Tag

arki

Hyvinvointi

Kuule minut rakas

Arki voi kuormittaa niin paljon, että tuntuu kuin vetäisi kivirekeä perässään. Työkiireet voivat puristaa koko kehoa. Tai perhe ja lapset, jotka vaativat yhtä sun toista. Ja vielä puolisosikin haluaa oman osansa.

 

Rakkaus voi tuntua haalealta muistolta sateisina syysaamuina. Mieli tekisi vain rähistä rakkaimmalleenkin. Tai olla vain hiljaa sulkeutuen oman mielen syövereihin.

 

Silloin on hyvä pysähtyä pohtimaan, missä mennään.

 

Pieni, mutta voimallinen teko voi olla puhuminen. Hetki, jolloin sinä saat sanoa miltä sinusta tuntuu. Mikä uuvuttaa, mikä kuormittaa, mikä harmittaa ja mitä toivoisit kumppaniltasi – jos sinulla sellainen on.

 

Liian usein kuulen vastaanotollani, miten yksin ihmiset kulkevat elämässään vaikka rinnalla on kumppani. Kumppani ei aina ehdi kuunnella, eikä edes osaa välttämättä.

 

Toisaalta voi olla, ettei ihminen itse saa sanottua sitä mitä haluaisi. Moni sanookin, että he pelkäävät. Pelko kumpuaa mahdollisesta kumppanin reaktiosta. Mitä jos oma rakas kieltää, vähättelee, suuttuu tai tulkitsee väärin sanojani?

 

Huomaan usein, että kyse on luottamuspulasta. Piilevästä sellaisesta. Sitä et ole ehkä itsekään tunnistanut, eikä kumppanisi. Avoimuus jää luottamuspulan jalkoihin ja silloin ne tärkeimmät sanat eivät saa ääntäsi – sinä nielet ne. Patoat sisään ja tunnet outoa pahaa oloa tai ahdistusta kehossasi.

 

Terapiassa on mahdollisuus purkaa luottamuspulan syitä ja seurauksia. Opetella puhumaan ja kuulemaan. Yhtä hyvin niitä voi harjoitella herkällä korvalla kotonakin.

 

Voit jo tänään kysyä rakkaaltasi, mitä hänelle kuuluu. Sen jälkeen keskity kuuntelemaan. Pyydä myös häntä kuulemaan, miltä sinusta tuntuu ja kuuntelemaan sinua.

Älkää jääkö yksin, vaan eläkää toinen toisenne rinnalla kulkien. Koska pahinta on yksin jääminen vaikka rinnalla olisi oma rakas. Me haluamme tulla nähdyiksi ja kuulluiksi, se on perustarpeemme ihmisinä. Avaa itsesi rakkaallesi, uskalla vastaanottaa se rakkaus ja lohtu, mitä hän tarjoaa.

 

Jokainen keskustelu on uusi mahdollisuus kohdata ja löytää toinen, tulla takaisin toisen luo. ❤️

 

Millaisia ajatuksia kirjoitukseni herätti sinussa? Oletko sinä kokenut yksinäisyyden tunteen parisuhteessa? Miten olet ottanut asian puheeksi kumppanisi kanssa vai oletko jatkunut vain eteenpäin?

 

*Suosittelen lukemaan myös aiemmat kirjoitukseni Uudelleen toisen luokse <3 ja Valitsen sinut.

*Kuvat Muru ja alin kuva Pixabay.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Uncategorized

Nainen, joka hoiti etä-äidin lasta

”Ensimmäinen ajatus oli, että miksi äiti on lähtenyt lapsensa luota. En mahtanut sille ajatukselle mitään. Onneksi hänen entinen kumppaninsa kertoi tilanteesta avoimesta, jotta sain eväät ymmärtää.”

 

Uusi suhde. Kaksi yksinhuoltajaa, molemmilla yksi lapsi – yhdessä uusperhe. Ja kuvioissa yksi etä-äiti. Tilanne vaati hieman sulattelua ja totuttelua. Olisi ollut niin paljon kysymyksiä, joiden vastaukset olisivat tehneet arjesta selkeämpää. Ja parisuhteen rakentamisesta helpompaa.

 

En missään vaiheessa halveksinut tuota toista äitiä. En halunnut varastaa hänen lastaan, vaan ainoastaan pitää huolta.

 

Näin lapsen ikävän, ahdistuksen ja surun – lohdutin. Samalla näin ilon uudesta perheestä ja pikku sisaruksesta. Se oli arkista rakkauden opettelua meille kaikille. Olimme yhtäkkiä ”kokonainen” perhe!

 

Toinen ”ylimääräinen” vanhempi ruokkii, pyykkää, auttaa läksyissä ja pyörittää arkea. Eikä se riitä, on myös henkinen kasvatusvastuu. Mutta mitään oikeuksia ei ole. Kaikessa olet se ulkopuolinen, jota ei kuunnella vaan lähinnä arvostellaan. Se on raskas paikka. 

Minun tarinassani etä-äiti kieltäytyi kaikesta yhteistyöstä. Hän ei halunnut puhua puhelimessa, nähdä tai jutella kanssani. Ainoastaan kritiikkiä tuli miehen kautta ja oletukset saivat jyllätä. Toivoin aina, ettei lapsi kuulisi kritiikkiä. Välillä purin omaa kiukkuani ja turhautumistani mieheen, välillä purin vain hammasta.

 

Viimeinen niitti oli se, kun lapsi halusi kutsua minua vara-äidiksi. Se oli liikaa etä-äidille.

 

Olin sanonut lapselle, että voit kutsua nimelläni tai millä sanalla haluat. Ajatus oli minusta kaunis, hänellä oli äiti, yksi ja ainoa. Minä olin se arjen varahenkilö, jota tämä lapsi kaipasi. Aikuinen nainen, josta pystyi peilaamaan omaa naiseksi kasvua ja halaamaan, kun kaipasi syliä.

 

Erojen jälkeen on vaikea hyväksyä kumppaneiden uusia puolisoita hoitamassa lapsia. Haluan kuitenkin haastaa jokaisen aikuisen miettimään, onko se väärin, että lasta rakastaa joku muu aikuinen? Keneltä se on pois, jos joku muukin huolehtii hänestä kuin omastaan? Vai onko kyse vain aikuisen itsekkyydestä? Mustasukkaisuudesta, kateudesta? Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä – keneltä se on pois, jos ex-puoliso saa rakastua uudelleen? 

 

Toki on tilanteita, joissa kaikilla ei ole puhtaat jauhot pussissa. Mutta lähtökohtaisesti, voisimmeko toimia lapsen etua ajatellen toisia aikuisia kunnioittaen?

 

Blogin tarina on oma kokemukseni vuosien takaa. Vieläkin minulla on ikävä sitä pientä lasta. Nyt hän on jo aikuisuuden kynnyksellä oleva nuori. Luonnollisesti kun suhteemme päättyi miehen kanssa, myös minun ja lapsen välit katkaistiin. Muutaman kerran hän on soittanut salaa minulle. Itkua pidätellen, olen muistuttanut häntä, ettei vanhempien selän takana kannata touhuta salaa. Hänellä on aina paikka sydämessäni. <3

 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan siellä kiinnostavia artikkeleita, vanhoja ja uusia blogejani. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, että sinäkin olisit mukana ja kommentoisit siellä. =)

*Oletko sinä ollut uusperheen ”varaäiti” tai ns. uusi lähi-äiti? Miten sinut on otettu huomioon? Onko tilanne toiminut hyvin vai onko ollut haasteita? Oletko tai oletko ollut etä-äiti? Voit avata minulle ja muille, sinun näkökulmaasi? Suosittelen lämpimästi tutustumaan myös Etä-äidin blogiin. Hän nostaa rohkeasti esiin Etä-äidin fiiliksiä ja kokemuksia sekä muidenkin tarinoita.

*Kuvat Pixabay. Koska en voi kysyä lupaa, en halua käyttää omia valokuvia noilta vuosilta.

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
My body is mine feat. HallaxHalla
20 lokakuun, 2019
Uncategorized

Kello viiden kriisi – ja selviytymisohjeita siihen

Tietokoneelle ponnahtelee meilejä vaikka pitäisi lähteä jo. Koululainen soittelee kännykkään uudelleen ja uudelleen. Työkaveri pyytää vielä juttelemaan. Vessaankin pitäisi ehtiä ja sitten kilpajuoksu päiväkodille! Kääks!

 

Pinna on kireällä jo valmiiksi kiireen takia. Silloin kummasti alkaa ärsyttää hitaasti ajavat kanssaautoilijat tai hidastelevat mummut ratikassa. Nälkä saa masun kurnimaan ja päiväkodilla odottaa rakkauden nälkäiset lapset. Syli ei meinaa riittää ja päälle saa vielä kunnon kuravelli kuorrutuksen.

 

Mielessä pyörii, ehkä pitäisi vielä käydä kaupassa vaikka olemme jo kaaoksen partaalla?

 

Melkein jokainen ruuhkavuosia elänyt tietää tämän klassikon. Tilanteen, mikä toistuu arkipäivinä, kun kaikki kokoontuvat yhteen kotiin. Minä ainakin tiedän. Ja muru tietää.

 

Kodin eteiseen tulo kulminoi tilanteen. Itkua, kiukkua ja ärräpäitä leijuu ilmassa. Joka paikassa tuntuu olevan kenkiä ja haalareita sikin sokin. Ja samaan aikaan pitää yrittää saada kaikki käsienpesulle.

 

Nälkää on monenlaista kotiin tullessa. Rakkauden nälkää – sitä eivät pode vain lapset. Kun on oltu koko päivä erossa, äidin lähellä on ihana olla tai isin syliin käpertyä. Ja kun on niin pirun kiire ja nälkä, lapsi jää yksin kiukuttelemaan sohvalle Pikku Kakkosen ääreen. Usein siitä alkaa sisarusten välinen nahina. Ja hetken päästä olohuone on kuin pyörremyrskyn jäljiltä.

Kuinka monta kertaa olen itsekin joutunut vain sanomaan, että on pakko laittaa ruokaa?

 

Hetkonen. Jos tässä kohtaa pitäisi edes viiden minuutin sylihetken? Sylihetken, josta KAIKKI saavat nauttia. Koko porukka sohvalle. Hetki paikallaan ja lähekkäin. Ei tähän aina pysty, mutta itse ainakin yritän lisätä tätä. Kosketuksen nälkää ei saisi laiminlöydä!

 

Kauhea ruuan nälkä ei ole leikin asia. Joten sylihetken jälkeen on KIIRE. Minä alan ainakin kiukutella, muru lopettaa puhumisen ja lapset alkavat meillä tapella entistä enemmän, jos nälkä kasvaa liian suureksi. Eikä kenelläkään ole kivaa.

 

Omalle kumppanille voi antaa vielä muutaman minuutin keittiössä. Hali, pussaa tai hiero hetki hartioita. Joskus on ihanaa, että toinen vain sanoo: ”Minä hoidan ruuan tänään, mene sinä lasten kanssa köllimään sohvalle.”

 

Jokainen perheenjäsen kaipaa myös huomiota. Yksi äärimmäisen tärkeä kysymys: ”Miten päiväsi on mennyt?” Tästä Jari Sinkkonenkin muistutti kasvatusohjeissaan. Se on tärkeää kysyä omalta kumppaniltakin. Tähän kysymykseen liittyy ihan valtava lataus. Kysyjä sanoo samalla, että minua kiinnostaa, miten sinun päiväsi on mennyt. Olet tärkeä minulle.

 

Voisikohan kello viiden kriisi varautua hieman? Kyllä. Tuttu viisas ja vanhempi terapeuttikollegani kertoi, että tästä aiheesta puhutaan usein jopa terapia vastaanotolla. Ei ole leikin asia, kun aikuiset laiminlyövät syömistään ja siksi raivoavat päivästä toiseen puolisolleen. Tai lapsilleen.

 

Tuskin nälkä aina koko syy on. Mutta jos ei olisi nälkä, pinna olisi pidempi ja siitä hyötyy koko perhe. Voisitko varata töihin banaanin tai vaikka proteiinivanukkaan välipalaksi?

 

Lapsillekin kannattaa varata pientä syötävää, jos ruoka venyy yli viiden. Meillä kuopuksen kanssa tämä on vielä helppo, kun imetän. Isommalle tytölle minulla on usein mukana esimerkiksi rusinoita ja pähkinöitä. Isoveljellä on koulurepussa aina välipalakeksi.

 

Ja ehkä itselleni paras neuvo terapeutti kollegaltani. Älä pingota. Ei tarvitse olla täydellinen vanhempi. Pois nutturapäisestä tiukkapipoisuudesta. Jos on ollut pitkä ja kiireinen päivä kaikilla pinaattiletut hillolla ovat ihan ok. <3

 

* Jaa sinäkin parhaat selvitymisohjeesi kello viiden kriisiin. Tai tarina, miten kello viiden kriisissä voi käydä. Tsempataan taas toinen toisiamme. =)

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
14 huhtikuun, 2019
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
24 helmikuun, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
19 joulukuun, 2018
Uncategorized

Kesän jälkeinen haikeus

On aivan ihanaa, että koulut ja päiväkodit alkoivat taas tänään. Kesän villi ja vapaa meno rauhoittuu arjen alkaessa. Esikoinen meni kouluun ja keskimmäinen päiväkotiin, ainoastaan taapero jää kotiin kanssani. Murukin meni töihin jo viime viikolla.

Kesä oli rankka, tapahtumarikas ja muistoihin jäi paljon onnellisia hetkiä. En olisi uskonut, miten paljon hommaa kolmessa liikkuvassa lapsessa onkaan! Viime kesä oli helppo, kun kuopus oli vielä sylivauva. Toisaalta, tänä kesänä näki miten hauskaa lapsilla on keskenään. Ja miten paljon sisarukset hiovat toistensa kulmia.

Esikoinen ja keskimmäinen oppivat tappelemaan yhdessä. Toisaalta välillä he leikkivät pitkään yhdessä ja puolustivat toisiaan, kun paikalla oli muita lapsia. Kuopuksesta taas on tullut mustasukkaisuuden kohteen sijaan porukan suloinen ja temperamenttinen maskotti. Meidän pikku termiitti!

Murun kanssa yhdessä istutut kesäillat oli kuin rakkautta olisi säilönyt hillopurkkiin. Sokeriksi laitettiin rakastelulle varastetut hetket ja kansi purkille on meidän vahva tiimihenki. Me selvittiin tästäkin savotasta ja entistä isomman pesueen luotsaaminen onnistui meiltä.

Sain viettää hetkiä myös itsekseni, kiitos murun ja mummolan. Otin rauhassa aurinkoa, luin kaksi hyvää kirjaa, urheilin, shoppailin, kävin bilettämässä tyttöjen kanssa, etsin metsässä sieniä ja join rauhassa kahvia. Nukuin jopa muutamat päiväunet. Omat hetket tekivät todella hyvää minulle. Ja sitä kautta koko perheelle.

Olo on vielä vähän kuin olisi saanut iskun palleaan ja ilmat olisi pihalla. Mieli maalailee jo rauhallisia hetkiä kuopuksen kanssa, urheilua keskellä päivää ja lounaita äitituttujen kanssa. Saatan saada nukkua jopa päiväunet kuopuksen kanssa silloin tällöin.

Minulla on silti haikea olo. Melkein kaiho mieli. Välillä itkettää.

Helpotus ja haikeus sekoittuvat ihmeelliseksi ristiriidaksi. Tekee melkein mieli äristä vähän murulle. Tuntuu kuin laumani olisi hajonnut. Minulla on ikävä heitä, välillä tuntuu kuin heidät olisi lähetetty jonnekin paljon kauemmas paljon pidemmäksi aikaa. Illalla on tuntuu hyvälle, kun kaikki ovat kotona viimeistään iltapalalla.

Tuntuu kuin tämä haikeus vaan kasvaisi sisälläni vuosi vuodelta. Mietin jo, miten erilainen kesä meillä on edessä ensi vuonna. Sillä joka kesä huomaa, miten äkkiä lapset kasvavat. Viime kesänä meillä oli pieni vastasyntynyt vauva, nyt pieni 1-vuotias ja ensi kesänä kuopuskin on vauhdikas taapero.

Kesän loppuminen onkin myös luopumista. Haluan täyttää mieli onnellisilla muistoilla, jotka lämmittävät sitten kun on surkea ilma, illat pimenevät ja väsyttää.

Hetket, jolloin katsoin kauniina kesäiltana murua onnellisena elämästä, kun isommat lapset juoksivat veteen ilosta kiljuen tai kun kuopus nukahti syliini kesken iltapalan uupuneena hauskasta päivästä. Ne hetket haluan tallentaa sydämeeni.

Kesästä kannattaa puhua lastenkin kanssa. Muistella iltapalalla ja kertoa, miten ihanaa teidän kanssa oli. Miten hyvä jengi me ollaan! Se kasvattaa lasten itseluottamusta, he ovat osa perhettä, jossa jokaisella on tärkeä tehtävä.

Sano myös kumppanillesi, miten ihanaa hänen kanssaan oli. Rakkaus ei kulu tai laimene hehkutuksesta. Yhteiset muistot liimaavat teidät yhteen.

Minä olen ainakin kaikesta loma kiukuttelusta huolimatta entistä rakastuneempi muruun. Ja tulipahan tänäkin kesänä tehtyä juttuja, jotka hymyilyttävät vielä pitkään. <3

*Onko sinulla ollut samanlaisia haikeuden fiiliksiä kesäloman loputtua?

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Uncategorized

Raha vaikuttaa rakkauteen – mutta miten paljon?

Alkuhuumassa raha hädin tuskin on olemassa. Huomaat vain ihanan kumppanisi, hänen kiinnostavan persoonansa ja puoleensa vetävä ulkokuori vievät sinua. Saatat törmätä raha-asiaan vain ohimennen, kun käytte syömässä ulkona. Käytännön asiat eivät kiinnosta lemmen sokaisemaa tuoretta paria usein lainkaan.

Rahasta puhuminen on kuitenkin tärkeä osa parisuhteen pelisääntöjen läpikäymistä. Se voi tuntua romantiikan pilaavalta aiheelta tai toisen epäilemiseltä. Raha vaikuttaa jokaiseen parisuhteeseen tavalla tai toisella. Viimeistään, kun suhteessa tulee haasteita, se nousee esiin.

Seurusteluvaiheessa voi molemmilla olla oma tapa hoitaa raha-asioita. Viimeistään ennen yhteiseen kotiin muuttoa olisi hyvä käydä läpi, miten kulut jakaantuvat. Voi olla, että toinen on hyvinkin selvillä rahankäytöstään ja toinen vain elää hetkessä vailla huolen häivää. Rahaa kuitenkin kuluu asumiseen, ruokaan ja yllättäviin laskuihin.

Kuuluuko lääkärikulut molempien omiin kustannuksiin tai miten toimitaan, kun auto on toisen omistama? Jaetaanko kaikki peruskulut puoliksi ja loput ovat omaa rahaa? Tai entä jos toisen tulot ovat selkeästi suuremmat kuin toisen?  Ja elämä heittelee muutenkin. Voi jäädä työttömäksi, vammautua onnettomuudessa tai tapahtua jotain muuta yllättävää.

Olen asunut vuosien varrella viiden eri miehen kanssa yhdessä. Rahankäyttö on sujunut välillä hyvin ja helposti, kun kulutustottumukset ovat olleet samanlaiset. Silloin yhteisesti asioiden sopiminen on ollut sujuvaa ja rahasta on riidelty vähän. Ikävimmillään se on kuitenkin tarkoittanut toisen tekemisten kyttäämistä, nalkutusta ja jatkuvaa epäilyä.

Olen jopa kokenut sen, että eron sattuessa kaikki yhteisen kodin laskut jää maksettavakseni. Minä olin tehnyt asuntoon liittyvät sopimukset vain omiin nimiini, joten en  voinut kuin maksaa. Opiskelijalle se oli kova taloudellinen kolaus.

Rakastamisen lisäksi parisuhteeseen kuuluvat myös riidat. Rahankäyttö on yksi yleisimpiä riidanaiheita parisuhteissa. Se voi pahimmillaan olla repivää valtataistelua näkyvästi tai taitavaa toisen piilohallintaa. Usein sillä, jolla on enemmän rahaa, on myös enemmän valtaa. Onko se oikein? Pieni nalkutus voi olla jopa tärkeä muistutus, ettei tuhlaile. Mutta loputon nalkutus tai toisen komentelu alkaa lannistaa kumppania tai rikkoo parin yhteyden.  

Rahankäyttöön liittyvien riitojen taakse kannattaakin kurkistaa tarkemmin. Itse olen kokenut murun ajoittaiset ”tenttaamiset” epäilynä ja se on nostanut tunteen, ettei hän luota minuun. Se jos mikä tuntuu pahalle. Se pahimmillaan tekee olon, etten minä kelpaa, vaikka yritän parhaani. Onneksi puhuminen auttaa. Kannattaa myös avata nettipankit ja ottaa paperi sekä kynät esille. Rahankäytössä faktat kannattaa selvittää. Turhat oletukset vain pahentaa riitoja, joten kokeilkaa yhteistä taloussuunnitelma. Mekin olemme tätä opetelleet ja olemme huomanneet siitä olevan höytyä.

Siinä vaiheessa kun ensimmäinen lapsi syntyy, rahankäytön merkitys korostuu entisestään. Rahaa alkaa kulua enemmän jo ennen kuin vauva syntyy. Lapselle pitää vuosien varrella hankkia yhtä sun toista ja asunnon voi joutua vaihtamaan isompaan. Samaan aikaan oman perheen mallit vaikuttavat meihin enemmän. Oletko miettinyt ääneen kumppanisi kanssa? miten sinun ja hänen perheessään rahaa on käytetty? Panostetaanko enemmän asumiseen vai esimerkiksi lasten harrastuksiin? Entä aikuisten hyvinvointi ja parisuhde?

On tärkeää myös miettiä, miten kulut jakaantuu, kun toinen jatkaa työelämässä ja toinen jää kotiin. Olen kuullut perheistä, missä töissä käyvä kumppani säästää kotona olevalle eläkettä. Jos toinen on pitkään, jopa kymmenen vuotta, lasten kanssa kotona, tekee se eläkkeeseen ison loven.

Olen kipuillut paljon sen kanssa, kun omat tuloni ovat alhaiset etenkin hoitovapaalla. Saan vain muutamia satasia ja olen murun rahojen varassa. Se on aiheuttanut tunteen, ettei rahat ole minun. Tuntuu, ettei ole oikeutta ostaa mitään ”turhaa” tai vain jotain itselle tärkeää. Omassa mielessäni alkaa hiipiä syyllisyys, jo ennen kuin muru tietää edes suunnitelmistani.  Kun yritän kertoa, että asia vaivaa, ärisen jo valmiiksi. Kun tarvitsisi esittää vain kysymys: ”Saisinko tuhlata vähän itseeni muru?”

Toisaalta meillä on ollut välillä tiukkaa, niin kuin lähes kaikilla pikkulapsiperheillä. Penniä on venytetty ja säästötiliä tyhjennetty. Sitten tulee taas kausia, kun ei ole niin tiukkaa. Tiukat kaudet kiristävät helposti parisuhdetta, mutta me olemme päättäneet, ettei raha saa tulla meidän väliin. Yksi yhteinen iso päätöksemme on ollut asua vuokralla, nyt kun lapsia on syntynyt. Iso asuntolaina on tuntunut pelottavalta taakalta juuri nyt.

Rahaan liittyy tunteita, kun puhutaan parisuhteen rahankäytöstä. Jos teillä on haasteita tai jopa myrskyisää, pohtikaa tahoillanne, mistä riidat kumpuaa. Kun kysymykset on kysytty ja oletukset purettu, on aika punnita, voiko toiseen luottaa. Joskus luottamuspula johtuu ihan muusta kuin rahakäytöstä. Kaikille ei sovi yhteiset tilit ja on monia tapoja hoitaa raha-asiat. Tärkeää on kuitenkin, ettei raha ala hallita rakkauttanne. Sillä kun raha-asiat sujuu, ei niitä meinaa edes huomata suhteessa. Ja silloin jää aikaa paljon mukavammille asioille,  kuten sohvalla suutelulle, riitelyn sijaan.

Kalliit ulkomaan matkat ja lahjat eivät tee onnelliseksi, vaan aito yhdessä olo sekä toisen huomioiminen. Olen itse joutunut opettelemaan, että nyt ollaan kotona enemmän ja isommat matkat tulevat sitten, kun minäkin olen taas kunnolla työelämässä ja rahaa jää säästöön. Todennäköisesti muistelen näitä ”kotimaan” vuosia rakkaudella ja kaihomielin vielä joskus. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Uncategorized

Muista tehdä rakkauden tekoja arjessa

Suloinen viikonloppu aamu. Illalla on mennyt nukkumaan onnellisena ajatellen rentouttavaa viikonloppua. Klo 6.15 pirteä ja kimakka tyttäreni ääni huutaa: ”Äitiiiii! Mä oon hereillä.” Samalla hetkellä kuulen vauvan inahduksen ja hänkin herää. Alkaa iloinen jokellus. Ja kun tassuttelen huoneeseen unisena koululainen kysyy: ”Saanko mä jo pelata? Mul on pelipäivä.” 

 

Ihana aamu kölliminen murun kainalossa on tipotiessään. Olisin halunnut olla iho ihoa vasten, nauttia hiljalleen valoisammasta aamusta. Ehkä oltaisi ehditty nauttia rakastelusta ennen kuin lapset heräävät. Ei, tänään ei ole se aamu. Ryhdyn paimentamaan ihmistaimiamme kohti aamupissaa ja olohuonetta. Vaihdan vauvalle kuivan vaipan ja kyselen miten on nukuttu. Käyn huikkaamassa murulle, että hän saa nukkua. Onnellinen hymyn häivähdys käy murun huulilla ja hän vaipuu takaisin unimaahan.

 

En minä kuitenkaan aina herää. Luulenpa, että olisin pahasti häviöllä, jos aamut tasattaisiin murun kanssa. Etenkin kun meillä on ollut pieni vauva, muru on antanut minun nukkua aamulla yön valvomisia pois. Aamu-unista on tullut meille osa rakkauden osoittamista teoin.  Se luo sanattomasti tunteen, että tuo toinen rinnallani kulkeva ihminen välittää minusta. Minun uni on hänelle tärkeä. Ja luo halun antaa hänenkin nukkua aamulla pitkään. Hyvä lisää hyvää.

 

Usein se kumpi on saanut nukkua herää kahta tai jopa kolmea tuntia myöhemmin kuin toinen. Aamupala saattaa olla myös valmiina ja ilahduttaa entisestään. Miten siitä voikaan olla onnellinen, että saa nukkua ja herää kahvin sekä munakkaan tuoksuun. Silloin rakkaus pursuaa minusta.Voin ilomielin siivota aamupalan jälkeen pöydän ja viedä lapset ulos, kun minua on hemmoteltu koko aamun.

 

Rakkautta on myös aito sanominen. On tärkeää saada kuulla, että olen edelleen sinulle tärkeä. Tai miten paljon toinen rakastaa. Vaikka ne on kuuden vuoden aikana kuullut, eivät ne haalene. Se tuntuu aina yhtä hyvälle kuulla syntymäpäivänä, että ei minua haittaa sinun vanheneminen kun haluan vanhentua kanssasi. Jo pelkkä muru sanan käyttö on tärkeää. En halua olla rakkaalleni äiti tai Marja. Haluan olla muru, kulta, rakas, honey….

 

Sanat menevät syvälle. Kauniit sanat menevät niin syvälle, että ne ovat kuin joku olisi kirjoittanut ne sydämeeni. Muru sanoi minulle kuopuksemme synnytyksessä, kun vauva nostettiin syliini: ”Sinä olit ihmeellinen”. Minä muistan sen aina. Juuri hänen silmissä haluan olla ihmeellinen, haluan olla rakkauden arvoinen. Ja silti oma itseni ilman mitään teflon pintaa.

 

 

Kotitöissä rakkauden osoittaminen on myös helppoa. Minua vaivaa helposti suuri pyykkivuori tai pesemätön vessa. Kun muru hoitaa ne tiedän, miten hän on ajatellut minua. Ja minultakin konkreettisesti putoaa taakkaa harteilta. Toisen ei toisaalta tarvitse tehdä aina yksin. Yhdessä kotitöiden teko voi olla hyvinkin hedelmällistä ja hauskaa, kun siihen vain on sopiva hetki. Siinä huomaa miten hyvä ja tehokas tiimi me ollaan. Ja se kannattaa sanoa ääneen. Kehu kumppaniasi! Sitä et voi tehdä liikaa.

 

Mistä voisin olla enemmän kiitollinen arjessa murulleni kuin ruuanlaitosta. Onko lukijoissani muita, joiden miehet tykkäävät tehdä ruokaa ja se on hyvää? Se on ihana, ihmeellinen taito. Ruuanlaitto on lapsiperheessä iso homma ja kun muru hoitaa sitä, minä pystyn lepäämään. Se on suurta rakkautta.  

 

Rakkaus ei vaadi matkaa Pariisiin tai satojen eurojen arvoisia lahjoja. Se ei vaadi ravintola-illallista tai pitsi alusvaatteita. Toisen huomioiminen ei vaadi äitien päivää tai isän päivää. Olisiko mahdollista nostaa toinen maailman tärkeimmäksi joka päivä? Tehdä arjessa niitä pieniä, maailman tärkeimpiä tekoja. Silloin tiistaikin tuntuu siltä, että loman jälkeen sitä oikein odottaa.

 

Rakkaus vaatii sinut ja minut, aavaamaan silmät  ja toimimaan. Joka päivä sopivassa suhteessa ja vuoronperään. Rakkaus on pikkulapsiperheen liima. Älkää antako rakkausliimanne korkin jäädä auki ja kuivua. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Uncategorized

Onnellisuusharjoitus

Mieti kolme positiivista tunnetta, jotka ovat tärkeitä sinulle. Minä valitsen rohkeuden, ilon ja rakkauden tunteet. Välillä olo on kuin olisi pitkässä tunnelissa, jonka päätä näy. Silloin on parempi alkaa kipin kapin etsiä positiivisia tunteita. Ja minä voin auliisti myöntää, että me vaellamme murun kanssa tunnelissa.

 

Takana on nyt neljän viikon sairastelukierre, paljon huonoja yöunia ja hyvin vähän omaa tai yhteistä aikaa. Siksi valitsin rohkeuden. Se tarkoittaa minulle sydämen rohkeutta. Rohkeutta puhua avoimesti. Esimerkiksi näin: ”Nyt väsyttää. Mikään ei huvita, lapset ärsyttää. Voisitteko muru lähteä mummolaan ja antaa mun olla päivän yksin? Kiitos muru.”

 

Ilo pitää nähdä. Sumussakin huomaan, miten pieni 10 kuukauden ikäinen tyttömme on oppinut ekat sanansa. Ja eka sana oli kakka. Ja se on naurattanut koko perhettä. Olen myös iloinen, että tällaisena ”tunnelihetkenä” olemme murun kanssa silti tiimi. Välillä tapellaan, mutta viime yönäkin toimimme saumattomasti kuumeisen lapsen huutaessa puoli yötä. Olen iloinen myös kannustavista sanoista äidiltäni ja naapuriltani.

 

Rakastava tunne on minulle kuin suojapuku. Rakkaus suojaa pahalta ololta ja jopa väsymykseltä. Ystäväni kertoi hänen toisen lapsensa synnyttyä, miten he olivat miehen kanssa istuneet sängyn reunalla aamulla käsi kädessä. Kumpikaan ei sanonut mitään. Väsymys oli käsin kosketeltavissa. Mutta niin oli myös rakkaus.

 

 

Oletko jo valinnut kolme positiivista tunnetta? Hyvä. Luin tänään aiemmin facebookin uutisvirrasta Hidasta elämää -sivuston otsikon. Siinä oli tämä ydin. Yhtä negatiivista asiaa kohti tarvitsee ainakin kolme positiivista asiaa. Tähän aiheeseen oli pakko tarttua. Tein siihen oman sovelluksen teille ja itselleni.

 

Jatketaan harjoitusta. Jos saat valita vielä kaksi positiivista tunnetta tulevaisuuteen, niin mitä toivoisit lisää elämääsi?

 

Minä valitsen onnellisuuden ja rauhallisuuden.

 

Minun pitäisi oppia näkemään onnellisuus arjessa. Näen sitä, mutta voisin nähdä paljon enemmän. Kun viime yönä hoivasin kipeää tyttöäni, mietin kyyneleet silmissä myös lasta, joka itkee syöpähoidoissa. Miltä tuon lapsen äidistä tuntuu? Tai lapsesta itsestään? Miksi onnea ei aina huomaa, ennen kuin jotain kamalaa tapahtuu? En minä oikeasti tarvitsisi enää mitään onneen, kunhan vain avaan uniset silmäni. Joku viisas onkin sanonut, että onnellinen ei tarvitse mitään.

 

Rauhallisuuden tunne tuo kuvan mielen lepohetkestä. Siinä olen jossain mökissä murun kanssa. Kaupunki on kaukana, lapset hoidossa. Hetki olla vain yhdessä. Haavehetkikin toimii yllättävän hyvin.

 

Perheen ja parisuhteen yhteistä hyvää kannattaa lisätä aina kun voi. Nyt kun sinä ja minä olemme miettineet positiivisia tunteita, voimme jakaa ne. Voit laittaa kumppanisillesi tai ystävällesi viestin liittyen johonkin positiiviseen tunteeseen. Tai kerro päivällisellä koko perheelle,  mikä on tänään tuonut hymyn huulillesi. 

 

Illan voit päättää siihen, että kuiskaat sinun elämäsi tärkeimmille ihmisille tai eläimille, miksi he ovat niin tärkeitä. Silloin olet vahvistanut itseäsi jo aimo annoksella hyvää.

 

”Poikani, olet herkkä ja sinulla on upea mielikuvitus. Samaan aikaan olet vahva ja tiedät mitä haluat. Tyttöni olet täynnä elämän energiaa ja katson ylpeydellä, miten rohkea olet. Pikkuinen vauvani olet valloittava pikku riiviö ja hymysi saa väsyneen äitisi aina onnelliseksi. Muruni, olet elämäni mies. En meinannut uskoa, että olet olemassa. Mutta tämä rakkauden määrä kantaa meidät vaikka, minkä tunnelin läpi. Kiitos kun olet olemassa.”

 

Mukavaa viikonloppua kaikille. Yritetään muistaa kaikki se hyvä, mikä on ympärillämme.

 

Harjoitukseni pohjana on HEHKU tunnepalikoiden harjoitus numero 6. Myönteisten tunteiden bongaus. 

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
14 huhtikuun, 2019
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
24 helmikuun, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
19 joulukuun, 2018
Uncategorized

10 rakkauden hoito-ohjetta

Meillä on ruuhkavuodet. Väsyttää. On kiire. Uraa pitäisi tehdä, mutta paljon tärkeämpää on minusta silti rakkaus. Rakkaus vahvistuu kummasti myös hyvällä seksillä, mutta tämän yhtälön toteuttaminen ei aina ole itsestään selvää. Aikomuksenamme on rakentaa tästä suhde, jossa rypistytään yhdessä ja ollaan silti vielä rakastuneita.

 

No mitä me sitten teemme murun kanssa, että kipinä välillämme ei sammuisi ruuhkavuosien keskellä? Tässä kymmenen meidän suhteen rakkauden hoito-ohjetta.

 

1.Vaikka olisi kuinka väsynyt ei pidä olettaa, mitä toinen tuntee, ajattelee tai tarvitsee. Pitää kysyä ja itse osata kertoa, mitä tarvitsee. Jos tarvitsee esimerkiksi iltavapaan, se yritetään järjestää. Jos pelottaa, että lähteekö tuo toinen pettämään kun en jaksa harrastaa seksiä, niin kysy sitä. Sekin voi jo ratkaista tilanteen.

2.Toisinaan kaunein rakkaudenosoitus voi olla pyykkirumban hoitaminen. Etenkin minä saan jonkun ihmeen rauhan kun ainainen kasa pyykkiä häviää edes hetkeksi. Ehkä se antaa mielellekin mahdollisuuden vapautua?

3.Viikonloppuaamuina vuorottelemme kumpi herää lasten kanssa. On ruhtinaallista saada jäädä nukkumaan kun lapset heräävät. Nukkuminen on kuin laittaisi rahaa parisuhteen tilille. Levänneenä seksiäkin tekee mieli ihan erilailla.

4.Pyydämme anteeksi. Etenkin minä olen väsyneenä yksi Mäkä-Marja. Mikään ei ole hyvin ja tekee mieli valittaa. On hyvä itse huomata olevansa sellainen ja pyytää anteeksi. Vaikka sitten kolme kertaa päivässä.

5.Kun tulee tilaisuus niin viemme lapset hoitoon. Ja olemme kahden., silloin teemme kaikkea kivaa, mistä ätään. Ja silloin ollaan itsekkäitä! Se tekee hyvää. Voi kun odotankin seuraavaa kertaa! 

6.Rakkautta kannattaa hoitaa koko ajan vähän eikä jättää sitä lomien varaan. Hemmottele ja muista kumppaniasi. Kerro, että rakastat. Tee aamupalaa muulloinkin kuin äitien- tai isänpäivänä kumppanillesi. Osta kukkia. Anna jalkahieronta. Laita lapset nukkumaan ja anna kumppanillesi hetki tehdä ä vain. Yksi rakkaimmista aarteista on muruni kirje minulle, jonka sain polttareissa. Sen lukeminen tekee aina hyvää. 

7.Seksuaalista kipinää voi pitää yllä monin tavoin arjessakin. lä jätä seksuaalisuuttasi kumppanisi vastuulle, vaan ole itse seksin jumala tai jumalatar. Seksuaalisuus on paljon myös korvien välissä, joten käytä mielikuvitusta. Yritä jaksaa pitää itsestäsi huolta. Itse ainakin huomaan selkeän eron, jos ryhdymme sekstailemaan niin etten ole viikkoon pessyt hiuksia ja sheivannut tai jos olen ne tehnyt. Minulle on tärkeäää koen itseni haluttavaksi. Siksi teen sen eteen itse asioita. Ja kun teen niin kyllä minun tekee mielikin. Ja muru kyllä huomaa sen. Ja siitä seuraa kaikkea kivaa…

8.Tärkeää on olla kärsivällinen. Onneksi muru on hyvä tässä. Minä hötkyilen, muru muistuttaa, että tää on nyt tätä. Kyllä ME kestetään ja jaksetaan. Ja tulee vielä aikaa enemmän meille. Ei pidä hautautua ikäviin asioihin kun koti on täynnä rakkautta. Sitä ei silloin meinaa huomata. 

9.Varatkaa aikaa teille. Oppikaa sanomaan ei turhille kissanristiäisille. Karsikaa harrastuksia. On hyvä olla omia juttuja, mutta jos koko arki on vain vuoronperään lastenhoitoa parisuhteen yhteys kärsii. Itse olen luopunut nyt ainakin hetkeksi koripallosta, vaikka se on minulle hyvin rakas harrastus. Sinä päätät kenelle annat aikaasi.

10.Naurakaa. Nauraakaa kaksin vaikka youtuben stand up –esityksille. Lasten kanssa voi tehdä kaikkea hassua, mitä ei muuten kehtaisi. Me kiipeilleet lasten kiipeilytelineissä, ajaneet pikku kuorma-autoilla kisaa ja skeitanneet. Murun kutittaminen lasten kanssa tuottaa suurta nautintoa. 

 

Palaan näihin kymmeneen vinkkiin myöhemmin blogissani. Pilkon ne osiin ja kerron teille tarkemmin, miten me vaalimme suhdettamme. 

 

Mitkä ovat teidän kymmenen kohtaanne? 

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Uncategorized

Lapsiluku täynnä(kö?)

Olin yhtä hymyä. Teki mieli kertoa kaikille vastaantulijoille, että me alamme yrittämään vauvaa. Näin vain ihania, suloisia vauvoja ja mieleni teki sulkea mieheni kaksioomme. Siltä minusta tuntui, kun tulin gynekologilta kierukan poistosta.

Joka kerta kun raskaustestiin on tullut kaksi viivaa, olo on ollut hyvin erityinen. Olosuhteet ovat vaihdelleet, mutta rakkaus ja ylpeys ovat pysyneet. Miten ihmeellistä on olla raskaana. Kuinka tajunnan räjäyttävää on tuntea vauvan ensimmäiset potkut. Tai miten sitä odottaa synnytystä, käy kiirastulen läpi ja saa jossain vaiheessa oman pienen syliin.

Minulla on ollut vauvakuume jo teini-iässä. Muistan kun uhosin silloin: ”Minulla on kolme lasta kun olen 30v.” Ja niinhän minulla oli. Vauvakuume on valtavan vahva tunne tai melkein tunnetila minulle. Se varastaa kaikki ajatukset. Se aiheuttaa mukavaa kutkutusta.

Nyt kun meillä on kolme lasta, tuntuu että lapsilukumme on täynnä. Pohdin sitä jo toisen jälkeen, mutta silloin pelkkä ajatus vauvanvaatteista luopumisesta oli liikaa. Nyt olen yrittänyt tehdä luopumistyötä juuri antamalla vauvanvaatteita pois. Se sattuu silti. Kyyneleet polttavat silmiä kun mietin, etten saa enää kaivaa näitä esiin ennen uuden vauvan syntymää.

Suru. Ikävä. Aito luopumisen tuska. Tässäkö tämä nyt oli? Ja samaan aikaan ihmetys. Ei kai tämä voi olla jo ohi? Miten surullinen olo tulee, kun katsoo 9 kuukauden ikäistä kuopusta. Onko tämä todella viimeinen kerta, kun saan istua illalla sohvalla ja vauva nukahtaa onnellisena syliini. Tai kun seuraan kun hän opettelee tarmokkaasti seisomaan nousemista. Silloin voisin pysäyttää ajan.

Surun rinnalla kulkee myös helpotuksen tunne. Onhan tässä valvottu, laitettu omat tarpeet sivuun ja taaperrettu leikkipuistoon kuuliaisesti. Ehkä nyt alkaa näkymään sumea kuva tulevaisuudesta, missä arki alkaa helpottua. Ehkä saan taas nukkua lauantaiaamuna muruni vieressä ja muksut menevät itsenäisesti katsomaan telkkaria. Tai mitä kaikkea voi tehdä vähän isompien lasten kanssa.

Kasvatustieteen tohtori Mirjam Kalland sanoi kerran luennolla, että lapsiluku on silloin täysi kun on tilaa vielä yhdelle. Hän tarkoitti, että silloin on voimia odottamattomien kriisien varalle. Ja samalla hän muistutti, että haaveilu vauvasta ei ole pahasta.

Olen yrittänyt pitää tätä Kallandin ajatusta mielessäni surutyöni keskellä. Sillä onhan arki kolmen kanssa jo aika väsyttävääkin välillä. Olisiko meillä voimia neljänteen? Tai saisimmeko hoitoapua enää neljän kanssa?

Lapsilukuasia on onneksi sellainen, että siihen saa vertaistukea muilta äideiltä. Tähänkin blogiin sain kimmokkeen eräästä facebookin ryhmästä, johon kuulun. Siellä joku ihana rohkea äiti kirjoitti omasta surusta ja ahdistuksestaan liittyen lapsiluvun täyttymiseen. Kuinka lohduttavia äitien omat kokemukset ja kommentit toisilleen olivat.

Rakkaat kollegani ja jo hieman kokeneemmat äidit antoivat hyvän neuvon minulle. Ei tarvitse sanoa ei koskaan, jos se ei tunnu vielä oikealta. Ja minä en vielä halua sanoa, että meille ei tule enää koskaan vauvaa. Vaikka se olisikin sitten vain minun haavevauvani.

You may also like
Hyvinvointi
Olenko raskaana?
6 tammikuun, 2019
Hyvinvointi
Kuule minut rakas
7 lokakuun, 2018
Perhe
Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta
2 syyskuun, 2018
Close