Uncategorized

Ihana heppakirja ja hauska kirja-arvonta

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

”Toivoin aina, että olisin päässyt ratsastamaan lapsena. Meillä oli kuitenkin rahat tosi tiukassa kun vanhemmat erosivat ja äitini jäi yksin meidän kanssa. Siksi luin kirjaston heppakirjoja, tilasin kerran omilla rahoillani Villivarsa –lehden ja haaveilin. Kokeilin jopa ratsastaa mummolan kilteimmällä lehmällä, kun olisin niin kovin paljon halunnut harrastaa ratsastusta.”  (Tässä oma heppamuistoni)

 

 

Ingrid Flygaren kirjoittama Liian pieni Putti kirja toi minulle mieleen lapsuuden ja omat haaveet ratsastuksesta. Olin aivan heppahullu ja kirjat olivat osa hepparakkauttani. Siksi olin aivan myyty, kun näin tämän kirjan. Tarina oli vielä ihanampi. Nyt on vihdoin tullut kirjasarja pienimmille heppafaneille. Tähän asti olen törmännyt vain alakoululaisille tarkoitettuihin kirjoihin, joissa ei ole juurikaan kuvia.

 

 

 

Kirjan päähenkilö on rohkea pieni Putti. Hän on Shetlanninponi Kuusikukkulan tallilla. Sarjan ensimmäinen kirja on Liian pieni Putti. Kun näytin kirjaa 4-vuotiaalle tyttärelleni, hän kiipesi heti sohvalle ja pyysi minua lukemaan kirjan. En ihmettele, sillä kansi ja kuvat vievät jo heti tarinaan. Pieni ja vähän surullisen näköinen Putti saa pienenkin lapsen pohtimaan surullisen ilmeen syytä.

 

 

 

Tarina vei mukanaan sekä minut että tyttären. Jopa kotimme koululainen tuli sohvalle kuuntelemaan tarinaan ja vauvakin jaksoi osan aikaa katsella kuvia.

 

 

Putti uskoo itseensä ja mahdollisuuksiinsa olla taitava kuin isommat hevoset esteratsastuksessa. Hänet kuitenkin laitetaan talliin ja ystävät menevät kisaamaan. Putti on liian pieni. Kirjassa käydään hienosti läpi Putin tunteita haaveilusta pettymykseen aina itkuun asti. Ikuinen kysymys: ”Miksi minä en kelpaa?” on ilmassa. Lapseni huokaisevat sohvalla ja Putin pettymys tuntui meissäkin.

 

 

 

Käänne tulee kirjassa hienosti ja pettymyksestä siirrytään epäilyn kautta iloon. Putti huomaakin oman vahvuutensa. Kun isot hevoset pelottavat lapsia, pieni ja suloinen Putti ei. Puttin vahvuus on olla lasten ystävänä. Tässä kohdassa tarinaa ei voi olla hymyilemättä. Ihanaa Putti!

 

 

 

Kirjan lukemisen jälkeen sohvalla on mietteliäitä ja samalla tyytyväisiä lapsia. Pohdimme, toimivatko Putin kaverit oikein.  Alamme pohtia lasteni pettymyksiä ja vahvuuksia. He osaavat luetella paljon erilaisia tilanteita ja millaisia tunteita ne ovat herättäneet. Puhumme paljon kavereista.

 

 

Minusta tässä kirjassa on kaikki hyvän lastenkirjan ominaisuudet. On kiehtova, hyvin etenevä tarina, mielenkiintoiset henkilöhahmot, selvät sekä värikkäät kuvat ja aikuisellekin mukavaa luettavaa.

 

 

 

Kirjassa on myös ripaus tunnekasvatusta. Kun lapsi samaistuu Putin tunteisiin, hän on empatian ytimessä. Hän ymmärtää itsensä kautta, miltä Putin pettymys ja suru tuntuu. Kun lapsi oppii jo pienenä empatian merkityksen, hän oppii ottamaan muut huomioon.

 

 

 

Putti-kirjaa luetaan meillä lähes päivittäin. Tarinasta löytyykin aina uusia kulmia ja nyt 4-vuotias tyttömme on tutustumassa nyt Putin kavereihin Sonjaan, Attilaan ja Jumperiin. Luulenpa, että kesällä kun menemme katsomaan hevosia, lapsemme katsovat niitä uusin silmin. Seuraava Putti-sarjan kirjaa odotetaan jo innolla.

 

 

 

Haluaisitko sinä kirjan lapsillesi? Nyt siihen on mahdollisuus. Osallistu myös ihanien Liian pieni Putti -kirjojen arvontaan. Arvon kolme kirjaa.

 

 

 

Säännöt ovat helpot. Kerro kommentissa joku hevosiin tai poneihin liittyvä muisto. Muista myös laittaa erottuva nimimerkki ja kirjoita se itsellesi muistiin. Voit myös jättää sähköpostiosoitteesi, mikä auttaa voittajan tavoittamisessa. Arvonta alkaa NYT ja loppuu viikon päästä perjantaina klo 23:59. Ilmoitan kolme voittajaa blogin kommenteissa arvonnan päätyttyä. Onnea kaikille arvontaan! :) 

*HUOM! Arvonta päättyi pe 29.4.2016. Voittajat löytyvät kommenteista. Heille laitan myös sähköpostia.

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Murun kanssa treffeille leffaan + ARVONTA
7 huhtikuun, 2019
Lifestyle
Kaipuun väri on sininen vie omien haavojen äärelle + KIRJA-ARVONTA
20 syyskuun, 2018
Lifestyle
Henkien saari jättää jäljen + osallistu kirja-arvontaan
23 elokuun, 2018
Uncategorized

Kohtele rakastasi kuin ystävää

Huomaan välillä, miten mukava ja huomaavainen olen ystäviäni kohtaan, mutta murua kohtaan en aina ole. Etenkin väsyneenä saatan olla kuin kärttyinen teini. Kuluneen vauvavuoden aikana väsymystä on ollut ilmassa.

 

Tuntuu hassulta, miksi omaa rakastaan kohtaan on niin vaikea olla ystävällinen. Suurin osa meistä kuitenkin ajattelee, että oman puolison kanssa haluan elää tätä elämää. Silti puhumme ja käyttäydymme välillä kuin oma rakas olisi rasite meille tai pahimmillaan vihollinen. Tässä muutama esimerkkitapaus teille.

 

Tapaus 1.

 

YSTÄVÄ Kun soitan ystäville, kysyn usein: ”Mitä kuuluu?” Sitten kuuntelen ihan rauhassa vastauksen ja kerron omista kuulumisista. Keskustelu on lämmintä ja siitä tulee itse iloiseksi. Haluan viestiä ystävälleni, että minä olen kaivannut häntä.

 

MURU Kun soitan murulle, en yleensä ehdi kysellä kuulumisia, on kiire ja vauva huutaa sylissä. Saatan kiukutella jotain asiaa, joka on aamulla jäänyt hampaan koloon. Tai käymme läpi kauppalistaa ja päivällistä. Siinä ei turhia liverrellä. Siitä jää kurja olo. 

 

Tapaus 2.

 

YSTÄVÄ Tapaamisia on nykyään vaikea sopia ystävien kanssa. Minulla on lapsia ja monella heillä on lapsia ja/ tai vaativa työ. Silti saamme kalentereita tutkimalla ja omia menoja siirtämällä sovittua yhteisiä tapaamisia. Niihin varataan usein jotain erityisen mukavaa tekemistä.

 

MURU Meidän on vielä vaikeampi sopia tapaamisia eli treffejä. Huh. Lapset, työt ja arjen pyöritys vie mukamas kaiken ajan. Monta kertaa suunnittelu karahtaa siihen, että jompikumpi sanoo: ”Ei nyt jaksa” tai ”Ei se onnistu kuitenkaan”. Silloin kun jaksamme istua rauhassa alas ja pohtia, koska voisimme viettää yhteistä aikaa, sitä kyllä löytyy.

 

 

Tapaus 3.

 

YSTÄVÄ Joskus ystävienkin kanssa menee sukset ristiin. Heidän kanssaan haluan kuitenkin sopia riidan mahdollisimman nopeasti, myönnän virheeni ja osaan pyytää anteeksi.

 

MURU Erityisesti väsyneenä riitaa tulee helposti. Riita myös menee helposti syyttelyksi ja pahimmillaan toisen arvosteluksi. Loppua ei aina näy. Muru mököttää ja minä mäkätän vieressä: ”Mikset sinä puhu?!”. 

 

Tapaus 4.

 

YSTÄVÄ Kun tapaamme halaamme ja kerromme, miten ikävä on ollut. Iloinen puheen sorina alkaa heti ja jatkuu pitkälle yöhön, jos siihen on aikaa.

 

MURU  Aamulla väsyneenä ei aina jaksa kuin murista. Kun teemme vahdinvaihdon lastenhoidossa, pusu meinaa helposti unohtua. Arki-illat sujuu lapsiperhe härdelliä pyörittäessä ja keskustelu on hyvin yksioikoista: ”Toisitko maidon?” ”Kumpi pesee lasten hampaat?” Nukkumaan mennessä kaivaudumme väsyneenä peiton alle. Sitten minä kuiskaan: ”Saanko iltapusun?”.

 

Tapaus 5.

 

YSTÄVÄ Aina välillä saan olla todistamassa, kun ystävä iloitsee jännistä työkuvioista tai ihanasta matkasta. Mukana on helppo olla onnellinen, vaikka olisi itse kiinni rautapallolla kotona lasten kanssa.

 

MURU Kun muru ilmoittaa iloisena työreissusta Miamiin minua alkaa ärsyttää hulluna. Tulee olo, että haluaisin polkea jalkaa ja vaadin päästä mukaan. Tulee tunne, miksi aina minä joudun olemaan kotona. Usein myös näytän sen käyttäytymällä lapsellisesti kiukuttelemalla.

 

Oma rakas on niin lähellä ja niin tärkeä, että tunteet saavat liikaa valtaa. Olisi kuitenkin tärkeää, että vaikka on väsynyt, ei tunnetta kaataisi vain toisen päälle. Etenkin kun usein silloin myös oma kumppani on väsynyt.

 

Voimme yrittää ja opetella kohtelemaan omaa kumppania kuin hän olisi paras ystävämme. Minä ainakin voin aloittaa sen jo tänään puhumalla kauniimmin ja huomioimalla toisen vaikka väsyttäisi. Myös hellyyttä ja suukkoja voisin lisätä, niitä ei ole ikinä liikaa.

 

 

Ehkä tänään voisit yllättää rakkaasi ja kertoa hänelle, miten tärkeä hän on. Kysy hänen töistään ja kerro, miten ylpeä olet hänestä. Sitten pysähdy kuuntelemaan. Illalla lasten mentyä nukkumaan voitte haaveilla seuraavasta yhteisestä treffipäivästänne sylikkäin sohvalla. Anna siivoamisen olla edes yhden illan. Keskity vain teihin.

 

Sokerina pohjalla. Kun seuraavan kerran pinna kiristyy ja tulee sanottua tyhmästi, kerro mistä kenkä puristaa. Pyydä anteeksi, kuin pyytäisit anteeksi ystävältäsi. Sillä minulle ainakin muru on myös rakas ystävä. <3

 

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Uncategorized

Marjan ja Samin seksisuhde osa 4

Tämä on jatkoa Marjan ja Samin seksisuhteelle. Viime viikolla julkaisimme kolmannen osan ja nyt tulee neljäs osa, jossa utelemme toisiltamme murrosiän ihmeistä. Juttusarja jatkuu läpi kevään vuoron perään Puhu muru ja Havaintoja parisuhteesta –blogeissa.

 

Marja: Milloin sulla alkoi murrosikä omasta mielestäsi? Lähtikö ääni kimenemään ja madaltumaan yllättäen vai kasvoiko karvoja outoihin paikkoihin?

 

Sami: Mä sanoisin, että se alkoi kahdeksannen ja yhdeksännen luokan välisenä kesänä. Mä kasvoin kesän aikana pituutta yli kymmenen senttiä. Anttilan kuvastot alkoi kiinnostaa entistä enemmän. Sitä ennen lähinnä neppailin pikkuautoilla pihassa.

 

Marja: Oliko se siis yksi kaunis päivä ja sä näit kaikki tytöt uudessa valossa? Ja neppailu autot laitettiin kirppikselle? Kerro lisää!!!

 

Sami: Kyllä! Voi hyvänen aika, kun koulussa alkoi katse harhailla tytöissä. Muistan yhden tanssin koulun diskossa. Tanssin tytön kanssa, johon olin suunnattoman ihastunut. Kirjoitin hänen nimeä vihkooni kymmeniä kertoja. Kuvittelin, että hän on nainen kuvastossa. En uskaltanut sanoa hänelle koskaan, että olen ihastunut. Hänen myötä menetin sydämeni tytöille. Häntä ajatellessa tuli outo olo. Naamaan puhkesi finnejä.

 

Sami: Milloin sä huomasit, että sun kehossa tapahtuu jotain uusia jänniä juttuja?

 

Marja: Kolmannella luokalla jo sain kommentteja äidiltä ja muilta aikuisilta et jalka kasvoi ennen tyttöä. Käytin äidin kenkiä vaikka olin päätä lyhyempi. Silloin en tajunnut et se liittyy murrosiän alkamiseen.

 

Nelosluokalla huomasin, et ei hitto mulla kasvaa kainalokarvat. Hain äkkii äidin sheiverin ja ajoin ne pois. Olin kyllä jo aiemmin katsellut koristreenien jälkeen pukkarissa isompia tyttöjä ja tiesin, mitä odottaa. Se oli jännittävää aikaa. Karvoja alkoi tulla pikku hiljaa lisää muuallekin. Tarkkailin itseäni tosi paljon.

 

Sami: Miltä tuntui kun sulla alkoi menkat?

 

Marja:  Olin aivan innoissani! Niin hullulta kun se kuulostaakin. Olin odottanut myös menkkojen alkua. Olin ottanut selvää ja tiesin mitä oli tulossa. Halusin olla NAINEN.

 

Muistan sen hetken täysin kirkkaasti. Olin yläkerran vessassa ikää 11v. kun huomasin verisen tahran pikkareissa. Juoksin alakertaan ja pyysin äitiä sivummalle. Oli veljeni nimipäivä ja meillä oli vieraita. Äiti kaappasi minut syliin ja halasi minua, onnitteli ja kertoi olevansa ylpeä kun minusta on tullut nainen. Se oli hämmentävää ja ihanaa. <3

 

Marja: Vasta kysymys. Koska sulla alkoi siemensyöksyt? Näitkö yöllä niitä kuuluisia märkiä unia?

 

Sami: Mä muistan mun ekan. Luulin että kuolen. En tiennyt että mitä teen. Makasin mahallani sängylläni. Olin hereillä. Liikutin itseäni patjaa vastaan, koska se tuntui jännältä. Yhtäkkiä jotain tapahtui. Säikähdin valtavasti. Pelkäsin oikeasti että sain jonkun kohtauksen. Ajattelin huutaa äitiä apuun. Onneksi en huutanut. Olisi myöhemmin hävettänyt. Pikku hiljaa tajusin, että mun liikkeellä oli vaikutus siihen mitä sen jälkeen tapahtuu. En enää säikähtänyt.

 

Sami: Ootko koskaan ajatellut, että pojat ois huomannut että susta oli kuoriutumassa nainen niiden kaikkien tyttöjen keskellä, joilla ei ollut vielä menkat alkaneet?

 

Marja: Kyl mä luulen et kyl ne huomasi. Keho muuttui muutenkin. Tissiliivejä paukuteltiin ja katseet muuttuivat. Olo oli itsellä erilainen. Mä näin pojat eri tavalla. Ehkä siksi aloin myös haaveilemaan vanhemmista pojista. Oman ikäiset pojat tuntuivat niin lapsilta vielä ja olivat päätä lyhyempiä. Oli tyttöjenkin joukossa ekoja kenellä alkoi murrosikä, niin pojat tulivat vielä enemmän jäljessä. Joskus tuntui, että olin väärän ikäinen. Niihin aikoihin onneksi koin sen ihanan ja ikimuistoisen ensimmäisen kunnon suudelman. Se muutti mua. Lapsuus alkoi jäädä taakse.

 

Marja: Miten sulla kävi tyttöjen kanssa kun olit ollut heidän ystävänsä ja sitten näitkin heidät erilailla? Onnistuiko ystävänä olo sen jälkeenkin?

 

Sami: Mä en koskaan lähestynyt sillai tyttöjä. Onneksi tytöt olivat aloitteellisia. Mä olin vähän kuin lelu, jolla oli helppo leikkiä. Se sopi minulle hyvin. Ja täytyy sanoa, että sitten kun pääsin lähelle tyttöä, mikään ei saanut minua pois siitä.

 

Sami: Onko jotain mitä sä kaipaat varhaisnuoruudesta, jolloin seksuaalisuus alkoi herätä? Jotain asiaa, tunnetta tai tunnelmaa, joka olisi ihana lisä aikuisuuden seksuaalisuudessasi?

 

Marja: Mä olin silloin varhaisnuoruudessa niin ihanan naiivi ja itsevarma. Mä jotenkin näin itseni tosi ihana, enkä ollu epävarma. Olisi ihana nähdä itsensä edelleen yhtä kokonaisena ja hyvänä juuri sellaisena kun on. Itsensä rakastaminen kaikkine virheineen ei oo aikuisena aina niin helppoa.

 

Ei se ihan yhdessä yössä tapahtunut, mutta nopeasti kuitenkin. Kaikki muuttui. Juuri me olimme niitä viattomia ja suloisia lapsosia.  Marja sai olla riehakas poika tyttö ja Sami herkkä poika, joka ymmärsi tyttöjä. Sitten vierus pulpettien kaverit alkoivat kiinnostaa uudella tavalla ja omaan kehoon tuli uusia muotoja. Mielessä myllersi ja elämä alkoi maistua jännemmältä.

 

Ensi viikolla jatkamme muistelua pidemmälle kohti villejä teinivuosia Havaintoja parisuhteesta -blogissa.

 

*Neliökuva on Kroppa koppa kirjasta, jonka ovat toimittaneet Stina Andersson ja Håkan Östlundh. Kroppa koppa kirja oli Marjan ”matkaopas” murrosiän ihmeellisyyksiin ja sitä luettiin kannesta kanteen koko kaveriporukan voimin. Pyysin sen papaltani joululahjaksi vuonna 1996. Valitsemani kuva nuoresta tytöstä, joka odottaa rintojen kasvua kuvastaa hyvin sen ajan fiiliksiä.

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Uncategorized

Minäkin olen tärkeä osa 2 – kampaajalla muutun taas kuningattareksi

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Olin kaksi viikko sitten kampaajalla. Rakastan kampaajalla käyntiä. Se on minulle tärkeää hemmottelua ja itsestä huolenpitoa arjen hulinan keskellä. Opin kampaajalla käynnin äidiltäni jo lapsena. Hänelle oli tärkeää päästä kampaajalle ja siihen liittyi jotain sellaista, mitä pieni tyttö ihaili. Äiti tuli aina kotiin niin hymyilevänä ja iloisena.

 

Poikani synnyttyä tajusin paremmin, miksi äidit aina hehkuttavat kampaajalla käynneistään toisilleen. Kampaajalla käynti antoi minulle kaksi tuntia aikaa hengähtää, lukea naisten lehtiä ja jutella ystävän kanssa. Ja kun lähden, tukka on hyvin ja olo on uudesti syntynyt.  Olin jollain tavalla enemmän taas minä, enkä vain äiti. Uskalsin katsoa taas peiliin, enkä nähnyt vain likaista tukkaa ja tummia silmänalusia.

 

Vuosien varrella olen käynyt kampaajalla eikä se aina ole ollut rentoutumista. Joskus olen tullut itku kurkussa takaisin kotiin. Tukkani on ollut joskus vihertävä, kerran harmaa ja se on poltettu pilalle. Onneksi nuo vuodet ovat takana. Silloin olin niin nuori, etten uskaltanut sanoa kampaajalle, mitä toivoin. Olin vain hiljaa ja nielin pettymykseni. Rentouduinko? No en todellakaan.

 

Hyvän kampaajan löytäminen on kuin löytäisi uuden ystävän. Se ei ole helppoa. Minä löysin sattumalta uuden hyvän kampaajan ”hovikampaajani” jäätyä äitiyslomalle. Ensimmäisellä kerralla jännitti istua Piian tuoliin, mutta lopputulos oli mahtava. Olin niin innoissani ja onnellinen. Tiesin löytäneeni uuden ystävän. Luottamus löytyi väliltämme pikku hiljaa. Hän ymmärsi, mitä toivoin ja antoi päättää. Paikka oli ihana, rauhallinen ja viihtyisä. Oli hyvää kahvia, musaa ja herkkuja. Jäin odottamaan ensimmäisen kerran jälkeen jo seuraavaa käyntiä.

 

 

Kampaajan kanssa onkin tärkeää, että luottamus saa syntyä rauhassa. Ensimmäisellä kerralla kannattaa olla esimerkiksi kuva mukana. Päälle kannattaa laittaa lempivaatteet, jotta kampaaja näkee sinun oman tyylisi. Kaikki mikä tulee mieleen, kannattaa sanoa ja aina kannattaa kysyä, jos jokin asia vaivaa.

 

Hyvä fiilis syntyy monista asioista. Totta kai kampaajan taidot ovat tärkeät, mutta myös tapa olla ja ajatella maailmasta. Mistä ihmeestä puhuisin, jos ajattelisimme kaikesta aivan eri tavalla? Yhteiset näkemykset lisäävät myös luottamusta. Piia osasi heti kysellä oikeita kysymyksiä ja vaati minua kertomaan toiveeni. Hän osasi antaa tilaa. Puhuimme hiusten lisäksi perheasiat, vaatehankinnat ja tyttöjenillat läpi. Ehkä menisimme joku kerta nauttimaan kuoharilasilliset perjantain viimeisen ajan jälkeen.

 

Halusin dokumentoida käynnin, jotta tekin lukijat näkisitte, mitä tapahtui. Toivon paljon vaaleita raitoja ja hyvää leikkausta. Tykkään siitä, että tukassani on useita vaalean sävyjä. Kokeilimme myös vaaleille hiuksille sopivaa Olaplex-hoitoa, mitä ystäväni oli suositellut.

 

Oli jännä nähdä, miten ”uusi tukka” muutti koko ilmettäni. Se myös tuntuu erilaiselta ja uusi Olaplex-hoito teki hiuksista heti jotenkin paksumman oloiset.  Sävy oli hyvä, luonnollinen ja sopii ihonväriini. Tykkään aavistuksen kylmästä vaalean sävystä. Piia laittoi siihen hyvä pohjan, koska olimme seuraavana päivänä lähdössä Tampereelle humputtelemaan. Halusin olla reissussa kauniina ja ilman turhaa tukkapaniikkia.

 

 

Saatan huomata kampaajan käyntien välillä, että tukkani on ollut viikon löysällä nutturalla vain koska, en ehdi tehdä itselleni mitään. Kampaajalla käynnin jälkeen haluan pitää hiuksia auki ja huomaan, miten hyvä olo itsestä huolehtimisesta tuleekaan. Oli niin kiva ottaa itsestä kuviakin!  

 

Ensi kerralla kun sinulla on sopivasti muutama ylimääräinen lantti taskussa, panosta se itseesi. Hemmottele itseäsi ostamalla joku ihana palvelu, mikä rentouttaa ja tekee olon hyväksi. Jokainen äiti on hemmottelunsa ansainnut ja oman elämänsä kuningatar. <3

 

*Suurkiitokset vielä uusi hovikampaamoni Salon Helin by Piia. Jos haluat Piian asiakkaaksi löydät tämän ihanan kampaamon Helsingistä Töölön sydämestä. Heitä suosittelen ilolla kaikille niin aikuisille kuin lapsillekin. Meidän lapsetkin käyvät Piialla.

You may also like
Hyvinvointi
Huorapalkinto – #hutsahtavapukeutuminen
9 tammikuun, 2019
Hyvinvointi
TOP 5 – Tunteita herättävät postaukseni
3 kesäkuun, 2018
Perhe
Millaisena äitinä sinut muistetaan
11 toukokuun, 2018
Uncategorized

Epätyydyttävä seksi ajaa haluttomuuteen

Väestöliiton FINSEX-tutkimus on nostanut esiin haluttomat naiset ja puutteessa olevat miehet. Syitä haluttomuuteen voi olla monia kuten väsymys, stressi, parisuhteen ristiriidat, terveydelliset syyt tai toisen osapuolen henkilökohtaiset syyt. Haluan tuoda keskusteluun yhden uuden näkökulman. Voisiko haluttomien naisten taustalla olla yhtenä syynä epätyydyttävä seksielämä? Jos ei nauti seksistä, haluaako sitä edes silloin tällöin toisen mieliksi? Etenkin, jos kotona on pieniä lapsia ja väsyttää muutenkin.

 

Kun seksi ei tyydytä, se alkaa maistua puulta. Hiljalleen suhteesta häviävät myös kosketukset ja toisen aito ja rakastava huomioon ottaminen. Sitten löytää itsensä istumassa aamupalapöydässä hiljaisen kumppanin kanssa. Päivän lehti tai lapset helpottavat oloa. Mutta jos voisi puhua. Voisi kertoa, miltä minusta tuntuu. Tietääkö kumpikaan, mikä tuli ensimmäisenä: haluttomuus, kosketuksen puute vai puhumattomuus?

 

 Alkuhuumassa on usein helppo puhua. Mutta silloinkaan ei ole helppo sanoa: ”Kosketa vähän hellemmin ja sitten vähän vasemmalla ja alas. Pyöritä hellästi.” Jos se jää sanomatta, toden näköisesti on jäänyt sanomatta muutakin.  Silloin alkaa kierre, joka johtaa väistämättä huonoon seksiin ja sitä kautta haluttomuuteen.

 

Harvaa naista tyydyttää seksi, missä mies työntää peniksensä suoraan sisään ja lykkii muutaman minuutin ja sitten homma on ohi. Jos tätä jatkuu vuodesta toiseen, en ihmettele, jos ei haluta. Jos vielä antaa ymmärtää lauenneensa, onko ihme, jos kumppani on luullut tehneensä kaiken ja vielä vähän enemmän naisen hyväksi. Miksi me naiset, suostumme siihen? Kuinka moni mies sanoisi seksin olleen hyvä ilman laukeamista? Niinpä.

 

 

On totta, että kaikki naiset eivät saa orgasmia. Mutta on paljon naisia, jotka saavat sen muilla tavoin kuin yhdyntäseksistä. Kyse voi olla vääränlaisista hyväilyistä. Toinen voi hyväillä liian voimakkaasti, hellästi tai väärästä kohtaa. Lyhyt esileikki voi toimia suhteen alussa, mutta myöhemmin esileikkiä voi kaivata enemmän. Seksuaalinen halu saattaa syttyä vasta kiihottumisen jälkeen. Parilla voi olla erilaisia toiveita seksin suhteen, eikä niitä ole sanottu ääneen. Kukaan ei ole ajatustenlukija.

 

Samalla haluan herättää naisetkin. Ei huono tai epätyydyttävä seksielämä ole vain miehen vika. Oletko itse tietoinen, mistä nautit? Oletko kertonut kumppanillesi selkeästi, mitä haluat? Oletko vaatinut orgasmia? Hyvään seksielämään kuuluu antaminen ja toisen nautinnon huomioiminen. Mutta siihen kuuluu myös oma nautinto. Terve itsekkyys tekee hyvää. Koska jokainen nainen on vastuussa omasta orgasmistaan.

 

Kun seksi on epätyydyttävää, siitä pitää puhua. Yrittäkää puhua seksielämästänne kahden muuallakin kuin makuuhuoneessa. Joskus avuksi tarvitaan ammattiapua. Sanon nuorille usein seksuaalikasvatusluentoja pitäessäni, että opetelkaa nuoresta asti pitämään huolta seksuaalisuudestanne samalla tavalla kuin muustakin terveydestänne. Jos tuntuu, että joku asia ei ole kunnossa voi kääntyä esimerkiksi gynekologin, seksuaalineuvojan tai seksuaaliterapeutin puoleen. Ongelman kanssa ei kannata jäädä yksin liian pitkäksi aikaa, sillä usein se pahenee odottamalla.

 

Olen itse ”taistellut” hyvän seksin puolesta nuoruudesta lähtien. Muistan, miten yksi nuoruuden poikaystävä ei tajunnut alkuunkaan, miksi hänen pitäisi hyväillä minullekin orgasmi oman laukeamisen jälkeen. Nykyisessä suhteessa muruni kanssa olemme opetelleet puhumaan. Välillä ujostuttaa ja nolottaa, melkein hävettää. Iltateen äärellä on hyvä puhua, ja vielä paremmin puhuminen sujuu kun ollaan kaksin reissussa ja irti lapsista. Puhuminen oman kumppanin kanssa ei ole helppoa. Oman rakkaan edessä oma kelpaavuus punnitaan ja siksi pelko toisen ikävästä reaktiosta voi vaientaa meidät. Suhteessa pitää olla luottamus kunnossa, jotta voi puhua.

  

Eli mitä tarvitaan: Puhetta peliin, yhteistä aikaa ja yhdessä opettelua. Vaikka nyt tuntuisi, että seksi on epätyydyttävää sille voi tehdä paljon. Se on hyvä uutinen! Siihen tarvitaan teitä molempia, työtä ja aikaa. Se voi saada teidät jopa hymyilemään oudosti tavallisena, harmaana maanantaiaamuna. Lapsiperheille suosittelen makuuhuoneen oveen lukkoa. Sanokaa lapsille, että se on rakkauslukko. Siinä siitä on enemmän hyötyä kuin sillankaiteessa.

  

Jokainen nainen voi ottaa kotitehtäväksi itse opettelun eli itsetyydytyksen. Itsetyydytys opettaa naiselle, mistä hän nauttii ja miten tuon nautinnon voi tuottaa. Sitä paitsi itsetyydytys rentouttaa ja saat samalla hyvän lantionpohjalihasjumpan. Voit myös pohtia aiempia hyviä seksikokemuksia. Mitä silloin tapahtui? Voisiko jotain tehdä samoin nykyisen kumppanisi kanssa?

 

Palauta mieleesi myös lempiseksifantasiasi. Kannattaa opetella hallitsemaan mieltä, sillä naiselle aivot ovat tärkeät nautinnon kannalta. Kauppalistaa ajattelemalla et kiihotu tai saa helposti orgasmia. Mutta jos ajattelet, jotain sinua kiihottavaa asiaa mahdollisuutesi nousevat kummasti. Keskity tuntemaan kosketus, laita vaikka silmät kiinni. Muista hengittää ja olla rentona. Voit harjoitella tätä sängyllä itseksi, kun hyväilet itseäsi tai kun kumppanisi hyväilee sinua.

 

Ja rakkaat lukijat. Muistakaa, että seksin kuuluisi olla iloinen asia. Nautintoa, heittäytymistä ihanaan hulluuteen kumppanin kanssa. Kun olet saanut tyydyttävää seksiä, koet todennäköisesti myös aiempaa suurempaa kiintymystä kumppaniasi kohtaan. Ei tarvitse lähteä kylille etsimään parempaa, kun haluaa olla vain kotona. En sanoi, että vaihtamalla paranee, vaan puhumalla ja harjoittelemalla. <3

 

*Sarjakuva on minun ja murun tuotantoa. 

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Uncategorized

Vauvamme sai palovamman – Mitä opimme tästä

Me olimme keskiviikkona Helsingin Lastenklinikalla pienen, kovasti huutavan vauvamme kanssa. Hän onnistui painamaan kätensä uunin lasiin, jossa ei ollut turvalasia eli se oli polttavan kuuma. Ensimmäisestä äännähdyksestä tiesimme, että nyt sattui pahasti. Muru kaappasi hänet heti syliinsä ja laittoi käden haaleaan veteen. Minulla oli aika avuton olo seistä siinä vieressä ja kuunnella huutoa. Yritin rauhoitella isompia lapsia ja valmistelin päivällistä loppuun.

 

Pidimme vauvamme kättä ensiapuohjeen mukaisen 20 minuuttia haaleassa vedessä ja vauva huusi kokoajan sydäntä särkevästi. Sitten soitin alueemme neuvontapuhelimeen kysyäkseni lisäohjeita. Saimme ohjeeksi lähteä heti Lastenklinikan päivystykseen, koska kyseessä oli vauva. Lisäksi meitä pyydettiin antamaan kipulääkettä hänelle, minkä olimme jo tehneet.

 

Veimme nopeasti isommat lapset naapurien luo ja hyppäsimme äkkiä autoon. En voinut lähteä yksin, koska pelkäsin, että en pysty ajamaan huutavan vauvan kanssa. Toinen vaihtoehto olisi ollut taksi. Vauva rauhoittui hieman pakastimessa olleesta geelipussista, joka oli kääritty harsoon.

 

Saavuttuamme Lastenklinikan päivystykseen jouduimme jonoon. Vauva huusi edelleen, vaikka tapaturmasta oli jo reilu tunti aikaa. Vauvan kipua oli vaikea katsoa. Minun oli pakko kysyä vapaalta hoitajalta, voisiko hän tehdä jotain. Hän tuli heti auttamaan ja laittoi hoitavaa ainetta kääreen kanssa käteen. Saimme myös lisää kipulääkettä.

 

Kun pääsimme ilmoittautumaan, kävimme nopeasti tilanteen läpi ja meidät kutsuttiin heti lääkärin luo jonon ohi. Maahanmuuttajataustainen vanhempi mies lääkäri osasi hienosti jutella vauvalle ja käden tutkiminen sujui hyvin. Vauvan kädessä oli onneksi vain ensimmäisen ja toisen asteen palovammat. Lääkärin mukaan hyvä ensiapu kotona oli hidastanut palovamman syventymistä. Ihanaa, huokaisimme helpotuksesta.

 

Paikalle tuli ihana hoitaja, joka laittoi vauvan käteen ”superkääreen”, joka kuulemma hoitaa käden nopeasti kuntoon. Vauva katseli uteliaana hoitajaa ja antoi hänen laittaa pienen käden kääreeseen. Oli lohdullista kuulla sekä lääkäriltä että hoitajalta että olimme toimineet oikein ja vauvalla oli kaikki hyvin.

 

Puimme ja teimme lähtö kotiinpäin. Ennen kuin lähdimme, minun oli pakko mennä kiittämään mahtavaa henkilökuntaa hyvästä hoidosta. He ottivat vauvan, huolestuneet vanhemmat ja koko tilanteen hienosti huomioon. 

 

Kotiin päästyämme haimme isommat lapset naapurien luota. Olipa jälleen ihanaa, että meillä on naapurit, jotka auttavat. Lapset olivat ihan rauhallisia, vaikka toki he olivat säikähtäneet, mitä vauvalle kävi. Juttelimme iltapalalla heidän kanssa tilanteen läpi. Pyysimme myös anteeksi, koska olimme olleet hieman turhan äreitä. Oma hätä aiheutti meille sen, että kaikki energia meni vain vauvaan. Oli vaikea kuunnella isompien ”turhanpäiväisiä” juttuja leikeistä tai peleistä. Selitimme, että meitäkin pelotti. Kaikki oli hyvin. Ennen nukkumaan menoa halattiin ja pussattiin kovasti.

 

 

Lasten mentyä nukkumaan puhuimme lisää murun kanssa. Miltä meistä oli tuntunut. Miksi esimerkiksi minä äyskäisin murulle. Olin peloissani ja avuton. Purin sen ärtymyksenä muruun. Muru taas paini syyllisyyden kanssa, hänestä tuntui, että tapaturma oli hänen syynsä. Helpotimme toinen toistemme oloa kuuntelemalla ja puhumalla. Ja myös kiittämällä. Kiitin murua hienosta ja nopeasta toiminnasta.

 

Me olimme taas tiimi. Saimme autettua pientä poikastamme hädän hetkellä. Nukahdimme uupuneina sylikkäin rauhalliseen uneen. <3

 

Haluan jakaa teille, mitä me opimme tästä. Muistutan, että en ole sairaanhoitaja. Olen kuitenkin kolmen lapsen äiti ja monet tapaturmat jo nähnyt. 

 

Puhu murun muistilista tapaturman varalle:

·      Kun tapaturma sattuu, on tärkeää toimia ja yrittää olla itse rauhallinen. Toinen ottaa pikku potilaan ja toinen hoitaa muut lapset ja mahdollisen avun hälyttämisen. Tarvittaessa soita heti 112.

·      On ihan turha käyttää energiaa syyttelyyn, koska se ei auta lasta.

·      Kannattaa katsoa kelloa, jotta osaa kertoa tarkalleen, mitä on tapahtunut.

·      Kotona on hyvä olla ensiaputarvikkeet sekä kipu- ja kuumelääkkeet helposti saatavilla, kuitenkin pienten lasten ulottumattomissa.

·      Puhelimeen on hyvä tallettaa mahdolliset oman alueesi neuvonta- ja päivystysnumerot. Numerot on hyvä olla molemmilla vanhemmilla sekä isommilla lapsilla, jos heillä on puhelimet. Kun jotain sattuu, tiedon hakeminen Internetistä voi tuntua hyvin hitaalta ja vaikeaselkoiselta.

·      Jos on mahdollista, käy säännöllisesti EA1 ja EA2 kurssit. Tiedosta on hyötyä.

·      Mieti jo etukäteen, miten teidän kannattaa mennä lääkäriin. Kävellen, autolla, taksilla vai ambulanssilla?

·      Ota lapsen Kela-kortti mukaan.

·      Arvioi tilanne, kun saavutte päivystykseen. Jos sinusta tuntuu, että lapsella on hätä, mene jonkun hoitajan luokse. Silloin voi ”etuilla”. Tee se silti ystävällisesti. Tässä vaiheessa on tärkeää osata kertoa: Koska tapaturma sattui, mitä tapahtui, onko lapselle annettu lääkkeitä, mahdolliset allergiat, muut sairaudet.

·      Kaiken ikäisille lapsille kannattaa kertoa, mitä tapahtuu seuraavaksi. Vauvakin ymmärtää sinua ja aistii sinusta, voiko luottaa vieraisiin aikuisiin.

·      Hyvää palautetta ei voi ikinä antaa liikaa. Joten sano se hoitohenkilökunnalle tai laita sähköpostia perään. Itse olen ainakin huomannut, että hoitajat ja lääkärit vaikuttavat paljon siihen, miten lapsi suhtautuu tapahtumaan. Hyvä hoitaja tai lääkäri auttaa siihen, ettei syyllisyys paina vanhempaa.

·      Puhu tapaturmasta myös muiden lapsien kanssa. Kysy heiltä, miltä tuntuu, jäikö joku vaivaamaan ja onko heillä kysyttävää. Anna heille tilaa puhua. Joskus myös esimerkiksi piirtäminen tai leikki on hyvä keino avata tunteita.

·      Puhu myös kumppanisi kanssa, kun tilanne on rauhoittunut. Puhu tunteista, kerratkaa mitä tapahtui. Nyt voit pyytää anteeksi tai kiittää ja kehua. Älkää jättäkö mitään hampaan koloon.

·      Muistakaa olla armollisia itsellenne. Vahinkoja sattuu eikä kaikkea voi ennakoida. Tarvittaessa ottakaa yhteyttä hoitavaan sairaalaan, jos kaipaatte lisää keskusteluapua.

You may also like
Uncategorized
Rakas muisto Vauva-lehdestä
29 joulukuun, 2017
Uncategorized
Pelkäsin rakastaa sinua, vauvani
12 marraskuun, 2017
Uncategorized
Äidinvaisto pelasti vauvani hengen
5 lokakuun, 2017
Uncategorized

Miksi kannattaa olla välillä kaksin

Lapset halaavat. Keskimmäinen on itku kurkussa ja vauva turvallisesti mummon sylissä. Vauva katselee meitä vähän ihmeissään. Isoin halaa ja menee takaisin Legojen pariin. Minulla alkaa olla jo malttamaton olo. Äkkiä heipat, ovesta ulos ja autoon. Auto käyntiin ja vilkutukset. Sitten tie on meidän. Melkein vuorokausi aikaa olla yksin ja kaksin. 

 

Tunteet heittelevät laidasta laitaan. Olen aivan innoissani, aurinko paistaa ja vapaus murun kanssa maistuu paremmalla kuin muistin. Huomaan silti pienen kaihoisan piston rinnassani kun mietin mummolaan jääneitä lapsia. Maisemat vilistävät ohitse ja puhua pulputan murulle. Huomaan, että kukaan ei puhu kilpaa kanssani. Muru toteaa, että nyt kuunnellaan sitä musaa, mitä me halutaan. Ja volume kovalle! Naurattaa.

 

Pysähdymme rituaalinomaisesti irtautumaan lapsista muutaman kymmenen kilometrin päässä mummolasta. Väsymys painaa. Siihen auttaa huoltoaseman energiajuoma. En ole juonut sitä varmaan kuin viimeksi silloin, kun oltiin ulkona ennen kuopuksen odotusta. Samalla poltamme muutaman savukkeen. Olo on samallalailla paheellinen kuin teininä. Me tiedämme tekevämme jotain tuhmaa. Se vaan parantaa fiilistä. Ennen toimimme salaa vanhemmiltamme ja nyt lapsiltamme.

 

Sanon ääneen sen, mikä on hieman tabu. Minusta on ihan mahtavaa olla vuorokausi ilman lapsia. Vaikka hetki sitten oli kaihoisa mieli. Nyt tuntuu sairaan hyvälle. Ei ole ikävä, tiedän että huomenna palaamme heidän luo. En aio soitella mummolaan, he pärjäävät kyllä. Keskityn vain itseeni ja muruun. Olen niin odottanut tätä vapauden tunnetta. Viimeksi teimme tällaisen reissulla kesällä 2014, ennen kuin kuopuksemme ilmoitti tulostaan.

 

Muru on miettinyt jo pari päivää, jos tulee jättimäinen väsymys kesken illan. Minä yleensä jaksan vaikka olisi mikä, saan jotain kummaa energiaa omasta ajasta. Siksi raivostun helposti, jos muru väsähtää. Mutta on totta, että väsymys voi tulla. Me ollaan valvottu öisin jo useampi kuukausi, arki vie omat mehunsa ja työ loput. Rakkaudenhoito ei silti saisi olla paniikkia aiheuttava ponnistus. Yritämme puhua. Minä lupaan ottaa rauhassa ja antaa murulle luvan olla väsynyt. Muru lupaa yrittää toimia niin, että väsymys säästyisi seuraavaan aamuun, kun saa nukkua. 

 

Mieli tekee töitä ja olo vapautuu pikku hiljaa. Odotan innolla hotellia ja illan bileitä. En halua olla lähelläkään lapsiperheitä vaan ihanassa aikuisten rauhassa. Haluan jo päästä suihkuun, murun viereen sängylle ja laittautumaan iltaa varten. Olen kirjaimellisesti innoissani! Jalassa on korkokengät, lempparivaatteet ja vaatehuoneesta on kaivettu esiin suosikki villakangastakki.  Illaksi laitan vielä ihanammat vaatteet ja meikkiä nassuun. Saan taas käyttää vaatekaappini aarteita, jotka eivät ole sopineet äitiyslomaan ja leikkipuistoon menoon. Saan siitäkin lisää energiaa itseeni.

 

 

Puhumme ja puhumme koko automatkan. Puhumme työasioista, lapsista, haaveista, rakkaudesta… Huomaan ajattelevani, että miten upea tyyppi vieressäni istuu autossa. Ja on muuten komea. Pakko hehkuttaa, murullekin miten ihanaa on olla kaksin taas. Hän on samaa meiltä. Pusuttelemme autossa kuin vastarakastuneet. Käsi toisen reidellä matka jatkuu kohti määrän päätä.

 

Hotellilla saamme alkajaisiksi lasit kuohuvaa ja tunnelma on kuin kuherruskuukaudella. Äkkiä hotellihuoneeseen muru! Jos ei mentäisikään mihinkään vaan oltaisi ilman rihman kiertämää, iho ihoa vasten huomiseen huoneenluovutukseen asti? Sitäkin, mutta on hyvä myös lähteä vähän rimpsalle kun siihen on mahdollisuus.

 

Ilta oli täynnä iloa, rakkautta, intohimoa, tanssia, naurua, sopivasti alkoholia, kohtaamisia mukavien ihmisien kanssa ja kunnon pizzat illan päätteeksi. Voi miten mahtavaa irrotella yhdessä! Aamulla poskissa tuntui nauraminen vaikka päähän hieman koski. Kokeilimme vanhaa kikkaa päänsäryn voittamiseksi. Se toimi hyvin. Kannattaa kokeilla. 

 

Montakohan kertaa sanoin vuorokauden aikana rakastavani murua? Tai kuinka hottis hän on? Tai kuinka kivaa minulla juuri hänen kanssaan? Murun rakkauden tunnustukset ja kauniit sanat tallennan syvälle mieleeni. Ne tuntuvat nyt hyvälle ja auttavat myös hetkinä, jolloin rakkaus ei roihua niin kuin nyt.

 

Huomaan, että kirjoitukseni täyttyy hehkutuksesta ja huutomerkeistä. Olen vielä tätä kirjoittaessanikin perustiistaina aivan innoissani. Työt sujuu sutjakammin. Tunnen itseni äitinä paljon pitkäpinnaisemmaksi ja voi miten ihanaa on ollut pitää lapsia sylissä. Kun on lapsistakin hetken erossa huomaa paremmin, mitä aarteita meillä on. Kotiin oli hyvä palata yhdessä ja seuraavana aamuna oli ihana tunnelma. Vaikka lapsia harmittaa, kun äiti ja isi menee kahdestaan se on tärkeää. Ja he oppivat siihen, että äiti ja isi tulevat aina takaisin. 

 

Miten ihanaa meillä olikaan ja miten rakastunut olo minulla on. Niin kuin kirjoitin Instagramiin: ”Väsyttää, mutta sydän hymyilee.”

 

Muistakaa hoitaa rakkauttanne lukijat. Se on kaikkein arvokkainta lapsillennekin. Hoitakaa rakkautta arjessa, mutta myös juhlassa. Pitäkää sitä hyvänä kuin rakkainta asiaa maailmassa. On tärkeää osata olla kaksin ja nauttia siitä. Rakkaudenhoitoon kannattaa panostaa, sillä ennuste on erinomainen. Vaikka huulet saattaa mennä ruvelle pusuista. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Uncategorized

Marjan ja Samin seksisuhde osa 2

Tämä on jatkoa Marjan ja Samin seksisuhteelle. Viime viikon perjantaina julkaisimme ensimmäisen osan. Tämä on toinen osa ja juttusarja jatkuu läpi kevään.

 

Marja: Muistatko miten suhtauduit seksuaalisuuteen lapsena?

 

Sami: Mä muistan kun katsottiin perheen kanssa yhdessä telkkaria. Aina kun tuli jokin pussauskohta, niin tuli hämmentynyt olo. Pidättelin melkein hengitystä. Mulla oli olo, että en saisi katsoa niitä kohtauksia. Hävetti olla vanhempien seurassa.

 

Sami: Onko sulla samanlaisia kokemuksia?

 

Marja: Mä olin hirmuisen utelias. Muistan kun vanhemmat joskus katsoi jotain pehmopornoo yöllä. Oltiin mummolassa ja nukuttiin kaikki pienessä telkkarihuoneessa. Sieltä mä sit yritin salaa katsoa. Ja aina jossain vaiheessa jäin kiinni ja telkkari meni kiinni. Mut ei vanhemmat olleet vihaisia vaan lähinnä huvittuneita.

 

Vietettiin paljon aikaa maalla äidin vanhempien luona.Me ollaan lukemattomia kertoja oltu nauramassa hysteerisesti laitumen vierellä, kun lehmä ja sonni ovat bylsineet. Tai kun mummolan koira karkasi aina naapuri tiloille “naisiin”. Varsin autenttista seksuaalikasvatusta. Jälkikäteen sitä keskenään ihmeteltiin ja sitten taas jatkettiin muita leikkejä.

 

Marja: Uskalsitko sä sit kysyä sun vanhemmilta mitään seksuaalisuuteen liittyvää? Mun tyttö 4v. kysyi esimerkiksi et miten äiti vauvat voi mahtua sun pimpistä ulos.

 

Sami: En mä muista, että olisin koskaan kysynyt mitään seksuaalisuuteen liittyvää. Se on kummallista, sillä meillä ei oltu yhtään ahdasmielisiä asian suhteen. Isäni käytti hyvin roskia kieltä tuttaviensa kanssa, mutta silti itse häpesin.

 

Marja: Kuulitko koskaan kun sun vanhemmat harrasti seksiä?

 

Sami: Oon mä kuullu, mutta mä en kokenut niitä ääniä yhtään ahdistaviksi. Mä yhdistin sen johonkin mistä ei tarvitse olla huolissaan. Hellyyttä en nähnyt koskaan vanhempieni antaneen toisilleen, että olisivat esimerkiksi pussanneet.

 

Marja: Voidaanko vähän palata taaksepäin? Oisin halunnut kysyä et miksi sä koit häpeän tunteen? Liittykö se aikuisten ronskeihin puheisiin vai?

 

Sami: Ehkä se oli sitä. Että mä rajoitin ja kasvatin itseäni enemmän kuin kukaan muu. Koin ehkä niin, että kilttinä poikana mun pitää hävetä seksuaalisuuttani. Ehkä puheet, joita kuulin pihapiirissämme oli mulle liikaa, kun en ihan ymmärtänyt. Koin tilanteet jotenkin uhkaavaksi ja seksuaalisuuden ahdistavaksi. Ei mua ne puheet kauan jaksanut kiinnostaa. Aloin taas leikkiä pikkuautoillani.

 

Sami: Miten sun lähipiirissä puhuttiin seksistä? Oliko se avointa vai pidettiinkö aihetta piilossa?

 

Marja: Mul on sellainen muistikuva, et ei se ainakaan piilossa ollut. Aikuiset puhui omiaan ja me joskus salakuunneltiin niitä. En mä kokenut sitä mitenkään kiusalliseksi. Mä en muista et suoranaisesti seksistä olis puhuttu. Ehkä se liittyi enemmän laajemmin seksuaalisuuteen.Mun äitini tissit puhuttivat paljon koska olivat varsin isot. Oon joskus sanonut äidille, et mulle sit tulee muuten isommat tissit ku sulle. Et kai ne aikuisten puheet jotenkin vaikuttivat muhunkin. Alakoulussa nolostelin kahvipöydässä kun äiti ja sen kaverit kyselivät kehen olin ihastunut. Sain soperrettua et Villeen ihan naamapunaisena.

 

Marja: Oliko sulla paljon ihastuksia lapsena? Kerroitko niistä kenellekkään?

 

Sami: Mulla oli tosi paljon ihastuksia. Oon leikkinyt lapsena enemmän tyttöjen kuin poikien kanssa. Vieläkin musta tuntuu, että mä oon enmmän oma itseni silloin kun oon naisten seurassa. Mä ihastuin ekaksi meidän hoitolapseen. Me leikittiin joskus pimeässä komerossa aikuisia. Sit mä muistan kun olin tokalla luokalla, niin me leikittiin yhden tytön kanssa pusuhippaa heidän pimeässä alakellarissa. Muistan sen tunteen kun pussattiin. Tuntui tosi hyvältä. Ei me sitä valot päällä oltais tehty. En kertonut ikinä kenellekään.

 

Sami: Onko sulla samanlaisia kokemuksia lapsuudesta? Miltä se tuntui, kun olit toista ihmistä lähellä?

 

Marja: Mulla oli kans paljon ihastuksia. Olin aika rasavilli poikatyttö. Kerhossa mulla oli yksi tyttökaveri ja muut olivat poikia. Tykkäsin usein ryhmän kingeistä. Kerhon päätösjuhlassa ennen kouluunmenoa olin Prinsessa Ruusunen. Prinssi oli yksi ihastuksistani ja näytelmä oikeasti päättyi kun prinssi antoi pusun minulle, Se oli ihanaa. Niin suloisen kutkuttavaa, hassua ja silti herkkää. Muistan myös, kun yksi poika oli hyvin hyvin ihastunut minuun. Poika oli tyttöjen keskuudessa hyvin suosittu, mutta minä en ollut ihastunut häneen. Sitten poika tuli leikkimään meille ja syntyi kolmiodraama. Naapurin tyttö oli ihastunut poikaan ja poika minuun ja minä halusin vain leikkiä. Ihastumiset ja tykkäämiset olivat ihanaa haavehaihattelua lapsuudessa.

 

Tykkäsin olla poikien lähellä myös leikkien muodossa. Koulun pihalla poliisi ja rosvo leikissä oli kutkuttavaa juosta karkuun tai jäädä kiinni. Pusuhippaa leikittiin myöskin paljon ja talvella painittiin lumikasoissa,

 

Marja: Millaisiin tyttöihin sä ihastuit?

 

Sami: Mä en ole ikinä ihastunut niihin luokan "kilteimpiin" tyttöihin. Ihastuin heihin, jotka olivat tavalla tai toisella mun lähellä. Hoitotyttöön, koulussa vierekkäisessä pulpetissa istuneeseen, sellaisiin iloisiin tyttöihin. Olin kova ihastumaan ylipäätään. Tytöt ihastuivat myös minuun tosi helposti. Kysyntää oli lapsena tosi paljon.

 

Sami: Puhuitteko tyttöjen kesken koskaan seksistä tai siihen viittaavasta? Ja jos niin mitä te puhuitte?

 

Marja: Meillä barbiet sekstaili vaikka ei muuten vie kauheesti siitä tiedettykään. Niillä oli villiä! Alettiin lukemaan Sinä & Minä -lehtiä ja Suosikkia aika aikaisin ja sieltä kerättiin tietoa, Paljon me vaan ihmeteltiin ja kikateltiin. Katsottiin viivottimella kuinka pitkä on 10cm penis. Tai haaveiltiin omasta poikaystävästä, suutelusta ja kosketuksesta, mistä ei vielä tiedetty mitään. Kun tuli koulun diskot odotettiin ihan hulluna et pääsee tanssimaan hitaita. Muistan et ei oltu ku varmaan 3. tai 4.luokalla ja puhuttiin keskenämme siitä ku pojilla on jotain kovaa meitä vasten. Se jäi leijumaan ilmaan, mikä se "kova" oli. 5.luokan jouluna sain lahjaksi Kroppa koppa -seksuaalikasvatuskirjan ja sit meidän tiedot kasvoi huomattavasti. Luettiin sitä yksin ja porukassa.

 

Marja: Juttelitteko te keskenänne seksuaalisuudesta? Ihastuksista, kokemuksista, kokeiluista, pornosta? Haalitteko salaa mistään esim pornolehtiä?

 

Sami: Vitsin varjolla puhuttiin. Keksittiin erilaisia pimppisanoja. Muistan että eka pornolehteni oli Anttilan-kuvasto, josta katselin alusvaatekuvia salaa. Sittemmin löysin kätköstä isäni pornolehtiä ja vhs-kasetteja, joiden etutarrassa ei lukenut, että mitä se kasetti sisältää. Muistan katsoneeni, kun vanhemmat lähtivät kävelylle. Muutaman kerran olin jäädä kiinni ja paniikissa survasin kasetin sohvan tyynyn alle, kun en ehtinyt koteloon laittaa ja toivoin, että kukaan ei istu sille paikalle sohvaa. Olisin kuollut häpeästä.

 

Sami: Minkä ikäisenä "löysit" itsesi seksuaalisesti? Ymmärsit, että joillakin teoilla ja tuntemuksilla on selvä yhteys?

 

Marja: Mä löysin itseni varsin nuorena taisin olla just kouluun menny. Se oli vahinko. Olin meidän toisessa vessassa ja huomasin kaapissa pornolehtiä. Ne olivat piilossa, mutta eivät aikuiset lasta ovelampia ole. Aloin lukemaan niitä aina kun kävin vessassa. Huomasin, että tunnen outoa kihelmöintiä, pakottavaa tarvetta kosketella itseäni. Tykkäsin tuosta oudosta t
unteesta ja halusin palata aina vessaan. Kunnes yhtenä päivänä lehdet olivat poissa. Enkä mä voinut kysyä keneltäkään mihin ne oli menyt kun olin lukenut salaa lehtiä. Samaan aikaan vähän pelotti joudunko keskusteluun tämän takia. En joutunut… 

 

Seksuaalisuus on meissä aina vauvasta vaariin asti. Siksi on tärkeää tutustua omaan lapsuuteen. Seksuaalisuus on silloin erilaista kuin aikuisena, mutta se on meissä. Siihen vaikuttaa ympäristö missä elämme, ihmiset ketkä ovat ympärillämme ja tapahtumat lapsuudessamme. Millainen oli sinun lapsuutesi? 

 

*Juttusarja jatkuu ensi viikolla Samin Havaintoja parisuhteesta blogissa. Julkaisemme vuoron perään blogeissa juttusarjaa.

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Uncategorized

Vauvan unet määrittelevät minua

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Ennen esikoiseni syntymää väsymyksellä oli erilainen merkitys. Se oli pääasiassa itse aiheutettua. Poikani synnyttyä jouduin aivan uuden eteen.

 

Pieni keskosvauva halusi syödä koko ajan, oli vuorokauden aika mikä vain. Vauva vaan söi ja söi ja söi. Sitten hän alkoi puklaamaan oikein urakalla. Ja nukkua pieni olisi halunnut vain sylissäni tai kantoliinassa. Jos hänet laski pinnasänkyyn alkoi hurja itku alle puolessa tunnissa. Jossain vaiheessa tajusin, ettei se ollut normaalia. Se oli refluksiaa, totesi kokenut lastenlääkäri pojan ollessa melkein vuoden. Ja d-tippojen aloitus vain tuntui pahentavan vatsakipua. Ei niitä voinut silti jättää poiskaan.

 

Silloin en vielä tiennyt d-tipoista, missä on mukana maitohappobakteereja. Olisin kyllä varmaan heti juossut apteekkiin ja ostanut ne. Muistan, miten äitikaverieni kanssa kävimme keskusteluja, mitkä d-tipat aiheuttavat vähiten vatsavaivoja vauvalle. Se tuntui normaalilta silloin.

 

Kun aloin odottamaan toista lastamme pelkäsin ennen kaikkea valvomista. Esikoisen aikana olin yksin eikä minun tarvinnut huolehtia parisuhteesta. Nyt minulla oli kuitenkin muru. Rakkauttakin pitäisi jaksaa hoitaa. En voinut vain hautautua hattaramaiseen unen ja valveen rajatilaan. Uni muutenkin määrittelee minua. Olenko ihana hymyilevä ja pitkäpinnainen. Vai äreä, kiukkuinen ja jopa apaattinen. Lyhyestä pinnasta puhumattakaan.

 

 

Tyttömme synnyttyä ihana viisas neuvolatätimme vinkkasi minulle d-tipoista nimeltä Rela Drops + D3. Tiesin heti, että näitä haluan kokeilla. Jos vaikka nyt saamme nukkua paremmin?

 

Pikkuisen vauvamme ollessa vasta 9 päivän ikäinen jouduimme yllättäen Lastenklinikalle. Olin yrittänyt imettää vauvaa yöllä, mutta hän ei huolinut rintaa. Nenä rohisi hieman. Vauva oli liian rauhallinen. Herätin mieheni ja lähdin taksilla Lastenklinikalle. Olin pelosta sekaisin vaikka yritin olla rauhallinen. Päässäni jyskytti, että ei niin pienen pitäisi edes sairastua.

 

Vauvallamme todettiin rs-virus. Elimme raastavan viikon infektio-osastolla. Pikku tyttömme oli hyvin kipeä, mutta onneksi hoito oli ensiluokkaista. Jälkitautina hän sai vielä korvatulehduksen ja antibiootit. Kysyin lääkäriltä, miten voin estää antibioottien aiheuttamia vaurioita suolistossa. Hän sanoi, että Rela Dropsit, joissa on myös D3 –vitamiini käyvät hyvin.

 

Lääkäri oli oikeassa. Rs-viruksen hellitettyä tyttömme nukkui hyvin. Välillä heräiltiin, mutta ei huudettu koko yötä. Olin itsekin paljon virkeämpi kuin esikoisen aikana. Tunsin itseni myös paremmaksi äidiksi. Uni teki hyvää myös parisuhteelle ja toivoimme murun kanssa molemmat kolmatta lasta.

 

Viime keväänä pikkuinen tyttömme, kolmas lapsemme saapui maailmaan. Mieleni oli rauhallinen, synnytys oli kaunis kokemus. Ne pelot, mitkä minulla oli esikoisen jälkeen olivat hälvenneet. Toki olin henkisesti valmistautunut valvomaan, mutta nyt minulla oli keinoja yrittää helpottaa vauvan masukipuja. Osasimme vauvahierontaa, kantoliina oli tuttu ja tutut Rela Dropsin +D3 tipat odottivat kotona valmiina.

 

On ollut hienoa huomata, että uudistuneen Rela Dropsin +D3 purkin tippojen annostelu on vielä helpompaa ja tarkempaa kuin aiemmin. Purkista saa helposti viisi tippaa esimerkiksi lusikkaan. Meidän 10 kuukauden ikäinen tyttö odottaa innolla sylissä, kun annostelen tipat ja laitan hänen suuhunsa. Uusi muovinen ja hieman eri mallinen purkki on myös lapsiystävällisempi. Minulla on käytössä aina kaksi purkkia ja toinen on ”vauvan” purkki. Voi sitä riemua kun vauva saa oman Rela Drops +D3 purkin, missä on nallenkuva.

 

 

Nyt kun vauva vuosi alkaa olla lopuillaan on ihana ajatella ensimmäisiä kuukausia hyvillä mielin. Kuopuksemme nukkui todella hyvin. En edes tiennyt, miten hyvin pieni vauva voi nukkua. Masu ei ollut kipeä. Oli helppo hymyillä ja jaksoin helliä muruakin. Sanoin kyllä usein äitikaverien kanssa keskusteluissa, että ehkä kuopus tiesi miten tärkeää hyvä uni on koko perheelle. <3

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
4 syyskuun, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
14 huhtikuun, 2019
Hyvinvointi
Älä anna väsymyksen tuhota parisuhdettasi
30 elokuun, 2018
Uncategorized

Muista tehdä rakkauden tekoja arjessa

Suloinen viikonloppu aamu. Illalla on mennyt nukkumaan onnellisena ajatellen rentouttavaa viikonloppua. Klo 6.15 pirteä ja kimakka tyttäreni ääni huutaa: ”Äitiiiii! Mä oon hereillä.” Samalla hetkellä kuulen vauvan inahduksen ja hänkin herää. Alkaa iloinen jokellus. Ja kun tassuttelen huoneeseen unisena koululainen kysyy: ”Saanko mä jo pelata? Mul on pelipäivä.” 

 

Ihana aamu kölliminen murun kainalossa on tipotiessään. Olisin halunnut olla iho ihoa vasten, nauttia hiljalleen valoisammasta aamusta. Ehkä oltaisi ehditty nauttia rakastelusta ennen kuin lapset heräävät. Ei, tänään ei ole se aamu. Ryhdyn paimentamaan ihmistaimiamme kohti aamupissaa ja olohuonetta. Vaihdan vauvalle kuivan vaipan ja kyselen miten on nukuttu. Käyn huikkaamassa murulle, että hän saa nukkua. Onnellinen hymyn häivähdys käy murun huulilla ja hän vaipuu takaisin unimaahan.

 

En minä kuitenkaan aina herää. Luulenpa, että olisin pahasti häviöllä, jos aamut tasattaisiin murun kanssa. Etenkin kun meillä on ollut pieni vauva, muru on antanut minun nukkua aamulla yön valvomisia pois. Aamu-unista on tullut meille osa rakkauden osoittamista teoin.  Se luo sanattomasti tunteen, että tuo toinen rinnallani kulkeva ihminen välittää minusta. Minun uni on hänelle tärkeä. Ja luo halun antaa hänenkin nukkua aamulla pitkään. Hyvä lisää hyvää.

 

Usein se kumpi on saanut nukkua herää kahta tai jopa kolmea tuntia myöhemmin kuin toinen. Aamupala saattaa olla myös valmiina ja ilahduttaa entisestään. Miten siitä voikaan olla onnellinen, että saa nukkua ja herää kahvin sekä munakkaan tuoksuun. Silloin rakkaus pursuaa minusta.Voin ilomielin siivota aamupalan jälkeen pöydän ja viedä lapset ulos, kun minua on hemmoteltu koko aamun.

 

Rakkautta on myös aito sanominen. On tärkeää saada kuulla, että olen edelleen sinulle tärkeä. Tai miten paljon toinen rakastaa. Vaikka ne on kuuden vuoden aikana kuullut, eivät ne haalene. Se tuntuu aina yhtä hyvälle kuulla syntymäpäivänä, että ei minua haittaa sinun vanheneminen kun haluan vanhentua kanssasi. Jo pelkkä muru sanan käyttö on tärkeää. En halua olla rakkaalleni äiti tai Marja. Haluan olla muru, kulta, rakas, honey….

 

Sanat menevät syvälle. Kauniit sanat menevät niin syvälle, että ne ovat kuin joku olisi kirjoittanut ne sydämeeni. Muru sanoi minulle kuopuksemme synnytyksessä, kun vauva nostettiin syliini: ”Sinä olit ihmeellinen”. Minä muistan sen aina. Juuri hänen silmissä haluan olla ihmeellinen, haluan olla rakkauden arvoinen. Ja silti oma itseni ilman mitään teflon pintaa.

 

 

Kotitöissä rakkauden osoittaminen on myös helppoa. Minua vaivaa helposti suuri pyykkivuori tai pesemätön vessa. Kun muru hoitaa ne tiedän, miten hän on ajatellut minua. Ja minultakin konkreettisesti putoaa taakkaa harteilta. Toisen ei toisaalta tarvitse tehdä aina yksin. Yhdessä kotitöiden teko voi olla hyvinkin hedelmällistä ja hauskaa, kun siihen vain on sopiva hetki. Siinä huomaa miten hyvä ja tehokas tiimi me ollaan. Ja se kannattaa sanoa ääneen. Kehu kumppaniasi! Sitä et voi tehdä liikaa.

 

Mistä voisin olla enemmän kiitollinen arjessa murulleni kuin ruuanlaitosta. Onko lukijoissani muita, joiden miehet tykkäävät tehdä ruokaa ja se on hyvää? Se on ihana, ihmeellinen taito. Ruuanlaitto on lapsiperheessä iso homma ja kun muru hoitaa sitä, minä pystyn lepäämään. Se on suurta rakkautta.  

 

Rakkaus ei vaadi matkaa Pariisiin tai satojen eurojen arvoisia lahjoja. Se ei vaadi ravintola-illallista tai pitsi alusvaatteita. Toisen huomioiminen ei vaadi äitien päivää tai isän päivää. Olisiko mahdollista nostaa toinen maailman tärkeimmäksi joka päivä? Tehdä arjessa niitä pieniä, maailman tärkeimpiä tekoja. Silloin tiistaikin tuntuu siltä, että loman jälkeen sitä oikein odottaa.

 

Rakkaus vaatii sinut ja minut, aavaamaan silmät  ja toimimaan. Joka päivä sopivassa suhteessa ja vuoronperään. Rakkaus on pikkulapsiperheen liima. Älkää antako rakkausliimanne korkin jäädä auki ja kuivua. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Close