Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Author

admin

Uncategorized

Päätimme jäädä kaupunkiin –toistaiseksi

Toukokuu tuli ja meni. Päätöksen tekeminen tuntui luissa ja ytimissä. Päättäväisesti veimme muuttoa eteenpäin ja minä hoidin käytännön asioita. Olin jo soittanut päiväkotipaikan tytöllemme ja pojan uuteen kouluun. Tyttö sai paikan yhdestä maailman ihanimmista päiväkodeista. Pojan uusi opekin oli jo tiedossa, hän oli minun vanha openi. Muutto tuntui hetken niin selvältä ja oikealta.

 

Isommat lapset näyttivät omilla tavoillaan pelkonsa ja huolensa. Keskimmäinen pissaili sänkyyn vähän väliä öisin ja koululainen kiukutteli. Hän oli jopa muuttamassa naapuriin kaverinsa luokse. Vauva takertui minuun normaalia enemmän. Ehkä hän ymmärsi puheet lähtemisestä ja pelosta.

 

Epävarmuus alkoi kalvamaan mieltä kuitenkin, vaikka olimme tehneet päätöksen. Enää en nähnyt ihanaa helpompaa elämää maalla vaan liian ison talon, jota siivosin yksin uupuneena murun ollessa töissä. Muru näki itsensä väsyneenä pimeässä ajamassa kohti Karkkilaa. Olisinko yksin lasten kanssa suurimman osan ajasta, kun työmatkat veisivät isän, aviomiehen ja rakkauden?

 

Meillä kummallakin työt painottuvat pääkaupunkiseudulle. Työmatkat olivat huolemme jo alun alkaen. Ne huolettivat edelleen tai jopa enemmän. Itse olin alkanut pohtia, olinko nähnyt itseni vain kotiäitinä. Ensi vuonna minun oli kuitenkin tarkoitus palata työelämään. Miten voisin alkaa yrittäjäksi ja perustaa seksuaaliterapia vastaanoton Helsinkiin, jos asuisin Karkkilassa?

 

Samaan aikaan näin silmissäni tutun Karkkilan liikuntahallin. Siellä lapseni pääsisivät hyvien valmentajien siipien suojassa kasvamaan koripalloilijoiksi ja urheilijoiksi. He saisivat saman ilon ja rakkauden liikuntaa kohtaan kuin me saimme lapsina murun kanssa. Pelko liian totisesta ”otsa kurtussa” urheilusta jäisi Helsinkiin. Maalla jokainen lapsi on arvokas ja kentälle pääsee kaikki, jotka  haluavat pelata.

Me olimme murun kanssa jo etukäteen suunnitelleet muuton. Ennen muuttoa talo olisi kuitenkin pitänyt tyhjentää täysin, siivota putipuhtaaksi. Ja remonttikin olisi pitänyt tehdä. Itse muutto alkoi myös tuntua varsinaiselta painajaiselta. Perheeni oli asunut talossa jo 80-luvulta saakka ja talon tyhjeneminen alkoi näyttää epätodennäköiseltä aikatauluumme nähden. Oli pakko todeta, että emme voi tehdä asialle mitään. Talosta ei tulisi ikinä meidän taloa, jos perheeni tavarat jäisivät sinne pyörimään.

 

Tuntui vaikealta myöntää, että maalle muuttomme päälle alkoi kertyä harmaita pilviä. Toivoin niin monena iltana salaa sitä ihmeellistä kristallipalloa, josta olisi voinut tarkistaa, teemmekö elämämme virheen, jos muutamme. Tai vielä isomman virheen, jos jänistämme. Vai olemmeko niitä pirun jahkaajia, joilta elämä menee ohi niin kuin viimeksi pohdin?

 

Huomasin myös, että minuun vaikuttivat  eri ihmisten mielipiteet. Toiset kannustivat ihanasti muuttamaan maalle, toiset nostivat rehellisesti esiin asioita, jotka puolsivat kaupungissa asumista. Osa pelotteli tai ihmetteli suuresti, miten ihmeessä me muutamme Karkkilaan. Oli todella mielenkiintoista lukea teidän kaikkien kommentteja viestiketjusta. Miten näin jo mielessäni sen helpotuksen ja vapaan olon maalla. Tai toisaalta ahdistuksen ja yksinäisyyden omalla pihalla nököttäessä. Olen palannut lukemaan kommenttejanne monta kertaa.

Teimme päätöksen jäädä vielä Helsinkiin. Peruin päiväkotipaikan ja koulupaikan. Se tuntui melkein tappion myöntämiseltä. Nolotti ja hävetti. Esikoinen oli hyvin onnellinen meidän jäädessä. Keskimmäinen vähän ihmeissään, mutta tyytyväinen ja yöpissailut loppuivat kuin seinään. Vauva tunnusteli muiden fiiliksiä. Meille jäi vieläkin ristiriitainen olo murun kanssa. Ja haikeus. Minä olin jopa turhautunut ja toisaalta helpottunut.

 

Kun olemme käyneet Karkkilassa päätöksen teon jälkeen, on tullut outo tunne. Tunne siitä, että tänne me kuulumme. Aika ei vaan ollut vielä oikea. Siksi olemme jatkaneet muuton suunnittelua rauhallisemmalla tahdilla. Jos remontti saadaan kuntoon ja työkuviot selviävät, voipi olla, että ensi vuonna suuntaamme jo Karkkilaan. Puhtaus, rauha ja hieman lisää tilaa ovat tarpeita, jotka eivät ole hävinneet mihinkään.

Nyt kuitenkin Töölö Helsingin sydämessä on kotimme. Jos jotain opimme ja saimme arkeemme,  niin rakkautta nykyistä eloa kohtaan. Miksi emme nauttisi nyt kaupungin vilinästä, ystävistä täällä, merestä ja kesäisistä leikkipuisto hulinoista täysin rinnoin. Kyllä meidän täytyy murun kanssa varmaan käydä vielä Helsingin yöelämässä ja nauttia hiprakassa aamu auringon noususta, kun kävelemme kotiin lasten ollessa mummolassa. Se on meinaa aika ihanaa. <3

 

*Miten te jotka olette muuttaneet maalle, olette kokeneet työmatkat, jos ne ovat pitkät? Onko lukijoissa, niitä jotka asuvat Helsingissä ennen kaikkea töiden takia? Tai niitä, jotka ovat muuttaneet maalta takaisin kaupunkiin syystä tai toisesta? Kaikki kommentit ovat arvokkaita. Uskon itse siihen, että muiden kokemuksista voi itsekin oppia.

 

Kiitos jo etukäteen! =)

You may also like
Perhe
Ärtymyksestä rakkauden tulvaan
helmikuu 24, 2019
Perhe
Putkiremontti tulossa – vinkkejä otetaan vastaan!
elokuu 26, 2018
Hyvinvointi
TOP 5 – Tunteita herättävät postaukseni
kesäkuu 3, 2018
Uncategorized

Ihanat naiset rannalla <3

Olen seurannut mielenkiinnolla jo pidemmän aikaa naisten, erityisesti äitien keskustelua uimarannalle menosta eri keskustelufoorumeilla. Tunteet naisilla heittelevät surun, ilon, kateuden, katkeruuden, ylpeyden ja häpeän ristiaallokossa. Nämä keskustelut ovat koskettaneet minuakin jollain syvällä tavalla. Tuntuu pahalta, että joku ihana nainen jättää menemättä rannalle muiden ihmisten takia kauniina kesäpäivänä.

Pyysin pari viikkoa sitten Facebookin eri ryhmien kautta naisilta kuvia heidän bikinivartaloistaan ja tarinoita vartaloiden takaa. Mukaan lähti 11 upeaa, rohkeaa ja ainutlaatuista naista. He halusivat antaa kuvansa mukaan tähän, jotta sinä ja minä, me kaikki ymmärtäisimme, että saamme olla kukin oman näköisiämme.

Kehonkuvamme alkaa rakentua jo vauvoina äidin ja isän katseesta sekä kosketuksesta. Kehut ja haukut lapsuudessa rakentavat kuvaamme itsestämme. Jo lapsina olemme erilaisia ja eri kokoisia. Eräs nainen kertoo lapsuudestaan näin:

”Oon koko elämäni ollut aina pienikokoinen ja kaikki päivitellyt sitä kuinka laiha ja hoikka oon.”

Murrosikä muuttaa naisen vartaloa lisäämällä kaaria ja pehmeyttä, mutta myös raskausarpia ja selluliittiä. Samaan aikaan kun joku on ylpeä kehostaan, toinen voi ahdistua ja haluta takaisin lapsen vartaloon. Murrosiän muutokset voivat yllättää nuoren kasvavan naisen, niin kuin eräs tuore äiti kirjoitti:

” Nuoruuden kynnyksellä kroppa alkaa saamaan naisellisia piirteitä. Itsellä tämä tapahtui suht nopeaa tahtia, muistankin tyrmistyneen fiiliksen kun ensikerran huomasin venymä-arven rinnassa. Hyvästi bikinit, hyvästi uiminen julkisilla rannoilla. Ja tämähän piti, vasta 12 vuotta tuon hetken jälkeen olin uimassa julkisella rannalla ja vielä bikineissä! Tosin, turistirannalla Turkissa.”

Moni kokee nuorena hehkeänä naisena valtavia ulkonäköpaineita. Niitä esimerkiksi ruokkii media, somemaailma ja kaveripiiri.  Kunpa tietäisimme, että sen toisen sinua ”arvioivan” naisen mielessä voi olla esimerkiksi tällainen ajatus sinusta:

” Ihailen niitä naisia, ketkä ylpeänä kantavat vartalonsa, vaikkei se median luoman kauneusihanteen sisällä olisikaan. Ne ovat mulle niitä todellisia kaunottaria.”

Naisen vartaloa ja sen kaaria muokataan läpi elämän. Raskaudet ovat oikea tehosekoitin monelle. Iho venyy ja paukkuu, nivelet pehmenevät ja vatsalihakset siirtyvät sivuun vauvan tieltä. Kaiken sen jälkeen vielä synnytys.  Keho palautuu omaa tahtiaan. En ikinä lakkaa ihmettelemästä raskauden ihmettä. Raskaus voi tuoda mukanaan paljon kaunista ja hyvää, joka korjaa rakkaudellaan meitä. Se voi myös aiheuttaa pelkoa, ahdistusta ja jopa epätoivoa.

”Olen aina ollut todella kriittinen itseäni kohtaan, oikeastaan olen suunnilleen vihannut itseäni koko pienen ikäni. Monet syömishäiriötkin on käyty läpi. Pelkäsin kuollakseni miltä tulisin tänä kesänä näyttämään, kun odotin esikoistani joka syntyi 7.4.16, olin varma etten enää kehtaa liikkua missään. Mutta niin siinä sitten vain kävi, että näytän mielestäni elämäni ensimmäistä kertaa oikeasti siedettävältä makkaroineen päivineen. Kannan arpenikin ylpeydellä, sillä kehoni sai aikaan jotain niin upeeta.”

” Itse kärsin kovista itsetunto ongelmista, ja vaikka tiedostin kropan muutokset pitäessäni positiivista raskaustestiä kädessäni, en uskonut silti että asian kanssa on näin paha olla. Jokainen aamu alkaa itkemisellä kun näyttää valaalta kaikissa vaatteissa, ja harvoin tulee vapaapäivinä lähettyä kotoota,  ettei tartte pukea. Maha on kiintee ja siro suoraan eteenpäin, mutta oon ainut ihminen, joka näkee itteni lihavana, ällöttävänä ja aivan liian suurena. Päivästä toiseen on selviytymistä, jonka jaksaa vaan vauvan takia!”

Eikä muutokset lopu raskauksiin vaan jatkuu läpi aikuisuuden vanhuuteen saakka. Ikä muuttaa kehoa, painon vaihtelu ja se miten pidämme itsestämme huolta. Keho voi muuttua odottamattomalla tavalla myös sairauden takia. Itseluottamus joutuu silloin koville ja muutoksiin tottuminen voi viedä aikaa.

”Kipuoireyhtymä rajoittaa mun liikkumista huomattavasti, eikä laihduttaminen ole onnistunut. Myönnän, että pahimpien masennusoireiden iskiessä lohdutan itseäni välillä herkuilla. Kipuoireyhtymään sairastumisen jälkeen painoni on noussut yhteensä yli 30kg, alipainoisesta ylipainoiseen. Viime kesänä painoni nousi vain parissa kuukaudessa 15kg, josta johtuen mulla on paljon "raskausarpia". Ihoni on todella vaalea, joten arvet erottuvat selvästi. Uuteen kroppaan on ollut vaikea tottua.”

Meidän jokaisen on tärkeää oppia katsomaan omaa kuvaamme lempeämmin. Silloin kaikki nämä muutokset on helpompi hyväksyä. Vaikka se hyväksyminen vaatisi vuosien pureskelua, se kannattaa. Joskus hyväksymistä ja oman kehon rakastamista voi opettaa oma ihana kumppani.

” Yritän olla itselleni armollinen, ja päätinkin pari kuukautta sitten lakata haukkumasta itseäni ja vartaloani. Päätös ei ole ollut helppo pitää, mutta sen avulla itsetuntoni on oikeasti noussut jonkun verran. Tässä mua auttaa tosi paljon myös poikaystäväni, joka päivittäin kehuu ulkonäköäni, vaikken olisi jaksanut käydä moneen päivään suihkussa tai edes katsoa peiliin. Olen tajunnut, ettei kauneus oikeasti riipu siitä minkä kokoinen tai näköinen ihminen on. Kun joku on ystävällinen, ihana ja rakastettava persoona, hänet myös näkee kauniina.”

Niin minä, kuin nämä upeat naiset haluamme toivottaa jokaiselle naiselle ihanaa kesää. Jospa tämä kesä olisi sellainen, että voisit uida kuin lapsena leikkien ja nauraen. Saisit olla lastesi kanssa nauttimassa auringon helliessä ihoa ja mielen hymyillessä rohkeudellesi. Joten lähde rohkeasti rannalle ja nauti elostasi sinä upea nainen! Me tuemme sinua!

” Juuri tänään päätin, että minähän nautin kesästä just niin kuin haluan ja just semmosena kuin olen, arpineni, makkaroineni ja muhkuroineni! Odotan kolmatta lastani, kaikki neljän vuoden sisään ja näkyyhän se kropassa, mutta antaa näkyä.”

” Kantasivat ylpeästi sen oman ruhonsa ihmisten ilmoilla ja kyylääjille näyttäsivät keskisormea!”

” Olen tajunnut, ettei kauneus oikeasti riipu siitä minkä kokoinen tai näköinen ihminen on. Kun joku on ystävällinen, ihana ja rakastettava persoona, hänet myös näkee kauniina.”

<3 <3 <3 <3

You may also like
Hyvinvointi
Huorapalkinto – #hutsahtavapukeutuminen
tammikuu 9, 2019
Lifestyle
Meidän kesä <3
elokuu 17, 2018
Hyvinvointi
Karvakriisi
toukokuu 25, 2018
Uncategorized

Trampoliinilla pomppimisen ilot ja vaarat –turvaohjeita vanhemmille

Meidän mummolan pihassa on trampoliini, tuttavallisesti ”tramppa”. Se riemu ja ilo, minkä trampoliini sytyttää lapsissa on ihan käsittämätön. Keväällä heti lumien sulettua alkoi inttäminen, koska trampoliini kasataan. Ja kun vihdoin tuli lupa kasata se, meidän lapset ja serkut olivat kaikki reippaina auttamassa. Ketään ei tarvinnut patistaa. Trampoliini on ollut jo useamman vuoden kesän ehdottomia suosikki puuhia ja sitä käytetään pitkälle syksyyn asti.

Trampoliininkäyttöön liittyy tiettyjä asioita, jotka kannattaa ottaa huomioon. Vaikka trampoliini on ennen kaikkea viihdyke ja antaa lapsille loistavan liikuntamahdollisuuden, siinä on omat vaaranpaikat. Suomessa kesäisin näkyy lääkärien vastaanotoilla trampoliinionnettomuuksissa loukkaantuneet lapset. Tyypillisiä vammoja ovat tutkimusten mukaan käsien ja jalkojen murtumat sekä aivotärähdykset. Riskitekijät kannattaa huomioida, mutta olen äitinä todennut, että käytäntö pakottaa soveltamaan.

Vaaranpaikka 1

SUOSITUS Yksi syy lasten trampoliini onnettomuuksien taustalla on se, että trampoliinilla on monta lasta samaan aikaan. Myös eri painoiset hyppijät ovat riski. Turvallisuuden kannalta olisi tärkeää, että lapset hyppivät yksitellen.

TODELLISUUS Villit huudot raikuvat ja pienet ihmiset hyppivät taukoamatta. On ollut pakko todeta, että yksi kerrallaan hyppely ei meillä onnistu millään kokoaikaisena ratkaisuina. Sen sijaan olemme yrittäneet järjestää erilaisia hyppyvuoroja. Kohta 9-vuotias esikoinen tarvitsee omaa hyppyaikaa, sillä temput ovat jo hurjia.  9-vuotias ja 4-vuotias voivat jo hyppiä yhdessä, kunhan aikuinen seuraa tilannetta. Myös 4-vuotias tarvitsee omaa hyppyaikaa omille tempuilleen ja leikeilleen. Ja jos 1-vuotias on mukana, meillä aina joku aikuinen on myös trampoliinilla. Pakkohan hänenkin on mukaan päästä!

Vaaranpaikka 2

SUOSITUS Trampoliinille olisi tärkeä hankkia turvaverkko. Se ei kuitenkaan ole pakollinen, eivätkä kaikki hanki sitä. Turvaverkko on yksi tärkeimpiä tapoja ennaltaehkäistä mahdollisia onnettomuuksia.

TODELLISUUS Monta kertaa olemme kiittäneet turvaverkkoa. Se on pelastanut holtittoman hypyn tehneen lapsen, ilman että olisi sattunut. Olen itsekin kokeillut hyppiä trampoliinilla, jossa ei ole turvaverkkoa ja olo on aivan erilainen. Se on turvaton. Turvaverkko täytyy myös uusi, jos se menee rikki. Meillä on menossa mummolassa jo toinen tai kolmas turvaverkko. Älkää rakkaat ihmiset säästäkö tässä kohtaa!

Vaaranpaikka 3

SUOSITUS Aikuisten tulisi aina valvoa lasten hyppimistä trampoliinilla. Se on erinomainen tapa ennaltaehkäistä onnettomuuksia.

TODELLISUUS Mummolassa on oma kotitalo. Kerrostalossa asuvat lapsemme kirmaavat onnesta sekaisin ulos aina kun mahdollista. Ja totta kai suorinta tietä trampoliinille. Aina ei aikuinen ehdi syystä tai toisesta perässä ulos. Joskus olemme juoneet kahvia ja katsoneet ikkunasta lasten hyppelyä trampoliinilla. Etenkin, jos kyse on isommista lapsista. Kyse on välillä myös aikuisen jaksamisesta. Välillä on pakko saada levähtää tai on muuta pakollista tehtävää. Lapsilla energiaa riittää ihan loputtomasti!

Vaaranpaikka 4

SUOSITUS Volttien ja muiden vaativien temppujen tekoa tulisi välttää trampoliinilla. Esimerkiksi kaularankavammoja voi ennaltaehkäistä jättämällä voltit tekemättä trampoliinilla.

TODELLISUUS Esikoinen rakastaa tehdä voltteja trampoliinilla. Hän ja isommat serkut oikein kisailevat temppujen kanssa. Vielä 4-vuotias ei ole tehnyt volttia, mutta kyllä hänkin perässä tulee. Olemme murun kanssa rauhoitelleet toisiamme tiedolla, että lapset ovat käyneet temppuklubissa, missä nuo kaikki opetetaan tekemään oikein. Lapsien tehdessä temppuja on erittäin tärkeää olla valvomassa ja katsoa, ettei trampoliinilla ole liikaa lapsia. En itse usko liikaan kieltämiseen ja pumpulissa kasvamiseen. Aikuisen tehtävä on silti pitää turvallisuudesta huolta.

Vaaranpaikka 5

SUOSITUS Liian väsyneenä ei kannata hyppiä, sillä tasapainon hallinta voi olla vaikeaa. Silloin on kasvaa riski, että sattuu onnettomuus.

TODELLISUUS Aina ei huomaa, koska lapset väsyvät. Olemme alkaneet kiinnittää tähän enemmän huomiota, sillä tämä on kyllä täysin totta. Niin monet kerrat on tullut turhia itkuja, kun liian väsynyt hyppijä on satuttanut itsensä. Silloin tulee helposti virhearviointeja isommillekin hyppijöille ja pienemmistä tulee holtittomia. Virkeät lapset osaavat yleensä paremmin pitää taukojakin, väsyneenä taas ei haluta juoda eikä lopettaa hyppimistä.

Tämän postauksen kirjoitusidea lähti Elintapalääkäri Vilho Aholan linkittämästä artikkelista ”Lasten ja nuorten vakavat trampoliinivammat ja niiden riskitekijät”. Ahola toi huolensa esiin lasten ja nuorten trampoliinivammoista. Päivystystyössä lääkäri näkee erilaisia trampoliinilla itsensä satuttaneita lapsia ja nuoria lähes päivittäin kesäaikaan. Ahola peräänkuuluttaa aikuisten vastuuta pitää huolta turvallisuudesta trampoliinilla.

Suosittelen sinuakin pohtimaan hetken turvallisuusohjeita ja sitten nauttimaan lasten kanssa ihanasta trampoliinikesästä. Parhaimmillaan trampoliini on yksi kesän parhaista jutuista, josta koko perhe voi nauttia!

*Elintapalääkäri Vilho Aholaa voit seurata myös facebookista. Puhu muru suosittelee!

Ohessa mielenkiintoisia artikkeleita aiheeseen liittyen:

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/uusinnumero;jsessionid=4FEAE9F764616774147BE1C09A09B33A?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_viewType=viewArticle&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_tunnus=duo13167

http://www.tukes.fi/fi/Kuluttajille/Lasten-tuotteet/Trampoliinit/

http://www.tukes.fi/tiedostot/tuoteturva/kuluttajavirasto/070711%20trampoliinit%20lääkärilehti.pdf

You may also like
Uncategorized
Koska leski saa rakastua?
lokakuu 29, 2017
Uncategorized
Seksuaalikasvatus suojaa – kerro lapsille ja nuorille sextortionista  
kesäkuu 20, 2017
Uncategorized
Jalkapallo, temppukoulu vai karate? – Miten lapseni löysi rakkaan harrastuksen
maaliskuu 15, 2017
Uncategorized

Marjan ja Samin seksisuhde osa 10

Marjan ja Samin seksisuhde tulee vaiheeseen, jossa seksiä on, mutta niin on harjoiteltavaakin. Harjoittelun hyvät tulokset motivoivat harjoittelemaan lisää. Mutta tekevälle sattuu ja vieläkin punastuttaa vuosien takaiset kommellukset. Ja samaan aikaan naurattaa, niin että lapset ihmettelee äidin tai isän outoa käytöstä. Marjan ja Samin seksisuhde jatkuu ensi kerralla Samin Havaintoja parisuhteesta -blogissa.

 

 

Marja: Muuttuiko suhteesi ystäviisi kun seurustelit nuorena? Olivatko ystävät innoissaan vai mustasukkaisia?

 

Sami: Mulla oli muutama hyvä ystävä. En kaivannut ympärilleni paljoa ihmisiä. Suhteen heihin ei muuttunut mitenkään. Meillä jatkui kaikki ennallaan. Lukiossa vietin aikaa heidän kanssaan ihan normaalista. Mun tyttöystävä oli toisessa koulussa. He suhtautuivat seurusteluuni neutraalisti. Eivät olleet innoissaan eikä mustasukkaisia.

 

Sami: Seurusteliko sun ystävätkin vai olitko siinä suhteessa eturintamassa? Miten he asian ottivat?

 

Marja: Osa ystävistä oli seurustellut jo jonkun aikaa. Muutama läheisin ei seurustellut ja ystävyys alkoi muuttua. Mun poikaystävä oli toisella paikkakunnalla, joten mua ei enää viikonloppuisin paljoa näkynyt. Toki tuli äärettömän hauskoja yhteisiä reissujakin tehtyä, mun bestiksen kanssa. Mä yritin jopa parittaa häntä ja poikaystävän parasta kaveria. Harmi vaan, se ei onnistunut. Mutta tuli siinä myös mustasukkaisuutta, mikä sanottiin suoraan ja toisaalta etäännytti. Poikaystävän lisäksi mun elämästä vei silloin leijonan osan koripallo.

 

Marja: Kävikö teille ikinä mitään hassuja kommelluksia seksin saralla? Ekassa suhteessa kun usein harjoitellaan aikalailla.

 

Sami: Mä vähän luulen, että seksiä harjoitellaan koko elämä. Muistan, kun iskä antoi mun kokeilla auton ajamista ensimmäisen kerran. Eihän siitä mitään tullut, kun piti katsoa niitä polkimia, että mistä pitää painaa milloinkin. Se oli verrannollista seksiin, joka tapahtui alle kaksikymppisenä. Eihän sitä tiennyt, että mitä kohtaa oli painettava ja mitä olla painamatta. Samalla piti vilkuilla huoneen ovea, että kukaan ei tule sieltä kesken harjoituksen. Seksi oli ihan kaikkea muuta kuin yhdyntää. Jos sai napin avattua, oli jo seksi onnistunutta.

 

Sami: Näin jälkikäteen ajateltuna, nuoruusajan seksissä oli tosi paljon huumoria ja leikkiä. Oletko samaa mieltä? Mitä tahtoisit siirtää siitä ajasta seksin suhteen nykyiseen seksielämääsi? Kerro joku konkreettisen tapahtuman kautta.

 

Marja: Mä tapasin toisen pojan aika pian kun erosin ekasta poikaystävästäni. Hänen kanssaan taivaat alkoivat avautua lisää ja kaikenlaista leikkiä oli ilmassa. Meidän yhteinen ilo, hullutus ja nautinto oli tehdä tuhmuuksia milloin missäkin. Mikä vimma siitä tuleekaan, kun miettii jääkö kiinni vai ei. Ratikkapysäkki, bussitakapenkki, leffateatteri, rappukäytävä, puisto, uimaranta…. Me naurettiin välillä ihan kippurassa!

 

Nyt meillä on murun kanssa kolme lasta, niin me "huiputetaan" lapsia ja napataan välillä aikaa rakkaudelle uusin keinoin.  Se on erilaista, mutta en sanoisi että se on yhtään sen tylsempää. Kekseliäisyys on vain lisääntynyt samoin nauru. Täytyy toivoo, et ne ei ikinä häviäisi. "Sen minkä nuorena oppii, vanhana taitaa." Onko tää sit sitä?

 

Marja: Kävikö sulle ikinä mitään mikä jäi nolottamaan sängyssä?

 

Sami: Huhhuh Marja! Lukiessani sun vastausta mun päässä alkoi pyöriä eroottinen filmi sun nuoruudesta. Mä alan tuntea kateutta sun nuoruuteen. Olihan niitä noloja hetkiä. Nuorena on ehdoton jopa itselle, joten hyvin useinkin sattuneet lurpsahdukset hävettivät päiviä tapahtuneen jälkeen. Olin vihainen pippelilleni ja toisinaan puhuin sille jyrkin äänensävyin, että eihän se saa nukkua silloin kun on toiminnan aika. Tosi usein se nukkui. Sitä latasi itsensä täyteen paineita ja se ei ikinä ole se paras tapa saada itseä toimimaan. Sitä ajatteli, että onko minussa jokin vakava vika ja joskus päässä pyöri ajatus, että enkö voi ikinä harrastaa seksiä ja että olenko saanut rikkinäisen pippelin. Kenelle siitä olisi voinut puhua. Ei kenellekään.

 

Nyt osaa jo nauraa asialle, sillä en osaa ottaa asiaa enää niin vakavasti. Tiedän, että on aivan normaalia, että mies ei aina toimi silloin kun pitäisi toimia. En ole enää itselleni armoton ja ehdoton. Onneksi seksi on muutakin kuin sisäänulos jumppaa ja vaikka ei aina toimisi, niin seksiä voi silti harrastaa.

 

Sami: No paljasta sä mulle joku nolo hetki samoissa tunnelmissa? Mikä juttu saa sut vieläkin punastumaan?

 

Marja: Hi-hii. Ei sun muuten tarvitse kokee kateutta. Kaikilla on omat polkunsa. Mä tulin niin nuorena äidiksi, et hyvä kun sain viilettää villinä yössä ennen sitä.

 

Mun noloin hetki on ollut varmaan se kun pieraisin ekan kerran sänkypuuhissa. Vieläkin melkein alkaa hävettää vaikka osaan jo nauraa sille. Tämän mun silloin suhteellisen tuoreen poikaystävän kanssa multa pääsi pieru, kun se hääri mun alapäätä hellimässä. Ja mikäs siinä. Itkeä vai nauraa? Juosta karkuun? Huutaa äitiä? Vai tajuta, et se on vaan elämää ja nauraa hulluna. Mä menin siitä niin solmuun, että kerroin tapahtuneesta vasta tuhannen tuiskeessa ystävälleni juuri ennen valomerkkiä. Sillä vaikka kuinka pinnistelee, niin joskus käy vahinko ja se voi hävettää ihan pirusti. Mulle kävi. Eli rakkaat kanssa sisaret, jos sulle on käynyt näin. Et ole ainoa. Ja rakkaat urhot, naiset piereskelevät. Joskus myös vahingossa sängyssä.

 

Meillä ei ystävät unohtuneet seurustellessa, vaikka Marjalla ystävyyssuhteet hieman muuttuivatkin. Joskus voi käydä niinkin, että tuore rakkaus saa muun elämän menettämään merkityksensä hetkellisesti. Onneksi rakkauden superhuumasta pulpahtaa pinnalle aina jossain vaiheessa. Silloin olisi hyvä, että olisi ystäviä kuuntelemassa niitä onnellisia, hauskoja, surullisia ja jopa vihantäytteisiä tarinoita. Sami koki, ettei oman tahtonsa omaavasta pippelistä voinut puhua kenellekään. Samaan aikaan suurin osa nuorista ja aikuisistakin miehistä kipuilee saman asian kanssa. Heillä ei ole rikkinäiset pippelit vaan se on aivan normaalia. Kunpa he eivät kaikki olisi hiljaa. Marja myönsi vasta humalassa ystävälleen intiimillä hetkellä sattuneen pierumokansa. Ja silloinkin oli vaikea katsoa edes ystävää silmiin. Häpeä saa meidät nielemään sanat ja puhumaan vasta alkoholin voimalla.

 

Mitä, jos tietäisimme miten paljon helpottaa, kun ystävä sanoo: ”Mulle on käynyt ihan samalla tavalla. Se on vaikea sanoa miehelle, mikä on iholla: ”Et kuule, pidetään pieni tauko tai multa pääsee pieru. Yleensä sitä vaan yrittää kiemurrella karkuun ja sitten joku epäonninen kerta se pieni pahan hajuinen sissipieru pääsee vapaaksi… Ehkä se mies ei ollut ikinä kokenut sitä, mutta sä et ole ainoa upea nainen, mille on niin käynyt.” Nämä sanat voivat pyyhkiä sen surkeuden, ahdistuksen ja ”super-nolouden” tunteen. Ne saavat ymmärtämään, että minulle sattui megamoka seksipuuhissa, mutta en ole sen takia yhtään vähemmän ihana kuin aiemmin. Hurraa pierevät naiset, miesten omapäiset kikkelit ja turvalliset ystävät! 

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
tammikuu 12, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
joulukuu 4, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
marraskuu 24, 2019
Uncategorized

Raha vaikuttaa rakkauteen – mutta miten paljon?

Alkuhuumassa raha hädin tuskin on olemassa. Huomaat vain ihanan kumppanisi, hänen kiinnostavan persoonansa ja puoleensa vetävä ulkokuori vievät sinua. Saatat törmätä raha-asiaan vain ohimennen, kun käytte syömässä ulkona. Käytännön asiat eivät kiinnosta lemmen sokaisemaa tuoretta paria usein lainkaan.

Rahasta puhuminen on kuitenkin tärkeä osa parisuhteen pelisääntöjen läpikäymistä. Se voi tuntua romantiikan pilaavalta aiheelta tai toisen epäilemiseltä. Raha vaikuttaa jokaiseen parisuhteeseen tavalla tai toisella. Viimeistään, kun suhteessa tulee haasteita, se nousee esiin.

Seurusteluvaiheessa voi molemmilla olla oma tapa hoitaa raha-asioita. Viimeistään ennen yhteiseen kotiin muuttoa olisi hyvä käydä läpi, miten kulut jakaantuvat. Voi olla, että toinen on hyvinkin selvillä rahankäytöstään ja toinen vain elää hetkessä vailla huolen häivää. Rahaa kuitenkin kuluu asumiseen, ruokaan ja yllättäviin laskuihin.

Kuuluuko lääkärikulut molempien omiin kustannuksiin tai miten toimitaan, kun auto on toisen omistama? Jaetaanko kaikki peruskulut puoliksi ja loput ovat omaa rahaa? Tai entä jos toisen tulot ovat selkeästi suuremmat kuin toisen?  Ja elämä heittelee muutenkin. Voi jäädä työttömäksi, vammautua onnettomuudessa tai tapahtua jotain muuta yllättävää.

Olen asunut vuosien varrella viiden eri miehen kanssa yhdessä. Rahankäyttö on sujunut välillä hyvin ja helposti, kun kulutustottumukset ovat olleet samanlaiset. Silloin yhteisesti asioiden sopiminen on ollut sujuvaa ja rahasta on riidelty vähän. Ikävimmillään se on kuitenkin tarkoittanut toisen tekemisten kyttäämistä, nalkutusta ja jatkuvaa epäilyä.

Olen jopa kokenut sen, että eron sattuessa kaikki yhteisen kodin laskut jää maksettavakseni. Minä olin tehnyt asuntoon liittyvät sopimukset vain omiin nimiini, joten en  voinut kuin maksaa. Opiskelijalle se oli kova taloudellinen kolaus.

Rakastamisen lisäksi parisuhteeseen kuuluvat myös riidat. Rahankäyttö on yksi yleisimpiä riidanaiheita parisuhteissa. Se voi pahimmillaan olla repivää valtataistelua näkyvästi tai taitavaa toisen piilohallintaa. Usein sillä, jolla on enemmän rahaa, on myös enemmän valtaa. Onko se oikein? Pieni nalkutus voi olla jopa tärkeä muistutus, ettei tuhlaile. Mutta loputon nalkutus tai toisen komentelu alkaa lannistaa kumppania tai rikkoo parin yhteyden.  

Rahankäyttöön liittyvien riitojen taakse kannattaakin kurkistaa tarkemmin. Itse olen kokenut murun ajoittaiset ”tenttaamiset” epäilynä ja se on nostanut tunteen, ettei hän luota minuun. Se jos mikä tuntuu pahalle. Se pahimmillaan tekee olon, etten minä kelpaa, vaikka yritän parhaani. Onneksi puhuminen auttaa. Kannattaa myös avata nettipankit ja ottaa paperi sekä kynät esille. Rahankäytössä faktat kannattaa selvittää. Turhat oletukset vain pahentaa riitoja, joten kokeilkaa yhteistä taloussuunnitelma. Mekin olemme tätä opetelleet ja olemme huomanneet siitä olevan höytyä.

Siinä vaiheessa kun ensimmäinen lapsi syntyy, rahankäytön merkitys korostuu entisestään. Rahaa alkaa kulua enemmän jo ennen kuin vauva syntyy. Lapselle pitää vuosien varrella hankkia yhtä sun toista ja asunnon voi joutua vaihtamaan isompaan. Samaan aikaan oman perheen mallit vaikuttavat meihin enemmän. Oletko miettinyt ääneen kumppanisi kanssa? miten sinun ja hänen perheessään rahaa on käytetty? Panostetaanko enemmän asumiseen vai esimerkiksi lasten harrastuksiin? Entä aikuisten hyvinvointi ja parisuhde?

On tärkeää myös miettiä, miten kulut jakaantuu, kun toinen jatkaa työelämässä ja toinen jää kotiin. Olen kuullut perheistä, missä töissä käyvä kumppani säästää kotona olevalle eläkettä. Jos toinen on pitkään, jopa kymmenen vuotta, lasten kanssa kotona, tekee se eläkkeeseen ison loven.

Olen kipuillut paljon sen kanssa, kun omat tuloni ovat alhaiset etenkin hoitovapaalla. Saan vain muutamia satasia ja olen murun rahojen varassa. Se on aiheuttanut tunteen, ettei rahat ole minun. Tuntuu, ettei ole oikeutta ostaa mitään ”turhaa” tai vain jotain itselle tärkeää. Omassa mielessäni alkaa hiipiä syyllisyys, jo ennen kuin muru tietää edes suunnitelmistani.  Kun yritän kertoa, että asia vaivaa, ärisen jo valmiiksi. Kun tarvitsisi esittää vain kysymys: ”Saisinko tuhlata vähän itseeni muru?”

Toisaalta meillä on ollut välillä tiukkaa, niin kuin lähes kaikilla pikkulapsiperheillä. Penniä on venytetty ja säästötiliä tyhjennetty. Sitten tulee taas kausia, kun ei ole niin tiukkaa. Tiukat kaudet kiristävät helposti parisuhdetta, mutta me olemme päättäneet, ettei raha saa tulla meidän väliin. Yksi yhteinen iso päätöksemme on ollut asua vuokralla, nyt kun lapsia on syntynyt. Iso asuntolaina on tuntunut pelottavalta taakalta juuri nyt.

Rahaan liittyy tunteita, kun puhutaan parisuhteen rahankäytöstä. Jos teillä on haasteita tai jopa myrskyisää, pohtikaa tahoillanne, mistä riidat kumpuaa. Kun kysymykset on kysytty ja oletukset purettu, on aika punnita, voiko toiseen luottaa. Joskus luottamuspula johtuu ihan muusta kuin rahakäytöstä. Kaikille ei sovi yhteiset tilit ja on monia tapoja hoitaa raha-asiat. Tärkeää on kuitenkin, ettei raha ala hallita rakkauttanne. Sillä kun raha-asiat sujuu, ei niitä meinaa edes huomata suhteessa. Ja silloin jää aikaa paljon mukavammille asioille,  kuten sohvalla suutelulle, riitelyn sijaan.

Kalliit ulkomaan matkat ja lahjat eivät tee onnelliseksi, vaan aito yhdessä olo sekä toisen huomioiminen. Olen itse joutunut opettelemaan, että nyt ollaan kotona enemmän ja isommat matkat tulevat sitten, kun minäkin olen taas kunnolla työelämässä ja rahaa jää säästöön. Todennäköisesti muistelen näitä ”kotimaan” vuosia rakkaudella ja kaihomielin vielä joskus. <3

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
tammikuu 12, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Rakkaus, Tinder ja tyytyminen
marraskuu 17, 2019
Collaborations, Lifestyle
Kohtaamisia kahvin äärellä
kesäkuu 5, 2019
Uncategorized

Ihanaa ja koskettavaa kesälukemista –Minun suosikkini

Ilma on ollut ihan mieletön ja on ollut ihana lukea taas hyviä kirjoja. Etenkin kun loma alkaa ja murukin on  taas kotona, tiedän pääseväni lukemaan. Nytkin kuopuksen päiväuni aikaan tai illalla lasten mentyä nukkumaan voin syventyä hetkeksi hyvään kirjaan.

Haluan esitellä teille muutamia kirjasuosikkejani. Niitä on vaikea laittaa lopulliseen paremmuusjärjestykseen. Jokainen näistä on minulle rakas omalla tavallaan ja suosittelen niitä kaikkia teille. Kesän aikana saatte lisää hyviä lukuvinkkejä ja kommenteissa saat jakaa niitä myös muille.

Katja Kettu – Kätilö

Luin Katjan Ketun Kätilö–kirjan jo toissa kesänä. Ajattelin, että lukisin sen uudelleen, sillä tämä kirja on huikea. Se on vahva kuvaus naisesta, mutta myös rujo ja koskettava. Elämä on läsnä kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan. Katja Ketun upea taiturimainen suomen kielen käyttö kruunaa kaiken. En voi muuta sanoa kuin, että älä luovuta alussa, vaikka et heti ymmärrä. Kun pääset loppuun, tiedät, että kirja on jättänyt pysyvän jäljen sinuun.

Emma Hooper –Etta ja Otto ja Russel ja James

Elämässä tapahtuu yhtä ja toista. Kaikki vaikuttaa siihen, minne me lopulta päädymme. Kirja kuvaa kauniisti, jopa kaihomielisesti ja äärimmäisen koskettavasti erään naisen tarinan. Luin tämän ihan hetkessä, sillä minun piti saada tietää, mitä sitten tapahtui ja sitten…


Ina Westman – Syliin

Luin tämän kirjan muutama viikko sitten loppuun kyyneleet silmissä. Ehkä kyse on äitiydestä ja elämäntilanteesta, mutta tämä kirja puhutteli minua. Se melkein lohdutti, halasi ja sanoi kuin paras ystävä: ”Kyllä väsymys vielä helpottaa, minä tiedän miltä sinusta tuntuu. Kaikki on hyvin. Sinä olet kyllin hyvä.” Sain myös nauraa ja hymyillä ilkikurisesti kirja kädessä. Tämä on juuri sopivan syvällinen ja silti myös kepeä kesäkirja. Vahva suositus!

Pauliina Rauhala – Taivaslaulu

Lähes jokainen äiti miettii, riittääkö rakkaus kaikille lapsille. Riitänkö minä kaikille, itselle, miehelle ja lapsille? Taivaslaulu on puhutteleva ja aito tarina rakkaudesta. Se on myös rohkea avaus naisen maailmaan, jossa ehkäisyllä ei ole sijaa. Olen suositellut tätä Pauliina Rauhalan kirjaa kaikille ystävilleni, sillä vaikka suru ja tuska tulee tutuksi, myös toivo on läsnä.

Kjell Westö – Missä kuljimme kerran

Westön Missä kuljimme kerran on ikisuosikkini. Sain tämän kirjan jo kymmenen vuotta sitten isovanhemmiltani. Se tempaisi minut heti mukaansa ja koukutti lukemaan. Olen lukenut kirjan kaksi kertaa ja ehkä tänä kesänä olisi kolmas kerta. Tarinassa on kiinnostavat hahmot, hieno kuvaus Helsingin historiasta ja elämästä. Sen jälkeen olen katsonut Töölön kivitaloja ja Kallion katuja ihan uusin silmin. Kirja muistuttaa vahvasti siitä, miten paljon jo ennen meitä on tapahtunut ja miten se kaikki vaikuttaa meihin edelleen.

Toivottavasti lukukärpänen puraisi sinua, edes pikkuisen. Kirjastoon vaan tai sitten ihanien kesäkirppiksien valikoimista kirjoja metsästämään. Lukeminen antaa hyvän hetken nauttia äitinä ihan omasta ajasta. Se on itsestä huolehtimista. Samalla saat annetaa lapsille hyvää esimerkkiä. =)

Ihania, hauskoja ja koskettavia lukuhetkiä! <3

You may also like
Uncategorized
Viisi yötä poissa kotoa – Miksi koen lähdöstäni syyllisyyttä?
toukokuu 24, 2017
Uncategorized
Kesän parhaat – äidin omaa aikaa
heinäkuu 21, 2016
Uncategorized

Tee teidän oma rakkaus-aikavarkaus -suunnitelma

Usein sitä ajattelee, että olisi niin helppoa hoitaa parisuhdetta, kun olisi enemmän aikaa. Ja se on aivan totta. Voisi syödä yhdessä rauhassa päivällistä jutellen murun kanssa. Tai lähteä lenkille ihan kaksin ja hikoilla yhdessä. Villeimmissä fantasioissa olisimme yhdessä kuuman Kreikan auringon alla koko viikon, nauttien vain toisistamme ja hyvästä ruuasta.

Lapsiperheen elämässä aika on kuitenkin kortilla. On työt, lapset ja valtava määrä kotihommia. Siihen päälle tulee kaiken maailman kissanristiäiset ja muut aikavarkaat. Väsymys on jokapäiväinen kumppani, mikä sumentaa mieltä.

Tilanne ei ole mielestäni silti mahdoton. Vaatii vähän luovuutta ja halua, suurta tahtotilaa löytää aikaa. Avuksi kannattaa valjastaa isovanhemmat, muut apukädet ja mahdollisesti myös päiväkoti. Aika pitää varastaa ovelasti yhteistuumin oman rakkaan kanssa.

Me olemme murun kanssa varastaneet aikaa rakkaudelle milloin mistäkin välistä. Päivällä, kun isommat lapset ovat koulussa ja päiväkodissa voi yrittää hoitaa rakkaudellisen lounaan. Silloin, kun vauvat ovat olleet pieniä, niin vauvan nukkuessa voi melkein kuvitella olevan kahden. Ne hetket ovat antaneet paljon iloa ja voimaa vauva-arkeen.

Nyt 1-vuotiaan kanssa olemme yrittäneet saada päiväunista hetken meille. Muru on saattanut järjestää työt niin, että pääsee käymään pikaisesti kotona. Joskus syödään rauhassa ja toisinaan nautitaan päiväseksistä. Miten ihanaa on lapsiperheellisen harrastaa seksiä päivällä. Se on aivan eri kuin myöhään illalla, kun viimein lapset nukkuu ja on vähän saanut levähtää. Suosittelen.

Meillä isovanhemmat ymmärtävät rakkaudenhoidon päälle, mutta toisinaan aikaa voi varastaa esimerkiksi pyytämällä siivousapua. Kun isovanhemmat vievät lapset puistoon, voi siivota yhdessä. Samalla ehtii myös nauttia yhteisestä ajasta. Voi jutella rauhassa, kuulla mitä toisella on mielen päällä tai vain olla hiljaa yhdessä. Kahden olo tekee hyvää, vaikka tekisi yhdessä kotihommiakin. Jos on oikein ripeä, niin ehtiihän siinäkin ottaa vaikka yhteissuihkun.

Toisinaan muru tulee kiireellä kotiin hieman aiemmin ja ehdimme olla yhdessä hetken ennen kuin haemme isommat kotiin. Kuinka monta kertaa olemme vain hetken jutelleet sohvalla sylikkäin, vauvan kölliessä vieressä. Näistä hetkistä yhteytemme vahvistuu. Ne muistuttavat, että olemme rakastavaisia. Sillä arjen rallissa romantiikalle ei jää aina tilaa ja se vaan täytyy hyväksyä. Nämä aikavarkaudet kuitenkin paikkaavat tilannetta.

Aikaa voi varastaa rakkaudelle myös ilman muiden apua. Jos on oikein tarkkana päivän voi rakentaa molemmille hyvin mieluisaksi. Kun molemmat vanhemmat ovat kotona, voi aamun aloittaa vuorottelulla. Toinen nukkuu ja toinen hoitaa muksuja. Sitten tarpeen mukaan toinen ottaa muksut ja toinen nukkuu tai esimerkiksi urheilee. Sitten vielä kerran vaihdetaan osia. Illalla kun lapset ovat menneet nukkumaan, ollaan yhdessä. Vain me kaksi.

Eli somekanavat kiinni, kännykät pois, tv pois päältä ja ehkä kynttilöitä palamaan. Lasi viiniä, jotain pientä naposteltavaa ja yhdessä oloa. Huomaan aina uudelleen ja uudelleen, että onpa tuon ihmisen kanssa ihana vain olla. Aina ei tarvitse lähteä mihinkään kotoa. Pieniä haittapuolia pitää toki sietää. Me olemme ainakin huomanneet, että aamulla väsyttää hieman normaalia enemmän. Onneksi rakkautta on vastaavasti enemmän.

Jotkut viisaat ihmiset ovat sanoneet jo ajat sitten, että pitkä parisuhde on tahtotila. Minä olen samaa mieltä. Rakkauden aikavarkaudet ovat minusta osa tahtotilan näkymistä arjessa. Siinä vahvistuu yhteys ja intiimiys. Seksuaalisuus ja hyvä seksi vaativat erillisyyttä, mutta myös yhdessä oloa. Kun on oltu yhdessä ja juteltu, tulee usein myös hetki, että tekee mieli enemmän.

Tapoja on monia varastaa aikaa, joten käyttäkää mielikuvitusta. Mikä sopii teille ja teidän perheelle? Tehkää yhdessä perheenne kesälomasuunnitelmien rinnalle rakkaus-aikavarkaussuunnitelma. Lastenhoitoapua kannattaa varata mahdollisimman pian.

Odotuksen nostattamaan innostukseen on ihana heittäytyä. Silloin on mahtavaa sheivata, pestä tukka ja ehkä laittaa hieman meikkiä. Päälle seksikkäät alusvaatteet ja vaatteet, mitkä saa nopeasta pois. Kun tietää, että ehkä tänään saa päiväseksiä, saa kummasti vipinää päivään. Ja sen jälkeen äiti ja isi ovat yhtä hymyä.

Ihanaa kesän odotusta ja suunnitelmien teko hetkiä. <3

*Hyvät rakkaus-aika-varkaussuunnitelmat voi jakaa täällä muillekin. Teillä on varmasti  mahtavia oivalluksia.

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
tammikuu 12, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
joulukuu 4, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
marraskuu 24, 2019
Uncategorized

Lapseni nimi kerrottiin minulle unessa

Muutaman kerran olen kohdannut asioita, mitä ei ole voinut järjellä täysin selittää. Useimmiten nämä asiat ovat tapahtuneet minulle unessa. Näitä unia kutsutaan enneuniksi. En tiedä, mistä ne tulevat minulle, ne vain annetaan. Enneunissa olen saanut etiäisiä tulevasta, ja unet ovat olleet hyvin selkeitä sekä loogisia. Yhdessä enneunessa minulle kerrottiin toisen tyttäremme nimi. Äitini on kertonut, että hänen serkkunsa on myös nähnyt enneunia. Ehkä enneunien näkeminen kulkee meillä suvussa?

Lukiossa näin unen, jossa olin hautajaisissa. En vain tiennyt, kenen hautajaiset olivat ja se ihmetytti minua. Päätin mennä omaisten mukana katsomaan arkkuun. Siellä oli vanha mies, mutta en edelleenkään tiennyt, kuka siellä oli.

Kun seuraavana päivänä ihmettelin, missä ystäväni oli, sain kuulla, että hänen pappansa oli kuollut yöllä. Tämän kuultuani minulle tuli kylmät väreet. Melkein pelotti. Kuoleman läsnäolo hätkähdytti. Uni tuntui niin todelta. Silloinen poikaystäväni oli todella ihmeissään, sillä olin kertonut hänelle aamulla unesta ja illalla kerroin ystäväni papan kuolemasta.

Olen nähnyt myös unen, jossa olin entisen poikaystäväni uudessa kodissa. Tiesin, etten saisi olla siellä. Hän ei ollut paikalla, mutta hänen vaimonsa oli. Nainen tuli ajamaan minua pois, mutta ehdin nähdä yhdessä huoneessa pinnasängyn. Heillä oli ennestään jo yksi lapsi ja tämän unen jälkeen tunsin, että heille on tulossa toinen.

Muutamaa kuukautta myöhemmin yhteinen vanha ystäväni kertoi ilman, että kysyin, heidän uudesta raskaudesta. Tämä uni oli jälleen hyvin todellinen kuin eri taajuudella verrattuna normaaleihin uniin. Tunnistin heti sen enneuneksi. Ihmettelin vain, miksi tämä tieto kerrottiin minulle. Siihen en ole vieläkään saanut vastausta.

Kaikista rakkain enneuneni on kuitenkin uni keskimmäisen lapsemme, tyttäremme nimestä. Silloin oli enää muutama viikko laskettuun aikaan. Näin yöllä unen, jossa pidin tulevaa vauvaani sylissä. Tiesin, että tämä on minun vauvani. Olin iki-onnellinen, mutta ihmeissäni, sillä en nähnyt hänen kasvojaan. Kysyin, miksi en näe hänen kasvojaan. En nähnyt ketään, mutta naisen ääni sanoi minulle: ”Et näe hänen kasvojaan, koska vauvasi ei ole vielä syntynyt. Mutta hänen nimensä on Ebba.” Ja siihen uni päättyi.

Uneni tuntui todelta vielä aamullakin. Se oli juuri sellainen tarkkakuvainen ja aidon tuntuinen uni, että tiesin jälleen sen kuuluvan enneuniin. Oloni oli silti oudon levollinen ja onnellinen. Olin myös samaan aikaan hämilläni, että kerroin unesta murulle ja pojallemme vasta illalla.

Selvittelimme yhdessä murun kanssa Ebba-nimen etymologiaa ja nimi tuntui entistä enemmän meidän tytölle tarkoitetulta. Ebba-nimi on germaaninen ja feminiini lyhennelmä nimestä Eberhard. Suomen Wikipediassa sanotaan, että se tarkoittaa ”pelkäämätön kuin villikarju” ja yhdestä ruotsinkielisestä lähteestä löytyi, että se tarkoittaa vahvaa sielua. Murun sukujuuret ovat Suomessa ja Saksassa, joten germaaninen nimi tuntui oikealta.

Seuraavana iltana menin poikamme kanssa leikkimään läheiselle luistinradalle. Oli jo pimeää ja jään päällä oli ohut valkoinen lumikerros. Kun saavuimme luistelukentälle, näin, että jäälle oli kirjoitettu valtavin kirjaimin EBBA. Vatsaani kouraisi, sain kylmiä väreitä ja otin poikani kainaloon. Selitin hänelle, mitä jäällä luki. Hänkin ihmetteli sitä. Minua melkein pelotti. Tuntui, että pitäisi katsella ympärilleni ja kysyä, kuka minulle puhuu.

Siellä jäällä päätin, että uskon sitä naisääntä. Tuo naisääni oli ollut lempeä ja turvallinen, muttei tuttu minulle. Lupasin hiljaa itsekseni, että vielä syntymättömästä tytöstämme tulee Ebba. Poikammekin oli innoissaan siitä. Siihen mennessä ehdottamamme nimiehdotukset olivat hänen mielestään olleet kaikki vääriä. Ebba oli hänestä todella hyvä.

Olen kertonut tyttäremme nimen tarinaa monelle ihmiselle ja joka kerta, niin kuin nytkin, minulle tulee siitä kylmiä väreitä. En tiedä, mistä se johtuu, mutta jokin selittämätön aiheuttaa sen.

Tyttäremme on nyt jo 4-vuotias ja Ebba-nimi sopii hänelle minusta täydellisesti. Olen kiitollinen, että sain nähdä tuon ihmeellisen unen. Silti enneunien näkeminen hämmentää minua edelleen. Enkä koskaan voi tietää, koska näen seuraavan enneunen.

*Oletko sinä nähnyt enneunia? Ovatko ne ikinä liittyneet lapsiisi? Miltä unet ovat sinusta tuntuneet? Olisi mielenkiintoista kuulla muidenkin ihmisten enneunista.

You may also like
Uncategorized
Koska leski saa rakastua?
lokakuu 29, 2017
Uncategorized
Seksuaalikasvatus suojaa – kerro lapsille ja nuorille sextortionista  
kesäkuu 20, 2017
Uncategorized
Jalkapallo, temppukoulu vai karate? – Miten lapseni löysi rakkaan harrastuksen
maaliskuu 15, 2017
Uncategorized

Apua, mun vauva tulee murrosikään!

”Elämä kuluu aivan liian nopeasti, poika, niin olisin halunnut sanoa, se kuluu aivan helvetin liian nopeasti.

Sillä yhtenä hetkenä olet pikkuinen piltti, ihmisjyvä joka kieppuu ympäriinsä tuoksuen märältä villalta, syysomenilta, lastenshampoolta, mudalta ja hiekalta.

Ja seuraavassa hetkessä olet näppylänaamainen kapinallisenplanttu, joka haisee jalkahieltä ja runkkaukselta ja haluaa repiä maan tasalle kaikki koulut. Minusta olisi kuitenkin mukavaa että joku rakastaisi minua, vaikka olen varsinainen Hessu Hopo ja hontelon varteni päässä keikkuu nolostuttavan omapäinen kulli.”

(Kjell Westön kirjan Leijat Helsingin yllä takakannesta)

Muistan, kun luin tämän tekstin lukiossa. Olin juuri ostanut kirjan, koska se oli pakollinen lukukirja. Luettuani takakannen ajattelin, miltäköhän  tuntuu seurata, kun omasta lapsesta tulee teini. Miltä tuntuu luopua omasta vauvasta? Nyt kun luen tätä, olen ihan roska silmässä. Tunnen kouraisun vatsanpohjassa ja mieleni täyttää haikeus.

Olen nyt tulossa ensimmäistä kertaa tähän outoon, jopa pelottavaan ja samalla hienoon luopumisen hetkeen. Sain esikoiseni nuorena ja olen vasta 31-vuotias. Nyt esikoiseni, poikani, alkaa muuttua pikku pojasta murrosikäiseksi. Mielessä pyörii hämmennys. Nytkö jo? Jos joku olisi sanonut hänen ollessaan vauva, että aika kuluu näin nopeasti, en olisi varmaan uskonut.

Vastahan hän oli pienen pieni suloinen vauva ja minä olin hänelle kaikki kaikessa. Vuodet ovat menneet niin nopeasti, että tuntuu hassulta, ettei hän meinaa mahtua edes syliini enää. Kaverit ovat minua jo tärkeämpiä ja maailma kodin ulkopuolella kiinnostaa häntä päivä päivältä enemmän. Aistin muutoksen jo ilmassa.

Jalkahiki on alkanut haista, nuori mies on välillä hyvin äkäinen, hän on kasvanut pituutta ja äiti on alkanut muuttua hänen silmissään naiseksi. Olen huomannut miten hän katsoo minua eri tavalla, jos olen alasti. Hän on tullut herkäksi kaverisuhteistaan. Pojat myös keskenään yrittävät urkkia toisensa pippeleitä vessassa käydessä.

Työni puolesta minulla on paljon tietoa ihmisen seksuaalisesta kehityksestä, mutta oman lapseni kanssa olen äiti. Tunnemyrsky ravistelee minuakin ja tunnen välillä avuttomuutta. Yhtenä iltana poikani tuli ihmettelemään kikkeliään ja näyttämään sitä minulle. Hänellä seisoi. Sanoin, että se on täysin normaalia ja kehuin, että hänen kehonsa toimii hienosti. Muistutin samalla lempeästi, että kikkeliä voi helliä ihan rauhassa omassa sängyssä ja kokeilla, mikä tuntuu hyvälle.

Mielessäni ajattelin, mihin voin oikein katsoa. Saanko katsoa hänen kikkeliään? Pohdin myös, että nytkö jo kikkeli vie häntä iloisesti ja täällä aletaan salaa katsoa pornoa iltapäivisin, kun me olemme pois kotoa. Toki hän leikkii vielä legoilla innoissaan, mutta siihen rinnalle on tulossa isojen poikien juttuja ja minun on annettava siihen tilaa murun kanssa. Ja samalla meidän pitää myös pitää rajoista huolta.

Tuttavalleni oli käynyt vähän samalla tavalla hänen tyttärensä kanssa. Tyttö oli pyytänyt äitiä huoneeseensa ja halunnut näyttää pimppiään. Hän oli ihmeissään sinne ilmaantuneista karvoista ja valkovuodosta. Tuttavani, perheen äiti oli hieman hämmentynyt, mutta pystyi hienosti kertomaan tytölleen: ”Sinulla on alkanut murrosikä ja kehosi toimii juuri niin kuin pitääkin.” Perheenäiti oli vielä kertonut hieman kuukautisista ja muista tulevista kehon sekä mielen muutoksista.

Samaan aikaan tuttavani, perheenäiti, oli ollut hyvin hämmentynyt. Hän jopa mietti, oliko hän pedofiili, kun katsoi lapsensa pimppiä. Ei, hän ei ole pedofiili. Hän toimi aivan oikein ja normalisoi luontevalla käytöksellään myös tyttärensä hämmennystä.

Puhuimme tuttavani kanssa, miten tärkeää on nähdä noissa meille sattuneissa tilanteissa lapsen antama luottamus. Lapsemme luottivat meihin ja uskalsivat tulla näyttämään sekä ihmettelemään kehoaan meille. Kun me annoimme sen tapahtua ja kerroimme lempeästi, mistä oli kyse luottamus myös vahvistui. Lapsi, joka kasvaa nuoreksi tarvitsee vahvan luottamuksen vanhempaansa, jotta voi kertoa, jos jotain ikävää tapahtuu.

Murun työtoveri oli kysellyt häneltä: ”Sinun vaimosi, kun on seksuaaliterapeutti, niin milloin noista seksuaalisuuteen liittyvistä asioista voi alkaa puhumaan lapselle?” Murukin on oppinut matkan varrella ja hän oli vastannut kysymyksellä: ”Kenet sinä haluat hänelle opettavan asioita seksuaalisuudesta? Sinä ja vaimosi? Vai hänen kaverinsa? Isommat koululaiset? Kenties porno?”

Seksuaalikasvatus on paljon helpompaa, kun on taaperona saanut kysyä, miksi isillä on iso pippeli tai miksi äidillä on isot tissit ja minulla ei ole. Jokainen kysymys ja vastaus kertovat lapselle, onko seksuaalisuus hyvä asia ja saako siitä puhua.

Seksuaalisuuteen kuuluu tärkeänä osa myös tunteet. Lapsena on hyvä oppia tunnistamaan erilaisia tunteita ja pikku hiljaa käsittelemään niitä.  Murrosiän kynnyksellä oleva lapsi on välillä hurjassa tunnemyrskyssä ja itku on herkässä. Tunnemyrskyt tempaavat helposti mukaansa aikuisenkin. Huomaan itse ärsyyntyväni välillä ihan liikaa, kunnes tajuan hengittää ja muistutan itseäni mistä on kyse. Toisinaan on parempi vaihtaa ohjaksiin muru ja itse tehdä jotain muuta.

Minusta on hirveän tärkeä osoittaa kasvavalle lapselle ja nuorelle rakkautta ja antaa kokemus, että häntä voi rakastaa. Sillä kun ihminen rakastaa itseään, hän kohtelee itseään ja muita hyvin. Mutta jos me emme rakasta itseämme, voimme tehdä asioita, jotka satuttavat meitä ja muita. Tästä olen puhunut kotona, ystävilleni kuin myös työssäni lapsille ja nuorille.

Olen yrittänyt muistaa kehua, kertoa rakkaudesta ja antaa vastuuta hiljalleen enemmän. Aina se ei ole helppoa niskuroivan ja ”kuuroksi” tulleen nuoren miehen kanssa. Vastauksen kaikuu turhankin usein: ”Ihan sama.” Onneksi tulee niitä hetkiä, kun ollaan ihan kahden, kun esimerkiksi pienet jo nukkuvat. Silloin hän alkaa puhua ja kertoo niin kivoista asioista kuin huolistaan. Ne hetket ovat meille molemmille tärkeitä ja silloin saan vielä antaa iltapusun.

Vielä hetken olen pojalleni maailman tärkein ihminen. Mutta pian minun on aika antaa tilaa. Voi tätä rakkautta. <3

* Jos sinulla on hyviä vinkkejä lasten murrosikään valmistautuville vanhemmille, täällä saa ehdottomasti kertoa niitä. Ja tosi tarinoita elämästä murrosikäisten lasten kanssa voi kertoa myös. Vertaistuessa on meinaa voimaa.

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
tammikuu 12, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
joulukuu 4, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
marraskuu 24, 2019
Uncategorized

Marjan ja Samin seksisuhde osa 8

Marja ja Sami ovat alkaneet seurustella tahoillaan ensimmäistä kertaa. Rakkaus muuttaa ihmistä ja saa hormonit hyrräämään. Tulee se hetki, kun tekisi mieli jo muutakin kun vain suudella. Uskaltaako tuon rajan yli mennä? Seuraava postaus tulee Samin Havaintoja parisuhteesta –blogiin.

 

Marja: Muutuitko sä jotenkin kun aloit seurustella?

 

Sami: Varmasti muutuin. Sain lisää itseluottamusta ja rohkeutta. Aloin olla enemmän poissa kotoa. Uskalsin rikkoa rooliani, jonka olin itse itselleni kirjoittanut. Halusin olla kaiken sen rakkauden arvoinen, jonka olin saanut. Aloin samoihin aikaan kirjoittaa enemmän. Kirjoitin runokirjan, jonka näytin tyttöystävälleni ja lopulta äidilleni. Muutuin paremmaksi ihmiseksi.

 

Sami: Mitä sinun sisälläsi ja elämässäsi tapahtui, kun aloit ensimmäisen kerran seurustella?

 

Marja: Mä rauhoituin, kun pääsin pois kotikylän piireistä. Kun olin mun poikaystäväni kanssa sain olla oma itseni ilman mainetta. Pääsin myös olemaan ilman omaa perhettäni, koska poikaystäväni asui eri paikkakunnalla. Se oli 15-vuotiaalle tosi jännää ja ihanaa. Heidän kodissaan oli muutenkin lepsummat säännöt.

 

Toisaalta kävin läpi suurta myrskyä. Seurustelu oli uutta ja siinä oli paljon opittavaa. Olin välillä tosi mustasukkainen, toisinaan kuolla ikävään tai niin rakastunut, ettei millään muulla ollut väliä paitsi koripallolla. Rakkaus kuohusi mun sisälläni ja ulkopuolella.

 

Marja: Millainen oli sun uusi roolisi? Ja millainen poikaystävä sä olit?

 

Sami: Mun elämään tuli ihminen, josta ei tarvinnut kantaa huolta. Uskalsin luottaa tilanteeseen niin paljon, että en pelännyt, että kaikki otetaan minulta pois. En ollut suhteessa huolehtija, jonka pitää vain olla kiltti ja miellyttää. Olin ehkä enemmän oma itseni hänen kanssaan kuin olin kotonani. Tulin rohkeammaksi ja avoimemmaksi hänen seurassaan ja häpeä väistyi kauemmaksi. Olin poikaystävänä toki todella kiltti ja huomaavainen.

 

Muistan, kun tyttö aloitti lukion. Hän meni eri lukioon kuin minä. Olin usein häntä vastassa, kun hän tuli bussilla kotiin. Halusin olla häntä todella lähellä. Janosin suorastaan hellyyttä. Me tulimme erilaisista oloista ja se kiehtoi meitä molempia. Näimme toisissamme paljon sellaista, jota emme ennen olleet missään nähneet. Minä olin se rikkinäisissä farkuissa kulkeva rokkipoika ja hän koulussa hyvin menestyvä tyttö. Me olimme täydellinen pari.

 

Sami: Kerroit saaneesi olla poikaystäväsi kanssa oma itsesi. Minkälainen oli naiseksi kasvava  Marja, kun hän sai olla oma itsensä ja miten se erosi siitä Marjasta, jolla oli jokin rooli?

 

Marja: Se, ettei mulla ollut roolia antoi mahdollisuuden rakastua. Sain olla villi ja vapaa, kokeilla uusia tapoja olla minä. Ei tarvinnut olla kovaa kuorta, vaan sai näyttää myös herkkyyden. Mun ei myöskään tarvinnut peitellä seksuaalisuuttani. Huoran maine sai mut varomaan kaikkea. Mä sain luvan haluta ja sanoa kyllä. Se sai mut janoamaan rakkautta ja hellyyttä. Oli ihana olla lähekkäin. Niin kun säkin äsken sanoit.

 

Tuntui, että kaikki ne vuodet kun haaveilin Sinä & minä -lehden rakkausnovellien poikaystävistä eivät menneet hukkaan. Sain jutella toisen kainalossa tulevaisuuden suunnitelmista. Sai nuuhkia poikaystävää, suudella huulet rikki, tuntea kihelmöivää halua ja nauttia siitä. Tässä suhteessa musta kasvoi nainen.

 

Marja: Mulle tulee väkisin kysymys. Miksi te ette oo viekin yhdessä kun kuulostaa niin ihanalle? Oliko hän eka tyttö mikä sai Samin housujen napit aukeamaan?

 

Sami: Todellakin oli ensimmäinen tyttö! En mä ennen häntä edes ajatellut, että housuista voi aueta napit ilman, että menee pissalle. Se oli pitkään todella viatonta. Sellaista hapuilua ja kokeilua. Vaatteita ei edes otettu pois. Hiljalleen rohkaistuimme ja aloimme tunnustella toisiamme vaatteiden alta. Voisi sanoa, että meillä oli muutaman vuoden esileikki ennen varsinaista toimintaa. Silti se kaikki muu ennen sitä varsinaista toimintaa oli todella ihanaa.

 

Jäin totaalisesti siihen koukkuun. Halusin vielä lähemmäksi ja vielä useammin. Tuntui hyvältä tuntea tyttö sormenpäissään. Se oli nuoruuden rakkautta, viatonta ja puhdasta. Harvoin ne kestävät. Me kokeilimme toisiamme uudestaan yli kaksikymppisinä vuoden ajan, mutta se oli lähinnä enemmän tottumusta ja vanhan muistelua kuin mitään muuta. Näin on tarkoitettu. Jäi hyvät muistot. Jäi nuoruudesta enemmän kaunis kuin synkkä kuva, Ja se oli pelkästään ensirakkauteni ansiosta.

 

Sami: Marja, sun sanojesi mukaan, sun ei tarvinnut peitellä seksuaalisuuttasi. Kerro miltä se tuntui, kun ensimmäisen kerran paljastit sen konkreettisesti? Tuntuiko se siltä, miltä arvelit sen tuntuvan?

 

Marja: Se itse asiassa tapahtui edellisenä kesänä ennen kuin tapasin ekan poikaystäni… Olin jälleen poissa kotikonnuiltani. Menin juhannusfestareille vanhempieni kanssa. Sain mennä omia menojani onneksi. Istuskelin nurmikolla kun ihan super komea, pitkä sinisilmäinen nuori mies tuli luokseni. Ne silmät porasivat minuun jäljet ikuisiksi ajoiksi. Ne huulet meinasivat viedä minulta tajun. Taisin ekan kerran tajuta tuon miehen käsivarsilla, että nyt tekee todella mieli. Sinä iltana me vain nukuimme sylikkäin teltassa.

 

Tapasimme kuitenkin samana kesänä uudelleen, niin kuin olimme sopineet. Hän oli luvannut olla minulle hellä ja antaa hyvän muiston. Ja minä luotin siihen. Jo ekalla kerralla sain kokea jotain syvempää kuin panemisen. Muistan miten itkin ilosta ja hämmennyksestä sen jälkeen. Sain kauniin muiston ja luvan nauttia. Naiseus puhkesi kukkaan ja tulin kotiin aivan liian leveä hymy huulillani. Toisen lähellä olo iho ihoa vasten oli juuri niin ihmeellistä kuin ounastelin. Tosin silloin en vielä tiennyt, miten vähän tiesin. Kaikki oli niin suloisen viatonta. Ensimmäisen poikaystävän kanssa pääsin sitten harjoittelemaan lisää kaikkea ihanuuksia. 

 

Seksuaalisuus on yksi elämän kantavia voimia. Se on meissä kaikissa, jokaisessa omalla ainutlaatuisella tavallaan. Teinivuosina seksuaalisuus muuttuu ja sen voima vavisuttaa maata jalkojemme alla. Se pelottaa, jännittää, kiinnostaa ja saa meidät tekemään hullujakin asioita. Me olimme Samin kanssa onnekkaita. Saimme kokea kauniita ensi kosketuksia ja kohtaamisia iho iholla. Niitä voi muistella vieläkin rakkaudella. Aina se ei mene niin, mutta onneksi seksuaalisuus on meissä läpi elämän uusia korjaavia kauniita kokemuksia voi saada missä vaiheessa elämää tahansa. Omaa ja toisen seksuaalisuutta pitäisi aina kohdella silkkihansikkain, sillä silloin olla hyvin lähellä ihmisen ydintä.

You may also like
Ihmissuhteet, Lifestyle
Rakkauslomalla Tallinnassa
tammikuu 12, 2020
Ihmissuhteet, Seksuaalisuus
Pelot puhumisen esteenä
joulukuu 4, 2019
Collaborations, Seksuaalisuus
Sex is fun – feat. Sinful
marraskuu 24, 2019
Close