Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Category

Seksuaalikasvatus

Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus

Seksuaalikasvatus suojelee lasta

Kuva Pixabay

”Mistä reiästä ne vauvat tulee ulos? Tästäkö?”

”Miksi isi vingutit äitiä yöllä?”

”Kokeile äiti tätä suihkua, tää tuntuu niin hyvältä pimpissä.”

Kaikki kolme lausetta ovat meidän lasten suusta. Kaikkiin kolmeen lauseeseen he ovat saaneet vastauksen omaan ikätasoonsa sopivalla tavalla. Tärkeintä on ollut kuitenkin hyväksyntä, lupa kysyä ja ihmetellä. Luottamuksen rakentuessa myös kysymykset jatkuvat. Haluan, että lapsemme tulevat kysymään ja kertomaan ne vaikeimmat ja kamalimmatkin asiat, minulle tai jollekin lapsemme *turva-aikuiselle.

Moni kysyi minulta jo keväällä instagramin puolella sitä, milloin seksuaalikasvatus pitäisi aloittaa? Vastaus on yksinkertainen eli jos mahdollista, niin jo neuvolassa kun lasta odotetaan. Kun lapsi saa tietoa pikkuhiljaa, ei eteen tule sitä kauhistuttavan noloa hetkeä teinin kanssa ruokapöydässä, kun vihdoin pitäisi aloittaa puhuminen. Voitte katsoa yhdessä esimerkiksi Yle Areenasta löytyvän Kehoni on minun –sarjan, mikä sopii aikuisen kanssa katsottuna alakouluikäiselle ja vanhemmille.

Oikeiden sanojen löytäminen voi olla vaikeaa.  Kyllä sitä vaan miettii saako lapselle sanoa intiimialueisiin liittyviä sanoja kuten pimppi, pippeli, pyllyreikä tai tissi silloinkin, kun lapsi itse esittää niihin liittyvän kysymyksen. Samaan aikaan voimme puhua lapselle turvallisin mielin korvasta ja selittää hänelle, mikä on korvatulehdus. 

Lapsen maailmassa koko keho on yhtä arvokas ja ihana. Ympäristöä heijastaen hän oppii erilaisia sääntöjä kehoon liittyen. Mutta vanhempien erityinen tehtävä on kertoa hänelle, miten arvokkaita hän itse ja hänen kehonsa ovat, opettaa lapselle kehonosien nimet ja yksityisalueet eli ”uikkarissääntö”.  Kun tunteita sanotetaan, lapsi oppii ilmaisemaan omia tuntemuksiaan ja hän oppii myös huomioimaan toisten tunteet. On aivan yhtä tärkeää oppia kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja niin henkisesti kuin fyysisesti.

Kuva Pixabay

Äitina ymmärrän hyvin sen inhottavan tunteen, joka liittyy  pelkkään ajatukseenkin  siitä, että  kertoo lapselle ihmisistä, jotka voivat rikkoa hänen mielensä tai kehonsa rajoja. Mutta tuon inhottavan tunteen ja pelon läpi pitää kulkea,  jotta ymmärtäisi kertomisen olevan  lapsesi suojelemista. Kun lapsi tietää, että tällainen toiminta on mahdollista, voit puhua lapsen kanssa myös siitä, miten hän itse voi suojella itseään. Lapsi ei jää yksin mahdollisen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksen tai jo tapahtuneen kokemuksen kanssa, vaan hän osaa hakea apua tietäen, että häntä myös autetaan. 

Seksuaalikasvatus on edelleen monille aikuisille niin pelottava sana, että he eivät ota siitä selvää, he mieluummin kieltävät sen, ja maksattavat laskun lapsillaan. Tänään 4.9.2019 vietetään Maailman seksuaaliterveyspäivää – ja aiheena on seksuaalikasvatus. Toivon todella, että sinä uskallat ottaa lapsesi kysymykset vastaan arkisissa tilanteissa, 365 päivää vuodessa ja luoda yhteyden, joka takaa turvan kysyä aina vain lisää. Ja tarvittaessa haet apua lapselle, jos hän sitä tarvitsee. <3

*Turva-aikuinen Lapsella olisi hyvä olla vähintään yksi, mutta mieluiten kolme perheen ulkopuolista ihmistä, joita nimitän turva-aikuisiksi. Heille lapsi voi kertoa jonkun asian, jota ei ehkä uskalla tai voi kertoa omille vanhemmilleen. 

P.s Olen Tampereella luennoimassa Tunnista, auta, ehkäise – Lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta -tilaisuudessa ti 22.10.2019. Tilaisuus on maksuton.  Luentoni aihe on: Seksuaalikasvatuksen mahdollisuudet edistää lasten turvallisuutta. Katso lisätietoja kaikista luennoistani löytyy täältä.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
joulukuu 4, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
marraskuu 24, 2019
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
marraskuu 17, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus

Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin

Kaikki luentoni vanhemmille alkavat siitä, että laitan heidät katsomaan peiliin. Seksuaalikasvattajan perusta on hänen oma elämänsä, hänen oma seksuaalihistoriansa. Olit sitten vanhempi tai kasvatusalan ammattilainen, oman elämän merkityksestä lapsen tai nuoren kohtaamiseen ei pääse eroon. Parhaassa tapauksessa se voi olla iso voimavara.

 

Edessä paljon kysymyksiä, joihin sinulla on vastauksia.

 

Kuka peilistäsi katsoo? Mitä hänen elämässään on tapahtunut? Millaista seksuaalikasvatusta hän on saanut? Voi olla, ettei heti tule mieleen mitään mutta kaivellaan lisää.

 

Palaa aikaan, kun olit vastasyntynyt vauva. Ketkä pitivät sinua sylissä? Kuka hoiti sinua eniten? Tiedätkö miten sinulle puhuttiin? Jos sinulla on mahdollisuus kysyä näistä asioista, kysy ihmisiltä, jotka ovat varhaislapsuudessa olleet lähellä sinua.

 

Se miten meitä on katsottu vauvoina, miten meille on puhuttu ja miten kehoomme on kosketettu, on antanut meille kehomme rajat ensi kerran. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hänelle alkaa rakentua perusluottamus toisiin ihmisiin, kokemus turvallisuudesta.

 

Perheen kosketuskulttuuri on olennainen osa seksuaalihistoriaamme. Se alkaa vauvasta ja jatkuu aikuisuuteen saakka. Millainen kosketuskulttuuri perheessäsi oli? Pidettiinkö teillä lapsia sylissä? Lohdutettiinko sinua halaamalla? Vietittekö sohvalla aikaa lähekkäin? Näitkö vanhempiesi tai muiden aikuisten halaavan tai pussaavan?

Suomalainen kosketuskulttuuri on ollut varsin niukka ja välttelevä. Kulttuuriantropologi ja sukupuolentutkija Taina Kinnunen kirjoitti kirjassaan Vahvat yksin, heikot sylityksin: ” Niin moni meistä tietää ruumillaan sukupolvien ketjussa saostuneen hellyyden niukkuuden, jolle ei ole lupaa eikä sanoja tulla julki. Liian usein tuo mykkä puute on kanavoitunut pahaksi kosketukseksi, väkivallaksi.”

 

Miten tunteista puhuttiin perheessäsi? Annettiinko niille nimiä? Näytettiinkö ne avoimesti vai vaiettiinko? Laitettiinko sinut rauhoittumaan omaan huoneeseen vaikeiden tunteiden kanssa? Tunteiden sanoittaminen on tätä päivää ja siihen sataa kokoajan ohjeita. Mutta ei  ole kauan siitä, kun ”jäähypenkki” oli vielä ihan okei, ja koulussa erilaiset häpäisyrangaistukset tyhmyyksien teosta olivat arkipäivää. Moni meistä tämän hetken vanhemmista on joutunut selviämään tunteidensa kanssa yksin, ja nyt meidän pitäisi osata sanoittaa niitä omille lapsillemme.

 

Millaisia normeja teidän perheessänne oli? Kuinka lyhyttä hametta sai käyttää? Miten alastomuuteen suhtauduttiin? Miten aikuiset suhtautuivat oman kehon tutkimiseen tai itsetyydytykseen? Minkäikäisenä seurustelukaverit saivat tulla kylään tai jäädä yöksi?

Yksi iso kysymys on uskonto. Uskontoja on monenlaisia ja tapoja elää on monia. Siksi uskalla pohtia myös uskonnon vaikutusta elämääsi. Apuna voit käyttää esimerkiksi näkökulman vaihtoa. Millainen lapsuutesi ja nuoruutesi olisi ollut jos perheesi uskonto olisi ollut jokin muu tai jos he olisivat olleet ateisteja?

 

Olen itse 1980-luvun lapsi,  ja sellaista monikulttuurisuutta kuin tämänpäivän Suomessa on, oli vähän. Tummaihoisia kutsuttiin häpeilemättä neekereiksi, ja koulussa pelattiin vielä 1990-luvulla ”Kuka pelkää mustaa miestä” -leikkiä. Homoja haukuttiin homoiksi hyvin rumasti ja  homoseksuaaliset teot olivat rangaistavia Suomessa aina vuoteen 1971. En itse muista lapsuudestani sanaa moninaisuus. Saati, että joku olisi puhunut esimerkiksi sukupuolen tai seksuaalisuuden moninaisuudesta. Jo pelkästään ”avioeroperheen lapsi” -leima tuntui kouluvuosina painavalta eikä erilaisista perheistä puhuttu positiiviseen sävyyn.

 

Moninaisuudesta puhuminen on kuitenkin yksi tärkeitä teemoja tämän päivän seksuaalikasvatuksessa ja se on myös lapsen oikeus ja siksi sinun kannattaa pohtia omia kokemuksiasi moninaisuuden äärellä olosta .Lapsen ja nuoren on tärkeä oppia ymmärtämään, että meillä kaikilla on monia rooleja, erilaisia ominaisuuksia ja kuulumme useampiin ryhmiin. ”Ominaisuudet, taustat ja ryhmät saattavat liittyä esimerkiksi sukupuoleen, seksuaalisuuteen, sosio-ekonomiseen asemaan, ikään, fyysisiin ominaisuuksiin, vammaisuuteen, ulkonäköön, uskontoon, kieleen, kulttuurieroihin, etnisiin piirteisiin, poliittisiin näkemyksiin tai erilaisiin ideologioihin ja vakaumuksiin.” (Lähde: www.kulttuuriakaikille.fi)

Siksi on hyvä pysähtyä asenteiden ja arvojen ääreen. Miten sinä suhtaudut seksuaalivähemmistöihin? Miten sinä kohtaat erilaisia ihmisiä? Miten teidän kodissanne puhutaan muista ihmisistä? Miten heidän ulkonäöstään tai kumppaneistaan puhutaan? Mitä tasa-arvo sinulle merkitsee?

 

Lopuksi on hyvä pysähtyä siihen, miten suhtaudut itseesi tänä päivänä. Miten koet, tunnet ja näet itsesi? Miten suhtaudut kehoosi ja sukupuoleesi? Miten suhtaudut seksuaalisuuteesi? Millaisessa suhteessa elät? Oletko tyytyväinen elämääsi? Keskustele myös mahdollisen kumppanisi kanssa seksuaalikasvatuksesta teidän perheessänne, jotta olisitte mahdollisimman samoilla linjoilla. Ehkä keskustelu antaa jotain uutta näkökulmaa myös teidän keskinäiseen suhteeseenne.

 

Näiden kysymysten äärellä voi mennä hetki, mutta se kannattaa. Olet valmiimpi kohtaamaan lapsen kysymykset ja arkielämän kommellukset. Voit olla sellainen seksuaalikasvattaja, joka tukee ja rohkaisee ilman menneisyyden painolastia. Sen on ansainnut jokainen uusi sukupolvi. <3

*Seuraavassa postauksessa kerron lasten seksuaalikasvatuksesta ja annan työvälineitä siihen.

*Millaisia ajatuksia postaus herätti? Tuliko sinulle mieleen jotain kysymyksiä?

*Kuvat: Pixabay, (viimeinen kuva) Piia Kultalahti

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
joulukuu 4, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
syyskuu 4, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalisuus
Mitä naapuritkin ajattelisivat
elokuu 24, 2019
Close