Category

Seksuaalikasvatus

Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus

Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä

Seuraajieni omaehtoinen pyllykuvien esiinmarssi #arvokaspylly haasteessa nosti esiin vähättelyn ja kriittisen suhtautumisen naisen seksuaalisuutta kohtaan. Instagram shadowbannasi koko hästägin #arvokaspylly, Iltalehden kommenttikenttä täyttyi rumista kommenteista, niin myös osan seuraajieni. Slutshaming rehotti: tyrkky, paljastelija ja huorittelu kirjoittelun sanahelinässä. 

Helsingin Sanomien Iida Sofia Hirvosen kolumni Pyllystä tuli osa tarinataloutta täydensi patriarkaatin otetta komeasti ja vielä naisoletetun suusta. Hirvonen avaa ansiokkaasti historiallista perspektiiviä seksipositiivisuudesta ja feminismistä. Mutta kun tullaan #arvokaspylly haasteeseen häneltä onkin jäänyt taustatyö tekemättä siitä, mistä tässä edes oli kyse. Sen sijaan hän värittää sen omin sanoin syyllistäen haasteeseen osallistujia, eikä viitsi edes mainita nimeäni haasteen aloittajana, vaikka hän muuten kurinalaisesti noudatti lähteiden mainintaa läpi kolumnin. Loppupuolella Hirvonen kirjoitti kuin ohimennen: ”Tabujen murtamisen” sijaan saattaakin olla kyse brändin rakentamisesta.” Typistäen ja latistaen sanomani eräänlaisen kaupallisen auran alle.

Laitoin tästä Helsingin Sanomien toimituksen esimiehille ja Hirvoselle palautetta jo tänään aiemmin.

Mutta mistä kaikki alkoi? Itse haaste sai alkunsa erään seuraajani toivomasta haasteesta, jonka sitten loin aika vauhdilla Hietsun uimarannalla ystäväni kanssa hengailun ohessa.

Tästä Hietsusta otetusta #arvokaspylly haaste alkoi. Levitin sitä @puhumuru instagramtilini stoorien kautta. Kuvan otti viereisellä viltillä ollut ihminen.

Jotta väärä tieto ei enää jatkuisi tässä alla tekstini instagram tililtäni @puhumuru (25.6.2020) päivää ennen  #arvokaspylly syntyä.

”Pyllybiksut ovat tulleet Suomeen jäädäkseen ja @iltalehti teki jutun niistä ennen juhannusta, johon minäkin annoin haastiksen. Nyt tuli uusi juttu, jossa naiset kertovat miten toiset naiset ovat huoritelleet ja haukkuneet tyrkyiksi uimarannoilla. Vieressä ovat olleet lapset kuuntelemassa. Ymmärrän seksuaaliterapeuttina, että syyt raivoon ovat osittain rakenteissa mutta muutos ei synny ellemme itse tee sitä. On törkeää kommentoida ilkeästi pyllybiksujen käyttäjää. Samalla puhuja antaa aimo annoksen negatiivista seksuaalikasvatusta, pienet korvat kyllä kuuntelevat. Jos jotain sanot rannalla tai uimahallissa toisen kehosta – niin KEHU! 😍💛☀️ Sano EI slutshamingille ja kyllä mä vaan sanon, et naisien pitäisi pitää yhtä. Antaa lupa toisilleen nauttia kehoista just omilla tavoillaan. 💖

Laitan linkit juttuihin stooriin!

P.s Mun ei pitänyt ikinä julkaista tätä kuvaa, kun aattelin et ”liikaa pyllyä”. Tunsin itsekin slutshamingin kouran.”

@puhumuru instagram 25.6.2020

Kun nostin esiin @puhumuru somekanavani kautta #arvokaspylly haasteessa slutshamingin, kehorauhan ja seksuaalikasvatuksen, tein sen levittääkseni tietoa asiantuntijana. Sosiaalisen median mahdollistama tuhansien ja tuhansien ihmisten tavoittaminen on parhaimmillaan juuri tätä. Kyse ei ole vain pyllyistä,  vaan rakenteissa olevasta naisiin kohdistuvasta syrjinnästä patriarkaatin masinoimana. Instagram sallii tietynlaiset pyllyt, jopa pornografisen kuvaston mutta vain osalta – niin kuin aiemmin mainitsin #arvokaspylly shadowbannattiin. Samaa on käynyt muun muassa burleski-, twerkkaus ja kehospositiivisuus aktivisteille. Patriarkaatti näkee naisen ja miehen eriarvoisina, se on rakenteissa näkyen niin kodeissa, työpaikoilla kuin somessakin. Kyse on vallasta. 

Haasteeni ytimessä olevat asiat ovat hyvin läheisesti sidoksissa seksuaaliterapeutin työn ydinalueisiin. Ilkeämielisesti voi todeta, että kaikkihan somessa on brändäystä asiantuntijalta. Teen sitä omalla nimelläni, tilini on yritykseni nimi ja se on yritystili. Useimmiten asiat, joista puhun liittyvät työhöni, ja ovat siten brändäystäni. 

Kuvakaappaus Iltalehden jutusta 26.5.2020. Kuvassa on haastattelussa slutshaming kokemuksestaan kertonut Tanja. (IL haastikseen pääset tästä linkistä.)

Etenkin seuraajani tietävät, että teen tätä työtä rakkaudesta ihmisiä ja asiaa kohtaan. On ollut upeaa huomata, miten pääasiassa naisoletetut ja muutama transihminen ovat ottaneet kantaa omilla kuvillaan ja teksteillään #arvokaspylly haasteen kautta. Jokainen on saanut itse valita haluaako osallistua ja miten osallistuu. Olen myös kehunut heitä, jotka eivät ole kokeneet tätä omakseen, sillä rajaaminenkin on tärkeää.

Tästäkin kirjoitin instagram tililläni:

Miten ylpeä olen teistä ketkä lähtivät omien kuvien kautta tekemään kehoja ja erityisesti pyllyjä luonnollisiksi meidän kaikkien vuoksi nyt jo sensuroituun #arvokaspylly haasteeseen – nyt #selflove . 💖 Voit sanoa omastasi pylly, peppu tai vaikka perse. Voit pukea sen niin kuin haluat. Tämä ei ollut vain peppubikinien esiinmarssi vaan jokaiselle lupa valita itse, miten kehoaan tuo esille – muistutus että JOKAISEN keho on arvokas. Sinä kuka et ollut valmis ottamaan kuvaa ja julkaisemaan sitä someen, sinustakin olen ylpeä. On myös tärkeää voida kieltäytyä ja rajata, mikä itsestä tuntuu hyvälle. 💖Sain teiltä upeilta seuraajiltani satoja viestejä parin päivän aikana. En mitenkään voi sitä kaikkea tietoa jakaa – mutta te annoitte voimaannuttavan lahjan toisillenne. 💖🙏 Moni teki muiden näyttäessä esimerkkiä isoja ja pieniä askelia kohti oman kehon haltuunottoa, pohti omaa epävarmuutta tai mistä rakkaus omaa kehoa kohtaan syntyy. Slutshaming satuttaa ja lisää häpeää, se saa epäilemään itseä ja sen on loputtava. Te toitte esiin, että se ei käy, huorittelu tai tyrkyksi haukkuminen ei olen ok. Se on väärin ja te tunnistatte sen olevan rakenteissa piilevää syrjintää. Sanoissa kaikui myös haukkujen sijaan kehujen tärkeys. Teille ketkä mietitte voiko kehua, minulla on hyviä neuvoja:
Kehu, jos tiedät että ihminen voi ottaa sen vastaan.
Jos et tiedä, kysy kohteliaasti voitko kehua häntä.
Jos epäilet vieläkin, hymyile vain ystävällisesti.
Me emme voi koskaan tietää, mitä toisen elämässä on menossa tai mitä hänen historiaansa kuuluu. Kun kohtaamme toiset ihmiset arvostaen heitä ihmisinä ja kohteliailla ilmaisuilla olemme hyvällä tiellä. Toivon, että kehorauhan äärellä yhdistettäisi hyvät voimat eikä lähdettäisi liikaan vastakkainasetteluun.
Kiitos vielä teille kaikille. 💛
P.s Kehopositiivisuuden puolesta voivat puhua kaikki, kun se vastustaa kehojen syrjintää. Rakkaus itseä kohtaan ja kehopositiivisuus eivät ole toistensa vihollisia.

@puhumuru instagram 29.5.2020

Haasteemme ylitti uutiskynnykset Iltalehti, Seiska ja eilen Mtv3 tekivät haastattelut aiheesta. Myös bloggaajat tarttuivat aiheeseen, tässä linkit Mutsie – ja Alkuajatuksia blogien kirjoituksiin. Jokaisen eri median haastatteluissa puhuimme asioista asioiden oikeilla nimillä. Katsoimme pyllybikinien taakse todellisiin syihin, miksi tämä syntyi. Jokainen haasteeseen osallistuja näytti teoillaan vahvasti mielipiteensä, mistä olen kiitollinen.

Kihlströmin kannustamana monet suomalaiset ovat nyt jakaneet bikinikuviaan somessa #arvokaspylly-aihetunnisteen alla. Tarkoituksena on paitsi vastustaa slutshamingiä, myös muistuttaa kehorauhan tärkeydestä: siitä, että jokaisella on oikeus olla olemassa ja näkyä kehon muotoon, kokoon tai muihin piirteisiin katsomatta.(IL 30.6.2020)

Hirvosen kolumni (HS 5.7.2020) osoitti, että tämä haaste piti tehdä. Ja työtä on tehtävänä vielä jatkossakin. Patriarkaatin lonkerot ovat syvällä ja tiukassa, ne eivät tahdo sukupuolten välistä tasa-arvoa. Minä tahdon ja aion taistella sen puolesta jatkossakin. Koska jokainen on arvokas ja sitä saa juhlia, jos haluaa. <3

*Miten sinä olet kokenut #arvokaspylly haasteen?

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
My body is mine feat. HallaxHalla
20 lokakuun, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
4 syyskuun, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus

Seksuaalikasvatus suojelee lasta

Kuva Pixabay

”Mistä reiästä ne vauvat tulee ulos? Tästäkö?”

”Miksi isi vingutit äitiä yöllä?”

”Kokeile äiti tätä suihkua, tää tuntuu niin hyvältä pimpissä.”

Kaikki kolme lausetta ovat meidän lasten suusta. Kaikkiin kolmeen lauseeseen he ovat saaneet vastauksen omaan ikätasoonsa sopivalla tavalla. Tärkeintä on ollut kuitenkin hyväksyntä, lupa kysyä ja ihmetellä. Luottamuksen rakentuessa myös kysymykset jatkuvat. Haluan, että lapsemme tulevat kysymään ja kertomaan ne vaikeimmat ja kamalimmatkin asiat, minulle tai jollekin lapsemme *turva-aikuiselle.

Moni kysyi minulta jo keväällä instagramin puolella sitä, milloin seksuaalikasvatus pitäisi aloittaa? Vastaus on yksinkertainen eli jos mahdollista, niin jo neuvolassa kun lasta odotetaan. Kun lapsi saa tietoa pikkuhiljaa, ei eteen tule sitä kauhistuttavan noloa hetkeä teinin kanssa ruokapöydässä, kun vihdoin pitäisi aloittaa puhuminen. Voitte katsoa yhdessä esimerkiksi Yle Areenasta löytyvän Kehoni on minun –sarjan, mikä sopii aikuisen kanssa katsottuna alakouluikäiselle ja vanhemmille.

Oikeiden sanojen löytäminen voi olla vaikeaa.  Kyllä sitä vaan miettii saako lapselle sanoa intiimialueisiin liittyviä sanoja kuten pimppi, pippeli, pyllyreikä tai tissi silloinkin, kun lapsi itse esittää niihin liittyvän kysymyksen. Samaan aikaan voimme puhua lapselle turvallisin mielin korvasta ja selittää hänelle, mikä on korvatulehdus. 

Lapsen maailmassa koko keho on yhtä arvokas ja ihana. Ympäristöä heijastaen hän oppii erilaisia sääntöjä kehoon liittyen. Mutta vanhempien erityinen tehtävä on kertoa hänelle, miten arvokkaita hän itse ja hänen kehonsa ovat, opettaa lapselle kehonosien nimet ja yksityisalueet eli ”uikkarissääntö”.  Kun tunteita sanotetaan, lapsi oppii ilmaisemaan omia tuntemuksiaan ja hän oppii myös huomioimaan toisten tunteet. On aivan yhtä tärkeää oppia kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja niin henkisesti kuin fyysisesti.

Kuva Pixabay

Äitina ymmärrän hyvin sen inhottavan tunteen, joka liittyy  pelkkään ajatukseenkin  siitä, että  kertoo lapselle ihmisistä, jotka voivat rikkoa hänen mielensä tai kehonsa rajoja. Mutta tuon inhottavan tunteen ja pelon läpi pitää kulkea,  jotta ymmärtäisi kertomisen olevan  lapsesi suojelemista. Kun lapsi tietää, että tällainen toiminta on mahdollista, voit puhua lapsen kanssa myös siitä, miten hän itse voi suojella itseään. Lapsi ei jää yksin mahdollisen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksen tai jo tapahtuneen kokemuksen kanssa, vaan hän osaa hakea apua tietäen, että häntä myös autetaan. 

Seksuaalikasvatus on edelleen monille aikuisille niin pelottava sana, että he eivät ota siitä selvää, he mieluummin kieltävät sen, ja maksattavat laskun lapsillaan. Tänään 4.9.2019 vietetään Maailman seksuaaliterveyspäivää – ja aiheena on seksuaalikasvatus. Toivon todella, että sinä uskallat ottaa lapsesi kysymykset vastaan arkisissa tilanteissa, 365 päivää vuodessa ja luoda yhteyden, joka takaa turvan kysyä aina vain lisää. Ja tarvittaessa haet apua lapselle, jos hän sitä tarvitsee. <3

*Turva-aikuinen Lapsella olisi hyvä olla vähintään yksi, mutta mieluiten kolme perheen ulkopuolista ihmistä, joita nimitän turva-aikuisiksi. Heille lapsi voi kertoa jonkun asian, jota ei ehkä uskalla tai voi kertoa omille vanhemmilleen. 

P.s Olen Tampereella luennoimassa Tunnista, auta, ehkäise – Lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta -tilaisuudessa ti 22.10.2019. Tilaisuus on maksuton.  Luentoni aihe on: Seksuaalikasvatuksen mahdollisuudet edistää lasten turvallisuutta. Katso lisätietoja kaikista luennoistani löytyy täältä.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus
Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä
5 heinäkuun, 2020
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus

Seksuaalikasvattajan on ensin katsottava peiliin

Kaikki luentoni vanhemmille alkavat siitä, että laitan heidät katsomaan peiliin. Seksuaalikasvattajan perusta on hänen oma elämänsä, hänen oma seksuaalihistoriansa. Olit sitten vanhempi tai kasvatusalan ammattilainen, oman elämän merkityksestä lapsen tai nuoren kohtaamiseen ei pääse eroon. Parhaassa tapauksessa se voi olla iso voimavara.

 

Edessä paljon kysymyksiä, joihin sinulla on vastauksia.

 

Kuka peilistäsi katsoo? Mitä hänen elämässään on tapahtunut? Millaista seksuaalikasvatusta hän on saanut? Voi olla, ettei heti tule mieleen mitään mutta kaivellaan lisää.

 

Palaa aikaan, kun olit vastasyntynyt vauva. Ketkä pitivät sinua sylissä? Kuka hoiti sinua eniten? Tiedätkö miten sinulle puhuttiin? Jos sinulla on mahdollisuus kysyä näistä asioista, kysy ihmisiltä, jotka ovat varhaislapsuudessa olleet lähellä sinua.

 

Se miten meitä on katsottu vauvoina, miten meille on puhuttu ja miten kehoomme on kosketettu, on antanut meille kehomme rajat ensi kerran. Kun vauvan tarpeisiin vastataan, hänelle alkaa rakentua perusluottamus toisiin ihmisiin, kokemus turvallisuudesta.

 

Perheen kosketuskulttuuri on olennainen osa seksuaalihistoriaamme. Se alkaa vauvasta ja jatkuu aikuisuuteen saakka. Millainen kosketuskulttuuri perheessäsi oli? Pidettiinkö teillä lapsia sylissä? Lohdutettiinko sinua halaamalla? Vietittekö sohvalla aikaa lähekkäin? Näitkö vanhempiesi tai muiden aikuisten halaavan tai pussaavan?

Suomalainen kosketuskulttuuri on ollut varsin niukka ja välttelevä. Kulttuuriantropologi ja sukupuolentutkija Taina Kinnunen kirjoitti kirjassaan Vahvat yksin, heikot sylityksin: ” Niin moni meistä tietää ruumillaan sukupolvien ketjussa saostuneen hellyyden niukkuuden, jolle ei ole lupaa eikä sanoja tulla julki. Liian usein tuo mykkä puute on kanavoitunut pahaksi kosketukseksi, väkivallaksi.”

 

Miten tunteista puhuttiin perheessäsi? Annettiinko niille nimiä? Näytettiinkö ne avoimesti vai vaiettiinko? Laitettiinko sinut rauhoittumaan omaan huoneeseen vaikeiden tunteiden kanssa? Tunteiden sanoittaminen on tätä päivää ja siihen sataa kokoajan ohjeita. Mutta ei  ole kauan siitä, kun ”jäähypenkki” oli vielä ihan okei, ja koulussa erilaiset häpäisyrangaistukset tyhmyyksien teosta olivat arkipäivää. Moni meistä tämän hetken vanhemmista on joutunut selviämään tunteidensa kanssa yksin, ja nyt meidän pitäisi osata sanoittaa niitä omille lapsillemme.

 

Millaisia normeja teidän perheessänne oli? Kuinka lyhyttä hametta sai käyttää? Miten alastomuuteen suhtauduttiin? Miten aikuiset suhtautuivat oman kehon tutkimiseen tai itsetyydytykseen? Minkäikäisenä seurustelukaverit saivat tulla kylään tai jäädä yöksi?

Yksi iso kysymys on uskonto. Uskontoja on monenlaisia ja tapoja elää on monia. Siksi uskalla pohtia myös uskonnon vaikutusta elämääsi. Apuna voit käyttää esimerkiksi näkökulman vaihtoa. Millainen lapsuutesi ja nuoruutesi olisi ollut jos perheesi uskonto olisi ollut jokin muu tai jos he olisivat olleet ateisteja?

 

Olen itse 1980-luvun lapsi,  ja sellaista monikulttuurisuutta kuin tämänpäivän Suomessa on, oli vähän. Tummaihoisia kutsuttiin häpeilemättä neekereiksi, ja koulussa pelattiin vielä 1990-luvulla ”Kuka pelkää mustaa miestä” -leikkiä. Homoja haukuttiin homoiksi hyvin rumasti ja  homoseksuaaliset teot olivat rangaistavia Suomessa aina vuoteen 1971. En itse muista lapsuudestani sanaa moninaisuus. Saati, että joku olisi puhunut esimerkiksi sukupuolen tai seksuaalisuuden moninaisuudesta. Jo pelkästään ”avioeroperheen lapsi” -leima tuntui kouluvuosina painavalta eikä erilaisista perheistä puhuttu positiiviseen sävyyn.

 

Moninaisuudesta puhuminen on kuitenkin yksi tärkeitä teemoja tämän päivän seksuaalikasvatuksessa ja se on myös lapsen oikeus ja siksi sinun kannattaa pohtia omia kokemuksiasi moninaisuuden äärellä olosta .Lapsen ja nuoren on tärkeä oppia ymmärtämään, että meillä kaikilla on monia rooleja, erilaisia ominaisuuksia ja kuulumme useampiin ryhmiin. ”Ominaisuudet, taustat ja ryhmät saattavat liittyä esimerkiksi sukupuoleen, seksuaalisuuteen, sosio-ekonomiseen asemaan, ikään, fyysisiin ominaisuuksiin, vammaisuuteen, ulkonäköön, uskontoon, kieleen, kulttuurieroihin, etnisiin piirteisiin, poliittisiin näkemyksiin tai erilaisiin ideologioihin ja vakaumuksiin.” (Lähde: www.kulttuuriakaikille.fi)

Siksi on hyvä pysähtyä asenteiden ja arvojen ääreen. Miten sinä suhtaudut seksuaalivähemmistöihin? Miten sinä kohtaat erilaisia ihmisiä? Miten teidän kodissanne puhutaan muista ihmisistä? Miten heidän ulkonäöstään tai kumppaneistaan puhutaan? Mitä tasa-arvo sinulle merkitsee?

 

Lopuksi on hyvä pysähtyä siihen, miten suhtaudut itseesi tänä päivänä. Miten koet, tunnet ja näet itsesi? Miten suhtaudut kehoosi ja sukupuoleesi? Miten suhtaudut seksuaalisuuteesi? Millaisessa suhteessa elät? Oletko tyytyväinen elämääsi? Keskustele myös mahdollisen kumppanisi kanssa seksuaalikasvatuksesta teidän perheessänne, jotta olisitte mahdollisimman samoilla linjoilla. Ehkä keskustelu antaa jotain uutta näkökulmaa myös teidän keskinäiseen suhteeseenne.

 

Näiden kysymysten äärellä voi mennä hetki, mutta se kannattaa. Olet valmiimpi kohtaamaan lapsen kysymykset ja arkielämän kommellukset. Voit olla sellainen seksuaalikasvattaja, joka tukee ja rohkaisee ilman menneisyyden painolastia. Sen on ansainnut jokainen uusi sukupolvi. <3

*Seuraavassa postauksessa kerron lasten seksuaalikasvatuksesta ja annan työvälineitä siihen.

*Millaisia ajatuksia postaus herätti? Tuliko sinulle mieleen jotain kysymyksiä?

*Kuvat: Pixabay, (viimeinen kuva) Piia Kultalahti

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus
Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä
5 heinäkuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
4 syyskuun, 2019
Close