Lapset halaavat. Keskimmäinen on itku kurkussa ja vauva turvallisesti mummon sylissä. Vauva katselee meitä vähän ihmeissään. Isoin halaa ja menee takaisin Legojen pariin. Minulla alkaa olla jo malttamaton olo. Äkkiä heipat, ovesta ulos ja autoon. Auto käyntiin ja vilkutukset. Sitten tie on meidän. Melkein vuorokausi aikaa olla yksin ja kaksin. 

 

Tunteet heittelevät laidasta laitaan. Olen aivan innoissani, aurinko paistaa ja vapaus murun kanssa maistuu paremmalla kuin muistin. Huomaan silti pienen kaihoisan piston rinnassani kun mietin mummolaan jääneitä lapsia. Maisemat vilistävät ohitse ja puhua pulputan murulle. Huomaan, että kukaan ei puhu kilpaa kanssani. Muru toteaa, että nyt kuunnellaan sitä musaa, mitä me halutaan. Ja volume kovalle! Naurattaa.

 

Pysähdymme rituaalinomaisesti irtautumaan lapsista muutaman kymmenen kilometrin päässä mummolasta. Väsymys painaa. Siihen auttaa huoltoaseman energiajuoma. En ole juonut sitä varmaan kuin viimeksi silloin, kun oltiin ulkona ennen kuopuksen odotusta. Samalla poltamme muutaman savukkeen. Olo on samallalailla paheellinen kuin teininä. Me tiedämme tekevämme jotain tuhmaa. Se vaan parantaa fiilistä. Ennen toimimme salaa vanhemmiltamme ja nyt lapsiltamme.

 

Sanon ääneen sen, mikä on hieman tabu. Minusta on ihan mahtavaa olla vuorokausi ilman lapsia. Vaikka hetki sitten oli kaihoisa mieli. Nyt tuntuu sairaan hyvälle. Ei ole ikävä, tiedän että huomenna palaamme heidän luo. En aio soitella mummolaan, he pärjäävät kyllä. Keskityn vain itseeni ja muruun. Olen niin odottanut tätä vapauden tunnetta. Viimeksi teimme tällaisen reissulla kesällä 2014, ennen kuin kuopuksemme ilmoitti tulostaan.

 

Muru on miettinyt jo pari päivää, jos tulee jättimäinen väsymys kesken illan. Minä yleensä jaksan vaikka olisi mikä, saan jotain kummaa energiaa omasta ajasta. Siksi raivostun helposti, jos muru väsähtää. Mutta on totta, että väsymys voi tulla. Me ollaan valvottu öisin jo useampi kuukausi, arki vie omat mehunsa ja työ loput. Rakkaudenhoito ei silti saisi olla paniikkia aiheuttava ponnistus. Yritämme puhua. Minä lupaan ottaa rauhassa ja antaa murulle luvan olla väsynyt. Muru lupaa yrittää toimia niin, että väsymys säästyisi seuraavaan aamuun, kun saa nukkua. 

 

Mieli tekee töitä ja olo vapautuu pikku hiljaa. Odotan innolla hotellia ja illan bileitä. En halua olla lähelläkään lapsiperheitä vaan ihanassa aikuisten rauhassa. Haluan jo päästä suihkuun, murun viereen sängylle ja laittautumaan iltaa varten. Olen kirjaimellisesti innoissani! Jalassa on korkokengät, lempparivaatteet ja vaatehuoneesta on kaivettu esiin suosikki villakangastakki.  Illaksi laitan vielä ihanammat vaatteet ja meikkiä nassuun. Saan taas käyttää vaatekaappini aarteita, jotka eivät ole sopineet äitiyslomaan ja leikkipuistoon menoon. Saan siitäkin lisää energiaa itseeni.

 

 

Puhumme ja puhumme koko automatkan. Puhumme työasioista, lapsista, haaveista, rakkaudesta… Huomaan ajattelevani, että miten upea tyyppi vieressäni istuu autossa. Ja on muuten komea. Pakko hehkuttaa, murullekin miten ihanaa on olla kaksin taas. Hän on samaa meiltä. Pusuttelemme autossa kuin vastarakastuneet. Käsi toisen reidellä matka jatkuu kohti määrän päätä.

 

Hotellilla saamme alkajaisiksi lasit kuohuvaa ja tunnelma on kuin kuherruskuukaudella. Äkkiä hotellihuoneeseen muru! Jos ei mentäisikään mihinkään vaan oltaisi ilman rihman kiertämää, iho ihoa vasten huomiseen huoneenluovutukseen asti? Sitäkin, mutta on hyvä myös lähteä vähän rimpsalle kun siihen on mahdollisuus.

 

Ilta oli täynnä iloa, rakkautta, intohimoa, tanssia, naurua, sopivasti alkoholia, kohtaamisia mukavien ihmisien kanssa ja kunnon pizzat illan päätteeksi. Voi miten mahtavaa irrotella yhdessä! Aamulla poskissa tuntui nauraminen vaikka päähän hieman koski. Kokeilimme vanhaa kikkaa päänsäryn voittamiseksi. Se toimi hyvin. Kannattaa kokeilla. 

 

Montakohan kertaa sanoin vuorokauden aikana rakastavani murua? Tai kuinka hottis hän on? Tai kuinka kivaa minulla juuri hänen kanssaan? Murun rakkauden tunnustukset ja kauniit sanat tallennan syvälle mieleeni. Ne tuntuvat nyt hyvälle ja auttavat myös hetkinä, jolloin rakkaus ei roihua niin kuin nyt.

 

Huomaan, että kirjoitukseni täyttyy hehkutuksesta ja huutomerkeistä. Olen vielä tätä kirjoittaessanikin perustiistaina aivan innoissani. Työt sujuu sutjakammin. Tunnen itseni äitinä paljon pitkäpinnaisemmaksi ja voi miten ihanaa on ollut pitää lapsia sylissä. Kun on lapsistakin hetken erossa huomaa paremmin, mitä aarteita meillä on. Kotiin oli hyvä palata yhdessä ja seuraavana aamuna oli ihana tunnelma. Vaikka lapsia harmittaa, kun äiti ja isi menee kahdestaan se on tärkeää. Ja he oppivat siihen, että äiti ja isi tulevat aina takaisin. 

 

Miten ihanaa meillä olikaan ja miten rakastunut olo minulla on. Niin kuin kirjoitin Instagramiin: ”Väsyttää, mutta sydän hymyilee.”

 

Muistakaa hoitaa rakkauttanne lukijat. Se on kaikkein arvokkainta lapsillennekin. Hoitakaa rakkautta arjessa, mutta myös juhlassa. Pitäkää sitä hyvänä kuin rakkainta asiaa maailmassa. On tärkeää osata olla kaksin ja nauttia siitä. Rakkaudenhoitoon kannattaa panostaa, sillä ennuste on erinomainen. Vaikka huulet saattaa mennä ruvelle pusuista. <3