Puhu muru - Page 23 of 27 -

Tee teidän oma rakkaus-aikavarkaus -suunnitelma

29 toukokuun, 2016

By

Usein sitä ajattelee, että olisi niin helppoa hoitaa parisuhdetta, kun olisi enemmän aikaa. Ja se on aivan totta. Voisi syödä yhdessä rauhassa päivällistä jutellen murun kanssa. Tai lähteä lenkille ihan kaksin ja hikoilla yhdessä. Villeimmissä fantasioissa olisimme yhdessä kuuman Kreikan auringon alla koko viikon, nauttien vain toisistamme ja hyvästä ruuasta.

Lapsiperheen elämässä aika on kuitenkin kortilla. On työt, lapset ja valtava määrä kotihommia. Siihen päälle tulee kaiken maailman kissanristiäiset ja muut aikavarkaat. Väsymys on jokapäiväinen kumppani, mikä sumentaa mieltä.

Tilanne ei ole mielestäni silti mahdoton. Vaatii vähän luovuutta ja halua, suurta tahtotilaa löytää aikaa. Avuksi kannattaa valjastaa isovanhemmat, muut apukädet ja mahdollisesti myös päiväkoti. Aika pitää varastaa ovelasti yhteistuumin oman rakkaan kanssa.

Me olemme murun kanssa varastaneet aikaa rakkaudelle milloin mistäkin välistä. Päivällä, kun isommat lapset ovat koulussa ja päiväkodissa voi yrittää hoitaa rakkaudellisen lounaan. Silloin, kun vauvat ovat olleet pieniä, niin vauvan nukkuessa voi melkein kuvitella olevan kahden. Ne hetket ovat antaneet paljon iloa ja voimaa vauva-arkeen.

Nyt 1-vuotiaan kanssa olemme yrittäneet saada päiväunista hetken meille. Muru on saattanut järjestää työt niin, että pääsee käymään pikaisesti kotona. Joskus syödään rauhassa ja toisinaan nautitaan päiväseksistä. Miten ihanaa on lapsiperheellisen harrastaa seksiä päivällä. Se on aivan eri kuin myöhään illalla, kun viimein lapset nukkuu ja on vähän saanut levähtää. Suosittelen.

Meillä isovanhemmat ymmärtävät rakkaudenhoidon päälle, mutta toisinaan aikaa voi varastaa esimerkiksi pyytämällä siivousapua. Kun isovanhemmat vievät lapset puistoon, voi siivota yhdessä. Samalla ehtii myös nauttia yhteisestä ajasta. Voi jutella rauhassa, kuulla mitä toisella on mielen päällä tai vain olla hiljaa yhdessä. Kahden olo tekee hyvää, vaikka tekisi yhdessä kotihommiakin. Jos on oikein ripeä, niin ehtiihän siinäkin ottaa vaikka yhteissuihkun.

Toisinaan muru tulee kiireellä kotiin hieman aiemmin ja ehdimme olla yhdessä hetken ennen kuin haemme isommat kotiin. Kuinka monta kertaa olemme vain hetken jutelleet sohvalla sylikkäin, vauvan kölliessä vieressä. Näistä hetkistä yhteytemme vahvistuu. Ne muistuttavat, että olemme rakastavaisia. Sillä arjen rallissa romantiikalle ei jää aina tilaa ja se vaan täytyy hyväksyä. Nämä aikavarkaudet kuitenkin paikkaavat tilannetta.

Aikaa voi varastaa rakkaudelle myös ilman muiden apua. Jos on oikein tarkkana päivän voi rakentaa molemmille hyvin mieluisaksi. Kun molemmat vanhemmat ovat kotona, voi aamun aloittaa vuorottelulla. Toinen nukkuu ja toinen hoitaa muksuja. Sitten tarpeen mukaan toinen ottaa muksut ja toinen nukkuu tai esimerkiksi urheilee. Sitten vielä kerran vaihdetaan osia. Illalla kun lapset ovat menneet nukkumaan, ollaan yhdessä. Vain me kaksi.

Eli somekanavat kiinni, kännykät pois, tv pois päältä ja ehkä kynttilöitä palamaan. Lasi viiniä, jotain pientä naposteltavaa ja yhdessä oloa. Huomaan aina uudelleen ja uudelleen, että onpa tuon ihmisen kanssa ihana vain olla. Aina ei tarvitse lähteä mihinkään kotoa. Pieniä haittapuolia pitää toki sietää. Me olemme ainakin huomanneet, että aamulla väsyttää hieman normaalia enemmän. Onneksi rakkautta on vastaavasti enemmän.

Jotkut viisaat ihmiset ovat sanoneet jo ajat sitten, että pitkä parisuhde on tahtotila. Minä olen samaa mieltä. Rakkauden aikavarkaudet ovat minusta osa tahtotilan näkymistä arjessa. Siinä vahvistuu yhteys ja intiimiys. Seksuaalisuus ja hyvä seksi vaativat erillisyyttä, mutta myös yhdessä oloa. Kun on oltu yhdessä ja juteltu, tulee usein myös hetki, että tekee mieli enemmän.

Tapoja on monia varastaa aikaa, joten käyttäkää mielikuvitusta. Mikä sopii teille ja teidän perheelle? Tehkää yhdessä perheenne kesälomasuunnitelmien rinnalle rakkaus-aikavarkaussuunnitelma. Lastenhoitoapua kannattaa varata mahdollisimman pian.

Odotuksen nostattamaan innostukseen on ihana heittäytyä. Silloin on mahtavaa sheivata, pestä tukka ja ehkä laittaa hieman meikkiä. Päälle seksikkäät alusvaatteet ja vaatteet, mitkä saa nopeasta pois. Kun tietää, että ehkä tänään saa päiväseksiä, saa kummasti vipinää päivään. Ja sen jälkeen äiti ja isi ovat yhtä hymyä.

Ihanaa kesän odotusta ja suunnitelmien teko hetkiä. <3

*Hyvät rakkaus-aika-varkaussuunnitelmat voi jakaa täällä muillekin. Teillä on varmasti mahtavia oivalluksia.

Leave a comment

845 Views

Uncategorized

Lapseni nimi kerrottiin minulle unessa

26 toukokuun, 2016

By

admin

Muutaman kerran olen kohdannut asioita, mitä ei ole voinut järjellä täysin selittää. Useimmiten nämä asiat ovat tapahtuneet minulle unessa. Näitä unia kutsutaan enneuniksi. En tiedä, mistä ne tulevat minulle, ne vain annetaan. Enneunissa olen saanut etiäisiä tulevasta, ja unet ovat olleet hyvin selkeitä sekä loogisia. Yhdessä enneunessa minulle kerrottiin toisen tyttäremme nimi. Äitini on kertonut, että hänen serkkunsa on myös nähnyt enneunia. Ehkä enneunien näkeminen kulkee meillä suvussa?

Lukiossa näin unen, jossa olin hautajaisissa. En vain tiennyt, kenen hautajaiset olivat ja se ihmetytti minua. Päätin mennä omaisten mukana katsomaan arkkuun. Siellä oli vanha mies, mutta en edelleenkään tiennyt, kuka siellä oli.

Kun seuraavana päivänä ihmettelin, missä ystäväni oli, sain kuulla, että hänen pappansa oli kuollut yöllä. Tämän kuultuani minulle tuli kylmät väreet. Melkein pelotti. Kuoleman läsnäolo hätkähdytti. Uni tuntui niin todelta. Silloinen poikaystäväni oli todella ihmeissään, sillä olin kertonut hänelle aamulla unesta ja illalla kerroin ystäväni papan kuolemasta.

Olen nähnyt myös unen, jossa olin entisen poikaystäväni uudessa kodissa. Tiesin, etten saisi olla siellä. Hän ei ollut paikalla, mutta hänen vaimonsa oli. Nainen tuli ajamaan minua pois, mutta ehdin nähdä yhdessä huoneessa pinnasängyn. Heillä oli ennestään jo yksi lapsi ja tämän unen jälkeen tunsin, että heille on tulossa toinen.

Muutamaa kuukautta myöhemmin yhteinen vanha ystäväni kertoi ilman, että kysyin, heidän uudesta raskaudesta. Tämä uni oli jälleen hyvin todellinen kuin eri taajuudella verrattuna normaaleihin uniin. Tunnistin heti sen enneuneksi. Ihmettelin vain, miksi tämä tieto kerrottiin minulle. Siihen en ole vieläkään saanut vastausta.

Kaikista rakkain enneuneni on kuitenkin uni keskimmäisen lapsemme, tyttäremme nimestä. Silloin oli enää muutama viikko laskettuun aikaan. Näin yöllä unen, jossa pidin tulevaa vauvaani sylissä. Tiesin, että tämä on minun vauvani. Olin iki-onnellinen, mutta ihmeissäni, sillä en nähnyt hänen kasvojaan. Kysyin, miksi en näe hänen kasvojaan. En nähnyt ketään, mutta naisen ääni sanoi minulle: ”Et näe hänen kasvojaan, koska vauvasi ei ole vielä syntynyt. Mutta hänen nimensä on Ebba.” Ja siihen uni päättyi.

Uneni tuntui todelta vielä aamullakin. Se oli juuri sellainen tarkkakuvainen ja aidon tuntuinen uni, että tiesin jälleen sen kuuluvan enneuniin. Oloni oli silti oudon levollinen ja onnellinen. Olin myös samaan aikaan hämilläni, että kerroin unesta murulle ja pojallemme vasta illalla.

Selvittelimme yhdessä murun kanssa Ebba-nimen etymologiaa ja nimi tuntui entistä enemmän meidän tytölle tarkoitetulta. Ebba-nimi on germaaninen ja feminiini lyhennelmä nimestä Eberhard. Suomen Wikipediassa sanotaan, että se tarkoittaa ”pelkäämätön kuin villikarju” ja yhdestä ruotsinkielisestä lähteestä löytyi, että se tarkoittaa vahvaa sielua. Murun sukujuuret ovat Suomessa ja Saksassa, joten germaaninen nimi tuntui oikealta.

Seuraavana iltana menin poikamme kanssa leikkimään läheiselle luistinradalle. Oli jo pimeää ja jään päällä oli ohut valkoinen lumikerros. Kun saavuimme luistelukentälle, näin, että jäälle oli kirjoitettu valtavin kirjaimin EBBA. Vatsaani kouraisi, sain kylmiä väreitä ja otin poikani kainaloon. Selitin hänelle, mitä jäällä luki. Hänkin ihmetteli sitä. Minua melkein pelotti. Tuntui, että pitäisi katsella ympärilleni ja kysyä, kuka minulle puhuu.

Siellä jäällä päätin, että uskon sitä naisääntä. Tuo naisääni oli ollut lempeä ja turvallinen, muttei tuttu minulle. Lupasin hiljaa itsekseni, että vielä syntymättömästä tytöstämme tulee Ebba. Poikammekin oli innoissaan siitä. Siihen mennessä ehdottamamme nimiehdotukset olivat hänen mielestään olleet kaikki vääriä. Ebba oli hänestä todella hyvä.

Olen kertonut tyttäremme nimen tarinaa monelle ihmiselle ja joka kerta, niin kuin nytkin, minulle tulee siitä kylmiä väreitä. En tiedä, mistä se johtuu, mutta jokin selittämätön aiheuttaa sen.

Tyttäremme on nyt jo 4-vuotias ja Ebba-nimi sopii hänelle minusta täydellisesti. Olen kiitollinen, että sain nähdä tuon ihmeellisen unen. Silti enneunien näkeminen hämmentää minua edelleen. Enkä koskaan voi tietää, koska näen seuraavan enneunen.

*Oletko sinä nähnyt enneunia? Ovatko ne ikinä liittyneet lapsiisi? Miltä unet ovat sinusta tuntuneet? Olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin ihmisten enneunista.

6 Comments

1759 Views

Uncategorized

Apua, mun vauva tulee murrosikään!

22 toukokuun, 2016

By

admin

”Elämä kuluu aivan liian nopeasti, poika, niin olisin halunnut sanoa, se kuluu aivan helvetin liian nopeasti.

Sillä yhtenä hetkenä olet pikkuinen piltti, ihmisjyvä joka kieppuu ympäriinsä tuoksuen märältä villalta, syysomenilta, lastenshampoolta, mudalta ja hiekalta.

Ja seuraavassa hetkessä olet näppylänaamainen kapinallisenplanttu, joka haisee jalkahieltä ja runkkaukselta ja haluaa repiä maan tasalle kaikki koulut. Minusta olisi kuitenkin mukavaa että joku rakastaisi minua, vaikka olen varsinainen Hessu Hopo ja hontelon varteni päässä keikkuu nolostuttavan omapäinen kulli.”

(Kjell Westön kirjan Leijat Helsingin yllä takakannesta)

Muistan, kun luin tämän tekstin lukiossa. Olin juuri ostanut kirjan, koska se oli pakollinen lukukirja. Luettuani takakannen ajattelin, miltäköhän tuntuu seurata, kun omasta lapsesta tulee teini. Miltä tuntuu luopua omasta vauvasta? Nyt kun luen tätä, olen ihan roska silmässä. Tunnen kouraisun vatsanpohjassa ja mieleni täyttää haikeus.

Olen nyt tulossa ensimmäistä kertaa tähän outoon, jopa pelottavaan ja samalla hienoon luopumisen hetkeen. Sain esikoiseni nuorena ja olen vasta 31-vuotias. Nyt esikoiseni, poikani, alkaa muuttua pikku pojasta murrosikäiseksi. Mielessä pyörii hämmennys. Nytkö jo? Jos joku olisi sanonut hänen ollessaan vauva, että aika kuluu näin nopeasti, en olisi varmaan uskonut.

Vastahan hän oli pienen pieni suloinen vauva ja minä olin hänelle kaikki kaikessa. Vuodet ovat menneet niin nopeasti, että tuntuu hassulta, ettei hän meinaa mahtua edes syliini enää. Kaverit ovat minua jo tärkeämpiä ja maailma kodin ulkopuolella kiinnostaa häntä päivä päivältä enemmän. Aistin muutoksen jo ilmassa.

Jalkahiki on alkanut haista, nuori mies on välillä hyvin äkäinen, hän on kasvanut pituutta ja äiti on alkanut muuttua hänen silmissään naiseksi. Olen huomannut miten hän katsoo minua eri tavalla, jos olen alasti. Hän on tullut herkäksi kaverisuhteistaan. Pojat myös keskenään yrittävät urkkia toisensa pippeleitä vessassa käydessä.

Työni puolesta minulla on paljon tietoa ihmisen seksuaalisesta kehityksestä, mutta oman lapseni kanssa olen äiti. Tunnemyrsky ravistelee minuakin ja tunnen välillä avuttomuutta. Yhtenä iltana poikani tuli ihmettelemään kikkeliään ja näyttämään sitä minulle. Hänellä seisoi. Sanoin, että se on täysin normaalia ja kehuin, että hänen kehonsa toimii hienosti. Muistutin samalla lempeästi, että kikkeliä voi helliä ihan rauhassa omassa sängyssä ja kokeilla, mikä tuntuu hyvälle.

Mielessäni ajattelin, mihin voin oikein katsoa. Saanko katsoa hänen kikkeliään? Pohdin myös, että nytkö jo kikkeli vie häntä iloisesti ja täällä aletaan salaa katsoa pornoa iltapäivisin, kun me olemme pois kotoa. Toki hän leikkii vielä legoilla innoissaan, mutta siihen rinnalle on tulossa isojen poikien juttuja ja minun on annettava siihen tilaa murun kanssa. Ja samalla meidän pitää myös pitää rajoista huolta.

Tuttavalleni oli käynyt vähän samalla tavalla hänen tyttärensä kanssa. Tyttö oli pyytänyt äitiä huoneeseensa ja halunnut näyttää pimppiään. Hän oli ihmeissään sinne ilmaantuneista karvoista ja valkovuodosta. Tuttavani, perheen äiti oli hieman hämmentynyt, mutta pystyi hienosti kertomaan tytölleen: ”Sinulla on alkanut murrosikä ja kehosi toimii juuri niin kuin pitääkin.” Perheenäiti oli vielä kertonut hieman kuukautisista ja muista tulevista kehon sekä mielen muutoksista.

Samaan aikaan tuttavani, perheenäiti, oli ollut hyvin hämmentynyt. Hän jopa mietti, oliko hän pedofiili, kun katsoi lapsensa pimppiä. Ei, hän ei ole pedofiili. Hän toimi aivan oikein ja normalisoi luontevalla käytöksellään myös tyttärensä hämmennystä.

Puhuimme tuttavani kanssa, miten tärkeää on nähdä noissa meille sattuneissa tilanteissa lapsen antama luottamus. Lapsemme luottivat meihin ja uskalsivat tulla näyttämään sekä ihmettelemään kehoaan meille. Kun me annoimme sen tapahtua ja kerroimme lempeästi, mistä oli kyse luottamus myös vahvistui. Lapsi, joka kasvaa nuoreksi tarvitsee vahvan luottamuksen vanhempaansa, jotta voi kertoa, jos jotain ikävää tapahtuu.

Murun työtoveri oli kysellyt häneltä: ”Sinun vaimosi, kun on seksuaaliterapeutti, niin milloin noista seksuaalisuuteen liittyvistä asioista voi alkaa puhumaan lapselle?” Murukin on oppinut matkan varrella ja hän oli vastannut kysymyksellä: ”Kenet sinä haluat hänelle opettavan asioita seksuaalisuudesta? Sinä ja vaimosi? Vai hänen kaverinsa? Isommat koululaiset? Kenties porno?”

Seksuaalikasvatus on paljon helpompaa, kun on taaperona saanut kysyä, miksi isillä on iso pippeli tai miksi äidillä on isot tissit ja minulla ei ole. Jokainen kysymys ja vastaus kertovat lapselle, onko seksuaalisuus hyvä asia ja saako siitä puhua.

Seksuaalisuuteen kuuluu tärkeänä osa myös tunteet. Lapsena on hyvä oppia tunnistamaan erilaisia tunteita ja pikku hiljaa käsittelemään niitä. Murrosiän kynnyksellä oleva lapsi on välillä hurjassa tunnemyrskyssä ja itku on herkässä. Tunnemyrskyt tempaavat helposti mukaansa aikuisenkin. Huomaan itse ärsyyntyväni välillä ihan liikaa, kunnes tajuan hengittää ja muistutan itseäni mistä on kyse. Toisinaan on parempi vaihtaa ohjaksiin muru ja itse tehdä jotain muuta.

Minusta on hirveän tärkeä osoittaa kasvavalle lapselle ja nuorelle rakkautta ja antaa kokemus, että häntä voi rakastaa. Sillä kun ihminen rakastaa itseään, hän kohtelee itseään ja muita hyvin. Mutta jos me emme rakasta itseämme, voimme tehdä asioita, jotka satuttavat meitä ja muita. Tästä olen puhunut kotona, ystävilleni kuin myös työssäni lapsille ja nuorille.

Olen yrittänyt muistaa kehua, kertoa rakkaudesta ja antaa vastuuta hiljalleen enemmän. Aina se ei ole helppoa niskuroivan ja ”kuuroksi” tulleen nuoren miehen kanssa. Vastauksen kaikuu turhankin usein: ”Ihan sama.” Onneksi tulee niitä hetkiä, kun ollaan ihan kahden, kun esimerkiksi pienet jo nukkuvat. Silloin hän alkaa puhua ja kertoo niin kivoista asioista kuin huolistaan. Ne hetket ovat meille molemmille tärkeitä ja silloin saan vielä antaa iltapusun.

Vielä hetken olen pojalleni maailman tärkein ihminen. Mutta pian minun on aika antaa tilaa. Voi tätä rakkautta. <3

* Jos sinulla on hyviä vinkkejä lasten murrosikään valmistautuville vanhemmille, täällä saa ehdottomasti kertoa niitä. Ja tosi tarinoita elämästä murrosikäisten lasten kanssa voi kertoa myös. Vertaistuessa on meinaa voimaa.

8 Comments

1137 Views

Uncategorized

Marjan ja Samin seksisuhde osa 8

19 toukokuun, 2016

By

admin

Marja ja Sami ovat alkaneet seurustella tahoillaan ensimmäistä kertaa. Rakkaus muuttaa ihmistä ja saa hormonit hyrräämään. Tulee se hetki, kun tekisi mieli jo muutakin kun vain suudella. Uskaltaako tuon rajan yli mennä? Seuraava postaus tulee Samin Havaintoja parisuhteesta –blogiin.

Marja: Muutuitko sä jotenkin kun aloit seurustella?

Sami: Varmasti muutuin. Sain lisää itseluottamusta ja rohkeutta. Aloin olla enemmän poissa kotoa. Uskalsin rikkoa rooliani, jonka olin itse itselleni kirjoittanut. Halusin olla kaiken sen rakkauden arvoinen, jonka olin saanut. Aloin samoihin aikaan kirjoittaa enemmän. Kirjoitin runokirjan, jonka näytin tyttöystävälleni ja lopulta äidilleni. Muutuin paremmaksi ihmiseksi.

Sami: Mitä sinun sisälläsi ja elämässäsi tapahtui, kun aloit ensimmäisen kerran seurustella?

Marja: Mä rauhoituin, kun pääsin pois kotikylän piireistä. Kun olin mun poikaystäväni kanssa sain olla oma itseni ilman mainetta. Pääsin myös olemaan ilman omaa perhettäni, koska poikaystäväni asui eri paikkakunnalla. Se oli 15-vuotiaalle tosi jännää ja ihanaa. Heidän kodissaan oli muutenkin lepsummat säännöt.

Toisaalta kävin läpi suurta myrskyä. Seurustelu oli uutta ja siinä oli paljon opittavaa. Olin välillä tosi mustasukkainen, toisinaan kuolla ikävään tai niin rakastunut, ettei millään muulla ollut väliä paitsi koripallolla. Rakkaus kuohusi mun sisälläni ja ulkopuolella.

Marja: Millainen oli sun uusi roolisi? Ja millainen poikaystävä sä olit?

Sami: Mun elämään tuli ihminen, josta ei tarvinnut kantaa huolta. Uskalsin luottaa tilanteeseen niin paljon, että en pelännyt, että kaikki otetaan minulta pois. En ollut suhteessa huolehtija, jonka pitää vain olla kiltti ja miellyttää. Olin ehkä enemmän oma itseni hänen kanssaan kuin olin kotonani. Tulin rohkeammaksi ja avoimemmaksi hänen seurassaan ja häpeä väistyi kauemmaksi. Olin poikaystävänä toki todella kiltti ja huomaavainen.

Muistan, kun tyttö aloitti lukion. Hän meni eri lukioon kuin minä. Olin usein häntä vastassa, kun hän tuli bussilla kotiin. Halusin olla häntä todella lähellä. Janosin suorastaan hellyyttä. Me tulimme erilaisista oloista ja se kiehtoi meitä molempia. Näimme toisissamme paljon sellaista, jota emme ennen olleet missään nähneet. Minä olin se rikkinäisissä farkuissa kulkeva rokkipoika ja hän koulussa hyvin menestyvä tyttö. Me olimme täydellinen pari.

Sami: Kerroit saaneesi olla poikaystäväsi kanssa oma itsesi. Minkälainen oli naiseksi kasvava Marja, kun hän sai olla oma itsensä ja miten se erosi siitä Marjasta, jolla oli jokin rooli?

Marja: Se, ettei mulla ollut roolia antoi mahdollisuuden rakastua. Sain olla villi ja vapaa, kokeilla uusia tapoja olla minä. Ei tarvinnut olla kovaa kuorta, vaan sai näyttää myös herkkyyden. Mun ei myöskään tarvinnut peitellä seksuaalisuuttani. Huoran maine sai mut varomaan kaikkea. Mä sain luvan haluta ja sanoa kyllä. Se sai mut janoamaan rakkautta ja hellyyttä. Oli ihana olla lähekkäin. Niin kun säkin äsken sanoit.

Tuntui, että kaikki ne vuodet kun haaveilin Sinä & minä -lehden rakkausnovellien poikaystävistä eivät menneet hukkaan. Sain jutella toisen kainalossa tulevaisuuden suunnitelmista. Sai nuuhkia poikaystävää, suudella huulet rikki, tuntea kihelmöivää halua ja nauttia siitä. Tässä suhteessa musta kasvoi nainen.

Marja: Mulle tulee väkisin kysymys. Miksi te ette oo viekin yhdessä kun kuulostaa niin ihanalle? Oliko hän eka tyttö mikä sai Samin housujen napit aukeamaan?

Sami: Todellakin oli ensimmäinen tyttö! En mä ennen häntä edes ajatellut, että housuista voi aueta napit ilman, että menee pissalle. Se oli pitkään todella viatonta. Sellaista hapuilua ja kokeilua. Vaatteita ei edes otettu pois. Hiljalleen rohkaistuimme ja aloimme tunnustella toisiamme vaatteiden alta. Voisi sanoa, että meillä oli muutaman vuoden esileikki ennen varsinaista toimintaa. Silti se kaikki muu ennen sitä varsinaista toimintaa oli todella ihanaa.

Jäin totaalisesti siihen koukkuun. Halusin vielä lähemmäksi ja vielä useammin. Tuntui hyvältä tuntea tyttö sormenpäissään. Se oli nuoruuden rakkautta, viatonta ja puhdasta. Harvoin ne kestävät. Me kokeilimme toisiamme uudestaan yli kaksikymppisinä vuoden ajan, mutta se oli lähinnä enemmän tottumusta ja vanhan muistelua kuin mitään muuta. Näin on tarkoitettu. Jäi hyvät muistot. Jäi nuoruudesta enemmän kaunis kuin synkkä kuva, Ja se oli pelkästään ensirakkauteni ansiosta.

Sami: Marja, sun sanojesi mukaan, sun ei tarvinnut peitellä seksuaalisuuttasi. Kerro miltä se tuntui, kun ensimmäisen kerran paljastit sen konkreettisesti? Tuntuiko se siltä, miltä arvelit sen tuntuvan?

Marja: Se itse asiassa tapahtui edellisenä kesänä ennen kuin tapasin ekan poikaystäni… Olin jälleen poissa kotikonnuiltani. Menin juhannusfestareille vanhempieni kanssa. Sain mennä omia menojani onneksi. Istuskelin nurmikolla kun ihan super komea, pitkä sinisilmäinen nuori mies tuli luokseni. Ne silmät porasivat minuun jäljet ikuisiksi ajoiksi. Ne huulet meinasivat viedä minulta tajun. Taisin ekan kerran tajuta tuon miehen käsivarsilla, että nyt tekee todella mieli. Sinä iltana me vain nukuimme sylikkäin teltassa.

Tapasimme kuitenkin samana kesänä uudelleen, niin kuin olimme sopineet. Hän oli luvannut olla minulle hellä ja antaa hyvän muiston. Ja minä luotin siihen. Jo ekalla kerralla sain kokea jotain syvempää kuin panemisen. Muistan miten itkin ilosta ja hämmennyksestä sen jälkeen. Sain kauniin muiston ja luvan nauttia. Naiseus puhkesi kukkaan ja tulin kotiin aivan liian leveä hymy huulillani. Toisen lähellä olo iho ihoa vasten oli juuri niin ihmeellistä kuin ounastelin. Tosin silloin en vielä tiennyt, miten vähän tiesin. Kaikki oli niin suloisen viatonta. Ensimmäisen poikaystävän kanssa pääsin sitten harjoittelemaan lisää kaikkea ihanuuksia.

Seksuaalisuus on yksi elämän kantavia voimia. Se on meissä kaikissa, jokaisessa omalla ainutlaatuisella tavallaan. Teinivuosina seksuaalisuus muuttuu ja sen voima vavisuttaa maata jalkojemme alla. Se pelottaa, jännittää, kiinnostaa ja saa meidät tekemään hullujakin asioita. Me olimme Samin kanssa onnekkaita. Saimme kokea kauniita ensi kosketuksia ja kohtaamisia iho iholla. Niitä voi muistella vieläkin rakkaudella. Aina se ei mene niin, mutta onneksi seksuaalisuus on meissä läpi elämän uusia korjaavia kauniita kokemuksia voi saada missä vaiheessa elämää tahansa. Omaa ja toisen seksuaalisuutta pitäisi aina kohdella silkkihansikkain, sillä silloin olla hyvin lähellä ihmisen ydintä.

Leave a comment

804 Views

Uncategorized

Punneruksia(ko) hiekkalaatikon reunalla

15 toukokuun, 2016

By

admin

Tällä viikolla ei ole ollut luppoaikaa. Muru oli työmatkalla maanantaista perjantaihin ja minä hoidin yksin arjen pyöritystä. Perjantaina vauvalla nousi kova kuume ja eilen huomasin näppylät. Tänään totesin, että vauvalla taitaa olla enterorokko. Iltapäivällä nousi myös 4-vuotiaalla tytölle kova kuume. Huh!

Olen silti ehtinyt urheilemaan peräti kolme kertaa tälläkin viikolla. Kaikki kerrat eivät ole menneet ihan putkeen, mutta olo on piristynyt kummasti. Maanantaina juoksin vähän ja jumppasin leikkipuistossa kevyesti. Tiistaina oli unelmienliikuntapäivä ja sen kunniaksi jumppasin leikkipuistossa äitikaverin kanssa. Ja torstaina kävin aamupäivällä juoksemassa rattaiden kanssa.

Kertaakaan en olisi ehtinyt urheilla ellen olisi sitä tehnyt lapsien kanssa. Iltaisin olin niin väsynyt, että nukahdin varmaan jo ennen kun pää osui tyynyyn. Yölliset heräilyt vauvan kanssa tekivät sen, etten aamulla jaksanut kuin vähän venytellä kehoa uuteen päivään.

Joskus on ollut niitäkin viikkoja, että en vain jaksa urheilla. Silloin kannattaa kuunnella kehoa ja levätä.

Minä ajattelen, että kaikki liikunta on hyväksi minulle. Aina ei tarvitse tehdä ”koko ohjelmaa”. Vaikka toki joskus pännii, kun on hyvä treeni menossa ja sitten kuuluu: ”Äitiiii! Mulla on kakka housussa!”

Liikunta lasten kanssa vaatii myös luovaa hulluutta. Toissa kesänä näin äidin, joka juoksi isompaa leikkipuistoa ympäri hänen lasten leikkiessä leikkipuistossa. Oli pakko sanoa, että tuo on ihailtavaa sinnikkyyttä ja mahtava idea. Itse olen treenannut äitikaverini kanssa niin, että välillä toisella on kaksi vauvaa sylissä ja sitten toisella. Sillä tavalla me molemmat olemme saaneet liikkeet tehtyä.

Bonuksena liikunnasta olen saanut paremman mielen ja kunto on kohentunut hyvin raskauden jälkeen. Olen hitaasti mutta varmasti pudottanut melkein 30 kiloa raskauden aikana saatua painoa. Keho on kiinteytynyt hyvin. Eikä painollakaan niin väliä, mutta mahdun omiin lempivaatteisiini ja keho tuntuu taas omalle. Olen juossut, joogannut, leikkipuistojumpannut, käynyt harvakseltaan kuntosalilla ja syksyllä pelasin koripalloa. Aika ei tosiaankaan riitä kaikkeen ja siksi minulle sopii parhaiten liikunta lasten kanssa.

Meitä vanhempia ja jumppaajia on monenlaisia. Itse olen urheillut lapsesta asti. Oikeastaan rakastan urheilua. Olen kokeillut monia lajeja, mutta koripallo on vienyt sydämeni. Siksi koen jumppaohjelmien teon helpoksi. Jos sinusta tuntuu, ettet ole varma mitä pitäisi tehdä pyydä ja etsi apua. Voit ottaa kaveriksi jonkun kokeneemman urheilijan tai personal trainerin. Myös monissa naisten lehdissä on hyviä treeniohjelmia, joita voi soveltaa puistojumppaan. Tsekkaa myös kotikuntasi liikuntapalvelut.

Minä päätin tänä keväänä satsata syntymäpäivälahjani itseeni. Päätin ostaa palveluita personal trainerilta. Kyselin tuttavilta apua ja löysin sitä kautta Liina Sieversin. Jännitti pirusti tavata hänet. Liinalle esitin toiveeni parantaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiani liikunnan ja ravinnon avulla. Sivutuotteena kerroin toivovani parempaa bikinikuntoa. Sovimme, että tapaamme kolme kertaa.

Olen ollut iloinen lahjastani. Liina on huipputyyppi ja ”oma valmentaja” motivoi liikkumaan. Olemme sopineet, että tapaamme taas toukokuussa. Ja minusta tuntuu, etten voi vain lölliä vaan haluan näyttää hänelle edistyväni. Se antaa minulle motivaatiota laittaa treenitrikoot jalkaan vaikka tekisi mieli mennä pullakahville. Ja saatan mennäkin pullakahville, mutta vasta treenin jälkeen.

Toivon, että sinäkin uskaltautuisit treenaamaan lasten kanssa vaikka sitten leikkipuistossa. Se olisi mahtavaa. Sillä myönnän, että välillä minua nolottaa ihan pirusti punnertaa ja puuskuttaa siinä muiden istuskellessa. Yhdessä treenaaminen on sitä paitsi hauskempaa. <3

2 Comments

1040 Views

Uncategorized

Kaipaus voi vahvistaa arjessa haalistunutta rakkautta

11 toukokuun, 2016

By

admin

Muru tekee säännöllisen epäsäännöllisesti työmatkoja ulkomaille. Reilun kuuden vuoden yhdessä olonkin jälkeen ikävä aina yllättää voimallaan. Ikävä tuntuu kehossa ja se täyttää ajatukset. Välillä se saa ärsyyntymään ja ärjymään. Joskus se tekee minut mustasukkaiseksi.

Ikävä alkaa hiipiä jo ennen kuin muru lähtee lentokentälle. Mielen täyttää haikeus ja olo tulee vähän alakuloiseksi. Äitinä minun täytyy kuitenkin pitää ”hymyä huulilla” , sillä en ole ainoa, jota ikävä painaa. Lapset reagoivat myös ikävään, kukin omalla tavallaan. Puhumme yhdessä ikävästä ja kaipauksesta. Silti lasten ikävöinti on välillä yllättävän rankkaa. Kolmen kanssa yksi syli käy välillä ahtaaksi.

Eilen saimme ennen päivällistä iloisen puhelinsoiton murulta. Se kuitenkin päättyi valtavaan itkuun isomman tyttömme kohdalla. Tuntui kuin pato olisi auennut ja itku sekä huuto tulvivat hänestä. Koko rappu varmaan raikasi sydäntä särkevistä ”Isiiiiiii, isiiiiiiii, isiiiii” -huudoista. Vauva ei ihan ymmärtänyt, mitä tapahtui, mutta yhtyi itkuun kuitenkin.

Yritin lohduttaa tyttöä parhaani mukaan, vaikka en isi ollutkaan. Itku jatkui pitkään ja helpotti vasta, kun muru soitti skype -puhelun. Minä näin siinä kaiken kaaoksen keskellä valtavasti rakkautta. Tunsin jopa ylpeyttä, miten vahva suhde tytöllämme on isäänsä. Esikoisella ja kuopuksellakin oli ikävä isää, mutta he näyttivät sen eri tavoin. Esikoinen vain puhui taukoamatta ja vauva kitisi puhelimen perään.

Huomaan itsekin vasta murun ollessa pois arjen hulinoista, miten valtavasti rakastan häntä. Ajattelen häntä enemmän. Kaipaus on tärkeä tunne. Se auttaa näkemään lapsiperhe arjessa haalistuneen rakkauden piinkovan ytimen. Silloin tiedän, miksi haluan jakaa elämäni juuri tuon miehen kanssa.

Ikävä koskee välillä kehossa ja odotan hänen kotiintuloa yhtä paljon kuin lapset. Iltahetkemme tv-sarjoja katsellen saa kultareunukset. Ei telkkarin katsominen yksin rentouta yhtään niin paljon. Ikävöin murua silittämässä minun hiuksia ja hieromassa hartioita. Vaikka positiivista on, että yksin ollessani teen kotitöitä paremmin, kun en ole nauttimassa elosta murun kainalossa. (naurua)

Kaipaan kosketusta, hellyyttä ja seksiä. Olen työmatkojen ajan rakkauden vankilassa odottamassa murun kotiintulo päivää. Välillä se tuntuu kuin olisi muurahaisia pöksyissä. Olo on kuin laihduttajalla. Ajattelen seksiä enemmän kuin normaalisti, koska en saa nauttia siitä. Sooloseksi on toki ihanaa, mutta seksiin kuuluu yhteys toiseen ja sitä ei saa yksin. Odotus onneksi palkitaan intohimoisella jälleen näkemisellä lasten mentyä nukkumaan. Joskus intohimo menee yli ja muuttuu tappeluksi, kun toinen on liian väsynyt matkan jälkeen.

Toisinaan ärisen murulle puhelimessa, koska ikävä saa olon ärsyyntyneeksi. Tulee helposti motkotettua: ”Miksi aina sinä pääset ulkomaanreissuille?” Vaikka oikeasti minun tekisi mieli sanoa: ”Halkean kohta tästä ikävästä, tule nyt piru vie pian kotiin sieltä.”

Huomaan myös, että tulen erilailla herkäksi murun puheille, kun hän on matkalla. Tulkitsen helposti hänen äänensävyään tai sanomisiaan. Ikävä värittää niitä. Saatan ajatella, että eihän tuolla ole yhtään ikävä minua, vaikka muru olisi vain hyvin väsynyt. Näinä hetkinä on myös otollinen hetki tulla mustasukkaiseksi.

Muutamia vuosia sitten muru lähti Serbiaan työmatkalle ja matkaseurana oli Suomesta kovimpien mallitoimistojen ”seksikkäimmät mallit”. Vaikka kuinka yritin, ärisin murulle joka toisella kerralla, kun puhuttiin puhelimessa vain mustasukkaisuuden takia. Tiukkasin jopa suoraan: ”Joko olit panemassa?” Naurettavaa, mutta niin totta.

Luottamus on kuitenkin parisuhteen yksi kulmakivi. Ei ulkomaille asti tarvitse lähteä pettämään. Jokaisessa suhteessa on omat säännöt, jotka on hyvä puhua selviksi. Meillä on omat sääntömme.

Muru on muistuttaa minua usein ennen työmatkalle lähtöä, että pettäminen on valinta. Hän on valinnut minut. Tuota lausetta murun täytyy toistaa minulle vielä pitkään, sillä se auttaa. Puhuminen ylipäänsä auttaa. Työmatkan aikana on vielä tärkeämpää varoa oletuksia. Niistä syntyy helposti turhaa riitaa ja mielipahaa.

Työmatkat voivat mielestäni vahvistaa rakkautta. Lapsienkin on hyvä oppia käsittelemään kaipauksen ja ikävän tunteita. Samalla he oppivat luottamaan, että vanhemmat tulevat aina takaisin. Rakkaus on läsnä, vaikka ihmiset olisivat eri paikoissa. Työmatkaviikkoina meidän aikuisten ei tarvitse kinata, kumpi pesee kakkapyllyn. Sen sijaan voimme illalla ikävöidä toisen lämmintä ihoa ja tuttua tuoksua.

Ehkä nämä matkat tekevät minulle ja murulle oikein hyvää. <3

Leave a comment

1344 Views

Uncategorized

Rakkaus ei sido vaan antaa siivet

6 toukokuun, 2016

By

admin

Parisuhteessa voi tuntua, että toinen on koko elämä. Ilman häntä ei voisi elää, kuolisi pois ja näivettyisi. Kuulostaa romanttiselta kuin amerikkalaisessa elokuvassa, mutta se on kaikkea muuta.

Omaan rakkaaseen on helppo takertua ja rakentaa elämä hänen ympärilleen. Voi ajatella, että minun onneni on vain tuosta ihmisestä kiinni. Minä tein niin ensimmäisessä pitkässä parisuhteessani. Kaikki tuntui tuon miehen rinnalla haalealta ja lähes turhalta. Olimme aivan kietoutuneita toisiimme.

Vuosien mittaan alkoi tuntua, että haluan repiä itseni irti. Olo oli melkein tukahtunut. Elämä toi vastaan uusi mahdollisuuksia ja tein isoja päätöksiä. Silti rakkaani haikaili ”vanhan-Marjan” perään. Hän kysyi: ”Miksi et ole enää se ponnaripäinen urheilijatyttö?” ”Mikset sinä ole niin kuin ennen?”

Suhteemme alkoi repeillä. Minä halusin luoda uutta ja muuttua. Olin surullinen, kun h’än ei tukenut minua. Kahdesta toisiinsa kietoutuneesta rakastavaisesta oli tulossa omia yksilöitä. Toinen ei vain suostunut siihen. Sitten tuli päivä, jolloin en enää jaksanut. Minä vain lähdin. En silloin osannut muutakaan tehdä.

Jälkikäteen ajateltuna emme olleet kunnolla erillisiä. Olimme liikaa vain me ja se alkoi tukahduttamaan minua. Rakkaani sanoi myös, että hän ei halua elää ilman minua. Se aiheutti alussa ihastusta minussa, mutta suhteen loppuvaiheessa silkkaa kauhua. Minusta niin ei voi sanoa toiselle. Jokaisen täytyy kyetä seisomaan omilla jaloillaan.

Se oli kuitenkin hyvä opetus minulle. Rakkauden huumassakin on osattava pitää huolta itsestään. On tärkeä pitää kiinni omista ystävistä ja itselle rakkaista asioista. Koska suhteessa tulee aina se vaihe kun rakastuminen muuttuu rakastamiseksi. Huumaa haihtuu ja pitää opetella pitämään rakkauden liekkiä yllä. Ja rakkauden liekki sammuu kovin helposti, jos on aivan kiinni toisessa. Tai toisen ihon alla.

Kaksi itsenäistä ihmistä rakkaudellisessa suhteessa onkin minusta aivan ihana asia. Molemmat rakastavat itseään ja silloin he osaavat rakastaa toisiaan terveellä tavalla. Molemmat tekevät myös itsensä onnelliseksi eivätkä odota toisen tekevän kaikkea työtä.

Ennen kuin tapasin murun elin vielä useampia ihmissuhteita, missä hommat meni metsään syystä tai toisesta. Jossain vaiheessa sain poikani ja olimme vain me kaksi. Silloin etsin välillä melkein epätoivoisella vimmalla rakkautta. Halusin niin valtavasti kokea olevani jollekin maailman tärkein ja rakkain. Olla toisen ihmisen kainalossa ja elää perhe-elämää.

Epätoivoisessa rakkauden etsintävaiheessani tuli stoppi kun törmäsin kirppisellä kirjaan ”Tyttö joka etsi onnea”. Ostin kirjan vaikka en ikinä lukenutkaan tuota kirjaa. Kirjan nimi teki kuitenkin tehtävänsä. Tajusin, että minun pitää lopettaa etsinnät ja keskittyä olemaan onnellinen yksin. Ja nauttimaan perhe-elämästä poikani kanssa.

Kipuilin sen jälkeenkin rakkaudennälkääni, mutta vimma etsiä omaa rakasta loppui. Aloin urheilemaan enemmän, koska rakastan urheilua. Keskityin hoitamaan opintoni loppuun ja suunnittelemaan tulevaa työelämään siirtymistä. Ja pidin enemmän yhteyttä ystäviini.

Puoli vuotta sen jälkeen muru vain tupsahti elämääni netin kautta. Siihen mennessä olin muuttunut itsenäisemmäksi naiseksi ja tutkinut, mikä minut tekee onnelliseksi. Rakkauden alkuhuuma ei enää sumentanut näköäni vaan me olimme alusta asti omilla jaloillamme. Ja sen tunsi silloin ja se on meidän suhteessa läsnä edelleen.

Seksuaaliterapeuttina ollessanikin olen pohtinut asiakkaalle tärkeitä asioita. Ja välillä se on ollut vaikeaa, jos asiakkaani on aivan kiinni kumppanissaan. Toisinaan asiakkaan kumppani on voinut olla niin mustasukkainen, ettei asiakas uskalla tehdä itselleen rakkaita asioita. Silloin olen uteliaasti kysellyt ja olemme yhdessä tutkineet, mihin tilanne on johtanut. Ja millainen asiakas toivoisi suhteen olevan.

Minut liikaa läheisyys ajoi nurkkaan nuorempana ja lähdin. Murun kanssa terve erillisyys on näkynyt mahdollisuutena olla aivan oma itseni ja sama koskee murua. Erillisyys on antanut tilaa rakkaudellekin enemmän. Kun ei ole koko ajan toisen iholla, on tilaa kaivata ja huomata miten tärkeä toinen on. Se antaa myös tilaa intohimolle.

Jokainen meistä voi valita itsenäisen polun. Päättää tehdä itsensä onnelliseksi ja rakastaa toista vahvasti omilla jaloillaan seisten. Ja vaikka suhde päättyisikin, niin sinä tietäisit selviäväsi yksinkin. Mieheni äiti kertoi lukeneensa lauseen, mikä kolahti minuun. ”Lintu voi istua oksalla pelkäämättä sen katkeamista, koska hän luottaa siipiinsä.”

*Kuvat ovat itse piirrettyjä.

*Jos et vielä ole Puhu murun seuraaja Facebookissa tai Instagramissa, nyt se kannattaa viimeistään! =)

Leave a comment

1181 Views

Uncategorized

Marjan ja Samin seksisuhde osa 6

2 toukokuun, 2016

By

admin

Marjan ja Samin seksisuhde syvenee. Tämä on sarjan kuudennessa osassa olemme yläasteella, molemmilla omat surunsa ja voimista vahvin rakkaus. Juttusarja jatkuu ensi viikolla Samin Havaintoja Parisuhteesta -blogissa.

Sami: Miten sun kaverisuhteet muuttuivat kun mentiin yläasteelle?

Marja: Mulla oli ala-asteella bestis ja muutamia hyviä kavereita. Korisjoukkue oli oma porukkansa. Silloin sitä aatteli, että mä ja mun bestis ollaan aina parhaat ystävät. Mikään ei ikinä tulisi meidän väliin ja ystävyys olisi väki vahvaa. Toisin kävi.

Luokkajaot muuttuivat yläasteelle mennessä ja me jouduttiin eri luokille. Kaveripiirit muuttuivat ja me molemmat löydettiin uusia kavereita. Vasta jälkikäteen mä ymmärsin sen pidemmän ystävyyden vahvuuden. Olin ehkä vähän hukassakin. Etsiydyin pikku hiljaa "kovistyttöjen" porukkaan. Kai mä aloin hakemaan itseäni uudella tavalla murrosiän myllerryksessä. Kiltti-Marja sai lentää roskakoriin. Iltaisin olin korisharkoissa ,nuokkarilla ja himassa.

Marja: Muuttuiko sulla kaverisuhteet kun menit yläasteelle?

Sami: Mulla on kaverit pysynyt melko samoina koko kouluiän. Yläasteella kouluun tuli paljon uusia toisen ala-asteen käyneitä oppilaita, joten sitä kautta tuli joitakin uusia kontakteja, mutta hengailin silti samojen tyyppien kanssa ja koulun ulkopuolella mä en kauheesti hengaillut kenenkään kanssa, ennen kuin aloin seurustella. Mua ei kiinnostanut notkua yhtään "mestoilla". Ehkä sekin johtui siitä kiltin pojan roolista.

Sami: Mitä tapahtui kun "Kiltti-Marja" lensi roskakoriin? Mitä aloit tehdä toisin?

Marja: Mä aloin pukeutumaan erilailla. Toisena päivänä olin urheilija ja toisena ”pissis-kovis”. Aloin meikkaamaan enemmän ja jossain vaiheessa polttamaan salaa. Pojat kiinnosti päivä päivältä enemmän ja siideriä teki mieli maistaa. Se pahis tuli musta esiin pikku hiljaa. Kapina mieltä aiheutti myös salakavalasti alkanut koulukiusaaminen. Kukaan ei oikein kiinnittänyt huomiota siihen, vaik mua huoriteltiin ja haukuttiin amazoniksi. Ja koko kiusaaminen alkoi vaan juorusta. Se sattui. Koviksena olo oli kuin haarniska pahaa vastaan. Mustaksi meikatut silmät olivat äänetön sotahuuto. Halusin esittää, et muhun ei sattunut eikä mikään tuntunut miltään.

Marja: Vaikuttiko yläastetta elävään kiltin pojan roolia toteuttavaan Samiin sun perhetilanne? Ja sullahan oli isosisko?

Sami: Tietenkin se vaikutti. Mä en halunnut pahimmissa tilanteissa tuoda meille kotiin ketään kavereita. Halusin, että kaikki ongelmat pysyy piilossa. Mulla on kolme vuotta vanhempi sisko ja oon ajatellut jälkeenpäin, että mä oon ottanut mun siskosta mallia mun valintoihin. Mun sisko alkoi seurustella ja mä aloin seurustella. Mun sisko meni lukioon, mä menin lukioon. Ei se kaikki todellakaan ollut itsestään selvää. Olisin voinut valita huonomminkin ja vaarallisempia polkuja kuljettavakseni. Mä halusin jonkun, joka näyttää mulle tietä. Ja kun yhdeksännellä luokalla aloin seurustella, niin mä tunsin, että olen löytänyt oikean tien.

Sami: Puuttuiko kukaan koulukiusaamiseen ja kerroitko siitä kenellekään?

Marja: Se mun koulukiusaaminen hyväksyttiin hiljaa. Syy siihen löytyi koko homman aloittaneesta juorusta. Olin pussaillut diskossa mua reilusti vanhempaa poikaa ja joutunut lähtemään kotiin ajoissa äidin määräyksestä. Poika kertoi muille et oltiin pantu discon vessassa. Tästä lähti juoru, mikä aloitti kiusaamisen. Ja sen jälkeen oli ihan okei sanoa mua huoraksi. Mä en kyl ikinä ymmärtänyt, miksi se olisi syy haukkua vaikka olisinkin tehnyt niin. Nuoren naisen seksuaalisuus vaan aiheuttaa lähes raivoa kanssa ihmisiin.

Suurin ei osa tiennyt totuudesta mitään. Luulen et monet mun kavereistakin uskoi koko homman. Opettajat eivät pahemmin puuttuneet. Kaverit olivat vain hiljaa ja katsoivat muualle. Mä yritin selviytyä "mikään ei tunnu miltään" -strategialla. Vasta kun mun pikku veli tuli yläasteelle mun mennessä ysille ja kiusaamisen muuttuessa myös fyysiseksi satuttamiseksi tuli raja vastaan. Ei itseni takia, vaan sen takia et mun veljeä en antanut kenenkään satuttaa. Se oli syytön. Kerroin äidille ja sit se otti yhteyttä kouluun. Osa opettajista vähätteli asiaa loppuun asti. Rehtori hoiti homman hyvin. Mun ois pitänyt tehdä rikosilmoitus, mutta en jaksanut. Kiusaaminen onneksi loppui. Niin kuin yläastekin.

Marja: Ootko ikinä miettinyt, mitä sä oisit halunnut ihan Oikeasti valita? Jos sulla ei olisi ollut siskoa? Ja miten sä jaksoit kantaa teidän kodinongelmia hiljaa sisälläsi?

Sami: Ehkä mä olisin ollut vähän rohkeempi jos mä oisin saanut valita, eikä mun ois tarvinnut kantaa huolta mistään, mistä ei sen ikäisenä edes kuuluisi kantaa huolta. Ehkä olisin käynyt enemmän muualla vapaa-ajallani, tai harrastanut jotain isommin tai uskaltanut olla enemmän näkyvillä. Mulla oli omat tapani kantaa ongelmia sisälläni, joista jo kerroinkin, mutta ehkä mun kapinani olikin sitä, että yritin olla mahdollisimman kunnollinen, Mä päätin teininä, että en juo alkoholia koskaan elämässäni ja taisin ollakin jo 18-vuotias, kun ensimmäisen kerran join.

Sami: Miten sä selvisit sun koulukiusaamisesta. Mikä oli se voima aikuistuvalle Marjalle jaksaa eteenpäin?

Marja: Mä pelasin korista. Taisin hikoilla kipua pois. Siellä mut hyväksyttiin ja oli lapsuudesta asti samana pysynyt joukkue täynnä kavereita. Samoihin aikoihin pääsin nuorten maajoukkueeseen, mikä oli mun unelma. Urheilu antoi mulle vapauden. Se teki musta vahvan ja piti pois pahimmista hölmöilyistä. Koripallo meni kaiken edelle noina vuosina.

Niin hullulta kun se kuullostaakin, niin mä päätin olla niin kaunis et saan kenet vaan. Silloin kiusaajien puheilla ei olisi väliä. Aloin seiskan lopulla koristreenien lisäksi lenkkeillä, värjäsin tukan blondiksi ja kasvatin siitä pitkää. Aloin ostamaan vaatteita Hesasta kesätyörahoilla.

Ensimmäiset seurustelusuhteet veivät mut onneksi pois omalta kylältä. Rakkaus oli valtava voima. Sain rakastaa ja olla rakastettu. Sain olla oma itseni. Mä selvisin koulukiusaamisesta, vaikka haavoja tuli. Kun yläaste loppui mä suuntasin Helsinkiin urheilulukioon. Oli helpotus päästä pois ja olla lukiossa ilman historiaa.

Marja: Sä aloit seurustella ysillä. Miten rakkaus ja seurustelu muutti sua?

Sami: Mä aloin seurustella tytön kanssa, joka tuli "sillan toiselta puolelta". Mä pääsin katsomaan toisenlaista perhe-elämää läheltä. Mä koin samalla ylpeyttä omista juuristani ja samalla mä olin kateellinen niille olosuhteille, joissa tyttöystäväni sai elää. Silloin mä ekaa kertaa elämässäni ymmärsin, että mistä minä tulen ja olin siitä tavattoman ylpeä, vaikka perheeni sisällä oli suuria ongelmia. Halusin, että minut hyväksyttäisiin sellaisena kuin olen ja en halunnut lähteä mielistelyn tielle.

Ehkä mä koin, että ihan täysillä mua ei hyväksytty. Mun tyttöystävä hyväksyi minut. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä, että hän eli kanssani kivuliaat nuoruusvuodet. Mä en häpeillyt hänen edessään mitään. Mun sisällä asui hakatalot silloin ja vieläkin ne asuvat. Sen lisäksi että mä ymmärsin juureni, mä ymmärsin, että rakkaus on se mun juttu. Mä haluan käteeni mieluummin jonkun tytön kuin pullon. Mä sain valtavasti voimaa ja itseluottamusta ja mikään ei sen jälkeen voinut viedä mua väärille poluille.

Murrosikä on herkkää aikaa. Jokainen luo itsensä silloin uudelleen ja etsii elämälleen suuntaa. Vanhemmat voivat tukea, mutta valinnat tekevät nuoret itse. Mitä olisi tapahtunut Marjalle ilman koripalloa? Miksei kukaan aikuinen puuttunut kiusaamiseen? Tai miten Samin olisi käynyt ilman isosiskon näyttämää mallia tai ensi rakkauden voimaa? Jokainen meistä on kiikkunut huteralla riippusillalla teininä. Jollekin se on liian hutera ja hän putoaa. Jokainen meistä voi kuitenkin vaikuttaa siihen, ettei tuo nuori putoaisi. Aikuisten pitää olla rohkeita ja puuttua, jos he näkevät kiusaamista. Nuorille pitää opettaa tunnekasvatuksessa empatian merkitystä ja paikkoja mistä saa apua. Kukaan meistä ei ole kasvanut aikuiseksi yksin. Ja sinä voit olla se, kuka ojentaa auttavan käden nuorelle.

4 Comments

833 Views

Uncategorized

Kuukautisten vaiettu voima

28 huhtikuun, 2016

By

admin

Vuosisatoja ajateltiin, että nainen on viettelijätär. Naisen mukana tuli synti. Kuukautiset ja synnytys tekivät naisen seksuaalisuudesta mystistä, epäilyttävää. Kuukautisista onkin tehty meille länsimaalaisille naisille riesa, johon liittyy ikäviä oireita ja peittelyä, jopa häpeää. Osa naisista vihaa omia kuukautisiaan.

Mitä jos kuukautiset olisivat naisen seksuaalisuuden ja luonnon voimannäyte? Osaisimmeko silloin suhtautua niihin eri tavalla. Osaisimmeko jopa riemuita, tuntea voima ja ajatella rakastavasti kuukautisista. Kuukautiset voi nähdä myös puhdistavana ja uudistavana ajanjaksona.

Minua ärsyttää, että kuukautisista on yritetty tehdä kaikin tavoin mahdollisimman huomaamattomat. Ne eivät saa näkyä tai kuulua. Kuukautisten voima piilotetaan sulassa sovussa. Toisaalta minun kouluaikana ne olivat ainoa asia, mitä meille tytöille kerrottiin, kun oli seksuaalikasvatusta.

Kuukautissuojamainoksissa ydin on valkoisissa housuissa, joissa ei näy tahroja. Samalla kuukautisten kehollisuus jää tahrojen pelon varjoon. Miksi verestä on tehty niin tabu? Nuo mainokset vaikuttavat minuunkin, mutta miten ne vaikuttavat nuoriin tyttöihin. Ne luovat turhaa pelkoa ja mahdollista häpeää ”paljastumisesta”. Se on väärin! Itse muistutan nuoria siitä, että vahinkoja sattuu eikä se ole vaarallista.

Itselleni kävi reilut viisi vuotta sitten vähän nolosti, kun olin Italiassa lomalla. Olin ennakkoluulottomasti ottanut kuukautiskupin käyttööni ensimmäistä kertaan, ja suoraan reissulle. Olin ystäväni kanssa turistikaupassa Napolissa ja tunsin, että nyt vuotaa ohi. Takeltelin miesmyyjälle, että pitää päästä vessaan.

Vessa oli vanha. Kuppi oli täysi ja tyhjensin sen lennokkaasti pönttöön. Paperia ei ollut ja minulla oli vain yksi nenäliina. Ja sitten tajusin, ettei vessa toimi. Pönttö näytti siltä kuin joku olisi teurastettu. Luikin kauppaan takaisin ja sanoin kaverilleni, että meidän olisi syytä lähteä. Ulkona nauroimme kippurassa, emmekä siihen kauppaan enää palanneet, vaikka myyjä olikin söpö.

Voiko piilottelun syy olla vieläkin miesten pelko vuotavaa naista kohtaan? Tiesittekö, että vuotavat naiset ovat joutuneet eristyksiin kylän yhteisöstä esimerkiksi Intiassa? On myös ajateltu, että vuotava nainen on demoni. Eikä tuo ajatus ole kovin kaukana nykyisinkään. Donald Trump sanoi käynnissä olevan presidenttikampanjansa aikana Fox News:n toimittajasta Megyn Kellystä, että tämä vuotaa ties mistä paikoista. Syy solvaukseen oli ärsyyntyminen Kellyn tiukkoihin kysymyksiin haastattelun aikana.

Naureskelin juuri murulle, kun hän ihmetteli, miksi olin niin ärhäkkänä. Muru kyllä tiesi, että minulla oli juuri alkaneet menkat ja hän tietää, että silloin olen herkempi ärsyyntymään. Silti ymmärrys mielialan heittelyille löytyi vasta, kun muistutin syistä. Jos muru ja muutkin miehet olisivat tietoisempia kuukautisten vaikutuksista, naisetkin hyötyisivät siitä. Tällä en tarkoita iän ikuisia ”taas ne kiukkupäivät” -kommentteja, vaan aitoa halua ymmärtää ja kunnioittaa naisia. Jalkahieronta voi tehdä kuukautisten aikaan ihmeitä naiselle.

Kun aloimme toivoa toista lastamme pääsin aikuisiällä nauttimaan kehoni voimasta. Se yllätti minut. Ei ollut enää vieraita hormoneja, oli vain minun hormonini. Huomasin miten seksuaalinen haluni kasvoi kuukautiskierron mukana ovulaation lähestyessä. Ja miten kuukautisten lähestyessä olin miltei välinpitämätön seksin suhteen. Mutta samaan aikaan sain hullun himon siivota vessan ja saada keskeneräisiä asioita valmiiksi. Uusi kierto tuntui konkreettisesti uudelta alulta.

Kehoni reaktioiden seuraaminen avasi silmiäni. Miten paljon vaihtelua ja eri vaiheita kehoni kävi läpi yhden kuukauden aikana. Kuukaudet myös erosivat toisistaan, mikä oli minulle uutta. Kokemus myös teki todelliseksi sen, miten ihmeellinen naisen keho on. Minulla oli ollut aiemmin hormonikierukka, jonka vuoksi menkat jäivät pois. Keho tuntui luonnollisessa tilassaan terveeltä ja toimivalta.

Minun ja murun suhde myös muuttui. Tuntui kuin rakkaudellinen suhteeni murun kanssa olisi alkanut elämään kehoni rytmiä. Välillä muru oli melkein hämmentynyt vimmastani sulkea hänet makuuhuoneeseen tai voimasta, millä työnsi vanhaa pois ja loin uutta tilalle. Olin luovempi ja vahvempi kuin aiemmin! Voima tuntui myös henkisenä voimana.

Keskustelin kerran minua reilusti vanhemman naisen kanssa, kun odotin kuopustamme. Puhuimme raskaudestani ja mainitsin, että on niin ihanaa, kun ei ole menkkojakaan. Hän sanoi minulle: ”Sinä ymmärrät vasta kuukautisten loputtua, miten tärkeät ne olivat sinulle. Kuukautisia tulee ikävä.” Jospa opettelisimme olemaan ylpeämpiä naiseutemme yhdestä ihmeellisyydestä, kuukautisista, jo silloin kun meillä vielä on ne?

Kun me osaamme olla ylpeitä, oppivat tulevat sukupolvet olemaan ylpeitä kuukautisistaan. Äitini onnitteli ja halasi minua, kun minulla alkoi kuukautiset 11-vuotiaana. Se oli vahva viesti siitä, että naiseksi tulo on upea juttu! <3

6 Comments

1475 Views

Uncategorized

Muutto maalle – hullua?

26 huhtikuun, 2016

By

admin

Mielessäni myllertää. Me olemme murun kanssa kallistuttu siihen, että muutttaisimme maalle Karkkilaan. Tunnelma on ristiriitainen. Toisaalta välillä niin selkeä. Tämä on meille ja lapsille iso päätös. Niin iso, että välillä tuntuu kuin halkeaisin, kun mietin sitä. Tuntuu kuin olisin syönyt liian ison pullan ja se olisi tehnyt möykyn kurkkuuni.

Olen itse Karkkilasta kotoisin. Tämä olisi historian toistoa. Äitikin tapasi isäni Helsingissä ja parin muksun jälkeen he halusivat maalle. Saimme isomman kodin, rauhallisemman elämänrytmin ja muu perhe oli lähempänä. Samoja syitä kuin meilläkin. Mekin tapasimme Helsingissä. Ja kaiken kukkuraksi talokin, johon muuttoa suunnittelemme on sama.

Kaikki tuntuu välillä niin oikealta. Näen mielessäni jo meidän tavarat omilla paikoillaan omakotitalossa. Murukin pohtii nurmikon hoitoa ja katsoo Youtubesta jotain outoja videoita. Kaikilla meillä vähän enemmän tilaa ja rauhaa. Lapset saisi jossain vaiheessa omat huoneet. Ulkoilu omalla pihalla helpottaisi elämää ja isommat lapset juoksentelisivat naapurin lasten kanssa ympäri pihoja. Kaikkialle pääsisi kävellen ja pyörällä.

Toisinaan tulee tunne, mitä jos… Talossa tulee kaikkea outoa vikaa, johon menee rahaa hulluna. Osaammeko me hoitaa ja korjata sitä? Lunta tulee talvella hirmuisesti ja olen yksin muksujen kanssa murun ollessa työmatkalla. Mitäs sitten teen? Tai mitä jos isommalle ei löydy kavereita uudesta koulusta? Löydänkö minä uusia äitikavereita? Mieleen alkaa tulla monenlaisia huolia myös työmatkojen pituudesta ja sopeutumisesta.

Kaikkeen ei taida olla vastausta. Luotan muhun ja muruun. Meistä tämä tuntuu hyvältä ja asioita on tarkasteltu myös puhtaasti asiabpohjalta. Helsingissä asuminen on tällä hetkellä aivan törkeän kallista. Meillä menee nyt jo vuokraan valtava osuus tuloista ja tämä asunto ei riittäisi kooltaan meille kuin muutaman vuoden. Se mitä maksaa ja mitä saa eivät kohtaa. Ainakaan meidän kohdalla.

Iso tekijä on myös luonnon läheisyys ja rauha. Nyt kotimme on upean Hesperianpuiston laidalla, mutta toisella puolella meteliä pitää Runeberginkatu ja toisella puolella Mechelininkatu. Saastepitoisuudet mietityttää. Keskimmäisen lapsemme päiväkoti on Mechelininkadun varressa. Voiko se olla terveellistä lapselle? Luontoa saa lähteä etsimään autolla, vaikka toki Keskuspuistoon pääsee ratikallakin. Muuten ympärillä on lähinnä puistoja. Lapsiemme luontosuhde on mietityttänyt meitä jo kauan.

Pelko lasten puolesta kasvoi viime syksynä, kun pieni koululainen kuoli kuorma-auton alle ihan esikoisemme koulun vieressä. Liikenne ei ole vain saaste- tai meluongelma, vaan myös turvallisuuskysymys. Samalla se vie myös kasvavilta lapsiltamme vapauden. Aina täytyy saattaa ja olla mukana valvomassa. Jos ei ole, pelko tuntuu luissa ja ytimissä. Itse muistan lapsuuden Karkkilassa, johon kuului vapaus liikkua kavereiden kanssa.

Ehkä aika on nyt kypsä. Kuusi vuotta sitten kun tapasimme murun kanssa, olisin varmaan nauranut Karkkilaan muutolle. Silloin Töölö ja kaupungissa oleminen tuntui juuri oikealta. Enkä minä kiistä sitä, etteikö nyt jo tuntuisi ikävä. Luopuminen on meillä kaikilla edessä. Uudelle täytyy luoda tilaa.

Kuudessa vuodessa olen saanut tutustua ihaniin äitikavereihin, lasteni ystävien vanhempiin, naapureihin ja satunnaisiin muihin kanssaeläjiin. Puistot ja kadut ovat tuttuja, niin kuin päiväkodit ja koulut. Meri on rakas ja niin lähellä. Muutenkin työmatkat ovat sujuneet käden käänteessä, kun kaikki on niin lähellä. Etenkin esikoisellamme, joka on koululainen, on omat ystävät. Hänelle muutto tuntuukin vaikealta. Hänen kipunsa tuntuu, myös meissä.

Töölö on täynnä rakkaita muistoja meille. Meidän ensimmäisen yhteinen kotimme, lapsien syntymät, kotihäät ja monet pienet tärkeät hetket. Ehkä muistotkin pitävät minua kiinni vanhassa? Vaikka eiväthän ne mihinkään häviä.

Karkkila ole kuin tunnin matkan päässä ja työ vie minua sekä murua kuitenkin ympäriinsä. Tämä on silti niitä hetkiä elämässä kun toivoo, että olisi kristallipallo ja sieltä voisi varmistaa, onhan tämä oikea päätös.

Murun vanhempien sanoin: ”Elämä menee ohi jahkaillessa.” Toukokuussa on päätöksien aika.

*Kertoisitko minulle kokemuksesi kaupungista maalle muutosta? Olisin iloinen, jos kuulisin millainen muutos on ollut? Mikä oli sinusta hyvää tai mihin petyit? Mistä yllätyit?

32 Comments

1458 Views

Tee teidän oma rakkaus-aikavarkaus -suunnitelma

Lapseni nimi kerrottiin minulle unessa

Apua, mun vauva tulee murrosikään!

Marjan ja Samin seksisuhde osa 8

Punneruksia(ko) hiekkalaatikon reunalla

Kaipaus voi vahvistaa arjessa haalistunutta rakkautta

Rakkaus ei sido vaan antaa siivet

Marjan ja Samin seksisuhde osa 6

Kuukautisten vaiettu voima

Muutto maalle – hullua?

Viimeiset artikkelit

Viimeiset kommentit

Arkisto

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

You may also like

Viimeiset artikkelit

Viimeiset kommentit

Arkisto