Category

Lifestyle

Ihmissuhteet, Lifestyle

Rakkauslomalla Tallinnassa

Me. Sä ja mä. Minä ja Muru. Ja tietty mun uusi jakku, mistä hehkutan edelleen. Muutan tän ehkä meidän viralliseksi hääkuvaksi, niin paljon me tästä tykätään.

Tässä me ollaan aina oltu hyviä. Emme vaadi liian suureellisia puitteita tai kaukomatkoja.  Meidän lokakuinen rakkausmatkamme naapuriin eli Tallinaan oli meitä parhaimillamme. Me osaamme ottaa rennosti. Se on hyvin tärkeää, mutta siitä lisää myöhemmin.

Sääennuste oli suorastaan hurja ja kävimme ennen lauttamatkaa lahden yli nopeasti apteekissa ostamassa pahoinvointipillerit. Aamuinen merimatka suoraan sanottuna hieman jännitti, mutta vaahtopäisten aaltojen sijasta meidät ympäröikin sankka sumuvaippa, joka oli todella taianomainen. 

Se tunne, kun lapset ovat saatu hyvän ystävän luo hoitoon ja meidät on päästetty ”vapaaksi”.

Söimme laivalla kevyesti (ilman muksuja! Jes!) ja ihmeteltiin taas ääneen kuinka outoa on viettää treffejä näin monen vuoden jälkeen. Meiltä jäi aikanaan treffivaihe kokonaan käymättä läpi, kun perustimme vain muutaman kuukauden jälkeen uusperheen hyvin päättäväisin ja ripein liikkein. Ja nyt on todella ihanaa huomata, että kaikkien näiden vuosien jälkeen viihtyy niin hyvin toisen seurassa. 

Satamasta taksi vei meidät Hotel Telegraafiin, jota ystäväni oli suositellut meille. Takseista muuten sen verran, että hinta kannattaa tiedustella etukäteen, mutta kunhan jotenkin on kärryillä paikallisesta hintatasosta niin taksilla suhaaminen on  aika edullista (toisin kuin esim. Helsingissä).

Meidän rakkauslomilla mä olen karttavastaava. Muru on taas parempi, aikataulujen suhteen.

Tiesimme, että haluamme tällä viikonloppureisulla lähinnä vain nauttia toistemme seurasta ja kenties käydä kylpylässä. Siksi ystävämme suosittelema Hotel Telegraaf oli meille juuri täydellinen hotelli sillä siinä on oma pieni kylpylänsä, joka sisältyy hintaan. Kaksi kärpästä yhden hinnalla.

Kävimme sen viikonlopun aikana hotellin kylpylässä aina aamusaunassa ja -uinilla. Ja koska emme  olleet mielestämme tarpeeksi rusinoita niin kävimme myös iltapäivisin uudelleen pyyhkimässä kaupungit pölyt jaloistamme. Huomatkaa muuten, että kylpylä saattaa olla ruuhka-aikoina täynnä, mutta me olimme usein yllätykseksemme vain kaksisteen ja otimmekin meidän privakylpylän ilomielin haltuun. 

Hyviä ruokapaikkoja on Tallinnassa lukemattomia. Tässä kaksi suositusta meiltä. 

Erinomainen lounaspaikka on vanhassa kaupungissa oleva italialainen ravintola. Pulcinella on tunnelmallinen kellariravintola, nuoret asiakaspalvelijat ja sopivan rento italialaishenkinen sisustus toimivat ainakin meillä. Söimme pizzat, joissa oli juuri sopivan rapeat, mutta kuitenkin mehevät pohjat. Pizzan raaka-aineita ei ollut liikaa eikä liian vähän. Niin ja se, että ruokansa voi syödä käsin viittaa yleensä siihen, että et kuole liialliseen jäykkyyteen ja patsasteluun. Ruokailun tulisi olla nautinnollinen asia. Ei koketeeraamista.

Lounaan jälkeen (toki voi mennä ennenkin, mutta meidän tapauksessa Muru kestää paremmin mun sovittelut, jos masu on täysi) sopiikin käydä shoppailemassa ihania ja laadukkaita naisten kenkiä myyvässä Vivian Vau:ssa, joka on aivan trattorian lähistöllä. Kenkiä on jokaiseen makuun, vaikka ei ehkä aivan kaikista konservatiivisimpaan makuun. Erityinen juttu on, että Vivian Vau myy naisten kenkiä koosta 35 aina kokoon 44 saakka. Mikä on ihanaa, sillä oma jalkanikin on useimmiten nykyään kokoa 42.

Tai Boh -ravintola, aivan vanhan kaupungin kupeessa, onkin sitten varsinainen helmi. Ihme, että he eivät ole vielä tuoneet konseptiaan Suomeen. Sitä odotellessa! Ravintola sijaitsee viehättävässä,  juuri sopivassa määrin rapistuneessa vanhassa puisessa talossa. Sen toiseen kerrokseen vievät puiset rappuset ovat niin vinot, että kuvittelet sen yhden oluen kihahtaneen päähän enemmän kuin laki sallii. 

Lisäksi katseesi harhailee ihastellen ja hämmästelleen kaikkialle maalattuja pop-art maalauksia ja taideteoksia. Yläkerassa sijaitseva ravintolan sisustuksellinen teema jatkuu samalla tavalla. Seinät ja erilaiset tasot vilisevät taidetta ja teoksia. Kaikki on ikäänkuin täysin sekaisin, mutta kuitenkin paikassa vallitsee outo ja hyvin viihtyisä harmonia.

Niin ja se ruoka…Ensinnäkin ruoka on aina makuasia, mutta kävimme hiljakkoin Gaijinissa syömässä, jonka ruoka on todella, todella hyvää. Mutta Tai Boh on vielä parempi. Kevyesti. 

Tai Boh:ssa kokit ovat kaikki thaimaalaisia ja he ovat onnistuneet luomaan ateriakokonaisuuksia, jotka hivelevät silmää ja aiheuttavat sen, että kuolaamme paraikaa, kun vain muistelemme niitä. Jep. Jos ette usko, käykää siellä. Me olimme ainakin niin viehtyneitä, että peruimme seuraavan päivän toisen ravintolan ravintolavarauksemme ja varasimme siinä istuessamme uuden ajan Tai Boh:sta.

Matkan toinen shoppailukierros suuntautui meillä ostoskeskus Balti Jaama Turgin toisessa kerroksessa olevaan vintagevaate-ihme-löytökeitaaseen Svetaan (ehkä lähin mikä Suomessa  muistuttaa Svetaa on helsinkiläisen Reloven vintagevaateliikkeet). Minä ainakin menin siellä ihan onnesta sekaisin!

Sveta on ollut runsaasti esillä somessa ja syystä. Ylöspano, vaatteiden laatu ja etenkin edulliset hinnat yllättivät meidät ainakin positiivisesti. Meillä tarttui mukaan monenlaisia löytöjä, joista ehkä kreisein oli tässä alla oleva kultainen ilmestys. Lisäksi mukaan tarttui silkkiasu ja jakkutakki, joka taisi olla reissun jälkeen käytössä kaksi viikko putkeen ja on edelleen mun lempparini. Olette saattaneet törmätä siihen syksyn aikana muutaman kerran instassani.

Ja vaikka et ostaisikaan mitään aina voit pitää hauskaa kokeillen erilaisia asukokonaisuuksia. Henkilökunta siellä oli hyvin ystävällistä ja palvelualtista. Ja mitä itse rakastan: he eivät tyrkyttäneet mitään. Suosittelemme!

Mutta vielä lopuksi siitä meidän vahvuudesta. Rennosti ottaminen lomamatkalla ei ole mikään itsestäänselvyys. Jostain syystä hyvin monella on tarve suorittaa lomallaankin asioita. Pitää käydä katsomassa mahdollisimman monia nähtävyyksiä. Pitää syödä niissä oikeissa ravintoloissa jne.

Meidän vinkki teille on se, että unohtakaa vaikka kaiken maailman Tai Boh:t ja museot. Keskittykää ennenkaikkea toisiinne! Jääkää vaikka hotellihuoneeseenne. Tilatkaa ruokanne sinne ja kaatakaa se vaahterasiirappi kumppaninne vartalon päälle. Tehkää juuri niin kuin teistä tuntuu hyvälle! <3

Hymyt kertovat kaiken oleellisen rakkauslomastamme. <3

*Kuvat ovat meidän omia. <3

*Voit seurata minua Instagramissa ja Facebookissa @puhumuru . Puhu Muru -podcastin toisen kauden jaksot ovat alkaneet ja joka torstai tulee uusi jakso! Podcastin löydät SoudcloudistaSpotifysta ja Itunesista.

You may also like
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle

My body is mine feat. HallaxHalla

Hallahuns <3 Kaikki postauksen kuvat by Aleksi Rytkönen.

Kuusi naista rivissä biksuissa ja uikkareissa, pyllyt kameraan päin. Ensimmäinen kommentti: ”Aika miehille tarkoitettu kuva sanoisin…” Bingo. Nainen joka nauttii kehostaan, paljastaa sen, ilmaisee seksuaalisuuttaan – ”on miestä varten”. Suoraan sanottuna paskamainen oletus, joka kumpuaa patriarkaatin syövereistä. Naisen seksuaalisuus on hänen omansa. Piste. Kyse on yhdestä slutshamingin muodosta. Naisen kontrolloinnista. Ja se pitää murtaa!

Liian moni nainen jättää menemättä biitsille, uimahalliin tai muuhun yleiseen paikkaan, jossa ollaan uikkareissa, koska kokee kehonsa liian huonoksi muiden silmissä tai jopa häpeää sitä. Eikä se riitä. Moni meistä menee ja nauttii rantaelosta, mutta vain ”siveellisissä” uikkareissa. 

Tässä blogipostauksessa viisi upeaa naista kertoo kehonsa tarinan ja pukevat päällensä itse valitsemansa HallaxHallan coolit biksut. Toivon, että se saa sinut pohtimaan omaa suhdettasi kehoosi ja seksuaalisuuteesi. Sillä sinä ihana nainen saat näyttää pakarasi, saat nauttia tissivaosta ja saat pukeutua niukkoihin biksuihin vaikket olisi mallinmitoissa! Sinun ei tarvitse kysellä siihen lupaa muilta, jos se on sinun tapasi ilmaista itseäsi ja nauttia kehostasi. 

Jokainen nainen on nuoremmilleen malli, halusi tai ei. Erilaisten kehojen esiinmarssi on juuri sitä mitä ihmiset kaipaavat sukupuoleen katsomatta. 

Kata 24v.

”Yleisesti ajatellaan, että laihoja ihannoidaan mutta kyllä laihakin saa ikäviä kommentteja.”

”Kuvaukset ahdisti vähän. Mut pääsin sen yli ja ylitin itseni, nyt fiilis mahtava.” Kata

Minun on ollut vaikea hyväksyä omaa vartaloani. Olen kokenut itseinhoa ja epävarmuutta. Jo nuoruudessa olen saanut kokea muiden osoittelua ja haukkumista: ”Luuranko, ajokeppi, pulkannaru, lauta…” Se on laittanut miettimään, mikä minussa on vikana. Koulussa jopa opettajat epäilivät anoreksiaa ja olivat todella töykeitä vaikka olen ollut vain luonnostani laiha.

Kotonakin minua on lannistettu ja vähätelty laihuuteni takia perheenjäsenteni toimesta, mikä on haavoittanut minua. Kun vatsani leikattiin, isäni sanoi leikkauksen jälkeen: ”Nyt sä et ainakaan voi käyttää bikineitä.” Siitä tuli paha maku, pohdin ajatteleeko isäni että arpeni ovat rumia? Minusta arvet ovat kauniita ja siksi näytän ne tänäänkin.

Satuttavat sanat ovat vaikuttaneet kehonkuvaani ja olen miettinyt kelpaavatko rintani, olenko haluttava ja miten voin pukeutua. Olen ollut masentunut ja sulkeutunut kotiin, koska olen tullut niin herkäksi muiden katseille ja mahdollisille kommenteille ja kokenut siksi sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Pahaolo on nostanut minussa myös itsetuhoisia ajatuksia, sillä tunne kelpaamattomuudesta on äärettömän vahva. Vuosi sitten en olisi ikinä voinut kuvitellakaan tulevani bikinikuvauksiin.

Haluaisin sanoa, että keskity omaan itseesi. Yritä löytää ajan kanssa hyväksyntä itseltäsi, tee omia juttujasi vaikka se on vaikeaa. Olen itse välillä huomannut, että olen yrittänyt muokata itseäni muiden toiveiden mukaiseksi. Mutta ei se kannata. Se on vain energian haaskausta. Ole se, mitä todella tunnet sisimmässäsi.

Larissa 27v. 

”Äitini arvosteli itseään. Kaveriporukassa oli tapana arvostella ulkonäköä. Muistan nuoruudessa kun arvosteltiin reisiämme, eräs porukasta sanoi ’et mun reidet syö teidän reisiä aamupalaksi’. Valitus loppui siihen.”

”Tosi hyvä fiilis, oli kiva olla kuvattavana!” Larissa

Olen tanssinut balettia, mikä on vaikuttanut vahvasti kokemukseeni vartalostani. Baletin kauneusihanne on laiha ja siihen maailmaan kuuluu vertailu. Opin itsekin vertailemaan itseäni muihin ja kehonkuvani vääristyi. Arvostelin myös kokoajan muita ihmisiä mielessäni. Baletti sai minut näkemään itseni isompana, mitä olen ja siihen vaikutti myös valmentajien ajattelemattomat kommentit. 

Vasta baletin lopettamisen jälkeen tajusin, mikä oli normaalia ja havahduin. Olin aluksi ihmeissäni ja aloin opetella ottamaan vastaan muiden kehuja. Kaikenlaisesta vertailusta on ollut kivinen tie opetella pois, mutta olen sitä tehnyt ja teen edelleen. 

Kun pääsin pois muotista, huomasin myös uudenlaisen vapauden nauttia kehostani. Tissien ja pepun muodot olivatkin sallittuja kun tanssijan identiteetti väistyi. Sain kokea olevani kuuma muodokas nainen, mikä oli vapauttavaa!

Vieläkin on päiviä, kun ajattelen itseäni ”sinivalaana” enkä haluaisi lähteä kotoa pois. Silloin kaikki vaatteet tuntuu huonolta. Sitten sanon itselleni, että ”Hei, herää! Laita nainen nyt valot päälle! En voita vaikka piilottelisit.” Olen opetellut myös armollisuutta, kun vatsa on turvonnut annan itseni pukeutua rennommin. Annan ahdistukselle ja vaikeille tunteille tilaa mutta en anna niiden vallata kaikkea.

Haluaisin sanoa muille naisille, että keskittykää kehon toiminnallisuuteen. Mihin kaikkeen teidän keho pystyy! Itseä tai muita ei kannata katsoa arvostellen ja erilaisuus olisi tärkeää opetella näkemään rikkautena. Ihmisille voisi myös sanoa, että arvostelun sijaan toisista pitää puhua nätisti. 

Anni 30v.

”Meillä kotona äiti arvosti omaa ulkonäköään eikä muiden kehoja vertailtu. ”

”Kuvaus oli tosi hauskaa. Oli ihana olla häpeämättömästi kameran edessä.” Anni

En ollut nuorena urheilijatyyppi, luin ja nörtteilin. Vihasin koululiikuntaa. Onni oli, että minulla oli ns. valtavirrasta poikkeavia naisidoleita kuten Björk, PJ Harvey ja Robyn. He edustivat ihannetta, joka ei ollut liian epärealistinen. Hyvä seurustelukumppanit ovat myös auttaneet rakentamaan positiivista kehonkuvaa. En silti ollut nuoruudessa immuuni ulkonököpaineille.

Äitiys vaikutti minun kehonkuvaani suuresti. Raskaus oli ajoittain vaikea ja hallinnan tunteen menetys oli järkytys. Vaikka samaan aikaan se oli ihanaa. Huomasin, miten oma keho pystyy, pärjää, joustaa ja palautuu. 

Haluan itsekin olla omalle tyttärelleni esikuva ja normalisoida kehoon liittyviä paineita. Yritän olla vertailematta itseäni muihin, mutta se vaatii edelleen tiedostamista. Nykyään urheilu antaa myös uudenlaista tyytyväisyyttä.

Nuorilta naisilta haluan kysyä: Ketkä ovat omia esikuviasi? Millaisia kehoja ihailet? Mitä pidät seksikkäänä? Voisiko somessa pohtia millaiset seurattavat tuovat sinulle hyvää?  Ja muista, ettei itsestä pitämisessä ole mitään pahaa. Itseä saa kehua ja nauttia omasta kehosta.  Älä ikinä unohda etsiä itsestäsi hyvää, sillä sitä on ihan jokaisessa. Vallalla olevaan kauneusihanteeseen ei tarvitse mahtua!

Reetta 41v.

”Tänä päivänä olen tyytyväinen ihan kaikkeen.”

”Oli niin siistiä! Mahtavaa! Ihanaa! Olisin halunnut heruttaa enemmänkin.” Reetta

Nuori minä halusi laihduttaa, enkä ollut tyytyväinen itseeni vaikka olin hoikka kuin pajun vitsa. Saatoin kokea olevani iso. Vertailin itseäni sen ajan hitti tv-ohjelmien naisiin kuten Beverly Hillsin näyttelijättäriin. Nuorempana olin epäluuloinen ja ujokin, enkä osannut vastaanottaa kehuja. Ajattelin vain, että ne ovat vain sanahelinää. 

Pituus on ollut minulle ylpeyden aihe mallinhommien kautta. Ja sattumalta luokallani oli myös pitkiä koripalloilijamimmejä.

Olen nelikymppisenä alkanut kokea kroppani seksikkäänä ja haluttavana. Enää en vertaile itseäni niin kuin nuorempana. Miesten ihailu on vaikuttanut omalta osaltaan, mutta ennen kaikea näen itse itseni seksikkäänä ja upeana naisena. Häpeä ei liity enää kehooni mitenkään.  Olen ollut erityisen ylpeä tisseistäni ja pyllystäni. Rinnat ovat naiseuden perikuva minulle itselleni. Nyt olen rakastunut ja tunnen vauvakuumeen kehossani. 

Nuoremmille naisille haluan sanoa, että olkaa armollisia kehukaa itseänne, peilikuvaanne ja toisianne. Sillä on uskomaton voima, mitä itsestään ajattelee.  

Piia 44v. 

”Positiiviseen kehonkuvaani on vaikuttanut se, että olen saanut olla aina sitä mitä haluan – mikä on tullut kotoa.”

”Oli yllättävän luontevaa olla kameran edessä vaikka en ole juurikaan ollut. Jäi tosi hyvä ja hauska fiilis.” Piia

Olen nauttinut liikunnasta lapsesta saakka, koska siitä tuli hyvä olo. Meillä kotona oli kaikenlaisia kehoja arvostava ilmapiiri ja suhde omaan kehooni on ollut aina mutkaton. Olen tästä kiitollinen etenkin äidilleni.

Raskauden ja imetyksen jälkeen rintani muuttuivat. Se häiritsi pitkään. Jos annan tunteelle vallan ja katson peilistä, saatan katsoa itseäni negatiivisesti. Rintani suurenivat ja muuttivat sitä kautta kehoani. Olen kuitenkin päättänyt nousta asian yläpuolelle enkä anna itseni tehdä siitä ongelmaa. Nautin edelleen kehostani ja pidän sitä seksikkäänä sekä haluttavana.

Liikunnasta saan energiaa ja hyvää oloa, enkä ikinä tee sitä vain ulkönäköä muokatakseni. Sitä toivoisin ihan kaikille naisille. Kun oma keho on terve, vahva ja toimiva, koko ulkonäköasia on toissijainen!

—-

*Kiitos Kata, Larissa, Anni, Reetta ja Piia. <3 Te inspiroitte rohkeudellanne. Toivottavasti sinä lukijani pohdit, miten voisit antaa kehollesi vielä enemmän vapautta ja kehuja. Koska olet sen ansainnut!!!

*Kirjoitus on toteutettu kaupallisena yhteistyönä HallaxHallan kanssa. Kaikkien mimmien biksut ovat Hallaxhallan uusimmasta Wonderland -mallistosta. Kuvat by Aleksi Rytkönen.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus
Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä
5 heinäkuun, 2020
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Lifestyle

Biksuissa Sardinian auringon alla

Kaupallinen yhteistyö HallaxHalla

Viikko Sardiniassa osoitti, että tärkein lomavaate oli bikinit, jotka sain matkaani mukaan lempparimerkiltäni suomalaiselta HallaxHallalta. Viikon mittaisella ”uintilomalla” perheen kanssa biksut toimittivat myös treenivaatteen, alusvaatteiden ja loma-asun rooleja.

Keskityimme lomailemaan rennosti nauttien Sardinian upeista rannoista ja välillä hotellin uima-altailla Algherossa. Autonvuokraus oli yksi parhaista päätöksistä, se helpotti seikkailujamme huomattavasti. Emme keskittyneet kulttuurikohteisiin vaan tutuistuimme joka päivä uuteen rantaan.

Sardinia on tunnettu upeista uimarannoistaan. Kauneus yllätti, mutta niin myös ikävä kyllä muovin ja roskien määrä. Vedessäkin oli muoviroskaa, mutta surkein näky oli hotellimme lähimmän rannan Maria Pian (Spiaggia di Maria Pia) ympäristössä.

Kävimme Porto Ferrossa (Spiaggia di Porto Ferro) surffauksen perässä, koska Muruun iski jo reilu vuosi sitten hyvin villi surffikärpänen. Aallot olivat tuolla kauniilla luonnonsuojelualueeseen kuuluvalla rannalla niin hurjat, että vain Muru pääsi surffaamaan. Minä ja lapset kierimme rantavedessä jättiaalloissa.

Lazzaretton upea ranta (Spiaggia di Lazzaretto) yllätti meidät kunnolla, sillä siellä merivesi on paljon normaalia viileämpää merivirran takia. Hetken aikaa tuntui, kuin joku olisi huijannut meitä! Onneksi elokuussa Sardinian aurinko lämmittää kuumasti.

Mugonin ranta (Spiaggia di Mugoni) oli yksi kauneimmista ja siellä oli onneksi myös lämmin vesi. Mugoni tarjosi myös mahdollisuuden seurata paikallisten rantapäivän viettoa, sillä kävimme siellä sunnuntaina.

Haastetta rantaseikkailuihimme toi ajoittain ruokailujen järjestäminen ja välillä etsimme google mapsin avulla vimmatusti ravintoloita. Hotelli oli onneksi hyvä tukikohta, sillä siellä oli mozzarella pitsaa ja peruspasta annoksia, mitä lapset rakastivat.

Paras loman kommellus taisi olla lähtöpäivän sekoilu, mistä kerroin tuoreeltaan jo Puhu murun instatilillä. Vaikka minulla oli kaikki tiedot, luulin että lähtöpäivä olisi perjantai. Mutta se olikin torstai. Siinä meinasi tulla itku, raivo ja ”hepulinauru” samaan aikaan, kun saimme soiton respasta että huone pitäisi olla jo luovutettu. Mutta siitäkin selvittiin! Muru ja minä pakkasimme ja suomalainen perhe auttoi meitä vahtimalla lapsia sillä aikaa. Onneksi paluulento lähti vasta illalla!

Sardinia antoi hyvän breikin arjesta vaikka loma on varsin vauhdikasta kolmen lapsen kanssa. Parasta oli perheen yhteinen aika, hetket kahden Murun kanssa lasten mentyä nukkumaan, uiminen ja tietty maailman ihanimmat ”pyllybiksut” eli HallaxHallan biksut – mistä Murukin diggailee. <3

https://www.hallaxhalla.com/product/bottle-lavender/

*Hallaxhallan biksut ovat uudesta Wonderland -mallistosta, lukuunottamatta punaista alaosaa mikä oli jo vanhempaa Hallaxhallan mallistoa. Biksujen lisäksi kannattaa tsekata Hallaxhallan juomapullot, kangaskassi, t-paita ja ihanat uikkarikankaasta tehdyt donitsit, mitkä ovat ihan parhaita! Ja mikä parasta suomalaisen mimmikaksikon luoma Hallaxhalla on eettisesti tuotettuja ja kestävän kehityksen mukaisia uima-asuja. Lue heidän tarinansa täältä. Tämä yhteistyö syntyi yhteisestä rakkaudesta biksuihin, mimmienergiaan ja merien suojeluun! <3

*Seuraa Hallaxhalla myös instassa @hallaxhalla. <3

*Kuvaajana toimi tietyisti mun ihana Muru. <3 <3 <3

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Collaborations, Lifestyle
My body is mine feat. HallaxHalla
20 lokakuun, 2019
Uncategorized
Minun megamokani
6 syyskuun, 2017
Collaborations, Lifestyle

Kohtaamisia kahvin äärellä


Kaupallinen yhteistyö Slurpin ja Suomen Blogimedian kanssa

Mummolassani kokoonnuttiin maatalon pöydän ääreen syömään papan tekemiä voileipiä, lapsilla mukeissa maitoa ja aikuisilla kahvia. Työt seisahtuivat ja kaikki olivat yhdessä. Kesän kohokohtia oli kahvin, voileipien ja nisun vieminen mamman kanssa heinäpelolle talkoolaisille. Miten ylpeä olinkaan!

 

Ei mikään ihme, että kahvista on tullut minulle niin tärkeä. Se ei liity kofeiiniriippuvuuteen vaan ihmisiin ja tunnemuistoihin. Olen edelleen aikuisenakin huono juomaan kahvia yksin. Otan sitten mieluummin vaikka kahvin mukaan kestomukiin ja lähden juomaan sitä ulos.

Olemme Murun kanssa lähes koko yhdessäolomme ajan miettineet eettisiä ja ekologisia kysymyksiä yhdistettynä kysymykseen, mistä saa hyvää kahvia. Mieluummin hyvää kahvia hyvällä omallatunnolla, kuin halpaa ja riistettyä. Vaikka sitten pari kuppia vähemmän päivässä, jos tulee liian kalliiksi!

 

Kahvi on osa meidän rakkauttamme. Miten toisen keittämä aamukahvi voikaan antaa rakkauden ja välittämisen tunteen kaikkein väsyneimpinä aamuina. Tai hetki työpäivän jälkeen, kun on syöty ja lapset katsovat piirrettyjä – silloin me istahdamme yhdessä kahvin ääreen. Silloin olemme myös rakkauden äärellä.

Suurin haaste kahvinjuonnille on ruuhkavuosista väsyneen vanhemman muisti! Kyllähän se ottaa päähän, jos unohtaa ostaa kahvia eikä aamulla sitä sitten olekaan. Se voikin synnyttää mehevän kinan heti aamutuimaan.

Sain mahdollisuuden kokeilla suomalaisen Slurpin kahveja, ja oli helppo sanoa kyllä. Slurpilla yhdistyi kaikki toiveeni kahvin suhteen.

Pieni Slurp info:

a.)   Kahvin tuotantoketju on tutkittu ja se on eettinen, Slurpin kahvit ovat ”läpinäkyvämpiä” kuin suurin osa markettikahveista. Kahvinviljelijän ja pienpaahtimon välistä on pyritty saamaan turhat ”välikädet” pois, jotta kahvinviljelijä saa hänelle kuuluvan osuuden.

b.)  Kahvi tuodaan aina tuoreena kotiin ja työpaikalle – ei enää unohduksia! Toimitus on hiilijalanjälkineutraali.

c.)   Pääsee kokeilemaan erilaisia kahvimakuja, sillä joka toinen viikko tulee jokin uusi maku,  ja kahvi on aina tuoretta. Ytimessä on nautinto!

d.)  Slurp toimittaa kahvit suomalaisilta pienpaahtimoilta ja tuo uudenlaisen kahvikulttuurin lähemmäs tavallista kuluttajaa.

c.) Slurpin valikoimista löydät myös ihania vaihtoehtoja teehetkiin.

Kahvilla on myös tärkeä rooli minun terapiavastaanotollani. Haluan, että sohvalleni istuvilla ihmisillä on tunne, että heistä välitetään. Hyvän kahvin tai teen äärellä välittyy välittäminen ja alkaa kohtaaminen. Kahvista alkaa myös moni keskustelu, joka syvenee ja päätyy ihmisyyden ytimeen.

 

Eräs työnohjaajani antoi minulle ohjeeksi auttaa ihmisiä rakkauden vastaanottamisessa kahvin äärellä. Se on yksi askel kohti ajatusta, että minä olen arvokas. Olen kaiken tämän hyvän arvoinen.  Kahvikupin äärellä voi siis tavoittaa aikamoisia ihmeitä.<3

 

*Sain teille ihanille seuraajilleni Slurpin alekoodin. Koodi on ”puhumuru” ja alennus on 40 % jatkuvan kahvielämyksen ensikahvista. Alennuskoodi on voimassa 31.7.2019 saakka.

*Millaisia kahviin liittyviä tunnemuistoja sinulla on? Kerro ihmeessä muistosi kommenteissa.



*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
4 syyskuun, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle

Rakkausloma Berliinissä <3

Kauan odotettu rakkauslomamme toteutui viime viikolla Berliinissä! Meidän ihka ensimmäinen kahdenkeskinen lomamme kymmenen vuoden yhdessäolon aikana. Vitsailinkin, että onko tämä häämatka, mutta se on kuulemma vasta tulossa.

 

Etukäteen toiveemme rakkauslomalle oli:

Aikaa olla yhdessä, rauha, bilettäminen

 

Berliini yllätti meidät heti ensi metreillä. Seikkailtiin ArtHotel Connectioniin julkisilla ja tsekkautumisen jälkeen lähdettiin syömään mulle tuttuun paikkaan. Ruoka oli fantastista, mutta ongelma oli maksu. Heille kelpasi vain käteinen. Eli minä jäin pantiksi ja Muru lähti etsimään automaattia. Ja kun se löytyi, se ei hyväksynyt kummankaan kortteja. Ja niin matka jatkui uutta automaattia etsiessä. Homma selvisi, mutta kyllä siinä hetkellisesti ehti tulla kylmä hiki. (Hi-hii)

 

”Oli jännää huomata ettei tartte huolehtia lapsista – minkä vapauden se antaa! Ekana päivänä katsoin jopa kelloa pari kertaa ajatellen lasten hakua päiväkodista.” (Muru)

 

Ja voin kyllä sanoa, että kyllä ruuhkavuosia elävien vanhempien rakkaussuhteelle tekee oikein hyvää spontaanit mahdollisuudet seksiin kellon aikoina milloin se ei yleensä ole mahdollista. Tässä kohtaa suorat sanat ovat minusta paikallaan.

Käsitys ajasta alkoi muuttua jo näin lyhyen reissun aikana, ja se loi omalta osaltaan rakkauskuplaa ympärillemme. Mehän oltiin kuin pitkiksi venyneillä deiteillä aivan alkuhuuman pyörteissä! Berliinissä olimme vain toisillemme ilman arkisia huolia, velvollisuuksia tai ”nukkumaanmenoaikoja” , mikä onkin niin upeaa kolmen lapsen vanhemmille!!!

 

”Ekana iltana nukuttiin ”päiväunet”, lähdettiin syömään ja baariin – taidettiin mennä nukkumaan kahden aikaa yöllä, mutta toinen ilta venähti  vahingossa aamuseitsemään.  Se oli samaan aikaan niin hullua ja hillittömän hauskaa! Ajatelkaa nyt, miltä tuntuu avata klubin ovi ja tajuta, että täällä on täysi auringonpaiste ja aamu. Emme olleet seuranneet ollenkaan kelloa, koska KitKat -klubilla ei saa pitää puhelimia. Olimme vain keskittyneet hauskanpitoon.” (Muru)

 

Ajankohta tälle kaikelle on juuri oikea, kun neljän vuoden kuolemanlaakso helpottaa, ja arki lasten kanssa muuttuu pikkulapsivuosista. Meillä alkaa olla enenevässä määrin mahdollisuuksia olla kaksin! Minun ja murun suhde alkoi kolmilla treffeillä kymmenen vuotta sitten,  ja pian olimme jo perhe, sillä minullahan oli  kaksivuotias esikoiseni. Eli meidän suhteessamme ei käytännössä ollut deittailuvaihetta, vaan ryminällä syntynyt uusioperhe, jossa jokainen etsi paikkaansa.

Viime talvi ja kulunut kevät ovat olleet etenkin minulle todella työntäytteisiä. Odotin reissua kovasti, että vihdoin pääsisin rentoutumaan. Pelkäsin silti, että entä jos en osaakaan rauhoittua.

 

Kirjoitin tämän Murun lauseen ylös paluulennolla: ” ei ollut kiire mihinkään ja saatiin olla yhdessä. Osattiin olla (ei ole aina helppoa), ei juostu minkään aikataulun mukaan. Osattiin ottaa rauhassa!”

 

Hotellimme oli ihana, mutta siellä oli iso ongelma. Parisänkymme oli yhtä natisevaa mallia kuin vanha kunnon heteka, mikä ei oikein sovi yhteen rakkausloman kanssa! Jos muuten miettii herääkö lapset, niin nyt mietti herääkö muut hotellin asukit. Oli kyse sitten kyljen kääntämisestä nukkuessa tai rakastelusta.

Pyöräily kaksin oli fantastista ja Berliini on mahtava pyöräilykaupunki. Pyöriä saa vuokrattua lähes joka nurkalta huokealla hinnalla. Vietimme ainoan kokonaisen päivämme pyörän selässä seikkaillen. Mukana kartta  ja google maps halki Berliinin, Tiergartenista aina East Side Galleryyn. Tehtiin hetken mielijohteesta asioita, käytiin kaupoissa, katsottiin mielenosoitusta, pussailtiin tai mentiin kahville jonnekin sisäpihakuppilaan.

Ja kun oli aikaa,  syntyi kohtaaminen meidän välillämme. Pyöräilypäivän viimeinen kohde oli Liquid Room –kylpylä. Aluksi olin jopa vähän hermostunut yltiörauhallisesta tunnelmasta. Tuli vaan vahva tunne tylsyydestä ja halusta saada lisää virikkeitä. Mutta me jäimme ja olimme vaan,  mistä syntyi vielä syvempi kahdenolemisen tunne. Tämä avasi tunteita aina kyyneliin saakka. Tuli päivitettyä sitä kaikkea mitä kulunut vuosi,  ja kaikki meidän yhteiset vuodet ovat merkinneet omasta  ja yhteisestä näkökulmasta.

Paluulennolla olo oli ristiriitainen ja olisi vain halunnut jäädä vielä kaksin ruusunpunaisena näyttäytyvään Berliiniin. Mutta matka jatkui kotiin, takaisin ruuhkavuosien arkiseen sykkeeseen. Sovimme kyllä, että alamme heti suunnitella seuraavaa rakkauslomaa. Niin ihanaa meillä oli! Tässä kohtaa on myös tärkeää sanoa iso kiitos mahtaville ystävillemme ja vanhemmillemme, jotka pitivät huolta lapsistamme.

 

Mikä fiilis matkan jälkeen:

Rakkaus vahvistui, ihan ehdottomasti. Yhteys syveni, sielu lepäsi ja sai ravintoa. Oli rauhaa, rakkautta ja biletystä täydellisessä suhteessa maailman parhaan tyypin kanssa.

 

Muru sanoi mulle toissa iltana nukkumaan mennessä lauseen, joka sitoo yhteen koko reissumme: ”Kuule Muru, musta tuntuu että rakastuin suhun lisää Berliinissä.” <3

Meidän viisi vinkkiä Berliiniin:

 

  1. Liikkukaa pyörällä. Berliini on loistava pyöräilykaupunki ja pyöräillen pääsee lähemmäs Berliinin arkea. Hyötyliikunnan lisäksi aika moni ruuhkavuosia elävä vanhempi voi varmasti samaistua oivallukseen, miten helppoa on pyöräillä kaksin ilman lapsia!

 

  1. Ottakaa käteistä. Useissa paikoissa ei käynyt korttimaksu ollenkaan, mikä yllätti meidät. Tätä en itse muistanut!!!

 

  1. Schöneberg on ihana kaupunginosa, Tiergarten ja East Side Gallery kannattaa nähdä. Mutta Berliinistä on moneksi! Uskalla olla utelias, niin näet enemmän.

 

  1. Jos haluat hieman erilaisen kylpyläkäynnin kannattaa piipahtaa Liquid romissa. Tutustu kylpylän sivuihin etukäteen!

 

  1. KitKat –Club on oma maailmansa. Se on erilainen ja mieleenpainuva paikka, eikä koskaan tiedä millainen ilta ja yö on luvassa.

P.s  Ruokailun suhteen otimme tosi chillisti – tiesin hyvän AIDON italialaisen ravintolan Da Lucia ihan hotellin vieressä, jossa söimme kolmesti hyvin tyytyväisinä. Ja toki Döneriä söimme, kun Berliinissä oltiin! Mutta vitsit miten helppoa se oli, kun kukaan ei valittanut ruuasta tai temppuillut ruokapöydässä. Siinä me söimme ja juttelimme! KAKSIN! Ruokailussa se konkretisoitui hyvin.

*Jos sulle tulee mieleen hyviä vinkkejä Berliiniin, halu jakaa omia rakkausloman kokemuksia tai kysymys, jonka haluaisit multa kysyä niin kysy rohkeasti kommentoimalla. Voit myös laittaa mulle meiliä puhumuru@gmail.com

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
17 marraskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Lifestyle, Seksuaalisuus

Viaton seksikissa

Älä välitä muiden mielipiteistä, opetellaan olemaan kuin edesmennyt Anna-Kaisa Hermunen, jonka esikuva oli Hermunen. Hän ei mahtunut keskivertonaiselle laitettuun muottiin, mutta otti silti paikkansa. Kuva by Muru.

Mä haluan mennä kohti aitoutta, siksipä julkaisin Puhu murun instastoryssa eilen murun ottaman treenikuvasarjan, joka oli salaa kuvattu. Niissä ei poseerata, vaan irvistellään ja ollaan hikisiä. Se oli jotain, joka nolotti mua ja samaan aikaan on just mua, vaikka rikkoo naisille asetettua muottia.

 

Haluan vapautta siitä, että näytän joltain tietynlaiselta muita varten, kohti sitä, mikä TUNTUU minusta hyvältä. Etenkin naisille, joskin mikään sukupuoli ei ole siitä vapaa, asetetaan mahdottomiakin paineita olla kauniita, timmejä, suloisia ja elegantteja – tuoksua hyvälle, odottaa omaa vuoroa ja olla aina ymmärtäväisiä. Pitäisi olla viaton miellyttäjä, silti olla seksikissa – taipua helläksi äidiksi ja villiksi rakastajattareksi. Ristipainetta riittää ja alle hautautuu niin pirun helposti se, mitä itse haluamme.

 

Mietipä näitä sanomattomia sääntöjä tai vähintääkin uskomuksia naisista: ei saisi olla äänekäs, riehakas, ottaa omaa tilaa, kakka haista, hiki puskea kainaloista, istua jalat levällään… itse soitin murun ja mun suhteen alussa ”kakkamusiikkia”, ettei muru kuule, kun kakka plumpsahtaa pönttöön. Oletin, että se vaikuttaa mun viehätysvoimaani. Nainen ei saisi haluta seksiä avoimesti, vaatia nautintoa tai haluta useampia kumppaneita, silloinhan häntä sopii jo huoritella. Kuulostaako tutulta?

*Todellinen treenikuvasarja. Kuvat Muru.

Meissä kaikissa on feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta. Sukupuolirajat ahtavat meidät  muotteihin kaikkine ”sisäisine sääntöineen”, joita uskomukset ruokkivat, etenkin jos emme tiedosta niitä.

 

Olen alkanut pohtia sukupuolien moninaisuutta entistäkin enemmän, miten paljon enemmän haluaisin puhua ihmisyydestä. Haastetta tähän keskusteluun tuo kuitenkin sukupuolten välinen epätasa-arvo, mikä  väkisinkin saa halun puhua naisista, naisten ihmis-ja seksuaalioikeuksista. Toisaalta haluan puhua miehistä ja heidän muotistaan, josta olen puhunut Puhu muru –podcastissa miesten kanssa. Patriarkaattia unohtamatta, joka sulloo meitä kaikkia tiukkaan muottiin. Se muotti pitää tunnistaa ja rikkoa säpäleiksi teoin ja uusin arvoin.

 

Mun elämässä tasapainoa ovat tuoneet veljet, erisukupuoliset kaverit,  ja erityisesti koripallo. Ja tietty vanhemmat sekä muu lähipiiri, joka on antanut tilaa olla Marja – ei vain tietynlainen tyttö. On ihanaa meikata, pukeutua kauniisti ja seksikkäästi – kun itse niin haluan. Kerran joku poikaystävä kysyi, että miksi et meikkaa joka päivä? Vastasin, etten vain halua, mistä hän oli lähes tyrmistynyt. Rakastan olla myös ilman meikkiä, tukka ponnarilla, hikinen, vähän karski ja kokea todellisen fyysisyyteni. Olen silloin huolettomampi ja todellisempi jollain tasolla.

Äitienpäivänä halusin kuvan, jossa olen paljaana – naisena, äitinä, seksuaalisena olentona minun säännöilläni. Kuva by Muru.

Ehkä olen enemmän maskuliininen nainen niin kuin Game of Thronesin Brienne, mutta silti voin itse määritellä itseni ja olla ylpeä juuri näin. Toisinaan olen hyvin feminiini hoivaaja. Murun määritelmä naarasleijonasta on myöskin osuva. Nuoret taas sanoivat minua aikanaan nuoriso-ohjaajana emoksi ja vääpeliksi, mikä sekin pätee vielä reilun kymmenen vuoden jälkeenkin.

 

Mitä aidompia, todellisempia ja itsemme näköisiä me saamme olla – sen paremman yhteyden saamme itseemme ja seksuaalisuuteemmekin. Siihen saatetaan tarvita hartiavoimin töitä, mutta se kannattaa.

 

Sinä olet  kaiken sen arvoinen, että raivaat itsellesi itsesi näköisen elämän. Aina siihen ei ole voimia tai resursseja, mutta se voi lähteä pienistäkin asioista. OMASTA päätöksestä meikata tai ei. OMASTA tilasta, erityisestä hyllystä vaatekaapissa, joka muistuttaa sinua sinulle tärkeistä asioista. OMASTA kauppareissusta jopa omaan yksin tehtyyn ulkomaanmatkaan. OMASTA halusta itsetyydyttää tai halusta pyytää kumppania kutsumaan sänkyyn vielä kolmannen henkilön.

 

Sinä olet tärkeä, arvokas ja ihana. <3

Naisena saa nauttia myös laittautumisesta! Minusta oli ihanaa kirjanjulkkaripäivänä loistaa kauniissa vaatteissa ja ammattilaisen meikkaamana sekä kampaamana. Meikki ja hiukset: Salon Helin by Piia Kuva: Kiiki Kamila

 

* Mitä ajatuksia postaus sinussa herätti? Millainen nainen sinä haluaisit olla, jos voisit itse määritellä sen? Vai elätkö jo nyt elämää, mikä on täysin sinun näköistäsi?

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Seksuaalikasvatus, Seksuaalisuus
Tämän takia #arvokaspylly haaste piti tehdä
5 heinäkuun, 2020
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Lifestyle

Murun kanssa treffeille leffaan + ARVONTA


Kaupallinen yhteistyö Finnkinon ja Suomen Blogimedian kanssa

Viime viikolla saimme Murun kanssa mahdollisuuden lähteä kahdestaan leffaan. Eikä mihin tahansa leffaan vaan Saa nauttia –leffailtaan. Tilanteessa parasta ja samalla absurdeinta oli se, että kymmenen yhdessäolovuoden aikana emme olleet vielä koskaan käyneet arkena leffassa!  Oli siis jo korkea aika mennä.

 

Ensin tuntui hiukan väsyttävältä lähteä mutta kun lastenhoitajat saapuivat paikalle,  ja sai ”luvan” lähteä, fiilis muuttui kummasti iloisen kutkuttavaksi. Kello oli puoli kuusi, mutta ei oltukaan katsomassa Pikku Kakkosta vaan kaksin karkuteillä!

Paikan päällä oli odottamassa pikkusuolaiset tarjoilut ja Koff tarjosi juomiset – myös viiniä olisi saanut. Kuten insta storyssa kerroin, oli aika pahis olo ottaa olut torstai-iltana. Mutta jollakin tapaa olen kyllä aina rakastanut olla vähän pahis ja se, että muru on samanlainen,  saa minut katsomaan häntä  entistä rakastuneempana.

 

Leffasali oli Luxe-sali eli päästiin sellaisiin megaihanan pehmeisiin tuoleihin, joihin olisin voinut jäädä vaikka nukkumaankin. Mutta onneksi leffa lähti pyörimään ja me pääsimme tempautumaan sen maailmaan. Ja ilman, että kukaan lapsista huutaa väliin mitään! Ainoa keskeytys tuli  pissahädästäni, mutta siitäkin oli etukäteen sanottu, että leffasta saa poistua vessaan tai vaikka hakemaan lisää juomaa.


Yhteinen aika antoi meille tilaa olla vain, pusutella enemmän ja leffan jälkeen mentiin hyvillä fiiliksillä  vielä ostamaan minulle uudet alusvaatteetkin.

Molemmat olimme täysin yhtä mieltä siitä, että tällaisia yhteisiä nautintoiltoja pitäisi ottaa useammin ja myös arkena! Aina lasten ei  tarvitsisi edes mennä muualle hoitoon. Kotiin oli nimittäin ihana mennä kahdestaan, kun lapset olivat jo unten mailla<3

 

*Sain Finnkinolta mahdollisuuden järjestää teille arvonnan, mitä moni toivoikin kun laitoin instastoryyn videoita meidän treffi-illasta. Voittajalle on luvassa super leffaliput (2kpl), jotka voi käyttää Finnkinon premiumsaleihin (IMAX, Luxe, ISENSE, Maxim, Lounge, Sello VIP) ja herkkulippuja (8kpl yhteensä arvo 32e), joilla voi ostaa herkkumyymälästä eväitä ja baareista tarjoiluja, myös alkoholia. Arvonta on alkanut täällä ja myös Puhu murun -instagram tilillä! Voit osallistua molemmissa kanavissa arvontaan kommentoimalla, mitä leffaa haluaisit mennä seuraavaksi katsomaan. Arvonta jatkuu aina perjantaihin 12.4.2019 klo 21.00 saakka. Arvonnan säännöt löytyy täältä.

*Kuvat: Matti Kihlström ja @charandthecity

*Tsekkaa myös Char and The city -blogista Saa nauttia ei mikään perus leffailta -postaus. Ja vink, vink – hänelläkin on vastaava arvonta käynnissä kuin minulla super leffalipuista ja herkkuseteleistä!

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Hyvinvointi, Lifestyle
Rakkausloma Berliinissä <3
30 toukokuun, 2019
Lifestyle

Puhu muru on podcast miesten salaisuuksista

Kuva: Aleksi Rytkönen

Mitä miehen päässä liikkuu kun ei seiso, miten rajusti erosta johtuva syyllisyys voi miestä piinata, miltä tuntuu kun paniikkikohtaus iskee kaupan kassalla tai miksi mies salaa pornon katsomisen kumppaniltaan?

 

Muru heitti eräänä aamupäivänä ilmoille idean: ”Tee podcast miehistä.” Nappasin heti kiinni ja aloin pyöritellä aiheita. Innostuin lisää ja sen päivän päätteeksi buukattiin kymmenen miestä sarjaan vieraiksi. Aiempi suunnitelmani muuttui siis täysin, mutta helvetin hyvä niin!

 

Olen aivan superinnoissani!!! Nyt ensimmäinen Puhu muru – podcastin jakso MATTI – Kova kuin kivi on kuunneltavissa mm. Spotifysta, Itunesista ja Soundcloudista. Jatkossa joka torstai tulee uusi jakso kuunteluun! Ja tosiaan luitte oikein, ensimmäisen jakson vieras on  minun muruni.

 

Podcastin teko on ollut yksi unelmani mutta halusin, että se mitä teen on merkityksellistä. Ja kun ihmiset jakavat toisilleen kokemuksia vaikeimmista hetkistään  tai tunteita elämästään, päästään rikkomaan niin häpeän luomaa kärsimystä kuin patriarkaalisen yhteiskunnan rakenteitakin.

Kuva: Aleksi Rytkönen

Miehen salaisuuksien äärelle pysähtyminen antaa naisille mahdollisuuden löytää uusia kulmia kohdata miehiä. Miehille se on mahdollisuus samaistua, saada vertaistukea ja ymmärrystä ettei ole yksin. Vanhemmille, isovanhemmille, varhaiskasvatuksen ammattilaisille, opettajille, nuorisotyöntekijöille ja kaikille jotka ovat tekemisissä lasten kanssa, se antaa mahdollisuuden pohtia poikien kasvua miehiksi.

 

Olen näille miehille seksuaaliterapeutti mutta myös puhtaasti utelias nainen, joka saa luvan kysyä asioita, joita ei yleensä kysellä. Puhu muru –podcastiin on mahtunut naurua, kyyneliä, kylmiä väreitä ja hiljaisia hetkiä täynnä tunnelatausta. En voi kuin ihmetellä näiden miesten rohkeutta. Kiitos kuuluu jokaiselle vieraalleni. <3

 

Ootko sä jo kuunnellut mun podcastia? Mitä pidit? Kenelle suosittelisit Puhu muru podcastia?

Kuva: Aleksi Rytkönen

Kuuntele eka jakso alta upotettuna tai hae omasta podisovelluksestasi nimellä Puhu muru. Sarja löytyy mm. Spotifyista, Itunesista ja Soundcloudista.

Jos et aiemmin ole kuunnellut podcasteja, helpointa on etsiä älypuhelimesi näytöltä Iphonen tai Androidin oma podcast-appsi (oletuksena puhelimessasi), ja kuunnella jakso sieltä.

 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Löydät Puhu murun myös instagramista – joka on ehkä kaikista reaaliaikaisin paikka seurata elämääni.

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
12 tammikuun, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
4 joulukuun, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
24 marraskuun, 2019
Lifestyle

Miten minusta tuli kirjailija

Kuva: Meri Björn

”Pylly penkkiin ja kirjoittamaan!” Joku viisas neuvoi minua kirjailijanuran alkumetreillä, enkä sitä voi kiistää. Mutta on kirjoittaminen onneksi paljon muutakin.

 

Kelataan kuitenkin vähän ajassa taaksepäin. Rakastin lapsena kirjoja ja kirjastoa! Koripallotreenien välissä suorastaan nuohosin Karkkilan kirjastoa ja luin monet kirjasarjat pariinkin kertaan. Mielikuvitus sai siivet ja maailma hahmottui uudella tavalla.

 

Yläasteella haaveilin toimittajan ammatista, näin itseni sieluni silmin viilettämässä maailmalla raportoimassa ihmisten elämästä. Äidinkielen opettajani kuitenkin katkaisi unelmaltani siivet  sanoen: ”Ei lukihäiriöinen voi olla toimittaja.” Toisaalta tuo samainen opettaja sanoi, että lukihäiriön paras parannuskeino on lukea ja kirjoittaa mahdollisimman paljon.

 

Normaalista poiketen nielin tuon opettajan lauseen, hautasin toimittajan unelmani ja suuntasin haaveet muualle. Jonnekin minuun se silti jäi – halu kirjoittaa.

Kuva: Aleksi Rytkönen

Reilut kolme vuotta sitten istuin palaverissa, jonka päätteeksi olin tullut luvanneeksi perustaa Puhu muru –blogin Vauva.fi alustalle. Täysin puskista, ilman sen suurempaa suunnittelua tupsahdin bloggaajaksi. Lukihäiriöstäni sain alkuvaiheessa kuulla lukijoiltani mutta onneksi eräs työtuttuni laittoi viestiä ja sanoi voivansa auttaa oikoluvussa, olihan hän äidinkielen opettaja. Nykyään anoppini on oikolukijani, entinen opettaja hänkin. Olemme bloggaaja-tiimi, minä todella tarvitsen häntä.

 

Bloggaajana lukihäiriö muuttui ensimmäisen kerran esteestä haasteeksi. Se ei siis ollut enää ylitsepääsemätön ongelma.

 

Samaisena keväänä tutustuin myös Havaintoja parisuhteesta –bloggari Sami Minkkiseen, ja me aloitimme yhteiset postaukset ”Marjan ja Samin seksisuhde” – joissa kävimme läpi seksuaalihistorioitamme, niinkuin käyn niitä läpi seksuaaliterapeuttina asiakkaideni kanssa. Jo alusta asti haaveilimme, että tästä pitäisi tehdä kirja. Ja kun tapasin Samin kustantajan Mikko Aarneen, pidin hyvin intohimoisen mainospuheen ideastani ja kustantaja lupasi siltä seisomalta, että kirja tehdään.

Kuva: Miikka Pirinen / Kosmos

Niin minusta sitten tuli kirjailija, rintarinnan Samin kanssa. Pääsin maistamaan ensi kerran niitä tuskan hetkiä, kun läppäri vain tuijottaa minua,  mutta se pitäisi silti kesyttää ja aloittaa kirjoittaminen. Tutustuin ahdistukseen, kun oma teksti tuntuu ihan hevon******.  Keväällä 2017 kuitenkin ilmestyi minun ensimmäinen kirjani, yhdessä Samin kanssa kirjoitettu Pannaan menemään – Kaksi tarinaa rakkaudesta (Kosmos).

 

Mikä fiilis! Ilo, pelko, ahdistus, innostus, kauhu, huuma, epävarmuus, nautinto, onni – voi sitä tunteiden ristiriitaa! On hurjan pelottavaa antaa oma kirja kaikkien nähtäville. Tuossa hetkessä olin todella onnellinen, että Sami oli rinnallani ja mahtava kustannustiimi taustatukena.

Kuva: Bifu

Kirjan julkkareissa kerroin sitten ääneen sen vielä suuremman unelmani: haluni  kirjoittaa OMA KIRJA. Silloin tällöin olen kyllä miettinyt, miksi sanon kaiken ääneen. Niin mietin nytkin, vaikka tuota pinkkiä kirjaa katsellessa olen pirun tyytyväinen. Haasteet tuovat elämääni intohimoa!

 

Kustantaja näytti taas vihreää valoa, ja niinpä lähdin liikkeelle. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että oli hetkiä jolloin tuntui, että olin ihan hukassa. Miten tehdään sisällysluettelo? Miten jaksotan tämän? Miten rakennan kirjan punaisen langan ja oman hienon ajatukseni?

 

Onneksi kustannustoimittajani Anni Moilanen tuki, vastaili kysymyksiini ja korjasi kaikki kirjoitusvirheeni. Muru, lapset ja perheeni kannustivat päivästä toiseen. Ystävät tsemppasivat ja kuuntelivat loputtomia kirjajuttujani. Kollegat antoivat neuvoja ja lukivat raakaversioita. Ja minä pidin pyllyn penkissä, vaikka olenkin yleensä  aika menijä.

Kuva: Anni Moilanen – Hetki kun kirjailija saa kirjansa ensimmäisen kerran.

Iso O – matkaopas huipulle (Kosmos) näki päivänvalon viime keväänä, ja samalla toteutui unelma, joka minulla oli ollut jo parikymppisestä. Se oli ehkä vieläkin pelottavampaa kuin ensimmäinen kerta: tiesi mitä oli tulossa – kuin synnytyksessä- mutta nyt olin yksin. Toisaalta tiesin, että osaan. Tunsin, että asiani oli tärkeä. Minä halusin antaa tietoa naisen nautinnosta ja nostaa keskusteluun klitoriksen kutitteluvinkkien rinnalle mielen ja sen vaikutuksen nautintoon. Halusin sanoa, että te kaikki naiset olette nautinnon arvoisia!

2018-04-13 Iso O -kirjan julkkarit, Salon Helin, Helsinki Photo: Jaakko Jaskari

Mielestäni onnistuin. Kirjan julkkarit olivat ikimuistoiset, ja minkä  onnellisuusbuustin  ja jännitysnäytelmän koinkaan, kun kävin eri tv- ja radio-ohjelmissa. Vieläkin ihmettelen sitä menoa! Lupasin kuitenkin kirjan julkkareissa, että kirjoitan kyllä lisää mutta ensi keväänä ei kirjaa tule… Ja kuinkas siinä kävikään.

 

Syksyllä kävin erään keskustelun kustantajani kanssa ja siinä ”lipsautin”, että Iso O – matkaopas huipulle tarvitsisi jatko-osan, pikkusiskon, oman harjoituskirjan. Ja taas mentiin! Ai kauhee! sanoisi isoäitini!

 

Keskustelu murun kanssa, sain vihreää valoa. Ja pylly penkkiin! Taistelua väsymyksen ja huono äiti –fiilisten kanssa, tuttuja tuskan ja ahdistuksen tunteita, onnen välähdyksiä ja lisää tuntien istumista. Ja kuitenkin, jokin siinä on, että melkein humaltuu tunteesta saada upota johonkin asiaan tuntikausiksi. Se on se minun kirjankirjoitus flow –tilani.

Kuva: Muru halusi ottaa tämän kuvan muistoksi kirjailijan glamourista.

En kuitenkaan kirjoita itselleni. Kirjoitan ennen kaikkea  teille lukijoilleni, oman asiantuntemukseni ja elämänkokemukseni kautta. On ollut huikeaa saada teiltä palautetta, kuulla tarinoita siitä, kun nautinto on löytynyt tai kun pitkiin avioliittoihin on saatu uusia värejä.  Olette kertoneet kipeistäkin hetkistä, jotka  ovat johtaneet muutokseen: haluun ottaa oma nautinto haltuun.

 

Matkan varrella olen saanut kuulla epäilyä taidoistani, hetkittäin ikävääkin palautetta, päiden pyörittelyä ja jopa vähättelyä. Mutta onneksi enemmän on ollut  kannustusta, uskoa minuun ja voimauttavaa palautetta. Epäilyt ovat tehneet minusta entistä sisukkaamman, vaikka ne hetkittäin ovatkin sattuneet.

 

Haluan ja aion jatkossakin kirjoittaa sillä ajatuksella, että kirjat kuuluvat kaikille. Ja niiden kautta voi aidosti myös lisätä omaa hyvinvointiaan aina nautintoon saakka.

 

Minulta kysytään säännöllisesti, miten voisi lähteä liikkeelle, jos haluaa kirjoittaa kirjan. En ole ehkä paras ihminen vastaamaan mutta sanon aina, että luo itsellesi idea johon sinä uskot. Kirjoita siitä aihio tai enemmän. Ja lähesty rohkeasti kustantajia, älä pelkää ensimmäistä ei -sanaa. Tarvitset vain yhden ihmisen, joka uskoo ideaasi ja loppu voikin olla historiaa. <3

Kuva: Meri Björn

*Iso O – harjoituskirja julkaistaan kevät hiipiessä esiin huhtikuussa 2019. Olen edelleen Kustannusosakeyhtiö Kosmoksen kirjailija, sillä tuo mahtava tuttavallisemmin Kosmoksen jengi Mikko, Anni ja Heini – ovat vaan huikeita tyyppejä. Heidän kanssaan kirjailijan työ nousee ihan uudelle tasolle! <3

*Oletko sinä haaveillut kirjailijan urasta?

*Tsekkaa lisää minusta Puhu murun Facebook sivuilta ja seuraa Puhu murun instagramista elämääni kuvien ja videoiden kautta. Jos sinulle ikinä tulee mieleen joku aihe, mistä toivoisit kirjoitusta – laitathan minulle rohkeasti meiliä puhumuru@gmail.com .

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
4 syyskuun, 2019
Hyvinvointi
Miten löytää hyvä terapeutti
1 syyskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Lifestyle

Muutosten syksy – bloginikin muuttaa!

Miten sinun syksysi on mennyt? Onko ollut rauhallista vai muutosten aikaa? Jos joku olisi minulle kertonut kesällä, mitä kaikkea tämä syksy tuo tullessaan – tuskin olisin uskonut!

 

Kaikki oli lomalta palatessa vielä ihan ”normaalisti”, lähinnä jännitti edessä oleva putkiremontti .

 

Lopputulos on kuitenkin kaikkea muuta. Kun putkiremontin alta evakkoon muutosta oli selvitty, kirjoitin nimeni alle uuteen kustannussopimukseen. Eli ensi keväänä ilmestyy uusi Iso O – harjoituskirja. Ei kai se sinänsä mikään ihme ole mutta minähän olin luvannut pitää taukoa kirjan kirjoittamisesta…

 

Elämälle se ei riittänyt.

 

Eteeni tupsahti netin syövereistä täydellinen tila seksuaaliterapiavastaanotolleni Helsingin Punavuoresta ja se oli menoa! Kaksi päivää oli aikaa miettiä, ja kun murukin näytti vihreää valoa, niin lähdimme pelkoa kohti. Kohti yhtä unelmaani. Oli aika jättää ”kasvattajaseurani” Sexpo-säätiö taakse ja tehdä jotain ihan omaa.

Mutta mitä vielä. Kun asioita alkaa tapahtua, niin tapahtuu blogillekin. Nyt blogini muuttaa! Tämä on viimeinen kirjoitukseni Me Naisilla ja sitten siirryn Suomen Blogimedian bloggaajaksi. Blogin löydätte tämän jälkeen minun omien kotisivujeni alta näillä näkymin jo ensi viikolla. Pidän teitä kyllä ajantasalla instan ja facebookin kautta.

 

Takataskussa on vielä näidenkin uutisten jälkeen odottamassa muutama isompi asia. Ja monta pienempää on muhimassa. Jos olen rehellinen, niin jännittää ihan hulluna. On jopa parempi olla miettimättä niitä liikaa tai jos mietin, yritän nähdä kaiken mahdollisuutena.

 

Olen pohtinut välillä tätä sitä kuuluisaa ”saat sen mistä luovut” – meininkiä. Itse ajattelen, että uudelle on annettava tilaa ennen kuin se voi tapahtua.

 

Välillä mieli on surrannut niin isoilla kierroksilla, että olen herännyt yölläkin näitä miettimään. Toisinaan murehtimaankin. Se ei ole hyvä asia ja silloin olen yrittänyt hillitä tahtia niin hyvin kuin se on ollut mahdollista.

Lapset maadoittavat minut onneksi hyvin tämän kaiken hulinan keskellä. Heillä on arkiset ilot ja surut, nuhakuumeet ja kaverisynttärit. Pari kertaa on vihlaissut kovaa sydämestä, kun joku lapsista on sanonut: ”Älä äiti tee taas töitä.”

 

Paras apu ja tuki myllerryksen keskellä on tullut murulta. Oli tilanne mikä hyvänsä, murun kainaloon voin aina mennä tankkaamaan rakkautta. Hän jaksaa kannustaa ja auttaa, muistuttaa, että olen hyvä äiti vaikka teen välillä paljon töitä. Olen onnekas, kun tiedän että minun unelmani ovat murullekin tärkeitä. <3

 

Ja kiitos Me Naisille tästä matkasta!!! <3

 

*Kuvat by Muru eli Matti Kihlström. <3 <3 <3

*Seuraa liikkeitäni ja tarkempia tietoja, koska Puhu muru -blogini aukeaa sivuillani instagramista @puhumuru ja Facebookista @puhumuru. Kotisivuni löytyvät osoitteesta http://www.marjakihlstrom.fi/

You may also like
Hyvinvointi, Seksuaalikasvatus
Seksuaalikasvatus suojelee lasta
4 syyskuun, 2019
Hyvinvointi
Miten löytää hyvä terapeutti
1 syyskuun, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
5 kesäkuun, 2019
Close