskus vähätellen puhutaan. Se voi olla myös kolmekymppisellä naisella.

 

Kyselin Oivaunen työntekijöiltä kaikkea unitutkimukseen liittyvää. Minua kiinnosti esimerkiksi voidaanko unitutkimus ylipäänsä tehdä raskaana oville naisille tai pienten lasten äideille?  Unitutkimus voidaan tehdä jo raskausaikana tai vauvan ollessa pieni. Selvä viesti lääkäriltä oli, että jos on itse huolissaan tai pelkää unihäiriötä, on aika toimia. Tilannetta ei kannata päästä pahenemaan entisestään.

 

Saan tietää oman laaja-alaisen unitutkimukseni tulokset syyskuun alussa. Silloin minulla on aika lääkäri Vilho Aholalle. Käymme Aholan kanssa läpi tuloksia, mutta myös pitkän esitietolomakkeen terveydentilastani ja elintavoistani. Lupaan tulla vaikka häntä koipien välissä kertomaan teille tuloksistani.

Odotan innolla ja ehkä toisaalta jopa pienellä jännityksellä tuloksia… Minusta tuntuu, etten kärsi unihäiriöistä. Toki olen välillä todella väsynyt niin kuin varmaan kaikki pienten lasten äidit. Mutta mitäs, jos minulla onkin unihäiriö?

 

Kannustan aina ihmisiä pitämään huolta itsestään. Erityisesti äitejä, koska äideillä on kovat työpaineet. Mikäli sinulle yhtään tuli ajatuksia tai jopa huolia uneesi liittyen tai kumppanisi uneen, käy osoitteessa http://www.oivauni.fi/ .  Oivaunen sivuilla on esimerkiksi lyhyt unitesti, josta saat vähän suuntaa antavaa tietoa omasta tilanteestasi.

 

Muista ihana lukijani: Unta kannattaa arvostaa, sillä se on kuin rakkaus. Uni ei ole itsestäänselvyys ja myös se vaatii huolenpitoa.  <3

You may also like
Collaborations, Hyvinvointi
Kirjat, jotka näyttivät suuntaa hyvinvointini ytimeen
26 elokuun, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
19 joulukuun, 2018
Perhe
Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta
2 syyskuun, 2018
Uncategorized

Punneruksia(ko) hiekkalaatikon reunalla

Tällä viikolla ei ole ollut luppoaikaa. Muru oli työmatkalla maanantaista perjantaihin ja minä hoidin yksin arjen pyöritystä. Perjantaina vauvalla nousi kova kuume ja eilen huomasin näppylät. Tänään totesin, että vauvalla taitaa olla enterorokko. Iltapäivällä nousi myös 4-vuotiaalla tytölle kova kuume. Huh!

Olen silti ehtinyt urheilemaan peräti kolme kertaa tälläkin viikolla. Kaikki kerrat eivät ole menneet ihan putkeen, mutta olo on piristynyt kummasti. Maanantaina juoksin vähän ja jumppasin leikkipuistossa kevyesti. Tiistaina oli unelmienliikuntapäivä ja sen kunniaksi jumppasin leikkipuistossa äitikaverin kanssa. Ja torstaina kävin aamupäivällä juoksemassa rattaiden kanssa.

Kertaakaan en olisi ehtinyt urheilla ellen olisi sitä tehnyt lapsien kanssa. Iltaisin olin niin väsynyt, että nukahdin varmaan jo ennen kun pää osui tyynyyn. Yölliset heräilyt vauvan kanssa tekivät sen, etten aamulla jaksanut kuin vähän venytellä kehoa uuteen päivään. 

Joskus on ollut niitäkin viikkoja, että en vain jaksa urheilla. Silloin kannattaa kuunnella kehoa ja levätä.

Minä ajattelen, että kaikki liikunta on hyväksi minulle. Aina ei tarvitse tehdä ”koko ohjelmaa”. Vaikka toki joskus pännii, kun on hyvä treeni menossa ja sitten kuuluu: ”Äitiiii! Mulla on kakka housussa!”

Liikunta lasten kanssa vaatii myös luovaa hulluutta. Toissa kesänä näin äidin, joka juoksi isompaa leikkipuistoa ympäri hänen lasten leikkiessä leikkipuistossa. Oli pakko sanoa, että tuo on ihailtavaa sinnikkyyttä ja mahtava idea. Itse olen treenannut äitikaverini kanssa niin, että välillä toisella on kaksi vauvaa sylissä ja sitten toisella. Sillä tavalla me molemmat olemme saaneet liikkeet tehtyä.

Bonuksena liikunnasta olen saanut paremman mielen ja kunto on kohentunut hyvin raskauden jälkeen. Olen hitaasti mutta varmasti pudottanut melkein 30 kiloa raskauden aikana saatua painoa. Keho on kiinteytynyt hyvin. Eikä painollakaan niin väliä, mutta mahdun omiin lempivaatteisiini ja keho tuntuu taas omalle. Olen juossut, joogannut, leikkipuistojumpannut, käynyt harvakseltaan kuntosalilla ja syksyllä pelasin koripalloa. Aika ei tosiaankaan riitä kaikkeen ja siksi minulle sopii parhaiten liikunta lasten kanssa.

Meitä vanhempia ja jumppaajia on monenlaisia. Itse olen urheillut lapsesta asti. Oikeastaan rakastan urheilua. Olen kokeillut monia lajeja, mutta koripallo on vienyt sydämeni. Siksi koen jumppaohjelmien teon helpoksi. Jos sinusta tuntuu, ettet ole varma mitä pitäisi tehdä pyydä ja etsi apua. Voit ottaa kaveriksi jonkun kokeneemman urheilijan tai personal trainerin. Myös monissa naisten lehdissä on hyviä treeniohjelmia, joita voi soveltaa puistojumppaan. Tsekkaa myös kotikuntasi liikuntapalvelut.

Minä päätin tänä keväänä satsata syntymäpäivälahjani itseeni. Päätin ostaa palveluita personal trainerilta. Kyselin tuttavilta apua ja löysin sitä kautta Liina Sieversin. Jännitti pirusti tavata hänet. Liinalle esitin toiveeni parantaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiani liikunnan ja ravinnon avulla. Sivutuotteena kerroin toivovani parempaa bikinikuntoa. Sovimme, että tapaamme kolme kertaa.

Olen ollut iloinen lahjastani. Liina on huipputyyppi ja ”oma valmentaja” motivoi liikkumaan. Olemme sopineet, että tapaamme taas toukokuussa. Ja minusta tuntuu, etten voi vain lölliä vaan haluan näyttää hänelle edistyväni. Se antaa minulle motivaatiota laittaa treenitrikoot jalkaan vaikka tekisi mieli mennä pullakahville. Ja saatan mennäkin pullakahville, mutta vasta treenin jälkeen.

Toivon, että sinäkin uskaltautuisit treenaamaan lasten kanssa vaikka sitten leikkipuistossa. Se olisi mahtavaa. Sillä myönnän, että välillä minua nolottaa ihan pirusti punnertaa ja puuskuttaa siinä muiden istuskellessa. Yhdessä treenaaminen on sitä paitsi hauskempaa. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Collaborations, Hyvinvointi
Kirjat, jotka näyttivät suuntaa hyvinvointini ytimeen
26 elokuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Close