Kasa seksileluja joulukalenterista voi olla unelmien täyttymys, mutta myös valtava ristiriita. Mitä hittoa näille tehdä? Mihin tunkea? Voinko sanoa, että haluan tämän pyllyyni kun en ole ikinä niin sanonut? Loukkaantuuko kumppani, jos dildo saa minut laukeamaan mutta hän ei? Voi tulla tunne, ettei uskalla tai pysty sanomaan!
On helppo sanoa, että ” Sen kun vain panet!” ja todeta, ettei seksissä ole kyse puhumisesta vaan panemisesta. Totuus on, että seksistä ja seksuaalisuudesta puhuminen on yllättävän vaikeaa. Asia on niin intiimi, että puhuessaan siitä ihminen on henkisesti täysin paljaana. On erittäin vaativaa kertoa avoimesti, mistä todella nauttii tai myöntää, ettei sitä itsekään tarkkaan tiedä – vaikka olisi aikuinen ihminen. Vaikein kysymys on se kaikkein tärkein: ”Mistä sinä nautit?”
Kuvittele tilanne, että teillä jo olisi Sinful aikuisten joulukalenteri. Olette loistavassa asemassa, vaikka vähän hirvittäisikin tuon ison boxin äärellä. Laitatte ilolla somekanavat säppiin, peliappit kiinni ja kännykät pois käsistä. Työasiat ovat kaukana huomisessa ja mieli puhdas stressistä! Pikku mussukatkin laitetaan aikaisin nukkumaan, kun vanhempien mielessä on ihan muut jutut.
Jatka vaan kuvittelua. Avattavana on 24 luukkua, joista jokainen on yllätys. Pystyttekö avaamaan yhden luukun päivässä vai revittekö kalenterin hurmiossa auki kerralla? Seksilelujen lisäksi löydätte luukuista eroottisia asusteita ja mukana tullut liukuvoidetuubi tyhjenee lupaavasti lemmenleikeissä. Välillä katselette ”pimppipöristintä” ihmetellen ja kaivatte ”ohjekirjan” esiin hykerrellen. Huomaatte puhuvanne seksistä ja fiiliksistänne kuin vahingossa.
Kuuletko jo mielessäsi ilon ja nautinnon kiljahduksia? Vai kikatusta? Kiroilua? Mietitkö, mihin tuon boxin voi piilottaa, ettei lapset aja aamulla toisiaan takaa dildot kädessä?
Kuvittele sitten, miten kiehtovia tylsistä joulukuun duunipalavereista tulee kun mietit, mitä illan luukusta tulee, ja mitä kaikkea kivaa sillä voikaan tehdä rakkaasi kanssa. Huomaat ajattelevasi seksiä kesken työpäivän… Hymyilet ja silmäsi tuikkivat. Kotiin menet kevein askelin, päiväkodin kihomatovaroituskaan ei tunnu niin tuskaiselta eikä joululahjojen hankinta ahdista yhtään niin paljoa.
Grande finale – huomaat, että seksi on kivaa. Se ei ole vain aviovelvollisuus tai lastentekoa varten, vaan leikkiä ja iloittelua, jopa aivan hulvatonta nautinnon vuoristorataa. Ja hitto vie, te ette elä edes alkuhuumaa ja silti tunnette kirjaimellisesti kiiman. Iho vetää toisen iholle kuin magneetti. Seassa lelujen ihmemaan kaikki mahdollisuudet ovat olemassa. Haave yhteisestä rakkauslomastakin on pistetty eteenpäin, sillä kyllähän leluja pitää päästä käyttämään pidemmän kaavan kautta, kun makuun on päästy!
Seksilelujoulukalenteri ei muuta automaattisesti halutonta halukkaaksi tai kaavamaiseksi muuttunutta seksielämää alkuaikojen ilotulitukseksi. Mutta se antaa mahdollisuuden. Se kutkuttelee ja kutsuu leikkiin, luukkujen avaajat ratkaisevat lopun. Erityisen hyvin se toimii, jos suhteessa on pohjavire hyvä ja molemmilla utelias mieli availla luukkuja, joista tulee muutakin kuin suklaata.
On sitä tyhmempäänkin rahaa laitettu sanon minä. Mutta joulupukille vielä terveiset, että voisiko kalenterista tehdä version sinkuille ja homopareille, sillä meistä on moneksi. <3
*Kokeneemmille ja astetta seikkailunhaluisemmille pareille vinkkinä, että kalenterista löytyy myös Sinful Deluxe Joulukalenteri.
*Kuvat by Muru – Matti Kihlström <3
*Voit seurata minua Instagramissa ja Facebookissa @puhumuru . Pian alkaa myös uudet Puhu muru -podcast jaksot, sillä toinen tuotantokausi alkaa torstaina 28.11.2019!
Hallahuns <3 Kaikki postauksen kuvat by Aleksi Rytkönen.
Kuusi naista rivissä biksuissa ja uikkareissa, pyllyt kameraan päin. Ensimmäinen kommentti: ”Aika miehille tarkoitettu kuva sanoisin…” Bingo. Nainen joka nauttii kehostaan, paljastaa sen, ilmaisee seksuaalisuuttaan – ”on miestä varten”. Suoraan sanottuna paskamainen oletus, joka kumpuaa patriarkaatin syövereistä. Naisen seksuaalisuus on hänen omansa. Piste. Kyse on yhdestä slutshamingin muodosta. Naisen kontrolloinnista. Ja se pitää murtaa!
Liian moni nainen jättää menemättä biitsille, uimahalliin tai muuhun yleiseen paikkaan, jossa ollaan uikkareissa, koska kokee kehonsa liian huonoksi muiden silmissä tai jopa häpeää sitä. Eikä se riitä. Moni meistä menee ja nauttii rantaelosta, mutta vain ”siveellisissä” uikkareissa.
Tässä blogipostauksessa viisi upeaa naista kertoo kehonsa tarinan ja pukevat päällensä itse valitsemansa HallaxHallan coolit biksut. Toivon, että se saa sinut pohtimaan omaa suhdettasi kehoosi ja seksuaalisuuteesi. Sillä sinä ihana nainen saat näyttää pakarasi, saat nauttia tissivaosta ja saat pukeutua niukkoihin biksuihin vaikket olisi mallinmitoissa! Sinun ei tarvitse kysellä siihen lupaa muilta, jos se on sinun tapasi ilmaista itseäsi ja nauttia kehostasi.
Jokainen nainen on nuoremmilleen malli, halusi tai ei. Erilaisten kehojen esiinmarssi on juuri sitä mitä ihmiset kaipaavat sukupuoleen katsomatta.
Kata 24v.
”Yleisesti ajatellaan, että laihoja ihannoidaan mutta kyllä laihakin saa ikäviä kommentteja.”
”Kuvaukset ahdisti vähän. Mut pääsin sen yli ja ylitin itseni, nyt fiilis mahtava.” Kata
Minun on ollut vaikea hyväksyä omaa vartaloani. Olen kokenut itseinhoa ja epävarmuutta. Jo nuoruudessa olen saanut kokea muiden osoittelua ja haukkumista: ”Luuranko, ajokeppi, pulkannaru, lauta…” Se on laittanut miettimään, mikä minussa on vikana. Koulussa jopa opettajat epäilivät anoreksiaa ja olivat todella töykeitä vaikka olen ollut vain luonnostani laiha.
Kotonakin minua on lannistettu ja vähätelty laihuuteni takia perheenjäsenteni toimesta, mikä on haavoittanut minua. Kun vatsani leikattiin, isäni sanoi leikkauksen jälkeen: ”Nyt sä et ainakaan voi käyttää bikineitä.” Siitä tuli paha maku, pohdin ajatteleeko isäni että arpeni ovat rumia? Minusta arvet ovat kauniita ja siksi näytän ne tänäänkin.
Satuttavat sanat ovat vaikuttaneet kehonkuvaani ja olen miettinyt kelpaavatko rintani, olenko haluttava ja miten voin pukeutua. Olen ollut masentunut ja sulkeutunut kotiin, koska olen tullut niin herkäksi muiden katseille ja mahdollisille kommenteille ja kokenut siksi sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Pahaolo on nostanut minussa myös itsetuhoisia ajatuksia, sillä tunne kelpaamattomuudesta on äärettömän vahva. Vuosi sitten en olisi ikinä voinut kuvitellakaan tulevani bikinikuvauksiin.
Haluaisin sanoa, että keskity omaan itseesi. Yritä löytää ajan kanssa hyväksyntä itseltäsi, tee omia juttujasi vaikka se on vaikeaa. Olen itse välillä huomannut, että olen yrittänyt muokata itseäni muiden toiveiden mukaiseksi. Mutta ei se kannata. Se on vain energian haaskausta. Ole se, mitä todella tunnet sisimmässäsi.
Larissa 27v.
”Äitini arvosteli itseään. Kaveriporukassa oli tapana arvostella ulkonäköä. Muistan nuoruudessa kun arvosteltiin reisiämme, eräs porukasta sanoi ’et mun reidet syö teidän reisiä aamupalaksi’. Valitus loppui siihen.”
”Tosi hyvä fiilis, oli kiva olla kuvattavana!” Larissa
Olen tanssinut balettia, mikä on vaikuttanut vahvasti kokemukseeni vartalostani. Baletin kauneusihanne on laiha ja siihen maailmaan kuuluu vertailu. Opin itsekin vertailemaan itseäni muihin ja kehonkuvani vääristyi. Arvostelin myös kokoajan muita ihmisiä mielessäni. Baletti sai minut näkemään itseni isompana, mitä olen ja siihen vaikutti myös valmentajien ajattelemattomat kommentit.
Vasta baletin lopettamisen jälkeen tajusin, mikä oli normaalia ja havahduin. Olin aluksi ihmeissäni ja aloin opetella ottamaan vastaan muiden kehuja. Kaikenlaisesta vertailusta on ollut kivinen tie opetella pois, mutta olen sitä tehnyt ja teen edelleen.
Kun pääsin pois muotista, huomasin myös uudenlaisen vapauden nauttia kehostani. Tissien ja pepun muodot olivatkin sallittuja kun tanssijan identiteetti väistyi. Sain kokea olevani kuuma muodokas nainen, mikä oli vapauttavaa!
Vieläkin on päiviä, kun ajattelen itseäni ”sinivalaana” enkä haluaisi lähteä kotoa pois. Silloin kaikki vaatteet tuntuu huonolta. Sitten sanon itselleni, että ”Hei, herää! Laita nainen nyt valot päälle! En voita vaikka piilottelisit.” Olen opetellut myös armollisuutta, kun vatsa on turvonnut annan itseni pukeutua rennommin. Annan ahdistukselle ja vaikeille tunteille tilaa mutta en anna niiden vallata kaikkea.
Haluaisin sanoa muille naisille, että keskittykää kehon toiminnallisuuteen. Mihin kaikkeen teidän keho pystyy! Itseä tai muita ei kannata katsoa arvostellen ja erilaisuus olisi tärkeää opetella näkemään rikkautena. Ihmisille voisi myös sanoa, että arvostelun sijaan toisista pitää puhua nätisti.
Anni 30v.
”Meillä kotona äiti arvosti omaa ulkonäköään eikä muiden kehoja vertailtu. ”
”Kuvaus oli tosi hauskaa. Oli ihana olla häpeämättömästi kameran edessä.” Anni
En ollut nuorena urheilijatyyppi, luin ja nörtteilin. Vihasin koululiikuntaa. Onni oli, että minulla oli ns. valtavirrasta poikkeavia naisidoleita kuten Björk, PJ Harvey ja Robyn. He edustivat ihannetta, joka ei ollut liian epärealistinen. Hyvä seurustelukumppanit ovat myös auttaneet rakentamaan positiivista kehonkuvaa. En silti ollut nuoruudessa immuuni ulkonököpaineille.
Äitiys vaikutti minun kehonkuvaani suuresti. Raskaus oli ajoittain vaikea ja hallinnan tunteen menetys oli järkytys. Vaikka samaan aikaan se oli ihanaa. Huomasin, miten oma keho pystyy, pärjää, joustaa ja palautuu.
Haluan itsekin olla omalle tyttärelleni esikuva ja normalisoida kehoon liittyviä paineita. Yritän olla vertailematta itseäni muihin, mutta se vaatii edelleen tiedostamista. Nykyään urheilu antaa myös uudenlaista tyytyväisyyttä.
Nuorilta naisilta haluan kysyä: Ketkä ovat omia esikuviasi? Millaisia kehoja ihailet? Mitä pidät seksikkäänä? Voisiko somessa pohtia millaiset seurattavat tuovat sinulle hyvää? Ja muista, ettei itsestä pitämisessä ole mitään pahaa. Itseä saa kehua ja nauttia omasta kehosta. Älä ikinä unohda etsiä itsestäsi hyvää, sillä sitä on ihan jokaisessa. Vallalla olevaan kauneusihanteeseen ei tarvitse mahtua!
Reetta 41v.
”Tänä päivänä olen tyytyväinen ihan kaikkeen.”
”Oli niin siistiä! Mahtavaa! Ihanaa! Olisin halunnut heruttaa enemmänkin.” Reetta
Nuori minä halusi laihduttaa, enkä ollut tyytyväinen itseeni vaikka olin hoikka kuin pajun vitsa. Saatoin kokea olevani iso. Vertailin itseäni sen ajan hitti tv-ohjelmien naisiin kuten Beverly Hillsin näyttelijättäriin. Nuorempana olin epäluuloinen ja ujokin, enkä osannut vastaanottaa kehuja. Ajattelin vain, että ne ovat vain sanahelinää.
Pituus on ollut minulle ylpeyden aihe mallinhommien kautta. Ja sattumalta luokallani oli myös pitkiä koripalloilijamimmejä.
Olen nelikymppisenä alkanut kokea kroppani seksikkäänä ja haluttavana. Enää en vertaile itseäni niin kuin nuorempana. Miesten ihailu on vaikuttanut omalta osaltaan, mutta ennen kaikea näen itse itseni seksikkäänä ja upeana naisena. Häpeä ei liity enää kehooni mitenkään. Olen ollut erityisen ylpeä tisseistäni ja pyllystäni. Rinnat ovat naiseuden perikuva minulle itselleni. Nyt olen rakastunut ja tunnen vauvakuumeen kehossani.
Nuoremmille naisille haluan sanoa, että olkaa armollisia kehukaa itseänne, peilikuvaanne ja toisianne. Sillä on uskomaton voima, mitä itsestään ajattelee.
Piia 44v.
”Positiiviseen kehonkuvaani on vaikuttanut se, että olen saanut olla aina sitä mitä haluan – mikä on tullut kotoa.”
”Oli yllättävän luontevaa olla kameran edessä vaikka en ole juurikaan ollut. Jäi tosi hyvä ja hauska fiilis.” Piia
Olen nauttinut liikunnasta lapsesta saakka, koska siitä tuli hyvä olo. Meillä kotona oli kaikenlaisia kehoja arvostava ilmapiiri ja suhde omaan kehooni on ollut aina mutkaton. Olen tästä kiitollinen etenkin äidilleni.
Raskauden ja imetyksen jälkeen rintani muuttuivat. Se häiritsi pitkään. Jos annan tunteelle vallan ja katson peilistä, saatan katsoa itseäni negatiivisesti. Rintani suurenivat ja muuttivat sitä kautta kehoani. Olen kuitenkin päättänyt nousta asian yläpuolelle enkä anna itseni tehdä siitä ongelmaa. Nautin edelleen kehostani ja pidän sitä seksikkäänä sekä haluttavana.
Liikunnasta saan energiaa ja hyvää oloa, enkä ikinä tee sitä vain ulkönäköä muokatakseni. Sitä toivoisin ihan kaikille naisille. Kun oma keho on terve, vahva ja toimiva, koko ulkonäköasia on toissijainen!
—-
*Kiitos Kata, Larissa, Anni, Reetta ja Piia. <3 Te inspiroitte rohkeudellanne. Toivottavasti sinä lukijani pohdit, miten voisit antaa kehollesi vielä enemmän vapautta ja kehuja. Koska olet sen ansainnut!!!
*Kirjoitus on toteutettu kaupallisena yhteistyönä HallaxHallan kanssa. Kaikkien mimmien biksut ovat Hallaxhallan uusimmasta Wonderland -mallistosta. Kuvat by Aleksi Rytkönen.
Viikko Sardiniassa osoitti, että tärkein lomavaate oli bikinit, jotka sain matkaani mukaan lempparimerkiltäni suomalaiselta HallaxHallalta. Viikon mittaisella ”uintilomalla” perheen kanssa biksut toimittivat myös treenivaatteen, alusvaatteiden ja loma-asun rooleja.
Keskityimme lomailemaan rennosti nauttien Sardinian upeista rannoista ja välillä hotellin uima-altailla Algherossa. Autonvuokraus oli yksi parhaista päätöksistä, se helpotti seikkailujamme huomattavasti. Emme keskittyneet kulttuurikohteisiin vaan tutuistuimme joka päivä uuteen rantaan.
Sardinia on tunnettu upeista uimarannoistaan. Kauneus yllätti, mutta niin myös ikävä kyllä muovin ja roskien määrä. Vedessäkin oli muoviroskaa, mutta surkein näky oli hotellimme lähimmän rannan Maria Pian (Spiaggia di Maria Pia) ympäristössä.
Kävimme Porto Ferrossa (Spiaggia di Porto Ferro) surffauksen perässä, koska Muruun iski jo reilu vuosi sitten hyvin villi surffikärpänen. Aallot olivat tuolla kauniilla luonnonsuojelualueeseen kuuluvalla rannalla niin hurjat, että vain Muru pääsi surffaamaan. Minä ja lapset kierimme rantavedessä jättiaalloissa.
Lazzaretton upea ranta (Spiaggia di Lazzaretto) yllätti meidät kunnolla, sillä siellä merivesi on paljon normaalia viileämpää merivirran takia. Hetken aikaa tuntui, kuin joku olisi huijannut meitä! Onneksi elokuussa Sardinian aurinko lämmittää kuumasti.
Mugonin ranta (Spiaggia di Mugoni) oli yksi kauneimmista ja siellä oli onneksi myös lämmin vesi. Mugoni tarjosi myös mahdollisuuden seurata paikallisten rantapäivän viettoa, sillä kävimme siellä sunnuntaina.
Haastetta rantaseikkailuihimme toi ajoittain ruokailujen järjestäminen ja välillä etsimme google mapsin avulla vimmatusti ravintoloita. Hotelli oli onneksi hyvä tukikohta, sillä siellä oli mozzarella pitsaa ja peruspasta annoksia, mitä lapset rakastivat.
Paras loman kommellus taisi olla lähtöpäivän sekoilu, mistä kerroin tuoreeltaan jo Puhu murun instatilillä. Vaikka minulla oli kaikki tiedot, luulin että lähtöpäivä olisi perjantai. Mutta se olikin torstai. Siinä meinasi tulla itku, raivo ja ”hepulinauru” samaan aikaan, kun saimme soiton respasta että huone pitäisi olla jo luovutettu. Mutta siitäkin selvittiin! Muru ja minä pakkasimme ja suomalainen perhe auttoi meitä vahtimalla lapsia sillä aikaa. Onneksi paluulento lähti vasta illalla!
Sardinia antoi hyvän breikin arjesta vaikka loma on varsin vauhdikasta kolmen lapsen kanssa. Parasta oli perheen yhteinen aika, hetket kahden Murun kanssa lasten mentyä nukkumaan, uiminen ja tietty maailman ihanimmat ”pyllybiksut” eli HallaxHallan biksut – mistä Murukin diggailee. <3
*Hallaxhallan biksut ovat uudesta Wonderland -mallistosta, lukuunottamatta punaista alaosaa mikä oli jo vanhempaa Hallaxhallan mallistoa. Biksujen lisäksi kannattaa tsekata Hallaxhallan juomapullot, kangaskassi, t-paita ja ihanat uikkarikankaasta tehdyt donitsit, mitkä ovat ihan parhaita! Ja mikä parasta suomalaisen mimmikaksikon luoma Hallaxhalla on eettisesti tuotettuja ja kestävän kehityksen mukaisia uima-asuja. Lue heidän tarinansa täältä. Tämä yhteistyö syntyi yhteisestä rakkaudesta biksuihin, mimmienergiaan ja merien suojeluun! <3
*Seuraa Hallaxhalla myös instassa @hallaxhalla. <3
*Kuvaajana toimi tietyisti mun ihana Muru. <3 <3 <3
Olin viime viikolla perheeni kanssa lomalla Sardiniassa. Vauhdikastahan se oli, mutta altaan reunalla ja Välimeren rannalla minulle jäi kuin jäikin aikaa pohtia myös omaa hyvinvointiani. Työtahti on ollut kuluneen vuoden ajan melkoinen ja aina välillä olen ollut aika väsynytkin.
Sain Adlibrikseltä kaksi heidän hyvinvointikampanjaan kuuluvaa kirjaa. Kirjat odottivat minua, kun palasimme kotiin lomalta. Luotin äitini vanhaan tekniikkaan niihin paneutumisessa. Hän sanoi aina ennen koetta, ota ensin se helpompi tehtävä ja paneudu sitten rauhassa vaikeampiin tehtäviin.
Päiväkirjoja rakastavana naisena olen aina pitänyt myös erilaisista ”täyttökirjoista”. Toinen, se ”helpompi” Adlibriksen hyvinvointikirjakampanjan kirjoista, oli ehdoton nappivalinta tähän hetkeen. Maaretta Tukiaisen ja Sonja Eidin Tänään -kirjassa ollaan merkityksellisyyden äärellä nyt tässä eli tänään. Sivut eivät näyttäneet edes ensi vilkaisulla uuvuttavilta vaan helpoilta ja mahdollisilta, joten aloin täyttää niitä saman tien.
Ideana on pysähtyä pohtimaan, mitä päivääsi kuuluu. Mikä tuo iloa, mikä ei. Jospa et enää vain valuisi elämääsi eteenpäin? Asioiden kirjaaminen tekee ne näkyviksi, tunnistettaviksi, ja epämääräisyys niiden ympäriltä häviää. Kirjoittaminen lyhyissäkin erissä voi olla myös äärettömän terapeuttista ja aidon kirjan kanssa voi hyvillä mielin laittaa kännykän pois.
Listasin itselleni Tänään –kirjan äärellä kokonaiskuvan tämän hetken elämästäni. Tärkeimpinä asioina koin itsestäni huolehtimisen, perheen ja ystävät. Seuraavaksi tulivat harrastukset, Puhu Muru Oy (eli Murun ja minun yritys -> mahdollisuuksien aarreaitta), vapaa-ajan vaaliminen ja luovat hetket. Näiden asioiden ympärille erottelin pienempiä asioita, joita toivon hyvinvointiani tukemaan: säännöllistä rakkausaikaa Murun kanssa, iltatöiden vähentämistä, (aikaa perheelle), joogaa kerran viikossa, omat treenit kaksi kertaa viikossa, näiden lisäksi säännöllinen ruokailu, englannin kielen opiskelu, armollisuus itseä kohtaan, vähemmän somea.
Näiden isompien kokonaisuuksien jälkeen pääsin hahmottelemaan, sitä, miten listaan asioita haluamani tulevaisuuden mukaan. Tulevaisuus on taas jaettu pienempiin, kolmen kuukauden, viikon ja päivien jaksoihin. Mielenkiinnolla odotan, mitä tämä kirja tulee omien muistiinpanojen kautta opettamaan minulle itsestäni.
Se, miten kehoamme eli kotiamme hoidamme vaikuttaa meihin. Elintapojen tutkiminen olisikin hyvä nähdä mahdollisuutena ei taakkana. Seksuaalisuuden parissa työskennellessäni horminitoiminnan tasapaino nousee säännöllisesti esiin. Eikä kyse ole vain seksihaluista vaan unesta, mielialasta tai vaikka liikunnan mielekkyydestä. Tarvittaessa ohjaankin asiakkaani lääkärin luokse, joka osaa määrätä tarvittavia hormonikokeita.
Kirja antaa tietoa sujuvassa, muodossa. Lisäksi Parantavat hormonit –kirjassa on todella mielenkiintoisia asiakasesimerkkejä. Ja vaikka kirja on paksu, sen voi ottaa haltuun ajan kanssa seuraten omia kiinnostuksen kohteita. Huomasin itse ainakin lukevani oitis ”Suosituslistoja”, minkä jälkeen saatoin lukea koko kappaleen. Pohdin myös käyntiä hormonikokeissa, olisiko minun tarpeen kartoittaa tarkemmin kehoni tilaa?
Uskotko sinä, että kirjojen avulla voi lisätä omaa hyvinvointia? Minä ainakin uskon ja olenkin saanut siitä paljon todisteita kaikilta teiltä, jotka olette antaneet minunkin kirjoistani palautetta. <3
Mummolassani kokoonnuttiin maatalon pöydän ääreen syömään papan tekemiä voileipiä, lapsilla mukeissa maitoa ja aikuisilla kahvia. Työt seisahtuivat ja kaikki olivat yhdessä. Kesän kohokohtia oli kahvin, voileipien ja nisun vieminen mamman kanssa heinäpelolle talkoolaisille. Miten ylpeä olinkaan!
Ei mikään ihme, että kahvista on tullut minulle niin tärkeä. Se ei liity kofeiiniriippuvuuteen vaan ihmisiin ja tunnemuistoihin. Olen edelleen aikuisenakin huono juomaan kahvia yksin. Otan sitten mieluummin vaikka kahvin mukaan kestomukiin ja lähden juomaan sitä ulos.
Olemme Murun kanssa lähes koko yhdessäolomme ajan miettineet eettisiä ja ekologisia kysymyksiä yhdistettynä kysymykseen, mistä saa hyvää kahvia. Mieluummin hyvää kahvia hyvällä omallatunnolla, kuin halpaa ja riistettyä. Vaikka sitten pari kuppia vähemmän päivässä, jos tulee liian kalliiksi!
Kahvi on osa meidän rakkauttamme. Miten toisen keittämä aamukahvi voikaan antaa rakkauden ja välittämisen tunteen kaikkein väsyneimpinä aamuina. Tai hetki työpäivän jälkeen, kun on syöty ja lapset katsovat piirrettyjä – silloin me istahdamme yhdessä kahvin ääreen. Silloin olemme myös rakkauden äärellä.
Suurin haaste kahvinjuonnille on ruuhkavuosista väsyneen vanhemman muisti! Kyllähän se ottaa päähän, jos unohtaa ostaa kahvia eikä aamulla sitä sitten olekaan. Se voikin synnyttää mehevän kinan heti aamutuimaan.
Sain mahdollisuuden kokeilla suomalaisen Slurpin kahveja, ja oli helppo sanoa kyllä. Slurpilla yhdistyi kaikki toiveeni kahvin suhteen.
a.) Kahvin tuotantoketju on tutkittu ja se on eettinen, Slurpin kahvit ovat ”läpinäkyvämpiä” kuin suurin osa markettikahveista. Kahvinviljelijän ja pienpaahtimon välistä on pyritty saamaan turhat ”välikädet” pois, jotta kahvinviljelijä saa hänelle kuuluvan osuuden.
b.) Kahvi tuodaan aina tuoreena kotiin ja työpaikalle – ei enää unohduksia! Toimitus on hiilijalanjälkineutraali.
c.) Pääsee kokeilemaan erilaisia kahvimakuja, sillä joka toinen viikko tulee jokin uusi maku, ja kahvi on aina tuoretta. Ytimessä on nautinto!
d.) Slurp toimittaa kahvit suomalaisilta pienpaahtimoilta ja tuo uudenlaisen kahvikulttuurin lähemmäs tavallista kuluttajaa.
c.) Slurpin valikoimista löydät myös ihania vaihtoehtoja teehetkiin.
Kahvilla on myös tärkeä rooli minun terapiavastaanotollani. Haluan, että sohvalleni istuvilla ihmisillä on tunne, että heistä välitetään. Hyvän kahvin tai teen äärellä välittyy välittäminen ja alkaa kohtaaminen. Kahvista alkaa myös moni keskustelu, joka syvenee ja päätyy ihmisyyden ytimeen.
Eräs työnohjaajani antoi minulle ohjeeksi auttaa ihmisiä rakkauden vastaanottamisessa kahvin äärellä. Se on yksi askel kohti ajatusta, että minä olen arvokas. Olen kaiken tämän hyvän arvoinen. Kahvikupin äärellä voi siis tavoittaa aikamoisia ihmeitä.<3
*Sain teille ihanille seuraajilleni Slurpin alekoodin. Koodi on ”puhumuru” ja alennus on 40 % jatkuvan kahvielämyksen ensikahvista. Alennuskoodi on voimassa 31.7.2019 saakka.
*Millaisia kahviin liittyviä tunnemuistoja sinulla on? Kerro ihmeessä muistosi kommenteissa.
Viime viikolla saimme Murun kanssa mahdollisuuden lähteä kahdestaan leffaan. Eikä mihin tahansa leffaan vaan Saa nauttia –leffailtaan. Tilanteessa parasta ja samalla absurdeinta oli se, että kymmenen yhdessäolovuoden aikana emme olleet vielä koskaan käyneet arkena leffassa! Oli siis jo korkea aika mennä.
Ensin tuntui hiukan väsyttävältä lähteä mutta kun lastenhoitajat saapuivat paikalle, ja sai ”luvan” lähteä, fiilis muuttui kummasti iloisen kutkuttavaksi. Kello oli puoli kuusi, mutta ei oltukaan katsomassa Pikku Kakkosta vaan kaksin karkuteillä!
Paikan päällä oli odottamassa pikkusuolaiset tarjoilut ja Koff tarjosi juomiset – myös viiniä olisi saanut. Kuten insta storyssa kerroin, oli aika pahis olo ottaa olut torstai-iltana. Mutta jollakin tapaa olen kyllä aina rakastanut olla vähän pahis ja se, että muru on samanlainen, saa minut katsomaan häntä entistä rakastuneempana.
Leffasali oli Luxe-sali eli päästiin sellaisiin megaihanan pehmeisiin tuoleihin, joihin olisin voinut jäädä vaikka nukkumaankin. Mutta onneksi leffa lähti pyörimään ja me pääsimme tempautumaan sen maailmaan. Ja ilman, että kukaan lapsista huutaa väliin mitään! Ainoa keskeytys tuli pissahädästäni, mutta siitäkin oli etukäteen sanottu, että leffasta saa poistua vessaan tai vaikka hakemaan lisää juomaa.
Yhteinen aika antoi meille tilaa olla vain, pusutella enemmän ja leffan jälkeen mentiin hyvillä fiiliksillä vielä ostamaan minulle uudet alusvaatteetkin.
Molemmat olimme täysin yhtä mieltä siitä, että tällaisia yhteisiä nautintoiltoja pitäisi ottaa useammin ja myös arkena! Aina lasten ei tarvitsisi edes mennä muualle hoitoon. Kotiin oli nimittäin ihana mennä kahdestaan, kun lapset olivat jo unten mailla<3
*Sain Finnkinolta mahdollisuuden järjestää teille arvonnan, mitä moni toivoikin kun laitoin instastoryyn videoita meidän treffi-illasta. Voittajalle on luvassa super leffaliput (2kpl), jotka voi käyttää Finnkinon premiumsaleihin (IMAX, Luxe, ISENSE, Maxim, Lounge, Sello VIP) ja herkkulippuja (8kpl yhteensä arvo 32e), joilla voi ostaa herkkumyymälästä eväitä ja baareista tarjoiluja, myös alkoholia. Arvonta on alkanut täällä ja myös Puhu murun -instagram tilillä! Voit osallistua molemmissa kanavissa arvontaan kommentoimalla, mitä leffaa haluaisit mennä seuraavaksi katsomaan. Arvonta jatkuu aina perjantaihin 12.4.2019 klo 21.00 saakka. Arvonnan säännöt löytyy täältä.
*Tsekkaa myös Char and The city -blogista Saa nauttia ei mikään perus leffailta -postaus. Ja vink, vink – hänelläkin on vastaava arvonta käynnissä kuin minulla super leffalipuista ja herkkuseteleistä!
Marja on nainen, joka elää elämäänsä kuin unelmaansa. Hän on seksuaaliterapeutti, äiti, bloggaaja, kirjailija ja rakkauden salapoliisi. Näkyvä, tuntuva, innostuva – välillä hyvin kovaääninen toisaalta kuuntelun ammattilainen ja kirjoja rakastava tietokirjailija. Marja on nautinnon suuri puolestapuhuja, joka surun ja pahan olonkin keskellä auttaa ihmisiä oivaltamaan, miten löytää etsimänsä. Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi kiinnostaa Marjaa, niin mielen kuin fyysisten kokemusten kautta.
Marja perusti blogin, koska halusi olla seksuaaliterapeutti, joka on lähellä ihmisiä. Blogissa käsitellään elämää rakkauden pelkojen ja huuman pyörteissä, ihmissuhteiden ytimestä laitamiin ja sinkkuudesta lapsiperheen ruuhkavuosiin. Marjan mielestä on tärkeä sanoa ääneen niitä asioita, mitä muutkin ajattelevat – mutta eivät sano ääneen. Hänet tunnetaan myös kirjoistaan ”Pannaan menemään” sekä ”Iso O -matkaopas huipulle”.
