”Lukijasta se tuntuu välillä tirkistelevältä ja kiinnostavalta, välillä vähän vaivaannuttavalta. Harvoin kuulee yhtä avointa tilitystä siitä, miksi tulikaan petettyä kumppaniaan tai siitä, miten sängyssä ei seiso tai kuinka kesken petipuuhien kajahtaa pieru.”
Näin kirjoitti Helsingin Sanomien toimittaja verkkolehteen jutussa: ”Bloggaaja ja seksuaaliterapeutti kävivät läpi seksuaalihistoriansa – Nyt he kertovat, miksi oman seksielämän pohtiminen olisi tärkeää jokaiselle” 4.4.2017 .
Päällimmäisenä siitä jäi ilmaan leijumaan kysymys: ”Miten te kehtaatte?”
Ensimmäinen ajatus oli toimittajan sitä kysyessä kehtaamisesta, että en tullut edes ajatelleeksi kirjaamme tuosta näkökulmasta. Me teimme tämän kirjan muista syistä, joista haluan teille kertoa.
Itse näen seksuaalisuuden ja oman elämäni vaiherikkaana, täynnä erilaisia mahalaskuja sekä onnen kiljahduksia. Silti se on myös universaali. En ole ainoa maailmassa, jolle on käynyt näin tai joka on tuntenut näitä samoja tunteita.
Universaaliuden ajatus jäi minuun parikymppisenä, kun erosin ensimmäisestä pitkästä suhteestani. Eräs tuttavani sanoi, että sinusta voi tuntua, että olet ihan yksin eikä kukaan ymmärrä tunnettasi eromyrskyssä. Mutta jossain on joku, joka ihan samaan aikaan käy läpi hyvin samoja tuntemuksia kuin sinä.
Se lohdutti jännällä tavalla. Ihan kuin olisin saanut henkisen halauksen.
Vielä tuosta kehtaamisesta. Pitää mennä kohti juuri ihmisen halua kokea kuuluvansa johonkin. Kelpaavansa. Tunnetta, ettei ole ainoa maailmassa, jolle on käynyt näin.
Usein seksuaaliterapia vastaanotollani, kysymys kelpaamisesta saa ihmisen kyyneliin. Jo pieni vauva haluaa kaikella olemuksellaan kelvata, olla rakkauden arvoinen. Eikä se kaipuu häviä elämän aikana.
Minusta meidän kirjamme ydin on sitä, sanomaa siitä että kelpaamme omana itsenämme. Eikä tässä ole kyse vain meidän kirjasta! Tai blogeista. Kyse on ylipäätään ajatuksesta, että meidän olisi tärkeää olla armollisia itseämme ja elämää kohtaan.
Kirjan myötä koin useammankin kokemuksen, miten hyvältä tuntuu olla lempeä itseään kohtaan. Jätin ensimmäisen poikaystäväni todella rumasti ja olen kantanut siitä syyllisyyttä vuosia. Nyt näen sen toisin:
”Nyt näen sen parikymppisen tytön, joka ei vain osannut toimia muuten. Vaikka teinkin väärin, en ehkä vain pystynyt silloin parempaan.” (Suora sitaatti kirjastamme Pannaan menemään – Kaksi tarinaa rakkaudesta)
Olen oppinut näkemään myös isäni lempeämmässä valossa ja ymmärtänyt, miten rakkaus vanhempaa kohtaan elää ja muuttaa muotoaan. Hän on minulle tärkeä, vaikka on tehnyt virheitä. Äitiäni katson ylpeydellä ja ilolla. Mikä onni on, että minä olen saanut hänet äidikseni.
Voi kaikki ystäväni. Vitsit mitä kultakimpaleita ja elämänrikkauksia te olette. Ja te, kaikki poikaystäväni ja yhdenyön heilat. Onpahan kiikkustuolissa muisteltavaa!
Tai ihana oma perheeni. Minun ja murun. Meidän rakkaus ja pienet rakkauden hedelmät, jotka todella opettavat, miten venyvää rakkaus on. Maailman söpöin lapsi voi ollakin hetkessä super monsteri ja silti sitä rakastaa kuin hullu puuroa!
Omaa elettyä elämää kannattaa aina välillä pysähtyä tarkastelemaan. Kumppaniakin voi siihen kannustaa. Te olette oman elämänne tuotoksia! Kaikessa kauneudessaan. Joskus myös kauheudessaan.
Historia vaikuttaa AINA elämäämme. Mutta myös parisuhteisiin ja tuleviin suhteisiin. Tutkimalla menneisyyttä voi oppia ymmärtää paremmin omaa tapaa rakastaa. Voi pohtia, mitä voisi tehdä toisin. Menneisyytesi vaikuttaa kotinne seksuaalikasvatukseen ja sitä kautta lapsiisi. Mitä seksuaalisuus on sinulle?
Joten yritä kerätä rohkeutta ja kehtaa olla sinä 110 prosenttisesti. Avaa hieman esirippua. Katsele ja ihmettele kulissejasi. Kun olet valmis, lähde mielenkiintoiselle tutkimusmatkalle omaan elämääsi. Onnea matkaan. <3
*Jos ihmettelit avauskuvaa, niin sekin liittyy kehtaamiseen. Annoin kuopuksen meikata minut ja julkaisin kuvan. Se on kehtaamista yhdellä tavalla. Silloin voi heittäytyä elämään ja nauraa vaikka itselle. =)
*Mitä mieltä sinä olet. Voiko oman elämänsä tutkimisesta olla hyötyä? Oletko jo tehnyt sitä? Mitä olet oivaltanut? Kannustakaamme jälleen kerran toinen toisiamme.
*Olen saanut niin ihania meilejä muilta bloggaajilta, jotka ovat lukeneet meidän kirjan ja arvostelleet sen. Tässä muutamia linkkejä niihin. Ja jos omasi puuttuu listalta laita minulle meiliä puhumuru@gmail.com, lisään sen tähän ehdottomasti.
Inahduksia: Kirjoitetaanko seksistä?
Suvikukkasia: Pannaan menemään
Pieniä kuiskauksia: Seksuaalinen kirjavinkkaus
Minnean muruja: Let's talk about sex
Love365: "Pannaan menemään" kirja-arvostelu