Tag

avioero

Ihmissuhteet, Seksuaalisuus

Rakkaus, Tinder ja tyytyminen

Oletko koskaan pysähtynyt pohtimaan, miten nopeasti käsityksemme ikuisesti yhdessä pysymisestä on muuttunut? Ennen kuolema erotti parin, nyt sen erottaa useammin rakkauden päättyminen.

Kun havitellaan rakkausavioliittoa, etsitään Sitä  Oikeaa. Illuusiota jonka kirjat, leffat, media ja rakkaustarinat ovat luoneet mieliimme, siis jotain mitä ei  voi ehkä edes löytää. Rakkausavioliittoon onkin ladattu usein kovia odotuksia. 

Muistan kun aloimme Murun kanssa seurustella, ajattelin rakkaushuuruissani, että hän on elämäni mies. Miten syvältä se ajatus tulikaan: olin löytänyt etsimäni! Moni meistä on ollut etsimässä ”sitä oikeaa”, nyt mukaan ovat vielä tulleet Tinder ja muut sovellukset, jotka vain lisäävät painetta valita oikein. Tämä vaihtoehtojen hurja kasvu johtaa siihen, että takaovia pidetään pidempään raollaan.

Rakkauden vaaleanpunaisessa maailmassa on kuitenkin myös seksuaalisuudella osansa. Intohimo sekoittaa pakkaa, eivätkä omat seksuaaliset tarpeet mene aina yhteen rakkaan tarpeiden kanssa. Kaikkea ei välttämättä edes haluta tehdä rakkaan kanssa eikä ole sanoja, miten puhua tästä. Seksuaalisuus ja rakkaus eivät ylipäätään ole sama asia, ne kulkevat aina omia polkujaan yhtyen sekä erkaantuen.

Kaikki eivät pelaa myöskään samoilla pelisäännöillä. Tinderissä on lukemattomia varattujen ihmisten profiileja, joissa etsitään salaista seksiseuraa. Seksityöntekijät tuntevat hyvin varattujen ihmisten asiakasryhmän. Kaveriporukoiden matkoilla Leville tai etelän kohteisiin vannotaan ystävyyttä sekä lojaaliutta. ”Se mikä täällä tapahtuu, jää tänne”. Ja pikkujoulut ovat oikein kulta-aikaa uusien salaisuuksien syntymiselle.

Mitä tahansa teetkin niin, että joudut sitä salailemaan, vetää sinut kierteille.

Nieleskely, toisaalle katsominen ja salailu ovat olleet osa parisuhteen peliä. Muistan vanhojen parien ”hienon” neuvon, että pitkän avioliiton salaisuus on unohtaminen. Kuulen vastaanotollanikin, että ”eihän sitä lasketa jos toinen ei saa tietää, mitä on tehnyt”. Jos tarvitsee omia sääntöjä niiden äärelle on hyvä pysähtyä ja pohtia, miksi niin. Voisitko salailun sijaan puhua haluistasi kumppanillesi?

Toinen ”loistokas” neuvo on tyytyminen tilanteeseen. En suosittele asiakkailleni tällaista ”tyytymistä”. Haastan heidät miettimään, mitä he todella haluavat ja miksi. Mikä kaikki vaikuttaa tyytyväisyyden tai tyytymättömyyden tunteeseen? Toiselle ihmiselle seksuaalisuudella on isompi merkitys, toiselle rakkaudella. Miksi tyytyä tilanteeseen, jossa molemmat joutuisivat luopumaan jostain olennaisesta itsessään vain suhteessa pysymisen ilosta? Siitä ei seuraa kuin katkeruus.

Rakkaussuhteessa voi olla monella tavalla ja merkityksellisyyttä voi kokea, jos suhteen säännöt antavat tunteen vapaudesta valita oma kumppani uudelleen ja uudelleen. Te määrittelette teidän suhteenne.

Itse uskon rakkauteen. Yhtälailla pidän arvossa intohimoa, nautintoa ja seksuaalisuuden koko kirjoa. Kahden ihmisen välillä on niin monia tasoja, jos vain uskallamme avautua näkemään ne. Perinteinen rakkausavioliitto ei sitä opeta, kuin ei myöskään perinteinen kasvatuksemme. Mutta me voimme aikuisina opetella puhumaan ja löytää paljaat itsemme toisillemme.

Silloin voimme todella rakastaa ja löytää aina uutta.

*Kuvat Pixabay. Alin on omasta puhelimesta meidän Berliinin rakkausmatkabn muistoja. <3

*Voit seurata minua Instagramissa ja Facebookissa @puhumuru . Pian alkaa myös uudet Puhu muru -podcast jaksot, sillä toinen tuotantokausi alkaa torstaina 28.11.2019!

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Uncategorized

Missä on armo ja empatia?

”Jos armoa ei oteta todesta, niin silloin yhteiskunta ajautuu kovaan suuntaan, voittajien ja häviäjien yhteiskunnaksi. Kyllä meillä senkin suuntaista kehitystä on näkyvissä. Sen takia tätä armoa on syytä pitää esillä, Kari Mäkinen sanoo.”

(Arkkipiispa Kari Mäkisen haastattelu Yle.fi –sivustolla 19.10.2016)

 

Havaintoja parisuhteesta bloggari Sami Minkkinen on eronnut. Hän ilmoitti siitä sunnuntaina blogissaan. Siitä alkoi someraivo, jossa unohtui ihmisten välinen armollisuus.

 

Laskekaa hyvät ihmiset kivet ja puukot. Hengittäkää syvään ja miettikää hetki, miten paljon tai vähän todella tiedätte toisten parisuhteista. Tai toisten ihmisten elämästä ylipäätään.

 

Ymmärrän hyvin, että tunteet voi kiehahtaa, kun kuulee pienen vauvan isän rakastuneen toiseen. Kiehahduksen jälkeen kannattaa kuitenkin ottaa järki käyttöön ja rauhoittua. Pohtia, mistä tämä minun raivoni kumpuaa?

 

Voiko olla, että raivon takana on oma ikävä kokemus? Tai oma parisuhde, missä ollaan umpikujassa ja onnettomana? Tai hyvä parisuhde, jonka takia ei muista millaista on olla suhteessa mikä tekee onnettomaksi?

 

Onkin hyvä kysyä: Millä oikeudella me voimme tuomita toinen toisiamme? Onko ylipäätään toisen ihmisen tuomitseminen oikein?

 

”Kyllä minusta on kaikkein surullisinta ja järkyttävintä tässäkin se, miten käsittämättömän moni ottaa asiakseen moralisoida ja tuomita toinen ihan täysin ilman, että heillä on yhtään mitään tietoa siitä, miten tuollainen tilanne on tapahtunut.”

(Suoralainaus Iltasanomien nettisivuilta 8.5.2017 nimimerkki ”jotain rajaa”)

 

Elämä ei ole yksinkertaista. Parisuhde on hyvin vaativa yhtälö, jonka jokainen voi varmasti tunnustaa. Joskus ei osata tehdä pelastusoperaatiota ajoissa tai yritetään, mutta se ei riitä. Parisuhteeseen vaikuttaa myös aina aiemmat suhteet.

 

Parisuhteen tuntevat vain ne ketkä siinä elävät. Ehkä Sami Minkkisen saama ryöpytys on tärkeä muistutus meille jokaiselle siitä, mitä EI pitäisi tehdä toiselle ihmiselle.

 

Yritä mieluummin asettua someraivon kohteen nahkoihin ja lähesty asiaa empatian kautta. Empatia luo perustan hyvälle, toisin kuin syyllistämisen tuottama häpeä.

 

”Luulenpa, että tässä on Samilla nyt kyse vähän isommistakin muutoksista, joten jäämme odottelemaan lisätietoja jatkosta. Kannattaa olla rehellinen itselleen(kin), koska muuten kaikki läheiset kärsivät etkä vähiten sinä itse!”

(Kommentti  Havaintoja parisuhteesta blogin Facebook –sivuilta)

 

Voimia sinulle Sami. Suunnista aina valoa kohti. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Uncategorized
”En ole kertonut tätä kenellekään”
27 huhtikuun, 2017
Uncategorized
Hylätty uudelleen löydetty isän tyttö
16 joulukuun, 2016
Uncategorized

Hylätty uudelleen löydetty isän tyttö

Lapsuus täynnä rakkautta. Minulla on ollut hyvä, rakastava ja huolehtiva äiti. Isä, joka palvoi, kehui ja rakasti. Olin isän tyttö pienenä. Sain myös kaksi vuotta nuoremman pikkuveljen. Mummolamme oli ihana pieni maatila, jossa vietimme paljon aikaa.

 

Lapsuuteen liittyi kuitenkin myös synkkiä värejä. Vanhempien riitoja, isän alkoholin liikakäyttöä, perheväkivaltaa ja rajua mustasukkaisuutta. Muistan ala-asteen alkumetreillä jo tajunneeni, että äitini ja isäni eivät sovi yhteen.

 

Heidän eronsa oli helpotus. Riidat vähenivät ja asioihin tuli selkeyttä. Vaikka ei erolapsena oleminen mikään juhlinnan paikka ollut. 1990-luvulla se oli vielä häpeäpilkku naamassa.

 

Pahin hetki oli, kun isä ilmoitti mukavan kesälomareissun päätteeksi muuttavansa pois. Järkytys oli suuri. Itkulleni ei tullut loppua. Ajattelin lapsen maailmassani itsekkäästi ja mietin, miten hän voi tehdä minulle näin.

 

Isän käynnit olivat odotettuja tärkeitä hetkiä. Itku tuli aina, kun isä oli lähdössä. Ikävä oli painavaa kuin lyijy. Sitten käynnit alkoivat kuitenkin vähentyä. Ja vähentyä.

 

Pikku hiljaa tulin murrosikään. Tukahdutettu ikävä ja raivo, siitä että isä jätti minut tuli pinnalle. Huusin, vihasin ja surin. En halunnut enää nähdä isää. Toisaalta huusin äidille, että muutan isän luo, kun siellä on kaikki paremmin. Vaikka tiesin, ettei isä edes ottaisi minua.

 

Kuohuva murrosikä oli jo laantumassa. Tapasin isäni yllättäen. Hän ei heti edes tunnistanut minua. Soitin hänen peräänsä ja vaadin häntä selittämään, miksi emme kuulu hänen elämäänsä. Hän sanoi, että olemme hänen mennyttä elämäänsä emmekä kuulu nykyiseen, uuteen elämään.

 

Se oli isku vasten kasvoja. Toinen isku palleaan. Hyvä kun henki kulki puhelun jälkeen. Mitä v****a isäni tarkoitti??!!! Sillä hetkellä hän hylkäsi minut. Juuri aikuisuuden kynnyksellä olevan tyttärensä.

 

Kasvatin itselleni henkisen kilven. Yritin olla välittämättä. Viha suojeli ja antoi voimaa, vaikka minulla oli paha olo.

 

Kului vuosia. Emme olleet tekemisissä. Esikoiseni synnyttyä isäni otti yhteyttä ja olisi halunnut tavata minua. Hän olisi halunnut nähdä minut ja ensimmäisen lapsenlapsensa. En ollut valmis siihen. Raivon aalto löi lävitseni, sanoin rumasti ja lopetin puhelun. Olin halunnut nähdä hänet, mutta kipu sisälläni oli liian kova.

 

Vuodet kuluivat ja tapasin murun. Elämäni muuttui, rakkaus pehmensi ja antoi voimia käsitellä menneitä. Kun aloimme odottaa tytärtämme isäni ja lapsuuteni tuli mieleen uudelleen ja uudelleen. Tiesin, että tyttärestäni tulisi aivan isän tyttö. Koin iloa ja surua samaan aikaan. Ikävöin omaa isääni. Olin välillä jopa katkera.

 

Omat huonot ratkaisuni esikoisen isän kanssa ja uusi mahdollisuuteni murun kanssa loivat pohjan armollisuudelle isääni kohtaan. Tajusin, miten vaikeaa parisuhteiden, rakkauden ja vanhemmuuden yhdistäminen on. Tilanteet tapahtuvat nopeasti ja järki hämärtyy tunteiden velloessa. Vanhempani varmasti yrittivät parhaansa.

 

En halunnut enää vihata isääni. Halusin antaa anteeksi. Tutustua uudelleen, luoda uuden suhteen ja antaa lapsilleni toisen papan. En ollut silti valmis ottamaan häneen yhteyttä. Yritin saada menneisyyteen selvyyttä vanhoja kuvia katselemalla.

 

Isä otti minuun yhteyttä kolmannen lapsemme synnyttyä. Sovimme, että he tulevat meille kylään. Jännitti ihan helvetisti. Valmistauduimme kuin valtiovierailuun.

 

Ovikello soi. Siinä hän oli vaimonsa kanssa. Tutun näköinen mies. Hän oli vanhentunut, mutta halaus tuntui samalta kuin ennenkin. Isän lämmin turvallinen halaus. Se mihin tapaamiset eron jälkeen aina päättyivät, oli nyt uuden alku.

 

Asiat eivät tapahduin kuin elokuvissa. Tapaamisia on ollut harvakseltaan, tutustuminen tapahtuu etanan tahtiin mutta isä on taas elämässäni. Ehkä jonain päivänä voimme puhua enemmän ja syvemmältä. Olen iloinen myös hänen kumppanistaan, joka on kulkenut isän rinnalla pitkään. Hänestä on tulossa kolmas mummo lapsillemme.

 

Jokaisen tapaamisen jälkeen minulle jää lämmin olo. Olen jollain tapaa kokonaisempi. Tunnistan, miten tärkeä tuo vielä vähän tuntematon isä on minulle. Tunnen, miten olen löytänyt isäni uudelleen ja se tuntuu mielettömän hyvältä. <3

 

 

*Avioerot ovat vaikeita. Rakkaus on haastavaa. Joskus eron myötä vanhempien ja lasten suhteet etääntyvät niin kuin meille kävi. Jos elämänkellossa vain aikaa riittää ei kannata kantaa vihaa koko elämää. Jos pystyt anna uusi mahdollisuus ja yritä olla armollinen. Tämä matka, jota nyt käyn, on hyvin tärkeä minulle. Uskon, etten ole ainoa avioerolapsi, joka kantaa sydämessään samaa kipua. Anna kivulle mahdollisuus sulaa pois.

 

Voit blogin kommentteihin kertoa oman tarinasi, jos haluat. Tarinoissa ja ihmisten kokemuksissa on voimaa. Kiitos jo etukäteen.

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Close