Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Uncategorized

Puhu onnesta, puhu vaikeista asioista – puhu tuhmia

Eikö olisi saada onnen avaimet hyvään pitkään parisuhteeseen? Jos siihen olisi selkeä resepti sitä varmasti jaettaisiin reseptilääkkeenä terveysasemilla. Näin ei tietenkään ole. Mikä siis avuksi? Se tiedetään, että yksi tärkeimmistä asioista on puhuminen. Puhu siis murullesi!

 

Ei riitä, että yrität käydä reippaasti vain arjen asiat läpi kumppanisi kanssa sivuuttaen haastavimmat aiheet. Kuinka monta maitoa tarvitsee kaupasta on tärkeää, mutta tärkeämpää on kertoa mitä sinulle kuuluu. Pitäisi osata tai opetella puhumaan ihanista, onnellisista asioista. Vaikeita, pelkoa ja surua aiheuttaviakaan asioita ei saisi unohtaa. Ja sitten pitäisi osata puhua vielä tuhmiakin omalle kumppanilleen.

 

Huh-huh, mikä homma! Kumma juttu, että monen tuleekin kännissä puhuttua nämä kaikki ja vähän ylimääräistä.  Itsekin myönnän siihen syyllistyneeni joskus.

 

Puhuminen ei ole helppoa, se jännittää ja toisen vastaanotto suorastaan pelottaa. Itsensä ja omien tunteiden avaaminen omalle kumppanille on hirmuisen tärkeää. Aito yhdessä asioiden jakaminen lisää intiimiyttä ja läheisyyttä kumppanien välille, mitä tarvitaan vireään seksielämäänkin.

 

Luulin itse osaavani puhua hyvin, koska olen kova höpöttämään. Mutta se ei tarkoita samaa kuin se, että osaisi jakaa tunteensa ja kokemuksensa parisuhteessa. Vasta seksuaalineuvoja – ja terapeuttiopintojeni myötä olen oppinut puhumaan paremmin. Ja vieläkin olen sitä mieltä, että kyllä me murun kanssa mennään vielä joskus parisuhdekurssille tai pariterapiaan.

 

Puhu murullesi x 3

 

  • Puhu onnesta

 

Voit tehdä ajatusleikin. Kuvittele, että sinulle sattuu jotain hyvää. Kenelle soitat ensimmäisenä? Hmm. Jos soitit ystävällesi, voisitko kokeilla soittaa kumppanillesi seuraavan kerran? Ihanien, hyvien asioiden jakaminen on tärkeää. Kerro myös, kun sinusta tuntui hänen kanssaan todella hyvälle ja olit onnellinen. Anna avaimet toiselle, kertomalla mistä pidät – älä turhaan pihtaa niitä. Rakkaus ei ehdy sitä kuluttamalla. Joten rakkautta peliin ja ihania rakkaudentunnustuksia.

 

Jos rakastat omaa aamuhetkeä lehden kanssa ja suukkoa ennen töihin lähtöä, sano se ääneen. Olen itse toistanut useita kertoa ja miten ihanaa oli, kun muru sanoi minulle kerran: ” Haluan vanhentua kanssasi ja nähdä miten rypistyt.” Se tuntui niin hyvälle, että meinasin haljeta onnesta. Se kannattaa kertoa!

  • Puhu vaikeista asioista

 

On niin helppoa vetää suu viivaksi ja niellä kiukku. Kääntää katse pois ja marssia toiseen huoneeseen nielemään raivon nostattamia kyyneliä. Ja lopettaa tilanne siihen, että kumpikaan ei sano mitään. Mutta haluatko päästä helpolla? Helpolla kohti nopeaa eroa ja onnetonta tunnelmaa? Voit sen sijaan opetella oman tapasi rauhoittua ja sitten kertoa, mikä tuntui niin pahalta kumppanillesi. Mitä tapahtui ja miten olisit halunnut tilanteen menevän. Olisitko halunnut vähän levätä ja kumppanisi auttavan sinua lastenhoidossa? Loukkasiko kumppanisi sinua jollain pienellä tavalla, mitä hän ei edes tajunnut? Mikä asia painaa sinua, mikä on ikävien tunteiden todellinen aiheuttaja?

 

Voitte muuttaa tapojanne ja lopettaa ikävien tunteiden panttaamisen. Aika usein huomaa, että kun ne purkaa suhteellisen nopeasti, niistä irti päästäminenkin on helpompaa. Olen itse meistä se kumpi raivoaa ja muru nielee kiukun. Meillä on ollut paljon tässä opeteltavaa, mutta me etenemme. Olen huomannut, että minun ”raivottaren” pitää myös antaa toiselle tilaa puhua.

  • Puhu haluista

 

Suhteen alussa todennäköisesti puhelimet kävivät kuumina ja kuiskitte tuhmia toistenne korviin  päivittäin. Suhteen edetessä ja arkipäiväistyessä se muuttui. Seksuaalisesta halusta puhumista ei kannata kuitenkaan lopettaa.

 

Tuhmat puheet voivat olla hauska halua ylläpitävää leikkiä iltaa varten lapsiperheessäkin. Kuiskaile kumppanisi korviin tuhmia pitkin päivää ja iltaa, niin voi olla että muksut laitetaan jo seitsemältä nukkumaan. Jos tuhmien puhuminen on vaikeaa, voi oman kumppanin kanssa miettiä teille oikeaa tapaa. Tapoja viestiä on monia. Hyvä aloitus on: ”Mä haluan sua…” Aika monesta meistä tuntuu hyvältä olla haluttu.

 

Puhumista kannattaa harjoitella läpi parisuhteen. Me muutumme, kumppani muuttuu, rakkaus muuttuu ja tilanteet muuttuvat. Silloin kun te olitte kaksin oli helppo jutella, ette vain tienneet sitä. Kahden lapsen kanssa, ette varman ehdi puhua yhtä paljoa. On tärkeää, että vaalitte yhteyttänne arjen kiireiden keskelläkin. Väliinne yrittää vuosien varrella hyökätä ystävät, harrastukset, työt ja lapset. Mutta te päätätte, kuinka vahva teidän yhteys on.

 

Ruuhkavuosien jälkeen tulee kuitenkin taas aika, kun yhtäkkiä istutaankin kaksi ruokapöydässä. Onko teillä silloin vielä juteltavaa? Vai istutteko vain hiljaa ja tuijotatte lautasta tai älypuhelintanne?

 

Pitäkää toisenne rakkaudenkartoillanne, päivitetäänhän tavallisia karttojakin säännöllisesti. Alkaa unohtako ja vaietko. Liian helposti sitä huomaa puhuvansa työpaikan kivalle miehelle puolet elämästään, kun kotona oma mies on ihan pihalla. Ja menkää pariterapiaan tai parisuhdeleirille – jos puhuminen on mennyt liian vaikeaksi. Voi olla, että olette lähempänä toisianne kuin luulittekaan.

 

Kokeile puhua jo tänään enemmän kuin kauppalistoista tai pyykkikasoista. Te voitte matkia ja laittaa kotioveen saman lapun, kuin päiväkodeissa: ” Tämä päiväsi tärkein tapaaminen, joten ethän puhu kännykkään.” Silmiin katsominen, moikkaus, suukko, hali ja ”Mitä kuuluu?” toimii aina hyvänä aloituksena. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
joulukuu 4, 2019
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
marraskuu 17, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Uncategorized

Unitutkimuksen tulokset pysäyttivät – blogissa alekoodi unitutkimukseen

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

 

Minua jännitti ihan hirveästi kuulla unitutkimuksen tulokset. Ajattelin itsevarmasti: ”Ei minulla mitään ongelmia ole.” Takaraivossani tuntui kuitenkin outo tunne. Mitä jos kaikki ei olekaan hyvin?

Tapasin mahtavat lääkärit Vilho Aholan ja  Henri Tuomilehdon uudella Oivauniklinikalla Helsingissä. Käteni hikosivat ja naamani punoitti. Tuntui, kuin olisin tullut jonkinlaiseen kuulusteluun. Oikeasti huoneessa oli hyvin lämminhenkinen tunnelma. Välittävä. Nämä lääkärit halusivat parantaa minun hyvinvointiani.

Tuloksia käytiin tarkkaan läpi ja kerroin päivärytmistäni. Yllätyin, kun kävimme myös ruokarytmini ja ruokailutottumukseni tarkkaan läpi.

Aluksi näytti, että kaikki on tosi hyvin. Hyvä minä. Mutta myös huolenaiheita löytyi. Verenpaineeni oli kohalla. Se tuntui todella oudolta, olihan minulla ollut hyvä verenpaine kolmen raskaudenkin läpi.

Onneksi löytyi myös syyt kohonneeseen verenpaineeseen. Tarkemmin sanoen löytyi viisi ongelmaa.

Ensimmäinen paljastui, kun kävimme iltarutiinejani läpi. Niissä ilmeni muutama hälyyttävä asia. Teen aivan liikaa töitä iltaisin, liian myöhään. Kyllä. Myönnän. Kirjoitan usein blogejani ja työsähköposteja lasten mentyä nukkumaan. Se ei ole minulle hyväksi. Se on ollut olosuhteiden pakko, mutta siihen täytyy nyt miettiä muita ratkaisuja.

Toinen ongelma oli ruokailurytmini. Minun pitäisi alkaa syömään useammin ja hieman enemmän. Illalla muutama tunti ennen nukkumaan menoa pitäisi syödä jopa pieni ateria. Ei vain rahkaa myslin ja hedelmien kanssa. Silloin väsymys tulisi luonnollisesti muutamassa tunnissa ja keholla oli ravintoa palautua yön aikana. Kulutan niin paljon, että saan yksinkertaisesti liian vähän polttoainetta kehoni tarpeisiin.

Kolmas ongelma löytyi myös illasta. Iltatreenini lasten mentyä nukkumaan saavat myös jäädä, jos haluan nukkua paremmin. Ne tekevät minusta, muutenkin ”iltakukkujasta” vielä virkeämmän. Se huonontaa helposti unenlaatua, mikä on kuin huijaisin itseäni. Nukun kyllä kuin tukki, mutta vain sen takia, koska olen niin väsynyt. Aikaa treenaamiselle täytyy raivata jo aiemmin, mikä ei tule olemaan helppoa.

Nukkumaan menoaikamme joutui myös syyniin. Menemme usein murun kanssa nukkumaan puolen yön aikaan. Herätys on armoton lasten kanssa, kello 6.30 – 8.00 välillä joka ikinen aamu. Emme saa riittävän pitkiä yöunia mitenkään. Ahola ja Tuomilehto suosittelivat, että aikaistaisin nukkumaan menoa vähintään tunnilla.

Tässä kohtaan puolustin parisuhdeaikaa. Ahola kuitenkin haastoi hyvin minua pohtimaan, mitä puuhaamme iltaisin. Teemme kyllä paljon kaikkea, kotitöitä, töitä, katsomme netistä ohjelmia, treenaan, pesen hiukset yksin ja hoidamme parisuhdetta. Seuraava kysymys oli, kuinka paljon sitä kaikkea muuta on kuin parisuhteen hoitoa? Mikä niistä on pakollista? Mitä voisi karsia? Totta kai, jouduin myöntämään, että karsittavaakin löytyy. Ehkä se alkaa ensimmäiseksi somen vähentämisestä iltaisin.

Viides, ja pahin, ongelma ja yllätys oli yöherätyksien määrä. Olin herännyt tutkimusyön aikana mielestäni kaksi kertaa imettämään. Todellisuus oli, että olin havahtunut hereille peräti 15 kertaa! Apua! Ei mikään ihme, että olen ollut aamuisin todella väsynyt.

Lääkärit Ahola ja Tuomilehto selittivät, että olen kuin äiti, joka nukkuu lastensa kanssa savannilla. Olen koko ajan ylivirittynyt, etteivät leijonat varmasti söisi minun lapsiani. Mutta onko se sitten tarpeen, kun asumme kivitalossa Helsingin Töölössä? Ei ole

Jatkuvat havahtumiseni, noussut verenpaine ja liian lyhyet syvänunen pätkät ovat huolestuttavia merkkejä. En palaudu riittävästi yön aikana ja nukun mielestäni hyvin vain, koska olen niin väsynyt. Aamuisin olen todella väsynyt, mitä olen ihmetellyt murullekin. Tulevaisuudessa tämä voi johtaa oikeisiin uniongelmiin ja unettomuuteen.Tänään oli Helsingin Sanomissakin artikkeli univajeesta otsikolla: "Valvomme itsemme tyhmiksi ja sairaiksi – katso unilaskurilla, nukutko liian vähän tai vaarallisen paljon". Ei ole mikään pikku juttu, kun normaali suorituskyky laskee ja sairauksien riskit kasvavat kolmekymppisenä!

Pulinat pois. Minun pitäisi aloittaa elämäntaparemontti. Iltatyöt, ruokailurytmi, iltatreenit ja iltarutiinit pitäisin saada tukemaan hyviä yöunia – ei tuhoamaan niitä. Te pääsette nyt blogissani seuraamaan, miten minulle käy. Samalla olette yksi valvoja ja tsemppaava jengi minulle.

Muutos ei tule olemaan helppo. Ahola sanoi, että elämäntaparemontti lähtee hitaasti ja ensimmäiset tulokset voivat tulla vasta puolenkin vuoden päästä. Kaikki on kuitenkin minusta itsestäni kiinni. Tässä kohtaa kyllä ajattelin, että myös murusta. Meidän täytyy yhdessä miettiä, miten nämä muutokset saadaan aikaan.

Sain uuden ajan lokakuulle lääkäri Vilho Aholalle. Silloin katsomaan, miten muutosprosessini on lähtenyt käyntiin. Sain mukaani kotitehtävän pitää ”unipäiväkirjaa” ja tarkastella, miten muutos mahdollistuu. Sitten vain käärin hihat ja ryhdyn hommiin.

Yksi konkreettinen muutos on jo tapahtunut. Laitoin kuopuksen päivähoitohakemuksen, vaikka se kirpaisi. Minun oli jo aika myöntää, että töiden lisääntyessä säännöllinen lastenhoitoapu on tarpeen. Se on kaikkien etu. Virkeä äiti on perheen toinen kantava voima ja minun uupumukseni on kaikilta pois. Äidin uupumus on todellinen uhka koko perheen hyvinvoinnille.

Pitäkää ihmiset huolta itsestänne – itsenne, lasten ja parisuhteen tähden. <3

 

*Saat Oivaunen uniklinikoilta alennuksen -10% prosenttia (sis. ensikäynti, laaja-alainen unitutkimus, tuloksien läpikäynti) kun sanot aikaa varatessa koodin: BLOGI -10%. Oivaunen uniklinikoita on Helsingissä, Tampereella ja Kuopiossa.  

You may also like
Collaborations, Hyvinvointi
Kirjat, jotka näyttivät suuntaa hyvinvointini ytimeen
elokuu 26, 2019
Perhe
Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta
syyskuu 2, 2018
Hyvinvointi
Apua muutokseen kirjoista
elokuu 12, 2018
Uncategorized

Marjan ja Samin seksisuhde 18 – Mistä tunnistaa sen OIKEAN?

Kosketuksen kaipuu, katse toiseen – kohtaaminen. Ei tulevaa voi aina ennustaa tai sitä koska rakastuu. Rakkaus voi hiipiä luokse ja yllättää. Marja ja Sami kertovat, miten tapasivat nykyiset kumppaninsa. Miksi juuri nämä ihmiset veivät heiltä jalat alta? Ensi viikon kirjoitus on Marjan ja Samin seksisuhteen päätöskirjoitus, löydät sen Havaintoja parisuhteesta –blogista.

 

Marja: Klassinen kysymys. Miten te tapasitte?

 

Sami: Tapasin nykyisen vaimoni kliseisesti baarissa. Oli maaliskuu. Menin pitkästä aikaa baariin. Baari oli sellainen, jossa en ollut koskaan ennen käynyt. Olin kaverin kanssa tanssilattialla. Meillä oli kaverini kanssa tapana vetää tanssikuviot  vähän yli. Tanssilattian reunalla minua katsottiin. Tai ehkä tapaani tanssia, joka erottui muista.

 

Päädyttiin harmaaseen hameeseen pukeutuneen punahiuksisen naisen kanssa juttelemaan. Tai ei me oikein edes juteltu. Oltiin vain toistemme seurassa. Vaihdettiin puhelinnumerot. En koskaan soittanut.

 

Neljän kuukauden kuluttua tuosta tapaamisesta menin kaverini kanssa samaan baariin elämäni toisen kerran. Punahiuksinen nainen oli siellä taas. Tällä kertaa hän oli pukeutunut mustaan. Muistan ajatelleeni, että minulla on muutama tunti aikaa toimia ja kertoa kaikki, mitä minulla on kerrottavana.

 

Sami: Elämässäsi on tälläkin hetkellä mies, jota kutsut muruksi. Milloin ja missä muru saapui elämääsi?

 

Marja: Me olimme molemmat netissä eräässä facebookin "nettitreffi" sovelluksessa. Muru teki aloitteen. Ekaksi Tinder tyyliset tykkäämiset. Sitten arat ekat viestit. Murun viesteissä oli jo jotain, mikä tuntui erilaiselta.

 

Me juteltiin puhelimessa aika nopeasti, en halunnut turhaa luoda harhakuvitelmia netissä. Murun äänen kuuleminen vahvisti  hyvää tunnetta ja treffit sovittiin samalle viikolle. En tiedä, mikä minuun meni puhelimessa. Sovin vielä silloin tuntemattoman miehen kanssa meneväni hänen luokse yökylään.

 

Kohtasimme hyvin kylmänä  joulukuisena iltana Helsingin yössä, molemmille tutussa baarissa. Minä ujona nenäpunaisena, muru huppelissa ystävänsä kanssa. Minuuteissa tuo "liian komea mies" raivasi paikan sydämeeni. Kaikki palaset vaan loksahteli kohdilleen, kun vain katsoin murua.

 

Marja: Tuo punapäinen nainen oli selvästi jotain, mitä et voinut unohtaa. Mikä hänessä veti sinua puoleensa?

 

Sami: Katse, kosketus ja asenne. Kun ensimmäisen kerran kävelimme yhdessä hänen luoksensa, hän sanoi minulle, että minusta et sitten saa itsellesi mitään pikkuvaimoa. Olin hieman ihmeissäni, sillä mikään sanomisissani ei ollut viitannut siihen suuntaan. Vastasin hänelle, että en minä tarvitse itselleni pikkuvaimoa, olen itse sellainen ja jos suhteessa on kaksi pikkuvaimoa, niin roolit kolisevat liikaa yhteen.

 

Pidin hänen asenteesta olla nainen. Hän ei yrittänyt olla mikään muu kuin oma itsensä. Ja samalla hän arvosti minua sellaisena kuin minä olen. Hänen ei tarvinnut esittää minulle naista ja minun ei tarvinnut esittää hänelle miestä.

 

Ehkä avoin tapa suhtautua maailmaan oli se kaikkein tiukin liima välillämme. Me emme ottaneet, emmekä vieläkään ota mitään liian vakavasti. Niin ei saa unohtaa pinnallisuutta. Tunnen vetoa punahiuksisiin naisiin. En minä sille mitään mahda. Tai mahdan minä jos on pakko.

 

Sami: Minkälainen on mies, joka raivaa paikkansa Marjan sydämeen?

 

Marja: Muru oli alusta asti SE OIKEA mies mulle. Joku sanoi jo meidän suhteen alku aikoina, että te olette ihan samanlaisia. Muru oli mies, mikä antoi ensimmäisen baari-illan päätteeksi hänen kodissaan  minulle villasukat ja teemukin. Vaikka oltiin vasta tavattu ja huumaannuttu tanssilattialla toisistamme – olo oli kuin olisin tullut kotiin. Pesin meikit pois ja menin sohvalle murun viereen. Olo oli turvallinen ja jäin yöksi.

 

Muru katsoi mun sisääni, eikä vain ulkokuorta. Mä olen aina voinut olla oma itseni murun kanssa. Vaikka rakastuin jo alku metreillä muruun, löysin myös parhaan ystävän. En mä edes tiennyt, että joku ihminen voi olla  niin monessa asioissa ”oikea”.

 

Marja: Sinä, punapää – ja sinun lapsi. Miten löysitte paikkanne uusperheessä?

 

Sami: Eihän se koskaan helppoa ole. Aluksi mä tulin tilanteeseen aivan väärällä asenteella. Mä olin melkein anteeksipyytävä lapseni suhteen. Aristelin olla sellainen isä kuin olen uuden rakkauteni silmien edessä. Tämä alkoi silloin, kun muutimme nykyisen vaimoni kanssa yhteen. Muistan, kun hän yhtenä iltana sanoi, että toivoo välillä, että minulla ei olisi lasta.

 

Minä halusin ymmärtää sen aivan väärin. En ymmärtänyt hänen sanomaansa ollenkaan. Sanoin, että voidaan me lähteäkin, niin ei tarvitse ihmetellä. Eroisänä minulle oli tärkeää, että silloin kun lapseni oli minulla, annoin hänelle suurimman osan ajastani. En ole tinkinyt siitä vieläkään. Se on minulle niin tärkeää. Ajan myötä asiat lähti helpottumaan, kun löytyi yhteinen tapa ja rytmi. Minä uskallan olla lapseni kanssa sellainen isä kuin olen.

 

Tilanne tuo edelleen mukanaan riitoja, mutta molemmat ovat niistä valmiimpia ja avoimempia puhumaan. En voisi elää suhteessa, jossa lastani ei hyväksyttäisi tai lapsestani ei pidettäisi. Sellainen suhde olisi todella väärä, jossa asiaa pitäisi edes miettiä. Jokainen asia vaatii aikansa, ennen kuin se lähtee toimimaan. Nykyään toimimme monessa asiassa kuin perhe, mutta monessa asiassa on vielä paljonkin parannettavaa. Perhe on kuitenkin sellainen asia, jonka puolesta kannattaa vähän töitä tehdäkin.

 

Sami: Miten sinkkumiehen ja yh-äidin maailmasta tuli yhtä?

 

Marja: Nopeasti. Kolme kertaa tapasimme kahden ja sitten meistä tuli perhe. Muru raivasi yksiöön hyllyn vaipoille, minä hain kirppikseltä sinne potan.  Ei se olisi ollut mahdollista "tapailla". Muru oli valmis perhe-elämään ja niin kuin minäkin.  Hänen sanoin: ”Kypsä omena poimittavaksi.” Ja minähän poimin kiireellä!

 

Välillä pelotti uskoa rakkauteen ja antaa pojan kiintyä muruun. Mutta joku mun sisällä huusi, että on pakko vain uskaltaa. Ja miten ihanaa oli nähdä niiden kahden välinen rakkaus. Poika huumaantui murusta, muru pojasta ja vain kolmen viikon tapailun jälkeen murulta lipsahti: "Tule tänne isin luokse, niin vaihdetaan paita."

 

Kahden kuukauden seurustelun jälkeen me asuimme saman katon alla koko perhe. Siitä alkoi oikea yhdessä olemisen harjoittelu, mikä jatkuu edelleen. Molemmilla meillä on ollut kasvukipuja. Me ollaan huudettu, itketty ja sovittu, hiottu toistemme kulmia. Murun piti luopua omasta ajastaan ja minun yksinoikeudesta päättää kaikista perheen asioista. Onneksi rakkautta ja tahtoa on riittänyt hankalinakin hetkinä. Me ollaan alusta asti päätetty olla yhdessä. Rakkaus vaatii tahtoa.

 

Kuinka monta oikeaa ihmiselle on olemassa? Emme tiedä sitä ja hyvä niin. Mutta jokaisen oikeankin ohi voi kävellä, ellei uskalla avata sydäntään rakkaudelle. Se ei ole helppoa, jos on satutettu. Monenlaiset pelot nousevat iholle ja purkautuvat huulilta väärien sanojen taakse piiloutuen.  On kuitenkin ihmisiä, minkä luota ei voi lähteä ja tulee syvältä sisimmästä voimaa taistella rakkauden puolesta. Sillä kun se jokin toisessa ihmisessä kolahtaa, se lupaa mahdollisuuden kasvaa – kiintyä uudelleen ja opetellen rakkauden aakkoset vielä paremmin kuin aiemmin.

 

Marja ja Sami saivat uuden mahdollisuuden. Heille molemmille tuli tarve olla toisen lähellä. Vahva ja viisas punapää vei Samin uudelle rakkauden polulle ja muru rakasti Marjan haavat umpeen luoden uuden perheen. Mitään ei olisi tapahtunut ellei olisi uskaltanut rakastaa. Sydämen rohkeus palkittiin ja vielä nuo kaksi paria kävelevät yhtä matkaa elämän kiemuraisia polkuja.

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
marraskuu 17, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Uncategorized

Myytit muokkaavat ajatteluasi salaa

Toisen rooli on olla huora ja toisen ihailtu playboy. Miksi ihmeessä seksuaalisesti aktiivisille naisille ja miehille annetaan niin eri rooli? Naisen seksuaalisuus oli vuosisatoja hyvin pelottavaa ja sitä haluttiin kontrolloida. ”Hyvälle naiselle” annettiin rooli – vaimon piti olla passiivinen ja seksistä nauttiminen ei kuulunut asiaan. Näin ajateltiin Suomessakin vielä reilut sata vuotta sitten.

 

Miehet sen sijaan olivat hyviä aviomiehiä vaikka kävivät Suomessakin laillisissa bordelleissa 1900-luvun alussa. Nykypäivänkin myyttien mukaan mies on aina valmis panokone, kokenut ja aktiivinen. Jos mies ei halua, moni ajattelee, että miehessä on jotain vikaa.

 

Myytit ovat tarinoita tai uskomuksia, jotka selittävät asioita olematta silti välttämättä totta. Ne vaikuttavat kulttuuriimme ja sekoittuvat helposti oikean tiedon kanssa. Siksi myös seksuaalisuuteen liittyvien myyttien kanssa kannattaa olla tarkkana.

 

Olen törmännyt, ystävien kautta ja toisaalta seksuaaliterapeuttina myyttien ikävään puoleen. Myytit voivat aiheuttaa turhia paineita, perusteetonta haukkumista, suorituspaineita ja auki puhumattomina jopa parisuhdekriisin.  Pahimmillaan häpeää, joka ei meinaa päästää irti.

 

Seksuaalisuuteen liittyviä myyttejä pitäisikin alkaa purkaa jo lapsesta asti ja jatkaa erityisesti murrosiässä. Aika moni nuori mies on miettinyt, miten pystyy täyttämään kokeneen ja aktiivisen miehen roolin, kun on itsekin vielä kokematon. Toisaalta nuori nainen voi jopa kokea epäonnistuneensa ollessaan kumppaniaan kokeneempi eikä lainkaan ”passiivinen nainen”.

 

Sexpo-säätiön Patricia Thesleff kommentoi aihetta tänään Hesarissa: ”Thesleff kertoo, että seksuaalikasvatus onkin usein virheellisten tietojen tai myyttien oikaisemista. Oikeanlaisella, tutkitulla tiedolla on myös psyykkistä hyvinvointia tukeva vaikutus.”  (Hs 4.9.2016http://www.hs.fi/kotimaa/a1472955540362 )

 

Kuka niitä myyttejä voi sitten purkaa? Sinä, minä – me kaikki! Aikuisten tehtävä on auttaa kasvavaa lasta ja nuorta. Parisuhteessa voidaan purkaa myyttejä puhumalla, niin kuin ystävienkin kesken. Helposti vain toimimme ”autopilotilla” emmekä ajattele.

 

Mitäs, jos antaisit pojan olla arka ja miehen opissasi – tai tytön riehakas puissa kiipeilijä ja naisen seksuaalisesti avoin?

 

Eikä muuten homot ole kaikki samanlaisia – neitimäisiä tai muuten tunnistettavia. He voivat olla oikein komeita ja miehekkäitä – saada heteronaisten sukat pyörimään. Eikä lesboparin suhde ole aina ystävyyssuhde vaan se voi olla hyvin intohimoinen. Miksi uskoisimme näihin ahtaisiin myytteihin heteroista-, homoista ja lesboista? Usein uskomme vain sen takia, että emme itse tiedä muuta emmekä ota selvää.

 

Aikanaan itsetyydytyksen on pelätty tyhmentävän tai vievän jopa hulluuteen. Se on ollut historian kirjoissa ”siementen hukkaan heittoa” ja synti. Nykyäänkin myytit väittävät, että itsetyydytys ei kuulu parisuhteeseen. Mitä soopaa! On ihanaa nauttia välillä ihan vain itsestä ja rentoutua. Samalla se voi auttaa parisuhteessa halujen eri aikaisuuteenkin.

 

Itse seksiin on ladattu aina paljon myyttejä.  ”Seksin pitäisi aina olla luonnollista ja spontaania.” Apua sanon minä! Kolmen lapsen vanhemmille kalenteriin sovittu iltaseksi voi olla ainoa tapa toimia. Tai vähemmän spontaani sinkun soitto ”panokaverille” : ”Nyt ois pakko saada seksiä, kun sitä ei oo ollut pitkään aikaan.”

 

Usein seksinä pidetään myyttien takia vain yhdyntäseksiä. Ja nyt en puhu vain, että nuoret ajattelee näin, vaan myös aikuiset. Syy siihen on usein tiedon puute tai myyttien antama väärä tieto. Seksiä on myös suuseksi, käsiseksi, anaaliseksi… Tai mitä ikinä keksit. Itsetyydytyskin on seksiä! Samalla voi kumota myytin siitä, että miehellä tulisi olla aina erektio, jotta voi harrastaa seksiä.

 

Eikö olekin yllättävän vapauttavaa ja mielenkiintoista kumota myyttejä? Vaikka moni myytti tuntuu ihan itsestään selvältä – ne eivät useinkaan sitä ole. Niihin kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota ja vaikka vähän haastaa kumppania tai ystäviä. Mitä myyttejä tunnette? Ovatko ne oikeasti totta? Ja mikä sitten onkaan totta?

 

Ihanaa maailman seksuaaliterveyspäivää kaikille ja nauttikaa avoimin mielin seksuaalisuudestanne. Seksuaalisuus on osa hyvinvointiamme, kunnioittakaamme siis omaa ja toisten seksuaalisuutta. <3

 

*Tiesitkö, että tänään 4.9.2016 vietetään Maailman seksuaaliterveyspäivää, jonka teemana on myytit? 

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
joulukuu 4, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
marraskuu 24, 2019
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
marraskuu 17, 2019
Uncategorized

Pitkä nainen – käytä korkokenkiä ihan rauhassa

Pitkä nainen kuulee elämänsä aikana useita kertoja: ”Kuinka pitkä sä oikein olet?” Se loukkaa monia, vaikka kysyjä ei edes sitä tarkoittaisi loukkaavaksi. Kuitenkin tilanne on samankaltainen kuin, jos kyseessä olisi pyöreä ihminen.  Heitä loukkaa kysymys: ”Kuinka paljon sä oikein painat?” On selvää, ettei niin saisi kysyä toiselta ihmiseltä.

 

Pituus aiheuttaa helposti naiselle häpeän tunteita, mikä on mielestäni väärin. Nainen saattaa pohtia kelpaako hän naisena. Onko hän ruma, pelottava tai epäsopivan kokoinen? Kelpaamattomuuden tunne johtaa helposti siihen, että ryhti menee kumaraan ja nainen yrittää olla lyhyempi.

 

Olisi tärkeää saada olla ylpeä itsestään kaiken kokoisena. Pitkiä naisia on koko ajan enemmän, mutta silti se on joillekin ongelma.  Voi olla hyvin, että nainen on itse tyytyväinen ulkomuotoonsa, kunnes joku kommentoi ilkeästi hänen pituuttaan. Se voi olla joku ventovieras mummu, joka sanoo: ”Ai kauhee ku sää oot pitkä! Mistäs luulet miehen löytäväs?”

 

Monia pitkiä naisia huolettaakin seurustelukumppanin löytäminen. Moni pelkää kelpaanko, löytyykö minua pidempää kumppania, voinko olla itseäni lyhyemmän kumppanin kanssa tai mitä muut ajattelee. Treffeillä saattaa kuulla typeriä kommentteja pituudesta ja niitä alvariinsa viljelevät kannattaa jättää kahvilan pöytään yksin istumaan. Kengän kokoa tai housujen lahkeen pituutta kyselevät dillet eivät ole useinkaan elämänkumppanimateriaalia. Voit vastata iloisesti, ettet aio kutistua lähivuosina ja sitten vain lähdet.

Olen itse 180 cm pitkä. Olen kuullut monenlaisia kommentteja ja mielipiteitä pituudestani elämäni aikana. Miksi käytän korkokenkiä tai mitä olen oikein syönyt, kun minusta tuli näin pitkä. Baarissa useampi vastakkaista sukupuolta edustava ”känni-urpo” on tullut inttämään, etten saisi käyttää korkokenkiä. Paras kommentti on ollut ehdottomasti: ”Et kuuletko sä ees pieruas?”

 

Toiset taas ovat suorastaan palvoneet pituuttani ja ihailleet pitkiä sääriäni. Heistä pitkä nainen saa sukat pyörimään jaloissa ja kiinnittää huomion paikassa kuin paikassa. Erityisesti on ihana kuulla, kun toinen nainen ihailee rohkeutta näyttää naisellisuutensa 110 prosenttisesti.

 

Murrosiässä ei ole helppo olla pitkä nuori nainen. Pojat laahaavat perässä pituuskasvussa ja suurin osa tytöistäkin on pienempiä. Sitä pohtii helposti, miksi ihmeessä minua rangaistaan pituudella. Tulee olo, ettei kuulu joukkoon tai on jotenkin vääränlainen. Itse kuulin huutelua kirahviksi ja amatsoniksi. Se tuntui todella pahalta ja teki lommon herkkään nuoren naisen itseluottamukseen.

 

Minun onneni oli, että pelasin koripalloa. Siellä pituus oli hyvä asia ja siitä oli hyötyä. Sain olla pitkien naisten ympäröimä positiivisella tavalla. Olen tavannut niin monta upeaa pitkää naista! Kukaan heistä ei varmaan ole aikuiseksi kasvanut ilman omaa kipuilua pituuden kanssa, mutta jokainen heistä on saanut voimaa huomatessaan, ettei ole ainoa.

Viime keväänä kuuntelin ostoksilla ollessani äidin ja teini-ikäisen tyttären keskustelua. Tyttö oli varmaan minun pituiseni ja äiti muistutti häntä koko ajan, ettei kannata ostaa mitään kenkiä, joissa on korkoa. Olin järkyttynyt. Miten tuo äiti ajatteli? Voi olla, että hän ”suojeli” tytärtään. Samaan aikaan hän epäsuorasti sanoi, että tytär ei kelpaa.

 

Minun oli pakko mennä äidin ja tyttären luokse. Sanoin ystävällisesti, että kannattaa ihmeessä ostaa sellaiset kengät, joista tykkää. Pitkät naiset ovat upeita korkokengissä. Kerroin myös, että itsekin ujostelin nuorempana käyttää korkokenkiä, mutta nykyään käytän niitä aina juhlissa ja muulloinkin. Tyttö hymyili minulle arasti, myyjä nyökytteli ja äiti katsoi poispäin.

 

Jokaisella vanhemmalla onkin tärkeä rooli pitkän tytön ja nuoren naisen itsensä hyväksymisen tiellä. Jos kotoa tulee viesti, että sinä olet upea, on muun maailman kommentit helpompi kestää. Vanhemmat voivat myös opettaa oikeanlaista asennetta ottaa vastaan kaikki ”lannistaja-siat”. Kaikkea ei tarvitse sietää eikä kaikkia kannata kuunnella.

 

Älkää siis sisaret ikinä lopettako korkokenkien käyttöä! Ainakaan kenenkään miehen takia.

 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
joulukuu 4, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
marraskuu 24, 2019
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
marraskuu 17, 2019
Uncategorized

Kolmen lapsen äidin treenaamisen salaisuus

Arjen kiireet luovat lapsiperheessä aivan oman venäläisen ruletin. Kyllä, nyt puhutaan ruuhkavuosista! Kiire ei ole vain tekosyy, kun lapset ovat pieniä. Kotona olevalla vanhemmalla on kädet täynnä hommaa ja lapset ”apuna”. Työssäkäyvät vanhemmat juoksevat päiväkotirumban läpi päivästä toiseen.  Ei kannata silti aina antaa kiireelle periksi.

 

Väsymys on treenivihollisten kruunaamaton kuningas. Yö yön perään, kun nukkuu huonosti ei kiinnosta treenata eikä pystykään. Kun yrittää väsyneenä punnertaa alkaa oksettaa ja kyykkyhypyt meinaa saada pyörtymään. On tärkeää olla itselleen armollinen ja ymmärtää, milloin ei pidä treenata. Sitten taas kun väsymys helpottaa, kannattaa kevyesti aloittaa taas treenaaminen.

Itse olen todennut, että kolmen lapsen äidin treenaaminen vaatii ennen kaikkea TREENI-INTOA eli motivaatiota. Ilman sitä on ihan turha yrittää mitään. Ripaus mielikuvitusta on myös tarpeen. Ajan ja paikan kanssa täytyy käyttää luovuutta.

 

Siksi kerron teille, mistä ihmeestä se minun treeni-intoni syntyy ja mikä pitää sen yllä.

 

  1. Halusta voida hyvin minun kehossani. Haluan jaksaa leikkiä lasten kanssa, juosta kilpaa ja kantaa kauppakassit kuopus Manducassa. Tahdon olla toimintakykyinen vielä pitkään! On pelottava ajatus, että jos en tee mitään rapistun kiihtyvällä tahdilla. Se tuntuu järjenvastaiselta. Haluan nauttia elämästä vielä pitkään!
  2. Olen lähes koko elämäni ollut timmissä kunnossa ja silloin tunnen olevani oma itseni. Raskauden jälkeen motivaatio saada vanhat pöksyt jalkaan on suuri. Ei farkkukoon tarvitse kasvaa lapsien myötä lopullisesti! Se ei ole turhamaisuutta. On mahtavaa nähdä vaatteista, miten treeni puree ja tuntea kun olo kevenee. Silloin jaksaa painaa kotitreeniä vaikka sohva kuinka huutelisi.
  3. Yksinkertaisesti rakkaus urheiluun. Kun ne tuskaiset ensimmäiset kolme treeniä on tehty, keho muistaa miten ihanaa se on! Melkein kuin moottori hyrähtäisi käyntiin. Ruokahalu kasvaa, tekee mieli urheilla lisää, tulee hyvä mieli ja yöuni paranee. Huomaan myös haluavani seksiä silloin enemmän, koska oloni on itsevarmempi. Keho tuntuu jäntevämmältä ja veri kiertää paremmin kunnon sykkeen noston jälkeen.
  4. Treenaaminen, jos mikä antaa ajatuksille tilaa. Joskus se tyhjentää koko pään ja tunnen vain sydämeni lyönnit. Toisinaan saan mahtavia oivalluksia ja tunnesolmut aukeaa, kun hikoilen oikein kunnolla. Se on parisuhteemme yksi salainen ihmelääke. Suosittelen!
  5. Treenaaminen on mahtava tilaisuus saada edes silloin tällöin omaa aikaa. On ihana mennä treenaamaan esimerkiksi meren rannalle Hietsuun. Tuntuu kuin sielu lepäilisi, kun keho tekee töitä. Samalla tavalla kotona voi luoda tunnelman, mistä nauttii. Kun lapset on laitettu nukkumaan, on ihana laittaa kynttilät palamaan ja alkaa treenaamaan. Aina en tykkää hikoilla hulluna, rakastan myös venytellä ja joogata kehoa kuunnellen.

 

Treeni-into ei kuitenkaan yksin riitä. Vielä pitää käydä tiukat hallitusneuvottelut kumppanin kanssa tai jos olet yksin, kysy apua tukiverkoltasi. Muista perustella hyvin kantasi.

Sinä tarvitset omaa AIKAA treenataksesi. Et tarvitse paljon, puoli tuntia riittää. Olet erittäin onnekas, jos saat tunnin. Perustele se myös sillä, että se on tärkeää ”äidin omaa aikaa”. Kaikki voittaa silloin. Vaikka et saisi apua lastenhoitoon, tilanne ei ole toivoton. Lasten kanssakin voi treenata tai silloin kun lapset nukkuvat.

 

Treenaamiseen panostaminen vaatii aina jonkun verran RAHAA. Se on epäreilua, että raha ikävä kyllä helpottaa treenaamista ja sen puute vaikeuttaa. Ei kannata silti luovuttaa. Voit tsempata itseäsi vähentämällä herkkujen syöntiä ja käyttämällä ne rahat esimerkiksi treenivaatteisiin tai välineisiin. Kannattaa ehdottomasti tsekata facebookin eri kirppisryhmiä. Kaiken ei tarvitse olla uutta eikä pienien tulojen tarvitse olla voittamaton este.

 

Olen itse löytänyt esimerkiksi Mark Laurenin kirjan Kehonpainoharjoittelun käsikirjan. Siellä on valmiit treeniohjelmat ja sinä olet oma ”treenivälineesi”. Treenit ovat sopivan lyhyitä vain 20-30 minuuttia ja ne voi tehdä missä vain. Todennäköisesti kirja löytyy kotipaikkasi kirjastosta ja jos ei löydy, toivo sitä.

On tärkeää asettaa itselleen realistiset TAVOITTEET. Instagram ja facebook luovat maailman, missä näkee toinen toistaan täydellisempiä vartaloita. Sellaisia, mitä ei edes usko olevan olemassa! Totuus on kuitenkin, että maailma on polarisoitumassa. Osa ihmisistä lihoo ja voi huonosti, kun taas toinen ääripää vetää ihan överiksi panostamalla itseensä ja hyvinvointiinsa.

 

Treenimotivaatiosi kuihtuu kokoon varmasti, jos tavoittelet vartaloa, jota treenataan elämäntyönä eli jotain mikä on tavalliselle ihmiselle mahdotonta. Minun tavoitteeni ollut palata omaksi ”timmiksi” itsekseni. Apunani on omat valokuvat, ennen kolmannen lapsemme raskautta. Tiedän, että tavoitteeni on realistinen ja sen saavuttaminen on vain itsestäni kiinni.

 

BONUKSENA ajattelen aina, että olen hyvä esimerkki lapsille. Treenaamisen jälkeen hymyilen naamapunaisena ja puhkun energiaa. Uskon, että se jos mikä tukee omien lasteni hyvää suhdetta urheiluun. Ehkä se jonain päivänä muuttuu vielä rakkaudeksi, niin kuin minullekin kävi. <3

*Mikä on sinun treeni-intosi salaisuus? Syksyn pimetessä kaikki varmasti kaipaavat pientä lisätsemppiä! =)

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Collaborations, Lifestyle
Murun kanssa treffeille leffaan + ARVONTA
huhtikuu 7, 2019
Uncategorized

Äiti unitutkimuksissa

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

”Miksi sulla on äiti piuhoja?” kysyy 4-vuotias tyttäreni hämmentyneenä. 1-vuotias kuopus on tulossa luokseni, mutta kääntyy takaisin murun luo, kun näkee naamani.

 

Näytän siltä, että kaikki ei ole kunnossa. Päässäni on useita piuhoja, jotka valuvat niskaan nipuksi. Kasvoihin on teipattu piuhoja, jotka näyttävät murun mielestä ihan paiseilta. Kaikkien ympäri kehoa olevien piuhojen lisäksi vatsaani on kiinnitetty minitietokone. Mitä ihmettä tapahtuu?

Minua pyydettiin mukaan Oivaunen uniklinikalle testipotilaaksi. Klinikat löytyvät jo Kuopiosta ja Tampereelta, nyt on Helsingin vuoro saada omansa. Kaikki nuo oudot ja lähes pelottavan kuuloiset piuhat asennettiin minuun laaja-alaista unitutkimusta varten. Piuhoja ja antureita asensi kokenut Kuopion uniklinikan lääkäri. Kaksi Helsingin uniklinikan uutta sairaanhoitajaa olivat perehdytyksessä ja seurasivat lääkärin työskentelyä.

 

Lähdin mukaan unitutkimukseen, koska leikkipuistoissa kuulee paljon puhetta unesta ja ennen kaikkea uniongelmista. Osa äideistä ei saa unta lapsen nukahdettua tai pahimmillaan oma nukahtaminen ei onnistu vaikka lapset ovat jo koululaisia. Jonkun kumppani kuorsaa kovaäänisesti ja äiti saattaa olla huolestunut hänestä. Jonkun on vaikea saada unta ollenkaan.

 

Uni on osa hyvinvointiamme. Sen tietää viimeistään siinä vaiheessa, kun ei saa nukuttua riittävästi. Hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa ottaa vastaan lasten kiukuttelun, tekee mieli lähteä lenkille ja jaksaa nauttia kumppanista vielä lasten mentyä nukkumaan.

 

Ajattelen itse, että keho on minun kotini. Omassa kehossa on tärkeää voida hyvin. Siksi halusin tietää, miten ihan oikeasti nukun. Vaikka illalla näytin kyllä Star Wars – hahmolta, kun valmistauduin menemään nukkumaan kaikkien pihojen ja antureiden kanssa.

Hyvä uni vaikuttaa terveyteemme siinä, missä liikunta ja syöminen. Se ei ole mikään pikku asia. Tiukkaa faktaa on, että joka viides suomalainen kärsii pitkäaikaisesta unihäiriöistä (THL 2014). Se on hurja luku! Voidaankin puhua kansansairaudesta. Eikä unihäiriöt ole vain ”kuorsaavien miesten” tai ”vanhuksien” sairaus, niin kuin joskus vähätellen puhutaan. Se voi olla myös kolmekymppisellä naisella.

 

Kyselin Oivaunen työntekijöiltä kaikkea unitutkimukseen liittyvää. Minua kiinnosti esimerkiksi voidaanko unitutkimus ylipäänsä tehdä raskaana oville naisille tai pienten lasten äideille?  Unitutkimus voidaan tehdä jo raskausaikana tai vauvan ollessa pieni. Selvä viesti lääkäriltä oli, että jos on itse huolissaan tai pelkää unihäiriötä, on aika toimia. Tilannetta ei kannata päästä pahenemaan entisestään.

 

Saan tietää oman laaja-alaisen unitutkimukseni tulokset syyskuun alussa. Silloin minulla on aika lääkäri Vilho Aholalle. Käymme Aholan kanssa läpi tuloksia, mutta myös pitkän esitietolomakkeen terveydentilastani ja elintavoistani. Lupaan tulla vaikka häntä koipien välissä kertomaan teille tuloksistani.

Odotan innolla ja ehkä toisaalta jopa pienellä jännityksellä tuloksia… Minusta tuntuu, etten kärsi unihäiriöistä. Toki olen välillä todella väsynyt niin kuin varmaan kaikki pienten lasten äidit. Mutta mitäs, jos minulla onkin unihäiriö?

 

Kannustan aina ihmisiä pitämään huolta itsestään. Erityisesti äitejä, koska äideillä on kovat työpaineet. Mikäli sinulle yhtään tuli ajatuksia tai jopa huolia uneesi liittyen tai kumppanisi uneen, käy osoitteessa http://www.oivauni.fi/ .  Oivaunen sivuilla on esimerkiksi lyhyt unitesti, josta saat vähän suuntaa antavaa tietoa omasta tilanteestasi.

 

Muista ihana lukijani: Unta kannattaa arvostaa, sillä se on kuin rakkaus. Uni ei ole itsestäänselvyys ja myös se vaatii huolenpitoa.  <3

You may also like
Collaborations, Hyvinvointi
Kirjat, jotka näyttivät suuntaa hyvinvointini ytimeen
elokuu 26, 2019
Perhe
Mistä kaikesta jouluna voi riidellä
joulukuu 19, 2018
Perhe
Imetyksen lopetus tuntuu luopumiselta
syyskuu 2, 2018
Uncategorized

Kotityöt ovat rakkauden töitä <3

Kotitöitä riittää silmän kantamattomiin. Kun katson eteiseen näen pienen sekasorron, keittiössä on aina jotain siivottavaa, olkkarissa on leluja hujan hajan enkä tiedä, uskallanko katsoa lastenhuoneeseen. Minun ja murun makuuhuone on varmasti siistein tila, koska siellä lähinnä nukutaan ja iloitaan elämästä.

 

Tiedät varmaan sen pirullisen ahdistuksen, joka alkaa kasvaa, kun pyykkipino kasvaa? Sama koskee monia muita kotityötä. Minä en ainakaan voi silloin rentoutua ja vain sulkea silmiä, niin kuin neuvotaan. Jossain takaraivossa on ikävä tunne. Toisinaan se saa aikaiseksi turhaa tiuskimista ja marttyyri asenteen. Muru on silloin kohde numero 1.  Pahimmillaan tulee mehevä riita.

 

Voisin sanoa kuitenkin, että meillä on erinomainen tilanne. En ylpeile taloudenhoitajalla tai siivoojalla. Mutta voin sanoa, että olen aidosti ylpeä miehestä, murusta, joka tekee kotitöitä siinä missä minäkin. Se saa sukat pyörimään jaloissa ja rakkauden nousukiitoon!

 

Olen siis etuoikeutettu. Tiedän sen. Ja olen todella kiitollinen.

 

Mutta olen kyllä tavannut monenmoisia miehiä vuosien varrella ennen murua. On ollut ”super-hyper-siivousnipo”, täysin holtiton kotitöihin kykenemätön jannu sekä kaikkea siltä väliltä. Ennen kuin sain omat lapseni, olen kokeillut myös olla uusperheen ”äitipuoli” ja todennut, että mies laittaa minut tekemään kaikki kotityöt muksujen tullessa viikonlopuksi. Mitä v*****?!!!!

 

Tämä ”kotityöasia” ei muuten koske vain heteropareja. Uskon, että kotitöiden kanssa taiteillaan kaikissa suhteissa, joissa jaetaan yhteinen talous jollakin tavalla.  Eikä tämä koske tiettyä sukupuolta, miehiä. Naiset ja muun sukupuoliset voivat olla yhtä hyvin aivan hukassa tai liiankin kartalla kotitöiden kanssa.

 

Pariterapiassa kotitöistä puhutaan yllättävän usein – yllätys, yllätys.

 

Jonkun verran voi yrittää itse auttaa kumppania ymmärtämään kotitöiden merkityksen. Ei kannata syytellä, vaan voit yrittää kertoa, miltä itsestäsi tuntuu. Syyttäminen, haukkuminen ja ilkeily pahentaa vain tilannetta. Puhu mahdollisimman rauhassa, mieluiten johonkin järkevään kellonaikaan. Väsyneenä homma lähtee lapsesta lähes varmasti.

 

Esimerkki:

 

Tapa nro 1

 

”Miksi sinä AINA jätät aamupala astiat pöytään ja oletat, että minä korjaan ne?!!”

 

Tapa nro 2

 

” Olen välillä todella väsynyt aamuisin ja kaipaisin apuasi. Kun jätät aamupalan jälkeen astiat pöytään, minusta tuntuu, ettet välitä minusta.”

 

Tämä esimerkki on hyvä, mutta pirullisen vaikea toteuttaa arjen huiskeessa. Tiedän itsekin, miten kumppanille pitäisi puhua arvostaen. Käytännössä onnistumisprosenttini on ehkä 40%. Riippuen unen ja yleisen väsymyksen määrästä. Vaikka TIEDÄN, miten pitäisi toimia. Pikkulapsiperheessä arki on kotitöiden täytteistä eikä armoa anneta. Jokainen on miinakentällä ja räjähdyksiä tulee vahingossakin.

Puhuminen on tärkeää, vaikka se menisikin välillä metsään. Sillä jos vain nielet kaiken kiukun tekemättömistä kotitöistä ja annat kumppanisi possuilla, sinusta tulee todella vihainen. Sisällesi kasvaa raivo, viha, pettymys, ärtymys ja jopa suru. Saatat tulla kateelliseksi muille heidän kumppaneistaan. Pahimmillaan se voi ajaa sinut pettämään, koska sinusta tuntuu, ettei kumppanisi arvosta sinua.  Haluatko tätä vai haluatko edes yrittää puhua?

 

Älä siis asennoidu kotitöihin kuin asemasotaan, vaan heiluta valkoista lippua rauhan merkiksi. Vaikka kumppanisi olisi minkälainen siipeilijä ja huolimaton kotitöiden kanssa, anna hänelle tilaisuus kuulla, miltä sinusta tuntuu ja mitä toivoisit. Ja loppu onkin kiinni hänestä. Et voi muuttaa ketään, mutta voit olla ihanin, kuumin ja tärkein cheerleader tässä matsissa.

 

Kumppanin tai kumppanien – voi olla, että teitä on useampikin, on tärkeää nähdä kotiyöt mahdollisuutena. Aitona arjen sankaritekona, joka voi parhaassa tapauksessa pelastaa päivän ja tuoda onnellisuutta suhteeseenne. Vaikka toinen olisi kotona lapsen kanssa, toisen pitäisi aina auttaa. Kotona oleva uupuu ihan varmasti kotitöihin ja silloin turha sivellä reittä iltakymmenen jälkeen toivoen seksiä.

 

Olen monesti paasannut, että ”vessansiivous on rakkauslahja”. Silloin todellakin tiedän, että on muru on ajatellut minua. Vessanpesu kun ei ole hänenkään mielihomma. Ja sen kyllä palkitsen aina rakkaudella ja isolla kiitoksella. 

 

Kehu, kiitä ja huomioi kotiöitä tehnyt kumppanisi. Ole itsellesi reilu, äläkä ruoski itseäsi liikaa, vaikka puhuminen olisi vaikeaa. Voit yrittää pitää mielessä, miten hyvälle tuntuu tiskaamisen  jälkeen aito kiitos, silmiin katsominen ja suudelma. Tekee melkein mieli tiskata heti uudelleen, eikö? <3

 

*Tekeekö teillä kumppanisi kotitöitä? Oletko huomannut, vaikuttaako se onnellisuuteesi?

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
marraskuu 17, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
toukokuu 30, 2019
Uncategorized

Marjan ja Samin seksisuhde osa 16

Huoleton muuttuu huolehtimiseksi. Ei ole enää vain minä ja sinä. Alkaa valmistautuminen elämän isoimpaan seikkailuun, jonka jälkeen, mikään ei ole niin kuin ennen.

 

Toisesta tuli äiti. Yksin. Toisesta tuli isä. Yhdessä.  

 

Marja: Mitä tapahtui, kun rakkauden valmennuskurssi oli käyty, hengailut loppuivat ja suuntasit elämässä eteenpäin?

 

Sami: Mä olin kuin tuulen liikuttama lehti ja tuuli vei minut seuraavaan parisuhteeseen. Halusin kiivaasti jäädä johonkin kiinni. Saada elämään pysyvyyttä ja turvaa. Alkaa rakentaa jotain ympärilleni. Jotain, joka olisi enemmän pysyvää kuin kaikki aikaisempi. Muutettiin nopeasti yhteen. Perustettiin koti. Alettiin suunnitella häitä. Kaiken muun lisäksi sisältäni alkoi kuoriutua isä.

 

Elämä meni askel kerrallaan eteenpäin. Kerrostaloasunto muuttui rivitaloasunnoksi. Oli puhetta koirasta. Aamu alkoi kello seitsemältä ja ilta päättyi  ennen yhtätoista. Elämä alkoi saada rytmiä. Tuli suunnitelmia, joita kohti mennä.

 

Kaiken uuden sisällä pysyi vanhakin elämä vahvana. Kuljin kohti arkea ja rutiinia, mutta tietoisesti halusin myös rikkoa niitä. Jos arki meni liian turvalliseksi, tuli halu rikkoa sitä jollakin tavalla. Enkä tarkoita hajoittavalla tavalla, vaan pyrin ainakin toteuttamaan rutiinien rikkomista niin, että se olisi vain piristävää. Halusin samaan aikaan elämääni jotain aivan uutta, mutta samalla en ollut vielä valmis päästämään irti vanhasta.

 

Sami: Miten sinun romanttinen elokuva jatkui kauniin alkukohtaamisen jälkeen?

 

Marja: Se oli alusta asti tunteiden paloa. Intohimo näytteli pääosaa, sivuosissa oli rakkaus, viha ja mustasukkaisuus. Me mentiin kovaa ylämäkeen ja seuraavana päivänä alamäkeen. Elämä oli melkein hengästyttävää jopa niin, että se välillä ahdisti. Sitten taas joku outo voima imaisi mut, kun tuo mies puhui hetken kauniita ja suuteli sen jälkeen läpi yön kunnes annoin kaiken anteeksi.

 

Se taisi olla sitä kuuluisaa vaarallista rakkautta. Erityisen vaarallista siitä teki mustasukkaisuus, mikä oli kuin myrkkyä. Silti syksyn tullen, me muutettiin yhteen. Mä olin saanut opiskelupaikan Mikkelistä ja mies seurasi mua. Hetken oltiin niin ihanaa kotileikkiä, kunnes homma meni entistä hullummaksi.

 

Marja: Sä olit kahden maailman välissä. Valitsitko uuden ja turvallisen elämän vai palasitko vielä vanhaan vähän turvattomaan?

 

Sami: Kyllä mä valitsin turvallisemman elämän. Se tuntui hyvältä. Oli vakituinen työpaikka. Se oli syy tai pakko herätä aamulla. Oli vakituinen suhde. Se herätti halun miettiä tulevaisuutta enemmän kuin päivän tai viikon päähän. Oli vakituinen saunavuoro. Oli vakituinen sulkapallovuoro.

 

Ensimmäistä kertaa elämässä kaikki asiat olivat vain hoitamista vaille valmiina. Toisinaan se aiheutti pelon ja kauhun sekaisia tunteita. Ajatuksia, että rakentaako sitä vapaaehtoisesti muuria itsensä ja elämän välille. Eikä niissä ajatuksissa mitään väärää ollut.

 

Olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen pitääkin toisinaan pohtia sitä, että elääkö elämää, jota haluaa elää. Koska helposti käy niin, että luulee elävänsä haluamaansa elämää. Minulla oli tunne, että suunta johon olin menossa oli oikea. Ensimmäistä kertaa elämässäni aloin rakentaa tulevaisuutta pala kerrallaan.

 

Sami: Mitä Mikkelissä ollessa tapahtui? Olit vieraassa kaupungissa. Kaukana kaikesta. Alkoiko todellisuus lyödä kasvoille?

 

Marja: Ei me vaan osattu olla yhdessä. Mulla oli valtava palo elää opiskelija elämää, tutustua uusiin ihmisiin ja uuteen kaupunkiin. Koripallokin tuli taas elämään ja tuntui, kuin olisin tullut kotiin koripallohallissa. Meidän kodin seinien sisäpuolella ilma oli kuitenkin sakea epäilyistä, painostuksesta, epämääräisestä pelosta ja salaisuuksista. Ehkä siksi oli ihanaa hengittää kodin ulkopuolella.

 

Nyt kun katson tuota aikaa, näen nuoren naisen vieraalla paikkakunnalla täynnä elämän iloa. Suhde, jota kutsuin parisuhteeksi oli kuin rautapallo jalassani. Se piti minut otteessaan, eikä antanut minun ikinä mennä ilman painolastiaan. Silti minä tein siitä rautapallosta niin kovin rakkaan, että annoin sen satuttaa ja kutsuin sitä siltikin rakkaudeksi. Pelkäsin ottaa ohjat omiin käsiini ja olla taas yksin.

 

Marja: Millainen tulevaisuus noista paloista muodostui? Oliko se sitä elämää, mitä halusit elää?

 

Sami: Kyllä se siihen kohtaan riitti helposti. Palapeli oli vain yhtä palaa vailla. Se pala alkoi kasvaa vaimoni vatsassa. Minulla oli yhdeksän kuukautta aikaa muuntautua isäksi. Ystävä, joka oli tullut vajaata vuotta aikaisemmin isäksi alkoi opastaa minua, että lapsen tultua elämä muuttuu tyystin. Mikään ei ole kuin ennen ja minkään ei edes halua olla kuin ennen. Hän sanoi nukkuneensa kuukauden ajan kaksi tuntia yössä, mutta näytti siitä huolimatta onnelliselta ja levolliselta.

 

Yhdeksän kuukauden kuluttua minusta kuoritui isä. Oli lokakuu. Kello löi kuusi illalla. Lapsi makasi pienenä ja hentona äitinsä rinnoilla. Minun sisälläni liikahti pala, joka ei ole liikahtanut vieläkään paikoilleen. Se oli se palapelin puuttunut pala, joka on määritellyt elämäni tuosta hetkestä eteenpäin ja tulee määrittelemään elämäni loppuun asti. Pala, joka jo itsessään saa tämän maailman kauniiksi.

 

Sami: Uskalsitko lopulta ottaa ohjat käsiisi ja tehdä ratkaisun?

 

Marja: Elämä antoi mulle yllätyksen. Oudolle väsymykselle löytyi syy ja testiin ilmestyi kaksi palloa kylmänä helmikuisena perjantaina. Tuo hykerryttävä, ihmistä vavisuttava yllätys sai mun päässä asiat järjestymään. Raivasin yllätykselle turvallisen pesän, jossa minun oli hyvä olla ilman, että minua määrättiin.

 

Kävin sen kevään terapiassa, tapasin lastenvalvojaa, tutustuin neuvolaan ja kasvatin onnellisena mahaani. Olin halunnut äidiksi pikku tytöstä asti. Uhosin aina, että haluan nuorena äidiksi. Ennen kuin sain pienen yllätyksen käsivarsilleni, elämä yllätti vielä kerran. Se melkein kysyi haluatko varmasti tulla äidiksi ja ottaa vastuun toisen ihmisen elämästä? Minä halusin, joka solullani.

 

Synnytin kesän kuumimpana päivänä lokakuisen vauvani, kaksi kuukautta liian aikaisin. Koko synnytyssali hiljeni ja sitten kuului pieni vaikeroiva vauvan itku. Kaikki tapahtui nopeasti, vauvaa näytettiin ja sitten se vietiin vauva-teholle. En osannut itkeä. Katsoin vain turtana synnytyksessä mukana ollutta äitiäni. Vauvani ei ollut enää kohdussani, mutta sylinikin oli tyhjä. En halunnut lähetellä viestejä vauvani syntymästä, koska en tiennyt sainko olla onnellinen. En tiennyt edes olinko äiti.

 

Vasta neljän päivän päästä sain tuon pienen, puolentoista kilon ihmistaimen syliini ja lupasin rakastaa häntä aina vaikka minua pelotti. Sillä hetkellä minusta tuli äiti. <3

 

Onko elämässä olemassa oikeaa hetkeä tulla vanhemmaksi? Tai eihän sitä saa edes valita. Se hurja lottoarvonta, missä me olemme ihmisinä edelleen luonnon armoilla. On olemassa toivottuja, kaivattuja, vahinkoja ja yllätyksiä – monenlaisia tapoja tulla raskaaksi. Se pieni ihminen, mikä meille suodaan on meille kuin peili elämästämme. Se karistaa kaikkivoipaisuuden meistä avaamalla suunsa leijonan karjaisuun kerta kerran jälkeen. Sillä on taito löytää heikkoutesi ja opettaa sinulle lisää, jos suostut oppimaan. Pieni ihminen raivaa sydämeesi merkin, joka on kuin tatuoitu sinuun iäksi. Enää vain sinun tulee antautua rakkaudelle, hoivata ja pian taas päästä irti. 

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
syyskuu 4, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin
huhtikuu 14, 2019
Hyvinvointi
Olenko raskaana?
tammikuu 6, 2019
Uncategorized

Kapteeni Kalsarin koukku saa pojat lukemaan + kirja-arvonta

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

”Me ei voitu mennä kouluun tänään.” Erno sanoi. ”Meidän täytyi pelastaa maailma häijyltä mielipuolelta, joka törmäili ympäriinsä jättimäisissä Robohousuissa. ”Joo”, Huuko sanoi. ”Ollaan koko päivä matkustettu ajassa, juostu dinosauruksia pakoon ja opetettu luolamiehiä puolustautumaan!”

Tässä pätkä superhauskasta ja lennokkaasti kirjoitetusta Kapteeni Kalsari ja pöhöpönttö 2000:n korskea kosto –kirjasta. Esikoiseni kesälukeminen kuuluu osana Dav Pilkeyn kirjoittamaan kirjasarjaa ja se on poikani laskujen mukaan 12. Kapteeni Kalsari -kirja.

Oli hämmästyttävää äitinä nähdä ensimmäisen kerran, miten joku muu kirja kuin Aku Ankan taskukirja vei täysin poikani huomion. Hän omatoimisesti etsi kirjan käsiinsä joka ilta. Luki sitä jopa silloin, kun piti odottaa eikä vinkunut ainaisen pelaamisen perään. Hän oli myös kavereineen keskustellut kirjasta ja muutamalla kaverillakin oli muita Kapteeni Kalsari –kirjoja.

Poikani koki myös ensimmäisen kerran surun tunteen hyvän kirjan loppumisesta, kun viimeiset sivut olivat käsillä. Hän itse sanoi minulle, ettei haluaisi kirjan loppuvan vielä. Ja pohti myös, pitäisikö hänen lukea kirja loppuun ”säästellen”.

Kysyin pojaltani, miksi tämä Kapteeni Kalsari oli NIIN hyvä. Vastaus kuului: ”Kirja oli jännittävä ja koukutti tosi paljon. Tuntui, että kun luki sivun piti lukea seuraavakin.” (Ja tätä lausetta ei ole muokattu!) 

Joten, jos kaipaat pojallesi, tytöllesi, kummilapsellesi tai lapsenlapsellesi hauskaa ja innostavaa luettavaa osallistu kirja-arvontaan. Arvon kolme Kapteeni Kalsari ja pöhöpönttö 2000:n korskea kosto  -kirjaa arvontaan osallistuneiden kesken.

Säännöt ovat helpot. Kerro kommentissa lapsuutesi suosikkikirja. Muista myös laittaa erottuva nimimerkki ja kirjoita se itsellesi muistiin. Voit myös jättää sähköpostiosoitteesi, mikä auttaa voittajan tavoittamisessa. Arvonta alkaa NYT ja loppuu viikon päästä sunnuntaina 21.8. klo 23:59. Ilmoitan kolme voittajaa täällä blogissa. Onnea kaikille arvontaan! =)

You may also like
Collaborations, Lifestyle
Murun kanssa treffeille leffaan + ARVONTA
huhtikuu 7, 2019
Lifestyle
Kaipuun väri on sininen vie omien haavojen äärelle + KIRJA-ARVONTA
syyskuu 20, 2018
Lifestyle
Henkien saari jättää jäljen + osallistu kirja-arvontaan
elokuu 23, 2018
Close