Sami: Sami on niin kiltti poika, he kaikki sanoivat. Aamulla ennen kouluun menoa astuin kynnyksiä samalla lailla joka aamu. Petaisin itselleni hyvää viikonloppua. Yksikin väärä askel ja jääkaapissa olisi liikaa saunajuomia. Isä piti minua sylissä. Olin isän poika. Isän herkkyys valui ulos liiallisena humalana. Pelkäisin, että hän ei tulisikaan kotiin iltavuorosta. Olisi ajanut kolarin ja makaisi autossa kuolleena. Halusin olla vanhemmille helppo, vaivaton ja huolehtiva. Aloin pelätä juhlapyhiä ja viikonloppuja. Oli yksi surullinen juhannus. Isä makasi sängyssä selällään oksennuksessa. Mietin myöhemmin, että mitä jos en olisi ollutkaan kotona. Sami on niin kiltti poika, he kaikki sanoivat, mukava ja huolehtiva.

Marja: Marja taas oli reipas tyttö. Hän oli luokkansa priimuksia, auttoi muita ja oli luotettava. Reippaudesta tuli kehuja ja identiteetti. Piiloon jäi herkkyys. Reipas tyttö oli myös pärjääjä. Vaikka äidin itku pelotti, otin ohjeet vastaan ja olin tyynen rauhallinen. En voinut olla heikko. En myöskään voinut liikaa vaivata ja yritin hoitaa asiani ilman aikuisten apua. Koulukiusaamisestakin kerroin vasta, kun kiusaajat hyökkäsivät veljeni kimppuun. Olin isäni silmäterä ja ylpeyden aihe. Kaikki puhuivat, miten olin isän tyttö. Rakastin olla isän sylissä, mennä yhdessä kauppaan. Isän kanssa sai mennä tien yli muualtakin kuin suojatietä pitkin. Isää ei saanut herättää viikonloppu aamuina ja tuntui, että hän oli paljon töissä. Jossain vaiheessa hän alkoi käymään tansseissa ja laivalla. Äiti oli kotona meidän kanssa. En ymmärtänyt miksi.

Sami: Sain paljon rakkautta. Herkkä ja ujo poika olisi kaivannut enemmän kannustusta. Ennen nukahtamista kävin noin kymmenen kertaa olohuoneen ovella. Varmistamassa, että kaikki on paikalla. Sain paljon rakkautta. Isän rakkaus todentui läsnäolona ja annettuna aikana. Myöhemmin kuulin, että isä jakoi rakkautta ja läsnäoloa myös kodin ulkopuolella.  Äidin rakkaus todentui huolehtimisella ja hoivana. Hyvinä aikoina sain olla sylissä turvassa, itkevänä poikana. Minulla oli punainen pieni potkuri. Talvella potkin sillä pitkin kylän katuja. Lähdin mukaan, kun äitini lähti kävelylle, halusin olla äitini turvana. Halusin varmistaa, että illalla kaikki olisivat turvassa kotona. En nähnyt isän ja äidin halaavan tai pussaavan koskaan toisiaan. Joskus yöllä kuului ääniä. Ymmärsin, että niitä ääniä ei tarvinnut pelätä.

Marja: Minäkin sain paljon rakkautta. Reippasta tyttöä kannustettiin paljon. Olin silti öisin pelokas tyttö. Kun näin painajaisia oli ihana kömpiä isän viereen turvaan. Jos isä ei ollut kotona yritin mennä äidin viereen, hän ajoi pois. Äiti ei pystynyt nukkumaan piehtaroiva lapsi vieressään. Silloin menin pikkuveljeni viereen. Muutuin pieneksi ja haavoittuvaksi, reippaus oli tiessään öisin. Kun isälle esitteli oudon naisen olin äidin puolella. Yritin etsiä naisesta vikoja, pieni, liikaa meikkiä ja aika vanha. Ihmeellinen lyhyt tukka. En silti ajatellut, että he eroaisivat. Isä vain kävi välillä muualla viikonloppuisin ja oli iloisempi. Jos olimme isän mukana oudon naisen luona, yöllä ei voinut nukkua kummien äänien takia. Huusin, että olkaa hiljaa. Ärsytti.

Sami: Sinä syksynä isän ei tarvinnut enää lähteä aamuisin töihin. Puhuivat uutisissa suuresta lamasta. Jouluaattona kuusen alla oli silti lahjoja. Halusivat antaa lapsilleen parasta. Istuin sohvalla paketista tullut videopeli kädessä. Äiti seisoi eteisessä takki päällänsä. Silmissään tyhjä katse ja silmät kyynelistä märkinä. Sanat kaikuivat pitkään korvissa. Lapset, ei nähdä ehkä enää ikinä. Isä lähti viemään autolla äitiä. Huoneeseen jäi hiljaisuus ja kaksi, jotka tarvitsivat lohdullista syliä. Siskoni sai luoksensa poikaystävän, minä jäin tuijottamaan joulukuusen tähteä. Muistan vieläkin sen hetken, kun jäi heti hirveä ikävä. Viikon päästä äiti tuli takaisin, mieli täynnä lääkkeitä. Uutenavuotena isä ajoi autolla kännissä. Minä pelasin videopeliä, jossa piti ampua jotain örkkiä.

Marja: Tuli taas uusi kesäloma. Lähdimme isän ja oudon naisen kanssa kesälomareissulle. Särkänniemi, Oulu, juhannus lapin yössä. Kaikkea uutta ja ihmeellistä. Isä oli vihainen, kun halusin ostaa äidille tuliaisiksi kaikilla rahoillani purotaidetta matkamuistomyymälästä. Minulla oli ikävä äitiä. Olisin halunnut, että äiti on mukana. Juhannuksena aikuiset tulivat oudon iloisiksi ja jättivät ison kasan lapsia keskenään mökkiin. Vanhin oli 12-vuotias tyttö. Kun aikuiset tulivat takaisin osa konttasi. Reissu loppui aikanaan. Myös äidin ja isän tarina loppui. Isä ajoi auton kotipihaamme ja ilmoitti muuttavansa pois. Olin hädissäni. Miksi isä hylkäsi minut, äidin ja pikkuveljen. En halunnut päästää isää lähtemään vaan itkin hänen sylissään lohduttomasti. Kellot eivät pysähtyneet vaikka tahdoin. Elokuussa alkoi koulu ja koripallo harkat.

Historia kulkee mukanamme. Olemme palapeli, josta osa on koottu menneisyydessä. Palapeli pitää sisällään menneen ja nykyisyyden. Loput palat ovat vielä kiinnittämättä. Parisuhde koostuu kahdesta historiasta. Me emme voi koskaan ymmärtää täysin toisiamme. Me olemme menneisyytemme kuva. Me emme voi ymmärtää, mutta meidän pitää voida hyväksyä. Me olemme hakeneet rakkautta menneisyydestä kumpuavista muistoista ja kokemuksista. Toinen on hakenut turvaa miellyttämisellä. Ja etsinyt enemmän pelastettavaa kuin kumppania. Toinen on halunnut olla se kuka hylkää, eikä tule hylätyksi. Haluamme olla rehellisiä ja auki. Meidän pitää tuntea toistemme menneisyys, että meillä olisi edes se pieni toivo siitä, että tulevaisuutemme olisi yhteinen oman rakkaamme kanssa.